|
Post by Kalin D. on Mar 16, 2006 1:03:45 GMT 3
Kilahteleva ääni metallisormissa häiritsi ja pelotti yhä aikaa, sai kylmät väreet juoksemaan pitkin sotilaan selkää ja pienen hallitsemattoman irvistyksen tehostaman puistatuksen käymään haarniskoidun kehon läpi. "Elä viitti." Kisleviläinen näytti lähes kiemurtelevan rengaspanssarissaan väristyksistä. "Nee.. Ne on semmosii.. No.. Kyl nää kait tiät..." Hansikoitu käsi selitti sanojen mukana, koetti tarttua johonkin ilmassa ja päästi taas irti. "...sekasikiöit.. Saastasii.. Puoliks ihimisii ja eläimii, jokku enempi, jokku vähempi, mut neo kaik saastunu jostai mikon niinku taikuut, mut semmost pahaa... Radii saa raivari ku se haistaa semmose. Son Kaaos." Sotilas otti uuden siemauksen rauhoitellakseen itseään ja vilkaisi naista syrjäsilmällä. "Ne valtas Praagin kerra." Ja hän ei ollut mukana taistelussa. Jereahar huokaisi syvään ja tuijotti leiliään. Praag. Nahkaveska kallistui uudelleen ja pitemmäksi aikaa pitkään kulaukseen. Vaikea aihe, kyllä, sen näki mustia kasvoja naamiona koristavasta surusta ja inhosta, mutta kielenkannat sentään irtosivat puhumaan.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 16, 2006 18:36:23 GMT 3
"Anteeksi, kättä vain helpompi käyttää kun pitää sen liikkeessä", nainen sanoi ennen kuin laittoi kolikkonsa takaisin paksuhkoon kolikkopussukkaansa. Joskus sinitukka ei saanut kättään aamuisin heti edes liikkeelle jäykkyyden takia. "Olen joskus kuullut tuollaisesta taikuudesta. Eikös se jotenkin liity jonkin sortin demoneihin? Niitäkin pirulaisia on ihan liian montaa lajia että pysyisi perässä, ja näitä vielä syntyy koko ajan lisää", nainen kysyi toiselta, yrittäen parhaansa mukaan muistella asioita mitä oli kuullut Kislevistä. Kylmä maa, jonkinsorttisia ongelmia jonkin sortin petomaisten olentojen kanssa ja vähän asukkaita. Heh, muistutti hieman Celdoria, paitsi että Celdor on massiivinen valtio, Veronica ajatteli. "Et ilmeisesti ollut taistelussa mukana ilmeestäsi päätellen? Et voinut sille mitään, ja et olisi voinut vaikuttaa suuntaan tai toiseen", nainen yritti lohdutella toista vanhasta haavasta jonka oli ilmeisesti jollakin tapaa aukaissut. Ei hän ollut tahtonut tehdä sitä, mutta myöhäistä katua kaatunutta maitoa.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 18, 2006 20:39:06 GMT 3
Mustakasvoinen nyökytti ja hymähti jotain vastaukseksi, ilmeisesti kuitenkin kallistuen enemmän myöntymisen kuin kiukuttelevan jupinan puolelle. Käsi häiritsi, mutta ei paljoa, ei liikaa. "Kiart." Nopea nyökkäys. Ilmeisesti sana oli jokin myöntämisen merkki. "Demoneit, niit kai, kaaokse sikiöit, sanon mä." Kisleviläinen sylkäisi maahan irvistäen. Ilme synkkeni entisestään ja pää painui hetkeksi. Näyttipä melkein siltä, että mies olisi valmis itkemään, mutta pää kallistui nopeasti taakse ja soturi ryhdistäytyi vetäen syvään henkeään. "Jjjooo.. En ollu. Mä oon karkotettu sielt. Emmää tiä mitä ois tapahtunu jos mää oisin saanu kuulla aikasemmi ja lähteny sin." Leili kallistui uudelleen ja ojennettiin naiselle. Sanat kuulostivat kevyiltä, mutta lysähtäneet hartiat, veltoiksi valuneet liikkeet ja raskaista ajatuksista mutristuneet huulet puhuivat omaa kieltään, samoin joka aamu mustiksi maalatut kasvot. Vain hetken aikaa iho oli saanut hengittää ennen uutta rituaalisesti siveltyä kerrosta. Se kävi yksiin karkoituksen kanssa ja oli helppo päätellä värin olevan ilmaisu häpeästä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 18, 2006 20:50:43 GMT 3
