|
Post by Samael on Feb 22, 2009 23:25:41 GMT 3
Samael ei oikein vielä ymmärtänyt hytkymisen perimmäistä tarkoitusta. Mukavahan siinä oli hytkyä mukana, ja pakkokin oli, ihmismassaa ja itse ilmaakin, kai, olisi pitänyt leikata veitsellä että siitä olisi muuten päässyt läpi. Hytkymisellä oli jotain tekemistä musiikin jumputuksen kanssa, samaan tahtiin ne menivät. Melkein kuullosti typerältä tämä uusin tanssimusiikki tässä peräkaupungeista perimmäisessä, mutta yökerho oli hieno, aivan uusi. Portsarin ohi oli ollut vaikea ketkuttaa, mutta Samael oli siinä onnistunut, tietenkin.
Hän hytkyi baaritiskille, jonka luona ilmaa pystyi taas hengittämään ja oli tilaa liikuttaa raajoja. Ihmismassa jatkoi maanista nykimistä hänen takanaan. Samaelista tuntui, ettei nuoriso ollut tottunut bilettämään ja siksi hytkyi nyt vain kuin parhaaksi näki, tai kuten telkkarissa tehtiin. Vaikka mistä hän tiesi oliko hauskanpitäminen teeskenneltyä vai ei. Hänellä ainakin olisi ihan sikakivaa heti kun saisi baarimikon huomion kiinnitettyä itseensä. Korstot tiskillä ohittivat hänet häpeilemättä ja törkeän ilmeisesti, mutta hän päätti rauhassa odottaa ja värisytti siipiään.Joku koulutytön näköinen tarjoutui ostamaan hänelle drinkin humalaisesti hymyillen. Samael hymyili kohteliaasti takaisin ja livahti toiselle puolen pyöreää baaritiskiä, suoraan mikon nenän eteen ja tilasi itselleen jotain kuplivaa, jonka sai käteensä yllättävän pian. Pieni mies vaipui ajatuksiinsa ja pyöritti kuplivaa lasissaan.
|
|
|
Post by Nameless on Feb 23, 2009 0:01:16 GMT 3
( Katso miten hieno avatar mulla on! )
"Jos yrjöät kengilleni, kuristan sinut ja väännän munasi rusetille", Naberius kertoo vieressään huojuvalle miehelle, jonka vatsaan on laskeutunut liian monta marsilaista yhden illan osalle. Humalainen kompuroi kauemmas loukkaantuneita selityksiä mutisten ja Naberius valuu jälleen valtavan oluttuopin taa piiloon niin, että kurkistelee sen reunan yli. Hänellä on epämukava olo. Ripsaantuneen paidan helma on jäänyt kiinni johonkin tuolista törröttävään, jonka olemuksesta poika ei jaksa ottaa tarkemmin selvää ja Aziraphalen ärsyttävä ääni saarnaa loputtomasti alkoholin pahuudesta.
... Eikä sillä ole mitään merkitystä aiotko juoda sen vai et, sinä maksoit tuosta aivoja turruttavasta myrkystä eli tuet sitä! Se on Paholaisen litkua! Heitä se heti pois!
En voi uskoa, että saarnaat demonille Paholaisen litkusta.
Se saa Aziraphalen hiljenemään, ainakin toistaiseksi. Naberiuksen mieliala ei siitä paljon kirkastu, sillä hän ei pidä alkoholista ylipäätään eikä siis suunnittele sen juomista. Alkoholi saa tekemään tyhmiä asioita ja Naberius inhoaa tyhmien asioiden tekemistä.
Lisäksi läsnä on ainainen riesa ja valtava kipupiste; silmälasit.
Kauempana nimittäin istuu jotain, joka saattaisi olla lähestymisen arvoista. Mutta ilman silmälaseja Naberius ei näe kunnolla ja silmälasien kanssa taas ei isketä ketään.
