cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 5, 2006 20:14:17 GMT 3
((Tässä nyt on jälleen yritys luoda epätyypillistä peliä minulta. Liittyä saa kuka haluaa, tai vaikka tulla toisesta pelistä visiteeraamaan.))
"Lisää olutta!" huusi joku monista linnassa olevista juopuneista suuressa salissa jossa myöskin linnan jonkinlainen baarikin sijaitsi. Nopeasti baarimikko määräsikin erään uusimmista tarjoilijoistaan viemään oluen kyseiseen pöytään, vaikka harkitsikin jotain toista. Asiakkaat tuppasivat hermostumaan tämän neitosen lähellä, ja baarimikkoa itseäänkin tuppasi hieman hermostuttamaan tämä naikkonen.
Tarjoilijatar oli vähintään kiehtovan näköinen, oli tämä miten hermostuttava hyvänsä. Nainen oli letittänyt toisen puolen hiuksistaan, ja antoi toisen puolen liehua vapaasti, ja yhdistettynä tosiasiaan että hiukset olivat siniset, niin vaikutelma oli vähintäänkin erikoinen, ja tämä takuuvarmasti houkutti joitakin miehiä, vaikka nainen oli mitä oli. Yleisesti oli jo nyt tiedossa että neitonen kantoi vähintään yhtä tikaria mekkonsa alla.
Kasvotkaan eivät olleet hullummat, vaikka toinen puoli peittyikin hiusten alle. Pieni timanttikorvakoru vihjasi että ei tämä välttämättä tarvinnut tämän kaltaista työtä. Oikea käsi oli peitetty myöskin hyvin hienostuneen näköisellä pitkällä hanskalla, vaikka vasenta ei oltukaan peitetty. Vaikkei kukaan nähnytkään hanskan alle, niin joku olisi saattanut hämmästyä huomatessaan oikean käden olevan osittain korvattu metallisella kädellä, johon oli kaiverrettu omituinen symboli.
Hieman tavallisen näköinen asu ei siltikään ollenkaan vähentänyt naisen kauneutta, eivätkä myöskään erikoiset violetit silmät, jotka yleensä olivat osoittamassa joko hymyä tai jonkinlaista ärtymystä, joskus vakavampaa, joskus kevyempää.
Naisen vietyä oluen tämä meni takaisin tiskin taakse, odottamaan uutta työtä tai vain jotain tekemistä. Vaikka se ei päällepäin näkynytkään, niin tämä suhteellisen nuori nainen vihasi tämän hetkistä sijaintiaan. Ja tästä hän syytti Zethiä. Kuten kaikkia muitakin jotka olivat hänet tähän ongelmaan saattaneet, ja estivät häntä harjoittamasta ammattiaan vapaasti.
((Ja kuva ja pientä taustainformaatiota Hahmot-topikista.))
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 9, 2006 21:43:10 GMT 3
Oven narahdus. Sisään olisi kuulunut langeta piirto valoa ja silhuetti, mutta vain muutama riekale sai taisteltua tiensä leveän hahmon takaa tavernan lattialle. Se seisoi hetken aikaa paikoillaan, antoi silmiensä tottua hämärään, ennen kuin astui sisään antaen oven heilahtaa kiinni perässään. Pitkä, muttei ennen kuulumattoman pitkä. Roteva, muttei lihava; enemmänkin karhumainen rakenne ja pitkä haalistuneen sininen viitta harteilla toi kaappimaisen leveyden. Askelten raskaus kertoi painosta ja lihaksista, jotka kätkeytyivät muutaman vaatekerroksen alle ja rautavahvikkeisista nahkasaappaista. Kannat jättivät jälkensä puulattiaan, mutteivät liian pahat, etteikö niitä olisi saanut myöhemmin hiottua näkymättömiin. Valon piirron jälkeen katse tottui hämärään, piirsi esiin olkisen vaaleat hartioilla lepäävät hiukset ja hieman pyöreät kasvot, jotka olivat maalattu täysin mustiksi pikimäisellä maalilla. Oikeaksi ihon väriksi tummaa sävyä tuskin saattoi erehtyä, koska muukalainen veti hansikkaansa pois käsistään, joka olivat terveen ruskettuneet ja rosoiset tuulista sekä pakkasista.
