|
Post by Samael on Mar 4, 2009 23:07:55 GMT 3
Samael oli juuri varoittamassa Naberiusta, sillä tämä käveli suoraan päin ovenkarmia. Hän ehti kuitenkin vain inahtaa, kun toinen jo törmäsikin, eikä Samael voinut olla hiukan virnuilematta. Olihan se suorastaan huvittavaa, eikä Naberiukselle ollut sattunut sen kummempaa. Hän käveli miehen perässä ulos yöhön, tikkarin hän tunki taskuun. "Sattuiko?" Samael huolehti heti kun oli saanut virneen pois naamaltaan. Hän tarttui kiinni Naberiuksen hihasta ja seisautti tämän katulampun alle, siirtäen sitten kätensä tämän kasvoille. Sormet kulkivat kevyesti otsan yli, siihen varmaan kohoaisi mustelma. "Luulen että siihen tulee mustelma", hän kertoi aatteensa Naberiuksellekin, mutristaen hiukan huuliaan ja tutkien otsaa vähän turhankin tarkasti. Ehkä hän ei ollut itsekään huomannut miten mukavalta tuntui koskettaa toisen ihoa ja hiuksia.
|
|
|
Post by Nameless on Mar 5, 2009 0:05:10 GMT 3
// www.youtube.com/watch?v=IOZ6ptqcbUc&feature=channel_page // Ehkä pidät tästä lähtien silmälaseja. Ja voisit muutenkin kuunnella enemmän mitä sanon, Aziraphale neuvoi pikkuvanhana. Naberius ei kuullut sanaakaan. Hänen kasvoillaan oli edelleen suttumuksen puna, mutta huomio oli täysin kiinnittynyt Samaelin ääneen ja helliin sormiin. "Enköhän minä hengissä selviä", Naberius mutisi ja veti kädet pois taskuistaan ettei näyttäisi torjuvalta. Mustelma olisi normaalisti kamala ja sietämätön asia, mutta sen avulla voisi kerätä sympatiapisteitä. Samael vaikutti siltä, että huolehtisi mielellään hänen hyvinvoinnistaan jos hän pelaisi korttinsa oikein eikä kerjäisi huomiota liian näkyvästi. Sinä olet hirveä, Aziraphale sähisi. Shh, hiirulainen, Naberius vastasi epätavallisen hellästi. Hän ei voinut estää pientä virnistystä kohoamasta kasvoilleen. "Mitä sinä haluat tehdä nyt?" hän kysyi, mutta muuttikin heti mieltään ja ehdotti itse. "Kiivetäänkö jonkin kerrostalon katolle tähtiä katsomaan?"
|
|
|
Post by Samael on Mar 5, 2009 10:10:40 GMT 3
Samael hymyili toisen virnistykselle ja hymy leveni entisestään kun Naberius keksi ehdottaa jotain niin mainiota! Tähdet olivat aivan mahdottoman hauskoja Samaelin mielestä ja usein hän unohti nukkua kun loikoili luolansa kattoikkunan päällä niitä katselemassa. "Joo!" hän huudahti. "Tähdet näkyvät kyllä paremmin luolaltani, kun se on keskellä metsää, mutta joo, kerrostalon katto voisi olla kiva!" Innoissaan (ja ihan hiukan ilkikurisuuttaankin), hän tarttui kevyesti Naberiuksen poskiin ja venytti, reveten nauruun. Naperon naama oli heti vähän vähemmän vakavastiotettava, näin venytettynä.
|
|
|
Post by Nameless on Mar 6, 2009 0:38:48 GMT 3
"Luolaan? Asutko sinä - MF!"
Naberius keskeytti järkyttyneenä lauseensa eikä osannut aluksi kuin tuijottaa Samaelin nauraviin kasvoihin. Aziraphalen suunnalta hyökyi melko suuria huvittuneisuuden aaltoja, jotka saivat demonin vihaiseksi.
