|
Post by Samael on Oct 4, 2009 20:07:34 GMT 3
"Älä toki turhaan, minun takiani", Samael sanoi tasaisella äänellä ja tunki kädet taas taskuihin ennen kuin ne alkaisivat täristä. Hän kohdisti kiinteän katseensa hetkeksi Naberiukseen samalla kun aivot rekisteröivät liiankin tarkkaan sen toisen. Samael päätti ettei karkaisi tästä nyt, vaikka se varmaan olisi järkevintä. Peilit heijastivat kätevästi hänen ilmeensä ja helvetinsikiö antoi otsaryppyjen siloittua. Hän siirtyi pois luukun välittömästä läheisyydestä, ettei ulkoilma ja sen hyisyys houkuttelisi liikaa ja lakkasi tahallaan välittämästä. Naberius ei katsonut häneen, Samael katsoi siis sitä Toista. "Ihan tosi, ei tässä mene kauaa. Jos näet vaatteet hankaliksi, niinkuin ajatellen tulevia aktiviteetteja-", hän vilkaisi Naberiusta ja kohotti toista kulmaansa aavistuksen. "- niin älä turhaan pue päälle. Tarkoitukseni oli vain tiedustella Naberiuksen lounassuunnitelmia, mutta nehän tässä kätevästi selvisivätkin!" Samael naurahti ja yllättyi äänessään särähtävää aitoa huvittuneisuutta.
|
|
|
Post by Nameless on Oct 5, 2009 14:05:43 GMT 3
Loki kajautti ilmoille raikuvan naurun ja kompasteli kenkiinsä yrittäessään istua takaisin sängynlaidalle. Naberius ei nauranut vaan kierähti vatsalleen ja tunsi olonsa epämukavaksi. Hänen hyvä tuulensa oli pyyhkiytynyt pois kertaheitolla, eikä tilanne todellakaan paranisi yhtään ellei Loki lähtisi pois nyt, ihan heti. "Loki, häivy. Samael tuli."
Naberius toivoi, että olisi kuvaillut Samaelia vähän paremmin silloin aikaisemmin, koska nyt hän joutui sanomaan sen niin kuin Samaelin henkilöllisyydellä olisi jotain merkitystä. Loki vain tutkiskeli tulijaa hiukan tarkemmin kuin aluksi, edelleen hihitellen ja nökötti sängyn reunalla, sarvet otsasta törröttäen ja ripsettömät silmät sirrissä. "Jaa, sinäkö olet sitten Samael?" hän kyseli iloisesti, välittämättä vähääkään Samaelin aikaisemmista estelyistä tai Naberiuksen kiukkuisesta käskystä.
Punahiuksinen tarkkaili tilannetta peilin kautta ja mulkoili Lokia raivoissaan. Miten se kehtasi tehdä tämän hänelle?
Minähän sanoin, Aziraphale huomautti, aivan kuin Naberius ei olisi ollut jo tarpeeksi raivoissaan.
Minähän sanoin, että näin kävisi! Nyt sinä olet loukannut Samaelia, eikä hän halua olla enää missään tekemisissä kanssasi, Aziraphale jatkoi pappiäänellään ja jatkoi syytöksien latelemista. Naberius huomasi, että hänen peilikuvansa kasvot olivat valahtaneet aivan valkeiksi.
Loki naureskeli edelleen. "Tule peremmälle sieltä, minusta on suorastaan ratkiriemukasta nähdä, miten Naberius aikoo selittää tämän sinulle." Naberius vain sähisi hänelle.
|
|
|
Post by Samael on Oct 5, 2009 15:38:06 GMT 3
Samael huomasi hymyilevänsä hiukan, ei iloisesti vaan huvittuneesti ja ivallisesti. Halveksunta, kiukku ja kipu oli painunut syvälle takaraivon pohjaan ja hän vaihtoi painoa jalalta toiselle, oikeastaan jopa kiinnostuneena siitä miten Naberius aikoisi tilanteen hoitaa. Vettä valui takinkauluksesta niskaan.
Sen nimi oli Loki ja se vaikutti hiukan omituiselta tyypiltä. Selvästi helvetinsikiö. Samaelin toinen suupieli nyki kun se puhutteli häntä. "Hauska tutustua", Samael sanoi hiukan sarkastisesti. "Lokihan se oli?" Vaikka sarvekas henkilö olikin ilmeisesti tiennyt hänestä, Samael ei pystynyt syyttämään sitä tapahtuneesta. Tämä oli täysin ja sataprosenttisesti Naberiuksen päätös. Ja virhe.
