|
Post by submarine on May 15, 2008 19:56:48 GMT 3
"Turpa kiinni, lehmä!" Wolker puoliksi parkaisi Abigailille. Tuskinpa se tälle paljoa merkitsi, mutta hän seisoi juuri tällä hetkellä kädenmitan päässä koko joukosta näitä "verta janoavia hölmöjä". "Borcha, helvetti jos liikahdatkin, minä katson ettet tee sitä enää uudestaan!" hän huusi perään, osoittaen pulleaa miestä edes katsomatta tätä kohti. Silmien pitäminen päähullussa tuntui tähdellisemmältä. "Minne te edes olette menossa?" Wolker kysyi, ääni ahdistuksesta paksuna, vilkuillen kumpaakin jonoa. Epäselvät huutovastaukset tuntuivat kaikki kertovan, että aikomus oli tehdä sylttyä vääräuskoisista. Hulluja kaikki, se oli varma.
Äkkiä ajatus iski. Se tuntui jopa jokseenkin järkevältä. Nämä halusivat kaikki kuristaa pari vääräuskoista siinä itsensäruoskimisen sivussa. Ja tämä porukka näytti olevan edes suunnilleen samoilla linjoilla, tässä oli kyseessä jokin lahkokiista tai jotakin. Mutta mitäpä nämä sanoisivat, jos saisivatkin murjoa reilusti vähemmän samanhenkisiä? "Köyhien alueella on myös vääräuskoisia, pahempia kuin nämä. Siellä palvotaan henkiä ja poltetaan uhreja paholaisille", Wolker selitti vauhdilla. Ei hän nyt tietenkään täysin varma tästä ollut, mutta eipä sekään turhan kaukaa haettua varmasti ollut, siellä oli hämärää väkeä. "Ne polttavat teidän kirjojanne ja sanovat teitä hölmöiksi ja hulluiksi", hän lisäsi vielä loppuun, vaikka se kuulostikin hieman horjuvalta. Hän katsahti muuhun joukkoon: "Eivätkö poltakin?" Vastaukset olivat sekä myöntäviä, että kieltäviä. Suurin osa niistä oli vain muminaa. Fanaatikot näyttivät kuitenkin kiinnostuneilta tästä tiedosta, ja suurin osa joutui ruoskimaan itseään tästä pyhäinhäväistyksen ajattelustakin, niin puolin kuin toisinkin. Wolker vilkaisi Borchaakin, silmissään katse, joka vihjasi melkoista tuskaa väärästä vastauksesta. Abigailia hän ei viitsinyt vilkaistakaan, nainen ei selvästikään ollut samoilla linjoilla hänen kanssaan asioiden hoitamisesta. "Eivätkö poltakin?"
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on May 16, 2008 0:56:02 GMT 3
"Mtäh? Ai! Ai, siis juu. Kyllä. Polttavat juu." Borcha äityi myöntelemään, vaikkei ollut yhtään varma, olisiko se viisasta. Hän olisi paljon mieluummin totellut Abigailia kuin Wolkeria, mutta toisaalta... Wolker yritti päästä vähäisellä verenvuodatuksella. Se oli ihan hyvä. Abigaililla oli välillä tapana vähän... innostua. Mies yritti katsella tätä varovasti ja anteeksipyydellen. "Lämmittävät talonsa teidän kirjoillanne. Käyttävät ahterinsa pyyhkimiseen. Polttavat sätkinäkin." Borca nyökkäili ja vilkaisi Wolkeria kuin kysyäkseen, joko hitossa moinen paskanjauhansa riitti.
Ja mitä hittoa he tekisivät joukolle, kun se siirtyisi köyhällistön alueelle? Ei sitä voinut sinne jättää viattomia ruoskimaan, ei sellainen ollut vartijalle sopivaa toimintaa. Piti huolehtia kaikkien turvallisuudesta, niiden köyhienkin.
