|
Post by Koorisan on Aug 8, 2006 15:18:04 GMT 3
((Hei hei, Cutter! ;o;))
Miesten reaktiot Koorin saapumiseen olivat... mielenkiintoisia. Ainakin Koori tarkkaili niitä mielenkiinnolla. Ainoa joka vastasi Koorin katseeseen mielenkiinnolla , tuntui olevan se tummahiuksinen mies, joka oli vilkuillut Kooria. Se sai Koorin päättämään, että hän käyttäytyisi hyvin kohteliaasti ja mukavasti miehelle. Toki hän olisi valmis läimäyttämään, jos tämä jotain kummempaa yrittäisi. Oli tuo tainnut jo kerran pakit saadakin, kun poski sillä tavalla kuumotti punaisena. Koorin kävi miestä vähän sääliksi, mutta omapa oli vikansa. Olisi pessyt hiuksensa ennen juhliin lähtöä. Violettitukkainen tuntui melkein panikoivan Koorin vilkaistessa tätä, ja se sai Koorin tuijottamaan ihmeissään. Katseensa käännettyään hän kuitenkin tunsi katseen selässään, ja oletti sen kuuluvan purppurapojalle. Ehkäpä tämäkin arvioi häntä, ehkä ei. Koori oli tyytyväinen saadessaan näin paljon huomiota pitkästä aikaa, vaikka siinä olikin takuulla huonot puolensa, jos miehet juopottelisivat liikaa, ja innostuisivat naisseurasta. Katsoa sai, muttei koskea, se oli Koorin nyrkkisääntö. Lierihattu-miehen reaktio Koorin saapumiseen oli kerta kaikkiaan loukkaava, ja se sai Koorin mutristamaan suutaan. Tätä loukkausta hän ei unohatisi, ottaisi selville miehen asuinpaikan ja teksisi tämän elämästä helvettiä parin kuukauden ajaksi. Mutta ei nyt. Nyt Koori oli kuokkimassa juhlissa, eikä niistä sopinut poistua.
Ärstymystään olkihattumiestä kohtaan näyttämättä Koori hypähti parevekkeen kaiteelle tummatukkaisen miehen viereen pitäen kuitenkin varmuuden vuoksi pientä välimatkaa. "Mitkäs teidän nimet on?" Koori kysyi hymyssä suin ja vilkuili vuoroin purppurapäätä, vuoroin tummatukkaista. "Olen Koori, jos te haluatte tietää. Koori Fujiyuki", Koori vielä esitteli itsensä painottaakseen, että oli tosissaan kysyessään muiden nimiä.
|
|
|
Post by Elreth on Aug 8, 2006 16:39:28 GMT 3
(( Kiitos Cutterille peliseurasta! ))
Michael nosti kättään hyvästeiksi, kun tuo lierihattuinen ja silmäpuoli mies lähti tervehtien pois paikalta. Toisen käden poistaminen kaiteelta sai nuorukaisen hieman horjahtamaan, mutta hän sai kuin saikin tasapainonsa takaisin eikä tippunut tuon kaiteen yli turmelemaansa kukkapuskaan, joka ilmeisesti oli suoraan hänen allaan. Vilkaistuaan taakseen nuoren miehen mielessä kävi, että olisi ehkä parasta vaihtaa istumapaikkaa, mutta hän kuitenkin unohti senkin seikan, kun tuo tyttö istahti kaiteelle nuorukaisen viereen. Tyttö oli niin lähellä, että Michael olisi saattanutkin ehkä yltää häneen, mutta silti niin kaukana, että jos nuorukainen alkaisi kurkotella tätä kohti, alkaisi se näyttää ehkä jo hieman epäilyttävältä. Ja muutenkin, Michael oli sitä mieltä, että ei ansaitsisi tältä illalta enempää poskiläimäyksiä.
Nuori mies yllättyi, kun tyttö kysyi muiden nimiä ja esittäytyi itse Koori Fujimikälieksi. Itämainen nimi, mies tuumi, mutta ei sitten siihen sen enempää huomiota kiinnittänyt. "Michael", hän sanoi tyynen lyhyesti ja haukotteli perään välittämättä siitä, että vaikka tyttö oli sanonut koko nimensä, Michael ei silti vaivautunut olemaan kohtelias ja kertoa omaa sukunimeään.