Hetkinen vain, isketä?! ETKÖ OLE TURMELLUT RUUMISTANI JO TARPEEKSI?! Ja jos näen oikein, tuo tuolla on MIESPUOLINEN! Mies! Samaa sukupuolta kuin sin - minä! Ei käy, ei kertakaikkiaan käy, minä -
Olen jo saanut Lindalta ja Emmalta kaiken mitä halusinkin. Nyt heitä ei enää tarvita.
Tarvit - hei! Pysy siinä missä olet! HEI!
Naberius jätti tuoppinsa tiskille ja lähti kohti Saalistaan.
|
|
|
Post by Samael on Feb 23, 2009 0:15:04 GMT 3
Samael maisteli kuplivaa ja hymyili unisesti. Mieltä ilahdutti kynsilakka josta hän oli hyvin tietoinen. Tänään hän oli onnistunut ensimmäisen kerran olemaan lakkaamatta koko sormenpäitään ja kyllä, hän oli itsestää hyvin ylpeä. Kynsissä oli glitteriä ja hän yritti nähdä niitä, mutta diskovalo osui niihin turhan harvakseltaan. Musiikki jumputti tärykalvoilla.
Joku lähestyi ja se tuntui mukavalta! Lämpimältä, niin kuin Jon. Tai melkein. Samael ei ollut varma mitä se tarkoitti, mutta kohdisti huomionsa ihmisiin. Kyllä vain, keskimääräistä lyhyempi mies häntä lähestyi, silmiään siristellen kuin olisi yrittänyt nähdä hänet tarkemmin. "Oi miten hieno häntä", Samael hymyili ja nojasi tiskiin, värisytti taas paljonpuhuvasti typeriä siipiään. Joskus hänen teki mieli ripotella niihin hilettä, niin väristäessä sitä leviäisi ilmaan kuin keijupölyä. Samael oli huomannut pitävänsä kaikenlaisesta kiiltävästä. Luolaansakin hän oli koristellut oikein hienoksi, ilmeisesti joulukoristeilla, vaikka oli toukokuu.
Pyryltä lainattu teepaita oli hieno, musta ja siinä oli keskellä rintaa pieni tähti. Tummat farkut olivat hyvin katu-uskottavat. "Hirmu hieno häntä, tosiaan.." hän toisti ja pohti. Tuokin oli kai peräisin sieltä sitten, tai sitten sen oli synnyttänyt sellainen vuohi. Tai aasi.
|
|
|
Post by Nameless on Feb 23, 2009 20:36:55 GMT 3
Naberius ilahtui kun hänet huomattiin välittömästi. Lindan kanssa hän oli joutunut itse aloittamaan keskustelun ja se oli melkein saanut hänet unohtamaan koko jutun. Ilmeisesti hän oli osunut täysin oikeaan, ja jos hän pysyisi sopivan kaukana... No nyt. Juuri oikea etäisyys. Nuoren pojan piirteet näkyivät selvästi.
En voi uskoa, että edes harkitset tätä! Aziraphale sanoi raivoissaan.
Ole jo hiljaa, hiirulainen. Tiedät, ettet voi minulle mitään. Voit yhtä hyvin antaa minun -
Voisit ainakin laittaa silmälasit päähäsi, herra Turhamainen Epäkäytännöllisyys.
Ha-ha. Suo anteeksi, etten piilota kauneuttani valtavien pullonpohjalasiesi taakse.
Naberius tutki baarijakkaralla istuvaa poikaa hetken ja päätti sitten, että piti kovastikin siitä mitä näki.
Hän saa kelvata, Naberius kertoi tyytyväisenä Aziraphaelille, joka päästi inhoavan äänen ja yritti ajatella puhdistavia ajatuksia. Naberius kuuli, miten toinen aloitti rukouksien sopottamisen päänsä takaosassa. Onneksi se oli tuttu ääni, jonka saattoi niin helposti vain ignoroida. Se muuttui nopeasti taustahälyksi.
