|
Post by Ziegrand on Jan 31, 2008 1:03:38 GMT 3
Mies oli hiljaa hetken. "Pelkäsin että sanoisit noin.. Ja minä pelkään sen olevan totta, ensimmäistä kertaa vuosiin, pelkään, minä pelkään sinä saat minut pelkäämään, tunnen sen "ihmisyyden" joka tekee miehestä elävän." Tuo sanoi hiljaa ja veti tuon lähemmäs.
|
|
|
Post by nirna on Jan 31, 2008 1:08:01 GMT 3
Virva oli pakahtua. "Pelkäsitkö? Etkö pelännyt enemmän sitä, että olisin sanonut ettet merkitse minulle mitään? Etkö pelännyt, etten lainkaan tulisi?" nainen kysyi ja kääntyi, kasvot vasten miehen kasvoja: vain henkäys mahtui heidän väliinsä.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 31, 2008 1:11:27 GMT 3
Alanir katsoi naista silmiin. noilla ruskeilla silmillään. "Sinä tulit, miksi pelkäisin että et olisi tullut, minä se olin joka yön pimeintä tunteina pakenin." Mies katsoi naista hiljaa. Hänen haarniskansa alkoi murentua, mutta hän ei välittänyt enään
|
|
|
Post by nirna on Jan 31, 2008 1:22:21 GMT 3
"Et pelännyt, että olisinkin vain ihmisen lailla leikkinyt tunteillasi? Minä pelkäsin... Kun kuulin äänesi täällä, kaukana pohjoisessa, minun mieleni tyhjeni ja sinne jäit vain sinä," Virva sai sanottua ja hautasi sitten päänsä miehen rintaan.
"Joko kerrot, mitä jättämässäsi viestissäsi lukee? Minulla ei ole koskaan ollut haltiakielen lukemisen iloa osanani," nainen pyysi hiljaa.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 31, 2008 1:25:23 GMT 3
Alanir silitti naisen hiuksia. "Kunnes jälleen tapaamme." Mies sanoi hiljaa "Minä en tiedä tunteideni leikistä koska en ole koskaan tuntenut rakkautta, yöt naisen kanssa ovat olleet vain intohimoa aamujen ollen pois lähtemistä ennen kuin toinen herää."
|
|
|
Post by nirna on Jan 31, 2008 1:34:34 GMT 3
"Kunnes... Vaikket tiennyt, tapaammeko," Virva hymähti. Miehen sormet olivat jälleen hänen hiuksissaan. "Oliko meidänkin yömme sinulle intohimoa? Ainakin lähdit taas pois... " Virva sanoi. Hän oli uupunut. "Minä olen uupunut. Tässä työssä olen kovettanut itseni yhä uudelleen... Voidakseni jatkaa. Näetkö, tunnetko, uusimman arven kasvoissani? Tällaisenko sinä haluat, kaltaisesi, joka yhä uudelleen asettaa itsensä vaaraan? Olen väsynyt kulkemaan yksin painavassa haarniskassani, joka ei lopulta suojaa vähääkään sisintäni."
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 31, 2008 1:40:24 GMT 3
Alanir katsoi naista ja otti tuota kädesä kiinni hellästi ja vei sen kyljelleen tuon tuntien kosteuden kylkiluiden välissä."Me oelmme sama, sinä olet haavoittanurt minua haarniskaani reiänn tehnyt." Mies kuljetti tuon käden sydämmensä päälle."Tähän.."Mies katsoi naista, pienen hymyn käväisten tuon huulilla.
|
|
|
Post by nirna on Jan 31, 2008 1:44:42 GMT 3
Virva tuntee. Hän tuntee ristiriidan. Jokin on vinossa, mies puhuu kauniisti, mutta mikä on tuo kosteus miehen kyljessä? "Minä en sinua todella haavoittaisi, mikä on sinuun koskenut?" nainen huudahtaa vieden kätensä takaisin miehen kyljelle: kosteus ei ole ollut kuviteltua.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 31, 2008 1:47:50 GMT 3
Alanir katsoi naista. "Jopa hienoimmat haavat märkivät, ja sinä et tätä tehnyt.. Vaan se jonka puoelsta taistelet." Mies sanoi ja silitti edelleen naisen hiuksua. "Se on haava jota kannan, kunnes löyduhtaat kädet sen hoivaamaan."
|
|
|
Post by nirna on Jan 31, 2008 1:52:47 GMT 3
Virva sulkee silmänsä. "Hullu mies... Katso, mitä teet minulle! Jos minä olen satuttanut sinua, olet sinäkin minua. Älä vitsaile kanssani, älä leiki: miten voisin taistella kenenkään vuoksi, joka minua halveksii, kun minulla on sellainenkin, joka hyväksyy?" Virva kysyy ja nostaa kätensä miehen hiuksille. "En voisi enää taistella kuin sinun vuoksesi..."
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 31, 2008 2:10:28 GMT 3
Mies katsoi naista, hänen ilmeensä oli hämmentynyt, miehen ollen hiljaa, katsoen sitten pois päin naisesta, ja sitten naista. "Veit sanat suustani kuin käämre linnun taivaalta." Mies suuteli naista.
|
|
|
Post by nirna on Jan 31, 2008 2:19:37 GMT 3
Virva yhtyi suudelmaan halukkaasti. Tätä hän oli odottanut: saada tuntea taas miehen huulet huulillaan, kädet ympärillään. Kun suudelma päättyi, Virva katseli utuisin silmin puolihaltiaa silmiin. "Pitäisikö minun sanoa jotain? Että rakastan? Eikö se ole jo ilmiselvää... Valehtelisin jos väittäisin muuta," nainen voihkaisi. Maailman pauhu oli jäänyt jonnekin kauas tästä hetkestä.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 31, 2008 2:34:53 GMT 3
Alanir katseli ympärilleen."Ei täällä, täällä sinun ei tarvitse noita sanoja sanoa, vaan sillä matkalla kun itsemme sotakarkureiksi julistamme ja juoksemme pois tästä pahuudesta ja maailmasta joka ei tule olemaan enään osa meitä!" Alabir irrottautui naisesta.
|
|
|
Post by nirna on Jan 31, 2008 8:20:29 GMT 3
Virva nauroi miehen paatoksellisuutta. "Sille matkalle lähden mielihyvin, vaikka heti," nainen totesi ja katseli Alaniria. "Sinua ei sido se kulta, jonka tästä sodasta saisit. Niin vähästäkö antaisit henkesi? Enää ei ole sellaista määrää kultaa, jolla minut ostaisi omakseen: sen olet sinä tehnyt, hankkinut omaksesi muutamalla teolla".
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 31, 2008 11:58:17 GMT 3
Alanir hymähti ja sipaisi hiuksiaan jotka karkailivat hänen korvansa takaa jälleen katsoen ympärilleen. "Minun on palattava leiriin, haettava varusteeni valmistauduttava pakenemaan... Mutta ei vielä, nyt haluan viettää tämän hetken kanssasi..Ja toivoa että en unohda ihosi tuoksua ja lämpöä kehostani." Alanir veti naisen syleilyyn.
|
|