Väsymys alkoi hiukan painaa, mutta eihän nuorukainen sitä saanut huomioida, hän oli saanut esimieheltään käskyn olla juuri näissä juhlissa tällä hetkellä. Sitä ajatellessaan Michael harmistui, kun hän huomasi, että kello juoksi ja esimies myöhästyi myöhästymistään - ikään kuin olisi kokonaan unohtanut sen, että oli vaatinut Michaelia tulemaan tänne. Vai oliko tämä sittenkin jotain sairasta pilaa? Toivottavasti ei. Siinä tapauksessa Michael ottaisi vähintäänkin lopputilin. Hän avusti suutaria tämän pajalla silloin kun tuo tarvitsi apua ja palkka ei ollut mikään kehuttava, mutta kyllä sillä omaa pientä kotiaan ylläpitää pystyi ja ruuan myös pöytäänkin sai. Rahaa myös riitti noihin alkoholipitoisiin nautintajuomiin toisinaan, kuten esimerkiksi toissapäivänä Michael oli saanut pientä ylimääräistä palkkaa ja oli tietysti ostanut rahoilla salakuljettajilta rommia. Rommi oli ollut halpaa ja hintansa laatuista, mutta kyllä sillä oli juopumatilan aikaan saanut melko voimakkaastikin. Nyt vasta tarkemmin työkuvaansa mietittyään Michael huomasi, kuinka outoa oli, että suutari pyysi apulaistaan tulemaan tällaisiin juhliin. Mitä ihmeen asiaa työnantajalla saattoi olla? Michael ei pystynyt sitä päättelemään alkuunkaan. Ensimmäisenä hänen mieleensä tuli että joku ylimyshenkilö oli tilannut krokotiilinnahkasaappaat, mutta sen ajatuksen hän hylkäsi heti, koska se oli niin älytön aihe pyytää Michaelia tulemaan juhliin. Noh, nyt hän kuitenkin päätti olla vaivaamatta asialla enempää päätään, sehän oli niin epäolennainen kuin olla ja voi.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 17, 2006 22:01:43 GMT 3
((Näkemiin sitten, Cutter! Tämä peliporukkahan kutistuu nopeasti. ^^; ))
*Ikkunalaudalla istuksiva Spyro käänsi katseensa silmiään räpäyttäen puhuneeseen demoninmetsästäjään, hymähtäen sitten jotakin epäselvää vastaukseksi ja heilautti hiukan kättään miehen poistuvalle selälle.* "Tervemenoa" *se jupisi itsekseen vaimealla äänellä jota silmäpuoli ei onneksi enää voinut kuulla, ja kirskautti hiukan hampaitaan kääntäen huomionsa sitten mielenosoituksellisesti muualle. No, tavallaan hän tunsi olonsa aavistuksen syylliseksi käytöksestään vaikkei itse mies mitään ollut huomannutkaan... mutta silmäpuoli nyt kuitenkin sattui olemaan niitä pahuksen demoninmetsästäjiä. Kuinkahan kiltisti silmälappumies oikein olisi jutustellut, jos olisi tiennyt MINKä kanssa keskusteli? Aatteet saivat purppurapään jälleen aavistuksen huonolle tuulelle.
