|
Post by melodies on Nov 20, 2005 19:32:34 GMT 3
"Voin ihan hyvin" *Tamma sanoo ja puree hampaansa yhteen. Kunpa toinen vain antaisi olla. Kaikki nämä kohtaukset ovat muistoja menneisyydestä*
"rauhoitu rakkaimpani, ei minun kipuni kasvata kuilua. Tämä on vain ohi menevää, sulje siis mielesi siltä"
*Tamma ravistaa päätään vielä kerran ja avaa silmänsä. Valo kirvelee hiukan sen silmiä ja se siristää ne viiruiksi. Päiväkin alkaa kääntyä jo illaksi ja varjot pitenevät. Se saa tamman hermostumaan, kun painajaismaiset muistot sen menneisyydestä palaavat*
"Voisimmeko siirtyä metsään, tai edes sen reunaan? Olemme niin helppoja kohteita näinkin aukealla"
*Odottamatta vastausta tamma pyrähtää laukkaan ja juokseen minkä jaloistaan pääsee kohti metsää ja sen synkkiä varjoja*
|
|
|
Post by dallan on Nov 20, 2005 20:07:29 GMT 3
*Uros oli pikkuisen pettynyt. Mutta ainakaan hän ei ollut muuttunut sen suhteen, että vieläkään kertoisi paljoakaan omista murheistaan. Uros ei tiennyt mitä tekisi asian suhteen, joten päätti totella toisen pyyntöä ja jättää asian sikseen. Ainakin näin väliaikaisesti.
Mietteissään uros ei heti ehtinyt tajuta vastata tamman päätökseen siirtyä toisaalle ja jäi tältä pahasti jälkeen. Uros ei ollut pitänyt juuri huolta fyysisestä kunnostaan ja eteni tämän vuoksi paljon tammaa hitaammin ja väsyi nopeammin. Se olisi pyytänyt toista odottamaan, mutta hengästyksissään ei saanut sitä sanotuksi. Pelkäsikö tamma jotain näin kovin? Jos hän vain kertoisi, mistä tässä kaikessa oikein oli kyse niin asia saataisiin ehkä hoidettua kuntoon. Ainakin näytti siltä, että uroksen taikuuden opinnoille tulisi viimein muutakin käyttöä kuin avittaa niillä kivitornien tekemistä.*
|
|
|
Post by melodies on Nov 20, 2005 22:54:36 GMT 3
*Päästyään pois aukealta, varjojen sekaan, tamma uskaltaa lopulta pysähtyä ja antaa hengityksensä tasaantua. Yksisarvinen katsoo rauhassa toisen tuloa, ja toivoo, ettei tämä laittaisi tamman mielihaluja tai oikeammin pakkomielteitä, pahakseen. Yksisarvinen katselee pimenevälle aukealle pelon kutitellessa sen aisteja. Jokainen rasahdus ja ääni saa sen lihakset jännittymään ja aivot lähettävät jatkuvasti käskyjä juosta*
"Kiirehdi rakkaani" *Tamma sanoo hiljaa, tarkoittamatta sanojaan kenellekään, toivoen vain, että toinen tulisi pian pois aukealta. Tamman synkät muistot saavat muodon ja se näkee niityllä olemattomien hahmojen toistavan saman riitin, minkä se on nähnyt satoja kertoja painajaisissaan. Silmät kosteina se ravistaa päätään karkoittaakseen muistikuvan silmistään ja ajatuksistaan. Ei, nyt eivät muistot saisi pilata kaikkea. Tämä ilta olisi toisenlainen*
*Pimeys sulkee niityn sisäänsä ja auringon viimeiset säteet hivelevät puiden latvoja*
|
|
|
Post by dallan on Nov 20, 2005 23:34:52 GMT 3
