|
Post by Nameless on Feb 25, 2009 21:49:21 GMT 3
Naberius ei vastannut Samaelille heti, hän oli liian keskittynyt inhoamaan hytkyvää massaa, jonka sekaan hänen olisi pian sukellettava. Ensimmäinen kerta oli ollut suoranaista kidutusta ja toinen kerta olisi luultavasti vielä pahempi. Ihmisiä oli tullut vielä lisää hänen jälkeensä. "Onnekkaita tosiaan", Naberius murisi myöntävästi. "Joskus tosiaan toivon että osaisin lentää. Tai vielä parempaa - osaisin räjäyttää ihmisiä ajatuksen voimalla!" Naberius nauroi ajatukselle riemuissaan. "Voisin vain keskittää ajatukseni tuohon hyllyvään ihmiskasaan ja - KABAM! Jäljellä olisi pelkkää muusia!" Hän heilutti häntäänsä ja kätki virnistyksensä ilkikurisesti käsien taa. Häntä heilui edestakaisin niin että tuhka varisi.
Senkin hirviö! Aziraphale sanoi kauhuissaan ja Naberius tunsi tutun, epätoivoisen töytäisyn tietoisuutensa taka-alalla. Hän työnsi takaisin, kovaa. Aziraphale lopetti työntämisen, muttei sulkenut suutaan.
Räjäyttäisit ihmisiä vain siksi, että he sattuvat tanssimaan sinun tielläsi! Olet PAHA! Paha! Ymmärätkö miten omahyväinen, miten raaka, miten kammottava ajatus tuo -
Niin, niin, hiirulainen. Sillä on väliä koska sellainen kykyhän on oikeasti mahdollinen.
Pelkkä ajatus sellaisesta on -
Mahtava?
Aziraphale aloitti julmistuneen mykkäkoulun, josta Naberius ilahtui suunnattomasti.
|
|
|
Post by Samael on Feb 25, 2009 22:05:31 GMT 3
// OLEMME TOISELLA SIVULLA
Samael käkätti Naberiuksen nerokkaalle ajatukselle. Se antoi voimia suorittaa tämä mission impossible, vaikka luultavasti kukaan muu ei osannut sitä sellaisena ajatella! Sellainen se silti oli yhtäkaikki ja Samael nyökytteli, nyt vakavana. "Jos me ei nyt mennä, ei selvitä täältä ulos koskaan!" hän sanoi dramaattisesti, virnisti Naberiukselle, veti syvään henkeä ja sukelsi ihmismassaan. Naamaa vasten painautui raskas, moneen kertan hengitetty ilma ja se sakeni sitä mukaa mitä syvemmälle ihmiskasaan hän upposi, hytkyvä muuri ympäröi häntä joka puolelta! Samaelilla ei ollut aikaa tai mitään mahdollisuutta tarkistaa, pysyikö Naberius perässä. He sitten tapaisivat narikoilla tai ulkona jos kumpikin selviäisi tästä hengissä!
Iiiikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen hän vihdoin pääsi puskemaan ulos ja tilaan jossa pystyi liikkumaan! Kiinteä, hytkyvä klöntti sylkäisi hänet ulos, kätevästi juuri narikan kohdalle ja Samael hengitti taas, tämä oli varmaan hurjinta mitä hän oli kokenut. Tunkkainen ilma tuntui kuitenkin edelleen ahdistavalta joten hän jatkoi suoraan ulos ja jäi odottelemaan ulko-ovien lähistölle, nauttien raikkaasta ilmasta. Samael sai kuitenkin siitä pian tarpeekseen ja tökkäsi rauhoittavan syöpäkääryleen huuliensa väliin.
|
|
|
Post by Nameless on Feb 25, 2009 22:43:57 GMT 3
Naberius sukelsi rohkeasti Samaelin perään ja runnoi tiensä läpi hyllyvän ihmismassan, pitäen tarkasti huolta että pysyi aivan Samaelin perässä. Hän käytti kaikkea mahdollista hyödykseen; kyynerpäitä, polvia ja kenkiensä pohjissa törröttäviä ruuveja. Häntänsä hän kiersi toisen jalkansa ympärille, ettei kukaan vain pääsisi astumaan sen päälle. Aziraphale ei puhunut mitään koko aikana, eikä Naberius uskonut hänenkään nauttivan kokemuksesta. Hiki sai paidan liimaantumaan inhottavalla tavalla kiinni selkään.
