|
Post by nirna on Jan 29, 2008 23:47:59 GMT 3
Viittaan verhoutunut hahmo juoksee kadulla kohti majataloa. Koko päivän jatkunut sade jatkuu edelleen, vaikka päivä on jo taittumassa yöksi. Viittamies pääsee majataloon ja kiiruhtaa sen ovista sisään. Hän törmää heti ihmismassaan, joka täyttää majatalon ravintolasalin. "Anteeksi!" viittamies huudahtaa miehelle, johon on törmännyt. Mies kääntyy kohti törmääjäänsä ja tönäisee tätä. "Haastat riitaa, häh?" mies murisee, mutta hämmentyy sitten totaalisesti. Tönäisyn voimasta viitan huppu on heilahtanut pois viittamiehen päästä ja paljastaa tämän naiseksi. "En toki", nainen sanoo miehelle anteeksipyytävästi. "Juoksin kiireellä sadetta pakoon ja..." nainen ehtii sanoa ennenkuin mies keskeyttää hänet. "No niin, olin hieman kireä, suokaa anteeksi neitokainen. Ehkä haluatte..." "Lämmintä ruokaa? Kyllä vain, anteeksi vielä kerran," nainen toteaa miehelle ja jättää tämän tuijottamaan jälkeensä tyrmistyneenä.
Nainen tunkeutuu tiskille väkijoukon läpi. "Mimosa, hei, Mimosa!" nainen huutaa ja huitoo ilmaa. Hänen ystävänsä, majatalon palvelusväkeen kuuluva Mimosa on juuri kaatamassa olutta tuoppeihin, mutta ilahtuu ystävänsä tulemisesta paikalle. "Virva, ihanaa kun tulit! Odota hetki, tuon sinulle keittoa. Täällä on aivan karmea hullunmylly, ollut koko päivän! Sateen syytä," Mimosa mutisee ystävälleen ja lähtee kohti keittiötä. Virva naurahtaa itsekseen ja jää odottamaan ruokaansa. Hän söisi sen nopeasti ja menisi sitten talon yläkertaan omaan huoneeseensa, hetkeäkään kauempaa hän ei tahtonut olla täällä humalahakuisesti juovien miesten keskellä...
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 29, 2008 23:59:47 GMT 3
Sade piiskasi kuin ajuri hevostaan, hänen askeliensa ollen raskaat ja selän kyyryssä raskaan ja märän viitan painaen hänen harteitaan alas, mutta silti hän matkasi eteenpäin, Vain pieni kuuro, niin hän oli sen katsonut, Pah! tästä hyvästä hän kyllä ruoskii itsensä, pieni kuuro kissankontit taivashan tässä niskaan tippuu. Hän jatkoi askeliaan sateessa ja tuulessa joka kiusasi häntä kuin kissa hiirtä vaihtaen suuntaan mistä tullen välillä kuin salamurhaaja takaa, välillä sivusta kuin maantienrosvo tai edestä kuin muuri kylmiä pieniä veitsiä sadepisarat liittolaisenaan.
"Koiranilma.." Hän murahti vankalla äänellään ja haroi leukaansa josta kasvoi oientä sänkeä, siitä oli taas päiviä kun hän oli nukkunut jossain missä aamulla olisi ehtinyt edes siistiä itseään. Askeleiden vieden kohti kylää, hän oli nähnyt sen kukkulalta kauempaa savuhormien vapauttaen lämpöä jota hän kaipasi. Ja piruvie ruokaa, nyt riitti ansastus ruokaa jota ei tarvitsisi juosta kiinni.
Tovin kuluessa hänen astuen kylän porteista sisään katseen kiertäen hupunvarjoista, juoksu askelien kuuluen hetken ja sitten tömähdys ja huutoa ja naurua. Siellä missä kovin mekkala on siellä majatalon täytyisi olla. Hän lähti majatalon suuntaan ja pian tuuppasi oven auki. Tuoden sateen ja tuulen mukanaan.
