|
Post by nirna on Jan 30, 2008 22:16:38 GMT 3
Virva tiesi nyt, että mies hänen edessään oli Alanir. Nainen vilkuili ympärilleen ja astui sitten lähemmäs miestä. "Miksi olet täällä? Mikset sanonut mitään, kun kerroin olevani tulossa tänne? Ei pohjoisessa ole nyt kuin tämä sota!" nainen miltei huusi. Miehen näkeminen nyt sekoitti hänet täysin. Virva oli vihainen, hermostunut, yllättynyt.
"Tämä ei voi olla totta. Minun on lähdettävä, sinä et voi olla tässä taistelussa. Et voi..." Virva sanoi ja miltei itki. Hän kääntyi poispäin miehestä ja lähti kulkemaan poispäin, pois leiristä.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 22:20:26 GMT 3
Alanir liikahti ja ojensi kätensä vetäen sen sitten pois. "Koska minulle maksettiin tästä sodasta.." Mies sanoi sen hiljaa, kuin häpeä olisi painanut hänen hartioitaan. "Ennen kuin sinuun tutustuin, minulle maksettiin taistelemisesta tällä puolella, toisen puolen jo hamuten vertani.. Minä en haua taistella sinua vastaan.."
Alanir sanoi sen ääneen, ja irvisti. Hänen kovaulkokuorensa rapistui
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 22:41:50 GMT 3
Virva pysähtyi kuullessan miehen sanat. He olivat molemmat väärällä puolella, tämä ei ollut heidän sotansa. Virva kääntyi puolittain kohti miestä. "Kuka on sanonut, että meidän kummankaan pitäisi jäädä? Tämä ei ole meidän sotamme: sinä taistelet rahasta, minä löytääkseni äitini suvun. Sinun tiesi on tuonut sinut tähän: jos tahdot jatkaa, sinun pitää tappaa minut. Minä olen jo luopumaisillani toivosta löytää sukuni; eivät he minua tunnustaisi. Meidän tiemme ovat tässä, ne haarautuvat. Mitä tietä sinä kuljet?"
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 22:49:37 GMT 3
"Min-" "TUNKEILIJA!" kuului korvia raastava huudahdus ja Alanirin vierestä eräästä teltasta juoksi Örkki raskaan nuijan kanssa kohti Virvaa. "Kuole haltia huor-" Virva tuskin ehtisi reagoida, asiat kävivät niin nopeasti mutta loppujen lopuksi Örkki kaatuisi maahan polvilleen pitäen kiinni miekasta joka oli sen vatsan lävitse. "Juokse....Nyt.. Alanir veti miekan pois örkin selästä.
Kääntyen leiriä päin. "Huomenna illalla, pohjoisesa on lähde.. tavaan siellä... mene."
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 23:00:47 GMT 3
Virva ei tiennyt, mitä tapahtui. Örkki ilmestyi ja kaatui sitten. Alanir pyysi häntä pakenemaan ja kehotti tulemaan lähteelle seuraavana iltana. Nainen jätti miehen selviämään yksin vihollisen kuulusteluista, ja lähti. Vaikkei olisi halunnut.
Päästyään takaisin leiriinsä Virva antoi arvionsa joukkojen määrästä haltiajohtajalle. Johtaja oli tyytyväinen soturiinsa ja lähetti hänet lepäämään. Maatessaan muiden soturien kanssa luolassa Virva puntaroi asioita. Missä vaiheessa yhden yön jutusta olikin tullut ihan jotain muuta? Jokin oli muuttumassa, mutta miten? Se selviäisi hänelle vasta seuraavana iltana. Virva valvoi pitkälle yöhön nähden sekavia unia ruskeista silmistä ja niiden taakse teljetyistä salaisuuksista.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 23:08:25 GMT 3
"Mitä tapahtui!" "Haltia soturi hyökkäsi hänen kimppuunsa." "Miksi miekkasi on veressä!" "Haavoitin häntä." "Hyvä mutta et tappanut" "En ehtinyt hän pääsi karkuun." "Hyvä on, poistu." Alanir poistui paikalta telttaansa istuen hiljaa alas. Hänen kätensä tärisivät. Miksi minä mietin että selvisikö hän...Miksi... hän on vain...Virva.. Alanir ei saanut nukuttua sinä yönä, hän nukkui pitkään seuraavaan päivään. Tiedustelijan etu.
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 23:21:29 GMT 3
Virvan onnistui lähteä leiristä sillä verukkeella, että hän metsästäisi ja tarkkailisi ympäristöään. Nainen otti myös miehen jättämän pajunkappaleen mukaansa, toivoen saavansa jonkinlaisia vastauksia miehestä.
