cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 13, 2006 16:56:49 GMT 3
Nainen mutisi jotain vastausta muistuttavaa toisen kysymykseen, edelleen synkkänä aiemmista tapahtumista. Toisen kääntäessä katseensa jotain jo aiemmin lausutulla Celdorin kielellä tuo nainen myöskin jupisi, luultavasti jonkinlaista tavallista kiroilua. Kielenkäyttöhän naisella oli jo osoittautunut melkoisen karkeaksi, oikeastaan karkeammaksi kuin olisi osannut luulla edes hänen ammattilinjaltaan. Mutta niinhän asiat vain olivat, ei sille mitään. "Mitäs Veronica?" kysyi linnan porteilla olevista vartijoista toinen hilpeästi nähdessään naisen, vaikka tukkikin suunsa nopeasti toisen mulkaistessa synkästi. Sentään Veronicaa tosin tyydytti tieto että kovin pahoina murhaajina kaksikkoa ei pidettäisi vaikka jäljet saataisiin tuohon kaksikkoon liitettyäkin. Kaapuhahmo ei vaikuttaisi kovin inhimilliseltä olennolta, ei tosiaankaan, joten tuskinpa mitään suurempaa tutkintaa tai syytöstä asiasta tulisi. Tai no, saattaisihan kahdesta tapetusta palkkamiekasta jotain tulla, mutta yleensä pieni kimppu rahaa hoiti ongelman... Ja sitähän salamurhaajalla riitti edelleen, vaikkei ollutkaan enään niin varakas kuin oli ollut joskus ennen. Mitään muuta välikohtausta ei portilla ollut, joten reppuaan kantava nainen ja karhulla ratsastava mies päästettiin ilman kommervenkkejä läpi.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 13, 2006 18:18:01 GMT 3
Jupinaan ei tullut vastausta, vain pieni murahdus ja ketjusuitset kalahtivat eläimelle merkiksi liikkua. Olisi pitänyt kaivaa kypärä säkistä, vetää metalli ja nahka kätkemään kasvot. Väri sai riittää tältä osin, samoin hiljalleen ärtyneen uhkaavaksi muuttunut ilme. Portinvartija sai osakseen murhaavan katseen, mutta myös sotilaiden tervehdyksen; nyrkki kolahti rintapanssariin ja käsivarsi ojentui kohti virkaveljeä. No, alemman kastin virkaveljeä. Kentillä oli oma hierarkiansa. Sotilas ei olettanutkaan naisen tuntevan niitä, olihan toinen repinyt housunsa kunniastakin. Ehkä ei pitäisi odottaa mitään salamurhaajilta. Porteista ulos ja hyvän matkaa tietä, ainoat äänet pohjalaisten kaksikosta olivat karhun tyytyväinen urahtelu ja tuhina sen nuuhkiessa raikkaampia tuoksuja päästyään tunkkaisesta tallista. Yskäisy. "Tota noooi..." Vaimeaa kurkun selvitystä, katse pysyi tiukasti ketjuja pitelevissä käsissä ja mies järsi alahuultaan jokseenkin vaikean näköisenä. "Mitä mää puhui siel pihas?" Yksi huono puoli harjaantuneessa taisteluraivossa oli se, että se oli taisteluraivoa. Järkeily unohtui ja ei ollut kerta, eikä toinenkaan, kun kisleviläinen oli seissyt taistelun jälkeen polviaan myöten mudassa ja veressä kuunnellen kuolevien vaimeaa tuskaa miettien mitä helvettiä oli tapahtunut sen jälkeen kun hän oli yhtynyt taisteluun. Tällä kertaa muistissa oli kaapumies, kyseisen ruumis, naisen taistelutyyli ja se, että hän oli ollut hyvin lähellä tarttua sinitukkaista hiuksista. Miksikö? Ei voinut muistaa enää.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 13, 2006 18:33:50 GMT 3
"Nauroit kuin idiootti. Katselit kuin halpaa makkaraa, ja taistelun jälkeen puhuit kostosta kunnia-asiana, jota se ei ole läheskään aina. Muuta en muista sinun sanoneen tai tehneen", nainen sanoi vieläkin jonkin verran vihaisena toisen käytöksestä. Kyllä tuo tajusi sotilaiden tavat, olihan hän syntynyt ja kasvanut valtiossa joka oli käytännössä sotilas-diktatuuri, mutta se ei estänyt häntä vihaamasta omasta mielestään typeriä käsitteitä kunniasta. Tuskin toinenkaan pitäisi kunniaa kovin korkeassa asemassa jos tämän isä olisi kunnian takia raiskannut tämän äidin. Miksi hän taas ajatteli menneitä, nainen ajatteli itselleen vihaisena. Mennyt on mennyttä, se ei tule takaisin tai muut vaikka mikä olisi. Toinen näki selvästi kyllä että nainen oli happamammalla tuulella kuin aiemmin, sinitukka ei pitänyt menneisyytensä muistelusta ollenkaan. Mikäli toinen kysyisi jotain naista harmittavista asioista niin tämä todennäköisesti saisisi paljon huutoa naamalleen.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 13, 2006 18:56:01 GMT 3
