|
Post by spyrre on Jun 26, 2006 14:58:52 GMT 3
*Tiedä häntä voisiko saapuvaa purppurapäätä varsinaisesti juroksi luonteeksi luonnehtia, mutta kieltämättä se tuttujen kasvojen havaitsemisen aiheuttama pieni yllättyneisyydenpoikanen kalpeilla kasvoilla vaihtui varsin nopeasti närkästykseen kaapuun pukeutuneen rialin vastauksen myötä. Tummat kulmakarvat kohosivat epämääräisten purppuraisten hiusten alla tummanruskeiden silmien kääntyessä takaisin huonotuuliseen rottaan.*
"Helkutin kiva nähdä sinuakin" *se sanoi melko sivistymättömästi ja naksautti ärtyneenä hampaitaan. Se pieni syyllisyys siitä ettei ollut muistanut rialin nimeä katosi niille teilleen. Hän ei ollut mielestään tehnyt mitään jotta olisi ansainnut moisen pilkan (hitto, juurihan hän oli saapunut!) ja tunsi olonsa tosiaan varsin närkästyneeksi. Valkoinen kissa näytti olevan samaa mieltä purppurapään kanssa ja päästi epämääräisen mourahduksen, pysytellen kuitenkin kauempana rotasta, josta ei ollut pitänyt alunperinkään. Miten tuon kokoisia jyrsijöitä muka oli tarkoitus jahdata? Epäreilua.
Noita kahta muuta paikallaolijaakin vilkaistiin uudemman kerran violettien hiussuortuvien lomasta, nuorukaisen kohauttaessa sitten olkapäitään ja saapastellessa sitten näiden ohitse tuolle melkein puoli seinää peittävän, parvekkeelle avautuvan ikkunan luokse ja istahti muina miehinä tuolle tukevalle ikkunasyvennykselle, jonka toiseen päähän vaaleahiuksinen nainen oli vetäytynyt. Vaikka sillä hetkellä hiukan äkäinen olikin, se näytti silti olevan sen verran ärsyttävällä (tai pitkästyneellä) tuulella ettei aikonut muuttaa suunnitelmiaan tuolla hiukan rauhallisemmalla ikkunalaudalla istuskelun suhteen vain Issaiticailin epämääräisen päänaukomisen takia. Tuota vierasta miestä se kuitenkin vilkaisi hiukan enemmän varuillaan mutta ei antanut asian kuitenkaan häiritä itseään senkään enempää, nainen puolestaan näytti vetäytyneen omiin oloihinsa vaikka muuten hiukan mukavamman näköinen olikin.
Näine hyvineen se alkoi mutustaa näpistämäänsä juustonpalasta heilutellen hiukan jalkojaan syvennyksessä istuskellessaan. Kissa jätti rotan mulkoilun toistaiseksi sikseen ja hyppäsi pojan viereen päästäkseen osingoille tämän saaliista. Eipä tuo kaksikko siis kovin uhkaavan näköinen ollut mitä nyt purppuraiset hiussuortuvat saattoivat näyttää varsin oudoilta, mutta siitä päätellen miten nopeasti juustonpala koki kohtalonsa poika saattaisi olla melkoinen vaaratekijä vaikka hiukan suuremmallekin leivokselle. Hui.*
((Öh, venähti hiukan. Yritin oikeasti tehdä lyhyen vuoron.. Hups. ^^; ))
|
|
|
Post by submarine on Jun 27, 2006 12:37:22 GMT 3
"Ja minusta ei ole kovin mukava nähdä sinua", Issaitial vastasi. Hänestä hyvin harvoin oli mukavaa nähdä ketään, paitsi mahdollisesti puolustuskyvytöntä henkilöä, jolla oli mukanaan jotakin ottamisen arvoista ja joka sattui harhailemaan jossakin apuvoimien ulottumattomissa. Tai mahdollisesti jotakuta, joka olisi valmis hyppäämään tielle jos rial joutuisi vaaraan. Sellaisia vain oli hyvin harvassa, ja sellainen häntä jo odotti ulkopuolella. Ohimennen rotta näytti keskisormea jollekin lapselle, joka katsoi kohti.
