|
Post by dallan on Nov 24, 2005 14:04:52 GMT 3
*Uros oli nolostua kovasti, mutta tamman hellyys sitä kohtaan sai sen hetkessä unohtamaan tämän epämukavan tilanteen.*
Minulle olisi kunnia tulla valituksi tähän tehtävään ja velvollisuuteni olisi toteuttaa tällainen toive, mutta en usko, että minusta on siihen. *Uros ehti jo pienen hetken hiljentyä, kunnes hoksasi, että nyt sen olisi paikallaan ilmaista vähän tarkemmin se, mitä oikein sanoillaan tarkoitti. *En tarkoita, että se olisi minulta mahdotonta, mutta minusta vain tuntuu, etten ole valmis siihen ja pelkään, ettei minusta olisi hoitamaan omaa osuuttani.
*Uros oli häpeissään omasta kelvottomuudestaan. Näin hän ainakin itse näki asian. Se oli ihan hiljaa antaen asioiden vapaasti tapahtua ympärillään. Tästä olisi pitänyt puhua jo aikaisemmin, mutta näin ei vain ollut käynyt. Tuntui niin väärältä tehdä se tällä tavalla.*
|
|
|
Post by melodies on Nov 29, 2005 1:31:34 GMT 3
"En ymmärrä, miksi pidät itseäsi epäkelvollisena tähän. Kieltämättä minäkin pelkään. Pelkään kaikkea siihen liittyvää ja varsan kohtaloa, varsinkin kun olen mitä olen. Pelkään myöskin sen hengen puolesta, vaikka se ei ole missään suhteessa realistinen vielä."
*Tamma huokaa ja vilkaisee toisen niskan yli metsään ja rauhoittavaan pimeyteen. Tai, tavallisesti rauhoittavaan. Tänään se saa tamman voimaan pahoin ja sitä puistattaa*
"Jos olet suostuvainen, olen enemmän kuin tyytyväinen. Saan kantaa sisälläni rakkauttasi minua kohtaan"
|
|
|
Post by dallan on Nov 29, 2005 14:32:43 GMT 3
Rakkaani, en ole valmis siihen ainakaan vielä. *Uros sanoi haikeana. Se huokaisi ja mietti mielessään, miten kykenisi selittämään asian. Tuntemusten kuvaileminen sanojen avulla oli niin mahdottoman tuntuista joskus. Kerrankin oli niin, että uroksesta vain tuntui, ettei se vielä pystyisi siihen ilman, että siitä oli selittämään edes itselleen, mistä tämä kaikki oikein johtui.*
Jos vain mitenkään kykenisin siihen niin en antaisi ristiriitaisten tunteideni tehdä päätöstä puolestani, mutta ne hallitsevat minua nyt, eikä oma tahtoni riitä saamaan minua vielä tuntemaan toisin. *Yksisarvinen puhui hankalalla tavalla eikä tahtonut itsekään ymmärtää mitä oikein tarkoitti. Juuri sen vuoksi se ajautui ilmaisemaan itseään niin epäselvästi.*
Tarvitsen vielä aikaa käydäkseni tämän kaiken läpi oman itseni kanssa. Vasta sitten kykenen selittämään, mistä tämä kaikki johtuu. Ja vasta sitten kykenen ehkä muuttamaan itseäni siten, että kykenisin täyttämään toiveesi.
*Ympärillä oli niin kylmää ja pimeää. Itse luontokin tuntui niin vihamieliseltä nyt. Uros olisi niin mielellään muuttanut tuon kaiken joksikin aikaa, mutta koko tämä tapaaminen jännitti sitä niin, että sen oli vaikea uskaltaa sanoa mitään tai ehdottaa mitään.* Tahtoisitko tulla vierailulle sinne, missä on minun kotini? *Se sai kysyttyä varovaisesti.*
|
|
|
Post by dallan on Dec 2, 2005 0:59:30 GMT 3
((Sopisiko sinulle, että teetäittäisin maalauksen M'lodiesista ja D'allanista? Jos suostut tähän niin olisin lisäksi kiitollinen jos kirjoittaisit M'lodiesista kuvauksen siitä, miltä haluaisit hänen kuvassa näyttävän ja mahdollisesti voisit esimerkiksi myös kertoa mikä olisi hänen tunnetilansa ja mitä hän olisi tekemässä. Tai sitten voisit vaikka vain sanoa, että käytettäköön tässä pelissä jo esiteltyä ulkonäkökuvausta, ihan miten vain itse haluaisit.))