"Kaupungin ulkopuolella on kuulemma niiden epäpyhä riittipaikka. Pohjoisesta portista, köyhäinalueelta, kaksi virstaa luoteeseen. Siellä on sellainen... kivijuttu. Kiviä. Niinkuin ringissä. Uhraavat siellä vastasyntyneitä."Borcha keksi, toivoen kovasti että lahkolaiset päättäisivät porukalla mennä hajottamaan koko paikan. Siellä oli kyllä kiviä, ringissä, kuten Borcha oli kertonut. Kenties se olikin joku vanha riittipaikka, ken tietää? Hän oli nähnyt sen usein mentyään metsälle ystäviensä kanssa nuorempana. He pitivät siellä usein leiriä.
Sanottuaan sanottavansa vanha vartija jäi tönöttämään niille sijoilleen ja odotti lahkolaisten reaktiota. Hän piti kättä edelleen torvella, ja oli valmis tottelemaan Abigailia enää sen suurempia ajattelematta, mikäli Wolkerin juoni ei toimisi. Olivat nuo lahkolaisia eli eivät, niin kaupunginvartijat isommalla porukalla saisivat kyllä hajotettua niiden kokoontumisen. Ja se pitäisi kuitenkin hajottaa, jos nuo saisivat päähänsä mennä köyhällistön alueelle. Mutta sen voisi kenties järjestää yllätyksenä, ja säästyttäisiin kuolonuhreilta. Pari mustelmaa ja irronnutta hammasta kertoisi rettelöitsijöille, mitä tässä kaupungissa sai tehdä ja mitä ei.
"Jos tehdään hiljainen hälytys, neiti?" Borcha kumartui kuiskaamaan Abigailille ihan hiljaa. "Niin eivät villiinny ja saadaan hajotettua tämä ilman veritekoja. Olkoonkin monta, ne ovat vaan lahkolaisia." vanha vartija ehdotti.
|
|
|
Post by khiiroo on May 16, 2008 16:15:54 GMT 3
Abigail laski alistuneesti piikkinsä, muistuttaen hetken ajan väsynyttä siiliä. Oli erinomainen idea lähettää nämä hölmöt pois asutuksen luota, jotteivat siviilit kärsisi, mutta heidät pitäisi silti pidättää ennemmin tai myöhemmin. Nainen ei uskonut hetkeäkään niin hyvään mahdollisuuteen, että sudet tai muut petoeläimet söisivät nämä hölmöt kaupungin ulkopuolella. "Niin, herrat. He palvovat vääriä jumalia, ovat hylänneet oikean tiet ja oikeat opit. Mutta kenties ihan tietämättään? Ehkäpä he kaipaavatkin vain johdatusta? Neuvokaa siis heille tie! Auttakaa heitä riisuutumaan väärästä uskostaan ja valaiskaa heidän tiensä!" Abigail piti tauon, ihmisten meuhkatessa keskenään. Se oli merkki, jonka hän toivoi jomman kumman miehistä ymmärtävän. Yllyttäkööt näitä ääliöitä lisää. Sitten hän nyökkäsi Borchan suuntaan. "Väijytys näin nopealla varoitusajalla… Onnistuukohan se?” Jos metsään haluat mennä nyt niin <takuulla> yllätyt...
|
|
|
Post by submarine on May 16, 2008 17:09:58 GMT 3
Wolkerin täytyi myöntää, että kerran vuosisadassa Borchakin näytti saavan idean tai pari. Hän itse oli kaavaillut vain laittavansa koko joukon köyhäillistöön ja näin siirtävänsä vastuun ikään kuin muille. Oikeastaan sitä saattoi pitää myös vahinkojen minimoimisena, sillä röttelöiden ja roskaväen joukossa kaikki mahdollinen vahinko olisi paljon merkitsemättömämpää, kuin keskellä keskiluokkaista kansaa. Mutta pullea alikontaapelipä oli keksinyt keinon, jolla siltäkin säästyttäisiin. Siis jos tästä olisi väkivaltaista edes tullut. Ja jos nämä sekopäät nyt viitsisivät kuunnella. Remutkoon metsässä hetken kääntämässä kiviä, ne olisi helppo yllättääkin siellä.