*Lopulta uros pääsee aivan aukion reunalle. Matka oli liian pitkä sille juostavaksi ja sen oli alkaa kävellä metsän reunaa kohti. Uros oli todella rapakunnossa. Sen lihaksia ja keuhkoja poltti jo nyt. Tuo tunnetila sai loppumatkan näyttämään kovin pitkältä, vaikka todellisuudessa se ei sitä ollut. Uros saattoi vain toivoa, ettei tätä kauemmas tarvitsisi enää kiiruhtaa.*
Urosta pelotti. Se halusi vain, että saisi olla rakkaansa kanssa rauhassa kahdestaan. Olisiko se liikaa pyydetty? Ainakin sitä kannatti yrittää. Yksisarvinen kuiskasi jotain taivaalle ja samassa valtavan punareunaisen puoliympyrän muotoisen kehän saattoi vihaukselta nähdä laajenevan uroksen kohdalta ulottumaan johonkin hyvin kauas.*
Tuo varoittaa meitä, jos jokin vaarallinen tulee lähelle *uros sanoi kovalla äänellä hengittäen niin tiheään tahtiin, ettei voinut olla varma saisiko toinen hänen sanoistaan mitään selvää. Taika toi mukanaan kuitenkin muutakin kuin osittaisen suojan. Uros nimittäin aivan pian sanojensa jälkeen äkkiä muuttui mustasta ensin harmaaksi ja lopulta täysin valkoiseksi. Sen lihakset muuttuivat rapistuneen näköisistä komeammiksi. Uroksen harja piteni ja se jopa pulskistui silmissä niin, ettei enää näyttänyt aliravitulta vaan vähän normaalimmalta. Ehkä hän olisi nyt tamman silmissä komeamman näköinen. Tiedä siitä, mutta uros itse ei ainakaan heti ollut kovin mielissään tästä yllätyksestä. Se räpytteli hetken silmiään vain saadakseen aina vain uudestaan ja uudestaan huomata, että oli nyt toisen värinen.
Nyt ei kuitenkaan välttämättä ollut aikaa syventyä ulkonäköseikkoihin liikaa. Niinpä uros lähti taas juoksemaan kohti tammaa Voimistut lihaksisto kantoi sitä paljon paremmin ja näin ollen juokseminenkin näytti sujuvan.
Tai ainakin sujui niin kauan kunnes uros juoksi lujaa suoraan päin puuta. Se ei vahingoittunut mitenkään näkyvästi, mutta isku oli sen verran voimakas, että jalat pettivät siltä samassa alta.*
|
|
|
Post by melodies on Nov 20, 2005 23:56:27 GMT 3
*Tamma ei edes huomaa uroksen ulkonäköä vaan syökyy tämän vierelle samalla hetkellä, kun eläin rojahtaa maahan. Huoli ja rakkaus huokuvat jokaisesta sen eleestä, kun se tyrkkää toista turvallaan, samalla tarkistaen onko toinen kunnossa ja samalla vaatien urosta nousemaan*
*Normaalisti tamma olisi mennyt paniikkiin ja paennut nähdessään taikoja käytettävän, omat voimansa se on kieltänyt niinkin taidokkaasti, että tuskin muistaa miten niitä käytetään. Nyt, onneksi tai epäonneksi, sen huomio on kiinnittynyt muualle, ettei se juokse pois*
"Mikä sinun on! Mitä tapahtui?"
*Tamma kiertelee levottomasti uroksen vierellä, osaamatta oikeastaan tehdä mitään. Se ravistelee päätään ja korskahtelee ja tuijottaa maassa makaavaa lajitoveriaan*
|
|
|
Post by dallan on Nov 21, 2005 0:11:59 GMT 3
*Tällä aikaa uros oli jo ehtinyt selvittää päänsä iskun jäljiltä ja pystyi ajattelemaan jo suhteellisen normaalisti.*
Ei mitään hätää, satutin vain itseni ei sen kummempaa.
