|
Post by dallan on Dec 22, 2005 22:52:18 GMT 3
*Lintu näki D'allanin tulevan lähemmäs ja huomasi kyllä, ettei tamma suhtautunut sen läsnäoloon kovin lämpimästi. Ainakaan tämä ensitapaaminen ei ollut mennyt yhtään hyvin, mutta minkäs sille mahtoi.*
Ei sitten, *lintu tokaisi ja lennähti nopeasti pois kadoten johonkin kauas horisonttiin. D'allan asteli johonkin lähistölle menemättä kuitenkaan aivan tamman viereen.* Voi tuota pientä kiusankappaletta, *uros sanoi ääneen lähinnä itselleen, mutta kuitenkin niin kovaa, että sen saattoi kuulla.*
Tuo lintu on ollut ainoa elollinen toverini täällä. Hän on vain aina harmittavan suorasanainen ja joskus jopa ilkeä. *Uros piti pienen tauon tarkkaillen tammaa yrittäen havaita kuinka pahasti lintu tätä ehti loukata.* Se pysyy kyllä poissa tästä eteenpäin vähän aikaa.
|
|
|
Post by melodies on Dec 23, 2005 4:19:02 GMT 3
*Tammaa puistatti edelleenkin, vaikka lintu olikin poistunut. Se ei voinut uskoa, että yhdelläkään linnulla voisi olla mitään hyvää mielessään. Tamma ravistaa jälleen päätään ja yrittää saada itsensä rauhoittumaan*
"Mitä se minusta halusi?" *Tamma kysyy lähes töykeästi, tarkoittamatta sitä.*
*Tamma seisoo hetken erillään uroksesta, katsellen sitä ja sen eleitä. Samalla se oikoo jalkojaan ja uppoaa ajatuksiinsa. Ja kuten aina, hetken mielijohteesta se tekee aloitteen ja siirtyy lähemmäs toista ja painautuu tätä vasten, kuin huomion kipeä kissa.*
|
|
|
Post by dallan on Dec 24, 2005 2:06:06 GMT 3
*Uros painoi turpansa tamman niskaa vasten hieroen päällään hellästi tämän ruumista.* Tuli varmaan vain tervehtimään, tuskin se mitään tärkeää oli. Ei välitetä siitä nyt, ei se lintu tule vähään aikaan takaisin jos niin toivot. Teen kaikkeni toteuttaakseni toiveesi ja tämä on toive, jota minun ei ole vaikea toteuttaa.
*Uros lakkasi hetkeksi koskettamasta tammaa ja asettui maahan mahalleen katsellen toista ylöspäin. Pitkä eron aika oli todella tuonut mukanaan suuren muutoksen ja kun uros nyt vertasi muistojaan rakkaastaan ja sitä, mitä saattoi aistia vierellään nyt, niin ero oli huomattava. Ei uros tästä pahastunut ollut vaan rakasti tammaa samalla tavalla kuin aina ennenkin ellei vielä voimakkaammin. Uros ei malttanut nyt sulkea silmiään hetkeksikään. Se katseli tammaa kuin pieni varsa saattaisi katsella jotain todella kaunista, josta se ei voisi koskaan kuin vain unelmoida.*
|
|
|
Post by Melody on Dec 31, 2005 18:02:38 GMT 3
"Kiitos" *Tamma sanoo hiljaa ja nyt jo selvästi rauhallisempana. Se oikoo jalkojaan ja katsoo toiseen. Lopulta se polvistuu ja käy maahan uroksen viereen. Se painaa turpansa uroksen niskaan, sulkee silmänsä ja rentoutuu. Se hengittää sieraimiinsa tämän hajua ja vajoaa syvälle ajatustensa syövereihin.*
((Peli saattaa tauota nyt pitkäksikin aikaa, joten lopettelemmeko vai jatkammeko suht. pitkillä vastausväleillä?))
|
|
|
Post by dallan on Dec 31, 2005 19:21:26 GMT 3
((Voimme vaikka jatkaa tästä sitten, kun se sinulle paremmin sopii tai tietenkin jatkaa pidemmällä vastausvälillä jos niin haluat. Oma ehdotukseni voisi olla vaikka, että jatketaan pelaamista sitten, kun sinulla on siihen taas hyvin aikaa sekä mahdollisuuksia ja tietenkin halua.))
|
|
|
Post by melodies on Jun 19, 2006 1:48:00 GMT 3
((Pyrin pian taas jatkamaan tätä. Pahoittelen viivästystä, voin selittää sinulle joskus, jos haluat kuulla))
|
|
|
Post by melodies on Jun 21, 2006 13:18:46 GMT 3
((Se lienee muuten sinun vuorosi))
|
|
|
Post by dallan on Jun 22, 2006 21:05:12 GMT 3
((Valtavan mukavaa taas päästä jatkamaan tätä.))