Nainen nyökkäsi myötätuntoisen näköisenä. Hän oli kerran joutua karkoitetuksi, mutta hänen 'onnekseen' demoninmetsästäjät näkivät hänessä lahjakkuuden. Kun vaihtoehdoiksi annetaan joko karkoitus iäksi tai työskenteleminen demoninmetsästäjille, niin Veronica valitsi työskentelyn. Nykyään hän alkoi jo harkita oliko se ollut niin kovin hyvä valinta. "Eh, kiitos mutta ei kiitos. Yleensä yritän pitää pääni mahdollisimman selvänä, ja kun minun ei tarvitse edes paljoa juoda että menen humalaan, niin ei nyt", nainen kieltäytyi kohteliaasti leilistä. Hän oli tottunut olemaan selvinpäin jo niin kauan ettei juuri nyt innostanut juoda itseään humalaan, ja tähän liitettynä se että kohta joutuisi selittämään esimiehilleen minkä takia oli häipynyt, ehkäpä jopa itse Zethille. Värähdys taas tämän ajatellessa korkea-arvoisempiaan. Hän ei todellakaan pitänyt niistä. Tuuli alkoi yltyä tuolla tiellä, lähestyvän myrskyn merkkejä kuten kaukana näkyvät pilvetkin. Sitä ennen olisi parasta päästä jonkinlaiseen suojaan.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 18, 2006 22:33:46 GMT 3
Kisleviläisen karkoitus oli huomattavan nolo tapahtuma, mutta täysin omatoiminen. Hänen perheensä tiesi vain hatarasti miksi poika oli yhtäkkiä lähtenyt ja jättänyt heimonsa. Asianomainen tiesi paremmin ja mielummin kuoli kuin olisi jäänyt todistamaan perheelleen omaa vajavuuttaan. Se oli niitä kunniakysymyksiä, jotka olivat iskostettu selkärankaan jo lapsena tuomaan paineita mieheksi kasvamiseen. Mies hänestä olikin kasvanut vasta maanteillä ja palkka-armeijoissa. Leili nousi vielä kerran huulille ennen kuin sotilas sulki sen ja kiinnitti riippumaan karhunsa satulaan. "Ei tost kai viel humalaan tuu, kuha lämmittää." Katse kulki metsän rajaa ja nousi välillä tähyämään kerääntyviä pilviä. Murahdus. Sateen saattoi jo haistaa ja karhu pyrki kääntymään hiljalleen metsän suuntaan avoimelta tieltä. "Mihinä aattelit täst? Soon päivä seuraavaa kaupunkii, jalan menee pariki." Metallisuitset kalahtelivat hiljaa palkkasotilaan hakiessa parempaa asentoa eläimen selässä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 18, 2006 23:45:09 GMT 3
"Minun pitäisi käydä ilmoittamassa onnettomuudestani työnantajilleni ainakin tässä pian, melko varmasti he jo tietävätkin tapahtuneen", sinitukka sanoi olkiaan kohauttaen. Mitään tarkempaa suunnitelmaa tuolla ei ollut, vaikka hänen mielestään sen parempi mitä kauemmin kestäisi siihen että hän pääsisi raportoimaan ylemmilleen. Toinen varmasti huomasi ettei nainen kovinkaan paljoa välittänyt työnantajistaan. "Mutta nyt kyllä voisi painua helkkariin avoimelta taivaalta, en haluaisi joutua myrskyyn taas vaihteeksi", nainen sanoi ja samalla paljasti ettei matkaaminen yksin siellä sun täällä ollut tälle mikään tuntematon asia, kuten joillakin salamurhaajilla saattoi olla. Sinitukka hieman peitti itseään paremmin viitalla tämän jälkeen ja näpräili jotain metallisella kädellään, ilmiselvästi tarkoituksenaan ylipäätään pitää se liikkeessä.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 18, 2006 23:52:34 GMT 3