"Tarjoilija, tummaa rommia, jos teillä on." Käheä, liki muriseva ääni yskähti syvältä tynnyrimäisestä rintakehästä. Saappaat kolahtelivat kumisten lankkuihin, kantoivat miehen tiskille nojaamaan. Viitan laskokset kertoivat leveistä hartioista ja vasemmalla puolella riippuvista miekoista. Todennäköisesti niitä oli kaksi, yksi miekka ei olisi muodostanut noin montaa laskosta raskaan kehon laskeutuessa painamaan baaritiskin puuta. Metalli kilahteli vaimeana sarjana, kertoi jotain niille, jotka olivat koskaan panssareita kantaneet. Rengaspanssari. Hiukset riippuivat likaisina ja kuluneina puoliksi kasvoilla, mutta kirkkaan sininen katse niiden takaa oli vakava ja väsynyt - kuten koko päälle näkyvä olemuskin.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 9, 2006 21:58:13 GMT 3
"Tulee heti", sanoi sinihiuksinen tarjoilija, ollessaan lähin tarjoilijoista. Suhteellisen hiljaisen illan takia myöskin yksi harvoista tarjoilijoista tuona päivänä töissä. Nainen otti jostain tiskin alta pullollisen tummaa rommia, sekä tuopin johon tämä sen kaatoi, varoen läikyttämästä hansikkaansa päälle ollenkaan kyseistä nestettä. "Kas siinä herra. Te näytätte tarvitsevan sitä", nainen sanoi hymyillen punaisilla huulillaan, vaikka hymy ei aivan yltänytkään silmiin. Kiinnostus silmistä sen sijaan pilkisti. Toinen oli soturi, asia joka kiinnosti suuresti violettien silmien omistajaa, tämän tarkastaessa katseellaan tämän, ja huomaten miekan, mahdollisesti kaksi.
Panssarityyppikin oli hänelle tuttu, vaikkei ikinä ollutkaan harrastaessaan vielä ammattiaan vapaana pitänyt kovin raskaita panssareita. Raskain varmaan oli erittäin kallis mithril-haarniska, joka tosin oli kadonnut sittemmin jonnekkin hänen jäädessään kiinni. Hän hieman näpräili oikealla puolella olevaa poninhäntäänsä tätä miettiessään, ennen kuin heilautti toisen kasvopuoliskon peittävät hiukset pois edeltä, paljastaen toisenkin violetin silmän ja yhden ikävän arven leuasta lähes vasempaan silmään.
"Mikäs tuo kaltaisenne soturin tännepäin?" nainen kysyi uteliaana. Päivä oli ollut tylsä, lähinnä juoppoja jotka luulivat olevansa jotain käpelöimässä, joten parempi juttuseura olisisi suuri parannus aiempaan.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 9, 2006 23:06:01 GMT 3
"Enemmä ku arvaakkaa, neiti." Raskas huokaus säesti liikettä, joka veti tuopin melkein kiinni tiskiin nojaavan miehen rintakehää. Nuuhkaisu. Ei mitään kuravelliä, kuten tienposkien majataloissa, hyvä. Siniset silmät vilkaisivat sinihiuksista ilmestystä. Viehättävä, erittäin viehättävä verrattuna niihin haahkoihin, jotka tunkivat poviaan soturin syliin noissa mainituissa majataloissa ylimääräisen kolikon toivossa. Paljaat kädet pyörittelivät tuoppia hetken ennen kuin se kohotettiin pitkään hörppyyn, joka tyhjensi savisen astian lähes kokonaan. "Viinantuska, väsy ja toimettomuus; sotilaa pahimmat vihut siis." Karkea hymy halkaisi mustiksi maalatut kasvot hetkeksi ennen kuin irvistys hillitsi ilmeen. Ei varmastikaan viinan tekemä ilme vaan kivun. Mies tuijotti kuppinsa pohjaa keskittyneenä minuutin ajan, kirjaimellisesti hievahtamattakaan kunnes katse nousi äkisti tarjoilijaan. Hymy palasi hieman pirteämpänä, mutta pienet juovat hikeä vetivät hiukset tummemmiksi suortuviksi ohimoilta. "Mites noin nätti neiti o päätyny tällaseen paikkaa töihi?"