Päästyään vihdoin pois ihmishyytelön uumenista Naberius huokaisi ensin syvään helpotuksesta ja venytteli iloisena raajojaan, korjasi hiuksiaan ja pyyhkäisi kasvojaan hihoillaan. Vasta sen jälkeen hän seurasi Samaelia ulos, nauttien raikkaasta yöilmasta kuumilla kasvoillaan. "Huh. Selvittiinpäs", Naberius sanoi helpottuneena ja ylpeänä. Aziraphale tuhahti.
|
|
|
Post by Samael on Feb 25, 2009 23:00:29 GMT 3
Tupakansytytin välähti katulampun valossa. Samael naurahti. "Tuotahan olisi voinut verrata seikkailuun! Vaarallista touhua, tuo tanssiminen." Hän nyrpisti nenäänsä.
"Mutta!-" Samael veti savua syvään henkeen. "- minun on, aivan tosiaan, saatava karkkia. Pakko, ymmärrätkö? Joten lähdemme tähän suuntaan, ellei sinulla ole parempia ajatuksia." Hän lähti vastausta odottamatta kävelemään osoittamaansa suuntaan ja pohti kaikenlaista, kuten vieraiden matkaan lähtemisen monia vaaroja. Mutta tällä ei ollut sellaisen kanssa mitään tekemistä, koska hän ei ollut lähtenyt kenenkään matkaan, vaan Naberiuksen oli lähdettävä hänen mukaansa, jos aikoi saada mitä halusi. Samael yritti samanaikaisesti hymyillä, viheltää ja polttaa typerää käärylettään, varsin huonolla menestyksellä, saanen lisätä.
|
|
|
Post by Nameless on Feb 27, 2009 21:52:50 GMT 3
Minulla olisi paljonkin parempia ajatuksia, paljon parempia, Aziraphale huomautti. Naberius otti muutaman juoksuaskeleen päästäkseen Samaelin vierelle ja lähti kävelemään tämän kanssa kohti... mikä sitten olikin auki tällaiseen kellonaikaan.
Olen vakavissani, Naberius. Tästä ei seuraa pitkällä tähtäimellä mitään hyvää, ei minulle eikä varsinkaan sinulle. Ymmärtäisit sen itsekin jos ajattelisit hiukan, mutta eihän toki, kierrät aivan liian tiiviisti itsesi ympärillä. Laittaisit edes silmälasit päähän, törmäät vielä johonkin. Täällä on pimeää.
Sinä luulet joutuvasi Helvettiin koska teen vartalollasi mitä haluan. Ja ole jo helvetti hiljaa niistä saatanan LASEISTA!
Ei, en usko joutuvani Helvettiin. Sinä teet pahoja asioita. Se tuottaa minulle suurta tuskaa, aivan. Mutta tiedän, ettet välitä tunteistani pätkääkään, joten en ymmärrä miksi ottaisit puheeksi -
Et halua että annan Samaelin naida iteäni koska olet antanut koulia alkujaankin surkeat aivosi -
Minulla ei ole mitään homoseksuaaleja vastaan, Naberius! En vain itse ole sellainen ja tämä on joka tapauksessa minun ruumiini! Lisäksi suunnittelet käyttäväsi Samaelia sellaisella tavalla, jota en mitenkään pysty hyväksymään! Minä en vihaa sinua enkä ketään muutakaan, haluan vain -
Tämä ei ole sinun ruumiisi, minun tekemiseni eivät kuulu SINULLE, hiirulainen, enkä välitä paskaakaan vihaatko minua vai et. Olet minulle täysin samantekevä.
Aziraphale yritti sanoa jotain, mutta Naberius keskeytti hänet puhumalla ääneen. "Mikä ihmeen kauppa on auki tähän aikaan?" hän kysyi ja kurtisti kulmiaan ärtyneenä kun tuuli puhalsi sortuvat väärään asentoon. Lisäksi ulkona oli jokseenkin koleaa eivätkä hänen ripsaantuneet hihansa suojanneet sen pahemmin kylmää kuin tuultakaan vastaan. Aziraphale aloitti saarnan rahojen käytöstä, mutta Naberius murisi hänelle niin vaarallisesti, että hän hiljeni hämmästyneenä ja pelästyneenä.
|
|
|
Post by Samael on Feb 27, 2009 22:38:59 GMT 3
Samael vihelteli ja heitti tupakantumpin lätäkköön. Oli jo ihan pilkkopimeää, tähdetkin varmaan näkyisivät luolalta, siellä ei olisi katulamppuja häiritsemässä. Samael piti tähdistä. Kirpeä yöilma tuoksui hyvältä.
