|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 1:47:15 GMT 3
Alanir nyökkäsi pienesti."Tehkäämme niin sitten." Alanir kantoi Virvan tuon opastuksella rappusille, erään juopon ottaen häntä nilkastakiinni. "Älä vie mun naista pois." Alanir tuhahti ja potkai saappaan kannalla miestä otsaan miehen kaatuen tajuttomana maahan. "Ei sinun naisesi." Hän sanoi pienesti.
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 1:50:23 GMT 3
Virva nauroi miehen kommenttia juopolle. "Oi voi, minkälaiseen herrasmieheen olenkaan törmännyt," Veera naurahti yrittäen saada yhteyden miehen silmiin. "Itse olisin saanut tapella tuollaisen kanssa puolen tuntia, ja humalaveikko olisi vielä tullut ovelleni kolkuttelemaan!"
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 1:52:24 GMT 3
Alanir hymähti. "Herrasmiehestä en tiedä mutta joitain tapoja täytyy noudattaa." Alanir laski Virvan hetkeksi alas tukien tuota kun pääsivät tuon ovelle."Olkaa hyvä." Tuo sanoi rauhalliseen äänensävyynsä ja korjasi karkailevia hiuksiaan.
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 1:56:26 GMT 3
Virva onki avaimen housujensa taskusta ja tunki avaimen lukkoon. Mimosa tuli samalla ylös ja meni ensimmäisenä ovesta sisään. "Pyytämällä täällä saa hyvän palvelun, " Virva sanoi ja katsahti mieheen, joka juuri suki karanneita hiuksia kasvoiltaan. Ja taas jokin sykähti ja Virva käänsi äkkiä katseensa huoneeseensa, missä Mimosa laski miehen ruuan pöydälle, sytytti takkaan tulen ja laski käärevadin sohvan viereen.
"No niin, pääset samantien syömään," Virva mutisi.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 1:58:29 GMT 3
Alanir nyökkäsi Mimosalle pienesti kiitokseksi."Miten huoneeni laita? onko siitä minkään laista tietoa?" Alanir kantoi Virvan istumaan istuen itse myös ruokansa ääreen rauhallisesti alkaen syömään hillitysti seuraten kahden naisen tekemisiä ja vastauksia.
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 2:03:22 GMT 3
Virva laskeutui sohvalle ähkäisten, ja Mimosa auttoi häntä riisumaan housunsa ollen siveellisenä näköesteenä. Mimosa peitti Virvan peitolla ja alkoi laittaa tälle haudetta turvonneelle nilkalle. "Olen pahoillani herra, vapaat huoneet ovat nyt sellaisessa kunnossa, että menee jonkin aikaa lämmittää ne asuttaviksi," Mimosa sanoi pyytäen anteeksi äänensävyllään.
"En tiedä, ehdotanko aivan hurjia, mutta minun puolestani voisitte nukkua sängyssäni," Virva sanoi ja huiskautti kättään sohvan takana olevaan hienoon pylvässänkyyn. "Minun on parempi olla tämä yö sohvalla, tässä saa paremmin nilkkaa tukevan asennon."
Mimosa nyökkäsi ja meni jo ovelle. "Miten on, herra? Huoneenne valmistuisi kolmessa, ehkä neljässä tunnissa".
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 2:07:01 GMT 3
"Maksan huoneeni nyt, ja katson minne päädyn, onpahan huone kuitenkin valmiiksi jos sinne päädyn nukkumaan, otan huomioon tämän viehkeän naisen tarjouksen myös."
"Paljonko veloitatte huoneesta?" Alanir oli kyllä ennenkin nukkunut kylmässä huoneessa, seinät olivat tärkeimmät.,Mutta.. jokin sai hänet suostumaan naisen sanoihin.. Oliko se että hän ei ollut tavannut puolihaltiaa vuosiin ja ensimmäistä kertaa naisen..