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 9, 2006 23:17:00 GMT 3
"Voitteko hyvin?" nainen kysyi toisen hikoilun jo alkaessa kääntyä lievemmäksi näyttäen lievästi huolestuneelta, ja olikin jonkin verran. Kiehtovan oloinen soturi joka puhui jonkinsorttista murretta oli paljon vaihtelua, eikä hän juuri nyt oikein halunnut palata takaisin siihen tylsyyteen johon hänet oli asetettu Zethin toimesta. Ei todellakaan.
"Olen täällä töissä lähinnä kokemuksen takia. Isäni oli sitä mieltä että tällainen kasvattaa luonnetta", sinitukka valehteli luontevasti. Eihän hän voinut paljastaa mitään suoraan olevansa täällä tutkimassa potentiaalisia uhkia, ja silloin tällöin salamurha tai toinen niille henkilöille jotka aiheuttivat harmia demoninmetsästäjille... tai olivat demoneita, vaikka näitä ei ollutkaan näkynyt vielä kuin yksi.
Violeteissa silmissä kävi hetken pieni ärtymys tämän yrittäessä tehdä jotain hansikkaaseen peitetyllä kädellään tämän kieltäytyessä totella, vaikka hetki menikin ohi. Kirotut tutkijan torvelot, nainen ajatteli, vaikkakin hän ajatuksissaan myönsi että ilman heitä hänellä ei olisi oikeaa kättä... Näitä asioita ei tosin pystynyt selvittämään tuon kasvoilta tämän hymyillessä edelleen tuota hymyään.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 9, 2006 23:29:06 GMT 3
Katse laskeutui kuppiin, joka tyhjennettiin yhdellä kulauksella. "Joo. Just hyvin. Saanks mä toisen?" Muki työnnettiin tarjoilijan ulottuville ja käsivarret palasivat nopeasti aivan tiskin reunalle rintakehää vasten. "Kokemust tää varmaa onki, äijät kourii ja muijat nalkuttaa. Ainaki jos moon oikeen tulkinnu mite tarjoilijoit kohdellaa." Käheä lyhyt hekotus karkasi kumeana kurkusta. "Toivottavast sullon joku henkivartija, semmottel o ain toisinaa käyttöö." Sinivihreän sävyiset silmät tutkivat vuoroin naista, vaikkakin kulmien alta asennon painuessa hieman kyyrynpään. Saapas narahti lattiaa vasten painon vaihtuessa pienen korjauksen kautta toiselle jalalle. Pienet pisarat putoilivat koristamaan tummina lattiaa saappaiden kannoista pihan lätäkköjen tiristessä hiljalleen irti viitan liepeistä ja vaatteista.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 9, 2006 23:35:32 GMT 3
"Kyllähän täällä asiakkaille tarjotaan!" nainen sanoi hieman hymyillen, ja nosti pullon uudelleen esille. Pullosta saisisi ehkäpä vielä yhden tuopillisen ennen kuin nainen joutuisisi hakemaan toisen hieman kauempaa. Se ei tosin olisi mikään ongelma.
