|
Post by nirna on Jan 30, 2008 2:44:54 GMT 3
"Oman elämänsä herra," Virva totesi ja painautui takaisin makuulle. "Haluatko minun olevan rehellinen? Sinun tulosi tänään maksoi minulle nilkkani; jos en olisi ollut niin hämmentynyt läsnäolostasi, olisin ehtinyt väistää tappelua."
Virva naurahtaa miltei murheellisesti. "Kenties juuri siksi olen vältellyt kaikkia ja elänyt erakkona; löytäessään sopivan sitä laskee itsensä toisen varaan ja armoille, kuten minä tänään sinun käsivarsillesi."
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 2:49:48 GMT 3
Alanir naurahti naiselle. "Onnea on sitten että satuin olemaan välittävä persoona, joka sinut kantoi pois ja huolehtii.. Ja älä huoli korvaan nilkkasi kyllä jos niin haluat.. Ja minun käsivarteni ovat kantaneet kuolevia miehiä ja lapsia ulos tulipaloista, olen ollut usein paikalla kun jotain pahaa on tapahtunut, ehkä se on ollut kohtaloni, löytää se joku joka tarvitsee minua jatkuvasti." Alanir:in kasvoilla kävi pieni virnistys.
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 2:55:44 GMT 3
Virva nauroi. "Eikös sinun pitänyt olla oman tiesi raivaaja, itsesi herra?" nainen nauroi ja irvisti sitten, kun kipuaalto kävi läpi koko hänen ruumiinsa. "Hmph, mitenkään sinun tarvitse mitään korvata, oma vikani. Hitto, tällaisen soturin pitäisi kestää tällaiset pienet kivut inisemättä," Virva hengähti kivun pakottaessa hänet nousemaan istumaan. Noustessaan hän tömähti vasten miehen kylkeä ja huomasi jäävänsä mielellään siihen.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 2:57:22 GMT 3
Alanir katsahti naista, mutta ei siirtänyt tuota syrjään. Mies piti tuon läheisyydestä Sormet upposivat naisen hiuksiin hiljaa ja silittivät niitä. Hellästi ei uhkaavasti hitaasti.
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 3:01:41 GMT 3
Virva tunsi sormet hiuksissaan, miehen lämmön, eikä mikään tuntunut enää pahalta. "Näinkö... näinkö me luomme omat tarinamme?" nainen kuiskasi ja nosti kasvonsa kohti miestä. Mitä kaikkea noiden silmien takana liikkui, millaisia tunteita ja salaisuuksia mies oli lukinnut kovan kuorensa alle.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 3:03:50 GMT 3
"Ehkä, ehkä näin, tai sitten se on vain ohimenevä hetki kuin kevät tuuli ruohikossa? Sen voi vain tietää tarttuessaan hetkeen ja eläten sen täysillä, niin minä sen olen aina tehnyt." Mies katsoi naista silmiin, ollen hiljaa, sormien sivellen tuon hiuksia rauhallisesti, sydämmen hakaten tahtia hänen kehoonsa.
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 3:53:08 GMT 3
"Hetki tai ikuisuus, tämä yö tai loppuelämämme - onko sillä väliä? Ehkä tämä sade, joka rummuttaa kattoa ja ropisee ikkunaan, on luotu meidän yhteensaattamiseksi. Ehkä kaikki on harhaa, ja aamun ensi säteiden osuessa tuohon ikkunaan kaikki paljastuu valheeksi. Emme voi tietää, mutta minä olen tässä nyt, ja niin sinäkin. Kahden erilaisen mutta keskenään niin samanlaisten kohtaaminen näin - ja vielä varmaankin samoin tuntevien," Veera sanoi ja päätti puheensa painaen huulensa miehen huulille, toivoen lukeneensa miehen eleet oikein ja rukoilleen, että mies vastaisi hänen suudelmaansa.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 11:43:43 GMT 3
Mies vastasi naisen suudelmaan rauhallisesti sormien koukistuen tuon hiuksissa pieneksi hetkeksi kuin pitäen tuon paikallaan pitkittäen tuota hetkeä. Itsensä vuoksi?, Vaiko Virvan?...Sillä ei olut väliä tällä hetkellä oli
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 11:52:23 GMT 3
"Vain minunko sisälläni roihuaa", nainen sanoi suudelman päätyttyä. "Pidätkö minua uhkana, haarniskassasi ei ole säröäkään" Virva sanoi ja laski kätensä Alanirin rinnalle. "Sydämesi lyö vakaasti kuin vain näkisit rauhallista unta, mutta minun... minun laukkaa kuin olisin pakahtua".