Naberius murahti ja vetäytyi kauemmas saadakseen Samaelin irrottamaan otteensa, mutta hänen kasvoillaan viipyili hymynkare. "Ymmärrän kyllä, että sinusta on ihanaa työntää sormesi minun suuhuni, mutta muista ottaa huomioon että se tuntuu melko epämukavalta jos yrität repiä naamani kahtia", Naberius sanoi ja väänteli suutaan kuin kokeillakseen oliko siihen tullut jotain vikaa. itse asiassa hän oli hiukan huolissaan. Löystyivätkö ihmisten suut jos niitä venytti? Hän ei halunnut löysää suuta.
Sinä ansaitsit tuon, Aziraphale sanoi hyväntuulisesti. Hän oli edelleen huolissaan siitä, mitä Naberius aikoi tehdä Samaelille, mutta juuri nyt se oli pelkkä musta varjo. Aziraphale rakasti tähtien katselua, ja katolla maatessaan Naberius erehtyi joskus puhumaan hänen kanssaan ilman jatkuvaa vihanpitoa. Aziraphale ei pitänyt vihasta, eikä hän vihannut Naberiusta, vaikka tämä satuttikin häntä ja teki kaikesta vaikeaa. Puhumattakaan siitä, että toinen oli vallannut hänen ruumiinsa.
Naberiuksen hymy leveni kun hän varmistui siitä, että suu oli samanlainen kuin aina ennenkin. "Asutko sinä tosiaan luolassa?" Naberius kysyi kiinnostuneena.
|
|
|
Post by Samael on Mar 6, 2009 0:46:57 GMT 3
Samaelia piristi kovasti tämä pieni naamanvenyttämisepisodi, aina yhtä typerä virne jäi päälle ja hänen teki hiukan mieli hehettää, vaikka Naberiuksen reaktio olikin ollut varsin tylsä. Samael halusi ääripäitä. Varsinkin vihainen reaktio oli ihan mahtava. 'Mitä vittua sä yrität' ja 'Voitko lopettaa, toi on niin lapsellista' olivat parhaita joita hän oli kuullut tähän mennessä. Hän kaivoi tikkarin taskustaan sillä aikaa kun Naberius varmistui kasvojensa eheydestä ja venymättömyydestä, ja kuori sen roskikseen varsin tylsistyneenä.
"Mitä? Ai, joo, asun. Se on aika hieno luolaksi, täytyy sanoa." Pyöreä tikkari oli hieno ja värikäs ja varsin suuri, näyttäisi typerältä jos sen tunkisi suuhun, joten Samael nuolaisi. "No, mitä tehdään?" Kaupunki odotti hiljaa. Jossain kaukana kuului jyrinää kun jokin iso kulkupeli lähti vauhdilla liikkeelle.
|
|
|
Post by Nameless on Mar 7, 2009 13:31:25 GMT 3
"Hieno luolaksi?" Naberius ihmetteli epäileväisenä.
Sinä asut saastaisessa kellarissa. Olen varma, että luola on siihen verrattuna hyvinkin siisti ja -
Minun kellarissani ei ole mitään vikaa. Sinä olet vain niin sokea, ettet näe sen kauneutta. Homohiiri.
Aziraphale huokaisi.
Naberius, minä olen käynyt YLÄASTEEN. Olen kuullut kaikki mahdolliset loukkaukset yli sata kertaa.
"Tuota noin", Naberius sanoi mietteliäästi, jättäen Aziraphalen naurettavan kommentin omaan arvoonsa tai pikemminkin... ei-arvoonsa.
Ei-arvoonsa?
OLE HILJAA!
"Minä luulen, että haluaisin nähdä sen luolasi, mutta toisaalta kerrostalojen katot ovat hyvin korkealla ja pidän katoista." Naberius hymyili muistoilleen ja lisäsi: "Olen hyvä kiipeämään." Hetken tauko. "Jospa menisimme ensin sinne sinun luolaasi, että voin todistaa Azi - tai siis, että saan nähdä sen. Ja sitten tulemme takaisin tänne ja kiipeämme katolle."