"Ei minulla henkivartijoita ole. Ovat todenneet että on turvallisempaa pitää näppinsä erossa minusta huomatessaan että kannan tikaria ja osaan myöskin käyttää sitä", Veronica sanoi vaihteeksi täysin rehellisesti. Tai no, oikeastaan hänellä oli ehkäpä neljä tikaria tällä hetkellä piilossa, ja yksi lähes piilossa vyön sivulla. Kuitenkin melkoisen rehellisesti lausujan huomioon ottaen. Nuo violetit silmät välkkyivät hieman uteliaisuudesta tämän täyttäessä toisen tuopin. "Mistäs sitä onkaan herra tulossa, jos saan kysyä?" sinitukka kysyi.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 9, 2006 23:49:16 GMT 3
Tuopin täyttyessä sotilas kaivoi vyönsä alta muutaman kolikon, jotka riittäisivät maksuksi alkoholista. Liikkeen myötä viitan lieve kohosi, vilautti mustaa tunnuksetonta tapardia. Hän ei siis kuulunut mihinkään armeijaan vaan toimi itsenäisenä palkkasoturina. "Kiits." Kirveellä veistetyt sormet työnsivät rahat lähemmäksi tarjoilijaa. "Ookkona varma?" Pieni virneenpoikanen. "Ei kaik tikarii kaau, semmosest saanu itekki muutamaan kertaa. Kyl se hiastaa, emmää sitä kiist, mut ei se jokast pysäytä." Karhuntassuja muistuttavat kämmenet hamusivat tuopin otteeseensa ja vaalea mies otti pitkän kulauksen. Pään kallistuessa takaisin irvistys näkyi uudelleen, mutta soturi koetti kätkeä sen muuntamalla irveen virnistykseksi ja nyökkäilyksi rommin laadulle. "Vähä sielt ja täält. Emmä oikeen osaa sanoo mis olin viimeks, mut Kislevist mä lähin." Paikka ei välttämättä sanonut mitään perusbaaritytölle, mutta jos olisi hyvä tuuri, ettei edessä ollutkaan mikä tahansa pellon pientareen kasvatti, saattoi paikan tuntea. Kislev sijaitsi hyvin pohjoisessa, niin kaukana maailman rajalla, että siellä vallitsi melkein vuoden ympäri kestävä talvi, seutu oli karua ja niin vuoristoista, ettei siellä voinut liikkua hevosin. Puhuttiin myös, että lumihuippuisten vuorten notkoissa asui hirviöitä, hurjia hirvenpäisiä sekasikiöitä, järkensä menettäneitä vääristyneitä olentoja, jotka hyökkäilivät matkamiesten kimppuun. Demoneja, sellaisiksi niitä sanottiin. Vuoristoissa oli muutamia kaupunkeja, mutta pääasiassa siellä tiedettiin asuvan vain hyvin eristyneitä ja osin primitiivisiä heimoja.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 9, 2006 23:57:22 GMT 3
"Kiitos", nainen kiitti violetit silmät välkkyen ottaessaan maksun vastaan, ja todetessaan sen aivan riittäväksi. Ehkäpä jopa hieman liikaa, mutta siinä tapauksessa hän oletti sen olevan joko tippiä tai toisen aikovan vielä tilata, vaikkei tämä näyttänytkään viinaanmenevältä. Ainakaan päällepäin. "Olen kuullut joskus paikasta ohimennen, kylmä paikka, vähän kaupunkeja", sinitukkainen sanoi katsellessaan hieman taka-alalle jossa joku juoppo oli pääsemässä vauhtiin. Loistavaa, yksinkertaisesti loistavaa, hän ajatteli. Ja todennäköisesti hän joutuisisi hoitamaan homman, mikäli hän yhtään paikan omistajan kieroutunutta huumorintajua ymmärsi. No, ainakin hän voisisi näyttää soturille mitä hän tarkoitti sillä että yleensä baarin asiakkaat välttivät suututtamasta häntä, tai käpelöimästä.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 10, 2006 0:03:02 GMT 3