"Joten, demoninmetsästäjä, salli minulle kysymys. Nämä teidän aseenne, voiko niitä kutsua todellä "köyhän miehen magiaksi"? Ja jos ei, niin miksei?" tämä yhtäkkiä kysyi. Totta puhuen, Issaitical oli hiukan kiinnostunut näistä kapineista, joista ymmärsi hiukan ja joita oli muutaman kerran jopa nähnytkin. Oman käsityksensä mukaan ne olivat toki käytännöllisiä juuri siihen yhteen tarkoitukseen, mutta ne eivät voineet mukautua tarpeen vaatiessa. Kaipa tätä samaa oli pohdittu jo silloin, kun jousi, ja myöhemmin varsijousi ilmestyivät. Nämä uudet aseet tosin olivat paljon vaarallisempia ja kekseliäämpiä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 28, 2006 13:13:12 GMT 3
Vaaleatukkainen mies katsoi melkoisen huvittuneena rotan ja pojan sanailua, miettien samalla hieman minkä takia tuo poika vaikutti niin oudolta. Yksi syy oli tietenkin tuon omituisen väriset hiukset, väri jota hän ei usein hiuksissa nähnyt. Itseasiassa hän tunsi vain yhden jolla oli tuon väriset hiukset nimeltä, ja tämä ei ollut mikään kovin normaali olento...
"Teknologiassa on niin paljon muutakin kuin pelkkiä aseita rotta, ja vain hölmö tai omahyväinen maagi sanoisi sitä köyhän miehen magiaksi", tuo sanoi olkiaan kohauttaen vastaten rialin kysymykseen, ja antoi osittain ymmärtää että kovin paljon syvällisempää ei tuosta saisi irti. Celdorilaiset eivät yleensä jaelleet teknologiansa ykistyiskohtia kenellekkään, ja yleensä hyvästä syystä. Kuitenkin oli selvää ettei mitään kovin yksityiskohtaista toinen tuosta saisi irti.
Mies oli hieman pahoillaan siitä että nuori nainen hivuttautui hitaasti kauemmas, joskin tuon ego ei sallinut myöntää että syytä oli hänessä itsessäkin, joten tuo syytti mielessään rottaa tästä, lisäten varauksellisuutta tuota kohtaan aika paljon.
"Neiti Daliah, sattuisitteko tietämään millaista musiikkia täälläpäin maailmaa yleisesti soitellaan?" tuo kysyi hieman kauemmas vetäytyneeltä nuorelta naiselta, ilmiselvästi yrittäen saada jonkinlaista keskustelua aikaan. Tuota ei ollenkaan innostanut jäädä kolmen rotan ja pojan kanssa, vaikka tuo poika vaikuttikin järkevämmältä kuin rotta.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jun 28, 2006 13:37:02 GMT 3
Pojan istuutuessa samaan ikkunasyvennykseen ei utelias naisenalku voinut olla hiukan häntä vilkaisematta. Toinen oli selvästi paljon nuorempi, liukkaan näköinen vesseli, niinkuin linnan suuren keittiön emäntä olisi kutsunut hänenkaltaisiaan. Omituisen värinen tukka sai osakseen kummastuneen katseen, toinen kulmakin kohosi aavistuksen, mutta samassa vihreä katse kääntyi takaisin salin puoleen. Ei ollut kohteliasta tuijottaa vieraita, vaikka olisivatkin lapsia. Synnikseen joutui Daliah myöntämään hienoisen tyytyväisyyden väreen sisällään huomattuaan pojankin suhtautuvan tuohon rottaolentoon melkoisella varauksella. Omituinen karvakasa vaikuttikin kaikinpuolin epämiellyttävältä. Mikä ihme sai olennon muuttumaankin noin epäkohteliaaksi? Yhtäkaikki eivät hänen tunteensa varmaan paljoa huomion kohteen korvaa lotkauttaneet. Samassa kuuli tuo oman äänensä lausuttavan ja hiukan omista aatoksistaan hätkähtäen kääntyi puhujan, tuon ehkä jopa aavistuksen mielenkiintoisen miehen suuntaan. Mitä ihmettä mies oli kysellyt? Musiikista? ”No täälläpäin tuntuisi olevan ominaista soittaa vain kahdenlaista musiikkia, joko tuollaista hirmu hilpeää polkan kaltaista, jonka tahtiin ihmiset lähinnä loikkivat. Tai sitten valssimaista keinuttelua. Luulisin aateliston puolella soitettavan jotain erikoisempiakin säveliä, mutta täällä salissa on musisoinnin skaala tässä.” Daliah kohautti olkiaan. Hiukan köyhältähän tuo kuulosti, mutta kansa kyllä nautti niin nopeistaan kuin hitaistaankin, eikä tavallinen pulliainen kaivannutkaan sen monimutkaisempaa lurittelua. ”Nämä muusikot tosin lopettavat kohta. Ei ole tapana arki-iltoina soittaa auringon laskun jälkeen, jotta yläkerrassa saavat levätä.”
|
|
|
Post by spyrre on Jun 28, 2006 20:16:27 GMT 3
*Purppuraisten hiusten alta kuului tuhahdus. Nuorukainen hotkaisi juustonlopun kitaansa ojennettuaan puolet kimpaleesta kissalleen ja pyöräyttäen silmiään rialin kommentille. Juu, ei ollut mukavaa nähdä, selvästikään. Jos sillä ei sillä hetkellä olisi ollut suu täynnä ruokaa, se olisi saattanut jupistakin jotakin vastaukseksi, mutta nyt se murahti vain jotakin sekavaa, jonka sanoista ei ollut mahdollista saada paljoakaan selkoa, mutta ehkä oli hyvä niin. Oli sillä sen verran tapoja sentään, ettei alkanut sössöttää syödessään ja syljeskellä ruokaa ympäriinsä. Turhaan tuhlata tätä harvinaisen maukasta juustoa....