"Herra Huubertin Karkkikauppa on auki vuorokauden ympäri. Luulen ettei vanhus uskalla enää nukkua kun pelkää kuolevansa!" Samael käkätti hiukan vaikka tosiasiassa piti herra Huubertista kovasti. Herra Huubert teki parhaat karamellit ja suklaat ja tikkarit. Sellaisia oikeita karkkikauppoja saisi olla enemmänkin. Samael tuhlaisi kaikki vähät rahansa niissä oikein mielellään. Kaupunki oli aivan hiljainen ja kengän kopinan katukiveyksellä kuuli selvästi. Samael piti kaupungista tällaisena, se oli melkein pelottava mutta hänellä ei ollut tietenkään mitään pelättävää. Hän eli sellaisessa hyvässä uskossa ettei monikaan hirviö uskaltaisi hyökätä itse Pääpirun pojan kimppuun. Samael tukeutui isäänsä vähän turhankin usein, ottaen huomioon ettei ollut tavannut tätä koskaan, tai että ei edes oikeastaan tiennyt tästä varmasti paljoakaan.
"No, onko sinulla tuo häntä sen takia miksi kuvittelen sinulla olevan se?" hän kysyi epämääräisesti ja vilkaisi Naberiusta silmät tuikkien ja virnisti hiukan. Naberiuksen hauska häntä tiputteli tuhkaa katukiveykselle heidän kävellessään. Samael oli melkein kateellinen. Hänen olisi todellakin ripoteltava hilettä siipiinsä, että niistäkin varisisi jotain niin kauniisti.
|
|
|
Post by Nameless on Feb 28, 2009 1:15:48 GMT 3
Naberius virnisti huvittuneena herra Huubertille ja ihmetteli miksei Aziraphale aloittanut moraalisaarnaa kun Samael sanoi jotain tuollaista. Kyllähän Naberius tiesi, että Aziraphale yritti johtaa häntä harhaan ja huijata, että tapahtuisi niin kuin Aziraphale haluaa, mutta näin vankka todiste oli jollain tavalla häiritsevä.
Mikäs nyt, hiirulainen? Samaelko saa vitsailla kuolemasta mutta minä en?
Sinä et tosiaan taida ymmärtää, Aziraphale huokaisi väsyneesti.
Ei ole minun vikani, ettet osaa selittää mitään oikein. Olet vain kateellinen minulle. Pysy vain hiljaa ja anna minun nauttia tästä yöstä, Naberius sanoi julmistuneena ja hutaisi terävästi hännällään.
"No, onko sinulla tuo häntä sen takia miksi kuvittelen sinulla olevan se?" Samael kysyi ja Naberius käänsi katseensa häneen. Toisen silmät tuikkivat katulamppujen valossa ja virnistys paljasti jälleen valkoiset hampaat. "... Se riippuu siitä miksi kuvittelet sen olevan minulla", Naberius vastasi kiusoitellen ja vastasi virnistykseen ajoittaen sen täsmälleen niin, että katulampun valo loistaisi hänen päänsä takaa, hänen kasvonsa jäisivät puoliksi varjoihin ja takkuiset hiukset saisivat kultareunat. Punaiset nahkahousut kiiltelivät ja Naberiusta ei yhtäkkiä haitannut lainkaan, että oli kylmä. Kaupunki oli kuin maanpäällinen tähtitaivas kirkkaine valopisteineen ja se kuului hänelle aina silloin tällöin.
|
|
|
Post by Samael on Feb 28, 2009 1:27:45 GMT 3
Samael virnisti hiukan leveämmin ja pani kyllä merkille Naberiuksen hiusten kultareunukset ja hauskan, kauniin virnistyksen ja mystisen varjoisat kasvot. Hän oli lähes varma että toinen teki sen tahallaan. Kauhean dramaattisia, lähes paikoilleen pysähtyneitä hetkiä, mutta Samaelia ei harmittanut ollenkaan. "Se riippuu. Minkä haluat minun kuvittelevan syyksi sille että sinulla se on~", hän sanoi aivan yhtä kiusoittelevasti ja painotti lauseensa jännän rytmikkäästi. Sen oppi runoja lukemalla. Hän vilkuili toista enää syrjäsilmällä ja hymyili ovelasti, niinkuin parhaiten osasi. Samalla hän päätti että ostaa tikkarin herra Huubertilta.