|
|
|
Post by melodies on Dec 12, 2005 4:56:22 GMT 3
((Juuri hetki sitten skannasin piirtämäni kuvan Melodiesistä. Lähetän sen sinulle.))
|
|
|
Post by dallan on Dec 12, 2005 14:10:07 GMT 3
((Perille saapui, suurkiitokset siitä. Laitoin sähköpostiisi vielä muutaman sanan lisää edellisen viestini aiheesta.))
|
|
|
Post by melodies on Dec 14, 2005 5:38:58 GMT 3
((Pahoittelen viivettä. Muutto vei aikaa))
*Tamma ohittaa uroksen kieltävän vastauksen sanaakaan sanomatta ja palaamatta asiaan toiste. Aivan kuin asialla ei lopulta olisi mitään väliä*
"kotinne? Kuinkahan kaukana se lienee?" *Tamma uppoaa ajatuksiensa syövereihin ja siirtyy taas huomaamattaan, tässä yhteydessä loukkaavaan, teitittelyyyn*
"Voitte toki johdattaa minut sinne, kunhan lähdemme mahdollisimman pian. Paikallaan pysyttely ei ole turvallista"
*Tamma kävelee kauemmas orista ja katsoo tätä ilkikurinen katse silmissään. Hetkeä myöhemmin häikäisevä valo on sulkenut tamman sisäänsä ja eläin näyttäisi olevan liekeissä. Ja muutamaa hetkeä myöhemmin, äskeisen raihnaisen yksisarvisen tilalla seisoo, muuten sama eläin, mutta kauniin puhtaan valkoisena (lukuun ottamatta mustia läikkiään). Ja siivekkäänä. Ensimmäistä kertaa vuosiin, se käyttää tuota taitoa, minkä se on salannut rakkaimmaltaan ja kiduttajiltaan*
"Menettekö edeltä?" Se kysyy lempeästi ja astuu pari levotonta askelta eteenpäin.
|
|
|
Post by dallan on Dec 14, 2005 21:55:48 GMT 3
((Minkä kokoiset nuo siivet muuten suunnilleen ovat?))
*Uros katseli tamman muodonmuutosta suu ammollaan ja veti syvään henkeä. Se oli aluksi hurjan peloissaan ja lopputuloksen nähdessään erittäin hämmästynyt. Sillä kesti hetki, että se sai rauhoituttua ja kerättyä ajatuksensa uudestaan.*
Ei meidän tarvitse kävellä mihinkään, salli minun siirtää meidät sinne suoraan tästä, *uros sanoi äänellä, josta saattoi vielä kuulla äskeisen voimakkaan hämmästyneisyyden. Eläin keskittyi ja sulki silmänsä hetkeksi. Ympäristö muuttui äkisti. Metsässä ei enää oltu. Maasto oli muuttunut lumiseksi niityksi. Puita ei näkynyt enää missään, kaikkialla oli vain tasaista maastoa silminkantamattomiin. Ilma oli viileä, mutta pakkasta ei ihan ollut. Tumma tähtitaivas antoi yöhön valoa ja oli sen verran valoisaa, että ympärilleen saattoi nähdä ihan hyvin ilman, että silmät vaativat hämärään tottumista.* Täällä me saamme olla ihan rauhassa, jos ympäristö ei miellytä sinua niin muutan sen mieleiseksesi. *Tamman lähellä oli yhä se sama valkoinen uros, joka oli juuri hetki sitten saanut metsän jäämään taakse.*
Minä olin ensin valkoinen, sitten luonto muutti minut mustaksi, ja edelleen minä yritän pitää värini muiden seurassa valkoisena, koska en minä luonteeltani ole musta enkä tahtoisi värini antaa muiden luulla minusta niin. En minä "oikeasti" ole tämän näköinen, mutta luonteeltani minä olen, enkä siis osaa sanoa kumman värinen minun olisi todella oltava. *Uros päätti pienen tarinan itsestään syventyen vain katselemaan tamman kaunista väriä ja sen upeita siipiä miettien hiljaa mielessään, millainen oli hänen ulkonäkönsä tarina.*
|
|
|
Post by melodies on Dec 16, 2005 0:58:03 GMT 3
((Vaikea kuvailla. Riittävän isot? Mutta asialla ei liene väliä, varsinkaan kun Melodies ei tuo tätä puolta itsestään kovinkaan usein esille))
