Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jul 25, 2006 10:30:26 GMT 3
”Ei tuo mitään haittaa!” Naurahti tyttönen heleästi suloisen eläimen tutkimusretkille. ”Sain vettä jo aivan kyllikseni, toivottavasti ystäväsikin sai sammutettua mahdollisen janonsa.” Hän katseli lyhyen hetken lähellään istunutta poikaa. Tuollainen veikeän näköinen miehen alku, joku päivä varmasti viehättävä näky. Voi kamala, mitä hän oikein ajatteli. Eihän vieraista ihmisistä saanut mokomia kuvitella. Soimaukset tosin keskeytti epämääräinen ääni parvekkeen reunalta. Tuo vasta saapunut likaisen ja ehkä aavistuksen epämiellyttävän oloinen mies antoi ylen. Mahtoi hän todella olla huonovointinen. Rasvaisten hiusten kiertämä pää kun kohosi jälleen kääntyi sitä mittaillut vihreä katse toisaalle, takaisin toiseen ikkunasyvennykseen istuutuneeseen. ”Noin käy kun ei tiedä rajojaan.” Hän hymähti ja kohautti olkiaan. Ilta tuntui venyneen jo pitkälle, taivas loisti punaisen auringon jo yrittäessä itsekin vetäytyä levolle. Ilma tuntui aavistuksen viilenneen, vaikkakin päivällä puiden lehtiä heilutellut ujo tuulenvire oli lakannut. Loppuen lopuksi käsillä oli varsin kaunis hetki, juuri ennen yön laskeutumista. Tällaisena hetkenä kuuluisi olla täysin hiljaista. Yhä varsin ponnekkaasti meuhkaava sali ei antanut tuolle toiveelle kauaa aikaa olla olemassa. Daliah vilkaisi vielä uudestaan kahteen mieheen ja kääntyi sitten kannoillaan. ”Nyt, jos en kohta ole nukkumassa, on huominen päivä pilalla. Kauniita unia herroille, kaikille kolmelle!” Hän hymyili nyökätessään jokaiselle ja lähti sitten varsin reippain askelin kohti salin toista reunaa.
|
|
|
Post by Elreth on Jul 25, 2006 22:43:31 GMT 3
Yskittyään vielä hetken nuorukainen kohotti päänsä huojentuneena parvekkeen toiselle puolelle. Hän oli kuulevinaan naisen välinpitämättömän äänen joka koski jotenkin rajojen tietämättömyyttä, muuta Michael ei sitten kuullut. Pian jo sen jälkeen varsin omaperäisen näköinen mies - ivallisesti, ehkä - suuntasi kysymyksen Michaelille. "Mhrmplg..." Michael örisi, rykäisi ja puhui jälleen. "Tavallaan juu", hän sanoi vilkaisten miestä. Vaikka hän arveli, että kysymys oli ollut retorinen, hän oli silti vastannut siihen. Puhuttuaan nuorukainen vetäisi housujensa taskusta nenäliinan ja niisti siihen viimeiset oksennuksen rippeet, mitä ylenantamisen aikana oli nenään tunkeutunut. Vilkaisemattakaan nenäliinaan hän ryttäsi sen kasaan ja tunki takaisin taskuunsa. Tuota elettä olisi varmasti monikin paheksunut melkein yhtä paljon kuin oksentamista parvekkeelta, mutta Michael ei pahemmin välittänyt. Ajatelkoot muut hänestä mitä ajattelivat.
Ilmeisesti nainen oli lähdössä, sillä sanoi hyvän yön toivotukset ja astelikin jo kohti salin toista reunaa. Michael mitään sanomatta lähti tuon perään, mutta matkalla kuitenkin poikkesi kohti tarjoilupöytää ja vesikannua, joka näytti vallan houkuttelevalta siinä keskellä pöytää ollessaan. Ahnaasti hän tarttui kannuun ja välittämättä ympärillä olevasta hälskeestä ja ihmisistä joi suoraan kannusta päin vaivautumatta käyttämään juomiseen tarkoitettuja kuppeja. Paheksuvia katseita tämä osakseen melkoisesti sai tuollaisesta eleestä ja pian joku, ilmeisesti järjestyksen valvoja, tuli pyytämään ystävällisesti nuorukaista käyttämään vesilasia. Mitään kuulemattomana nuorukainen kuitenkin kulautti viimeiset vedet kurkkuunsa ja vilkaisi viattomasti järjestyksen valvojaa, joka näytti siltä, että menettäisi pian hermonsa. Nuorukainen kuitenkin käänsi selkänsä tälle ja päätti olla välittämättä toisen ärsyyntymisestä.
