silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on May 14, 2008 19:32:25 GMT 3
Crysan katseli kuinka lohikäärme syöksyi kohti maata, hän tyrkkäsi Claran maahan ja laskeutui itsekkin tämän viereen. Lohikäärme näytti siltä, ettei onnistuisi laskeutumisessa kovinkaan hyvin ja niinhän siinä kävikin. Lohikäärme lysähti heidän viereensä ja virnisti hänelle. "Tästä ei sitten puhuta, mitä teemme tuolle." Crysan pidätteli naurua, mutta tajusi ettei ollut lainkaan suunnitellut mitä he tekisivät Claralle. Tappaa he eivät voisi tyttöä, sitä hänen omatuntonsa ei sallisi. "En tiedä, tappaa emme häntä voi. Onko ehdotuksia?" Crysan katseli pelokasta Claraa ja käänsi kysyvän katseensa lohikäärmeeseen. Ehkä tämä osaisi sanoa. Hänelle tuli mieleen, että lohikäärme voisi kaapata Claran ja viedä hänet jonnekkin korpeen yksin eksyksissä. Näin hänelle jäisi aikaa palata kylään, kertoa leskelle päivän tapahtumista ja paeta sitten yhdessä lesken kanssa kaupunkiin jossa hän pääsisi toteuttamaan haaveensa. Hän voisi opiskella parantajaksi, ilman magiaa tai muita keinoja. Jos lohikäärme ei keksi parempaa he voisivat ehkä toteuttaa hänen suunnitelmansa.
|
|
|
Post by Rinco on May 21, 2008 20:21:04 GMT 3
Tristan mietti hetken, mutta ei saanut päähänsä mitään muuta kuin sen että hänkin olisi tahtonut hyötyä tästä jollain tapaa. Miten hän nyt hyötyisi tilanteesta? Ei mitenkään, ensin piti puhua vähän maksusta, vaikkakin hän oli "löytänyt" todella hienon korun kirkosta. Hän hymyili hieman ilkikurisesti jqa kallisti päätään. "Mutta mitä minä tästä hyödyn? En aio tehdä enää mitään ellen hyödy tästä jollain tapaa." Kenties se oli vähän ilkeää, tytöllä tuskin olisi mitään hänelle, mutta se oli elämää. Mitään ei enää saanut ilmaisiksi, ainakaan häneltä, ihmisistä hän ei tiennyt... "Jos täällä sattuisi olemaan jotain kiiltävää?" Hän ehdotti ajatellen jotain kaunista timanttia, ehkä tämän tytön timantteja korutkin olivat hienoja...
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on May 22, 2008 16:49:27 GMT 3
Crysan katsoi lohikäärmettä vetoavasti. Tämä kuitenkin vastasi ilkeällä äänen sävyllä. "Mutta mitä minä tästä hyödyn? En aio tehdä enää mitään ellen hyödy tästä jollain tapaa." Crysan katsoi lohikäärmettä miettien, mitä tämä tahtoisi, mikä riittäisi palkkioksi. Onneksi lohikäärme itse ehdottikin jotain jonka hön pystyisi järjestämään. "Jos täällä sattuisi olemaan jotain kiiltävää?" Crysan tajusi lohikäärmeen havittelevan koruja, kenties Claran timantti riipus kelpaisi. Crysan katsoi maassa makaavaa tyttöä, tuo saisi luopua siitä korusta. Hän tarvitsi vapauden ja tämä olisi ainut keino. "Tuo," Crysan sanoi Claraa osoittaen, "omistaa timantti riipuksen sekä liudan muita koruja. Voin hakea ne ulos, jos vahdit häntä." Crysan sanoi, vaikkei uskonut Claran yrittävänkään karata. Odottomatta lohikäärmeen vastausta Crysan juoksi sisään taloon ja keräsi Claran hienoimmat korut suurimpaan korupussiin jonka löysi. Osan hän ottaisi itselleen ja myisi päästyään kaupunkiin.
Kantaen pussin varovasti takaisin ulos ja laittaen ne lohikäärmeen eteen. Ottaen kuitenkin itselleen kaksi sormusta, noita lohikäärme tuskin haluaisi. "Siinä ovat hienoimmat minun mielestäni." Crysan sanoi istuutuen ruohikolle lohikäärmeen viereen. Heidän pitäisi lähteä kohta. Miehet voisivat palata koska tahansa.
|
|
|
Post by Rinco on Jun 9, 2008 19:37:18 GMT 3
Tristan katseli koruja ahnaasti. Hän sulki pussin varovasti kynsillään ja otti sen toiseen kouraansa. "Vienkö tytön nyt johonkin kauas metsään jotta sudet syövät hänet. Voin kyllä itsekin syödä tämän jos tahdot. Mutta olen saanut mitä tahdon, samoin sinä joten tässä kai tiemme eroavat." Lohikäärme tokaisi ja katsoi kauhusta jäykkää tyttöä huvittuneena. "Meillä on vielä bisneksiä keskenämme." Hän kuiskasi jäätävästi ja nousi sitten seisomaan. Hän kuuli hälyttyneiden ihmisten ääniä ja hermostui hiukan. Piti päättää äkkiä, kuolema ei miellyttänyt häntä kovinkaan. Ei vielä. Viimeisen matkan aika ei ollut nyt, ehkä ylihuomenna tai ensi vuonna, katsoo nyt miten aika kuluu... Ihmisetkin kun olivat semmoisia massa murhaajia. Eivät edes ajatelleet miltä toisesta saattoi tuntua kun sai nuolesta siipeensä. Vaikka olihan siinä sekin että olihan hänkin lähes tappanut sen papin, melkein ainakin. Kiittäköön jumalaansa että hän säästi tämän... "Miten on, mitä nyt?"