"Aaa. Emmää sit iha onnettomuueks sanos, mut kaip se mennee..." Kisleviläinen virnisti heikosti taputtaen miekkojensa kahvoja. "Urheiluuha soli." Karhu sai väljää liikkua tahtonsa mukaan ja lähti lantustamaan välittömästi kohti metsää nuuskien tietään polvenkorkuisessa heinikossa. "Een pist pahaks. Mullo teltta josset taho kastuu." Ensimmäiset enteilevät rippeet satoivat pehmeinä ja kavalina tummuvien pilvien reunahaituvista, lupaillen rankkasateen sijaan leppoista tihkua. Sää oli hyvä huijaamaan, mutta suurpedon marisevat ynähdykset kertoivat eläimen tietävän paremmin kuin kaksikon. Yöllä sataisi ja myrskyäisi useamman viikon edestä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 19, 2006 0:02:16 GMT 3
"Kiitos, mutta katsotaan sitä sitten kun kyseinen asia on ajankohtainen", nainen sanoi taas, ja vilkuili metsään päin. Häntä hermostutti hieman ajoittainen metsän äänien hiljeneminen. Ilmeisesti hän joutuisi kertomaan tapahtuneesta esimiehilleen nopeammin kuin hän arvelikaan, tai olisi halunnut. Hän ei ollut kovin innostunut siitä. Sade alkoi hyvin hitaasti yltyä, ja naisen tympääntyneiltä kasvoilta näki että tätä kismitti se ettei pitänyt periaate-syistä huppua. Nyt hän olisi halunnut hieman luistaa noista periaatteistaan, jos ei muusta syystä kuin sateen ja myrskyn takia. Omituista että naisella oli niinkin paljon periaatteita jotka vaikeuttivat tämän päätyötä kuin hänellä oli. Ilmeisesti hänen isänsä tapaan tällä siltikin oli joitain luistamattomia periaatteita, vaikka nainen vihasikin isäänsä koko sydämestään.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 19, 2006 0:15:46 GMT 3
"Eiköhä soo koht.." Hykerrys ja vilkaisu taivaalle. Kohta rymisisi. Kisleviläistä ei näyttänyt huolettavan enää paljoakaan, vaikka koti pyörikin mielessä ja hartiat olivat yhä kumarat. Armollinen sade huuhtoi värin valumaan ylöskohotetuilla kasvoilla, piirsi jokiaan ja uriaan muodostaen maalauksesta entistä eläimellisemmän. Aivan kuin veriroiskeet eivät olisi olleet tarpeeksi. "Mille vallal soot aseen?" Kyynärpäät laskeutuivat uudelleen karhun harteille sotilaan kumartuessa nojaamaan ratsuaan vasten. "Mä oon kiertäny melekee kaikki vallat töis, mut mä e kovi mones armeijas oo ollu. En tykkää hypätä parhaimma palakan peräs, siit saa huonon ja ahnee leima, sellasii sotilaisii ei luoteta." Katse käväisi naisessa. Ehkä tämä ymmärsi mitä mustakasvoinen koetti kysyä hieman rivien välistä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 19, 2006 0:26:03 GMT 3
"Jos ymmärsin kysymyksesi oikein, niin eräälle celdorilaiselle järjestölle työskentelen", sinitukka sanoi, ja ilme antoi ymmärtää ettei tämä ainakaan nyt haluaisi kertoa yhtään enempää kyseisestä järjestöstä. Jos koskaan, olihan tuo salamurhaaja, tosin toinen saattaisi tunnistaa hänen metallisessa kädessään olevan merkin huhupuheista mitä on pyörinyt siellä täällä. "Niitäkin on kahdenlaisia, joko ne ovat niin hyviä että ne voivat valita mitä tahtovat, tai sitten juuri sellaisia mistä kerroit", nainen kommentoi toisen lausahdukseen työtilanteistaan. Olisipa hänelläkin ollut valinnanvaraa työnantajansa suhteen sinitukka surkutteli itselleen, ja irvisti metsän hiljentyessä entisestään. Kukahan sieltä olisi tulossa kyselemään tapahtuneesta? Zeth? Mel? Rand? Toivottavasti Rand, muut olisivat jotain joka saisi palkkasoturin hermostumaan todenteolla.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 19, 2006 0:40:32 GMT 3