Lyhyt vilkaisu saliin kertoi, että esimies ei ollut vieläkään saapunut paikalle. Hampaitaan kiristellen nuorukainen käveli erään syrjemmällä olevan penkin luo ja istahti siihen. Hän päätti, että jos esimies ei saapuisi paikalle ennen kuin nuorukainen häädettäisiin siitä, saisi mies sitten pitää ongelmansa ominaan ja olla tuhlaamatta Michaelin aikaa.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 1, 2006 15:39:59 GMT 3
"Hyvä ettei haittaa. Kissa meinaa olla välillä vähän turhankin utelias tapaus." *Spyro virnisti hiukan naiselle helpottuneena siitä ettei tämä ollutkaan vihainen kissalle juoman turmelemisesta. No, olihan karvakerä utelias, herkkusuu ja joskus hiukan ahneuteenkin taipuvainen, mutta vaikka se tuntui joskus jopa hakeutumalla hakeutuvan hankaluuksiin ei poika katsonut koskaan hyvällä ketään, joka olisi edes näyttänyt siltä että olisi saattanut tehdä pienelle eläimelle jotakin ikävää. Onneksi tuo nainen, joka ei kyllä ollut kertonut nimeään oli kuitenkin mukava, eikä ollut vihainen.
Nyt kun rial ei ollut enää paikalla, ei purppurapääkään näyttänyt enää lähellekään niin nyreältä kuin aikaisemmin. Se vilkaisi parvekkeella sotkeneen miehen suuntaan hekotellen hiukan naisen kommentille rajojen tuntemisesta (jostakin syystä tilanne ilmeisesti huvitti sitä) mutta syventyi viattoman näköisenä rapsuttamaan valkeaa kissaa sylissään huomatessaan kyseessä olevan pahoinvoineen katsovan kohti. Eipä se täällä riitaa haastamassa ollut, vaikka aikaisemmin oli kyllä tullut kinattua hiukan sen rasittavan talttahampaan kanssa. Demoninmetsästäjäänkään se ei jaksanut enää suhtautua kovin suurelle epäluulolla vaikka vielä seurailikin välillä mitä tuo puuhaili. Tavallaan tuo vain yksi, näkyvissä oleva ilmeisesti ainoa toimiva silmä miehen kasvoilla toi purppurapäälle mieleen epämukavia muistoja, mutta koska metsästäjä ei muuten näyttänyt tippaakaan silmäpuolelta, josta tuo oli hetkellisesti muistuttanut, purppurahiuksinen poika jätti tuon pienen asian omaan arvoonsa, vaikka mieleen tullut mielleyhtymä olikin hetkellisesti tuonut pienen rypyn sen otsalle.
Naisen puhuessa se käänsi kuitenkin tumman katseensa tämän suuntaan vaikka olikin puolella korvalla hetki sitten kuunnellut kahden häntä vanhemman miekkosen sananvaihtoa, ja räpäytti hiukan silmiään. Se näytti hiukan hölmistyneeltä tullessaan puhuteltua "herraksi" siinä muiden mualla, mutta kohotti sitten kuitenkin kättään pieneen heilutukseen.* "...eeh. Juu. Öitä, sitten." *Se toivotti aavistuksen epämääräisesti, kai se ei ollut aivan varma miten olisi ollut parasta vastata ruohon toivotukseen. Naisen poistuessa mies parvekkeeltakin näytti lähtevän liikkeelle samaan suuntaan, suunnaten sitten vesikannulle osoittamaan melkoisen huonoja pöytätapoja. Aijai, jopa purppurapää tiesi, ettei suoraan kannusta saanut juoda tuolla tavalla. Se katseli melkoisen huvittuneena kannua pitelevän miehen joutuessa sätinnän kohteeksi tuon kuitenkaan asiasta näköjään välittämättä.
