silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Mar 17, 2008 18:09:47 GMT 3
Crysan kuunteli uteliaana lohikäärmeen vastausta ja ajatteli kuinka yksinäisiä olentoja ne olivat ja kuinka hankalaa elämää näillä oli. "En tietenkään liiku orapihlaja pensaissa, jos vain voin ne kiertää. Ymmärrän sinua, sillä tiedän kuinka tiheitä metsät usein ovat, joskus aurinkokaan ei pääse näyttäytymään puiden latvusten lävitse, saati sitten sinun kokoisesi olento voisi lentää niiden seassa metsästämässä ruokaa." Crysan piti tauon ja mietti miten jatkaisi. Lohikäärmeet liikkuivat usein yksin, ainakin näin hän oli kuullut. "Lohikäärme, olen Crysan. Sinun ei tarvitse kertoa minulle nimeäsi, mutta arvostaisin sitä suuresti." Crysan puhutteli lohikäärmettä, kuten häntä oli opetettu puhuttelemaan korkea-arvoisia henkilöitä, jos sellasia sattuisi tulemaan vastaan. Katsellessaan lohikäärmettä, Crysan alkoi miettiä pieniä lapsia, joita tuo olento oli joksus syönyt ja niitä joiden haudat se oli häpäissyt. Onneksi lohikäärme oli luvannut olla syömättä äitiä, mutta entäs kun Leski kuolisi. Söisikö tuo olento hänen ottoäitinsä, Lesken vain siksi, että tämä olisi vasta kuollut. Sitä en voi sallia, minun täytyy saada tuo lupaamaan ettei se syö Lekeä, siten kunhan tämä kuolisi..
|
|
|
Post by Rinco on Mar 17, 2008 19:41:42 GMT 3
Lohikäärme katseli tyttöä mustin kiiltelevin silmin. joidenkin lohikäärmeiden pimeän näkö oli niin hyvä, että he näkivät yhtä hyvin kuin päivän valossa, mutta hän ei omannut sellaisia taitoja, yön pimeydessä oli saman vertainen kuin peura tai ihminen. Piti luottaa muihin aisteihinsa... Joinain iltoina se oli helpompaa, joinan vaikeampaa. Ilmassa oli suht koht helppo lentää pimeällä, mutta maalla saattoi kompastella kantoihin, juuriin ja kiviin. Muurahaispesät olivat inhottavia, varsinkin ne jotka jäivät turkkiin, kutittelemaan ja pesimään. Inhoja otuksia. Mutta kaikki ei ollut vielä menetetty, ne voitiin saada pois. Ne eivät tykänneet merivedestä. Joskus hän oli joutunut lillumaan vedessä kaksi vuorokautta putkeen, ennen kuin kaikki olivat hukkuneet. Tai niin hän uskoi, ei enää kutitellut niin...