"Eip mitn." Käsi heilahti tarjoavasti kolikkojen suuntaan. "Joo. Oohan siel. Ennoo käyny kyl hetkeen..." Karkea rykäisy nyrkkiin. No joo, ei olisi pitänyt mainita. Huonoa onnea kuitenkin. Metelin noustessa sivummalla pää kuitenkin käänty, vaikka soturin olikin hieman vaikea nähdä hartiansa yli. Hitaasti ja melkein vaivalloisesti tuo kuitenkin kääntyi sivuttain, nostaen kätensä lepäämään miekkansa kahvalle. Niitä todellakin oli kaksi - roomalaistyylisiä lyömämiekkoja, punamullanväriset nahat kahvoissa, pyöreät pommelit ja kulmikkaat väistimet, toisessa karhu-, toisessa susi-kuviot. "Kaipaisittako nää portsarii?" Yskähtelyä, vaivautunutta sellaista. Katse seurasi rähinän alkua ja kehittymistä, mutta soturi pysyi paikallaan.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 10, 2006 0:11:48 GMT 3
Nainen pani merkille toisen aseet ennen kuin vastasi. "Enpä oikeastaan, mutta mukavahan se olisi jos olisi jokin takuu. Aina jotkut idiootit eivät tottele kovin helpolla", sinitukka sanoi, ja lähti pois tiskin takaa kohti remuavaa pikkujuoppo laumaa. Kolme miestä, ainakin yksi oli ilmeisesti jonkin sortin palkkasoturi yksinäisestä miekasta päätellen, ja loput kaksi tyypillisiä baareissa roikkuvia kovanaamoja. Perusporukkaa siis. "Arvon herrat, minun täytyy pyytää teitä-" nainen aloitti sanomaan kun yksi heitti tuoppinsa naisen päälle. Joukon körmy, palkkasoturi naureskeli ystävänsä rohkeudelle mutistessaan jotain 'Friikki-Veronicasta'. Luonnollisesti tämä ei huvittanut kyseistä henkilöä joka pamautti lujaa hansikoidulla kädellään lähintä pukaria naamaan. Kuului kuuluva rusahdus, ja miehen nenä oli murtunut. Myöskin jonkinlainen metallinen kilahdus oli kaikunut ilmoille nyrkin osuessa juopuneen naamaan. "Häivyttekö nyt?" nainen kysyi ilme vihaisena. Hansikas ei sentään ollut repeytynyt iskusta, vaikka tuo mies nyt kyllä ihmettelisi miten nyrkki oli yliluonnollisen kova, kuin metallia. Pukarit eivät silti kovin tyytyväisiä olleet asiaan, tai ainakaan lyöty, sillä naisen kääntäessä selkänsä, tämä yritti käydä tämän kimppuun.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 10, 2006 0:30:45 GMT 3
Raskas metallinen tuoppi sinkoutui baarin poikki, pyörähti juuri tarjoilijan pään vierestä ja kumahti ontosti lähimmän hyökkääjän päähän. Se ei ollut tuoppi, joka oli ollut miehellä rommikuppina. "ON SE NY PERRRRRKELE!" Ärähdys kuulosti enemmän villipedon murinalta yhdistettynä ukkosen kumuun kuin ihmisen ääneltä. Viitta putosi maahan ja sotilas harppasi muutaman askeleen lähemmäksi. Asento oli kyyry, käsivarret koukuissa lisäämässä rotevuuden vaikutelmaa, lyömämiekkojen pari paljastettuna kourissa. Hartioiden leveyden selittivät paksut nahkaiset olkapanssarit ja tapardin alta vilahtelevat nahkapanssarin reunat, sekä polviin asti riippuva ja puhtaasti helähtelevä rengaspanssari. Vaaleat hiukset olivat sekoitettu nopealla pöläytyksellä melkein täysin mustille kasvoille antamaan koko hammasrivin irvistykselle lisää demonista vaikutelmaa. Yleensä härkämäisen rotevan sotilaan räjähdys ja hyökkäysasentoon rysähtäminen riittivät lopettamaan heikompien riidat, mutta jos nuo kolme yrittäisivät jotain tarvittaisiin vain askel niin karhu olisi kurkussa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 10, 2006 0:42:40 GMT 3
Juopoille riitti. Nämä juoksivat niin nopeaa kuin kintuistaan pääsivät ulos baarista, ja ilmeisesti seurueen johtaja, palkkasoturi halusi käydä vielä myöhemminkin baarissa, joten tämä heitti pienen pussukan ilmeisestikin korvaukseksi käytöksestään pöydälle. Pienintäkään halua ei kolmikolla ollut jäädä lähistölle.