*Uros rentoutui ja nautti tamman kosketuksesta. Tämän parempaa ei voinut toivoa. D'allan ainakin toivoi, että se olisi saanut elää tässä hetkessä vielä pitkään. Oli kuitenkin mietittävä myös tulevaisuutta ja asioiden nykytilaa. Elämässä oli pärjättäväkin ja siitä ei selvinnyt jäämällä elämään elämänsä ihanimpia hetkiä aina vain uudestaan läpi. Oli tehtävä myös töitä, jotta noita hetkiä saattaisi tulla myös tulevaisuudessa. Elämän kurja puoli tuntui väistämättömältä osalta koko elämää myös hyvine hetkineen.*
Rakkaani, minulla ei ole tarjota kodiksemme kuin tämä luminen maailmamme. Jälkeläistäkään minulla ei ole antaa, sillä vaikka kovin toivoisin voivani toteuttaa sen toiveesi, niin en ole kypsä siihen vielä. *Uros piti pienen tauon katsellen ympäristöään ja tunnustellen jo melko voimakasta tuulta. Toivottavasti se ei siitä yltyisi tai olisi hakeuduttava johonkin suojaisempaan. Suojaisia paikkoja oli vain näiltä mailta vaikea löytää.* Elämän luominen on valtavan suuri asia ja ilman uskoa sen hyvyyteen ei minusta ole kantamaan omaa osuuttani siitä. Kaikkeni teen löytääkseni syyni uskoa, että tämä maailmamme olisi jälkeläisemmemme kyllin hyvä omaksi kodiksi koko elämäksi, mutta se vaatii minulta vielä töitä. Sitten toivottavasti voimme tarkastella sitä asiaa uudelleen.
|
|
|
Post by melodies on Jun 24, 2006 3:53:59 GMT 3
*Tamma henkäilee hiljaa uroksen niskaan ja puskee tätä turvallaan kuin kissa joka kaipaa huomiota. Se ei voi muistaa toista samanlaista hetkeä, jolloin se olisi tuntenut olonsa rauhalliseksi ja turvatuksi yhtä aikaa. Eläin painaa silmänsä tiukemmin kiinni, sulkien kaiken muun oman maailmansa ulkopuolelle, paitsi tietoisuuden orista vierellään ja itsensä. Se haluaa vain olla hetken hiljaa ja nauttia, kun on jotain nautittavaa jäljellä.*
*Pitkän hiljaisuuden jälkeen, tamma havahtuu unenkaltaisesta olotilastaan todellisuuteen ja huokaa. Se tietää, että on typerää antautua uskomaan, etteivät tilanteet muuttuisi. Ne muuttuvat aina.*
"Olet oikeassa. Ymmärrän hyvin, miten olet menettänyt uskosi maailman hyvyyteen, koska itsellenikin on käynyt samoin. Mutta joinakin hetkinä, jopa minä olen optimistinen." *Tamma pitää tauon ja avaa silmänsä. Se tuntee olonsa jälleen hämmentyneeksi, koska ei ole pitkiin aikoihin keskustellut kenenkään muun, kuin itsensä kanssa*
"Tiesitkö, olen kyllästynyt pakenemaan jatkuvasti. Olen paennut siitä asti, kun viimeksi tapasimme. Olen paennut kaikkea pahaa, kaikkia kontakteja ja joskus on tuntunut siltä, että olen tietentahtoen paennut jopa sinua. Mutta aina paettuani, olen törmännyt siihen pahaan, mitä alunperin pakenin. Se ei päästä minua enää otteestaan. Ruumiini on sen, tahtoni on omani. En ole edes varma, mistä puhun. En ole edes varma, haluanko puhua mistään. Mutta ennen, kuin menen vielä enemmän sekaisin, voin kertoa sen, että olen kanssasi samaa mieltä. Olet oikeassa."