Kesti hetki, ennen kuin purppurapää huomasi ajatuksistaan jonkun ilmeisesti puhuneen lähiympäristössään ja ilmeisesti myös jopa hänelle sanansa suunnaten, ja kääsi päätään parvekkeen kaiteen suuntaan huomaten valkoihoisen tytön päätyneen istumaan siihen Huonovointisen vierelle. Se näytti hetken aavistuksen yllättyneeltä, mutta kohautti sitten olkapäitään kaiteella istujankin esitellessä itsensä. No, samahan tuo, jos tyttö hänenkin nimensä kerran halusi tietää.* "Spyro. Terve vain." *Se sanoi (ei kovinkaan kaunopuheisesti) myöskään kertomatta kuin vain ilmeisesti etunimensä, ja heilautti hiukan kättään muuten kuitenkaan paikaltaan liikkumaan vaivautumatta. Tummat silmät katsahtivat uteliaasti kaiteella keikkuvaa kaksikkoa jatkuvasti enemmän tai vähemmän silmillä roikkuvien hiusten alta, sormien rapsutellessa hajamielisesti sylissä torkkuvaa kissaeläintä. Kas vain, tätä menoahan ne putoavat tuosta molemmat, Spyro pohdiskeli itsekseen, viihdyttäen itseään hetken ajatuksella, ennen kuin sen mieleen pälkähti ettei kyseinen parveke tainnut olla se kaikkein matalin mahdollinen. Nehän saattaisivat satuttaa itsensä jos kellahtaisivat tuolla tavalla kaiteen ylitse. ....mutta kaipa nuo nyt varoa osaisivat. Muutenhan täällä olisi pian oikein kunnon äläkkä pystyssä.*
|
|
|
Post by Koorisan on Aug 18, 2006 22:44:05 GMT 3
Koori nyökkäsi molemmille miehille (miehiksi hän noita mielessään kustui, vaika toinen olikin vielä vain poika) ja hymyili kohteliaasti. Koori piti pienen tauon, jolloine miehet olisivat voineet sanoa jotain, mutta kumpikin vaikutti yhtä tuppisuulta, ja Koorista tuntui, että hän kyllästyisi pian, jollei jotain sattuisi. Jopa rasvaletin kanssa flirttaileminen tuntui kiehtovalta idealta, jos toisena vaihtoehtona oli tylsistyminen. Toki tuo purppurapääkin olisi varmasti mukavaa seuraa (ja vaikutti Koorin ikäiseltä!), mutta poika-parka tuntui olevan niin ujo, ettei varmaan saisi sanaa suustaan, jos Koori istuisi tämän viereen ja sipaisisi tämä kättä. Mikään ei tietysti estäisi Kooria kokeilemasta. Aavistuksen omainen hymy huulillaan Koori hypähti kaiteelta alas pitäen tarkkaan huolen, että hänen hiuksensa hipaisivat rasvalettiä. Eihän Koori tietenkään haluaisi menettää mahdollisuutta antaa kahdet pakit samana iltana! Varmistettuaan, että rasvaletti katsoi itseään, Koori käveli purppurapään luo syvennykseen, ja istahti tämän viereen ehkäpä hieman lähemmäs kuin olisi turvallista. Istuessaan Koori sipaisi pojan kättä, kuten oli aikonutkin. "Hauska tavata, Spyro", Koori sanoi ja kallisti somasti päätään katsoessaan poikaa silmiin.
|
|
|
Post by Elreth on Aug 18, 2006 22:57:15 GMT 3
Kun tyttö hipaisi - melkoisen selvästi tahallaan - hiuksillaan Michaelin käsivartta, mies tukehdutti naurunpyrskähdyksen yskäisyyn. Tuo tyttö näköjään oli päättänyt lopettaa sopivalla etäisyydellä pysyttelemisen sikseen. Nyt hän jo asteli Spyroksi itseään kutsuvan pojan luo ja asettui istumaan tämän viereen samalla sipaisten tämän kättä. Michael joutui jälleen kerran harrastamaan tekoyskäänsä, joskin tällä kertaa yskän läpi suorastaan paistoi tukahdutettu nauru. Tytöllä oli joko noussut viina päähän tai sitten hän oli täysi sekopää. Flirttailla nyt kahden vastakkaista sukupuolta edustavan henkilön kanssa yhtä aikaa? Jopa Michael ei kaikessa röyhkeydessään yltänyt siihen. Vilkaisten purppuratukkaa huvittunut ilme kasvoillaan mies sitoi jälleen kerran kasvoilleen valuvat hiukset kiinni nauhaansa. Hän myös päätti, että tästä lähtien pesisi hiuksensa jokaisella peseytymiskerralla, eikä vain joka viidennellä. Pesemättömyydestä ei syntynyt kaunista jälkeä.