((sori kauhee kesto :S))
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Jun 15, 2008 13:43:27 GMT 3
Crysan näki, kuinka lohikäärme katseli koruja himoiten ja sulki pussin jossa ne olivat olleet. Lohikäärme käänsi katseensa häneen ja kysyi: "Vienkö tytön nyt johonkin kauas metsään jotta sudet syövät hänet. Voin kyllä itsekin syödä tämän jos tahdot. Mutta olen saanut mitä tahdon, samoin sinä joten tässä kai tiemme eroavat." Crysan tajusi mitä tuo aikoi, jättää hänet yksin selittämään asian, ei nyt hänen pitäisi päästä lähtemään tästä kylän pahaisesta. "Jaksat varmaankin kantaa meidät molemmat? Jos veisit meidät jonnekkin kylän ulkopuolelle. Annetaan tuon jäädä sinne ja minä lähden vaeltamaan omia polkujani." Crysan katsoi lohikäärmettä anovasti, kumpa tuo suostuisi vielä hänen pyyntöönsä tämän yhden kerran. Lentomatkaa ei kuitenkaan olisi kovin paljon ja siinä ajassa kun miehet löytäisivät Claran, olisivat hän ja lohikäärme jo kaukana.
Clara tärisi maassa, tuo ei pitäinyt ollenkaan lohikäärmeestä eikä siitä, kuinka hänen palvelijattarensa puhui tuolle karmealle olennolle. Crysan ei kiinnittänyt juurikaan huomiota tyttöön, jota oli palvellut jo monen vuoden ajan pelkästään uhkailujen vuoksi. Kumpa lohikäärme auttaisi häntä vielä kerran, vaikkei hän voisikaan maksaa tälle palveluksesta mitään.
|
|
|
Post by Rinco on Jun 30, 2008 21:41:54 GMT 3
Tristan Kallisti päätään nuristen hieman mutta ei kai hän tässä kovin paljoa häviäisi, paitsi että suuremmalla toden näköisyydellä saisi nuolesta siipeensä. Eihän Crysanilla mitään hätää ollut, ei. Sillä tämähän oli suojassa hänen selässään. Väärin, mutta hänelle olisi silti tullut hieman huono omatunto ellei olisi auttanut ja mulkaisi tätä hieman ja mainoi vatsansa likaiseen maahan. "No tule nyt sitten, mutta jos käy jotain, syön sinut. Lupaan sen." Hän nurisi ja otti toisen tytön tassuihinsa, välittämättä tämän rimpuiluista ja kirouksista. Kirouksia hän sai päivittäin muutenkin peräänsä. Oli ihan turhaa yrittää vältää niitä. Paras lääke oli vain olla kuuntelematta niitä. "Ja sinä tyttö, syön sinutkin, samoin tein ellet nyt ole hiljaa. Muussa tapauksessa saatat jopa jäädä henkiin." Hän sisisi ja levitti siipensä odottaen yhä että Crysan olisi hyvin selässä.
((sori kauhee kesto, mulla on menny vaan innostus hukassa :S))
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Jul 7, 2008 8:58:09 GMT 3
Lohikäärme näytti mietteliäältä ja Crysan pelkäsi ettei tuo suostuisi hänen pyyntöönsä. Onneksi lohikäärme kuitenkin suostui. "No tule nyt sitten, mutta jos käy jotain, syön sinut. Lupaan sen." Crysan nyökkäsi ja kiipesi lohikäärmeen selkään, kuten oli aikaisemminkin istunut. Claran lohikäärme otti tassuihinsa, ihan vain pelotellakseen tuota, tai niin Crysan ainakin ajatteli. "Ja sinä tyttö, syön sinutkin, samoin tein ellet nyt ole hiljaa. Muussa tapauksessa saatat jopa jäädä henkiin." Lohikäärme sanoi ja levitti siipensä. Crysan tiesi mitä tuo odotti ja sanoi. "Lähdetään, miehet ovat pian täällä ja heidän mukanaan varmaankin myös maagi. En voi mitenkään kiittää sinua." Crysan vielä lisäsi ennen kuin he nousisivat ilmaan ja tuuli veisi sanat mukanaan.