Hmm. Pitäisiköhän hänen ja kissankin käydä hakemassa vielä jotakin syötävää, kun ruokaa kerran kerrankin oli tarjolla tällä tavalla? Spyron katse vaelsi vaivihkaa aiemman ruokia kannattelevan tarjoilupöydän suuntaan, vilkaisten kuitenkin varmuuden vuoksi vielä ympärilleen ettei se aiemmin häntä tarjottimella hätistellyt palvelusneito olisi missään lähistöllä vaanimassa.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 1, 2006 18:50:54 GMT 3
Sänkileuka katsoi lievästi sanottuna huvittuneena kun nuorukainen tunki oksennuksessa olevan nenäliinan taskuunsa. Ehkä osittain syynä oli se että tuon arkena oli melkoinen sotilaskuri, tai sitten se että tuo oli joskus nuorempana joutunut itse pesuhommiin rangaistuksena, mutta jokin sai tuon vain virnuilemaan toisen tunkiessa nenäliinan taskuunsa. Kahjo mikä kahjo.
"Näkemiin vain, lady", vaaleahiuksinen sänkileuka totesi kohteliaasti tuosta seurueesta irtoavalle henkilölle. Hieman tuo oli pahoillaan, seurueessa ei nyt ollut yhtään nais-sukupuolen edustajaa. Toki hän olisi voinut kutsua tahallaan paikalle erään linnassa toimivista vakoojista, mutta muistaen tuon ärhäkän luonteen, päätti ettei se olisi viisasta.
Sen sijaan tuo veti jostain taskustaan esiin korttipakan, ja alkoi sitä sekoitella ajankulukseen.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Aug 2, 2006 0:07:56 GMT 3
((Enköhän ole sanonut viimeisen sanani jo tässä kohtaa. Olettaen, että peli venähtää "seuraavan päivän puolelle" palajan sitten takaisin. Kiitos oli hauskaa!))
|
|
|
Post by Koorisan on Aug 2, 2006 10:19:09 GMT 3
((Ja tungen tännekin, kun niin moni on suositellut!))
Syrjässä, aavistuksen verran kauempana suurimmasta ihmismassasta seisoi nuori tyttö olut tuoppi kädessään. Vaikka oli selväää, ettei tyttö ollut juonut kuin korkeintaan puolet ensimmäisestä tuopistaan tämä horjahteli vähän etsiessään itselleen seuraa. Oli ensimmäinen kerta, kun Koori oli juonut jotain alkoholipitoista, johtuen mahdollisesti siitä, että hän oli vihdoin levittänyt siipensä ja lentänyt pois äitinsä siiven alta, kuten hänen isänsä olisi sanonut. Toisin sanoen, Koori oli viimein muuttanut pois kotoaan, kypsässä 15 vuoden iässä. Koori otti kulauksen tuopistaan ja oli saman tien vähällä sylkeä kaiken ulos; Kulaus oli ollut liian suuri hänen pienelle suulleen. Kakominen herätti Koorin ajatuksistaan, ja hän päätti suosiolla lopettaa ryyppäämisen ajoissa. Koori jätti tuoppinsa läheiselle pöydälle, ja käveli salin poikki etsien seuraa. Koori ei ollut nyt tunkemis tuulella, salissa oli liikaa vaihtoehtoja,joiden seuraan tuppautua, joten hän tyytyi vahaan konstiin. Kun käveli pää pystyssä pitkin askelin, oli aina jokin mies porukka, joka oli tarpeeksi humalassa huikatakseen hänet mukaan. Niimpä Koori röyhisti rintakehänsä, vaikka siinä ei ollutkaan paljoa röyhisteltävää, ja käveli itsevarmasti aavistuksen hymyillen pitkin salia vinakten aina välillä silmää muutamalle pojalle, jotka häntä vahingossa tai tahallaan katsoivat.