"Paikka miellyttää minua." *Tamma sanoo ja venyttelee siipiään ja laskostaa ne 'pois tieltä'. Tamma katselee ympäristöään poissa olevana saadakseen varmistuksen alueen turvallisuudesta. Eläin on toisinaan sairaalloisen skeptinen kaikkea uutta kohtaan ja siksi se lymyilee metsissä, mieluiten pois kaikkien näkyvistä.*
*Tamma kuuntelee uroksen kertomusta vaitonaisena, pää hieman kallellaan ja katse maassa. Mitä sen pitäisi tuohonkin sanoa?*
"Olen aina ollut valkoinen, kuten varmasti tiedät. Mustan läikkäni ja silmien tummuuden sain jouduttuani hankaluuksiin ja myytyäni itseni erästä turhaa ominaisuutta vastaan, jota uskoin tarvitsevani ja jota en kuitenkaan saanut käyttööni. Mutta uskoisin, ettei tämä ole sitä mitä haluat minun kertovan. Oletan, että haluat kuulla siivistäni? Muistanet, että olin jonkin aikaa vankeudessa kaukana siellä jossakin, paikassa jonka sijaintia en edes muista. Enkä halua muistaa. Ne olennot kiduttivat minua julmasti, mutta unohtivat sen tosiseikan, että minulla on kyky oppia loitsuja ja toistaa ne täydellisesti. Joten lentokykyni on peräisin vihollisiltani. Tai vihollisiltamme. Ne tuntuivat vihaavan jokaista yksisarvista, jolla on kykyä ja halua parantaa. Minulla taisi niihin aikoihin olla vielä uskoa hyvyyden puolesta, mutta ne saivat minut uskomaan toisin. Ehkä näin on parempi. En enää tuhlaa energiaani mitättömien olentojen pelastamiseen."
*Tamma ravistaa päätään ja levittää siipensä ja venyttelee niitä jälleen. Eleellä ei oikeastaan ole mitään tarkoitusta, kunhan omaksi ilokseen kokeilee voimavarojaan.*
"Minä haluan lentää"
|
|
|
Post by dallan on Dec 21, 2005 14:10:42 GMT 3
*Uros asettui maahan makaamaan kyljelleen katsellen hiljaa tamman liikkeitä. Paikassa tuuli jonkin verran, mutta se ei vaikeuttaisi lentämistä kovinkaan paljoa. Tamman sanat saivat uroksen mietteliääksi ja näin ollen se pohti hiljaa mielessään jotain. Uroksella todella oli paha tapa miettiä asioita liikaa, sillä tuollainen pohtiminen sai sen unohtamaan kaiken muun paitsi sen asian, mitä oli juuri itsekseen tarkastelemassa. Näin tuo eläin eli tätä hetkeä vain itselleen, ei siksi, että ei olisi piitannut toisesta, päinvastoin, mutta kaikilla tuntuu olevan omat paheensa.*
|
|
|
Post by melodies on Dec 21, 2005 17:07:03 GMT 3
*Tamma levittää siipensä ja kääntyy tuuleen päin. Se nostaa päänsä, sulkee silmänsä ja haistelee ilmaa. Näin se seisoo ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes se arvaamatta koukistaa polvensa ja hyppää ilmaan. Riemuissaan se tuntee, kuinka heikko tuuli tarttuu sen siipiin ja kuinka sen siivet kantavat eläimen vähäisen painon. Tamma levittää siipensä ja lentää eteenpäin, osittain loitsun voimin, osittain omin taidoin. Eläin unohtaa kaiken muun, paitsi ilmavirtauksen lempeän syleilyn ja se lentää kauemmas, pois toisesta. Eläin on taas yksin itsensä ja ajatustensa kanssa*
|
|
|
Post by dallan on Dec 22, 2005 0:04:36 GMT 3
*Uros seurasi tamman vapaata lentoa ja oli pakahtua onnesta. Nauttiko hän koskaan olostaan ja jos nautti niin kuinka usein? Tämä kysymys vaivasi urosta hieman, mutta nyt se ei saanut häiritä. Eläin ei itsekään ollut aikeissa häiritä rakastaan vaan antoi tämän tehdä mielensä mukaan mitä vain itse toivoi ilman, että kaikkeen pitäisi puuttua tai osallistua. Vaikka tänään oltiinkin tavattu pitkän tauon jälkeen ei se tarkoittaisi, että nyt pitäisi elää vain toista varten.
