trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Dec 20, 2007 16:10:53 GMT 3
Hermad kohautti harteitaan: "No sama se minulle on. Minä voin viedä sinut sinne. Joudumme poistumaan kylästä. Ilmeisesti se sinun sukulaisesi on jonkinlainen maanviljelijä, koska asuu niin kaukana keskustasta." Hermad maiskautti taas suutaan ja kiskaisi ratsunsa mukaansa. Hän kulki tavernan eteen, sitoi hevosen kiinni paaluun ja meni sisälle. Huoneeseen päästyään hänellä menisi vielä tovi kiskoa haarniska ylleen.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 20, 2007 18:49:06 GMT 3
"Tuota,itseasiassa hän ei ole maanviljeliä,vaan parantaja.Noidaksikin sanotaan." Mini vastasi.Hän jäi ulos odottamaan Hermadin mentyä sisälle.Mystique nyppi ruohoa lähistöllä. Liekit olivat jo melkein sammuneet ja ulkona oli hirveä hälinä. Mini raahasi tyhjän puisen tynnyrin tamman lähelle. Mystique katsoi hyvin kummissaan kun tyttö kipusi ensin tynnyrille ja sitten sen selkään.Koko ajan hevonen seisoi paikallaan,se oli hyvin tottelevainen ja luotti pieneen omistajaansa jo nyt.Mini taputti hellästi sen kaulaa ja tamma hörähti.Sitten se laski päänsä alas ja alkoi mutustaa ruohoa. Satulaa tai suitsia ei ollut mutta Mini oli ratsastanut ennenkin ilman niitä vanhalla Ruskolla viisi vuotta sitten.Hän istui hevosen pehmeällä selällä ja odotti.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Dec 21, 2007 0:14:27 GMT 3
Noita. Loistavaa... lois-ta-vaa...
Hermad palasi pian. Hänen tulonsa saattoi kuulla etukäteen; tasainen ja voimistuva kolina lähestyi ovea, ennen kuin ovi viimein avattiin. Hermad onnahteli ulos. Nyt kun hän oli hetken ollut ilman haarniskaa, sen raskas paino sattuisi taas vähän aikaa edellisessä taistelussa haavoittuneeseen jalkaan. Yksi epatto oli iskenyt keihään hänen jalkapöytäänsä. Kiinnitettyään lukuisat pakkaukset hevosensa satulaan, jonka hän oli viisaasti pelastanut mukaansa roihuavasta tallista, hän heilautti itsensä satulaan: "No, mihin päin? Pohjoiseen, itään, länteen...?"
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 21, 2007 1:02:27 GMT 3
Mini katseli Mystiquen selästä,kun mies kolisteli paikalle. "Sukulaiseni asuu siitä torilta etelään päin,minä tiedän kyllä torilta eteenpäin reitin.Mutta torille en taida osata enää..Siis sille torille,mistä löysit minut."Mini vastasi,Mystiquen hieman luimiessa Hermadin hevoselle. "Ethän pelästynyt,kun sanoin että sukulaiseni on noita?Hän on valkoinen noita ja tosi mukava.Ainakin oli viisi vuotta sitten"Mini virkkoi."Mutta lähdetään,mene sinä edeltä."
[Yhdistän tavallaan kahden hahmoni kohtalot,se noita on nimittäin hahmoni Aleiatha(Löytyy hahmoesittelyistä=)]
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Dec 21, 2007 11:04:56 GMT 3
Hermad käänsi ratsunsa ja antoi sille pohkeita. Se lähti kevyeen laukkaan ja yritti Mystiquen ohittaessaan purra sitä turpaan. Herttainen eläin. "Seuraa minua sitten. Tästä menee torille vain hetken aikaa. Siitä eteenpäin sinä saat johtaa tietä." Hermad totesi. Hän oli mielissään saadessaan jättää kylän taakseen, mutta osa hänestä oli hiukan pettynyt. Olisihan palkkasoturin seuraaminen ollut nuorelle tytölle rankkaa, ja oli parempi kaikille, Hermadillekin, että tyttö jäisi sukulaisensa luokse.