Kuulinkohan minä äsken pienen lipsahduksen?
Tein sen tahallani.
Luonnollisesti.
|
|
|
Post by Samael on Mar 7, 2009 22:46:27 GMT 3
"Joo, on se minusta tosi hieno", Samael sanoi ja tajusi samalla itsekin olevansa tätä mieltä! Jokin häiritsi kamalasti taustalla ja hänestä tuntui että Naberius piti hassuja taukoja. Jokin tuntematon. Mutta hän ei vaivannut sillä päätään. Samael antoi miehen rauhassa miettiä ja hymyili itsekseen samalla kun nuoli tikkariaan. Häntä hiukan nauratti, mutta se MIKÄ jääpi myös sinulle mysteeriksi. Hän ei tiennyt mitä Naberius aikoi sanoa, jotain jostain Azeista, mutta ainakin se jäi vaivaamaan. Samael halusi tietää! Asioita joista Naberiusta voisi kiusata kerääntyi aivan mahdottomasti. "No sehän on nastaa", vastasi hän kuitenkin hitaasti ja hymyillen. "Tähän suuntaan herraseni." Ja hän lähti kävelemään metsänreunaa kohti. Sokerinen tikkari oli aivan mahdottoman hyvää.
|
|
|
Post by Nameless on Mar 8, 2009 20:36:36 GMT 3
En voi uskoa, että olemme matkalla luolaan, Aziraphale huomautti.
Jaa, Naberius sanoi hänelle mahdollisimman jättävästi. Äänensävy oli jo itsessään lause: Pidä suusi kiinni tai minä suljen sen.
"Onko sinne pitkä matka?" Naberius kysyi Samaelilta laitettuaan Aziraphalen järjestykseen omasta mielestään hyvin tehokkaasti ja arvovaltaisesti. Samaelin vieressä oli mukavaa kävellä, sillä toinen oli häntä vähän lyhyempi. Naberius inhosi sitä, kun joku oli häntä itseään korkeammalla, varsinkin jos tämä joku oli joku niin suloinen kuin Samael. Onneksi Naberius oli niin hyvännäköinen, muuten hän olisi saattanut tuntea olonsa epämukavaksi.
Naberius mietti, olivatko he menossa metsään ja jos olivat, miten hän selviäisi siitä ottamatta esiin Aziraphalen järkyttäviä silmälaseja. Ehkä hän ei ollut ajatellut ihan loppuun asti ehdottaessaan, että he menisivät luolalle? Mutta nyt oli jo liian myöhäistä peruuttaa...
|
|
|
Post by Samael on Mar 8, 2009 20:45:18 GMT 3
Metsä näytti hyvin pimeältä, he joutuisivat suunnistamaan aika sokkoina, mutta ei se Samaelia haitannut, hän tunsi metsän kuin omat taskunsa. "Ei ole pitkä matka. Näetkö?" Samael osoitti kartanon tornia joka pisti näkyviin puita korkeampana. "Suunnilleen yhtä kaukana mutta tuolla päin." Hän osoitti uudestaan, kartanosta vasemmalle.
He kävelivät teatterin ohi ja pian sen jälkeen kivetty katu muuttui hiekkaiseksi ja päällystämättömäksi, kun he lähestyivät metsää. Katulamppuja riitti vain noin kymmenen metrin matkalle, kunnes pimeni täysin. "Kohta käännytään polulle", Samael ilmoitti kun he jatkoivat vasemmalle, tien haarautuessa kahteen suuntaan.
|
|
|
Post by Nameless on Mar 12, 2009 0:55:17 GMT 3
Naberius katsoi murskattu ilme silmissään puiden latvojen takaa kurkistavaa tornia ja hänen hartiansa lysähtivät hiukan. "Ei pitkä matka", hän mutisi epätoivoisena ja raahautui Samaelin perään äärimmäisen innottomana. Typerät silmälasit.