Päättäen jäädä kaiteelle vielä hetkeksi, koska tytön epätoivoinen flirttailuyritys poikaa kohtaan kiinnosti Michaelia, hän kohdisti katseensa nuorisoon. Tyttö ei enää varsinaisesti kiinnostanut häntä, mutta tilanne kiinnosti, miten poika suhtautuisi tytön lähentelyyn. Irvistäisi, löisi vai hyväksyisi? Michael veikkasi ensimmäistä, mitä nyt tuossa hetki sitten oli poikaa sivusilmällä seurannut. Mies asettui varmempaan asentoon kaiteelle ja antoi shown jatkua.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 19, 2006 23:30:01 GMT 3
*Mitään sen kummempaa keskustelua ei tosiaan kolmikon kesken näyttänyt syntyvän. Kukaan ei sanonut tai kysynyt mitään sen kummempaa joten Spyrokin pysytteli melko vaiteliaana osaamatta oikeastaan juuri nyt keskittyä miettimään mitään kunnollista puheenaihetta näiden aivan vieraiden ihmisten kanssa. Se ei oikein osannut päättää olisiko hänen pitänyt puolestaan sanoa jotain vaiko ei kun kaikki muutkin olivat hiljaa ja alkoi harkita tosiaan siirtyvänsä hamstraamaan itselleen tarjoulupöydästä jäljellä olevia ruoan rippeitä, kun ahkerasti hymyilevä tyttö näkyi päättävän tehdä erinäisiä sosiaalisia liikkeitä hyppäämällä alas kaiteelta ja siirtymällä istuksimaan ikkunalaudalle aivan purppurapään sekä kissan vierelle.
Eeh? Spyro räpäytti hiukan silmiään ja vilkaisi kulmakarvaansa kohottaen kättä jota tyttö oli ohimennen koskettanut raaputtaen sitten sillä ohimennen vasemman poskensa poikki kulkevaa kapeaa arpea.* "Eeh. Juu, sitä samaa." *Poika sanoi noin silmänräpäyksen ajan ihmeteltyään, ja vilkaisi kummeksuen Huonovointista Miestä, joka näytti juuri nyt olevan suunnattoman huvittunut jostakin, mistä Spyro ei ollut varma. Eiköhän Koori tainnut olla melkoisen turvassa tuossa istuskellessaan, purppurapää ei yrittänyt käydä käsiksi eikä huitoa kauemaskaan, ei edes irvistellyt sen kummemmin kuten Michael oli epäillyt. Edes tumman suklaan väristen silmien katse ei vaellellut minnekään epäkorrekteille asteille, itseasiassa se ennemminkin vaikutti siltä ettei nuorukainen oikeastaan edes tajunnut että jotakin erikoista olisi tapahtunut, vaikka se ehkä hiukan ymmällä olikin. Valkea kissa puolestaan raotti hiukan silmiään ja vilkaisi tyttöä närkästyneenä siitä, että mokoma oli tullut häiritsemään hänen mukavia uniaan.*
"Soittajat näköjään lopettavat jo... onko kellään muuten hajuakaan mitkä juhlat nämä edes oli?" *Spyro huomautti uteliaana pistäessään merkille soittoniekkojen pakkailevan soittimiaan illan alkaessa olla jo heidän osaltaan pulkassa. Suoraan sanottuna purppurapää ei tosiaan tiennyt mistä tässä kaikessa juhlinnassa oli kysymys vai oliko mistään, hän oli vain ilmaantunut sattumalta paikalle kuokkimaan ja jäänyt vetelehtimään lähinnä ruuan houkuttelemana.*
|
|
|
Post by Koorisan on Aug 20, 2006 14:49:01 GMT 3
Koori tunsi olevansa hieman loukkaantunut Rasvaletin reaktiosta. Tyttö ei itse tajunnut käyttäytyvänsä hupsusti, flirttailla nyt kahden miehen kanssa viinan vaikutuksen alaisena. Koori loi yhden viielän katseen yksikseen virnuilevaan mieheen, ja päätti kostaa tälle juottamalla miehen ensin känniin, ja antamalla sitten pakit. Kylmä katse oli kuin pois pyyhkäisty tytön hypähtässä kevyesti alas syvennyksestä ja kävellessä takaisin tummatukkaisen miehen luo. Purppurapään olemus miellytti Kooria toki enemmän, mutta tärkeämpää oli kostaa miehelle, joka oli kehdannut loukata Koorin humalaista mieltä. Ilman viinaa Koori tuskin olisi edes humannut moista käytöstä.