Silti Hermad olisi tavallaan halunnut, että Mini tulisi hänen mukaansa. Tyttö oli saanut hänet tuntemaan vastuuta, tuntemaan olonsa, edes hetkeksi aikaa, tärkeäksi. Siksi, että hänen elämällään ehkä olisi vielä jossakin jollekulle merkitystä.
Mutta hänen tiensä kulki yksin, yksin ja vailla seuraa aina hamaaseen kuolemaan asti.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 21, 2007 22:31:38 GMT 3
Mystique väisti nipinnapin soturin hevosen yrittäessä purra. Se heilutti päätään,ikäänkuin ihmetellen.Mini taputti sitä hellästi. Mini nyökkäsi Hermadin sanoille.Oikeastaan tytöstä oli ihanaa päästä sukulaiselleen,mutta silti hän oli haikea.Tämä seikkailu oli opettanut hänelle paljon.Mini ei ollut enää arka pikkutyttö,vaan oli saanut huimasti rohkeutta.Hän oli oppinut,että kovankin ulkokuoren alla voi olla mitä kiltein ihminen.Mini oli ehtinyt jo tottua Hermadin seuraan ja hänestä oli hieman surullista lähteä.Tyttö nautti täysin rinnoin Mysiquen pehmeästä laukasta jossa ei ollut laisinkaan vaikea pysyä kyydissä.Pian he olisivat torilla...
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Dec 22, 2007 0:38:53 GMT 3
Hermad johti Minin torille ja siellä pysäytti oman pahansisuisen elikkonsa: "Mene sinä nyt ensin." hän totesi ja odotti, että Mini lähtisi näyttämään tietä. Taivas oli nyt täynnä tähtiä, ja ilma oli sateen jäljiltä edelleen raikas ja virkistävä. Tämä olisi hyvä yö jatkaa matkaa, vaikka Hermad olisi sen mielellään nukkunutkin. Hän ei ollut hetkeen nukkunut kunnolla. Armeijan leivissä harvemmin kykeni nukkumaan sikeästi ja huoletta, varsinkin jos joutui yöpymään yhteisissä tiloissa. Ties mitä pitkäkyntisiä siellä oli. Lisäksi ammattisotilaista osa suhtautui melko karsaasti palkkasotureihin.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 22, 2007 2:18:22 GMT 3
Torilla Mini Hermadin kehoituksesta lähti näyttämään tietä.Onneksi on pimeää,me olisimme varmasti päivänvalossa outo näky,Tyttö ajatteli mielessään. Hän maiskautti ja Mystique lähti hitaaseen laukkaan. Torin jälkeen tie vei synkän metsän läpi,kapeaa metsäpolkua pitkin.Hevosen selässä matka sujui joutuisasti.Metsä harveni vähitellen ja pian he olivat jo sen toisella puolella. Edessä oli vanha heinäpelto ja pellon takana....Mini oli lähes unohtanut maiseman,mutta nyt hän muisti jokaisen yksityiskohdan.Suuri valkoinen maalaistalo kohosi pellon takaa.Talon pihassa tuntemattomat hedelmäpuut olivat täynnä makoisan näköisiä hedelmiä.Taloa ympäröi kaunis valkoinen aita,joka jatkui ties miten pitkälle.Aleiathalla olikin ollut paljon maata,Mini muisti."Olemme perillä tämän pellon jälkeen.Voisitko odottaa kunnes olen päässyt sisään?Olisin iloinen jos voisit ja kenties Aleiatha tarjoaa sinulle jotain." Mini sanoi soturille.Hänestä olisi ihanaa jos Hermad tulisi edes portille asti,mutta haluaisiko toinen?
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Dec 28, 2007 0:05:25 GMT 3
Hermad mietti hetken ja kohautti sitten harteitaan. Hänen harmaat silmänsä tutkivat Miniä hetken epäilevän näköisinä: "Kaipa se käy... en varmaan jää syömään, mutta voin kyllä odottaa. Ihan siltäkin varalta, ettei ketään ole kotona." soturi totesi. Hän vilkaisi taivaalle. Tähdet loistivat pilvien takaa. Niiden perusteella olisi helppo suunnistaa. Jos ensi yö olisi otollinen, hän voisi matkustaa yötä myöden ja saavuttaa määränpäänsä nopeammin.