Naberius makasi sängyllä nyt vatsallaan, mutta Samael näki tämän hiukan kalvakat kasvot yhden peilin kautta. Sitä varmaan harmitti jäädä tällä tavalla kiinni. Aika turhaan, koska ei Samael aikonut huutaa eikä raivota, vaikka jokin pieni osa häntä halusikin puristaa Naberiuksesta selityksen vaikka väkivalloin. Lokin seuraava kommentti sai hänet lähes pitämään omituisesta helvetinsikiöstä. Sehän ahdisti Naberiuksen nurkkaan, ilman että Samaelin tarvitsi itse tehdä mitään. Hän päätti siis noudattaa Lokin neuvoa, käveli hiukan lähemmäs sänkyä ja aukaisi litimärän takkinsa vetoketjun kuin vihjatakseen, ettei ollut menossa minnekään.
|
|
|
Post by Nameless on Oct 5, 2009 16:49:59 GMT 3
Aziraphale jatkoi taukoamatonta saarnaansa, mutta Naberius oli jo oppinut vääntämään hänen puheäänensä volyyminappia niin, että sanatulva oli pelkkää sekavaa rohinaa kaiken taustalla. Aziraphale olisi voinut kiinnittää hänen huomionsa tönäisemällä tai korottamalla sisäistä ääntään, mutta hiirulainen ei yleensä ryhtynyt siihen. Se halusi vain purkaa sydäntään, ei saarnata Naberiukselle. Ryömiköön nyt sitten omahyväisyydessään, varmaan hienoa olla kerrankin melkein jopa pikkuisen oikeassa, ainakin mukamas. Naberius mutristi suutaan ja käänsi häntänsä kaarelle niin, että tupsu ravisti tuhkaa hänen sinertävään selkäänsä.
Kun Samael astui lähemmäs sänkyä ja avasi takkinsa, Naberiuksen oli pakko haudata päänsä käsiinsä. Tämä koko tilanne oli aivan naurettava. "Mitä selittämistä tässä on? Mahdollisimman monen täytyy saada nauttia minusta. Eikö se ole ihan selvää?" hän murisi piilostaan. Naberiuksen viimeinen kysymys hukkui kuitenkin Lokin hysteerisen naurukohtauksen ja Aziraphalen kovenevan äänen alle. Harmaaihoinen yritti sokeltaa jotain naurunsa seasta, mutta Naberius erotti vain sanat "kiinnostaa", "rahalla" ja "huora", joten hän oli oikeastaan aika iloinen siitä, ettei Loki pystynyt naurultaan puhumaan kunnolla. Sarvipää keksi usein aika inhottavaa sanottavaa, jos vähänkin yritti. Oranssi kauluspaita riiteli kammottavasti kellarin muuten niin harmaan värimaailman kanssa ja sai Naberiuksen punaiset hiukset oikein hyppäämään silmille.
Naberius murjotti raivoissaan, mutta jaksoi kuitenkin vetää selästä auki viilletyn paidan sängynpäädyltä ja kiskoa sen päänsä yli. Viillot oli tehty vaakasuoraan ja paita ulottui melkein polviin asti - sen sivuissa oli halkiot. Naberius pyllähti istumaan kasvot Samaeliin päin ja pöyhi turhamaisena hiuksiaan odottaessaan Aziraphalen saarnan ja Lokin naurun loppumista. Siimahäntäinen helvetinsikiö melkein nyyhki naurustaan ja joutui pitelemään kiinni polvistaan ettei olisi kellahtanut lattialle.
|
|
|
Post by Samael on Oct 5, 2009 17:10:06 GMT 3
Samael tuhahti hiljaa mutta torui sitten itseään siitä, ettei ollut tajunnut odottaa tuollaista selitystä. Hän oli salaa hyvillään siitä että Loki nauroi hänen puolestaan, kun hän itse keskittyi miettimään mitä sanoisi. Kaikkein helpointa olisi antaa tämän typerän, vaikean ja samalla niin absurdin tilanteen edetä omalla painollaan.