"Kuules", Koori sanoi miehelle. "Haluatko että haen sinulle tuopin olutta? Juodaan molemmat vaikka... kauniin illan kunniaksi!" Purppurapään esittäessä kysymyksensä koskien juhlia Koori oli kuin ei olisi huomannutkaan. Miksi hänen pitäisi vastata? Itsekin hän oli toki kuokkimassa, eikä hänellä ollut harmainta aavistustakaan miksi juhlittiin. Ja eikö tuo poika huomannut, että Koorilla oli tärkeä tehtävä nyt? Tyttöparka taisi olla pitkästynyt, kun pinnansa toisen virnuilusta oli sillä tavalla käräyttänyt.
|
|
|
Post by Elreth on Aug 20, 2006 15:10:46 GMT 3
Michael pettyi jossain määrin purppuratukan reaktiosta. Jos poika olisi torjunut tytön flirttailuyrityksen täysin, siitä olisi voinut tulla melko hauskaakin katseltavaa. Nyt kun Spyro ei ollut torjunut eikä sen pahemmin osallistunutkaan flirttailuun, siitä ei voisi tietenkään mitään mielenkiintoista kehkeytyä. Luultavasti.
Purppuratukka näköjään viritteli hieman keskustelua tai sitten kyseli muuten vain, ja vastaukseksi Michael kohautti hieman olkapäitään osoittaakseen, ettei hänellä ole mitään aavistustakaan siitä, että mistä näissä juhlissa oli kysymys. Miehellä oli vain yksi syy olla näissä juhlissa, ja jos sitä ei olisi, hän olisi aikoja sitten kadonnut paikalta tai sitten ei olisi ollenkaan tullut niihin.
Ennen kuin mies huomasikaan, tyttö oli jo kävellyt hänen läheisyyteensä ja ehdotti, että hakisi oluttuopit. Sanan "olut" kuullessaan Michael joutui nostamaan kätensä suulleen estämään uuden oksennusryöpyn nousemisen. Hilkulla ylenanto olikin, mutta juuri ja juuri mies kuitenkin onnistui pidättämään sen. Koottuaan itsensä hän vastasi tytön ehdotukseen vilkaisten tätä. "No oikeastaan, eilesyönä taisin hieman sanotaanko ylikäyttää tuota olutta... Tuli juotua ihan muutaman päivän juomat, että kiitos mutta ei kiitos", Michael vastasi. Ajatuskin pienestä olutpisarasta valumassa hänen kurkustaan alas sai miehen huonovointiseksi. Tässä vaiheessa hän myös ehkä suorastaan hieman pelkäsikin tytön reaktiota - olisiko se tyrkkäys kaiteelta alas puutarhapuskaan, silmien siristystä ja vihaisten käsimerkkien näyttelyä vai jotain muuta? Sitä Michael ei tällä kertaa osannut päätellä, mutta toivoi, että se ei ainakaan olisi se ensimmäinen.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 23, 2006 21:51:45 GMT 3
*Tyttö näytti kyllästyvän melkein välittömästi ja hyppäävän ikkunalaudalta jälleen matkoihinsa melkeinpä heti istuttuaan ja suuntaavan kulkunsa taas Huonovointisen luokse tarjoamaan lisää viinaksia. Spyro kohotti hiukan kulmakarvojaan kummeksuvasti ja vilkaisi kumpiakin paikallaolijoita. Oli tämäkin, varsinkin tuo tyttö. Ensin sitä oltiin niin kovasti hieromassa tuttavuutta ja sitten sitä taas mentiin eikä viitsitty edes vastata mitään kun hän vuorostaan puhui jotakin. Poika alkoi tuntea olonsa jälleen jonkin verran närkästyneeksi ymmärtämättä oikeastaan mitä moisella selvästi tarkoituksellisella töykeydellä ajettiin takaa. Rasvaletti sentään oli vaivautunut tavallaan vastaamaan olkapäitään kohauttamalla, joka tosin oli enemmän kuin mitä vielä äsken seuraan tuppautunut vieras tyttö oli tehnyt, mutta se ei silti hirvittävästi Spyroa lepytellyt. Vaikka ei miksikään huomion keskipisteeksi pyrkinytkään, hän ei pitänyt tippaakaan siitä että häntä kohdeltiin kuin ilmaa.