Tristan kuunteli kun toinen esittäytyi. Hän olisi voinut valehdella nimensä, muttei nähnyt mitään syytä siihen, vaan tuijotti tyttöä, joka oli esittäytynyt Crysaniksi, jähmeästi ja esittäytyi nuorelle. "Minä olen Tristan Condor mutta voikaamme sanoa vain etunimellä"
"Miksi te metsästätte lohikäärmeitä?" Hän sanoi äkkiä vaihtaen aihetta. KAipa Tristan tiesi sen jo, mutta hän halusi saada varmistuksen, ja kenties, asia ei ollutkaan kuten hän luuli, ihmiset, kuten lohikäärmeetkin, olivat joskus arvaamattomia.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Mar 18, 2008 18:00:06 GMT 3
"Minä olen Tristan Condor mutta voikaamme sanoa vain etunimellä" Lohikäärme esittäytyi. Crysan katseli lohikäärmettä miettien, kuinka kaunis nimi haudan häpäisijällä oli. "Miksi te metsästätte lohikäärmeitä?" Crysan kuuli lohikäärmeen kysyvän ja mietti mitä miustaisi kuulmeistaan tarinoista, sillä muuta tietoa hänellä ei ollut. Lohikäärmeet olivat joksus aiheuttaneet tuhoa, sen hän muisti, vaikkei koskaan ollut törmännytkään lohikäärmeen aiheuttamaan tuhoon. Hän katsoi Tristani, lohikäärmettä, joka seisoi hänen edessään, ehkä käsitykseni hänestä on alkanut muuttua, sillä en enää tunne kammoa, Crysan ajatteli. "Tristan, mielenkiintoinen kysymys, johon en pysty vastaamaan kuin kuulemieni tarinoiden perusteella. Olet nimittäin ensimmäinen kohtaamani lohikäärme, mutta kysymykseesi, miksi me ihmiset metsästämme teitä lohikäärmeitä. Ehkä osa syynä on pelko teitä kohtaan, jotkut ovat näet tuhonneet satoa, tappaneet kotieläimiä ja hätyytelleet ihmisiä. Ja sitte tuo teidän suurempi kokonne yhdistettynä älyyn, jota ainakin omaatte tarinoiden mukaan. En osaa sanoa muuta, mutta kerro sinä minulle miksi me ihmiset metsästämme teitä lohikäärmeitä? Haluaisin kuulla sinun versiosi." Crysan katsoi lohikäärmettä ja mietti olisiko tämä todella niin viisas kuin hän oli kuullut..
|
|
|
Post by Rinco on Mar 18, 2008 21:21:47 GMT 3
Tristan hymyili tisekseen, hän toivoi ettei tyttö nähnyt hänen hymyään, sillä hän muisti ne monet kerrat kun hän oli polttanut ihmisten pellot ja syönyt parhaat sonnit. Mutta useimmiten ei tahallisesti. Ensimmäisen kerran hän oli nukkumassa ja suuri rusakko pomppasi tuon päälle, ja kuten aina... kosto elää. Typeräähän se oli ollut, mutta jokainen on joskus väsynyt. Sitten hän oli karjuen lähtenyt rusakon perään, ja se oli loikkinut vehnäpellolle. Hän oli raivannut hyvää ruokaa tieltään vihoissaan ja muutama kipinä oli lentänyt tuon sieraimista kuivaan ruohoon. No, ennen kun hän ehti tehdä mitään, vahinko oli jo käynyt, hänen piti paeta, mutta ihmiset näkivät hänen tekonsa, valitettavaa, mutta ne heittivät häntä kaikella mikä käteen sattui, ja siitäkin kai sitten... piti kostaa. Seuraavana yönä hän oli hiipinyt kylään ja tappanut kylän sonnit. siinä kaikessa rauhassa hän oli lähtenyt pois...
"joskus olen nähnyt ihmisillä lohikäärmeen nahasta tehtyjä vaatteita ja rumpuja, mitä lie... joskus he tekevät suomuista panssareita sotiinsa, joskus he koristelevat vaatteensa harjoillamme, joskus he käyttävät kieliämme ja kynsiämme myrkkykeitoksiinsa, ja joskus, he pelkäävät, ja tappavat meitä." Tristan olisi voinut luetella vielä lisää, mutta hän ei ollut aivan varma kaikesta, eikä mielellään myöntänyt sitä että joskus syypäinä olivat he tise, lohikäärmeet. "Tiedätkös, joskus kun olin oikein vihainen ihmisille, hiivin erääseen kylään, ja tapoin kylän kaikki kissat, sitten tein pieniä reikiä siihen hökkeliin missä teillä on niitä rehuja ja ruokaa, jotta hiiret pääsivät sisään, ja sitten heille tuli ruokapula, hiirten pilatessa sadot ja ruoat. Nerokasta." Tristan mietti ja hymyuli mielissään... "Oletko koskaan tehnyt mitään vastaavaa... tai jotain pahaa?" Hän kysyi. Muistot olivat vallanneet lohikäärmeen mielen, ja tuon ajatukset pyörivät kokemusten kiemuroissa, pyörähtelivät ensilennon huumassa, ensimmäisen peuran kaatamisessa ja muissa hyvissä muistoissa. Ehkä ensi kertaa Tristan oli sitä mieltä että tämä tapaaminen ihmisen kanssa, oli ollut hyvä ja muuttanut lohikäärmeen ajattelutapaa, löytänyt uusia näkökulmia.. ensi kertaa...