Toisin kuin toiset demonit värikkäine hiuksineen ja paitoineen, Samael sulautui mustissaan täydellisesti kellariin. Hän puuskahti itsekseen, veti kessuaskin taskustaan, tunki tupakan suuhun, sytytti sen ja odotti että jotain tapahtuisi. Lokin nauru täytti kellarin. Samael seurasi katseellaan kun Naberius kääntyi istumaan kasvotusten hänen kanssaan. Tummatukkainen kallisti päätään ja katsoi poikaystäväänsä silmiin. Savu meni nenään joten hän nappasi tupakan huuliensa välistä, karistaen hiukan tuhkaa lattialle. Se tuskin haittaisi, ottaen huomioon että Naberius oli juuri ravistanut hännästään tuhkaa sängylle. "No mitenkä tehdään? Haluatteko viettää laatuaikaa rauhassa? Anteeksi, taidan tiputella vettä lattiallesi", Samael huomasi.
|
|
|
Post by Nameless on Oct 5, 2009 17:39:07 GMT 3
Loki onnistui lopettamaan nauramisensa juuri oikeaan aikaan. "Minä - " Naberius aloitti, mutta hänet keskeytettiin töykeästi. "Älä huoli, olin muutenkin lähdössä ihan kohta. Yleensä en jää näinkään pitkäksi aikaa, se kun on vähän epäterveellistä. Haha, Naberius ja hänen typerä omahyväisyytensä..." Loki rapsutti Naberiusta takaraivolta niin, että kynnet sotkeutuivat hiuksiin ja punatukkainen huitoi häntä kauemmas. "Irti!" Naberius vinkui sydänjuuriaan myöten loukkaantuneena ja vetäytyi pois, kohti Samaelia.
Minä olen sanonut sinulle tuhat kertaa, että Loki ei välitä sinusta vähääkään. Hän vain käyttää sinua, koska annat hänen tehdä niin. Tai ei ihan niinkään - sinä jopa tarvitset häntä, että voisit ylläpitää -
Hiljaa, hiljaa, HILJAA! Naberius kirkui vastaan ja irvisti. Hänen tupsuhäntänsä nokiset hahtuvat törröttivät piikkeinä. Loki vain myhäili itsekseen ja katseli kiinnostuneena Samaelin kasvoja, odottaen tämän reaktiota.
|
|
|
Post by Samael on Oct 5, 2009 18:00:54 GMT 3
Se että Loki kosketti Naberiusta ja vielä tämän hiuksia, aiheutti inhottavan nipistyksen Samaelin vatsanpohjaan. Silmät kapenivat hetkeksi mutta sitten hän vaikutti taas uppoutuneen tupakan imemiseen, peilit auttoivat pitämään kasvot mahdollisimman peruslukemilla. Hän ei kuitenkaan pystynyt estämään itseään liikahtamasta poispäin, kun Naberius vetäytyi pois Lokin ulottuvilta hänen suuntaansa, lievä ällötys siirtyi kiusaamaan vatsaa nipistyksen tilalle. Samael hymyili ilottomasti miehille ja pudotti tupakan lätäkköön, jonka oli itse valuttanut vaatteistaan. Se sihahti sammuessaan. Hän astui vielä sen päälle ja odotti että Loki lähtisi. Tämä katseli häntä aivan liian kiinnostuneena, mutta Samael katsoi takaisin.
|
|
|
Post by Nameless on Oct 5, 2009 18:17:57 GMT 3
Naberius rentoutui silmiinnähden kun Loki lopetti Samaelin tuijottamisen, veti mustat housut jalkaansa ja alkoi kiskoa takkia päälleen. "Hyvä on, hyvä on, jopas sinä olet vakava", hän myhäili ja työnsi jalkansa kenkien sisään. Hänellä ei ollut aavistustakaan, missä sukat mahtoivat olla, eikä hän jaksanut etsiä niitä. Jos hän ei kerran saanut jäädä katsomaan Naberiuksen kärvistelyä, hän ei aikonut viivytellä sen kauemmin - hänellä oli parempaakin tekemistä. "Nähdään, Naberius!" hän huikkasi iloisesti luukulta ennen kuin paukautti sen kiinni ja oli poissa.
Naberius huokaisi helpotuksesta, mutta jännittyi melkein heti uudestaan. Samaelin katse tuntui jostain syystä porautuvan häneen hiukan inhottavalla tavalla. Tupsuhäntä heilahti väsyneesti, mutta samaan aikaan naberius tunsi olonsa uhmakkaaksi. Lokin näennäinen välinpitämättömyys kirveli edelleen, Naberius kun tiesi kyllä, että oikeasti Loki ei vain voinut vastustaa häntä. Eihän se muuten olisi tullut käymään.
Ei tietenkään, Aziraphale sanoi ääni sarkasmia tihkuen, mutta Naberius jätti kommentin huomiotta.