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 2:12:01 GMT 3
Mimosa niiasi. "Laitan huoneenne kuntoon, tulkaa hakemaan avain tarvitessanne alakerrasta. Asioiden ollessa näin emme veloita mitään, Virvasta en sitten tiedä..." nainen sanoi ja meni, laittaen oven hiljaa kiinni. Virva hymyili sohvaltaan. "Vai viehkeän... Ihmismiesten mielestä olen pelottava, haltioiden mielestä kuraverinen. Kummaa kuulla samanlaisen mielipide", nainen sanoi virnuillen miehelle. Hän nojasi tyynyyn ja hiukset pääsivät vapaiksi paljastaen naisen melko suipot korvat.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 2:14:20 GMT 3
"Kauneus ei katso arvoa, ei rotua, kauneus on katsojan silmissä kuten murhamiehen silmissä olisi saalis, jokaisella on oma makunsa." Mies hymähti jälleen lopettaen ateriaansa rauhallisesti ja katsahti naista sitten. "kumpi oli vanhempasi?"Tuo kysyi katsellen naisen suippoja korvia. Ahdistava lämpö ja ikävän kaipuu syttyi hänen rintaansa.
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 2:19:19 GMT 3
"Puhut suurin sanoin", Virva hymähti. "Äitini oli haltia, isäni miessotilas. Raiskasi äitini, ja minä äitini tapoin syntyessäni," Virva sanoo ja katselee takkaan. "Onko sinun tarinasi kauniimpi?" nainen kysyy tehden tilaa viereensä ja taputtaa kutsuvasti istumapaikkaa toivoen miehen istuvan lähelleen.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 2:23:49 GMT 3
"Isäni oli haltia soturi, palkkasoturi itseasiassa, hän rakastui äitiini ja minä olin tulos, isäni katosi kun olin nuori, jäin äitini kanssa, eräänä päivänä äitini lähetti minut metsään hakemaan marjoja, ja kun palasin kotini paloi. Äitini oli nähnyt ratsastajat selvästi."
"...Löysin myös haltiamiehen ruumiin syleilemästä äitiäni, veikkaan että isäni oli tullut pelastamaan äitiäni.." Tuon puhuen ja istahtaen naisen viereen ..Miksi hän teki niin..
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 2:26:51 GMT 3
"Rotujen väliset rakkaudet, lienevätkö ne kaiken pahan alku ja juuri?" Virva sanoi ja katseli viereensä istuneen miehen siluettia takasta tulevaa valoa vasten. "Miten on sitten meidän onnettomien rakkauksien tulosten laita? Ovatko yhteiset tarinamme onnellisempia?" nainen sanoo ja katsoo miestä silmiin.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 2:31:31 GMT 3
Alanir katsoi naista hiljaa takaisin. "En tiedä, en ole koskaan yrittänyt, tuntenut toista laistani, en koskaan rehellisesti, olet ensimmäinen nainen rotuni edustajista joita olen tavannut." Mies naurahti pienesti. "Ja sade piiskasi minut tänne näin luoksesi.... Ironiaa." Alanir naurahti pienesti. Nauru oli vakaa ja rauhallinen.
|
|
|
Post by nirna on Jan 30, 2008 2:35:58 GMT 3
"Oletko sisältä yhtä vakava kuin ulkokuoresi antaa ymmärtää?" Virva kysyi ja nousi istumaan, toi kasvonsa lähemmäs miehen kasvoja. "Ehkä sade oli tänään kohtalo, tai sattuma. Kumpaan itse uskot? Luommeko itse rotumme uskomukset?" Virva hymyili ja leyhäytti hiuksensa auki.
"Kummallista," Virva sitten naurahti ja vetäytyi hieman taaksepäin. "Aistini ovat yleensä terävät, mutta tänä iltana ne ovat pettäneet minut."
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 30, 2008 2:38:16 GMT 3
Alanir katsoi naista silmiin. "Näin minä olen vuosia pärjännyt yksinäisyydessä melkein kulkien, olin karavaanin vartija joskus, siitä tämä on jäänyt.. Osasin joskus rentoutua.. Ja minä luon omanpolkuni, aina luonut."
"Ja miten ovat aistisi sinut pettäneet kerro se minulle jos se sinua tuollain hämmentää."
|
|