"Mm. Vai näet sinä minun upean häntäni", Naberius sanoi ja laittoi kädet taskuihin. Hän näki itsensä peilautuvan kauempana olevasta lasista, eikä äkkiä halunnut liikkua senttiäkään. Oli mukavaa nähdä samaan aikaan itsensä ja joku, josta voisi tulla... Jotain. Peilaava lasi sai punaiset housut näyttämään siltä kuin ne melkein hehkuisivat ja Naberius huomasi tyytyväisenä, että hänen hiuksensa eivät olleet lässähtäneet lainkaan. Ne törröttivät joka suuntaan juuri samalla tavalla kuin eilenkin.
|
|
|
Post by Samael on Feb 23, 2009 20:51:58 GMT 3
"Ihanko upean! No jaa, en nyt sanoisi. Siitä tipahtelee jotain, oletko huomannut. Mutta kyllä kai se on ihan hieno. Ei kyllä ihan niin hieno kuin täydelliset siipeni", Samael tiesi kulmat kohotettuina. Täytyihän miekkosen nähdä hänen siipensä, kun hän kerran näki miekkosen hännän.
"Rukoileeko täällä joku? Minusta hiukan omituinen paikka sellaiseen," hän ihmetteli ja katseli toisiaan vasten hinkkaavaa nuorisoa. "Näyttää mukavalta eikö vain. Mikset sinä ole tuolla." Pikku paholainen oli jo unohtanut edellisen kysymyksensä. Vielä nimeämätön juoma kupli hänen kielellään ja hän skannasi toisen nopeasti katseellaan. Mies näki varmasti paljon vaivaa ulkonäkönsä eteen. Hiussuortuvat näyttivät huolellisesti hiukan sotkuun asetelluilta. Samael hymyili niin että valkoiset etuhampaat ja terävät kulmahampaat vilahtivat. Hän ojensi lasiaan. "Osaatko sanoa mitä tämä on?" Samael kohdisti mustat nappisilmänsä toisen silmiin. Kun niin teki, alkoi yleensä tapahtua, hänen päässäänkin. Miehessä oli jokin pielessä, mutta se tuntui tosiaan samalta kuin Jon. Jon ei ollut maininnut poikkeuksista, hännällisistä paholaissieluista. No ei se Samaelia häirinnyt.
|
|
|
Post by Nameless on Feb 23, 2009 21:13:06 GMT 3
Aziraphale nauroi yllättävän ilkeästi pojan vastaukselle ja Naberius mutristi huuliaan.
Melkein pidän hänestä, Aziraphale sanoi edelleen nauraen, ahdinkonsa unohtaneena. Naberius päätti, että on parasta antaa asian olla. "Se on tuhkaa. Minä pidän tuhkasta. Mitkä ihmeen siivet?" Poika ei näyttänyt kuuntelevan häntä.
Aziraphale hätkähti rajusti kun rukoilu mainittiin.
Kuuleeko hän minut? Mikä hän oikein on?! Samanlainen kuin sinä?!
Sinä vingut taas.
"Näyttää mukavalta eikö vain. Mikset sinä ole tuolla." "En halua. Minusta se näyttää inhottavalta." Naberius inhosi hikoilua. Hän alkoi tuntea itsensä tyhmäksi seistessään, joten hän istui pojan viereiselle jakkaralle ja nojautui kätensä varaan. Samaan aikaa hänen omituinen seuralaisensa hymyili, jos sitä saattoi hymyksi sanoa. Pikemminkin väläytti valkoisia hampaitaan.
Onpa hänellä terävät kulmahampaat.
Jumala minua auttakoon.
Naberius ei ollut lainkaan varma ymmärsikö mitä toinen tarkoitti, joten hän vain tujotti mustiin silmiin vihreillään ja mietti, miten kenelläkään saattoi olla sellaiset silmät. Ihan kuin napit.