"Minusta täytyy riittää monille, koska täydellisiä olentoja on niin vähän", punahiuksinen sanoi arvokkaasti ja nousi hyvin hitaasti ylös sängystä etsiäkseen loput vaatteensa. Kellarissa alkoi tulla kylmä ja nyt haisi vielä tupakka.
|
|
|
Post by Samael on Oct 5, 2009 18:27:04 GMT 3
Samael odotti rauhassa, keikkui kantapäillään, kun Loki puki päälleen. Hän pystyi työntämään tuoreen ällötyksen ja sen syyt sinne pieneen sopukkaan mielessään ja katseli ympärilleen kellarissa, kunnes kuuli luukun pamahtavan kiinni. Sitten hän katsoi taas Naberiusta vaikka ei uskonutkaan tämän pystyvän selittämään käyttäytymistään yhtään sen paremmin vaikka he olivatkin nyt kaksin. Ja Samael oli menettänyt ylilyöntiasemansa, hän pelkäsi että oikeita nappeja painamalla Naberius saattaisi saada hänet murtumaan ja heittäytymään tämän kaulaan uikuttamaan. Samael tajusi välittävänsä liikaa. Mutta sitähän hän ei toiselle paljastaisi.
Naberius tarjosi taas hänelle sitä riittämätöntä, tajuttoman itsekeskeistä selitystä, jota Samael ei voinut ymmärtää. Hän ei ollut edes varma oliko Naberius tosissaan, vaikka kaipa hän tunsi tämän tarpeeksi hyvin tietääkseen että kyllä tämä oli. Tämä halusi tosiaan tarjota itsestään mahdollisimman monelle. Kuinka huomaavaista. Sen hän mainitsisi. "Aah, aivan, ymmärrän. Huomaavaista." Samael hymyili taas ja kohotti hiukan toista kulmaansa.
|
|
|
Post by Nameless on Oct 5, 2009 18:41:13 GMT 3
Naberiuksen käsi nytkähti hiukan Samaelin vastatessa, mutta muuten hänen ilmeensä säilyi täysin muuttumattomana.
Olet ääliö, Aziraphale huomautti tuskaisella äänellä.
Saatuaan vaatteet päälleen Naberius istahti takaisin sängylle. Siinä tuoksui edelleen Loki, joten punahiuksisen teki mieli mennä hakemaan hajustepullo ja ruiskutella sitä ympäriinsä, mutta laiskuus voitti. Miksei Samael sanonut mitään? Naberius kallisti päätään ja levitti vihreät silmänsä hyvin suuriksi, tietäen tarkalleen miten hienoja varjoja asento sai aikaan. Hän asetteli häntänsä viereensä ja risti punaisten housujen peittämät jalkansa. "Niin, olen huomaavainen", Naberius töksäytti ja melkein ojensi kätensä kohti Samaelia, mutta liike kuoli alkuunsa ja käsi putosi muutaman sentin matkan takaisin nilkan lähistölle. "Loki on idiootti eikä yhtään kiitollinen", hän lisäsi vielä. Asia tuntui tärkeältä ja ääneen karkasi aika paljon katkeraa vihaa. Aziraphale nurisi jotain tietoisuuden nurkassa.
|
|
|
Post by Samael on Oct 5, 2009 19:10:55 GMT 3
Samael ei huomannut pientä liikettä Naberiuksen suunnalta, hänellä oli liian kiire hampaita kiristellessä. Hän näki kireän ilmeensä vastapäisestä peilistä. Tämä ei voisi toimia jos hän ei nyt rentoutuisi. Sellainen sopi Samaelille parhaiten, rento asenne ja passiivisuus. Ja mitä sillä nyt oikeastikaan oli väliä, vaikka Naberius makaisikin muidenkin kanssa. Mitä se muuttaisi? Ei mitään. Silti se vaikutti omituisesti, Samaelin oli vaikea olla. Nyt hän vetäisi syvään henkeä, hymyilisi ja olisi kuin ei olisikaan. Hän nuolaisi huuliaan eikä epäröinyt kuin hetken. "Tulin siis kysymään että haluaisitko tehdä tänään jotain, koska käsitin että tapailemme", Samael ilmoitti asialliseen sävyyn, eikä malttanut sitten olla lisäämättä; "Mutta ymmärrän kyllä jos olet liian väsynyt lähteäksesi mihinkään." Ilme oli pehmeä, ei syyttävä.
|
|
|
Post by Nameless on Oct 5, 2009 19:51:01 GMT 3
Naberius hymyili aurinkoisesti. "En ole liian väsynyt", hän kertoi vihreät silmät loistaen. Aziraphale tuhahteli paheksuvasti.
|
|