Sinun on pakko laittaa ne päähän, Aziraphalen ääni sanoi varovasti.
Eikä kyllä helvetissä ole, Naberius väitti vastaan ja kiristeli hampaitaan kun he astuivat hiekkatielle. Pian loppuisivat katulamput eikä hän näkisi yhtään mitään.
"Kuule", Naberius yskäisi. "Minä en usko, että - " hän otti kaksi nopeaa askelta taaksepäin tunnettuaan pehmeän mullan kenkänsä alla. Hän oli jo melkein kävellyt ojaan eivätkä he olleet vielä edes poistuneet hiekkatieltä! Olkoonkin, että lamput olivat jäänet taakse. Naberius luetteli muutamia värikkäitä herjoja ennen kuin käveli Samaelin perään vasemmalle.
"Samael?" hän kysyi ja siristeli silmiään. Kuu ja tähdet valaisivat onneksi jonkin verran, sillä vielä ei oltu metsässä, eivätkä puut siis peittäneet taivaan pikku lamppuja.
Sinä saat naarmuja kasvoihisi ja ties minne muualle, ellet laita silmälaseja, Aziraphale huomautti ovelaan sävyyn. Naberius tuhahti.
Sinä ehkä saisitkin, köntys.
|
|
|
Post by Samael on Mar 12, 2009 17:43:40 GMT 3
"No?" Samael kysyi kävellessään tottuneesti edeltä. Metsä oli hänestä aivan ihana paikka, eikä mitään sellaista tiheää risukkoa, niinkuin jotkut kirotut metsät, tai oikeastaan oli tämäkin jos käveli vähän pidemmälle. Olihan se hänelle koti, ja oikeastaan kaikelle muullekin epämääräiselle. Hän uppoutui hymyillen mietteisiinsä ja melkein unohti koko Naperon, eikä todellakaan ehtinyt kuunnella mitä toisella oli asiaa. Samael oletti että tämä pysyisi hyvin perässä, eihän Naberius sentään sokea ollut. // voi samael kuinka väärässä oletkaan. // "Tästä!" hän kuitenkin muisti infota ennenkuin kääntyi pienelle polulle. Samael nosti toisen kätensä silmien tasolle työntämään oksia pois tieltä ja puraisi vihdoin tikkarin rikki. Hän hymyili edelleen itsekseen ja tajusi ilokseen että saisi varmistuksen Naberiuksen syvimmästä olemuksesta heti kun he pääsisivät hänen luolalleen. Olettaen tietysti, että toinen tulisi sisään.
|
|
|
Post by Nameless on Mar 12, 2009 22:17:03 GMT 3
Naberius kipitti kiireesti Samaelin perässä ja yritti pysyä niin lähellä kuin mahdollista. Se olisi ollut typerää päivällä, sillä hän näki huonosti lähelle ja kauas kohtuullisen hyvin, mutta näin pimeällä hän ei erottanut kuin tummempia ja vaaleampia möykkyjä.
"Tästä!" Naberius oli jo kävellyt ohi ja joutui peruuttamaan kiireesti. Seuraava hupaisa yllätys koostui puiden vänkyräisistä oksista, jotka läjähtivät hänen kasvoihinsa. Napero-parka älähti vihaisena ja tuskastuneena ja nosti kädet kasvojensa suojaksi pitääkseen ruoskamaiset oksat irti poskistaan.
Minähän sanoin! Aziraphale sanoi, kuulostaen kamalalla tavalla aivan äidiltään.
PÄÄ KIINNI, Naberius ärähti hänelle, vihaisempana kuin koskaan, ja tömisteli seuralaisensa vastoinkäymisistä autuaan tietämättömän Samaelin perässä eteenpäin.