"Ooookei..." Hetken vaivautunut hiljaisuus. "Ehä mä käyny sun kimppuus?" Kisleviläinen uskaltautui vilkaisemaan kiukkuista naista ja tajusi toisen mielialan vasta silloin. Mitä normaali mies olisi tehnyt tilanteessa? Pyytänyt anteeksi ja koettanut lepytellä. "Mut kostoha o kunnia-asia. Velevollisuus." Raskaiden suojien peittämät hartiat kohahtivat kuin asia olisi ollut päivän selvä. Hansikoitu käsi hivuttautui rapsuttelemaan karhun niskaa ja sotilas laskeutui melkein lojumaan eläimen hartiasuojien piikkien väliin. Nyt ainakin hän muistutti panssarin palasta.
( Sorry lyhyydestä, värkkäilen tässä samalla Photoshopin kanssa kuvaa loppuun. )
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 13, 2006 19:08:18 GMT 3
((Eip siinä mitään, itelläkin välillä tuppaa viestit lyhenemään milloin minkäkin häiritsijä-tekijän takia))
"Ja pah. Sanotko sitä kun toinen armeija iskee toisen siviilejä lakoon koska toinen iski ensin kunnia-asiaksi? Tuollaisessa kostossa on kyse puhtaasti toisen pelottelusta ja uhoamisesta. Mitään kunniaa se ei ole nähnytkään. Minä kyllä osaan kunnioittaa ihmisiä jotka eivät jaksa koko ajan jauhaa samaa sontaa kunniasta, samaa sontaa jota is-" sinitukka taas lähes huusi, mutta tukki suunsa viimeisen lauseen lopulla. Menneisyyden arpi jota tämä ei halunnut aukaista, ei ainakaan jonkun sellaisen kanssa jonka oli tavannut vasta eilen. Ja vieläpä sellaisen jonka elämänkäsitys oli ilmeisesti samanlainen kuin arven aiheuttaja. Sinitukka kyllä näytti hiljenevän täydellisesti ja nyt kaikki tunteet peittävä ilme oli naisen yrmeä ilme. Tätä ei huvittanut ollenkaan juuri nyt toisen aiempi käytös, ja muutenkin nainen oli nyt harvinaisen oikukkaalla päällä, ehkäpä osittain siitä syystäkin että hänen olisi raportoitava itseään ylempiarvoisille. Värähdys käväisi naisen kasvoilla.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 13, 2006 19:37:51 GMT 3
Hetken aikaa sotilas pystyi kuuntelemaan rauhassa, mutta ärtymys palasi, hartiat kohosivat ensin korviin peittääkseen kohteliaasti kiukkuisuuden. Sitten napsahti. Ryhti oikeni kuin ruoskan iskusta ja ketjut repäisivät karhun rajusti pysähdyksiin. "On se ny pershelevetti! Siviileihi ee kosketa! Mä en tiä minkä vitun roskasaki kaa nää oot ollu keskenäs, mut jumalauta, nää et oo nähänykkää kunniallist armeijaa!" Saappaat kalahtivat maahan, metallivahvikkeet ja nahka narisivat uhkaavasti kisleviläisen harpatessa täydessä varustuksessaan aivan naisen eteen. Panssaria oli huomattavasti enemmän kuin hänen saapuessaan majataloon. "Is? Is mitä? Hä? Isäskö? No perkele, soo sit ihimekkää et sää oot selekää puukottaja!" Kädet tärisivät, sinivihreät silmät leimusivat ja häive taistelussa nähtyä hymyn ja irvistyksen sekaista virnistystä sekoittui mustiin kasvoihin. Ilme oli aivan selvä viesti; älä ala mulle, saat takas samalla mital.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 13, 2006 19:47:09 GMT 3