|
|
|
Post by Elreth on Aug 2, 2006 12:59:13 GMT 3
(( Tervetuloa vaan, kyllä tänne mahtuu. ))
Michael yhä istuskeli penkillä vilkaisten vielä kerran salia toivoen, että näkisi esimiehensä ja sitten laskien päänsä alas. Ohimoitaan hieromalla hän yritti karkoittaa päänsärkyä, mutta yritys ei kuitenkaan onnistunut ja tuntui, kuin särky olisi vain koventunut. Hiljaa manaillen nuorukainen hieraisi silmiään ja kohotti jälleen katseensa. Tällä kertaa ensimmäinen näky, joka hänen silmiensä eteen melko selvästikin väkijoukosta hypähti, oli nuori nainen, ehkä viidentoista tai kuudentoista vanha, joka ilmeisen seuraa haeskelevana käveli halki salin vinkaten silmää parille pojalle. Ja mikä yllättävää, myös Michaelin silmät tarttuivat tuohon ilmestykseen. Eipä nuori naisen alku mikään pahannäköinen ollut, vaikka ehkäkin liian nuori 23 vuotta täyttäneelle Michaelille. Tosin harvemmin Michael ikäeroista paljonkaan välitti, vaikkei hän nyt ihan sentään lapsiin tai itseään 20 vuotta vanhempiin sekaantunut. Hetken vielä tuijotettuaan naista tutkiskellen tämän muotoja nuorukainen kohensi mustia hiuksiaan, jotka itsepäisesti tuntuivat valuvan niitä yhteen kiinnittäneen nauhan välistä. Nostettuaan jälleen päänsä ylös hän havaitsi, kuinka joku suunnilleen 40-vuotias haahka, toista nuoruuttaan elävä naishenkilö yritti tunkea itseään nuorukaisen kainaloon. Michaelin vilkaistua haahkaa hän purskahti raikuvaan nauruun, eikä kahtakaan sekuntia kun hän jo tunsi kuumottavan tunteen poskessaan. Haahka nimittäin oli kokenut, että nuorukainen oli loukannut häntä syvästi ja päättänyt maksaa samalla mitalla, ehkäkin hieman tuntuvammin. Nokka pystyssä nainen poistui paikalta ja jätti yhtäkkiä hiljentyneen ja hehkuvan punaiseksi muuttunutta oikeaa poskeaan hieroskelevan Michaelin omaan arvoonsa. Mokomakin, Michael ajatteli, ei saanut edes enää nauraakaan ilman että sai poskiläimäyksen. Tai no, ehkä nuori mies oli valinnut varsin väärän ajankohdan nauramiselle, mutta sitä suuremmalla syyllä. Murjottaen hän risti kätensä rinnalleen ja mulkoili erästä kukkapuskaa, joka oli kannettu erääseen nurkkaan ihmisten silmäniloksi. Puskan liiankin räiskähtävät värit saivat jo päänsäryn lähentelemään migreeniä ja enempää sitä kestämättä nuorukainen sulki silmänsä toivoen, että vaipuisi horrokseen, mikä tosin oli melko mahdotonta tässä melskeessä ja metelissä.
|
|
|
Post by Koorisan on Aug 3, 2006 22:56:09 GMT 3
((Anteeksi pusken tähän väliin... Minä ja Elreth ei kai täällä kahdestaan ropeteta, vai olenko ihan hakoteillä? Tarkoitus ei ole hoputtaa tai painostaa, mutta varmistan vaan, että muutkin ovat pelissä mukana, ettei peli minun väärinkäsityksieni takia jumitu.))
|
|
|
Post by CutKiire on Aug 3, 2006 23:00:31 GMT 3
((Anteeksi pusken tähän väliin... Minä ja Elreth ei kai täällä kahdestaan ropeteta, vai olenko ihan hakoteillä? Tarkoitus ei ole hoputtaa tai painostaa, mutta varmistan vaan, että muutkin ovat pelissä mukana, ettei peli minun väärinkäsityksieni takia jumitu.)) ((Nämä pelit joissa on paljon osanottajia tuppaavat olemaan lähes aina hieman hitaanpuoleisia, joten ei sitä tarvitse ihmetellä vaikkei heti vastausta tämmöiseen ilmaantuisikaan. Usein jollakin pelaajalla on joitain kiireitä jotka saavat viivetyksen aikaan, kuten vaikkapa opiskelu, tai minun tapauksessani pienet navettahommat. Tässä pelissä on välillä ollut ihan muutaman päivänkin viiveitä siinä että joku on vastaillut, joten ihan heti ei kannata ruveta ihmettelemään. ))
|
|
|
Post by spyrre on Aug 4, 2006 14:04:20 GMT 3
((Eeh, juu, kyllä täällä muitakin mukana on, pahoittelen kovasti viivettä. Lähestyvä koulunalku vain tuppaa stressaamaan välillä, kun pitäisi ennen sitäkin saada vielä asioita tehtyä. Yritän kyllä vastailla peleihin aina kun tekstiä saan aikaiseksi. ^^; ))
*Purppurahiuksinen nuorukainen kuikuili kaipaavasti ikkunasyvennyksessä edelleen istuksien tuon houkuttelevan tarjoilupöydän suuntaan. Sitä tarjottimen kanssa riehuvaa palvelusneitoa ei näkynyt missään, joten voisi olla varsin hyvä idea käyttää tätä tilaisuutta vielä hyväkseen kun kerrankin oli mahdollista saada ilmaista ruokaa... vaikkei ehkä aivan vatsantäydeltä, mutta nälänpitimiksi kuitenkin. Joskus saattoi päästä kulumaan jopa päiviäkin ettei laihanpuoleinen poika saisi välttämättä mitään syötävää, joten se oli kokemuksen kautta oppinut että syödä kannatti aina kun tilaisuuden saisi, seuraavasta ateriasta kun ei koskaan tiennyt. Hänen sylissään istuksivalla valkealla eläimellä asiat olivat onneksi hiukan paremmalla kannalla aivan vain sen takia että kissa oli taitava nappaamaan kiinni milloin minkäkin moisia pikkueläjiä, mutta tottakai herkkupalat tuolle pienelle karvapallollekin maistuisivat.