Määränpäänsä... minkä? Hänellä ei ollut määränpäätä. Hän oli koditon kuin puustaan irronnut, kuollut lehti.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 28, 2007 0:38:50 GMT 3
Mini hymyili Hermadille.Hän oli iloinen että toinen voisi odottaa.Pellon poikki matka ei ollut pitkä.Pian he olivat jo portilla.Portti oli suuri ja valkoinen.Sitä koristivat koukeroiset,vieraat merkit,luultavasti haltiakirjoitusta.Mini laskeutui Mystiquen selästä,pyysi sitä odottamaan ja hevonen totteli. Se laski päänsä maahan ja alkoi nyhtämään ruohoa.Ahmatti,Mini ajatteli."Minä menen nyt tuonne,huomaat jos sukulaiseni avaa oven." tyttö sanoi Hermadille.Hän avasi valkoisen portin ja astui sisälle.Pihalla oli ihanan valoisaa.Siellä oli aina kesä,johtuen taiasta.Tyttö käveli ripeästi etupihan poikki.Ovella hän empi hetken,mutta koputti lopulta.Muistaikohan Aleiatha hänet vielä?Toivottavasti.Moniääninen haukunta kuului sisältä ja kepeät askeleet kävelivät ovellepäin.Ovi avautui ja oviaukossa seisoi hyvin kaunis nainen.Niin kaunis,että häntä olisi voinut luulla enkeliksi.Vaaleat,hieman kiharat hiukset ulottuivat lanteille.Kasvot olivat hieman lapsenomaisen pyöreät ja niissä tuikki kaksi suurta sinistä silmää.Nainen oli pitkä ja pukeutunut valkeaan mekkoon,mikä korosti enkelivaikutelmaa.Aleiatha,Mini ajatteli sydän riemua tulvillaan. "Oi,se olet sinä!" Mini nyyhkytti ilosta ja syöksyi halaamaan sukulaistaan.Aleiatha tunsi kyllä Minin ja rutisti tätä lujaa,kyyneleiden valuessa hänenkin silmistään.Lopulta hän katsoi tyttöä."Mini,siitä on liian pitkä aika,kun näin sinut viimeksi.Yli viisi vuotta.Olet kasvanut.Mutta miten sinä tänne tulit?" Aleiatha kysyi. "Se on pitkä tarina.Mutta eräs ystävä odottaa tuolla portilla,voiko hän tulla sisään?Niin ja hevonen pitäisi saada jonnekin.Älä kysy vielä milloin minä olen hevosen saanut,kerron sen kyllä myöhemmin." Mini vastasi. He kävelivät yhdessä portille ja siitä tielle,missä Hermad odotti."Hei.Tuletko sinäkin sisään?Voin keittää teetä.Hevosesi pääsee tietysti talliin,olette varmasti molemmat matkan uuvuttamia."Aleiatha virkkoi Hermadille,pitäen Minin kädestä kiinni. Mini katsoi Hermadia.Tulisit nyt,tyttö ajatteli.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Dec 28, 2007 1:31:06 GMT 3
Hermad, joka ei muistanut koska häntä oli viimeksi puhutellut joku noin kaunis olento, yritti hetken aikaa keksiä jotain kaunista sanottavaa. Hän luovutti lopulta, melko varmana siitä että mikä tahansa kohteliaisuus olisi menettänyt tehonsa jos sen olisi lausunut joku näin ruma ja arpinen.
Oli mikä noita tahansa, ei se ainakaan näyttänyt kovin vaaralliselta. Toisaalta, mikä oli sen vaarallisempaa kuin kaunis nainen? Tuskin mikään tämän maan päällä.