Uskoa fanaatikoilta selvästi löytyi vaikka muille jakaa, kaiketi yleensä kovalla kädellä ja ruoskalla, mutta selvästikään nämä eivät vaivautuneet ajattelemaan kovin paljoa. Oli kaiketi reilusti helpompi vain pistää hullun lailla menemään ja kiljua väliin jumalan nimeä. Vielä pienen ympäriltä kantautuvan vakuuttelun jälkeen kumpainenkin jono alkoi äkkiä näyttää kovinkin yksimielisiltä, ja kääntyi sitten samaan suuntaan. Yhteisen vihollisen edessä lahkolaiset unohtivat ainakin hetkeksi omat ongelmansa, ja lähtivät huutaen ja toisiaan ruoskien porhaltamaan täyttä vauhtia kohti köyhien röttelöitä. Toivoa sopi, että osaisivat myös portista ulos, eivätkä jäisi sittenkään ensin hieman "vapahtamaan" kansaa. Ihmiset väistelivät melkoisen rivakasti noita hullunkiilto silmissään pauhaavia sekopäitä, kun nämä kaikkosivat.
Wolker saattoi lopultaki päästää käden putoamaan miekankahvalta, kun hirveä möykkäkin lopulta hiljeni. Se oli ollut helpompaa, kuin olisi voinut olettaa. Kaikki oli tietenkin hänen ansiotaan, Borcha ja Abigail olivat vain säestäneet jo sanottua. Ilman juuri häntä tästä olisi vielä tullut verilöyly ja mellakka. Nyt ei tarvinnut kestää, kuin pesemättömien, saastalla silattujen hullujen hajua. Elikkä jos tästä ruvettaisiin kiittelemään ketään, olisi se hän. "Pitänee jatkaa", Wolker lopulta totesi partiotovereilleen. "Hoidetaan kierroksen päätteeksi sopiva porukka laittamaan niille vähän rotia." Kaikesta huolimatta hän ei tuntenut itseään juuri nyt uskomattoman rohkeaksi. Oikeastaan mies epäili, että oli äsken tärissytkin hitusen. Hitto, että tällaistakin täytyi kestää.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on May 16, 2008 17:24:56 GMT 3
"Ylempi konstaapeli Abigailin kanssa tässä tuumittiin, sir, josko veisin viestin heti pääkallopartiolle. Menisivät odottamaan sinne kivijuttuun, sinne ringille niinkun, ja antaisivat vähän opetuksentapaista noille. Jos raahataan muutama putkaan viilentymään päiväksi pariksi, niin loput tajuavat seuraavalla kerralla levittää jumalansa sanomaa vähän hillitymmin." Borcha totesi. Ei se kai mikään salaisuus ollut? Vai oliko? Borcha oli kamalan huono tällaisissa, hän oli enemmänkin niitä käytännön miehiä. Siksi hän sai välillä käytännöllisiä ideoita. Vaimo, silloin kun he olivat vielä olleet puheväleissä, oli joskus todennut että käytännöllisestä viisaudesta oli enemmän hyötyä kuin oppineisuudesta ja älykkyydestä.
Borchasta se oli lohduttava ajatus. Hän saattoi olla tyhmä, mutta hän oli käytännöllinen. Se kuulosti mukavan tasapainoiselta yhtälöltä.
Vanha vartiomies oli hänkin helpottunut suunnattomasti siitä, että tilanne oli nyt ohi. Kansakin palasi takaisin omiin touhuihinsa hetken pällisteltyään ja päätään puisteltuaan. Se, jonka kärryt Borcha oli viskannut keskelle fanaatikoita saadakseen Wolkerille puheenvuoron, tuli tivaamaan korvauksia tuhoutuneesta omaisuudestaan ja pilalle menneistä ruoka-tarvikkeistaan.