Jos sinä laittaisit nyt ne lasit, niin näkisit jotain etkä -
Kuules nyt, huoranpenikka. Sinä et ymmärrä minusta tai mistään muustakaan mitään, eikä ihmekään kun ottaa huomioon millainen väkivaltainen paskasäkki sinun naurettava äitisi oli. Sinä olet raivostuttava, alentuva ja TYHMÄ, olet KAMALA. Minä VIHAAN sinua.
Aziraphale ei sanonut enää mitään vaikka Naberius törmäsi puuhun.
|
|
|
Post by Samael on Mar 12, 2009 22:31:43 GMT 3
Samael tosiaan tallusti hyvin tyytyväisenä eteenpäin ja varmasti (tietämättään) läjäytti muutaman oksan takana kulkevan Naberiuksen naamaan. Hän ei tosiaan huomannut toisen ahdinkoa tai vihaisuutta tai mitään vaan alkoi hyräillä itsekseen ja potki aluskasvillisuutta kävellessään. Kummallinen tömähdys ja Naberiuksen älähdys havahduttivat hänet mietteistään ja Samael pysähtyi. "Mitä tapahtui?" hän kysyi kummissaan, ilmeisesti toinen oli törmännyt puuhun. "Ei täällä ihan noin pimeää ole. Taidat olla hiukan tapaturma-altis, herraseni." Samael käveli toisen luokse ja nosti kädet lanteilleen.
|
|
|
Post by Nameless on Mar 13, 2009 14:21:29 GMT 3
"Ei mitään hätää", Naberius sanoi tukahtuneesti ja hieroi silmiään. Hän olisi voinut vaikka kaivaa ne ulos jos ne olisi sillä tavalla saanut korjatuksi. Miksi hänelle tapahtui näin? Miksi hänen oli pitänyt vallata juuri tämä ruumis, se ei ollut reilua, se ei ollut oikein! Naberius olisi ansainnut jotain paljon parempaa, jotain yhtä täydellistä kuin hän oli sisäisesti. Hän potkaisi puuta niin kovaa kuin jaksoi ja taisteli kirveleviä suolavesiä vastaan ennen kuin äkkiä muisti, kenen takia yleensä oli metsään päätynyt.
Hän jäi seisomaan paikoilleen, riiputtaen nokihäntäänsä surkeasti. "En minä ole tapaturma-altis. Minä kiipeilen katoilla. Nämä... Näköni on vain hiukan..." Naberius takelteli. Hän ei ollut koskaan ajatellut, että huono näkö tarkoittaisi epätäydellisyyttä, mutta entä jos...? Ei, se ei voinut olla niin! Naberiuksesta tuntui aivan siltä kuin hänen vatsansa olisi äkkiä jäätynyt sisältäpäin. Vihreät silmät kääntyivät huolestuneina Samaeliin.
|
|
|
Post by Samael on Mar 13, 2009 21:20:24 GMT 3
Naberiusta ilmeisesti kiukutti puu, joka oli varmaan itse kävellyt siihen hänen tielleen, Samael pohti ja odotti kunnes toinen saisi purettua aggressionsa potkimalla kyseistä luontokappaletta. Hän rapsutti päätään. Toinen taisi myös olla hiukan surkeana tapahtuneesta, häntä roikkui niin säälittävästi.
Samael kuunteli, eikä voinut kuin tuntea hiukan myötätuntoa Naberiusta kohtaan, tämä takelteli niin kovasti. Kai sitä olisi vähemmästäkin nolona uudessa seurassa. "Okei. Tule", hän sanoi ja astui pari askelta Naberiusta kohti, hivutti sormensa tämän sormien lomaan. "Ei ole enää pitkä matka", Samael lupasi vielä ja lähti vetämään toista polkua pitkin, pitäen tällä kertaa huolen ettei Naberius törmännyt mihinkään tai saanut oksia naamaansa. He pääsivät ihan pian aukealle, luolansuu avautui tummana kalliosta.
|
|