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Mar 20, 2008 14:30:51 GMT 3
Lohikäärmeiden suomuista sai upeita panssareita, sen Crysan tiesi ja tiesi myös, etteivät naiset koskaan saaneet koskea tai aina edes nähdä lohikäärmeiden nahkoja, suomuja, kieliä, kynsiä ja harjaksia. Niin harjakset, ne olivat joissakin paikoissa miehen mitta, jos mies omisti paljon lohikäärmeen harjaksi, saattoi hänen vaimonsakkin saada juhlapukuunsa koristeen, mutta niin oli vain kaikista rikkaimpien ja rohkeimpien miesten vaimoilla, tälläinen köyhän lesken kasvattitytär ei ollut koskaan nähnyt lohikäärmeen nahkaa, suomuja saatikka sitten harjaksia.
Crysanin ajatukset katkesivat, kun lohikäärme jatkoi. "Tiedätkös, joskus kun olin oikein vihainen ihmisille, hiivin erääseen kylään, ja tapoin kylän kaikki kissat, sitten tein pieniä reikiä siihen hökkeliin missä teillä on niitä rehuja ja ruokaa, jotta hiiret pääsivät sisään, ja sitten heille tuli ruokapula, hiirten pilatessa sadot ja ruoat. Nerokasta." Tristaniksi esittäynyt lohikäärme kertoi Crysanin katselessa, hän muisti kuulleensa lohikäärmeistä, jotka olivat tehneet tuhoja kostaakseen ihmisille tai jopa yksittäiselle ihmiselle. Hän ei kuitenkaan voinut ymmärtää, kuinka Trishan voisi kuulua niihin..
"Oletko koskaan tehnyt mitään vastaavaa... tai jotain pahaa?" Tristan kysyi yllättäen ja Crysan joutui katsomaan jälleen äitinsä haudalla lepääviä sinivuokkoja. "Jos tarkoitat pahalla väkivaltaa, en ole, mutta olen usein toivonut..." Crysan piti tauon ja mietti kuinka jatkaisi,"Olen toivonut, että isäni olisi joutunut kärsimään äidin murhaamisen tuskasta enemmän kuin joutui. Olen myös toivonut erään rikkaan tytön sairastuvan vakavasti, jottei minun tarvitsisi palvella häntä ja kuunnella sitä nöyryytystä mitä hän aina minulle tekee." Crysan meni hiljaiseksi ja odotti mitä Tristan vastaisi hänelle. Hän oli usein rukoillut äidin henkeä takaisin, tietäen sen mahdottomuudeksi, mutta vain se voisi antaa hänelle onnen, vain se voisi antaa hänelle mahdollisuuden normaaliin elämään. Lesken kanssa hän ei voinut puhua, vaikka tämä olikin kasvattanut hänet, mutta silti hän ei voinut korvata äitiä, kukaan ei voinut..
|
|
|
Post by Rinco on Mar 20, 2008 20:18:01 GMT 3
tristan katseli tyttöä. Palvelustyttö vai... hän oli joskus kuullut että kuten eläimillä, ihmisilläkin oli oma arvojärjestyksensä, oli ne jotka omistivat eniten maata, ne jotka hoitivat maan, ja ne jotka putsasivat maanomistajien varpaanvälit. Niin se tasii mennä, valitettavasti tuo tyttö hänen edessään oli niitä kaikista varpaanvälisimpiä. Mutta jos ne maan omistajat, ja se jolta tyttö putsasi varpaat, olivat samanlasia kuin kaikista vahvimmat lohikäärmeet, Tristan tuskin tahtoi nähdä tuota. Pomottelevia paskoja, jotka puhuivat itsestään koko ajan. He olivat kuin kissan pentuja joiden silmät eivät olleet koskaan auennet. Se oli yksi syy miksi hän ei pitänyt laumaelämästä. Hän ei ollut tarpeeksi vahva...