Äkkiä hänen teki mieli kysellä. "Kuinka vanha sinä olet, Naberius?"
|
|
|
Post by Nameless on Feb 28, 2009 1:37:17 GMT 3
Aziraphalen häpeä hyökyi niin voimakkaasti tietoisuuden rajalta, että Naberius olisi melkein voinut luulla punastuvansa ellei olisi tiennyt, että se oli pelkkä illuusio.
Miten sitä hiirulaista nyt noin nolottaa? Olisitko sinä sittenkin hintti? Et sinä punastellut kun Linda puhui likaisia, et ollenkaan. Jos oikein muistan, valitit vain moraalittomuudesta ja höpisit muuta sellaista paskaa.
Minä en ole homo, Naberius.
Taidat olla.
Sinä olet itserakas, inhottava, muita hyväksesi käyttävä, julma, omahyväinen ja äärimmäisen säälittävä olento, jonka itsetunto on niin huono, että tarvitset jatkuvaa -
"Hmm, jaa-a, minkä syyn haluat minun haluavan kuvitella?" Naberius kysyi ja hetken he vain hymyilivät kumpiki ovelasti. Seuraava kysymys sai kuitenkin Naberiuksen melkein hätkähtämään ja hetkeksi hänen kasvoilleen ilmestyi hämmentynyt, epävarma ilme.
Minkä ikäinen sinä olet? Naberius kysyi Aziraphalelta.
En kerro, Aziraphale vastasi. Naberius murahti hänelle vihaisena ja päätti arvata.
"Olen 17. Entä sinä?"
|
|
|
Post by Samael on Feb 28, 2009 1:56:21 GMT 3
"Niin minäkin", hän vastasi. "Hauska yhteensattuma." Jokin kutitti takaraivosta eikä auttanut kun Samael raapi. Joten hän joutui hiukan hihittämään samalla kun haroi hiuksiaan. "Mahtavaa suorastaan!" hän hehetti ja haroi vielä vähän, mutta antoi sitten olla. Jokin oli varmaan siirtynyt sinne asumaan. Päähän ehkä, ei hiuksiin.
He kääntyivät kerran pimeästä kadunkulmauksesta josta oli katulamppu sammunut ja pääsivät sitten pastellisävyisen kaupan eteen jossa oli valot. Ikkunassa luki 24/7 ja sen yläpuolella "Herra Huubertin karkkipuoti". "Tässä!" Samael sanoi innoissaan ja työnsi oven auki. Herra Huubert torkkui tiskin takana mutta hätkähti viattoman näköisenä hereille kun kello oven yläpuolella soi. Herra Huubert oli vekkulin näköinen, pieni ja laiha vanha mies jolla oli valkoiset hiukset ja valkoiset letitetyt viikset ja suuret mustasankaiset lasit ja sylinterihattu päässä. Karkkikauppa oli sisältäkin värikäs ja pastellinsävyinen ja katosta roikkui näteissä nauhoissa karkkitankoja ja tikkareita ja seinät olivat täynnä herkkuja pursuilevia hyllyjä. Valaistus oli keltaisensävyinen ja hiukan pelottava näin öisin. Samaelin naama repesi leveään, leveään hymyyn ja hän läiskäisi innoissaan kädet yhteen. Herra Huubert tervehti nyökkäämällä ja hymyilemällä kujeilevasti pastellinsinisessä sylinterihatussaan.
|
|
|
Post by Nameless on Feb 28, 2009 2:33:46 GMT 3
"Onhan se", Naberius myönsi hyvillään siitä, ettei Samael ollut häntä nuorempi.
Mistä sinä tiedät oletko oikeasti 17?
En tiedäkään. Koska sinä et kerro minulle. Joten voin yhtä hyvin olettaa, että olen 17 ja iloita siitä. Olet ääliö. Onneksi minä en ole. Kaikki pitävät minusta, sinusta ei pitänyt kukaan, ei edes hullu äitisi.
Aziraphale ei vastannut enää mitään ja Naberius astui itsetyytyväisenä Samaelin perässä pastellinsävyiseen karkkikauppaan hymähdettyään ikkunassa olleelle nimelle. Hän oli jostain syystä ajatellut, että Huubert oli varmasti jokin Samaelin henkilökohtainen vitsi.
