|
Post by Kalin D. on Jun 9, 2006 2:33:03 GMT 3
"No nih. Mä herätän sut sitte pari kolomen tunnin pääst, nukun ite tovi ja kasson sit aamun vahin." Koska oli jo selvinnyt, että tämä tyttönen tiesi sotimisesta jotain, hän varmasti tiesi myös perusvahtivuoroista. Kislevläinen nyki vielä öljykankaisen viittansa repustaan ja heilautti valtavan vaatekappaleen harteilleen, lukiten laskokset yhteen yksinkertaisella hevosenkenkää muistuttavalla lenkillä ja takorautaisella neulalla. Mustakasvoinen oli vielä aikeissa sanoa jotain sinihiuksiselle, mutta sulki suunsa vilkaistuaan telttaan. Se oli nopeaa. Pitkän tovin palkkasotilas vain katseli nukkuvaa naista pää hieman kallellaan ja hiesti mustan pikisen värin kasvoiltaan viittansa metsän viherharmaaseen liepeeseen. Kaunis se oli, melkein liiankin kaunis. Kauneus tarkoitti aina lähes poikkeuksetta vaaraa, jos ei suoraa naisten häikäilemättömyyttä niin neidon kaltaisia salamyhkäisiä tappajia, mustia leskiä, taskuvarkaita tai pahimmassa tapauksessa oikeasti viattoman kauniita tyttöjä, joilla oli ylisuojelevat ja julmat isät. Jereahar huokaisi syvään ja nousi raahustaen pienen aukion toiselle puolelle, jääden nojaamaan puuta. Raskas houkaus karkasi tynnyrimäisestä rintakehästä panssarin alta. Hänellä ei ollut varaa kauniisiin naisiin, ei millään tavalla, mutta houkutus oli aina läsnä. Aurinko nousi viimein kostean ja kalsean yön jälkeen. Sotilas ei ollut herättänyt naista, vaan antoi tappajan nukkua, torkahdellen itse ryhmyiseen tammeen nojaten. Miekat lepäsivät poikittain hänen sylissään viitan suojissa, eikä häntä ensisilmäyksellä erottanut maastosta juuri lainkaan. Nainen saisi herätä kun oli nukkunut tarpeeksi.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 10, 2006 11:35:27 GMT 3
Salamurhaajan unet eivät olleet siitä parhaimmasta päästä, vaikkei tuo yöllä mitenkään rauhattomasti käyttäytynytkään. Tuo näki unessaan vaihteeksi sen kun tuon käsi revittiin irti. Uudestaan ja uudestaan. Ja lopulta tuo näki nykyisen komentajansa kysyen tuolta sen kysymyksen joka pakotti hänet elämänsä loppuun asti todennäköisesti demoninmetsästäjien palvelukseen. Nainen kyllä oli kiitollinen uudesta mekaanisesta kädestään, muttei siitä kaikesta muusta mihin tuo oli joutunut, mukaanlukien muut 'parannukset'. Joka tapauksessa nainen lopulta heräsi aika aikaisin. Aurinko oli hädintuskin noussut kun tuo jo heräsi, ja kömpi ulos teltasta. Naisen kasvoilta erotti jonkin verran yön painajaisten aiheuttamaa synkkyyttä. Tuo myöskin hieroskeli jostakin syystä metallista toista käsivarttaan, vaikkakaan mikään perinteinen syy siinä ei varmastikaan ollut, tuntoa siinä tuskin oli. Väsymyksen merkkejä ei kuitenkaan ollenkaan, tuo ei jostakin syystä tarvinnut paljoakaan unta, joten tämä uni oli oikeastaan enemmäkin kuin tuo välttämättä olisi tarvinnut. "Huomenta", tuo totesi, yrittäen jonkinlaista hymyä naamalleen vääntää, siinä paljoa onnistumatta yöllisten painajaisten ollessa vielä sangen hyvin muistissa.
|
|
|
Post by Kalin D. on Jun 10, 2006 14:01:24 GMT 3
Hupun jäykkäkankainen lieve lerpahti kisleviläisen kasvoille pään nykäistessä ylös. Palkkasoturi oli torkahdellut aamuyön pahimmassa horteessa ihmiskehon pyrkiessä lyömään itsensä luonnonlakien mukaan lepotilaan ja ääni kyllä säikäytti miehen hereille. "Joo...tota.. huoment..." Väsymyksestä tokkurainen ja käheä ääni sai sanat irti vasta kun mieli laahasi sekuntin pari jälkijunassa näkö- ja kuulohavaintoon kiinni. Kylmän kankeana jaloilleen vääntäytyvä sotilas oli kulkenut lähipuskat läpi moneen kertaan yön aikana varmistaen alueen turvallisuuden, mutta aamuyö ja Sudenhetki olivat vihdoinkin saaneet hänet pysymään paikoillaan tarpeeksi pitkään kosteuden ja sateen tuoman kylmyyden kangistaa jäsenet. Hänellä oli sentään ikivanha keino päästä eroon Sudenhetken melankoliasta, mutta naisen tuskin tarvitsi tietää siitä. Ei hän enää nuori ollut, muttei kyllä vielä vanhakaan, silti kosteus tuntui joka talvi entistä ikävämmältä. "Sä taisit vähä uneksii. Mä oisi keittäny kaffit, mut kaikk' puu o märkää ni ei saa tulii." Yhä yöstä ääni karkeana kislevläinen ravisteli viitastaan vedet ja raahusti lähemmäksi potkiskellen verenkiertoa jalkoihinsa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 10, 2006 17:51:15 GMT 3