"Etkä siis pysty tekemään asialle mitään?" Hän kysyi hetken päästä. Kenties hänkin oli heikko.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Mar 24, 2008 15:48:14 GMT 3
"Etkä siis pysty tekemään asialle mitään?" Tristan kysyi häneltä. Crysan nosti katseensa lohikäärmeeseen, hän ei ymmärtänyt mitä tämä ajoi takaa, sitä etteikö hän voinut kostaa äitinsä kohtaloa vaiko jotain aivan muuta. "En ymmärrä mitä tarkoitat. Äitini kohtaloon en pysty enää vaikuttamaan, enkä kostamaan isälleni. Ainoa vaihtoehto on siis sopeutua tilanteeseen ja koettaa elää tätä hetkeä, niin kun se on mahdollista. Mutta olen utelias kuulemaan elättekö te lohikäärmeet laumoissa? Sillä en ole koskaan ennen tavannut lohikäärmettä ja vaikka uteliasiuuteni saattaa maksaa henkeni en tiedä olisiko henkeni kuitenkaan niin arvokas.." Crysan jätti lauseen kesken ja antoi punaisten hiuksiensa valua kasvojensa eteen jottei Tristan näkisi hänen kyyneleitään, jotka valuivat pitkin hänen poskiaan. Oliko hänen elämänsä minkään arvoista, ja jos oli niin mitä hän voisi saada. Päästä palvelemaan muitakin rikkaita lellittyjä pentuja, jotka käskivät häntä eikä koskaan yhtään kiitoksen sanaa..
|
|
|
Post by Rinco on Mar 24, 2008 19:58:00 GMT 3
Tristan käänsi katseensa pois, hän ei saattanut katsoa pikku tytön itkua hyvällä omalla tunnolla, se ahdisti niin paljon. Vaikka Tyttö yritti peittää itkunsa, hän tunsi sen silti, mielialan vaihdokset, ne aisti. "Älä itke, tarkoitan että etkö voi tehdä sille tytölle mitään, joka komentaa sinua?" Lohikäärmeen ääni oli vähän epäileväinen, kai nyt tuo saattoi tehdä jotain, sanoa edes, tai pyytää aarteita. Kiiltäviä kolikoita, jotka tuoksuivat, niin rahaa, se oli sen nimi, tai helmiä, koruja, timanneja, eikö tyttö voinut pyytää niitä? tristan ei voinut käsittää, kyllä aina kun hän oli pyytänyt, aina oli hän saanut, mutta tyttö oli kai vähän eri asia, koska kukaan ei pelännyt tuota, miksi olisikaan, hänhän oli tyttö, kylissä oli suurempiakin vaaroja voitettavana, tyttö oli kai liian heikko.
Ellei tuo osannut magiaa, osasiko. Jos se taikoisi häntä, pakottaisi tottelemaan, huo hirvitys, se olisi kauhistus, maailman loppu, Tristanin loppu. "Osaatko käyttää magiaa?" Hän kysyi hiemna kakistellen.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Mar 25, 2008 18:30:38 GMT 3
Tehdä jotain rikkaalle lellikki pennulle, joka on aina saanut kaiken minkä halunnut ja enemmänkin. Voisiko Tristan ikinä ymmärtää ihmisiä, ei kuten ei hänkään voisi ymmärtää tätä. "En voi tehdä mitään niin kauan kuin omani ja lesken henki riippuu siitä miten hyvin palvelen tuota komentelevaa tyttöä." Crysan kuiskasi itkuisella äänellä pyyhkien samalla kyyneleitä poskiltaan ja hiuksensa pois kasvoilta. Crysan katsoi Tristania, ainoaa jolle hän oli kertonut halustaan lopettaa lellikki tytön palveleminen, muttei tämäkään voisi auttaa häntä, vai voisiko.. Ehkä Tristan voisi tehdä kiusaa tytön perheelle, mutta silloin tämä saisi peräänsä tytön veljen, joka oli metsästänyt paljon lohikäärmeitä ja tytön kihlatun.. Niin kihlatun, miehen joka ei voinut sietää tyttöä, mutta kosi tätä tämän varallisuuden vuoksi.. Ehkei kihlattu lähtisikään Tristanin perään, vaikka tämä hyökkäisikin tytön kimppuun.