*Uros puhui totta. Se ei ollut vahingoittunut mitenkään näkyvästi, oli vain hieman pökkyräinen iskun jäljiltä. Varovaisesti se nousi taas jaloilleen ja sai huomata jalkojensa kannattavan sitä ihan hyvin. Uros tunnusteli hetken puuta, johon oli juuri törmännyt tehden sen aika kömpelösti. Yksisarvinen liikehti aivan kuin ei olisi nähnyt koko puuta.
Pian sen katse kuitenkin kääntyi tammaa kohden ja suurilla ruskeilla silmillään uros katseli toista aivan haltioissaan. Aivan kuin se ei olisi koskaan nähnyt mitään noin kaunista. Ujon oloisesti se toi päätään tamman lähelle hyväilläkseen toisen niskaa.*
Salli minun olla luonasi tämä yö. Sitten olisin ikionnellinen.
|
|
|
Post by melodies on Nov 21, 2005 0:17:16 GMT 3
"Ole luonani, vaikka loput ikuisuudesta, en pahoita mieltäni."
*Tamma on huojentunut huomatessaan, että toinen on kunnossa. Nyt vasta se kiinnittää huomiota tämän ulkomuotoon ja se katselee urosta uudella mielenkiinnolla.*
"Tämä on siis toinen puolesi? Kumpaa teistä minä rakastan? Kumpi, on oikea sinä? Ja kumpi valitsee, milloin on aika olla esillä?"
*Tamma hyväilee turvallaan uroksen rintaa ja painaa poskensa toista vasten kuin koira, joka kerjää huomiota, rakkautta ja ystävyyttä. Tamman pahin heikkous onkin huomionhakuisuus, jota se on tähän mennessä hakenut vain vääristä paikoista ja saanut sen kyllä tuntea nahoissaan*
|
|
|
Post by dallan on Nov 21, 2005 0:46:28 GMT 3
Rakkaani, Kysyt niin vaikeita. *Uroksen ääni oli nyt lempeämpi.* En tiedä kumpi meistä on oikea minäni, mutta me molemmat ajattelemme samalla tavalla ja olemme sillä tavoin yksi ja sama. *Tässä kohtaa uros piti pienen tauon ikään kuin se ei olisi halunnut jatkaa pidemmälle. Pitkään se ei kuitenkaan antanut rakkaansa odottaa, sillä hänen arvokkuudelleen ei sopinut joutua odottelemaan liikaa. Tai näin uros ainakin ajatteli.*
Kuitenkin koemme tämän maailman eri tavalla. Sinä olet minulle eri näköinen kuin mustalle veriveljelleni ja harmikseni moni puu puuttuu siitä, mitä tälle valkoiselle puoliskolleni annetaan katseltavaksi. En ymmärrä tätä asiaa enkä osaa juuri hallita sitä kumpi puoliskoni on milloinkin esillä. Usein muutos kuitenkin varoittaa etukäteen, mutta aina ei. *pieni tauko.* Aivan kuten tänään kävi.
*Uros tunsi olonsa nyt paljon rauhallisemmaksi. Taikuudella sai niin paljon aikaan, mutta se myös vaati käyttäjältään usein kovin paljon takaisin. Tätä hetkeä ei kuitenkaan voinut verrata melkein mihinkään, mitä koskaan voisi menettää.*
Minä, D'allan, se kuitenkin tässä aina olen, olinpa musta tai valkoinen.
|
|
|
Post by melodies on Nov 21, 2005 1:21:33 GMT 3
"Pahoittelen ajatuksieni sekavuutta ja kysymysteni vaativuutta. Mutta mieleni pakahtuu halusta tietää ja sieluni tukehtuu, jos en saa vastauksia."