Vartijan elämä oli epäkiitollista. Jos Borchan poika joskus edes vihjailisi seuraavansa isäänsä ja ryhtyvänsä vartijaksi, Borcha pieksisi heti moiset typerät ajatukset pois poikaparan mielestä.
|
|
|
Post by khiiroo on May 16, 2008 18:12:19 GMT 3
"Älä suotta ole vaatimaton, alempi konstaapeli Borcha. Sinun ideasihan se on", Abigail korjasi hymyillen. "Itse mietin vain mistä saisin jotakin suuhun pantavaa. Hiukoo vietävästi." Koska asian laita näytti olevan niin, ettei tällä miehellä riittänyt sisua vaatia mitään itselleen, päätti hän ainakin silloin tällöin korjailla asian laitaa.
Abigail huomasi Borchassa tiettyä nöyryyttä, joka hän oli siirtänyt syrjään jo aikaa sitten. Nöyryys oli hyve. Hän ei sen sijaan kokenut tarvitsevansa sellaisia. Mutta jos jokin oli varmaa, niin se, että tämän kaltainen nöyryys ei syntynyt iän myötä, vaan se taottiin luonteen karkeudesta kylmän maailman toimesta.
Nainen olisi jopa voinut kuitata jotakin Wolkerin selkärangattomuudesta asian hoitamisen suhteen, mokoma kehtasi jopa näyttää ylpeältä, mutta antoi olla.
"Leipä se on joka miehen tiellä pitää." Uskaltakootkin sanoa naisen, ja saisivat tasoitella sanojaan kenttäsairaalassa seuraavat kaksi kuukautta.
|
|
|
Post by submarine on May 16, 2008 18:58:35 GMT 3
Wolker pohti hetkisen. Eipä Borchaa nyt oikeastaan uskomattoman paljoa tarvittu. Oli oikeastaan aivan sama, missä tämä lyllertäisi, eikähän ainakaan tulisi tielle vartiotuvalle mennessään. Ei kaduilla nyt yleensä tällaisia tapauksia sentään tullut vastaan, vaikka kaikenlaista olikin jo nähty. Jos mitään saman luokan paskaa tulisi niskaan uudestaan tänään, voisi harkita jo vakavissaan alan vaihtoa. Eikähän siinä tilanteessa yhdestä miehestä olisi enää mitään väliä. "Ala mennä sitten", Wolker totesi.
Lähetettyään ilman sen suurempia tai lämpimämpiä Borchan matkaan Wolker kääntyi Abigailia kohti. Hän tapasi suhtautua naiseen melko välinpitämättömästi. Tämä osasi hoitaa hommansa, vaikka hoitikin ne välistä melko kyseenalaisesti, eikä ollut samanlainen hölmö, kuin Borcha. Mutta juuri tällaiset tilanteet, kuin äsköinen, saivat hänet harkitsemaan kantaansa reilusti uudelleen. "Mitä hittoa sinä oikein aioit niiden kivien ja uhkailuiden kanssa äsken?" Wolker kysyi suurempia empimättä. "Olisit voinut helvetti viekööh tapattaa minut ja koko liudan kaupunkilaisia. Onko tämä sinusta jotenkin huvittavaa, vai?"
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on May 16, 2008 19:23:30 GMT 3
Borcha napsautti asennontapaisen Wolkerille, heilautti kättään Abigailille sekä heiheiksi että kiitokseksi; kaiken sen halveksumisen keskellä, mitä töissä sai kokea, oli kiva kun joku joskus piti puolia, ja marssi tiehensä.
Nyt kun ei tarvinnut pokkuroida, Borcha saattoi rauhassa keskittyä Wolkerin herjaamiseen. Mielessään hän haukkui tämän useita kertoja, aina uusilla sanoilla, ja nautti sitten kun naama-Wolker puhkesi hänen edessään vuolaaseen itkuun ja tuupertui maahan täysin lannistettuna. Henkisesti häväistynä, nöyryytettynä, ja kaikki nauroivat hänelle. Sitä Wolker teki Bprchalle joka aamu; nöyryytti ja häpäisi ja sai muut nauramaan. Eikö olisi ollut vain oikeudenmukaista, että Borcha saisi kerran elämässään maksaa takaisin? Vanha vartija oli luvannut pyhästi, että sinä päivänä kun hän jäisi eläkkeelle, hän pitäisi viimeisenä tekonaan ihan tajuttomat turpajuhlat ja mätkisi Wolkerin naaman mustaksi ja turvonneeksi kuin ylikypsä kurpista.
