trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Dec 31, 2007 20:38:43 GMT 3
Hermad käännähti ympäri ja oli vahingossa sohaista Miniä miekallaan. Viime hetken väistöliike kuitemkin takasi sen, että tytöllä oli edelleen pää kaulansa jatkona: "Herrat jumalat..." soturi puuskahti ja vei miekkansa takaisin huotraan: "Mihin sinä katosit, ja missä vaiheessa?" mies kysyi ja kumartui Minin puoleen: "Kuulehan, ei ole hyväksi liikuksia tällaisissa... puisissa paikoissa ilman vahtia. Voit joutua vaanijan uhriksi. Tai jonkin muun yhtä vastenmielisen otuksen yöpalaksi. Parasta vaan pysyä porukassa."
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 31, 2007 22:20:21 GMT 3
Mini säikähti kun Hermad lähes katkaisi hänen kaulansa.Onneksi tyttö sai pitää päänsä."Rauhassa,minä se olen!" Mini parkaisi.Miehen kysymykseen tyttö vastasi"Sinähän se katosit.Minä vain kävelin eteenpäin." Miten niin ei ole turvallista kävellä metsässä ilman vahtia?Tyttö mietti.Miehelle hän sanoi"Aleiathan mailla ei asu vihamielisiä otuksia.Mutta ollaan sitten porukassa.Tule,tahdon näyttää sinulle jotain!" Mini sanoi ja tarttui soturin käteen.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Dec 31, 2007 22:39:47 GMT 3
Hermad älähti ja seurasi epäröiden määrätietoista pientä taluttajaansa: "Toivottavasti se ei ole kaukana..." Hermad totesi ja pälyili ympäriklä kasvavia, isoja puita. Vihamielisiä... metsissä oli AINA vihamielisiä otuksia... vesikauhuisia siilejä, ellei muuta. Aavalla arolla, pimeissä luolissa, vaikka vuorien alla, mutta metsät... metsiä Hermad oli pelännyt pienestä asti. Ei päiväsaikaan, eikä pieniä metsiä. Mutta öisin, tiheän puuston kaartuessa hänen yläpuolelleen ja niellessä tähtitaivaan näkyvistä...
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 1, 2008 1:38:04 GMT 3
(Vesikauhuisia siilejä..Kiitos vuoden vitsistä Mini talutti Hermadia metsän sydäntä kohti.Tai siis paikkaa jota hän kutsui metsän sydämeksi.Metsässä oli hämärää mutta oudot sienet hohtivat sinertävää valoa. He tulivat aukiolle.Yksisarvis tamma ja tämän varsa olivat menneet jo yöpuulle,mutta ori seisoi aukion keskellä,katsellen täysikuuta.Sen harja välkkyi hopeisena ja sarvi säkenoi kelmeää valoa."Oletko ennen nähnyt tuollaista."Mini kuiskasi Hermadille.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 1, 2008 2:13:54 GMT 3
[*naur* olkaa hyvä vaan, ja hyvät uudetvuodet!]
Hermad seisahtui niille sijoilleen ja hänen silmänsä levisivät ammolleen. Luoja varjele! Hermad oli kyllä kuullut yksisarvisista, hurjista sarvipäistä hevosista joilla on vuohen sorkat ja härän häntä, mutta hän ei ollut koskaan nähnyt sellaista. Jokin tuossa omituisessa otuksessa huokui sellaista rauhaa, että vaikka soturi oli kauhuissaan, hänen oli samaan aikaan pakko ihailla olennon kauneutta ja majesteetillisuutta. Hän veti miekkaa huotrastraan hetken verran, mutta antoi sen sitten painua takaisin. "Se on hieno... antaa sen olla rauhassa... tule, mennään." soturi tarttui pikkutyttöä hartiasta ja riuhtaisi taakseen, ollakseen tytön suojana mikäli omituinen peto päättäisikin äkkiä seivästää heidät tuolla otsasta kasvavalla terävällä vartaallaan.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 1, 2008 2:30:24 GMT 3
(Kiitos samoin!)
Mini huomasi että Hermad ikäänkuin...pelkäsi yksisarvista.Miksi ihmeessä? Ei se ollut ilkeä..Soturi vetäisi tytön taakseen,kuin suojaan. Yksisarvisori kääntyi katsomaan kaksijalkaisia.Sen katseesta huokui viisaus ja lempeys.Se katsoi ensin soturia ja sitten tyttöä.