Siinä purppurahiuksisen pojan ja kissankuvatuksen syödessä, muut läsnäolijat ehtivätkin jo vikkelästi vaihtaa puheenaihetta saaden tämänkin huomion muualle. Kaksi läsnäolijoista tuntuivat silmäilevän häntä jonkin verran oudosti ja vaikka purppurapää tämän huomasikin pyrki hän jättämään moiset vilkuilut huomiotta, vaikka sukikin ohimennen hiukan vaivautuneena pörröisiä hiuksiaan. Olihan hän jo tavallaan tuollaiseen käytökseen tottunut. Rialin kuitenkin puhutellessa vierasta miestä tuo räpäytti yllättyneenä tummia silmiään vilkaisten sitten uudestaan hiukan tarkemmin tuon miehen suuntaan. Muuten hän ei puheenaiheesta tiennyt tai piitannut (tuskin se edes tiesi mitä omituinen sana "teknologia" oikeastaan tarkoitti) mutta rotan käyttämän nimityksen se kyllä tunnisti, eikä yhdistänyt sitä kovin positiivisiin yhteyksiin. Demoninmetsästäjä? Tuo kuului siis niihin ympäriinsä riehuviin sekopäihin jotka ilmeisesti hyökkäilivät porukalla milloin minkäkin vastaan sattuvan olioparan kimppuun? ...eeh. Ehkä oli parasta pitää hiukan matalampaa profiilia, vaikka tuo ei näyttänytkään ainakaan vielä yrittävän hyökätä hänen kimppuunsa, tai mitään vastaavaa. Metsästäjään luotiin kuitenkin pieni, vaivihkainen terävä katse, ennen kuin puheenaihe siirtyi nopeasti jälleen muualle ikkunalaudalla istuvan naisenkin liittyessä keskusteluun.
Oikeastaan purppurapää ei tiennyt musiikinhienouksista tai tansseista paljoakaan enempää kuin aiemmastakaan teknologiaa koskevasta aiheesta mutta ymmärsi sentään mistä oli kysymys tällä kertaa, osaamatta kuitenkaan oikeastaan ottaa osaa tähänkään keskusteluun. Kissaa puolestaan ei olisi voinut vähempää kiinnostaa sen mielestä varsin tylsistä asioista puhelu, mutta sen sijaan purppurapään yrittäessä varmuuden vuoksi pitää silmällä demoninmetsästäjää karvapallo päätti iskeä silmänsä samalla ikkunalla istuskelevaan mukavan näköiseen naiseen, joka piteli oikein kiinnostavan näköistä astiaa käsissään. Ehkä siellä olisi jotakin hyvää syötävää? Otus kuikuili aikansa tuon suuntaan häntäänsä heilutellen, alkaen sitten hivuttautua hiljakseen lähemmäs ennen kuin naukaisi kysyvästi tuijottaen tätä keltaisilla silmillään. Pikkuotuksella tuntui olevan melkein pohjaton vatsa, tai sitten se vain oli pahuksen perso herkuille muuten vain.*
|
|
|
Post by submarine on Jun 28, 2006 20:56:51 GMT 3
Issaitical tuhahti, kovaa ja selvästi. Ja mitäpä demoninmetsästäjä ymmärsi magiasta, joka saattoi tuhota sielun ja orjuuttaa ruumiin, joka saattoi tehdä niin paljon enemmän kuin vahingoittaa tai tappaa? Jos ei köyhän miehen, hengellisesti köyhän ainakin. Ei varmasti vaatinut paljoa suunnata ja laukaista, mutta yksikään typerys ei pystynyt edes ymmärtämään, millaista taikuus oli todellisuudessa.
"Mutta nyt on minun aikani mennä. Muistakaa suuria, muotoa muuttavia suomuisia ystäviämme ja pohtikaa, josko sellaisia löytyisi lähempää kuin arvaattekaan!" tämä totesi ivallisesti ja poistui väkijoukon sekaan. Tämä viimeinen kommentti oli tarkoitettu suoraksi vihjeeksi, että jokainen, nimeltä mainiten Spyro, ollut aivan mitä näytti olevan. Ehkäpä demoninmetsästäjä tajuaisi tämän, rial oli todennut asian aivan siinä toivossa, että se aiheuttaisi harmia.