"Se oli esimerkki senkin typerä idiootti! Se armeija joka sen teki ei tosiaankaan ollut kunniallinen, mutta kosto-iskut meidänkään puoleltamme eivät noudattaneet jotain typerää kunniantavoittelua! Me emme koskeneet siviileihin sentään, mutta kunniasta ei ollut kyse kun tuhosimme heidän leirejään kostoksi hyökkäyksistä!" nainen huusi vastauksena toisen huutamiselle, malttinsa jo täysin menettäneenä. Nainen todentotta vihasi kunniaa korkeassa arvossa pitäviä ihmisiä, ja sanoista selvisi että vaikka nainen oli ollut armeijassa, niin hän vihasi kyseistä paikkaa. "Ja sinä pidät pääsi kiinni paskiaisesta joka isäkseni lasketaan, et tiedä hänestä mitään, joten pidä vain turpasi kiinni hänestä. Hänellekin kunnia oli tärkein asia maailmassa, niin helvetin tärkeä että hän ei suvainnut sitä jos joku veti häntä lokaan! Tuon typerän kunnian takia hän sitten kuolikin, paskiasiparka!" nainen vastasi vielä viimeisimpään, silmät leiskuen vähintään yhtä pahasti kuin toisen. Sinitukka oli useasti ajautunut tällaisiin riitoihin monien soturien kanssa, ja hän ei sille mitään voinut. Tulisen tempperamenttinsa hän oli perinyt sekä isältään että äidiltään, vaikka selvästikin vihasi toista näistä enemmän kuin mitään muuta. Itsehillintä tuolta puuttui kyllä täysin.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 13, 2006 20:26:05 GMT 3
"Perkelee huono esimerkki!" Hansikoitu käsi heilahti sivuun miehen nykäistessä leukansa ylös. "Kunnias o kyse just siit ettei mikkää rypäleepolkijat jää jalakoihi ja tappelus o vaa ne jokka tappelee!" Kihisi, pahasti. "Siviileihi ei kosketa! Ei ees niitte leireihi! Mä e tiä enkä taho tietää misä sodas sää oot ollu tai mitä sullon kerrottu, mut sä oot iha metäs!" Kunniakäsitteitä taisi olla useammanlaisia, kisleviläisestä olisi voinut tulla erittäin hyvä paladiini jos hän olisi koskaan suostunut rukoilemaan vain yhtä Valon jumalaa. Uskonto esti. "Ei tietenkää voi kassoo päälle jos joku heittää paskaa niskaa! Siihe joko vastataa ja jos se paska-apina ei oo tarpeeks korkeet arvoo ni siitei välitetä! Semmose tukehtuu katuojis oksennukseesa!" Mustavalkoista, sitä sotilaan ajatusmaailma melko pitkälle oli. Siksi hän oli useimmiten myös riidoissa muiden soturien kanssa. Ne riidat päättyivät yleensä siihen, että vinoilija makasi tajuttomana lattialla tai palautettiin ruotuun. Vain yksi oli päässyt hengestään mielipide-riidan päätteeksi ja sitä aivan liian hyveellinen sotilas ei halunnut tapahtuvan enää. Ei enää koskaan. Päälle päin näytti, että joku olisi sulkenut miehen suun kuin hitsattuna. Hetken aikaa hän vain tuijotti naista, huulet liikkuivat äänettömästä kiroilusta ja silmät sulkeutuivat. "Voi pyhät esi-isät..." Kisleviläinen puisti päätään ja kääntyi selin sinitukkaiseen, lysäyttäen käsivartensa karhun satulan yli, jääden nojaamaan karvaiseen ratsuunsa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 13, 2006 20:39:23 GMT 3
"Unnomens cursis, se oli bellum omnium contra omnes! Sota kaikkia vastaan!" nainen kirosi, muttei enään jaksanut ruveta huutamaan. Toisen mielipide oli selvä, eikä mikään tätä muuttaisisi. Naisen käsitykset olivat tasan yhtä syväänjuurtuneet kuin toisenkin, ja ehkäpä vielä enemmän juurtununeet kuin toisen. Tämä joutui vähän väliä riitoihin milloin kenenkin sotilaan kanssa, joten ainakin yhdessä asiassa noilla kahdella oli samaa. "Vanitas vanitatum, minä en enään jaksa jankuttaa samaa, me molemmat käsitämme kunnian oman vääristyneen maailmankäsityksemme kautta joten olisi paras vain pitää turpamme kiinni tästä aiheesta, minä en ainakaan jaksa enään huutaa kuin joku typerä akka, tai katsella sinun huutavan kuin jokun hullu soturi. Ok?" nainen teki lievän sovintoesityksen. Ei kovin hyvän, mutta olihan tuo vajavainenkin sovintoesitys parempi kuin ei mitään.