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 0:08:29 GMT 3
Virva kuuli oven taas käyvän ja katsahti ovelle. Joku oli taas hyökännyt sisälle sateesta, tulijan viitta oli läpimärkä. Mimosa toi ruoan ystävälleen. "Missä olet ollut viime päivät? Rufus olisi halunnut antaa huoneesi jo pois, mutta minä muistutin sinun maksavan siitä erittäin käypää vuokraa," nainen jutteli ystävälleen, joka puhalteli kuumaa ruokaansa.
"Luulen, että Rufus vierastaa sinua koska olet puoleksi haltia. Muutenhan hän on ystävällinen kenelle tahansa, joka vain voi kantaa hänelle hippusenkin kultaa," Mimosa marmatti ja Virva oli nauraa. Hänen ystävänsä pomo oli tosiaan omaa laatuaan: karkea ja rahanhimoinen. Virva riisui viittansa ja ojensi sen tiskin yli Mimosalle. "Voinet laittaa sen jonnekin kuivumaan, minun huoneessani on muutenkin täyttä, " nainen virkkoi ystävälleen, joka otti viitan vastaan. "Minä laitan sen talliin kuivumaan, saat pitää kirjasi kuivina," ystävätär virkkoi ja hävisi taas takahuoneeseen. Virva jäi syömään keittoaan ajatukset kirjoituksissa, joita juuri tutki. Tutkinnan alla olevassa aikakirjassa saattoi hyvinkin olla tieto, jota hän oli etsinyt kauan löytääkseen äitinsä suvun.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 0:25:38 GMT 3
Hänen askeleensa veivät hänet kohti tiskiä, hänen hartiansa osuen pienesti erääseen mieheen joka kääntyi humalaisen tokkuroivana. "Häh! Haluatko sä haastaa riitaa vai!" Tuo yritti keskittää katseensa mieheen joka oli pysähtynyt. "En halua, vaan päästä tiskille kurkkuani kuivaa taivallus vaikka muuten kehoni ja vaatteeni ovat märkiä sateista kuin merimiehen kurkku maallepaluu päivänä." Tuo sanoi. Ottaen kiinni hupustaan vetäen sen pois kasvoiltaan.
Hänen kosteat punertavanruskeat hiuksensa valahtivat hartioille kapeiden maailmaa nähneiden kasvojen näkyen varjoisina soihdun valossa ruskeiden silmien tuijottaen miestä kulmikkaan leuan ollen sängenpeitossa hiusten tosin ollen korvientakana. Hänen korvansa olivat suipot, miehen veressä virtasi haltiaa, ja ihmistä sänki ei muuten olisi mahdollinen.
Humalainen siristi silmiään maiskutellen. "Kyllä sä haluat haastaa riitaa. Mies hoiperteli. "Ei en halua, minua ei Kiinnosta tapella näiden matkattujen virstojen jälkeen, minä haluan nyt vain lämmintä ruokaa ja juotavaa. "Katsotaan huomenna." Mies sanoi ruskeiden silmien porautuen humaltuneeseen joka pakitti hieman säikähtäneen oloisena. "Joo katotaan vaan! Mä tapan sut jos muistan sut huomenna!"
Mies ei sanonut mitään hän siirsi itsensä ja märän olemuksensa tiskille viittoen läheisintä työntekijää luokseen.