((Issa poistuu ollen yhä gusipää ^^))
|
|
|
Post by CutKiire on Jun 29, 2006 23:48:59 GMT 3
"Tervemenoa valopää..." Marcus totesi tuhahtaen rotan häipyessä, arvaten onnistuneensa ärsyttämään tuota huomautuksellaan. Aika idiootti rotta oli mikäli oletti ettei joku joka metsästää olentoja jotka ovat sangen maagisia itsessään tiedä mitään magiasta... Vähän niin kuin väittäisi ettei kala tiedä mitään vedestä. No, tuon lyhyen ajan jonka celdorilainen rotan tunsi niin tuo oli jo arvannut sen olevan melkoisen itserakas, ja myöskin ilmiselvästi piti magiaa ylivertaisena kaikkeen muuhun nähden... Mikä oli aikamoista potaskaa, sillä tietyillä tavoilla jopa magia muuttui täysin hyödyttömäksi, yleensä saaden sen käyttäjän näyttämään idiootilta, ja sangen surkealta.
"Mitähän hiittäkin se meinasi suomuisilla otuksilla? Torvelo mikä torvelo", mies pohti vielä ääneen rotan jo poistuttua. Ei tuo oikein uskonut rotan mitään hyödyllistä sanovan, aivan liian omahyväiseltä se oli vaikuttanut tuohon mennessä, joten tuokin lausahdus otettiin samalta kannalta kuin suurin osa muistakin: narsistisen kusipään lausahduksena.
Mies nyökkäsi Daliahin lausahdukselle, jota kuinkin normaalia tämänkaltaisissa kulttuureissa. Yleensä se oli jotakin tuon kaltaista musiikkia, ja bardien ja muiden kiertelevien musisoijien soitellessa muualla. Eihän se Celdorissakaan paljoa eronnut huvittelu-musiikki tämän paikan musiikista, musiikin kirjo tosin oli hieman laajempi. Mutta sille oli kyllä useita hyviä syitä.
Viimein tuo kiinnitti enemmän huomiota tuohon vasta paikalle ilmestyneeseen poikaankin. "Hei poika, mikäs on nimesi? Itse olen Marcus", lierihattuinen yksisilmä kysyi toiselta samalla kohteliaasti itsensä esitellen. Tuota hieman kiinnosti tuo poika, ja tuo halusi tietää hieman paremmin kuka tämä oikein onkaan.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jul 3, 2006 23:03:41 GMT 3
Helpotus tuntui suloiselta rottaolion ilmaisetnsa aikeensa jättää tuo monenkirjava seurue. Ainakaan Dalia se ei kummemmin haitannut. Toisaalta ei hän kauaa ehtinyt tuijottaa poistuvan selkää, kun jokin tuntui alkavan häiritä häntä. Kuin katse polttaisi hänen... kissa! Hiukan hämmästyneenä nuori nainen kääntyi katsomaan kerrassaan suloista oliota, joka näytti osoittavan enemmän huomiota istuksijan käsissään pitelemää tuoppia kuin itse pitelijää kohtaan. "Olisiko sinulla vielä nälkä?" Hän tiedusteli eläimeltä hiukan ääntään madaltaen ja otuksen puoleen kääntyen, kuin koko juttu olisi ollut heidän välisensä salaisuus. Toisaalta seuraava lausahdus olisi sitten käynyt iskusta vasten kasvoja. "Niin olisi minullakin. Tässä astiassa on kuules pelkkää vettä, eikä siitä masu täyty." Pienen pieni hymy kareili jälleen kerran toisen kasvoilla. Eihän noin suloiselle eläimelle tahtonut tuottaa pettymystä. Keskustelu joka samalla hetkellä syttyi ikkunasyvennyksen toisella puolella, ei siis kovinkana kaukana, jäi vaaleatukkaiselta hiukan sivuun. Tuskin se kovin kiinnostava olisi ollutkaan.