"Kiitos", nainen sanoi hieman hymyillen isolle miehelle, tarkoittaen sitä todella. Hän oli ollut turhan huolimaton antaessaan juopolle mahdollisuuden hyökätä. Se ei todellakaan tulisi toistumaan myöhemmin, hän ajatteli nostaessaan pöydälle heitetyn pussukan käteensä. Muutama kuparikolikko, ja pari kappaletta hopeisia oli enemmän kuin tarpeeksi takaamaan ettei hän opettaisisi heille heidän joskus palatessaan käytöstapoja tikarilla. Ja myöskään 'onnettomuudet' eivät miehiä nyt kohtaisisi. Nainen oli myöskin vaikuttunut toisen oikeasti puollustaessa häntä. Useimmiten hänet noteerattiin jonain muuna kuin suojeltavana, pikemminkin riskinä. Hän tunsi olonsa hieman tyytyväisemmäksi, vaikkei pitänytkään tunteesta. Hän ei halunnut luottaa toisiin, tätä ei silti huomannut tämän palatessa takaisin tiskin taakse, ja antaessa valkoisten hampaiden täyttämän hymyn.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 10, 2006 0:49:05 GMT 3
Lyömämiekat suhahtivat takaisin huotriinsa heti kun miehet olivat ulkona ovista. Soturi selvitteli hieman kurkkuaan ja yskähteli, täysin palkein karjaistu perkele oli repinyt rommen herkistämää kurkkua liiankin mukavasti. "Juu, ei mitn." Ääni pihahti ensimmäisellä tavulla mutta yskähtely palautti normaalin mataluuden. "Noiton joka kaupungis ja tien penkal, mä tiä mist niit sikiää jatkuvast." Kisleviläinen puisteli päätään ja hivuttautui takaisin tiskille kumartuen nostamaan viittansa maasta. Vaatekappale laskettiin tiskin reunalle ja palkkasoturi tarttui tuoppiinsa virnistäen takaisin tarjoilijalle. "Et sää mikää turha likka oo." Punaisia täpliä, pientä suttua viitan kulmassa. Verta.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 10, 2006 0:56:54 GMT 3
Juopoille riitti. Nämä juoksivat niin nopeaa kuin kintuistaan pääsivät ulos baarista, ja ilmeisesti seurueen johtaja, palkkasoturi halusi käydä vielä myöhemminkin baarissa, joten tämä heitti pienen pussukan ilmeisestikin korvaukseksi käytöksestään pöydälle. Pienintäkään halua ei kolmikolla ollut jäädä lähistölle.
"Kiitos", nainen sanoi hieman hymyillen isolle miehelle, tarkoittaen sitä todella. Hän oli ollut turhan huolimaton antaessaan juopolle mahdollisuuden hyökätä. Se ei todellakaan tulisi toistumaan myöhemmin, hän ajatteli nostaessaan pöydälle heitetyn pussukan käteensä. Muutama kuparikolikko, ja pari kappaletta hopeisia oli enemmän kuin tarpeeksi takaamaan ettei hän opettaisisi heille heidän joskus palatessaan käytöstapoja tikarilla. Ja myöskään 'onnettomuudet' eivät miehiä nyt kohtaisisi. Nainen oli myöskin vaikuttunut toisen oikeasti puollustaessa häntä. Useimmiten hänet noteerattiin jonain muuna kuin suojeltavana, pikemminkin riskinä. Hän tunsi olonsa hieman tyytyväisemmäksi, vaikkei pitänytkään tunteesta. Hän ei halunnut luottaa toisiin, tätä ei silti huomannut tämän palatessa takaisin tiskin taakse, ja antaessa valkoisten hampaiden täyttämän hymyn.
|
|