Astuttuaan liikkeeseen Naberius jähmettyi kauhistuneena paikoilleen eikä edes huomannut tiskin takana torkkunutta, huvittavan näköistä miestä. Joka puolella sanoinkuvaamattoman herkullisen näköisiä makeisia. Joka puolella. miten hän kestäisi? Mitä hän nyt tekisi? Naberius puri huultaan ja painoi silmänsä kiinni.
Mitä nyt? Aziraphalen huolestunut ääni kysyi. Naberius ei aikonut vastata hänelle, ei oikeasti aikonut, mutta sitten hän ymmärsi, että tarvitsi jotain mikä pitäisi ajatukset poissa herkuista. Aziraphale ehti kuitenkin ensiksi jatkamaan keskustelua.
Oletko sinä tosiaan noin keskittynyt johonkin niin... epä... Ei ulkonäöllä voi olla noin paljon väliä! Entä sitten vaikka lihoisitkin muutaman kilon? Sinähän olit niin mainio sisäisesti.
Minä olenkin kaunis myös sisäisesti! Se ei tarkoita, että minun pitäisi olla ulkoisesti ruma!
Mutta jos olet kerran niin uskomattoman täydellinen sisältä, silloinhan et oikeastaan tarvitse kaunista ulkokuorta. Kaikkihan rakastaisivat sinua joka tapauksessa, eikö niin? Vai voisiko olla, että et olekaan niin varma sisäisestä täydellisyydestäsi? Hmm? Jospa oikeasti ajatteletkin, että olet niin säälittävä ja pilalla sisältä, että ainoa valttikorttisi on ulkoinen kauneus? Entä jos -
OLE HILJAA! Naberius huomasi tärisevänsä. Aziraphale hiljeni. Mutta vain hetkeksi.
Taisin osua arkaan paikkaan? Luulenpa, että olen oikeassa. Siksi olet niin järkyttynyt.
Käskin sinun olla HILJAA. Mitä sinä muka tiedät? Et mitään. Harmaa kaappihiirulainen. Naberius ei enää tärissyt. Hän laittoi kätensä puskaan ja kohotti leukaansa itsepäisesti. Hän ei kyllä herkkuihin koskisi. Ei varmasti. Tai ehkä korkeintaan pieni suklaapatukka.
|
|
|
Post by Samael on Feb 28, 2009 2:50:05 GMT 3
Samael puri alahuultaan ettei olisi alkanut hihkua innosta. Hänen päänsä täytti ihana huumaava ajatus kaikista herkuista mitä hän voisi nyt ostaa, eikä hän tajunnut hetkeen mitään ympäristöstään. Sitten hän kaivoi surullisenlaihan lompakkonsa takataskustaan ja alahuuli pullahti surkeasti törröttämään kun hän tajusi ettei hänellä olisi varaa kuin johonkin ihan pieneen. Vain yksi suklaalevy tai tikkari, ja koska hän oli luvannut itselleen että tikkari se olisi, niin tikkari se myös olisi. Hän kiinnitti hyvin vähän huomiota Naberiukseen tai herra Huuberttiin kun hyökkäsi tikkaripurkkejen kippuun alkaen kaivaa niistä parhaita, isoja, pyöreitä, herkullisia, värikkäitä ja suhteellisen edullisia tikkareita. Hän valitsi niistä tarkkaan yhden, aivan kuin olisi tehnyt tarkintakin aivokirurgiaa tikkaripurkille. Hän huokaisi onnellisena eikä huomannut autuudessaan Naberiuksen heikkoa hetkeä. Hetki oli kuitenkin pian ohitse ja Samael kääntyi Naberiuksen puoleen. "Otatko sinä jotain? Katso nyt mitä kaikkea hyvää!"
|
|
|
Post by Nameless on Mar 1, 2009 15:28:41 GMT 3
Sinä et ole syönyt tänään, Aziraphale huomautti ja Naberius väänsi suunsa vinoon.
Yritätkö sinä saada minut syömään? Miksi?