|
|
|
Post by Elreth on Jul 5, 2006 23:32:04 GMT 3
(( Katson, ettei ketään haittaa, vaikka tunkaisenkin hahmoni tähän väliin mukaan. ))
Nuori, pitkätukkainen hoikka mies asteli salin toisessa päästä olevasta pimeästä nurkasta tanssikansan rykelmän lävitse kohti tarjoilupöytää mustat rasvaiset hiukset silmien edessä liehuen. Miehen katseesta - tai mitä nyt hiusten takaa näki - huomasi selvästi, että tämä ei ollut ihan kunnossa. No, silmäthän ovat sielun peili. Nuorukainen nimittäin poti päänkipua johtuen alkoholin melko runsaasta käytöstä muutamia tunteja sitten ja hän tunsikin olonsa kammottavaksi, eikä tanssin ja musiikin äänet sitä yhtään parantaneet, saatika sitten lakaamaton puheensorina. Useampi saattaisikin ihmetellä, miksi joku tuli tuollaisessa kunnossa niinkin meluisaan paikkaan, mutta tällä miehellä olikin siihen aivan erityinen syy: Tämän esimies oli nimittäin pyytänyt, tai pikemminkin vaatinut noin tuntia nuorukaista tulemaan juuri kyseiseen paikkaan ja oli vain sanonut, että hänellä oli jotain tärkeää kerrottavaa. Nyt tosin kyseinen esimies oli jo melkoisen myöhässä ja mustahiuksinen nuorukainen joutui kärsimään päänkipunsa kanssa tuossa meluisassa, täynnä ilonpitoa olevassa salissa.
Asteltuaan salin läpi nuorukainen nojautui tarjoilupöytää vasten ja etsi käteensä lasin vettä. Ahnaasti hän nosti kupposen huulilleen ja joi kaiken veden yhdellä kulauksella. Saman tien hän jo tavoittelikin vesiastiaa ja kaatoi lisää vettä lasiinsa. Tätä rataa jatkui muutaman kupposen verran, kunnes nuorukainen sai jo vedestä tarpeekseen. Siinä hetken oleskeltuaan mies totesi, että raitis ilma saattaisi ehkä tehdä hänen sekaiselle ja kipeälle päälleen hyvääkin. Ajatuskin raittiista tuulenvireestä kasvoilla teki jo ihmeitä ja ei hetkeäkään kun nuorukainen jo pyrki kohti parveketta, joka oli hiukkasen sivummalla. Ryysistä ei parvekkeella näyttänyt olevan, mitä nyt pari kaksijalkaista ja heidän lisäksi kissakin, eikä nuorukainen antaisi heidän häiritä itseään.
Päästyään viimein parvekkeelle nuori mies vilkaisi nopeasti paikalla olevia mustien hiuksiensa takaa ja käveli sitten mitään sanomattomasti kohti reunaa nojautuen aitaa vasten. Ilmavirta hyväili nuorukaisen kasvoja ja tuo tuntuikin virkistävältä, joten hän päätti jäädä sille paikalle ainakin joksikin aikaa. Siinä oleskellessaan mies kuunteli hieman puolella korvalla muiden keskustelua, joka ilmeisesti liittyi musiikkiin tai johonkin vastaavaan.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 6, 2006 14:18:36 GMT 3
((Ei minua haittaa ainakaan, tervetuloa mukaan vain. ^__^ ))
*Purppurapää oli kuunnellut vain puolella korvalla tuota demoninmetsästäjän ja rialin välillä käytyä keskustelua eikä ollut sen kummemmin tuota musiikkia koskevaakan aihetta kommentoinut, ja oli onnistunut hetkeksi vajoamaan omiin ajatuksiinsa. Siinä se vain istuskeli ikkunasyvennyksessä heilutellen jalkojaan, ilmeisesti huomaamatta kissansa ryhtyneen juttusille tuon samalla ikkunalla oleilevan naisen kanssa. Pieni otus näytti varsin tyytyväiseltä saamastaan huomiosta ja kavensi silmiään kasvojen muotoutuessa varsin kissamaiseen pieneen hymyyn. Hän oli söpö kuin mikä ja tiesi sen täysin itsekin, ja näin ollen ei kissojen tapaan tietenkään häpeillyt tippaakaan käyttää tuota seikkaa hyväkseen. Pirulainen. Naisen siinä puhellessa kissa kurotti nenäänsä kohden tuota kiinnostavaa astiaa päästäen jälleen pienen kurahduksen, mutta haisteltuaan sai huomata ettei siellä tosiaan ollut mitään sen kiinnostavampaa kuin vettä. Havainto oli pieni pettymys, mutta pitkään se ei kuitenkaan tuota pitkästynyttä valkeaa karvapalloa haitannut. Tuon hänet tänne "raahanneen" purppurahiuksisen tapauksen käytyä noin tylsäksi ettei tehnyt mitään kiinnostavaa, sitä voisi samantien sosialisoida muiden paikallaolijoiden kanssa. Otus käänsi hetkeksi katseensa olkansa ylitsi vilkaistaakseen korviaan luimistaen poistuvaa jyrsijää silmäten ohimennen joten hassun näköiseksi mennyttä purppurapäätäkin, kääntäen sitten huomionsa takaisin naiseen puskien hiukan tämän käsiä tervehdykseksi. Rotan poistumisesta tuokin pikkuotus näytti olevan vain iloinen.