"Mikä sinun nimesi on?" Naberius kysyi.
|
|
|
Post by Samael on Feb 23, 2009 21:26:00 GMT 3
Kerrankin Samael piti kiinni kysymyksestään ja sitten siihen ei vastattu. Hän painoi leukansa alas lievästi harmissaan, repi silmänsä irti toisen silmistä ja katsoi lasiinsa. Juoman syvin olemus jäisi siis ikuisiksi ajoiksi hänelle mysteeriksi. Hyvää se oli silti ja Samael tyhjensi lasin sisällön kurkkuunsa.
"Ai? Tämä on kyllä sellainen däänsklub, että baareja on kyllä muuallakin. Täällä kuuluu nytkiä ja hinkata tuolla tavalla. Muuta vaihtoehtoa ei ole." Samael sanoi tiukkaan sävyyn eikä antanut suupielien nykiä. "Minun nimeni on Samael", hän kertoi ja katsoi taas miestä silmiin. Se oli selvästi kiinnostunut, tai sitten vain juttuseuran tarpeessa. Ehkä se oli yksinäinen. Keskittyminen ei onnistunut, ja mitä se Samaelille kuuluikaan mitä mies häneltä haki. Tai siis liittyihän se häneen, mutta Samaelia kiinnosti hyvin vähän! Kaipa se selviäisi pian.
"Mikä sinun nimesi on? Jos et kerro, minun on valitettavasti sanottava sinua nättipojaksi." Se oli varmaan kieliopillisesti väärinkin, olisi paljon helpompaa jos mies vain kertoisi nimensä.
|
|
|
Post by Nameless on Feb 23, 2009 21:38:05 GMT 3
Naberius katsoi, miten juoma katosi ja kallisti päätään. Hän tunsi olonsa jokseenkin rauhalliseksi ja rennoksi. Aziraphale sen sijaan tuntui kuin pingotetulta viulunkieleltä hänen rauhallisuutensa keskellä.
"Ai? Tämä on kyllä sellainen däänsklub, että baareja on kyllä muuallakin. Täällä kuuluu nytkiä ja hinkata tuolla tavalla. Muuta vaihtoehtoa ei ole."
Naberius tuijotti. Aziraphale päästi tukehtumista muistuttavan äänen, jota seurasi outo kuolonkorina. Naberius tuijotti spagetteja leikkiviä ihmisiä inhoten ja värähti hiukan kauhuissaan. Vaihtoehtoja tai ei, hän ei kyllä tuohon suostuisi.
Säästyn sentään siltä, Aziraphaleen ääni sanoi. Hän kuulosti siltä kuin olisi kärsinyt pahasta ripulista. Naberius jätti kommentin omaan arvoonsa ja keskittyi hetkeksi tuijottelemaan mustiin nappisilmiin, kunnes käänsi katseensa pois. "Nättipojaksi?" Naberius hymyili vinosti niin että silmät siristyivät. "Ei helvetissä. Minun nimeni on Naberius. Hauska tavata, Samael."
Naberius, Aziraphale kähisi. Samaelkin on demonin nimi.
Hurjaa. Mitä hemmetin merkitystä sillä on?
Aziraphale vain vinkaisi.
|
|
|
Post by Samael on Feb 23, 2009 21:53:31 GMT 3
"Hauska tavata Naberius", Samael matki ja virnuili typerännäköisesti kun aivoissa muodostuivat mitä mukavimmat lempinimet. Hän arveli ettei herra Napero arvostaisi niitä vielä tässä vaiheessa joten Samael päätti nauttia niistä hetken itsekseen.
"Tilaisitko minulle uuden drinkin, tuo baarimikko ei tunnu kiinnittävän minuun huomiota niin millään! Viime kerrallakin oli aivan tarpeeksi vaikea saada juotavaa. Ehkä se epäilee täysi-ikäisyyttäni", hän pohti viattomana ja maiskautti suutaan. "Vaikka jos et aio tanssia, olet aaaaaivan väärässä paikassa. Luulen että isomies Portsari tulee heittämään tuollaiset kapinalliset ulos. Minuakin se yritti kovasti napata niskavilloista." Samael yritti puolestaan napata häntä taitavasti väistelevää baarimikkoa homohoukuttimesta.
|
|
|
Post by Nameless on Feb 24, 2009 21:58:56 GMT 3
Naberius katsoi tympääntyneenä Samaelin virnuilua ymmärtämättä lainkaan mistä siinä voisi olla kysymys.