Mini tunsi pakottavaa tarvetta kävellä orin luo,tuntea sen silkinpehmeä karva käsiensä alla.Hänen täytyi!Tyttö tuli esiin Hermadin selän takaa ja lähti kävelemään kohti tuota kaunista olentoa.Hän seisahtui sen sivulle.Yksisarvinen seisoi paikallaan,kun tyttö hyvin varovasti ja arasti silitti sitä.Se käänsi katseensa soturiin.Katse oli tulvillaan lempeyttä ja viisautta.Ikäänkuin se olisi sanonut."Minua ei tarvitse pelätä"Mini liutti kättään orin silkkisellä karvalla.Tämä oli kuin unta ja silti totta.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 1, 2008 13:14:48 GMT 3
"Mini, älä mene sinne!" Hermad yritti tarttua tytön olkapäähän, mutta tyttö oli jo hänen ulottumattomissaan. Kauhuissaan soturi seurasi, miten pikkuinen lähestyi valtavaa elikkoa, ja lopulta oli niin lähellä että saattoi koskettaa sitä.
Mikä tuntematon, palava halu pikkutytöillä oli aina KOSKEA kaikkea pörröistä ja söpöä?
"Noniin, tule jo. Anna sen olla rauhassa, se voi purra." Hermad hoputti hermostuneena ja viittoi Miniä palaamaan luokseen. Oli miten kiltin oloinen tahansa, se HOHTI pimeässä, ja se oli EPÄLUONNOLLISTA, ja lähes kaikki magia on PAHASTA.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 1, 2008 16:10:37 GMT 3
Mini kuuli hermadin äänessä lähes hätääntyneen sävyn.Miksi?"Noniin, tule jo. Anna sen olla rauhassa, se voi purra." Soturi huusi.Mini hymyili,ei tämä purrut.Mutta,koska ei halunnut huolestuttaa Hermadia enempää,tyttö käveli tämän luokse.Äsh,aikuiset olivat välillä rasittavia...
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 1, 2008 16:16:14 GMT 3
Hermad nyökkäsi tyytyväisenä ja tökki Miniä vielä hiukan kauemmaksi, niin että he olivat pian metsäaukean reunalla, tarpeeksi kaukana yksisarvisesta: "Voit katsella sitä täältä. Silloin se ei pääse tekemään mitään yllättävää." Hermad selitti ja tarkasteli Minin käsiä siltä varalta, että niihin oli tarttunut jonkinlaisia hippusia tai tautia aiheuttavia kirouksia tai muuta vastaavaa.
Nähtyään, että kaikki oli kunnossa, soturi laskeutui pian kyykkyyn ja tarkasteli yksisarvista. Näin turvallisen välimatkan päästä se tosiaan oli aika hienon näköinen.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 1, 2008 16:47:39 GMT 3
Mini huokaisi ja kuunteli kun Hermad höpötti jotain.No,onneksi täältäkin näki hyvin.Mini kyykistyi Hermadin viereen katselemaan.Kyllä,ori oli upea ilmestys.
Aikansa tarkkailtuaan tyttö parahti ja läimäytti otsaansa"Letut!Unohdimme ne,ovat varmaan jo kylmiä.Mennäänkö takaisin?" Mini kysyi ja nousi seisomaan.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 1, 2008 17:10:27 GMT 3
Soturi nyökkäsi; hän oli vaan mielissään saadessaan jättää öisen metsän. Oli siellä miten hienoja sarvekkaita poneja tahansa.
Paluumatkalla Hermad piti tarkasti silmällä pikkutyttöä, eikä antanut tämän vaellella metriä kauemmaksi hänestä ennen kuin kaksikko viimein saavutti Aleiathan talon. Nyt kun luontoretket oli tehty, Hernad pääsisi ehkä viimein nukkumaan... tosin taivaanrannassa välkehtivä puna enteili auringon nousevan tuota pikaa. Hermad ehtisi tuskin ummistaa silmiään kun pitäisi jo lähteä.
Niin... lähteä...