Purppurapää hymähti turhautuneeseen sävyyn hiustensa alta haroen närkästyneesti pörröistä takaraivoaan kädellään, ennen kuin poimi sylissään makaavan kissan käsivarsilleen ja valui ikkunasyvennyksestä jaloilleen. Aivan miten vain... jos nuo kaksi nyt mieluummin horjuivat keskenään tuossa typerällä kaiteella ja voivat huonosti pahalle haisten kunnes putosivat, niin siitä vain. Tavallaan olisi ihan viihdyttävää olla näkemässä se putoaminen, mutta juuri nyt poika ei tulkinnut sellaista pientä viihdykettä tällaisen kohtelun sietämisen arvoiseksi. Hän kumartui laskemaan pienen eläimen sylistään maahan suoristautuen sitten hiukan vaatteitaan puistellen.*
"Tule, Kissa. Mennään hakemaan jotain syötävää." *Se kehotti, ei oikeastaan mainostaen muttei kovin salavihkaakaan virnistäen ohimennen pienesti teräviä hampaitaan väläyttäen kissalleen, ennen kuin kääntyi sen kummempaa teatteria pitämättä ja lähti saapastelemaan hiljakseen autioituvan tanssilattian poikki käsiään yhteen hieroskellen tarjoilupöydän suuntaan kissa perässään tassuttaen. Eiköhän siellä vielä ainakin jotakin ruokaa tarjolla olisi, ei sellainen määrä herkkuja kuin pöydällä oli ollut aivan hetkessä minnekään katoaisi.*
((Juuh, näin, Spyro nyppiintyi hiukan. ^^; Ei se vielä lähtenyt, toistaiseksi siirtyi vain kauemmas. Taidan roikkua ainakin vielä sen aikaa mukana kun puuhaa riittää.))
|
|
|
Post by Koorisan on Aug 24, 2006 13:14:33 GMT 3
((Kyllä tänne varmasti voi aina jotain kirjoittaa! *pitää pitkistä ropeista* Ja jos tilanne alkaa vaikuttaa liian tukalta, niin hihkaskaa, niin Koorilla olisi yksi pikku idea. Mutta se sen idea vaatii vähän parempia välejä ^-^ Ei siis mitään huikeaa, mutta jotain...))
Koori istui parvekkeen kaiteella heilutellen jalkojaan ehkä turhankin uhkarohkeasti. Tyttö kohotti kulmiaan ensin miehelle, joka kieltäytyi oluesta, ja melkein heti perään pojalle, joka myrtyneen näköisenä oli suunnannut seisovan pöydän luokse.
"Ohhoh, mikäs sille tuli?", Koori kysyi suunnaten lauseen yhtä paljon itselleen kuin miehelle. Hetken Koori vaikutti hieman hämmentyneeltä, mutta pian tämän kasvoille levisi taas tuo varmasti jo tutuksi tullut hymy. "Ei kai nyt sentään? Sehän on selkeästi mustasukkainen", tyttö hihkaisi. "Olen minä nopeita ihastuksia nähnyt, mutta tämä rikkoi kyllä kaikki ennätykset", Koori höpötti lähinnä itselleen ja naurahti imarreltuna. Tyttö oli jo hyppäämäisillään alas kaiteelta ja lähtemäisillään pojan perään, kun tajusi toisen vieressään kököttävän seuralaisensa läsnäolon. Koori perui aikomuksensa saman tien, eihän hän halunnut antaa itsestään liian innokasta kuvaa kummallekaan osapuolelle.
|
|
|
Post by Elreth on Aug 24, 2006 20:28:15 GMT 3
Michael heilautti kättään purppuratukalle joka poistui paikalta ilmeisen närkästyneen näköisenä ja ei luultavastikaan nähnyt miehen tervehdystä. No, ymmärrettävää purppurapään reaktio oli, ei Michaelkaan olisi pitänyt siitä, jos naiset olisivat jättäneet hänet huomiotta flirttailuyrityksen ja keskustelun virittelyn jälkeen ja vieläpä toisen miehen takia.