"Celdor... Jjjooo, jottain muistaa niist.. Oli joskus pentuna siel päin ku tulin yli vuorte. Emmää hyvä oo isoin karttoin kaa, mut Kislev taitaa olla vuorte takan Celdori läns puolel. Emmää varmaa muist, ollu viimisii vuosii nii palijo etelämpän." Sotilas kohautti olkiaan ja rapsutteli suurpedon korvallista supattaen omalla karkealla kielellään punaturkkiselle aina välillä. Radii murisi vaimeasti. Ukkosen enteilevää kumua muistuttava vaimea ääni sai kisleviläisen suoristumaan, mutta välinpitämättömän hitaasti. Hän venytteli ja ojenteli käsivarsiaan antaen katseensa kiertää metsää. "Tääl taitaa olla muitaki." Hieman jälkijunassa, mutta huomasipa sentään itse. Taistelukentillä tuli iskuja kalloon, miehen kuulo ei ollut maailman parhain, mutta karhu kyllä näytti osaavan varoittaa isäntäänsä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 19, 2006 10:46:33 GMT 3
"Oletko ihan varma? Noihin aikoihin Celdoriin pääsy oli käytännössä mahdotonta", nainen sanoi yllättyneenä. Hän oli melko varma toisen muistavan hieman pieleen, olihan Celdor tästä paikasta kaukana, suuri manner kaukana lännessä vuorten takana. Ja se että toinen ei ollut tunnistanut merkkiä jonka jokainen celdorilainen tunnisti hetkessä kertoi että joko tuo muisti väärin, tai oli käynyt siellä muutama vuosi sitten. "Taidat olla oikeassa..." nainen sanoi ja äänestä kuulsi selvästi hermostuneisuus. Hän ei aistinut minkäänlaista tulta, hyvä, Zeth ei ollut tulossa, mutta nyt hänen piti vain toivoa ettei se kirottu vampyyritar olisi tulossa. Hän toivoi koko sydämmestään ensimmäistä kertaa eläissään mieluummin tapaavansa haltia-upseerin kuin Melin. Sinitukka silti kaiken varalta oli ottanut normaalin käteensä tikarin, ihan vaan kaiken varalta.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 21, 2006 16:17:52 GMT 3
"Emmä tiä. Mä oon kuitenki asun aika kaua siel vuoril, oon saattanu mennä rajoje yli vahingoski ja siello heleppo liikkuu piilos. Kassoin vast joskus vuosii se jäläkee kartoist, et toon sil seudul liikkunu." Olkien kohautus, ehkä, ehkä hän muisti väärin. Rehellisesti mies ei ollut kyllä todellakaan varma, teininä vaeltaessa hänellä ei ollut minkäänlaisia karttoja mukanaan ja myöhemmät tutkailut olivat pelkkiä arvioita. "Jos tuollon joku ni tunnekkona?" Katse käväisi tikarissa ja mahdollisimman rentona asentoaan tietoisesti pitävä sotilas liu'utti kätensä karhun satulan jykevälle nupille. Peukalo painoi sileää pallomaista koristetta tyvestä ylöspäin ja sai sen naksahtamaan sentin verran irti satulan rungosta. Piilotettu tikari. Samanlaisia palloja - tikarien pommeleita - oli neljä tasaisesti rivissä. Päälle päin näytti, että hansikoidut kädet vain lepäisivät paikoillaan, mutta tikari oli periaatteessa jo kädessä.