Crysan oli painunut niin ajatuksiinsa, että hätkähti kuulessaan Tristanin kakistelevan äänen. "Osaatko käyttää magiaa?" Crysan meinasi purskahtaa nauruun, sillä kukaan ei ollut koskaan edes ajattellut hänen osaavan jotain sellaista. "Ei Tristan, en osaa. Hyvin harva köyhistä osaa mitään sellaista, osaan vain parantaa ja palvella. Palveleminen on kylläkin vain sivutyötä, sillä kylään on tullut parantaja kaupungista ja hänen mielestään leski ei osaa mitään ja minä vielä huonommin." Crysan pohti hänen ja lesken tilannetta ääneen tajuamattaan mitä puhui. Lopulta hän tajusi Tristanin pelänneen hänen vastaustaan. "Tristan, pelkäätkö magian käyttäjiä? Velhoja sun muita, millä nimellä he itseään aina kutsuvatkaan. Kuten olet huomannut olen täysin vaaraton en pysty tekemään sinulle mitään pahaa, sinä taas olet ylivoimainen minuun nähden." Crysan alkoi jo luottaa siihen, ettei Tristan tekisi hänelle pahaa, mutta koskaan ei voinut olla täysin varma. "Älä koskaan sano, en koskaan." Crysan kuuli mielessään lesken varoittavan äänen. "Tristan, voitko auttaa minut pois lellikki tytön palveluksesta?" Crysan kysyi yllättäen katse maahan painettuna, peläten loukanneensa lohikäärmettä.
|
|
|
Post by Rinco on Mar 30, 2008 18:53:35 GMT 3
Tristan katsoi tyttöä hiljaa sanomatta sanaakaan. Tuon ilmeestä oli mahdoton päätellä mitä hän ajatteli. Ihmisten kasvot oliavt kuin aarrearkku, ilman lukkoa tai kantta. Näki ensi silmäyksellä että mitä tuo ajatteli tai tahtoi. Lohikäärmeet, olivat erilaisia, vaikka Tristan oli itsekin sellainen, oli lähes mahdotonta löytää lohikäärmeestä jotain mitä hän ei tahtonut löytää. Tietenkin oli poikkeuksia, kaikissa oli poikkeuksia, puissa, ihmisissä kaupungeissa...
hetken kuluttua Tristan käänsi katseensa pois, ylös taivaalle. Aurinko nousisi kohta, hänen pitäisi lähteä. Muuten hän paljastuisi, vaikka oli melko epätodennäköistä että tyttö pitäisi suunsa kiinni hänen suhteensa. Miksi hän siis piilottelisi, eikä auttaisi tyttöä, hänhän pyysi apua. Hän voisi mennä pelastamaan tytön elämän kurjalta orjuudelta. Tai sitten hän voisi mennä kylään, yrittää pelastaa tyttö ja joutua itse orjuutetuksi, tai teurastetuksi. Ensimmäinne vahtoehto tuntui paremmalta, mutta miten se tehtäisiin. Lentäisivätkö he? No jaa, tuolla ei ollut siipiä joten se piti hylätä. kävelisivätkö he lellikitytön talon eteen ja kervetntäisivät sen. No, tuo ei osannut syöstä tulta, kuten ei hänkään, joten sekin oli hylätty. Murskaisivatko he talon ja söisivät lellikki tytön. No, Crysan tuskin tahtoi kannibaaliksi, ja nyt kun kylässä oli joku hyvä parantaja, hän oliis voinut lyödä vaikka vetoa että tuo osasi jotain noutuutta, tarvitsi teitenkin kaiken maailman merikäärmeen kylkiluun ja mitä lie kummallisuuskia rohtoihinsa, ei, Tristan ei kyllä menisi kylään, niin kauan kun se ihna parantaja maagi olisi siellä.