Issaiticailin tuhahdellessa tyytymättömästi demoninmetsästäjän puheille tuo violettihiuksinen poikakin havahtui ajatuksistaan juuri sopivasti kuullakseen kuinka rial poistui paikalta möläytettyään ensin ilmoille jotakin, josta hän ei tippaakaan pitänyt. Se oli hetkeksi siinä oleskellessaan jopa unohtanut näyttää närkästyneeltä tuon rasittavan rotan ensimmäisistä kommenteista, joko sen mielenkiinto ei ollut riittänyt moiseen pojan saadessa olla rauhassa puheenaiheen muuttumisen ansioista tai sitten se vain oli unohtanut, mutta nyt sen naama kyllä venähti jälleen aavistuksen rialin loppupuheenvuoron kantautuessa korviinsa. Mitä helkuttia se oikein luuli tekevänsä vihjailemalla tuolla tavalla?! Ja tuon saakelin demoninmetsästäjän patsastellessa tuossa vieressä! Katse kääntyi "vaivihkaa" tarkkailemastaan miehestä jyrsijän poistuvan selän suuntaan lyhyen nuorukaisen näyttäen ensin varsin puulla päähän lyödyltä, noiden tummanruskeiden silmien kaventuessa sitten hetkellisesti melkein oikeasti vihaisena. Saakeli tuon rotan kanssa! Silmänräpäyksen ajan purppurapää aikoi melkein ampaista tuon perään sanomaan suorat sanat, mutta vilkaistuaan vaaleahiuksista miestä nopeasti hiustensa alta se äkkäsi ettei demoninmetsästäjä ollut ilmeisesti älynnyt mistä oli kysymys. Ikkunasyvennyksessä istuva nainenkaan ei vaikuttanut edes kuulleen.. Sinänsä voisi olla vielä epäilyttävämpää nyt häipyä paikalta kuin tuli hännän alla.*
"Tiedä häntä. Kaheli kuin kaheli" *poika tuhahti kohauttaen olkapäitään mahdollisimman välinpitämättömältä vaikuttaen, mulkaisten kuitenkin vielä pikaisesti näkyvistä kadonneen olennon perään mutisten rotalle toivotuksen mennä kompastumaan omaan häntäänsä ja taittamaan niskansa, tai jotakin vastaavaa. Odottaisipa vain, seuraavalla kerralla hän kyllä.... tekisi mitä? Se alkoi jälleen turhautua uhkaavasti katkaisten tämän huomatessaan nopeasti ajatuksensa ja käänsi katseensa silmiään räpytellen vaaleahiuksiseen mieheen joka oli tainnut kysyä jotakin. Hänen nimeään? Purppurapää oli aavistuksen yllättynyt moisesta, mutta ei oikeastaan nähnyt mitään syytä olla vastaamatta.* "Eeh? Mä? Spyro. Terve vain." *Se sanoi aavistuksen vähemmän kohteliaasti, heilauttaen pienesti kättään. Tuskin tuo epäkohteliaisuus tahallista oli kuitenkaan, poika tuskin vain oli aivan yhtä hienostunut persoona kuin tuo mies. Kissan kanssa keskustellutta naistakin vilkaistiin kysyvästi, josko tuokin olisi halunnut esittäytyä vaikka olikin näköjään jättäytynyt muuten hiukan sivummalle.
Nuorukainen huomasi jonkun kulkevan ohitse parvekkeen suuntaan vilkaisten vieraan hiipparin suuntaan, mutta käänsi sitten huomionsa muualle huomattuaan ettei tuokaan näyttänyt oikeastaan huomioivan häntä. Tuskin se siis mitään vaarallista olisi.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 8, 2006 20:31:10 GMT 3
Mies nyökkäsi pojan vastaukselle. Eipä tuo ollut odottanutkaan mitään kohteliasta, ja tuskin olisi loukkaantunut minkäänlaisesta karkeudesta. Vähän vaikeaa se olisi ollut kun kuului samaan järjestöön kuin Jed, ja joutui olemaan tuon kanssa yhteydessä aika usein. Ja tuon tervehdyksiin kuului yleensä epäkohteliaisuudet, eikä myöskään Marcuksen sekopäinen sisko ollut kovin kohtelias pahimmillaan...