((Latina tuntuu jostain syystä sopivan aika hyvin celdorilaisten kieleksi...))
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 13, 2006 21:06:48 GMT 3
Sota kaikkia vastaan, se kuulosti hyvinkin tutulta ja sai kisleviläisen irvistämään. Kislev vastaan kaaos. Sota, joka pyyhki melkein koko kansakunnan kartalta, paitsi muutamat hevosmiesten heimot ja ne, jotka olivat karkoitettu jäisestä valtakunnasta. Siivekästä legioonaa taisi vielä olla tarpeeksi pitämään Praag suojattuna, mutta vihollinen oli jättänyt jälkeensä kaupunkiin, joka vallattiin kerran ja hävittiin takaisin valloittajien käsistä. Olisi ollut parempi hylätä se kirottu paikka. Miksi kunnia-asioista huutaminen sai hänet aina ajattelemaan kotia? Samasta syystä kuin peilistä katsovat mustat kasvot. Kunnia oli aivan liian kipeä asia, aivan liian henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen kisleviläisen heimon pojalle. "Okei." Vaimea ynähdys. Karhun yli roikkuvat kädet tekivät jotain, solki kilahti auki ja sotilas suoristautui. "Okei. Mä oisi kuitenki vaa päätyny huutaan silimä pääst tai lyöny." Pieni hiljaisuus. "Mä e haluis lyä naista." Sotilas kääntyi ympäri, jääden nojaamaan karhuun leili käsissään. Katse oli maahan luotu ja huulet tiukkana viivana.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 13, 2006 21:44:05 GMT 3
Hymy oli jollakin lailla palannut naisen kasvoille. Tappeleminen ja huutaminen jostain kunniasta oli Veronican mielestä typerää, ja niinpä nainen olikin melkoisen tyytyväinen siihen että toinen oli suostunut rauhantarjoukseen. Nainen virnisti toisen sanoessa lyömisestä, itsevarmuus omista taidoista oli niin korkea että nainen uskoi voivansa väistää vihassa pamautetun iskun. "Et sinä minua saisi lyötyä, et sinä niin nopea ole", nainen sanoi yrittäen hieman keventää tunnelmaa. Jos toinen kääntyisi niin tämä huomaisisi naisen ottaneen hansikkaansa pois ja oli parhaillaan tunkemassa kyseistä hansikasta takaisin reppuun. Nainen ei tuntenut tarvitsevansa hansikasta linnan ulkopuolella, lähistöllä ei ollut ketään joka olisi alkanut järkyttyä naisen metallisesta kädenjatkeesta. Sinitukka oli jo lähes kokonaan unohtanut välikohtauksen, tai ainakin hän näytti siltä. Tuo kunnia-keskustelu oli valitettavasti jäänyt tämän mieleen, eikä tämä sieltä heti pois katoaisisi.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 15, 2006 21:00:47 GMT 3
"No een ehk.. Mut oisi yrittäny." Hartiat kohahtivat ja suupieli nykäisi hieman. Kisleviläinen nykäisi leilin tapin irti ja otti kulauksen nahkaisesta pussista, ojentaen sen sitten naiselle. "Tiä vaik säkäl." Katse seurasi sinihiuksisen liikkeitä, tarkisti varustuksen ja jäi lopulta kiinni metalliseen käteen. "Mistäs tuo? Moon nähäny ennenkii puuraajoi, mut e semmosii jokka liikkuu ku oikiat. Onks siin jottain taikuut?" Karhumainen mies rypisti hieman kulmiaan, vilkaisten nopeasti lemmikkiään, joka nuuhki rauhallisena ruohoa. Ilmeisesti soturi oli odottanut eläimen tekevän jotain muuta, koska katse kävi muutaman kerran karhun ja naisen välillä kuin hän ei olisi ymmärtänyt jotain.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 15, 2006 21:17:28 GMT 3