Borcha tapasi ajatella, että kaikissa oli jotain hyvää. Wolkerissakin oli pakko olla. Hänessä oli silti niin paljon kaikkea pahaa, että Borchasta se paha ansaitsi turpasaunan. Sitten, kun se paha olisi saanut köniinsä, se hyvä voisi saada mahdollisuuden. Ei Wolkerkaan ihan sydämetön voinut olla. Tosi ilkeä ja kusipää, mutta ei ihan sydämetön... noh, samapa tuo. Turpaan tulisi silti. Perkele.
Uhmakkaissa mietteissään Borcha asteli viimeiset askeleet ennen vartiotuvan portaita, ja katosi sitten ovesta ilmoittamaan parille äijälle pikku tehtävästä. Kyllä joku aina tuvassa oli, ellei vaihtamassa varustetta parempaan niin syömässä tai juomassa. Tai muuten vaan päivystämässä.
|
|
|
Post by khiiroo on May 16, 2008 20:33:06 GMT 3
Lähetettyään ilman sen suurempia tai lämpimämpiä Borchan matkaan Wolker kääntyi Abigailia kohti. Hän tapasi suhtautua naiseen melko välinpitämättömästi. Tämä osasi hoitaa hommansa, vaikka hoitikin ne välistä melko kyseenalaisesti, eikä ollut samanlainen hölmö, kuin Borcha. Mutta juuri tällaiset tilanteet, kuin äsköinen, saivat hänet harkitsemaan kantaansa reilusti uudelleen. "Mitä hittoa sinä oikein aioit niiden kivien ja uhkailuiden kanssa äsken?" Wolker kysyi suurempia empimättä. "Olisit voinut helvetti viekööh tapattaa minut ja koko liudan kaupunkilaisia. Onko tämä sinusta jotenkin huvittavaa, vai?"
Hymy haipui naisen kasvoilta. Mennään siis asiaan... "Olisihan se kieltämättä ollut sääli, jos kahakassa olisi muutama yläluokan piirirouva tuupertunut. Mutta sinä? Minua kiinnostaa lähinnä tietää, miksi edes kysyit jotakin noin typerää ja paljonko tarvitse aikaa ennen kuin menetän lopullisesti hermoni typerien kysymystesi takia", nainen vastasi kärsimättömästi ja irvisti aavistuksen.
Mies hänen edessään varmasti toistaisi kysymystä, jonka vastaus ei sen kysyjää kiinnostaisi, vastausta jota tämä ääliö ei ilmeisesti voisi ymmärtää - hän luuli, luettakoot se hänen virheekseen, tilanteen jo näyttäneen tälle kaiken mitä hänen tarvitsi tietää, mutta tämä miehenraakile, mitättömyys, näytti valmiilta jankuttamaan kysymystä, kunnes sylki muuttuisi vaahdoksi ja alaleuka lopulta tippuisi.
Ylempi konstaapeli luuli tuntevansa hänet, puhui kuin olisi jollain tavalla kysymyksiin oikeutettu. Miksi helvetissä hän oli yleensäkään poistunut majatalon hämäräsavuisesta tilasta, tämän rasittavan typeryksen pariin?
Wolkerin tapaiset ihmiset tuntuivat olevan kaikki samanlaisia, häntä lukuunottamatta: tylsistyttäviä hedonisteja, jotka olivat onttoja sisältä ja ulkoa saastaisia. Paskantärkeitä simpansseja, jotka jättivät aivot narikkaan töihin tullessaan ja unohtivat sinne lähtiessään.