Kovasti Michael yritti kasvonsa pitää peruslukemilla, kun tyttö alkoi ihmetellä, miksi poika oli närkästynyt ja sitten päätteli, että hän oli mustasukkaiseksi tullut. Vakavana pysyminen tuotti melkoisesti ongelmia, mutta Michael onnistui kuin onnistuikin pitämään virnistyksenkin tapaisen pois kasvoiltaan - tai ainakin jossain määrin. Tulos oli irvistys, joka näytti lähinnä siltä, kuin miehen edessä olisi lojunut iso, haiseva sontakasa. "Kai sitä nyt loukkaantuu kun ensin tehdään melkein suora iskemisyritys ja keskustelunvirittelykokeilu ja sen jälkeen yllättäen poistutaankin paikalta toisen miehen seuraan. Kyllä minäkin närkästyisin", Michael saneli ikään kuin ohimennen. Sivusilmällään hän vilkaisi tyttöä ja laskeutui sitten pois kaiteelta päättäen, että vaarallinen kaiteilla huojuminen saisi riittää tältä päivältä. Hän asteli seinän viereen ja nojasi selkänsä sitä vasten, välillä suoden sisätiloihin tutkivan vilkaisun, josko paikalla olisi vielä joku nainen, joka omaisi varsin hyvännäköisen kropan.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 27, 2006 15:51:23 GMT 3
*Noh, vaikka kauemmas vetäytynyt purppurapää ei ilmeisesti tulkinnut tilannetta aivan samalla tavalla kuin muut paikallaolijat, se oli silti päätynyt toistaiseksi melkoisen ärtyneelle kannalle. Se saapasteli lattian poikki kissoineen pysähtyen vielä pienen matkan päähän pöydästä vilkaisemaan kuin varuillaan ympärilleen ennen kun siirtyi loppumetrit tuon houkuttelevan ruokatarjoilun ääreen. Kissa tosin ei tällaisista varotoimenpiteistä tai pidättyväisyydestä perustanut, vaan tassutti itsevarmasti suoraan pöydän luokse hypäten sitten sen kummempia hienostelematta ylös tutkimaan tarjoilua. Spyro katsoi hiukan huolissaan kissan seikkailua pöytäliinalla peläten jonkun nipottavan palvelijan tai vastaavan hyökkäävän jälleen hätistämään heitä tiehensä, ja arveli sitten parhaaksi syödä mitä ehtisi ennen kuin näin tapahtuisi.
Poika kaatoi siis itselleen lasillisen makeaa marjamehua pieneen koristeelliseen pikariin ja alkoi sitten napostella. Alkuruokien hienouksia se ei tosin ymmärtänyt, vaan nappasi itselleen melkeinpä ensitöikseen muutamia kanankoipia ja melkein kokonaisen lampaanreiden. Kissa oli tyytynyt vain pötkölliseen rasvaisia makkaroita, jotka eläin päätyi mustasukkaisesti raahaamaan pöydän alle turvaan muilta ahnailta silmiltä. Ruoka teki kyllä vikkelästi kauppansa jopa tuon hiukan turhankin laihan pojankoltiaisen suunnalla. Se ei osannut noudattaa mitään kovin hienostunutta pöytäetikettiä muttei kyllä aivan sivistymättämästikään hotkinut, alkaen kuitenkin siinä syödessään tuntea olonsa hiukan tyytyväisemmäksi. Ohimennen kanankoipea pureskellen se silmäsi olkapäänsä ylitse parvekkeen suuntaan uteliaana näkemään joko alkoholisoitunut kaksikko oli pudonnut kaiteelta, kääntyen sitten kuitenkin jälleen pian ruokansa puoleen varmistettuaan ensin ettei tiukkapipoisia tarjoilijattaria olisi aivan lähipiirissä. Kovin kauaa purppurapää ei jaksanut murjottaa nyt kun ärsyttävä tilanne oli ohitse, ainakin niin kauan kun näkyvissä ei ollut mitään joka olisi sellaista suhtautumista vaatinut. Poissa silmistä, poissa mielestä.... ainakin niin kauan kuin pojalla oli muuta kiintoisampaa ajateltavaa. Kuten nuo herkullisen näköiset hedelmäkakkuset joita oli vielä muutama jäljellä. Nam.*
|
|
|
Post by Koorisan on Aug 31, 2006 13:44:32 GMT 3
Koori hymyilee herttaisesti Mackaelin sanoille. "Noh, närkästyitkös sinä sitten, kun minä sillä tavalla toisen luokse katosin", tyttö kysyy edes yrittämättä peitellä sitä seikkaa, että mies oli osunut oikeaan arvatessaaan kyseessä olevan flirttailu yrityksen. Humalainen pääkoppa oli liian väsynyt sellaisen kieltämiseen tai sellaisesta loukkaantumiseen.