Ehkä sinun nimesi on hänestä yhtä tyhmä kuin minusta.
Oma nimesi on Aziraphale. Sinuna olisin ihan hiljaa ja syvästi kiitollinen siitä että kutsun sinua hiirulaiseksi.
MINUN ei tarvitse kerjätä kohteliaisuuksia kaikilta vastaantulijoilta! Minä en häpeä nimeäni ja pystyn pitämään pullonpohjalaseja tuntematta itseäni naurettavaksi. Et taida oikeasti luottaa olevasi niin täydellinen kuin annat ymmärtää. Eiväthän yhdet silmälasit voisi pilata sinun TÄYDELLISYYTTÄSI, eiväthän?
Minulla on vain paljon parempi tyylitaju kuin sinulla, Naberius tiuskaisi raivoissaan. Hänellä oli äkkiä hyvin epämukava olo eikä hän tiennyt mistä se johtui. Lisäksi hän tajusi nyt, että Samael oli puhunut jotain eikä hänellä ollut aavistustakaan mitä kaikkea häneltä oli mennyt ohi. Ainoa mitä hän kuuli oli pojan viimeinen lause, jonka jälkeen Samael keskittyikin baarimikon kiusaamiseen.
Naberius päästi myötäilevän äänen ja toivoi, että se sopi keskusteluun. Aziraphalen puolelta ajelehti hienonhienoa voitonriemua.
Älä luulekaan että onnistuisit pilaamaan minun ja Samaelin suhteen, Naberius sähisi.
Minkä ihmeen suhteen? Te juuri tapasitte!
Tiedät kyllä mitä tarkoitin!
|
|
|
Post by Samael on Feb 24, 2009 22:16:40 GMT 3
Samael yritti ja yritti, oikein kovasti, mutta ei millään saanut kiinni baarimikon letistä. Viimeinenkin mahdollisuus saada palvelua ja drinkkejä hävisi kun mies huomasi hänen aikeensa ja katsoi todella julmasti, siirtyen kaaauas, toiselle puolen tiskiä.
Samael huokaisi ja kohautti olkapäitään. Kukaan ei häntä kuunnellut tai huomioinut, Naberiuskaan ei ollut ilmeisesti kiinnittänyt mitään huomiota hänen sanomisiinsa, nöyriin pyyntöihin. Mutta Samaelia ei harmittanut, hän oli oikein hyvällä päällä. "Kippistä vaan", hän kuitenkin toivotteli muka harmistuneena ja kilisti tyhjää lasiaan ilmaa vasten.
"Jos et tullut tänne tanssimaan, niin mitäs sitten? Minä olen ainakin aika lähtökunnossa", Samael sanoi melkein tylsistyneenä ja katseli Naberiusta, joka ilmeisesti kävi jotain sisäistä kiistaa itsensä kanssa. Oli varmaan superkivaa, kun oli tuollainen kaveri pään sisällä. Ehkä hän kysyisi siitä jossain vaiheessa.
Musiikin jatkuva taustalla soiminen alkoi hiukan nakertaa, Samael oli tottunut hiljaisuuteen. Pieni yllätys hänelle itselleenkin, hän ei pitänyt itseään mitenkään turhan herkkänä melulle.
|
|
|
Post by Nameless on Feb 24, 2009 22:47:24 GMT 3
Naberiusta hymyilyttivät Samaelin epätoivoiset yritykset vangita baarimikon huomio ja hän naurahti vahingoniloisena miehen julmalle mulkaisulle ennen kuin tämä siirtyi kauemmas. Ilmeisesti asiakkaiden palvelu ei hänen mielestään kuulunut työnkuvaan. Naberius tuhahti ja Aziraphale kertoi ei-kenellekään, että hänestä vaikutti siltä, että baarimikko raukka oli vain väsynyt tässä kammottavassa metelissä ja valojen välkkeessä eikä jaksanut sietää alaikäisiä poikia jotka yrittivät vetää häntä hiuksista. Naberius ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota vaan keskittyi tarkasti siihen mitä Samael sanoi.