Spyro silmäsi vielä kerran vaivihkaa pitkien, sekaisten hiustensa alta ympärilleen kuin suurempaakin rikosta suunnitellen, katsahtaen myös joidenkin hassujen ohuiden läpysköjen kanssa leikkimään innostunutta demoninmetsästäjää, harhautuen kyllä hetkeksi aikeistaan tuon kummallisia puuhia ihmetellessään. Mitähän se oikein puuhasi? Tummat, suuret silmät räpsähtivät ihmettelevästi nuhruisiin vaatteisiin pukeutuneen pojan katsellessa pää hiukan kallellaan korttien vikkelää liikettä, kunnes vähän matkan päästä seinän viereltä kuuluva äänekäs nauru (jota seurasi samantien ikävä läpsäytys) saivat sen hätkähtämään ja kääntämään kissansa keralla katseensa metakan suuntaan. Kas, se oli se äskeinen huonovointinen mies... jota joku nainen näytti läimäyttäneen. Juurihan sama mies oli ottanut ja sotkenut yhden pihan ruusupuskista, juonut sen jälkeen suoraan tarjoilukannusta keskellä pöytää ja saanut sätinnät siitä hyvästä, eikö se nyt osannut pysyä vaikeksista erossa hetkeäkään? Nyt kyseinen tapaus kyllä näytti rauhoittuneen jonkin verran, ainakin se oli jäänyt tuijottamaan nyreänä seinänviertä koristavaa kukkapuskaa, kuin kasviparka olisi ollut kaiken pahan alku ja juuri. Oli tuokin. Spyro virnisti hiukan yrittäen kuitenkin pitää kasvonsa peruslukemilla tuosta pienestä huvittuneisuudestaan huolimatta, kohauttaen sitten olkapäitään ja kääntäen katseensa uudestaan vaanimansa ruokapöydän suuntaan.
Tuosta suunnasta tosin näytti lähestyvän eräs varsin kummallinen ilmestys, joka ei voinut olla kiinnittämättä jälleen hetkellisesti hiukan hölmistyneen näköiseksi menneen purppurapään huomiota. Hiljakseen harvenevan väkijoukon seassa näytti kuljeksivan tyttö. No ei tuossa mitään muuten niin kummallista olisi ollut, ihmiseltä tuo saapuja muuten vaikutti, yllättäen näytti likimain samanikäiseltäkin kuin Spyrokin joka oli melkeinpä tottunut jo olemaan nuorimmasta päästä näistä paikallaolijoita (ei sillä että se olisi häntä oikeastaan haitannut). Se, mikä tuossa lähinnä pisti purppurapään silmään, oli olennon varsin epätavallinen väritys, täysin valkoinen ja väripigmentitön iho, jollaista hän ei ollut ihmisillä aikaisemmin nähnyt. ...tosin tyttö näytti myös kävelevän hiukan oudosti ja vilkuttavan silmäänsä jatkuvasti milloin mihinkin suuntaan. Toinen tumma kulmakarva kohosi aavistuksen purppuraisten etuhiusten alla. Olikohan tytöllä joku hätänä, vai mikä sitä vaivasi? Roskia silmissä? Varsin kummallista.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 4, 2006 20:39:15 GMT 3
Sekoitellessaan rennosti kortteja, ja miettiessä niiden symboliikkaa, tuo ei oikein huomannut muita tapahtumia ennen kuin tuo läpsähdys kuului. Tuo onnistui vahingossa pudottamaan yhden kortin, kuvapuoli alaspäin, niin ettei tuo nähnyt mikä siinä oli. Nostaessaan tuon kortin, tuo mietti mikä kortti oli tippunut. Patakakkonen? Herttaässä? Ruutukymppi? Ristikuningatar? Miettien syntyjä syviä tuo katsoi kortin selkäpuolta jonkun aikaa, ennen kuin käänsi sen. Jokeri. Vahvin kortti jokaisessa pakassa, ja sellainen joka pystyi sekoittamaan parhaankin käden. Marcuksen mieleen tuli että aina silloin tällöin demoninmetsästäjät olivat tämä jokeri, yllätystekijä jolta ei voi varautua. Mutta väärin pelattuna sekin voisi mennä hukkaan...