*Tamma nousee ylös koska se ei pysty hallitsemaan itseään taaskaan. Se tuntee itsensä todella sekavaksi ja typeräksi. Sen päässä on liikaa ajatuksia, eikä se osaa selvittää niitä. Se ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä ja miten. Tässä tapauksessa, se tyytyy kävelemään pois uroksen luota ja riiputtaa päätään samalla tyrkkien turvallaan jäistä maata.*
|
|
|
Post by dallan on Jun 27, 2006 22:53:09 GMT 3
*Nyt D'allania harmitti, että se oli mennyt sanomaan mitään. Tamman kosketus oli tuntunut niin hyvältä, että siinä olisi voinut viettää vaikka vuoden ennen kuin olisi tarvinnut tehdä mitään tai yrittää sopeutua muuttuvaan maailmaan. Ei kannattanut koko ajan valmistautua tulevaan jos ei jäisi lainkaan aikaa elää nykyisyyttä ja nauttia siitä, mitä on saanut aikaiseksi. Hetken lyhyeksi jääminen, siis D'allanin mielestä lyhyeksi jääminen vaikka se itsessään ei niin lyhyt ollutkaan, sai uroksen kuitenkin tekemään sellaisen päätöksen, että tamma saisi ainakin sen verran haluamaansa tänään, että huomiotta se ei jäisi. Tänään voitaisiin vain levähtää ja yrittää pitää toista hyvänä ja jättää murehtimiset huomiseen. Yksisarvisen elämässä päivä oli niin lyhyt aika, että yksi sellaisen loppu olisi kyllä uhrattavaksi ilman tulevan murehdintaa.*
"Asioita, joita me emme tiedä voimme silti toivoa. Toivon elämän olevan hyvä ja elän tuon toiveen mukaisesti omaa elämääni antaen sen olla mitä se on."
"Ei minusta ole kertomaan onko maailma paha paikka, mutta minusta tuntuu mukavalta uskoa, että se on hyvä paikka elää. En tiedä asiaa, joten miksi en uskoisi siten, mikä tekee muusta elämästäni parempaa elää? Minusta on viisasta olla optimistinen maailmaa kohtaan."
*Urokseen sattui, että sen rakkaalla oli näin paljon huolia. Jos sillä vain olisi taito ottaa ne pois vaikka itsensä kannettavaksi, niin se tekisi se epäröimättä. Mutta uros saattoi vain lohduttaa ja yrittää olla tukena raskaalla elämän tiellä. Se saattoi yrittää vaikuttaa tulevaan ja tehdä tuosta matkasta helpomman kuljettavaksi omilla teoillaan. Menneen taakka oli kannettava mukana, sillä sitä uroksesta ei ollut ottamaan pois.*
"Salli minun auttaa sinua jatkamaan elämää. Kipuasi en voi ottaa pois, mutta tekisin kaikkeni, jotta elämästäsi tulisi helpompi jatkossa elettäväksi. Jos vain sinusta olisi opastamaan minua ja osaisit kertoa keksitkö tapaa, jolla voisin olla avuksesi. Asiat ovat vaikeita ja sekavia ja niitä ei ole helppo ymmärtää, mutta yritetään yhdessä tehdä tulevasta taakasta hieman kevyempi sinulle."
*Nyt uros ei kuitenkaan tahtonut antaa tammaa toteuttaa tahtoaan siinä, että se saisi mennä kauemmas. D'allan käveli hitaasti rakastettuaan lähemmäs koettaen kuitenkin kuinka torjuvasti tämä suhtautuisi tuohon lähestymisyritykseen. Jos tamma todella tahtoisi olla kauempana, niin uros kyllä kunnioittaisi sitä tahtoa, mutta niin mielellään se olisi ollut tuossa vierellä ja painanut turpansa tamman omaa vasten lempeästi tätä koskettaen ja pienin liikkein yrittäisi näyttää kuinka valtavasti toisesta välitti ja kuinka todella tahtoi olla avuksi.*
|
|