"Halusin vain seuraa, ei huittanut kävellä ja tämä räkälä tuli ensimmäisenä vastaan", Naberius kertoi pehmeällä äänellä ja hymyili perään hurmaavasti muistettuaan että hymy sai hänen kasvonsa hehkumaan. Lisäksi hän nojasi hiukan vasemmalle niin, että vilkkuvat valot heijastuisivat vihreistä silmistä.
Sinä olet kyllä pahempi kuin teinitytöt. Tuotako sinä harjoittelit sillä naurettavalla taskulampulla peilin edessä? ISTUIT SIINÄ TUNTIKAUSIA! Olet itserakkain ääliö josta olen koskaan edes kuullut, saati sitten tavannut!
Minussa on paljon mitä rakastaa, Naberius vastasi hajamielisesti, keskittäen suurimman osan huomiostaan Samaeliin. Jos poika aikoi lähteä, hän haluaisi mukaan. Olisikohan liian epätoivoista sanoa niin? Olisi. Ei hänen sitä paitsi tarvitsisi. Samael pyytäisi kyllä. Hän ei ollut hymyillyt vielä kertaakaan tosissaan ja tiesi, että sillä tavoin hymy oli paitsi odottamaton, myös herätti enemmän huomiota.
Voi taivas, Aziraphale huokaisi rasittuneen kuuloisena.
|
|
|
Post by Samael on Feb 24, 2009 23:05:07 GMT 3
Samael tuki kyynärpäänsä tiskiin ja nojasi leukaansa kämmeneensä, siristäen hiukan silmiään Naberiukselle. Ei ollut kieltäminen että toinen oli varsin miellyttävän näköinen, varsinkin kun se hymyili. Samael piti sellaisista asioista joita oli mukava katsella. Niin kuin kaikkea kiiltävää ja säihkyvää, kuten nyt Naberiuksen silmät. Hän hymyili hiukan huomaamattaan eikä välittänyt kun tajusi että Naberius laittoi kaiken lumovoimansa peliin. Tai oikeastaan, oli todella mukavaa tietää että toinen yritti! Häntä! "Vaikuttavaa", Samael mutisi ja silmät hymyilivät.
"Tämä melu alkaa tosiaan ärsyttää minua. Luulen että juttuseurasi lähtee nyt, minun tekee ihan hirmuisesti mieli jotain hyvää ja on ehdittävä ostamaan ennenkuin kello lyö keskiyön!" Samael runoili, mutta ei vielä tehnyt elettäkään noustakseen. Hän mutristi hiukan suutaan. "Saat toki lähteä mukaan jos sinäkin pidät hyvästä. Ja jos räkälä ei miellytä." Hän oli hyvin tietoinen että melkeinpyysi. Samael kyllä eläisi vaikkei Naberius ajatuksesta innostuisikaan.
|
|
|
Post by Nameless on Feb 24, 2009 23:42:03 GMT 3
Naberiuksen sisällä nytkähti kun Samael vastasi hymyyn poissaolevan näköisenä, sillä se tarkoitti että hymy oli toiminut! "Vaikuttavaa"- kommentin kohdalla valloittava hymy muuttui voitonriemuiseksi virnistykseksi, joka sai Aziraphalen tuntemaan itsensä merisairaaksi. Naberius hymisi tyytyväisenä ja heilutteli häntäänsä niin ahkerasti että lattialle varisi kunnon kerros tuhkaa.