Mietteistään havahduttuaan eräs asia sai tuon huomion kiinnittymään, ja hymähtämään välittömästi. Nuori tyttö luuli ilmeisestikin olevansa aikuinen tuossa iässä. Fyysisesti juuri ja juuri voisi käydä aikuisesta (joskaan ei luultavasti), mutta henkisesti tuon ikäinen oli yhä lapsi. Paskat siitä mitä joku sellainen luulisi, lapsi se on, demoninmetsästäjä tuumi, huvittuneena muistellen erästä toista nuorta joka luuli olevansa aikuinen. Tosin sen jälkeen kun kyseinen lapsi pistettiin koulutukseen, ja mokoma tuli sieltä ulos, niin silloin tämä kyllä oli jo aikuinen, ja taitavakin vielä. Ehkäpä osittain siitä syystä että se oli ollut luonnonlahjakkuus, tai sitten siitä syystä että mokoma halusi maksaa velkansa Zethille niin pian kuin mahdollista. Oli miten oli, mies tuumi, tuo näyttää kyllä typerältä ja oudolta, tuo ajatteli kun huomasi myöskin oudon väripigmentin. Albiino. Varmaankin oli vaaleanpunaiset silmätkin, albiinoilla kun tuppasi olemaan. Jokin muistikuva tuolla oli siitä että Zethin lemmikki vampyyri oli tavannut jonkun albiinon vasta, mutta sangen hämärä muistikuva se oli. Ja sitä paitsi, hänhän oli tullut tuonne viettämään vapaa-päiväänsä.
((Koori: Oletan nytten että hahmosi on jo kohdannut Melin, aika kun tässä taisi olla epämääräinen 'joskus syksyllä/loppukesästä', joten niin luulisi olevan käynyt jo.))
|
|
|
Post by Koorisan on Aug 5, 2006 12:53:04 GMT 3
((Kyllä kyllä, näin minäkin ajattelin.))
Kyllästyessään flirttailemaan muutamalle tuikitavalliselle maailaisjuntille, Koori käänsi katseensa pettyneeltä vaikuttavista pojista, ja antoi sen harhailla etsien itselleen hieman mielenkiintoisempaa seuraa. Koori oli nyt hyvin erikoisella tuulella, ja joku umpihullu vampyyri tai krapulainen demoni olisi ollut oikein viehättävää seuraa. Flirttailuun, tietysti, sillä Koori ei vielä koskaan ollut antanut pojan koskea itseensä, mitä nyt velipojat tai isä vahingossa olivat koskeneet, mutta niitä Koori ei laskenut. Eihän hän laskenut suudelmiksikaan äidin hyvän yön suukkoja, tuolla jossakin hämärässä menneisyydessä. Mutta kokemattomuus ei Kooria erityisemmin jaksanut häiritä, sillä tärkeintä oli se, millaisen kuvan tahtoi itsestänä antaa. Monikaan nuorimies ei uskoisi Koorin olevan enää neitsyt.