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 0:30:29 GMT 3
Virva katsahti taakseen. Uusi matkamies oli joutunut jonkun humalaisen kynsiin, humalainen haastoi riitaa. Kun matkaaja veti hupun päästään, Virva putosi hetkeksi tavallisen maailman ajankulusta. Miehessä oli sitä jotain, jotain mikä veti häntä heti puoleensa. Mies pääsi eroon humalaisesta ja Virva kääntyi takaisin ruokansa puoleen. Matkaaja istui lähelle häntä ja viittoi Mimosalle, joka iski mennessään silmää ystävälleen. "Mitä saisi olla, herra?" Mimosa kysyi matkaajalta.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 0:35:32 GMT 3
"Jotain ruokaa mitä ei tarvitse juosta kiinni kiitoksia, ja simaa, tai olutta kumpaa nyt itse suosittelisit paremman makuiseksi tällä hetkellä." Tuon ruskeat silmät tarkkailivat Mimosaa, ja sitten jälleen tiskintasoa, hän oli selvästi oman tiensä kulkija, hän ei etsinyt katseellaan mitään, tai ketään. Kuin yksinäinen susi
"Ja huone olisi mukava, tai tilaa tallista, voin hyvin nukkua hevosten seassa, on sitä ennenkin nukuttu metsässä eläinten ympäröimänä, nyt vain olisi mukava saada toisenlaiset seinät kuin telttakangas, tai luola. jokin joka voisi ehkä olla lämmin." Mies sanoi rauhallisesti, hän puhui rauhallisesti mutta ei melankoliesti, eikä pontevasti, aivan kun hän olisi kuulunut vain tähän hetkeen sanojensa kanssa. Ei etuilua ei jälkeen jääämistä.
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 0:42:38 GMT 3
Virva kuunteli tarkkaavaisena miehen puhetta. Hän mietti ulkoasuaan: nahkatoppia avarakaulaisen pitkähihaisen paidan kanssa, pitkiä housujaan ja nyörisaappaitaan. Korvia, joiden suippous oli pitkien, vaaleiden hiusten kätkemä, kasvoja ja vartalonsa kurveja jotka tekivät hänestä naisen. Ehkä mies ei välittänyt saada seuraa.
"Minäkin sain noista humalaisista jo osani tullessani sisään," Virva uskaltautui sanomaan viereensä istuneelle miehelle, kun Mimosa lähti hakemaan tällekin ruokaa ja huoneen avainta. Virva heilautti vielä pienesti päätään kohti salia, missä humaltumisaste alkoi nousta ripeästi.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 0:47:09 GMT 3
Mies käänsi katseensa rauhallisesti Virvan suuntaan hänen hiustensa karaten korvien takaa tuon kasvoille kuin naruna pienen hymähdyksen vapautuen tuon kurkusta ja hymynhäiveen. "Kuka ei? Tämä on sentään taverna, ja taverna on aina täynnä juoppoja elämäänsä kyllästyneitä seikkailijoita, sama asia kuin että talvi jäädyttää järvet estäen kalastajia hankkimasta elantoaan helpommin." Mies katseli naista hiljaa, katseen ollen tuon silmisä, välillä katseen harhaillen käyden naisen lävitse huomaamattomasti.
"Ja sinä olet?"
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 0:53:38 GMT 3
Virva huomasi heti miehen olevan samaa rotua kuin hän. Jännittävää, nainen ajatteli itsekseen. Puheistaan päätellen mies oli hyvinkin järjissään, kaukana humalaisista lajitovereistaan.
"Olen eräs tämän paikan kanta-asiakkaista. Lihakeitto on erinomaista, suosittelen. Ja huoneetkin ovat siedettävät, oma majapaikkani komennusteni välillä on myös täällä. Omistaja ei tosin pidä haltioista, eikä ole niin kovin ystävällinen yhdellekään, jonka veressä hivenkin tuon rodun verta virtaa. Minua sanotaan Virvaksi", nainen sanoi. Hän mitteli miestä nyt lähietäisyydelta, ja koko ajan jokin sanoi tässä olevan jotain sanoinkuvaamatonta.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 0:57:51 GMT 3
"Alanir.." Mies sanoi rauhallisesti. "Toivoen sitten että minulle lihakeittoa tuodaan, ja minä uskon että pääsen juttun tämän omistajan kanssa, koska ainahan minä voin viedä rahani muualle." Tuo näytti hetken hymyilevän mutta se piiloutui jälleen rauhallisuuden alle, Miehen kääntäen pienesti päätään. "Alkoholi ja ihmiset eivät sovi yhteen, sovussa juoda ei voi, ja jossain vaiheessa iltaa varmana jonkun kädestä puukkolöytyy päiden täyttyen ilmasta ja uhkarohkeudesta." Mies katseli naista jatkaen puhumista, katsoen naista silmiin. "Me olemme sama."