Sinua on niin helppo miellyttää, että se on melkein säälittävää, Aziraphale huomautti. Naberius ei vastannut hänelle mitään eikä edes kunnolla kuunnellut, sillä hän iloitsi edelleen onnistumisestaan. Kun Samael kertoi aikovansa lähteä, häntä ei pelottanut, mutta vatsanpohjaan ilmestyi jokin harmaa ja epämukavan suuri. Se kuitenkin häipyi heti kun toinen pyysi hänet mukaansa. Tai ainakin ilmaisi sen olevan toivottavaa.
Naberius pani merkille, että Samael näytti hyvin lapsekkaalta mutristaessaan suutaan ja teeskenteli harkitsevansa pyyntöä hetken, vilkaisi inhoten edelleen raajojaan vatkaaviin ihmisiin ja nyökkäsi sitten kuin se olisi saanut hänet tekemään päätöksensä. "Tulen mukaan", hän sanoi vielä ääneen.
Naberius, ei. Et edes tiedä kuka hän on! Tiedän, ettet välitä pätkääkään siitä miltä minusta tuntuu, joten entäs tämä: Mitä jos Samaelkin on sellainen kuin sinä? Hän käyttää sinua ja paiskaa sitten menemään.
Älä ole hölmö. Hän tulee rakastamaan minua, ihan kuin Emma ja Linda. Olen kuin huume, ei hän pysty hylkäämään minua enää sitten kun on koukussa.
Ei voi olla totta. Hyvä itsetunto on terveellistä, mutta etkö ymmärrä, että tuo on itserakkautta? Ja sekin on laimea ilmaisu. Sinähän suorastaan palvot itseäsi! Se koituu vielä turmioksesi, usko vain kun sanon. Joskus sinä rakastut johonkin toiseen ja tämä paiskaa sinut roskikseen kuin tiskirätin koska inhoaa tuota... juuri tuota. Sitä että ajattelet vain itseäsi.
Paidassani lukee 'PALVO MINUA', hiirulainen. Etkö ole huomannut? Ja olet väärässä. Kukaan ei voi vastustaa minua.
Sittenpähän näet, Aziraphale sanoi kohtalokkaasti. Naberius tunsi olonsa jälleen hyvin epämukavaksi, mutta sehän selittyi helposti. Samael oli menossa herkkuja ostamaan, eikä hän tiennyt pystyisikö hillitsemään itsensä. Hän ei ollut syönyt vielä mitään, joten hänellä oli kova nälkä, ja vaikka hän olisi syönytkin, suklaan vastustaminen olisi lähes mahdotonta. No, täytyisi vain pysyä jyrkkänä.
|
|
|
Post by Samael on Feb 24, 2009 23:57:30 GMT 3
Naberiuksen heiluva häntä oli aika hauska, Samael huomasi ja virnisti hänkin. Tämähän oli kivaa, vaikka hän ei tiennyt mitä oikeastaan halusi. Kivaa se oli siltikin ja hän taittoi siivet huolellisesti selkää vasten noustessaan jakkaralta, samalla pohtien mistä mahdollisesti saisi hyvää tähän aikaan yöstä. Paikkoja oli vain yksi mitä pystyi pitämään varteenotettavana vaihtoehtona, joten sinne siis, jollei Naberiuksella olisi parempia ajatuksia.
Pitkälle Samael ei päässyt, hän pysähtyi katsomaan tiivistä ihmisjoukkoa ja laski kädet lanteilleen, arvioiden. "Ei kai siinä muu auta!" hän sanoi valitellen. "Pakko vain hytkyä mukana ja puskea läpi!" Nuoren lihan massa oli melko ilmatiiviin oloinen, edes reunoilta ei päässyt helpolla läpi, näin Samael arveli. Siinä se taas kostautui, tanssipaikkaa suunnitellessa ei osattu tehdä niistä kunnollisia. Peräkylä mikä peräkylä. "Olemme onnekkaita jos selviämme narikkaan", Samael päivitteli, hyvin tosissaan. Kiimaisen lihan väliin muussaantuminen oli äärimmäisen vakava asia.
|
|