Sattumoisin tuo demoninmetsästäjä oli kääntynyt katselemaan ulos tuntemattoman nuorukaisen saapuessa paikalle, ihailemaan jo pikkuhiljaa pimenevää iltaa, sekä myöskin auringonlaskua. Työn hyviä puolia oli silti ehdottomasti ne hetket kun joko sai kiitosta, tai pääsi katsomaan jollakin kauniilla paikalla jotain luonnonihmettä, tai miksei jotain muutakin ihmettä. Kovin moni muu kuin Marcus ei tosin olisi tuntenut samoin, mutta demoninmetsästäjien eliittijoukkojen komentaja olikin keveämielisin johtaja-porukasta, ja muutenkin luonteeltaan paljon tasapainoisempi ja mukavampi kuin suurin osa muista.
|
|
|
Post by Glaci on Jul 15, 2006 20:40:51 GMT 3
Kissa sai nyt kyllä oman osansa nuoren naisen huomiosta. Hän tuskin oli ymmärtänyt uuden henkilön kulkeutuneen heidän muutaman kansoittamaan osaan muuten niin suosittua salia. Ei hän ollut epäkohtelias luonne, ei laisinkaan, kunhan vain oli ymmärtänyt noiden muiden tulevan paremmin toimeen keskenään. Ehkä olisikin parempi alkaa jo käydä maaten. Alkoi näyttää siltä kuin soittajatkin nyt vinguttaisivat illan viimeisiään ja sehän oli palveluskunnalle merkki vetäytyä kukin omaan soppeensa rentoutumaan. Ihan kuin joku olisi hänelle puhunut? Vai ei ehkä sittenkään, lyhyen hetken nosti nuori nainen katsettaan kissasta vain palauttaakseen sen takaisin tuohon keikaroivaan eläimeen. Kissat olivat kyllä kauniita ja ihania ja ennen kaikkea mystisiä eläimiä, mutta ehkä hiukan pelottavia. Tai olisikohan arvaamaton sittenkin parempi sana kuvaamaan noita notkeita jumalolentoja? Huoh! Kai se olisi pakko... Daliah kohotti astian huulilleen vielä viime kerran. Vesi alkoi olla jo lämmintäkin. Hän laski tuopin vierelleen ikkunalaudalle. Siihen se saisi jäädä. Ei hänellä ollut tapana palauttaa astioita, ihan vain sen takia, että tyttö tiesi kuinka paljon mieluummin nuo tytöt tiskien takana veivät tyhjiä astioita pois kuin toivat täysiä tilalle. Pieni, salainen venytys ja kuluneisiin, tummiin kenkiin piiloutuneet jalat laskeutuivat karheista kiven järkäleistä hakatulle lattialle.
|
|
|
Post by Elreth on Jul 16, 2006 0:07:16 GMT 3
Viimein, kun nuori mies sai hieman virkistettyä itseään raikkaalla illan tuulella, hän soi muihin paikallaoleviin hiukan tutkivamman katseen mitä oli aiemmin suonut. Seurueeseen ilmeisesti kuului vaaleahiuksinen mies silmälappuineen ja lierihattuineen, purppuratukkainen nuorukainen ilmeisesti kissansa kanssa sekä heidän lisäkseen myös melko tavallisen näköinen neitonen. Varsin erikoinen seurue, krapulainen totesi mielessään ja suuntasi sitten katseensa jälleen kohti horisonttia mietiskellen, missä hänen esimiehensä mahtaisi juuri nyt olla ja mitä ihmeen asiaa hänellä saattoi olla. Sen oli parasta ollakin jotain tärkeää, kun oli tällaisena päivänä päättänyt raahauttaa nuorukaisen, näin tuttavallisemmin kutsuttakoon Michaelin, näinkin meluisaan paikkaan. Havahduttuaan mietteistään Michael kokosi erittäin pitkään pesemättöminä olleet ja rasvaiset hiuksensa niskaansa ja köytti ne sitten taskustaan kaivamalla nauhallaan kiinni. Hiusten takaa paljastui siniharmaat silmät, joiden alla oli tumma varjo pitkän nukkumattomuuden vuoksi. Sänkeäkin oli nuorukaisen leukaan kasvanut, ei hän nimittäin ollut partaansa ajanut sitten viimeviikon.
Pieni kolahdus, ilmeisesti syntyen kupposen osumisesta kiviseen pintaan, sai Michaelin pään käntymään kohti ääntä. Nainen oli laskenut juoma-astiansa ikkunansyvennykselle ja laskeutui syvennyksestä jo pois, josta Michael tietysti päätteli, että hän oli lähtemässä. Haukotellen nuorukainen katseli naista hetken, ehkä turhankin epäkohteliaan pitkään. No, tuttu oli nuorukaiselle poskiläimäys liian pitkästä tuijottelusta hyvännäköisiin tai vähemmän hyvännäköisiin naisiin. Kerran hän oli jopa saanut selkäsaunan vislaamisesta eräälle varsin hyvännäköiselle naiselle. Eihän naisen miesystävä tietysti sitä sulattanut ja käynyt suin päin nuorukaisen kimppuun ja hakannut tämän miltei verille saakka. Ei hoikkarakenteinen Michael ollut pitkälle ja lihaksikkaalle miehelle pärjännyt alkuunkaan ja jäi jo heti alusta alakynteen. Kaksi mustaa silmää ja mustelmia ympäri kehoa nuorukainen oli siitä kamppailusta saanut ja sen jälkeen päättänyt, ettei enää ikinä vislaisi varatuille naisille.