Koori havahtui aatteistaan huomatessaan varsin kirjavan joukon parvekkeella. Ehkäpä tuohon porukkaan rohkenisi liittyä, ja ottaa selvää, mitä ulkomaaimoissa tällä hetkellä tapahtui. Pilke silmökulmassa tietysti. Oli joka tapauksessa hyvin selvää, että nämä herrat (Koori oli kyllä pistänyt merkille, ettei seurueeseen kuulunut tällä hetkellä naisia) eivä olleet näiltä kulmilta. Lähemmäs kävellessään Koori kuitenkin ilokseen huomasi, että nämä puhuivat samaa kieltä hänen kanssaan. Olisi ollut todellinen sääli, jos kielimuuri olisi tuhonnut mahdollisuuden tutustua näin mielenkiintoiseen porukkaan. Nyt Koori oli saapunut jo pervekkeen ovelle, ja oli vähällä jäädä miettimään olisiko seuraan tuppaantuminen viisasta. Sellaisten asioiden miettiminen ei ollut Koorin tapaista alkuunkaan, joten sen enempiä miettimättä hän astui kynnyksen yli leveä hymy kasvoillaan. Koori vilkaisi nopeasti jokaista paikalla olijaa, saadakseen tarkemman mielikuvan joukkiosta. Ensimmäisenä hänen silmänsä osuivat hieman erikoisen näköiseen nuoreen mieheen, ehkäpä Koorin ikäiseen. Erkoiseksi tämän saivat purppuranpunaiset hiukset, joita Koori tuijotti hetken. Kenties joku pilalle mennyt taika? Koori oli kuullut, että niin saattoi käydä. Koori hymyili suloisesti tälle kummalliselle pojalle, mutta koska tämä ei ollut porukan keskipisteenä, Koori unohti hänet nopeasti. Seuraavaksi olivat vuorossa kaksi vähän aikuisempaa miestä, toisella oli silmälappu, mikä antoi miehestä varsin karskin mutta miehekkään vaikutelman, ja toinen taas... Noh, tämä oli kyllä katsonut Kooria vähän pitempään, ja useampaan otteseen (sellaiset asiat Koori pisti aina merkille), ja sen kaltaisesta vilkuilusta toki tuli plussaa, mutta mies vaikutti hieman huonovointiselta ja siltä, ettei olisi käynyt suihkussa päiviin. Sellaisille asioille Koori ei kuitenkaan nenäänsä nyrpistänyt, olihan hän itsekin ollut huomattavasti pahemman näköinen joskus metsästä tullessaan.
Rohkeasti Koori käveli näiden kahden, selkeästi purppurapäätä vanhemman, miehen seuraan. "Hei", Koori tervehti iloisesti. "Saakos seuraan liittyä", hän kysyi ja hymyili samalla tavalla suloisesti, kuin oli hetki sitten hymyillyt purppurapäälle. Vai oli ruoka tie miehen sydämeen? Pah, hymy se oli.
((Mitä h--.. Luulin kirjottaneeni lyhyen ja yksinkertasen vuoron, mutta toi on kyllä hieman sekavaa...))
|
|
|
Post by Elreth on Aug 5, 2006 22:55:43 GMT 3
Vaikka poskea yhä kuumotti läpsäytyksen jäljiltä, Michael yritti olla välittämättä siitä. Eikä lepotuokio edes päänsärkyyn mitenkään auttanut ja tällaisella hetkellä mies olisi toivonut olevansa missä tahansa muualla. Vaikutti myös siltä, että soittajat aloittivat taas soittonsa. Voi tuska, nuorukainen ajatteli silmiään hieroen.
Jälleen hän kuitenkin havahtui, kun tämä nuori nainen, joka oli aiemmin tepastellut ympäriinsä salissa, käveli nuorukaisen ohi ja meni parvekkeen puolelle. Hetken mietintätuokion jälkeen Michaelkin päätti siirtyä muina miehinä tytön perässä samaiselle parvekkeelle, mutta havaittuaan ne kaksi samaa henkilöä jotka olivat juuri äsken seuranneet nuoren miehen ylenantotuokiota, hän epäröi hetken - noin sadasosasekunnin - ja astui jo kynnyksen yli vain hetken tyttösen jälkeen. Pienen virneen suotuaan miehille, joista toinen ilmeisesti sekoitteli korttipakkaansa ja toinen haikaili tarjoilupöydän suuntaan, hän käveli kaiteen luo ja hyppäsi istumaan sen päälle. Vaaralliselta tuo saattoi näyttääkin, mutta vähät Michael siitä välitti, hän nimittäin luotti tasapainokykyynsä pysyä kaiteella. Vaikkakin se oli ehkä liikaa luotettu, krapulassa kun nuorukainen oli ja parvekkeen kaiteella oli yksi niistä typerimmistä ajatuksista, mitä siinä tilassa saattaisi keksiä.