Virva tarttuu miehen leukaan. "Katso; näiden silmien takana kannan salaisuuksia, ajatuksia, joita en voi kenellekään kuvailla. Sinun silmiesi takana... mitä kannat? Pelkäätkö minun haavoittavan sinua, tekevän sinut kykenettömäksi enää yksin vaeltaa tielläsi?"
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 15:38:14 GMT 3
Mies katsoi naista silmiin niiden kuin pienen hetken värähtäen. "Ehkä se on juuri se mitä pelkään, en enään matkaani jatkaa voisi jos tässä hetkessä rakastuisin. Mutta onko se niin väärin.. Sitä en tiedä, en ole sitä tunnetta koskaan tuntenut." Miehen sormet sivelit naisen niskavilloja.
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 16:31:38 GMT 3
Virva irroitti otteensa miehestä, painoi päänsä miehen rintaan, hytkyi hetken kuin itkisi, sitten paljasti kasvonsa ja nauroi. "Sellaista ei sinun pidä pelätä! Sinun laillasi olen minäkin vielä tielläni. Katso arpiani, taisteluista saatuja, silmiäni, joiden takana kannan taisteluiden muistoa. En minä aio vielä pitkään aikaan jäädä aloilleni," nainen vakuutti ja hymyili taas. "Kävi miten kävi, oli tämä hetki alkumme tai loppumme, sinun muistosi kulkee aina mukanani, eikä sen antama tunne koskaan haalistu," Virva lausui.
Nainen kietoo kätensä miehen ympäri. "Pidä minusta kiinni tämä hetki, jotta voin sitä aina vaalia".
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 17:47:53 GMT 3
Mies kietoi kätensä naisen ympärille. "Ehkä se meitä vahvistaa sen pienen hetken kun epätoivo joskus täyttää sydämemme." Mies sanoi hiljaa ja veti naisen lähemmäs syleilyyn. Pitäen tuon kuin turvassa ohikiitältä hetkeltä.
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 18:10:12 GMT 3
Virva toivoi hetken jatkuvan ikuisesti. Mutta ei mikään, paitsi kipu, voisi olla läsnä ikuisesti. "Minä lähden huomenna kohti pohjoista," Virva kuiskaa. "Siellä tarvitsevat kaltaisemme apuani, enkä liene palaava. Voin luvata siksikin vaalivani tätä hetkeä loppuelämäni," nainen sanoi hiljaa. Kyyneleet tihkuivat hänen poskilleen, ja hän toivoi voivansa nukahtaa ja herätä aamulla, vahvempana kuin nyt.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 18:22:41 GMT 3
"Minä matkaan siihen suuntaan minne jalkani minua vievät, en tiedä minne saavun ja miksi, mutta aina olen elämään pystynyt, ja työtä hankkimaan."
Mies pyyhki kyyneleet naisen poskilta. "Vaalikaamme tätä hetkeä kumpainenkin, koska emme voi tietää milloin tapaamme ja missä merkeissä.."
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 18:35:53 GMT 3
Virva nautti miehen kosketuksesta, ja painoi jälleen suudelman tämän huulille. "Lienee molempien parempi jo käydä nukkumaan. Ole kiltti ja kohenna hieman tulta, menit sitten sänkyyni nukkumaan tai Mimosan valmistamaan huoneeseen," nainen sanoi, irrottautui vastahakoisesti miehen syleilystä ja hautautui huopaansa. "Ehkä aamu paljastaa tämän kaiken kauniiksi uneksi."
|
|