Lempo soikoon, minkälaista kiukuttelua häneltä. Sisäisen kamppailun ainoat merkit kuitenkin olivat vain aavistuksen pingottuneet lihakset ja levinnyt irvistys.
"Seuraavalla kerralla toivon, että osoitat alemmalle konstaapelille kuuluvan suosion. Ei ole minun asiani kyseenalaistaa arvoasi, mutta anna kun kysyn: kuinka helvetissä oikein edes sait saman pätevyyden kuin minä?"
Hyvät naiset ja herrat, sota saattoi alkaa. Kirottu krapula ja typerät ihmiset.
|
|
|
Post by submarine on May 16, 2008 20:42:06 GMT 3
"Minä kysyn jotakin tasan näin typerää, koska minua kiinnostaa tietää, mistä helvetistä sinun kaltaisesi oikein ryömivät esiin, hiton hullu", Wolker vastasi. Ei hän todella ollut minkään vastauksien tarpeessa, vaan halusi pelkästään yksinkertaisesti ja selvästi ilmoittaa, mitä mieltä oli asioista. Todellakin, miten hitossa tämä ämmä oli päässyt vartijaksikin asti? Äskenkin oli suorastaan lietsonut niitä sekopäitä vuodattamaan verta. Mies tiesi, että hänen toimintatavoistaan saattoi olla paljonkin valittamista, mutta hitto vieköön, ei hänkään alkanut viskoa kivillä tuollaisia. Tai uhkailla miekalla. Ei ainakaan ilman kunnon apuvoimia.
"Minä sain pätevyyteni olemalla reilusti älykkäämpi, kuin sinä. Ja miten sinä sitten sait sen? Oliko kivaa vanhojen miesten kanssa?" Wolker heitti. Se meni ehkä hieman yli, mutta häntä ei oltu tunnettu hiljaa olemisesta herjaamisen edessä. Oikeastaan, häntä ei oltu tunnettu vaikenemisestä yhtään minkään vähänkään erimielisen asian yhteydessä. "Kipusitko montakin reittä päästäksesi näin pitkälle?"
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on May 16, 2008 20:57:45 GMT 3
Borcha ei tiennyt tulenarasta tilanteesta tuon taivaallista. Alikonstaapeli oli juuri saanut viestin perille niille kahdelle päivystävälle, ja nämä lupasivat kerätä porukkaa ja tehdä Wolkerin ja Abigailin tahdon mukaan. Borcha nyökkäsi tyytyväisenä ja lähti takaisin kohti sitä paikkaa, mihin oli Wolkerin ja Abigailin jättänyt. Nuorenpi päivystäjistä heitti toiselle kovaan ääneen herjaa siitä, miten nopeampia ja solakampiakin viestinviejiä olisi varmasti löytynyt. Ja siitä, miten oli riski luottaa siihen, että Borcha edes muistaisi tuoda viestin loppuun asti. Borchan vilkaistessa taaksepäin nuorempi konstaapeli kuitenkin vaikeni ja vakavoitui.
Hassua kyllä, harvempi noista nuoremmista viitsi päin naamaa haukkua. Yleensä ne vitsailivat silloin, kun Borcha ei nähnyt, tai silloin kun kuvittelivat, ettei hän kuule. Kohtalo oli kuitenkin kiusannut Borchaa harvinaisen terävällä kuulolla, varmaan ihan vain jotta hän kuulisi miten paljon kaikki häntä halveksivat. Halveksunnasta tuli mieleen... Abigail oli tänään ollut hänelle harvinaisen mukava. Pari kertaa Borcha oli melkein luullut, että naisen sanat tulivat suoraan sydämestä. Ei saisi luulla sellaisia. Sitten vaan pettyisi taas, kun asioiden oikea laita paljastuisi.