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 1:08:37 GMT 3
Virva jähmettyi, ja aika lakkasi jälleen kulkemasta. Miten helvetissä, mitä ihmettä... Miten mies oli nähnyt heti hänestä hänen rotunsa? Mies ei omaansa peitellyt, mutta Virva uskoi olevansa vaikeammin tunnistettavissa.
"Jos tarkoitat tuolla, että olemme samaa rotua, minun lienee pakko vastata myöntävästi", Virva sanoi ja yritti saada katseensa riuhtaistuksi pois miehen katseesta. "Luulin ettette huomaisi," nainen jatkoi ja hymyili hieman. Hänen sydämensä oli lähtenyt hurjaan laukkaan, ja vaistot varoittivat samalla jonkin tulevan häntä kohti. Samassa häneen osuttiin: tappeleva miesryhmä oli kaatanut hänet tuoliltaan lattialle tappelunsa tuoksinnassa.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 1:19:20 GMT 3
Alanir, ei ehtinyt vastata, hän nousi penkiltään nopeasti ja kumartui naisen puoleen, samalla työntäen innokkaimmat riitapukarit kauemmas. "Varotaan niitä naisia!" Hänen äänensä kajahti pienesti ilmassa, erään humalaisen yrittäen tulla jotain hänelle kuin olisi muka loukannut, Alanir liikahti vain hieman ja tönäisi miehen tappelun sekaan.
"Oletko kunnossa? Sattuiko sinuun? Alanir oli kyyryssä Virvan edessä selkä tappelijoita päin hieman suojaten naista mahdollisilta uusilta kolhuilta.
"Kuten minä sanoin, viina jaihmiset eivät sovi samaan rakennukseen."
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 1:24:05 GMT 3
Virva oli pökertynyt saatuaan iskun. Hän makasi hetken maassa vetäen ilmaa sisäänsä, kääntyi sitten vatsaltaan selälleen. Mies oli kumartunut hänen ylleen. Mikä onni ja ilo, kerrankin joku piti huolta hänestä eikä aina toisin päin. "Olen kunnossa," Virva sanoi ja koitti nousta ylös. Vasen jalka petti kuitenkin hänen allaan ja nainen oli takaisin maassa. "Tai sitten en," Virva mutisi ja yritti työntää kivun pois mielestään. Jalka oli varmaankin nyrjähtänyt, eikä nyt kestänyt astumista.
"Voisitko auttaa minut ylös? Lienee paras, että konkkaan ylös huoneeseeni ja pyydän Mimosaa... siis ystävääni tuomaan kääreen ylös" Virva sanoi lattialla istuen miehelle, joka vieläkin oli hänen lähellään.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 1:30:29 GMT 3
Alanir nosti naisen syliinsä hetkeksi että sai tuon pois humalaisten seasta murahtaen hieman vihaisen oloisesti."Missä huoneesi on? En viitsi antaa sinun konkata olen nähnyt mitä se tekee jalalle." Alanir:in ilme oli hieman synkähkö kun hän seurasi majatalon menoa. "Miksi täällä ei ole ulos heittäjiä tätä varten,... Paljonko joudun maksamaan huoneestani kun joutuu käyttämään asetta ett pääsee sinne asti."
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 1:35:34 GMT 3
Virva miltei pelästyi miehen nostaessa hänet ylös. "Portaat ylös, sitten vasemmalle ja käytävän päähän", nainen sopersi ja ihmetteli käännettä. Toisaalta, oli ihanaa antaa vastuu itsestään välillä jollekin toiselle. Virva ei hetkeäkään ajatellut, että mies olisi hänelle vaaraksi.
"Järjestän huoneasiasi kyllä kiitokseksi," Virva sanoi ja huomasi samassa Mimosan. "Mimosa! Tuo herran ruoka ja minulle haude huoneeseeni!" nainen huudahti ystävälleen joka heilautti kättään merkiksi siitä, että hänen toivettaan noudatettaisiin.
|
|