Sinipää nyökkäsi toisen toteamukselle unista ja kahvista, ymmärtäen hyvin miksei toinen ollut saanut kahvia keitettyä. Ei tuota se haitannut ollenkaan, ehkä enemmän tuo tunsi myötätuntoa toista kohtaan joka selvästikin oli väsyneempi kuin nuori nainen. Tuo joutui pari kertaa kopauttamaan mekaanista toista kättään, ennen kuin se alkoi toimia kunnolla, ilmeisesti kosteus teki tepposiaan tuollekin. "Cursis machina..." nainen mutisi omalla kielellään ennen kuin raaja alkoi toimia kunnolla, sentään jonkin verran tuota piristäen. Ei tuo käsi ikinä täysin toimimattomaksi mennyt, mutta pitkä aika liikkumattomana kosteassa tuppasi tekemään sen hieman kankeaksi. "Olisit sinä voinut minut herättää vahtimaan, kyllä minä pärjään vähälläkin unella", nainen naurahti hieman lopulta, kommentoiden toisen kohteliaisuutta. Tuo oli tottunut odottamaan hereillä pitkiäkin aikoja joskus odottaessaan uhriaan tulemaan, ja tämä oli yksi syistä jonka takia tuo pärjäsi niin vähällä unella kuin pärjäsi. Tosin muitakin syitä oli.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 12, 2007 14:19:14 GMT 3
Vanhan palkkasotilaan saattoi kuulla narisevan honkana kallion kupeessa pitkän venytyksen rusautellessa selkärangan ojennukseen. "Eläpä, eläpä.." Käsivarret ojentuivat oksistoksi kostean kankaan kahinaan, viitan laskoksien valuessa rautaisen soljen varaan harteille. Edelleen täydessä varustuksessaan, pitkässä rengaspaidassaan nahkapanssari päällään. Sideharson kulma riippui liputtaen panssarin raosta, muistuttaen haavasta, joka yhä repi auki kisleviläisen parkkiintunutta nahkaa. "Eläpä flikka puhu paskaa, eehä soo ny naise paikka istua metäs silimä kovana ko kärmeekieliset kulukee." Hymyä yritti leikkiä sateen kastelemilla kasvoilla, vaaleat hampaat välähtivät kontrastina valuneen mustan maalin viereltä. Pikimäisen jähmeä kerros kantoi yhä naamiotaan, mutta vesi senkin huuhtoi hiljalleen. Aivan takuulla sotilas muisti eilisen kohtaamisen ja tiesi naisen kykeneväksi puolustamaan itseään, mutta pohjoisen asukille painoi huomattavasti enemmän kansansa tavat kuin silmiensä näkemä järki tietyissä asioissa. Naiset nukkuivat, miehet vartioivat ja sillä selvä. Ei vastaan väittämistä, totesi pitkä ja merkitsevä katse.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 13, 2007 18:41:18 GMT 3
"Viren!" nainen tuhahti huvittuneena toisen ehkä hieman sovinistiselle kommentille, hymyillen itsekin. Vaikka kommentti olikin aivan eri kielellä, todennäköisesti ei olisi kovin vaikea arvata mitä kyseinen lausahdus tarkoitti, olihan se sanottu samalla äänensävyllä kuten niin monet naiset olivat sen sanoneet ennen tuota salamurhaajatarta, ja uskomattoman monella kielellä, ikään, rotuun, tai kulttuuriin katsomatta.
Pian kommenttinsa jälkeen nainen alkoi hieman venyttelemään, etenkin tavallista kättään. Vaikka nainen käytti vähemmän tuota ehjää raajaansa, niin oli se silti hyvä pitää valmiina ja kunnossa. Mekaaninen käsi ei ollut mikään vastaus kaikkiin ongelmiin, hitto vie, sehän oli välillä itse ongelma! Kuitenkaan nyt nainen ei paljoa ajatuksia uhrannut tuolle kädelle, vaan rituaalimaisesti venytteli, pistäen koko kehonsa liikkeelle. Nainen käytti venytystä omana rutiininaan, ainoana normaaliuden rippeenä johon tuo oli tarrautunut kiinni jo vuosia, eikä täten ollut kovakaan ihme että tuo teki kyseisen rutiinin paljoa seurasta välittämättä. Mikäli mies ei estänyt tuon tummaan pukeutuneen tappavan kauniin naisen aamuharjoitusta, kestäisi tuo ehkäpä sen kymmenisen minuuttia. Muuten tuo olisi harjoitellut pitempäänkin, mutta paikalla oli toinenkin, eikä tuo halunnut viivästyttää toisen matkantekoa kovin runsaasti.
|
|
|
Post by Kukkasia on Oct 15, 2007 9:38:10 GMT 3
"No, ei sitten, mutta voinen antaa joitain yrttejä? Ovat kuulemma aika hyviä lievittämään kipua..." nainen sanoi, ja kaivoi jostain hameensa helmoista muutaman vihreän yrtin, jotka todennäköisesti maistuisivat erittäin pahalle. Ja niin kyllä maistuivatkin, liian usein oli tuo sinitukka joutunut käyttämään alkuaikoina näitä. Aivan liian usein nykyäänkin tuon kirotun käden takiaan. Kukkasia!!! Laitettuaan yrtit tiskille tarjolle kumartui tuo nainen ottamaan tiskin alta avaimia, jotka hän veti kohta esiin. "Selvä, voin näyttää missä huoneenne on", nainen sanoi ja alkoi kulkea kohti yläkertaan kulkevia portaita, viitaten kädellään toista seuraamaan.
|
|