Päätettyään jättää muistelun sikseen nuorukainen tunsi, kuinka jokin hänen vatsastaan alkoi nousta ylöspäin ja nopeasti nosti kätensä suulleen. Kauaa nuorukainen ei kuitenkaan pystynyt pidättelemään ja pian hän jo oksensi parvekkeen laidan yli iloisen oranssin sävyisen oksennusryöppynsä puutarhaa koristaneeseen ruusupuskaan, joka oli parvekkeen alla. Hetken vielä yökittyään hän syljeskeli oksennoksen makua suustaan, todeten sitten että hän tarvitsisi vettä huuhtelemaan maun pois suusta.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 18, 2006 18:48:38 GMT 3
*Purppurapää mulkoili vielä ohimennen suuntaan jonne hetki sitten poistunut rasittavanlaatuinen rotta oli kadonnut, mutta pääteltyään olennon häipyneen lopulta kokonaan paikalta käänsi huomionsa muualle kiinnostavampiin asioihin. Nainen ei ollut esittäytynyt demoninmetsästäjän tapaan saaden osakseen pienen silmäyksen sekaisen hiuspehkon alta, pojan siinä samalla saadessa silmiinsä hiukan turhankin tuttavalliseksi heittäytyneen pienen kissapetonsa. No jo oli, eikö sitä yhtään hävettänyt kerjätä huomiota tuolla tavalla? Ilmeisesti sitten ei.*
"Hei karvapallo, älä viitsi. Ei sillä sulle ruokaa ole vaikka kuinka kiehnäisit" *nuorukainen huomautti muka ankaralla äänellä johon sekoittui kuitenkin melkoisesti huvittuneisuutta, tämän kurottaessa sitten kätensä poimimaan melkein koko päänsä naisen ikkunalaudalle laskemaan tuoppiin tunkeneen kissan syliinsä tuon vastustelevasta mourahduksesta huolimatta.* "No niin. Nyt se varisti tietysti puolet karvoistaan sinne." *Purppurapää vilkaisi naista näyttäen syylliseltä kuin juoman äkillinen karvaantuminen olisi ollut nimenomaan hänen vikansa, havaiten toisen nousseen ikkunasyvennyksestä. Oliko se menossa jo? No, ehkä juoman kohtalo ei sitten ollutkaan niin hirvittävän paha asia...
Parvekkeelta kuuluva epämääräinen yökkäävä ääni sai pojankin kääntämään päätään samaan suuntaan kuin demoninmetsästäjäkin. Joku näytti voivan varsin pahoin, ja turmelevan parvekkeen alla olevan ruusupuska-poloisen. Yääh. Purppurapää irvisti väläyttäen hetkellisesti teräviä kulmahampaitaan inhoavasti, ja käänsi sitten katseensa vaikka ei tuolla päässytkään eroon parvekkeelta hänen tarkkaan nenäänsä uhoavasta löyhkästä. Oli tuokin... hän ei ollut koskaan ymmärtänyt joidenkin olentojen taipumusta imeä itseensä pahalta haisevia- ja maistuvia juomia kuin parhaatkin sienet, ja voida jälkeenpäin pahoin vielä lisäksi. Kummallista touhua, jos häneltä kysyttiin.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 19, 2006 8:30:29 GMT 3
Yksisilmäinen demoninmetsästäjä katsoi hieman huvittuneena nuorta miestä joka päätti antaa kasveille ravinteita. Olihan tuokin tietysti aina silloin tällöin havainnut heränneensä krapulassa, mutta yleensä tuo sen jo osasi välttää tunnistamalla omat rajansa.
"Tullut juotua liikaa vai?" mies kysyi toiselta hymähtäen, tarkastellen miltä toinen näytti samalla, kiinnittäen huomiota lähes kaikkiin pikkuseikkoihin.
Pojan onneksi tarkkaavainen demoninmetsästäjä oli ollut kääntyneenä toiseen suuntaan tuon väläyttäessä hampaitaan, vaaleahiuksinen olisi takuulla huomannut sen mikäli olisi katsellut sinne päin. Ja se taas olisi aiheuttanut ongelmia isolla oolla. Tai oikeastaan, se olisi aiheuttanut ongelmia pojalle, muttei muille, mutta ongelmia kuitenkin.
|
|