((Eipä tuossa nyt vahinkoa tullut. Itsellänikin on ollut hieman kiireitä, enkä jouda vastailemaan kovin usein.))
|
|
|
Post by Rinco on Jul 25, 2008 23:32:38 GMT 3
Lohikäärme kohosi ilmaan kannatellen kahden ihmisen painoa. Paino sai hänet putoamaan nopeasti kohti kattoa, mutta muutamin vaivalloisin siiveniskuin he kohosivat ilmaan ja saivat hieman tuulelta apua. Tristan sadatteli taas itsekseen ja ihmetteli että mihin soppaan oli jälleen itsensä keittänyt ja leyhytteli siipiään. Kauaa ei hän jaksaisi kahta ihmistä kuljettaa, luultavasti tiputtaisi toisen tytön matkan varrella, jotta pääsisi kauemmas maagikoista.
He saapuivat pian metsän ylle, mutta puut olivat vielä niin harvassa että hän pystyi uujottelemaan suhteellisen helposti maahan. Siihen hän jättäisi tytön, ehkä myös Cryisanin, jos tämä tahtoisi. Mutta kauas hän ei suostuisi viemään tätä, sillä hänestä alkoi pikkuhiljaa tuntua että hän toimisi nyt pelkkänä kuormajuhtana tässä ihmisten sodassa. Ja sekös nöyryyttävää olisi... "No, Crysan neiti, mitäs nyt. Jäätkö tässä, vai tahdotko pois vasta seuraavalla pysäkillä." Hän tokaisi ivallisesti.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Jul 30, 2008 14:50:03 GMT 3
Lohikäärme nousi ilmaan hieman vaivalloisesti ja lensi vain pieneltä tuntuvan matkan ennen kuin alkoi laskeutua kohti harvaa metsää. Crysan katseli kuinka metsä lähestyi ja koetti saada selkoa kuinka kaukana he kylästä olivat. Lohikäärmeen laskeuduttua metsään tämä kysyi ivalliseen sävyyn: "No, Crysan neiti, mitäs nyt. Jäätkö tässä, vai tahdotko pois vasta seuraavalla pysäkillä." Crysan katsoi Claraa, joka makasi maassa lohikäärmeen jalkojen juuressa. Hän oli vielä liian lähellä kylää ja hän halusi joka tapauksessa mahdollisimman kauas tuosta kirotusta paikasta, jossa hänelle ei ollut mitään. Ehkä hän voisi vielä jokin päivä palata sinne selvittämään asiansa. "Tristan, jos vain viitsit olisin kiitollinen jos pääsisin mukanasi seuraavalle pysäkille. Eiköhän Clara pärjää täällä sen aikaa, kunnes miehet saapuvat tänne." Crysan katsoi lohikäärmettä istuen yhä tämän selässä.
|
|
|
Post by Rinco on Sept 7, 2008 23:13:31 GMT 3
Napisten hiukan vastaan mainiten muutaman kirosanan, sanan kuormajuhta, hyväksikäyttäjä ja manipuloija tämä nousi ilmaan jättäen toisen tytön metsään. Hän kuuli tuon kiroukset mutta ei välittänyt niistä. Hän oli kauan sitten oppinut olemaan välittämättä. Niitä kuuli aina kun oli ihmisten lähellä. Toiset huutivat syystä, toiset ilman. Se oli perinne joka kulki isältä pojalle. 'Katsokaa lohikäärme, heitelläänkö sitä kivillä.' Niin ne sanoivat, ja monesti jäivätkin viimeisiksi sanoiksi. Oli väärin että lohikäärmeiden oletettiin kestävän semmoinen kunnian loukkaus, vaikka olikin olamassa sanonta nimeltään lohikäärmeen kärsivällisyys, lohikäärmeen voimat ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan, osa myöskin halventavia.
Kuljettuaan jälleen muutaman kilometrin. Suht nopeaan tahtiin, ja pieni metsikkö loppui, hän pysähtyi uudestaan, ja päätti että heittäisi nyt tuon vapaa matkustajan pois kyydistään. "Ja nyt tässä sijaitsee viimeinen pääte pysäkki, parin kilometrin päässä on kaupunki, muuta sinne, elä hyvin ja hyvästi." Hän tokaisi ja taittoi siipensä kasaan.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Sept 9, 2008 10:34:39 GMT 3
Crysan kuuli Claran huutavan kirouksia heidän peräänsä, hiedän noustessaan yhä ylemmäs puiden yläpuolella. Tällä kertaa hän ei palaisi takaisin, vaikka mikä tulisi. Hänestä tulisi kunnioitettu parantaja, jossakin kaupungissa. Lohikärme alkoi pian laskeutua uudelleen. He olivat nyt metsän reunassa ja lohikäärme laskeutuisi pian. "Ja nyt tässä sijaitsee viimeinen pääte pysäkki, parin kilometrin päässä on kaupunki, muuta sinne, elä hyvin ja hyvästi." Lohikäärme sanoi laskeuduttuaan metsän reunaan. "Kiitos Tristan. Et ole mikään turha lohikäärme. Nyt voin alkaa elää elämääni kuten itse haluan." Crysan sanoi, "Kiitos vielä kerran ja hyvästi, pidä huoli itsestäsi." Crysan kääntyi kohti kaupunkia ja kuunteli milloin Tristan nousisi jälleen siivilleen.
((Tämä peli taitaa jäädä tähän. Kiitos peli seurast.))
|
|