Nainen otti vastaan leirin ja hieman nuuhkaistuaan joi hieman ennen kuin heitti leilin takaisin. Sinitukka harkitsi tarkkaan miten tarkkaan hän kertoisisi käden toiminta-periaatteesta, ja päätti että toimintaperiaate ei ollut mikään salaisuus. "Vähän. Jos joku keksisi voimanlähteen joka ei vie kamiinan verran tilaa niin tämän saisi toimimaan ilmankin, vaikka olenkin ihan tyytyväinen siihen että taikuus antaa sille muutamia mukavia lisäominaisuuksia", sinitukka sanoi hieman ylpeänä virnistellen. Teknologia oli jokaisen celdorilaisen ylpeys, ja mitä enemmän kantoi, sitä varakkaampi ja menestyneempi yleensä oli. Ja se että oli kokonainen raaja oli erittäin kallis hankinta, varsinkin jos se vielä toimikin, magia niiden käyttölähteeksi maksoi aivan käsittämättömiä summia. Nainen ihmetteli mitä toinen katseli karhun ja hänen väliään, mutta päätti jättää kyselyt sikseen, ei hän jaksanut miettiä sitä nyt.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 15, 2006 21:59:10 GMT 3
Leili näytti harmittomasti miltä tahansa vesileililtä, mutta sisällä oli yllätyksenä tumma olut, jota oli selkeästi jatkettu jollakin erittäin vahvalla ja epäilyttävällä. Sitä sanottiin Uppotukiksi, viinaan lantrattua viinaa. Sotilas nosti säkin huulilleen ja otti uuden hörpyn, ennen kuin nosti ketjusuitset ja lähti laahustamaan eteenpäin katsahtaen seuralaistaan. "Oookei.. Se selittää sit jo aikas palijon.." Uusi vilkaisu lähes välinpitämättömään karhuun. "Mää en oikeen.. tai siis Radii.." Köhähdys. "...Radii haistaa se. Se o oppinu sen haju viholliseks mut tosson ny jottain muutki ku sei oo vihane. Tai sit se tunnistaa vaa ne..." Mustiksi maalatut huulet avautuivat ja sulkeutuivat, mutta ääntä ei kuulunut. Sanat juuttuivat kurkkuun ja kisleviläinen puristi silmänsä tiukasti kiinni hetkeksi. Rauhoitu. "..ne kirotut." Värähtikö ääni? Ei. Kyllä. Ehkä. Todennäköisesti vähän. Turrikka nosti päätään ja tönäisi isäntäänsä kilauttaen kahleitaan, saaden ison miehen melkein horjahtamaan jaloiltaan. Ajatus oli hieman karkuteillä, kyllä karhunkokoisen tönäisyn olisi pitänyt huomata. Magia oli vaarallista. Sitä oli erittäin vähän Kislevissä, sitä käyttivät vain korkeamman tason velhot ja kansan johtajat, hekin harvoin. Kisleviläiset tunnettiin enemmän pelottomuudesta ja urheudesta kuin taidoistaan yliluonnollisen kanssa. Monet heimolaiset jopa pelkäsivät taikuutta. Jereahar kuului viimeksi mainittuun sakkiin. Se sai hänet hermostumaan ja miettimään Praagin kaupungin kohtaloa, jonka huhuttiin olevan kaaoksen magian saastuttama. Hänelle kaikki magia oli samanlaista, Radii reagoi magian hajuun pelolla ja vihalla, mutta kun karhu pysyi tyynenä taisi olla aika miettiä uudelleen.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 15, 2006 22:21:02 GMT 3
Nainen ei paljoa ollut näköjään välittänyt juoman vahvuudesta, ehkäpä sen takia että oli joutunut tottumaan celdorilaiseen väkijuomaan nimeltä Pirun Viina, lähes puhdasta pirtua oikestaan, maku vaan oli hieman parempi. Hieman. "Mitkä 'kirotut'?" nainen kysyi uteliaana. Jotain hän oli joskus kuullut Kislevin kärsivän samankaltaisista ongelmista kuin Celdor, mutta hän ei tarkalleen tiennyt mistä. Toisen hämmennys ja epäröinti kertoivat naiselle paljon, ennakkoluulo magiaa kohtaan oli ilmiselvä. Vaikeapa tuota olisi olla huomaamattakaan, varsinkin kun nainen oli itse kärsinyt samankaltaisesta ennakkoluulosta magiaa kohtaan ennen joutumistaan ongelmiin demoninmetsästäjien kanssa. Naisen metallinen käsi oli ainakin yhtä näppärä kuin toinenkin, tämä kun oli jostain tuntemattomasta syystä alkanut pyöritellä kolikkoa sormiensa avulla. Kolikko oli aika naarmuinen, selvästikin jo aiemmin samaan pyöritykseen joutunut.
|
|