*Tamma katsoo oria syvästi rakastaen, mutta sen on pakko kääntää katseensa pois, kun se muistaa oman ruumiinsa vaillinaisuuden ja rumuuden. Se tahtoisi olla jälleen kaunis, nuori ja koskematon, kuin neitsyt, mutta se ei pysty palaamaan menneisyyteen ja muuttamaan tapahtumia korjatakseen oman, tai kenenkään muun kohtalon. Tammalla ei ole enää mitään menetettävää, kuin oman ruumiinsa hallinta ja vapautensa ja se mieluusti vaihtaisi ne ikuiseen läsnäoloon rakkaimpansa kanssa.*
*Viimeaikoina tamman ajatukset ovat jatkuvasti siirtyneet kuolemaan ja kuolemisen haluun. Se haluaisi riistää henkensä ja päättää kärsimyksensä ja surkean elämänsä. Sen ajatukset risteilevät milloin itsemurhasta itsensä myymiseen ja milloin rakastettuunsa D'allaniin.*
*Tamma vilkaisee sivusilmällä oria ja kääntää katseensa pian pois, ennen kuin kyyneleet alkavat virrata sen poskille ja se kääntyy kokonaan selin*
"Muistatko, kun halusimme jälkeläisen?"
|
|
|
Post by dallan on Nov 21, 2005 1:40:38 GMT 3
*Uroksen sydän täyttyi surusta. Se ei kestänyt katsella rakkaallaan olevan noin vaikeaa. Se halusi niin, että olisi voinut tehdä toisen onnelliseksi. Yksisarvisena oleminen oli niin vaikeaa.*
*Uros painoi poskensa tamman niskaa vasten ja oli hetken ihan hiljaa toivoen, että olisi voinut jotenkin lohduttaa toista.*
Jos vain kertoisit... *se puolivahingossa lausahti ääneen.*
Ei sinun tarvitse olla pahoillasi minulle mistään. Kerron kyllä sinulle kaiken, minkä vain mieleni riittää ymmärtämään omasta itsestäni. *Uros piti tauon ja sulatteli hetken tamman sanoja.*
En muista meidän koskaan puhuneen siitä, mutta... *Nyt uros meni ihan hiljaiseksi. Tämä aihe ei ollut sille helpoin mahdollinen, mutta se teki kaikkensa peittääkseen sen.* Mutta siitä on niin kauan. Voimme puhua siitä nyt, tai puhua ihan mistä sinä vain haluat. Olen vierelläsi ikuisesti jos vain sitä toivot. *Voi miten uros tahtoikaan ettei tamman tarvitsisi itkeä.*
|
|
|
Post by melodies on Nov 21, 2005 2:01:51 GMT 3
"Mitä haluat minun kertovan?" *Tamma ravistaa kyyneleet silmistään ja painautuu urosta vasten. Se hengittää oria ja vetää sieraimiinsa tämän tuttua ja turvallista hajua, joka aina ennenkin sai tamman rauhoittumaan*
*Kyyneleet yhä valuivat sen silmistä ja se tunsi, kuinka sen sydänkin kärsi tästä riipivästä rakkaudesta ja tuskallisesta ajatuksesta, joka tahtoi ajaa sen itsemurhaan*
"Muistan selvästi, kuinka suunnittelimme jälkeläistä. Se tosin kariutui vankeuteeni ja siihen eroon, mikä kesti lähes ikuisuuden. Mutta puhukaamme asiasta uudelleen. Kerro mielipiteesi, rakastettuni"
*Tamma katsoo pois päin toisesta, ajatellen nykyistä nimeään, M'lodies, the melody of a death ja se ajattelee kuolemaa. Voi, kuinka se haluaisikaan päättää merkityksettömän elämänsä. Jatkuva henkinen kipu on nyt lievittänyt, kun se on saanut kaipaamansa olennon vierelleen, mutta edelleenkin jokin alitajunnassa käskee kuolla, hypätä korkealta tai juosta mereen. Tehdä ihan mitä vain*
((ääh, taaskin eläinparan ajatukset ja elämä on sidoksissa omaani. Pahoittelen))
|
|
|
Post by dallan on Nov 21, 2005 17:20:27 GMT 3
Sydämeesi sattuu niin kovin.