En minä sen takia kuin sinä luulet, vaan-
"Ei, en taida ottaa", hän mutisi yhteenpuristettujen hampaiden lomasta ja katsoi himoiten Samaelin kädessä olevaa herkkupalaa. Koko tilanne raivostutti häntä, sillä oli suoranaista kidutusta seistä kaikkien niiden herkkujen keskellä kun tiesi, että sellaisen syöminen olisi samaan aikaan helvetillisen ihanaa ja kammottavaa eikä siitä seuraisi mitään mukavaa, mutta silti teki mieli.
Onneksi Aziraphale halusi hänen ostavan jotain. Naberius oli aina Aziraphalea vastaan ihan periaatteesta, joten kehotus aiheutti tiiliseinän rakentumisen Naberiuksen puolella tietoisuutta. Jos Aziraphale halusi hänen syövän, se tarkoitti että hän iskisi mieluummin kirveen jalkaansa kuin tekisi niin.
Naberius hymyili Samaelille korvatakseen aikaisemman vastauksensa vihaisen sävyn ja tajusi vihdoin, että oli jännittänyt hartioitaan. Hän rentoutui hiukan ja heilutteli häntäänsä. Jos hän keskittyi Samaeliin, suklaanhimo siirtyi mielessä taka-alalle. "Katselen mieluummin kun sinä syöt", Naberius kertoi hunajaa tihkuvalla äänellä ja antoi häntänsä kiemurrella takanaan hyvin hitaasti.
Olet kuvottava, Aziraphale sanoi inhoten.
|
|
|
Post by Samael on Mar 2, 2009 16:07:46 GMT 3
Samael ihmetteli Naberiuksen vihaisensävyistä vastausta ja mutisi pakolliset "no ei pakolla" -lausahdukset kääntäen miehelle hetkeksi selkänsä tarkistaakseen, että oli ottanut juuri sen parhaan tikkarin. Hän joutui kuitenkin vaihtamaan vielä pariin kertaan, sillä aikaa kun Naberius kävi sisäistä kamppailua karkinhimonsa kanssa.
Herra Huubert kuorsasi.
Samael päätti nyt että sai vaihtaminen loppua, kaikki purkin tikkarit olivat aivan tasapuolisen hyviä, paitsi tietysti se joka hänellä oli kädessään. Se oli piirunverran parempi, varmasti oli. Pienenä Sam oli punninnut vanukaspurkit äidin grammapuntarilla keittiössä, että varmasti sai sen, missä oli sadasosagramman verran enemmän vanukasta. Artemis oli saanut tyytyä vähempään. Nykyään hän ei tietenkään tehnyt mitään niin lapsellista, mutta kirosi kuitenkin grammapuntarin puuttumista.
Naberius oli ilmeisesti piristynyt, päätteli Samael hunajaisen imelästä lausahduksesta. Hän hymyili toiselle ja päästi pienen kehräävän äänen, harmitellen sitten herra Huubertin unista olotilaa. Maksamatta ei voinut täällä jättää, tukihan Samael karkkipuoteja koko sydämestään. Hän jätti kolikoita kassan viereen ja katsoi sitten Naberiusta silmäripsiensä lomasta. "Lähdetäänkö?
|
|
|
Post by Nameless on Mar 3, 2009 20:36:39 GMT 3
Hän maksoi, vaikka olisi voinut vain ottaa sen! Aziraphalen hämmästynyt ääni sanoi.
Tietysti. Hän ilmiselvästi rakastaa tätä puotia, Naberius vastasi ylimielisesti ja katseli, miten Samaelin kolikot kolahtivat pöydälle.
Toisen ripset heittivät ohuita varjoja poskipäille ja silmistä heijastui pikkupuodin hehkulamppu. "Juu", Naberius vastasi ja hymyili silmät siristyen. Hän kääntyi ympäri ja veti oven auki, aikoen astua ulos.
Varo! Aziraphale huudahti, mutta liian myöhään. Naberius törmäsi ovenpieleen ja älähti hämmästyneenä kun tumma kohta ei ollutkaan yön pimeyttä. Hän kompuroi taaksepäin tarkentaakseen katseensa ja yritti sitten uudestaan. Tällä kertaa hän pääsi onnistuneesti ulos ovesta.
Minähän sanoin! Aziraphale huudahti toruen. Minähän varoitin, että törmäät vielä johonkin! Noin käy kun on turhamainen eikä suostu laittamaan silmälaseja nenälleen.
Minä en tarvitse ohjeita SINULTA, Naberius sähisi ja tunki kädet taskuihin astuessaan porrastasanteelta kadulle.
|
|