( Pahoittelu kestosta, olen töissä lomittajana kotopuolessa Kaustisella. On hieman säätöä nämä ensimmäiset päivät täällä kun opettelee lypsyjärjestyksen uusiksi ja asettuu. =P )
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 21, 2006 17:16:07 GMT 3
((Eipä tuo mitn. Tiedän navettahommat itsekin ikään kuin perintönä vanhemmilta... )) "Silloin kartta valehteli tai muistat väärin. Celdor on massiivinen valtio tuolla kaukana merten takana, ja ainoat vuoret löytyvät läheltä isoja kaupunkeja", nainen sanoi olkiaan kohauttaen. Joku varmaan oli jossain päättänyt kutsua maataan Celdoriksi, joku jonka typeryys oli harvinaisen kirkasta. "Todennäköisesti tunnen, mutten anna mitään takeita", sinitukka sanoi tuijottaen suuntaan josta oli kuullut hiljaisen rasahduksen. Se oli tahallinen ilmiselvästi, tuntematon oli jo kulkenut ääneti ties kuinka kauan. Helpotuksen ilme kävi naisen kasvoilla, vain egoistinen haltia Rand olisi ollut tarpeeksi typerä tahallaan astuakseen risuun, ja nainen laittoikin tikarinsa takaisin tuppeen. Pian tämän jälkeen pitkä kullankeltaiset hiukset omaava haltia käveli esiin metsiköstä. Miehen siniset silmät tuikkivat ylimielisesti, vaikka muutamat arvet kertoivat tämän joutuneen joskus pulaankin. Kultahius oli pitkä ja pukeutunut pää-asiassa punaiseen univormuun, ja lukuisat mitalit ja pitkä tumman purppurainen viitta kertoivat miehen olevan upseeri. Miehen univormussa oli kaksi tunnusta, sama merkki joka oli kaiverrettu naisen metallikäteen oli tämän rinnalla olevassa tunnuksessa, ja palavaa miekkaa esittävät symbolit molempien käsien sinisissä hihoissa. Mustat housut olivat kontrastissa punamustan lakin kanssa kun mies teki sotilastervehdyksen. ((Kuva ehkäpä myöhemmin tänään, jos pystyn skannaamaan... Edit: Siinähän egomaanikko on))
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 21, 2006 20:38:19 GMT 3
Kisleviläinen ei vastannut, kohautti vain uudelleen olkiaan ja nyökytteli. Radii kohotti turpaansa ja irvisteli nuuskien ilmaa, se oli haistanut jotain ja murisi vaimeasti ilmoittaen tulijasta hieman ennen rasahdusta. Tikari liukui hitaiden ja huomaamattomien liikkeiden ohjaamana soturin käteen ja terä painui rannetta vasten, jotta se pysyisi mahdollisimman hyvin piilossa. "Voi vitura..." Matala ääni mutisi ja mies kiristeli hampaitaan, tuijottaen puskasta ilmestynyttä haltiaa. Kuka hullu lähti punaisessa univormussa yhtään minnekään paitsi komentotehtäviin armeijan kärkeen? Armeijoiden arvomerkit olivat onneksi sen verran universaaleja, että kisleviläinen tunnisti suippokorvan arvon ja veti kättä lippaan tottumuksesta. Kenraaleille osoitettiin kunnioitusta, olivat omia, vihollisia tai vieraita. Se oli tapa.
|
|