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 1, 2008 17:30:31 GMT 3
Mini tömisteli Hermadin edellä sisään.Aleitaha kurkisti keittiöstä."Lämitin lisää räiskäleitä,jos on nälkä"Hän sanoi."Ei minulla ainakaan,nukkuminen olisi hyvä asia." Mini sanoi ja haukotteli.Aleiatha käveli eteiseen."Yläkerrassa on sinulle jo valmiina huone.Ovessa lukee Mini."Nainen sanoi ja käänsi katseensa soturiin"Sinullekin on huone,laitoin sen äsken.Mini varmaan osaa kertoa mikä niistä se on?" Aleiatha sanoi,osoittaen viimeisen lauseen tytölle."Tottakai!"Mini hihkaisi."Olette varmaan molemmat väsyneitä.Hermad,oletko varma että lähdet jo aamulla?Saat jäädä vaikka viikoksi jos haluat,mutta sinä sen itse päätät."Aleiatha kysyi soturilta.Mini painoi katseensa maahan.Aika oli mennyt nopeasti,hänen tulisi ikävä miestä.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 1, 2008 19:58:02 GMT 3
Hermad mietti hetken. Lopulta hän kääntyi katsomaan Aleiathaa silmiin: "Minusta tuntuu, että minun on parasta lähteä aamulla." mies totesi ja laski katseensa Miniin. Mikäli hän olisi jäänyt ollenkaan pidemmäksi aikaa, hän ei olisi enää voinut lähteä.
Tahtomattaan ja puoliksi vahingossa tuo pieni ihmisen alku oli tuonut hänelle takaisin jotakin, jonka hän oli kadottanut vuosia sitten. Jotain, joka sai kyynisen, elämää olemassaolollaan pilkkaavan soturin hetkeksi ajattelemaan, josko hänen olisi mahdollista korjata tekemänsä vääryydet ja virheet. Aloittaa uudelleen. Josko hän olisi voinut tarjota Minille sen, jonka oli vienyt omalta perheeltään.
Mutta hän ei voisi korvata tekojaan ikinä. Ja joka kerta katsoessaan peiliin ja nähdessään kirjavat paloarvet hän muistaisi. Hän muistaisi, mitä tapahtui hänen kaksospojilleen, hänen nuorelle tyttärelleen, hänen kiivaalle vaimolleen. Ja hän muistaisi, kuka oli syypää. Lopun elämänsä hänen olisi kannettava menneisyytensä rumia arpia kehossaan, merkkinä teosta, jota edes armollisin ei voisi antaa anteeksi.
"Näytä se huone, haluan nukkua vielä ennen kuin menen." Hermad hieraisi silmänalusiaan.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 1, 2008 20:43:22 GMT 3
Aleiatha nyökkäsi"Jos niin haluat."Mini katsoi Hermadia,kun tämä pyysi häntä näyttämään huoneen."Tottakai,seuraa vain minua.."Tyttö sanoi ja lähti kävelemään portaita ylös.Aleiatha katsoi heidän jälkeensä ja meni sitten ulos.
Mini johdatti Hermadin makuuhuoneen ovelle.Tyttö näytti surulliselta.Soturi oli ollut hänelle kuin isä sen lyhyen ajan,jonka he olivat yhdessä vaeltaneet.Tämä lähtisi jo huomenna.Mini katseli Hermadia suurilla,kirkkailla silmillään."Tässä tämä huone.Hermad,minä.." Tyttö sanoi ja varoittamatta syöksyi halaamaan tuota soturia."Hermad sinä et saa lähteä,ole kiltti ja jää!" Mini nyyhkytti.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 1, 2008 21:31:54 GMT 3
Hermad kavahti taaksepäin ja tuijotti järkyttyneenä vyötäröään halaavaa pikkutyttöä.
"En minä voi jäädä." soturi puolustautui hämillään ja yritti hellästi työntää tyttöä kauemmaksi, ihan kuin tuo olisi ollut hyvinkin vaarallinen ja myrkyllinen otus. "En minä jaksa pysyä paikallani. Enkä minä edes osaa. Ei minulla ole ammattia, tappaminen on ainoa asia jossa minä olen hyvä." mies yritti selittää. Ei hän voisi jäädä loiseksi kenenkään asuntoon, ei hän edes haluaisi. "Eikä minulla ole rahaakaan, jolla ostaa omaa asuntoa. Se vaatii paljon kultaa. Ison sotaretken, johon menisi useita vuosia."
|
|