Uros käänsi itseään voidakseen maata mahallaan. Oli niin viileää ja rauhallista eikä mistään ulkoisesta uhasta tarvitsisi olla nyt huolissaan. Pitemmän päälle sellainen ehkä alkaisi kyllästyttämään, mutta sen ei tarvinnut tehdä sitä nyt.
Pieni valkoinen lintu lensi tammaa vastaan jostain kauempaa. Lintu katseli yksisarvista pitkään ja sitten avasi nokkansa puhuakseen.* Sinä varmaan olet se Melodies? Dallan on puhunut jostakin sen nimisestä kovin usein, mutta ei ole koskaan vienyt minua tapaamaan häntä. Minä olen Dallanin lintuystävä ja *tässä kohtaa lintu vaimensi hieman äänenvoimakkuuttaan* totta puhuen yritän parhaani pitää hänestä huolta, sillä hän ei tunnu olevan ihan täysjärkinen.
|
|
|
Post by melodies on Dec 22, 2005 9:13:17 GMT 3
*Linnun näkeminen hämmentää tammaa, koska se ei olettanut kohtaavansa muita elollisia tässä paikassa johon sen rakastettu oli sen tuonut. Huolestuneena se vilkaisee rakastettunsa suuntaan varmistaakseen, että tämä on siellä missä pitikin. Eläin ei ole edes varma, haluaako se puhua linnulle kuultuaan sen syytökset, joihin se ei näe mitään järkevää perustetta, joten se tekee taktisen siirron ja laskeutuu melko kauas rakkaimmastaan, laskostaa siipensä ja jää odottamaan tätä outoa lintua vilunväreen pistellessä sen ihoa*
|
|
|
Post by dallan on Dec 22, 2005 12:38:59 GMT 3
*Lintu laskeutuu maahan aivan tamman vierelle. Se oli pieni ja harmittoman näköinen, mutta suunsoittoa pieni koko ei siltä estänyt.*
Ei minua tarvitse pelätä. Minähän tässä olen pieni ja sinä taas suuren suuri. Dallan on kyllä sitä mieltä, että käyn muiden hermoille aika usein, mutta en minä sellaista sinulle tarkoita.
*Lintu katsahti D'allanin suuntaan. Tämä oli noussut jaloilleen ja hitaasti asteli kohti tammaa ja lintua voidakseen korjata mahdollisesti ikävän tilanteen.*
Tahtoisin vain tutustua sinuun paremmin jos nyt kerran ehkä tulemme viettämään tulevaisuudessakin aikaa yhdessä. En minä sinun aikeistasi Dallanin kanssa tiedä, mutta ilman minua hän ei kyllä pärjää, joten minä en häntä jätä.
|
|
|
Post by melodies on Dec 22, 2005 20:49:51 GMT 3
*Tammaa hermostti jo nyt linnun läsnäolo. Se ravistaa päätää ja luo toiseen tuikean katseen*
"En ymmärrä, mitä asiaa sinulla minulle voisi olla. Ja luotan D'allaniin, sanoit mitä hyvänsä"
*Tamma vilkaisee orin suuntaan toivoen, että tämä tulisi pikaisesti paikalle ja ratkaisisi tämän tukalan tilanteen, jossa se ei mielellään olisi. Tamma pyyhkäisee turvallaan oikeaa kylkeään ja ravistelee itseään päästäkseen eroon vilunväreistä. Jokin tuossa linnussa saa sen tuntemaan olonsa ahdistuneeksi ja uhatuksi*
|
|