Lähde löytyi pohjoisesta, kuten Alanir oli sanonut. Virva tuli paikalle varovasti, peläten joutuvansa jostain syystä väijytykseen. Hän lähestyi lähdettä varjoissa, hämärä oli jo levinnyt taivaalle. Valmiina puolustautumaan Virva asettui väijyksiin lähteen lähelle.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 23:32:26 GMT 3
Alanir ilmestyi tuokion kuluttua lähteen reunalle rauhallisesti, käden leväten miekan kahvalla, kuin hän olisi kuulunut jälleen vain tähän hetkeen, hän katseli ympärilleen ja istui alas hieroen kylkeään pienesti ja katsellen lähteen pintaa.
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 23:39:50 GMT 3
Virva huomasi jonkun lähestyvän lähdettä. Alanir... Naisen sydän jätti ensin muutaman lyönnin väliin, lähti sitten hurjaan laukkaan. Mies näytti samalta kuin viimeksikin. Virva nousi piilopaikastaan ja seisoi hetken katsellen miestä. Tämä oli oma rauhallinen itsensä, ja hetken Virva ajatteli, pitäisikö hänen lähteä, olla sekaantumatta miehen elämään.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 23:48:02 GMT 3
Mies nosti katseensa rauhallisesti huokaisten pienesti ja nousi seisomaan ja käveli ympärilleen. Hän ei tulekkaan...Hän todella pakeni, pidemmälle kuin toivoin...MITÄ minä ajattelen taas. Alanir oli huppunsa kätköissä jälleen.
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 23:56:41 GMT 3
Virva tuli esiin varjoista. "Alanir.." hän sanoi, miltei kuiskasi. Muutama askel, ja hän voisi koskettaa miestä. Virva harppaa vielä lähemmäs miestä. "Sinä tulit, jumalille kiitos ettet ole loukkaantunut!" nainen huudahti ja helpotus siitä, että toinen todella oli hänen edessään, sai hänet vaipumaan polvilleen ja haukkomaan henkeään. Kuin kaikki sanomaton olisi puristanut häntä kasaan.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 31, 2008 0:00:17 GMT 3
"Shh... Metsät kaikuvat öisin." Mies sanoi ja siirsi hupun kasvoiltaan pois katsoen naista ja polvistuen tuon eteen ottaen tuota käsistä kiinni ja auttaen ylös. "Oletko kunnossa?" Mikä yhdeksännen helvetin nimeen häntä vaivasi.. miksi hän hamusi naista lähemmäs!?
|
|
|
Post by nirna on Jan 31, 2008 0:14:08 GMT 3
Virva tukeutui mieheen, kunnes jalat taas jotenkin häntä kantoivat ja henki kulki normaalisti. Viha, pettymys, pelko täyttivät hänet. "Kunnossa? Minäkö kunnossa? Mikä sinua vaivaa? Jätät jälkeesi viestin, jota en osaa lukea. Et sano mitään, vaikka olemme tulossa samaan taisteluun. Pelastuit vastaamasta viimeksi, koska... Koska pelastit minut. Alanir, mikä olet? Kuka olet? Mitä on tuon kuoresi sisällä?" nainen sanoi kiihkeästi ja kääntyi poispäin miehestä tuntiessaan kyynelten tekevän tuloaan. Hän näki taas olevan tienristeyksessä: kulkisivatko he kohta eri suuntiin?
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 31, 2008 0:20:58 GMT 3
"Alanir Lehtituuli, Palkkasoturi etelästä.. Se minä olen. Ja minun kuoreni alla?...Mistä minä tiedän en tiedä mitä kuoreni alla on näiden vuosien jälkeen joita olen nälkiintyneenä kestäämään, yksinäisyydessä... Minun kuoreni sisällä on yksinäinen mies." Miksi hän kertoi sen...Miksi häntä sattuu nähdä naisen selkä joka värähtelee tukahdetuista kyynelistä. Kädet kietoutuivat naisen hartioiden ympärille. "Olet vaarallisempi kuin miekka.."
|
|
|
Post by nirna on Jan 31, 2008 0:55:19 GMT 3
Virva tuntee miehen vasten selkäänsä. Palkkasoturi etelästä... Sekö mies tunsi olevansa? "Lehtituuli... Se sinä olit, sade ja viima heittivät sinut elämääni," Virva sanoi ja oli hetken hiljaa nauttien miehen lämmöstä vasten selkäänsä. "En vahingoittaisi sinua koskaan, miten muka voisin? Alanir... Me olemme molemmat eläneet yksin, siksikö tämä niin meitä hämmentää? Kun olemme viimein löytäneet toisemme? Kaiken hyljeksynnän jälkeen..." Virva sanoi kyynelten valuessa tämän poskille. "Kaiken hyljeksynnän jälkeen olen löytänyt luotasi etsimäni."
|
|