Lintunen laskeutui taas olkapäälle kerjäämään makupalaa. Borcha silitteli sitä ja jutteli sille hempeällä äänellä, samalla kun vääjäämättä tallusteli kohti vartiotovereitaan.
|
|
|
Post by khiiroo on May 17, 2008 20:16:44 GMT 3
"Tiedäthän ritareiden hupsun tavan kohottaa aseensa tervehdykseen ennen taistelun alkua", nainen kysyi yllättäin, sormeillen miekkavyönsä solkea. Sen avattuaan, hän astui askeleen sivulle ja antoi vyön tippua hiekalle. "Tiedäthän ne pappien puheet armosta ja anteeksiantavaisuudesta?" hän kysyi kuivasti. "On siis Luojan lykkyä, etten ole kumpikaan."
Wolker ei ollut kovin yllättynyt naisen iskun heilahtaessa, muttei onnistunut siltikään suojautumaan. Nyrkki osui miehen rintaan saaden aikaan parkaisun jonka aikana mies peruutti suosiolla muutaman askeleen. Abigail koetti uudelleen, mutta tällä kertaa onni hymyili miehellä. Tämä väisti iskun ja kaatoi naisen samalla, mutta vain hetkeksi jotta sai aikaa päästä ylös.
Tällä kertaa oli Wolkerin vuoro käydä hyökkäykseen. Abigail sai osuman miltein heti, ja hetken painittuaan on nainen jälleen voitolla ja antaa uuden lyönnin miehen rintaan.
Kumpikaan ei vaikuttanut olevan enää parhaimmassa kunnossa, eikä oman kuoleman uhalla ollut enää viisasta tälläisen takia murjoa miestä. Oli tämä kuinka kusipää tahansa.
|
|
|
Post by submarine on May 17, 2008 20:34:52 GMT 3
Wolker veti nyrkit tanaan, kun Abigailin kädet hakeutuivat miekkavyön tuntumaan. Helvetti, jos tämä nyt alkaisi huitoa miekalla, niin hän ei kyllä välittäisi mistään lähimmäisenrakkaudesta tai muustakaan, vaan suolistaisi tämän parhaansa mukaan. Kaikki voisivat todistaa, ettei hän ollut se, joka hyökkäsi ensin. Oli kuitenkin helpottavaa, kun nainen tulikin päälle nyrkit tanassa, eikä Wolkerkaan alkanut tuhlata aikaansa aseen vetämiseen. Ei tässä aseettomia sentään tapettu. Ja muutenkin käsille oli parempaakin tekemistä juuri nyt - esimerkiksi suojaamassa naamaa. Vaan ei rintaa...
Väki kerääntyi katsomaan, kun vartijat tirvoivat toisiaan. Ensin hurrattiin Abigailia, joka sai kunnon aloitusedun. Sitten hurrattiin Wolkeria, joka nousi kovaa kyytiä tasoittamaan tilanteen. Ja sitten hurrattiin yleisesti, kun kumpainenkin runnottu koetti tehdä toisesta vielä runnotumman. Hieman laimensi tunnelmaa, että mitään yhtä näyttävää ei enää tapahtunut, mutta olihan nujakka silti mukavaa katsottavaa. Etenkin, kun kyseessä oli vieläpä kaksi muka niin rehtiä ja kunnollista lain ja järjestyksen ylläpitäjää. Siltikin kumpainenkin tappeli nyt, kuin pahempikin kujajunkkari. Wolker olisi halunnut jatkaa ja pistää kunnolla naiselle turpaan. Hän olisi todella halunnut. Mutta oli selvää, niin kokemuksesta kuin muutenkin, ettei tässä ollut mikään aloitteleva tappelija. Abigail halusi ja osasi pistää hänelle turpaan, yhtä hyvin kuin hän tälle. Ehkäpä hän tämän voittaisi, hänellä oli enemmän massaa, mutta hyvällä tuurilla makaisi sittenkin taju pois kadussa - mahdollisesti leuka murskana ja hampaat kurkussa. Ei, ei mieskään tyhmä ollut. Tässä voisi sattua oikeasti, eikä se ollut sen arvoista. "Noniin, se riittää nyt", Wolker totesi. Nyrkkejään hän ei kuitenkaan vielä laskenut. Ei aikonut antaa naiselle täydellistä osumakohtaa. "Meiltä molemmilta kaavitaan persnahat puukolla, jos tästä saadaan tietää."