Tyttö tervehti ja kysyi iloisesti, että saako liittyä miesten seuraan. Michael päätti vain hymähtää myöntävästi vastaukseksi ja vilkaista jälleen kerran tytön muotoja, tällä kertaa ehkä hieman tutkivammin. Kaunis nuori naisen alku, kerta kaikkiaan. Ruusun nuppu puhkeamaisillaan kukkaan. Michael jopa itse hämmästyi ajatuksiaan, noita kauniin kohteliaita sanoja. Yleensä hän ei kenellekään kohteliaisuuksia jaellut ja viimeisin suotu kohteliaisuus oli ehkä jollekin tuntemattomalle naiselle tokaisu "sinulla on kauniit silmät" joka sekin oli hurmausyritys. Tuolloin tosin Michael oli juuri pessyt hiuksensa ja nainen tuntui pitävän niistä paljonkin eikä siksi vastustellut. Tosin hänen hiuksillaan ei ainakaan juuri nyt isketty naisia. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin nuorukainen harkitsi vakavasti hiustensa perinpohjaista pesemistä.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 7, 2006 21:46:15 GMT 3
*Spyro vilkaisi uudemman kerran ruokapöydän suuntaan, ja kääntäessään katseensa takaisin sai huomata tuon kummallisen näköisen tytön alkaneenkin kuljeksia parveketta ja tätä pientä oven luona oleskelevaa joukkiota kohti. Ei kovinkaan odottamattomasti, sylissään istuvaa kissaa rapsutteleva purppurapää sai huomata saapujan katsovan varsin oudoksuvasti hänen hiuksiaan, mutta jättäen sitten hänet huomiotta ja siirtyvän demoninmetsästäjän ja näköjään nyt parvekkeen kaiteelle keikkumaan eksyneen miehen luokse. Nuorukainen haroi hiuksiaan aavistuksen vaivautuneena saamastaan huomiosta, mutta ei kuitenkaan jaksanut kärvistellä asian kanssa sen enempää jo kummallisiin katseisiin ajat sitten tottuneena. Sen sijaan sekin vilkaisi uteliaasti miesten juttusille pyrkivää tyttöä ikkunalaudaltaan tuon kulkiessa ohitse ja nuuhkaisikin ohimennen hiukan ilmaa ottaakseen selville mikä otus tuossa oikein oli kyseessä.
Ihminen tuo tyttö taisi kuitenkin olla epätavallisesta värityksestään huolimatta, ja taisipa tarkka hajuaisti napata ilmasta tuon pienen alkoholin lemahduksenkin. Jaa, se taisi selittää kummallisen käytöksen, nuorukainen pohdiskeli itsekseen, silmäten vaivihkaa kaiteelle hypänneen "Huonovointiseksi mieheksi" nimeämänsä tapauksen suuntaan. Taas se oli näköjään hakemassa vaikeuksia... Ottaisikohan se ja putoaisi nyt siihen äsken sotkemaansa ruusupuskaan? Spyro kuunteli puolella korvalla jutustelua jonka ulkopuolelle hän oli jälleen mennyt jäämään, seuraillen "huomaamattomasti" ehkä hiukan ilkikurisinkin miettein kaiteella keikkujaa josko se tosiaan pian putoaisi. Se ainakin olisi ollut melkoisen viihdyttävää katsottavaa, poika alkoi hiljakseen tuntea olonsa jälleen aavistuksen pitkästyneeksi. Niin, ja sitä ruokaakin piti hakea... vielä toistaiseksi se tosin oli hiukan liian laiska liikkuakseen eikä purppurapää raaskinut nostaa syliinsä käpertynyttä kissaakaan lattialle. Siihen ikkunasyvennykseen se siis jäi vielä, heilutellen hiukan jalkojaan valkeaa eläintä rapsuttaen.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 8, 2006 14:42:27 GMT 3
"Äh", mies hieman tuhahti haukotellen. Paikka alkoi vaikuttaa pikkuhiljaa tylsältä, ja muutenkin tuntui ettei tuo jaksaisi enää olla tuossa joukossa mukana hetkeäkään pitempään. Mistä syystä, niin sitä tuo ei tiennyt, mutta jokin vain sai tuon menettämään kiinnostuksensa paikkaan täysin.
"Alkaa näyttämään siltä että minun täytyy poistua. Näkemiin", Marcus sanoi kaikille seuruuen jäsenille, tehden poistuessaan tervehdyksen lierihatullaan, ennen kuin lähti kohti ovea.
Voisi käydä tarkistamassa Veronican, mies tuumasi poistuessaan...
((Lähden huonon lähtö-viestin saattelemana tästä pelistä pois))
|
|