Miehen poistuessa kaiteelta Koori lähtee vaistonvaraisesti seuraamaan tuota. Toisen pysähtyessä oven suulle myös Koori pysähtyy, ja jää hiljaa kurkkimaan näkymiä. "Mitäs sinä katselet?" tyttö utelee. Samassa tämä hoksaa purppurapään seisovan pöydän äärellä ahmimalla ruokaa kitaansa kuin koutuisi pian elämään kuukauden ilman. Kukaties joutuisikin, näinä outoina aikoina. "Katsos vaa", Koori sanoo viereessään seisovalle Mickaelille. "Tuollahan se on! Sillä oli vaan nälkä, ei se mitään loukkaantunut!" tyttö huudahtaa ja nyökkää purppurapäätä kohti. "Taisit olla väärässä sen motiiveista lähteä", tyttö toteaa.
|
|
|
Post by Elreth on Sept 2, 2006 23:26:45 GMT 3
"Huvituin lähinnä", Michael vastasi lyhyesti humaltuneelle tytölle. Mies huomasi, että jos haluaisi lähennellä tyttöä tosissaan, hän onnistuisi luultavasti siinä erittäin hyvin, kiitos tytön liiallisen alkoholin käytön joka sumensi tämän harkintakyvyn ja ajatukset. Noin tarkemmin kuitenkin ajateltuaan hän päätti, että Koori oli aivan liian nuori vielä tullakseen isketyksi, eikä Michael - ainakaan tänä iltana - haluaisi sekaantua nuoriin eikä lapsiin. Ne muut aikuiset naiset sen sijaan...
Eipä Michael kauaakaan saanut kehitellä fantasioitaan, kun Koori oli jälleen äänessä. Tällä kertaa tyttö uteli, mitä mies katseli ja Michaelin kasvoille nousi pieni hymy. "Kunhan noita kukkapuskia tuolla salissa aikani kuluksi arvioin", tämä vastasi tytölle ja hymyili hieman perään. Idioottikin olisi tajunnut, että mies valehtelee, mutta humalaisesta ihmisestä Michael ei ollut kamalan varma. Ei sitä tiedä, minkälaista pajunköyttä Koori humalaisessa tilassaan söisi. Michaelille sai aina valheen kuin valheen läpi, kun tämä oli humaltuneessa tilassa. Mies oli aivan liian hyväuskoinen juovuttuaan.
"Ehkä hän koki kovan järkytyksen, vaipui suruun ja päätti lohduttaa itseään syömällä?" Michael ehdotti. "Tai sitten hän vain halusi jotain tekemistä ja lähti syömään, ettei hänen tarvitsisi olla seurassasi?" hän jatkoi ja pohti, kulkiko jo vaarallisella rajalla puheissaan. Kulki tai ei, mutta tästä keskustelusta mies ainakin piti.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 5, 2006 22:22:39 GMT 3
*Ohimennen olkapäänsä ylitse vilkaistuaan pöydän ääressä naposteleva purppurapää sai havaita myös parvekkeella killuneen kaksikon siirtyneen perässään sisätiloihin... tai no, ainakaan ne eivät olleet enää ulkona, vaikka seisoskelivatkin tuolla jonkin matkan päässä, ilmeisesti keskustellen. Ainakin tytön ääni kantautui osittain jopa salin hälyn poikki Spyron korviin vaikka tuokaan ei erottanut kuin sananpuolikkaan sieltä, toisen täältä. Puheenaihetta ajatellen, ehkä se oli vain hyvä asia.
Löydettyään viinaksille lemahtaneen kaksikon, tummat silmät kääntyivät takaisin pöydän antimiin pojan kohauttaessa olkapäitään itsekseen. No, eipä kai se hänen asiansa ollut missä nuo aikaansa tappoivat... mutta nyt hän ei pääsisikään näkemään kenenkään tipahtavan huvittavasti kaiteelta. Harmi sinänsä... Ajatukset siirtyivät kuitenkin muualle purppurapään havaitessa pöydän toisessa päässä leivoksia joita ei vielä ollut maistanut, ja lähtiessä innokkaasti hivuttautumaan kohden saalistaan.*
|
|