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on May 17, 2008 20:44:10 GMT 3
Borcha oli sillä välin pysähtynyt ostamaan lihaa. Hän syötti muutaman suirun Lintuselle, ennen kuin lähetti sen taas taivaalle, ja tyytyi sitten itse popsimaan lihasuikaleita leveän ja rapean kaalinlehden päältä. Ne olivat mukavan rasvaisia ja niissä oli oluesta ja yrteistä valmistettu marinadi. Harvinaista herkkua. Kotonakin sai tähän maailmanaikaan vaan kuivaa leipää ja mautonta turnipsivelliä. Vaimo ei viitsinyt tehdä Borchalle kunnon ruokaa, eikä Borcha olisi viitsinyt vaimon tuotoksia edes syödä. Niinpä hän söi töissä ja vuoron jälkeen matkalla kotiin osti aina torilta jotakin.
Borchan mukava ruokailuhetki keskeytyi kuitenkin taas. Lintunen kiljui. Vartija nosti katseensa ja huomasi sen kiertelevän sen samaisen kadun yllä, jossa äsken oli ollut fanaatikkoja. Mies kurtisti kulmiaan ja tihensi askellustaan. Abigail ja Wolker olisivat siellä vielä, tuskinpa Borchaa sinne tarvittaisiin. Parasta mennä kuitenkin, jos olisi vaikka paha paikka. Kovalla kiireellä mies heitti kitusiinsa loputkin lihasuirut, runnoi perään kaalinlehdenkin, ja suupieliään kämmenselkäänsä pyyhkien tunkeutui läpi ihmisjoukon, joka taas näytti kerääntyneen katsomaan jonkin sortin näytelmää.
"Pois tieltä, pois tieltä. Anteeksi. Pois tieltä..." mies mutisi suu täynnä, työnteli ihmisiä syrjään, raivasi tilaa kunnes viimein pääsi väkijoukon läpi. Hän seisahtui niille sijoilleen ja jäi tuijottamaan näkyä, joka ei totta vie ihan heti ensimmäisenä ollut tullut hänelle mieleen.
Abigail ja Wolker nyrkit pystyssä, katupölyn tahrimina, ja ilmiselvästi ottelemassa toisiaan vastaan.
|
|
|
Post by khiiroo on May 17, 2008 20:54:59 GMT 3
Abigail pyyhkäisi verta suupielestään ja vilkaisi syrjäkareittensa alta ympärille kerääntynyttä ihmisjoukkoa. Ei ollut enää viisasta jatkaa.. ja Borcha! Sen verran naisellakin oli kunniaa jäljellä, että tajusi näyttää häpeävältä, vaikkakin vain hetken.
"Häipykää, typerykset. Täällä ei ole enää mitään nähtävää", hän ärähti ihmisille, jotka tuijottivat huvittuneina kahden lainvartijan mittelöä. Jostakin joukon takaa kuului jopa hihkaisuja, joidenkin luullessa naisen vain uhitelleen miehelle. "Sanoin, häipykää, ääliöt tai te olette seuraavat!" Ja niin väkijoukko alkoi hiljalleen hajota, kun oli ilmeistä ettei lisää huvitusta ollutkaan luvassa vaan hivutusta, jolleivat he palaisi takaisin käytännön töihinsä.
"Ja sinä", hän puhisi Wolkerille. "Kaavin sinulta nahat päältä joka tapauksessa. Tämä ei jää tähän." Ja niine sanoineen hän marssi vihaisesti pois paikalta, potkaisten mielestään liian hitaasti väistyvän maanviljelijän kumoon.
Olut. Kylmä olut. Sitä hän kaipaisi nyt. Ja hieraistessaan kipeää vatsaansa, lisäsi hän listaan myös jotakin muuta kylmää. Hän kävisi puoskarin vastaanotolla, jahka ehtisi ja jos kipu olisi hänelle liikaa.
|
|