"Ranaf olisi varmasti mielissään lepohetkestä, se on tehnyt matkaa pitkään eikä ole enää mikään nuori. Jos teille vain sopii, jäisin mielelläni aamuun. Silloin meidän lienee taas pakko jatkaa matkaa." Hermad totesi, yrittäen pitää äänensä kohteliaana. Hän katseli puutarhaan päin, välttyäkseen tuijottamasta enkeliä rahvaan tapaan.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 28, 2007 1:51:09 GMT 3
Aleiatha nyökkäsi Hermadin vastattua."Voit toki jäädä aamuun,uskon että Minikin olisi mielissään."Nainen sanoi hymyssä suin laulavalla äänellään,Minin seistessä hieman hämillään hänen vieressään."Mene sinä vain viemään hevosesi talliin." Nainen sanoi Minille joka ryntäsi oitis Mystiquen luo.Sitten Aleiatha käntyi soturin puoleen."Sinun ei tarvitse ujostella minua,Hermad.Aivan,tiedän kyllä nimesi,vaikket sitä ole kertonutkaan.Itseasiassa minä tiedän lähes kaiken kaikesta,vaikka itse sanonkin." Nainen sanoi ja hymyili niin että maidonvalkoiset hampaat näkyivät.Mini oli tullut tallista ja katseli nyt aikuisia. Hän oli jäänyt keskustelun ulkopuolelle."Mini,näytätkö hänellä missä talli on?Minä menen keittämään teetä." Aleiatha sanoi,kuin ohimennen ja lähti kävelemään talolle päin.Mini nyökkäsi. "Mennäänkö?" Hän kysyi Hermadilta.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Dec 28, 2007 11:47:11 GMT 3
Hermad nyökkäsi, mulkoillen Aleiathan perään epäluuloisesti. Mistä pirusta tuo hänen nimensä tiesi? Soturi laskeutui ratsailta ja lähti seuraamaan Miniä, toinen käsi Ranafin ohjissa ja toinen vyöllään roikkuvan lyhyen miekan kahvalla. Hän suhtautui epäluuloisesti taikuuteen ja muuhun yliluonnolliseen. Varsinkin, jos tempuntekijät osoittivat omaavansa kykyjä joista olisi voinut olla Hermadille haittaa.
Toisaalta, osasi maagi sitten mitä temppuja tahansa, kylmä teräs puri siihen ihan yhtä hyvin kuin normaaliinkin ihmiseen...
Mitäköhän kaikkea tuo demonitar oli saanut selville vain häntä katselemalla? Tiesikö tuo nimen lisäksi muutakin? Hermad vilkaisi Minia nopeasti. Tuskinpa. Silloin tuo ei olisi koskaan antanut soturin jäädä yksin sukulaistyttönsä seuraan.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 28, 2007 13:48:10 GMT 3
Mini opasti Hermadia kohti tallia.Hänellä ei ollut aavistustakaan mitä mies ajatteli,mutta jotain synkkää varmasti."Olemme nyt perillä." Tyttö sanoi.Tallirakennus oli ulkoapäin pieni ja kodikas,valkoiseksi maalattu sekin. Mini piti Hermadille ovea auki,jotta tämä voisi mennä sisään hevosen kanssa. Tallista tulvahti heinän tuoksu,joka ei ollut tunkkainen vaan raikas.Mini rohkaisi mielensä ja kysyi soturilta."Hermad,pelkäätkö sinä Aleiathaa?Hän on kyllä noita,mutta ei paha sellainen.En minä muuten luottaisikaan häneen."Mini itse ainakin luotti naiseen sataprosenttisesti.Aleiatha pelästytti usein jotkut tiedoillaan,mutta ei ikinä tarkoittanut pahaa.Oikeastaan oli väärin sanoa naista noidaksi,sillä hän oli oikeastaan parantaja.Useimmat kutsuivat Aleiathaa Enkeliksi,keijuksi tai haltiaksi.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Dec 29, 2007 0:20:31 GMT 3
Hermad hymähti riisuessaan äkäiseltä ratsultaan suitsia. Hevonen tamppasi jalkaa ja yritti näykkiä isäntänsä kokeneita sormia. "Minä en pelkää mitään tämän maailman päällä, tyttöseni. En sen jälkeen kun katsoin peiliin." mies totesi ja heitti raskaan satulan pilttuun reunalle. Riisuttuaan vielä suitset mies veti pilttuun oven kiinni ja katsoi, miten Ranaf alkoi hetken silmien pyörittelyn ja pärskimisen jälkeen napostella tyytyväisenä heinää. Hermadista alkoi tuntua, että se äksyili välillä vain sen vuoksi, että oli tottunut siihen. Nytkin se antoi hänen jopa rapsuttaa itseään pikaisesti korvan takaa yhtään luimistelematta.
|
|