*Uros painoi taas päänsä tamman niskaa vasten. Sen jälkeen yksisarvinen oli ihan vain paikallaan. Uros ei osannut lukea ajatuksia tai tuntea toisten tunteita, mutta tuon tuskan se tunsi entuudestaan. Tai tuskin nyt ihan mitään tuonkaltaista, mutta tuota jonkin verran muistuttavaa.*
Toivon, että löydät elämästäsi jotain, minkä vuoksi kannattaa jatkaa eteenpäin. Jotain muuta kuin elämästä kiinni pitämistä sen itsensä vuoksi. Ei sinun tarvitse siirtää vuoria tai maalata koko valtavaa taivaanrantaa kauniimmaksi. Kaunis kukkaketokin loistaa vain sen pienten yksilöiden kautta.
*Uros katseli tammaa hetken hiljaa. Nyt se ei tuntenut murhetta vaan oli ehkä hieman huojentunempi. Tunteita on niin vaikea kuvailla sanoin.*
Ei minusta ole maailmaasi muuttamaan, sillä voimani ja viisauteni on rajallinen. Voin antaa sinulle vain rakkauteni ja kaiken, mitä minulla on. Ei minulla ole keinoa, jolla viedä kipusi pois, mutta voin yrittää auttaa sinua löytämään jotain, mistä pitää kiinni. Vaikka vain sellaista, joka saa murheellisen kokonaisuuden loistamaan edes hieman kaunista valoa muuttuen siten edes hivenen paremmaksi sinulle, meille tai ihan kaikille muille.
*Uros ei vastannut vielä itselleen esitettyyn kysymykseen. Hän tekisi sen vielä, mutta ihan vielä ei ollut sen aika.*
|
|
|
Post by melodies on Nov 23, 2005 22:13:06 GMT 3
"Sanasi saavat minut voimaan paremmin. Mutta välttelet kysymystäni. Miksi näin?"
*Tamma tahtoisi vetäytyä pois uroksen luota, koska sitä pelottaa. Ei sen kuulu olla onnellinen. Ja voi, kuinka se pelkääkään eroamista. Ehkä se on itsekyyttä, mutta tamma pyrkii suojelemaan itseään kaikelta kivulta ja kärsimykseltä. Ja eräs toinenkin asia, mitä se pelkää. Tämä, uhkaksi sitä nyt kutsuttakoon, ei ole vaikuttanut tamman elämään hetkeen, mutta tiettävästi se odottaa jälleen uutta tilannetta ja hetkeä, jolloin iskeä.*
*Tamma luimistelee korviaan ja haistelee ilmaa levottomana, vaikka muistaakin toisen tekemän loitsun, mikä antaisi tilaisuuden puolustautua. Mutta siltikään se ei saa itseään rauhoitettua. Miksi tämä uhan tunne palasi juuri nyt?*
|
|
|
Post by dallan on Nov 23, 2005 23:21:09 GMT 3
Anteeksi, että annoin sinun odottaa. *uros yritti jatkaa vielä vastatakseen lopultakin, mutta ei saanut muotoiltua ajatuksiaan sanoiksi.*
*Uros mietti vielä hetken ja yritti sitten uudestaan:* Haluaisitko sinä jälkeläisen? *se kysyi lempeällä äänellä siirtäen näin hetkeksi vastuun pois itseltään. Uros ei ollut suoranaisesti vastentahtoinen puhumaan tästä, mutta epävarmuus oli läsnä sen jokaisessa sanassa ja teossa.*
|
|
|
Post by melodies on Nov 23, 2005 23:53:33 GMT 3
"Sinä et vastaa minun kysymyseeni. En halua kysymystä, vaan vastauksen. Älkää kierrelkö, rakkainpani"
*Tamma puskee toista turvallaan, lohduttaakseen tai hakeakseen lohtua. Eläin peittää joka tapauksessa taitavasti painostavan olotilan tarkkaan harkituilla eleillään*
|
|