Hän vilkaisi Tyttöä ja puhalsi savupilven keuhkoistaan ja tuhahti. "HYvä on, autan sinua, mutten vielä, saat hoitaa sen ihnan maagin pois kylästä, ennen kuin tulen lähellekkään kylää, typerät rohdot ja taudit." Loppua kohden hänen äänensä oli muuttunut epäselväksi kiroamiseksi hiljaa itselleen.
SItten hän hoksasi erään asian. "Opettelet siis samanlaiseksi!" Sitten kun tuo olisi valmis niin se varmasti... Tristan katsoi tyttöä kauhistuneena, ainoa asia mitä hän kammoksui ja palkäsi, ja tyttö todella tahtoi semmoiseksi, hän ei käsittänyt, pitikö hänen käsittää. Hänhän oli juuri lupautunut auttamaan tuota, harvemmin tuo petti lupauksiaan, joskus, mutta harvemmin...
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Mar 30, 2008 19:06:57 GMT 3
Crysan tajusi puhuneensa salaisimman haaveensa ääneen, kun Tristan tokaisi. "Hyvä on, autan sinua, mutten vielä, saat hoitaa sen ihnan maagin pois kylästä, ennen kuin tulen lähellekkään kylää, typerät rohdot ja taudit." Vaikka loppua kohden lohikäärmeen ääni muuttuikin jupinaksi, oli Crysan yllättynyt tämän avusta. Ehkä hän voisi pian aloittaa kunnollisen parantajan työn, tosin ilman magiaa, mutta ensin pitäisi päästä eroon nykyisestä parantaja-maagikosta, sillä muuten Tristan ei suostuisi auttamaan häntä. Mutta kuinka päästä eroon jostakin niin ylivoimaisesta? "Voitko aiheuttaa tuhoa jossain kauempana kylästä? Niin, että saisin lähetettyä kylän miehet ja varsinkin parantaja-maagikon sinne ja voisimme sillä aikaa tuhota lellikki tytön ja..." Crysanin lause jäi kesken, kun hän tajusi mitä oli tekemässä. Hän oli juuri pyytänyt Tristania tuhoamaan ihmisen, jotta pääsisi itse opiskelemaan parantajan työtä. Mikä hänellä oikein oli, ei hän ennen tuollaisia ollut ajatellut.. Vai oliko?Ehkä hän olikin vain päättänyt olla ajattelematta, sillä usein unissaan hän oli nähnyt itsensä kylän etevimpänä parantajana..
|
|
|
Post by Rinco on Apr 2, 2008 19:27:27 GMT 3
Lohikäärme katsoi tyttöä hiljaa. Tuo ei puhunut eikä liikahtanut hetkeen. Hän tajusi että hänen oli houkuteltava maagikko, hänen oli saatava tuolle tekemistä, eli raadella ihminen, mutta kuinka helvetissä hän voisi olla samaan aikaan kehdessa eri paikassa. Mahdotonta. Vaikka lohikäärmeet oliavt maagisia olentoja, niin olivat haltiat ja feeniks linnutkin, mutta kukaan ei osannut jakautua kahdeen osaan, ei ainakaan häne tietääkseen. Hän oli luvannut auttaa, mutta tyttö oli ilmeisen haluton lähettämään maagikkoa pois, joten liaksiet hommat teetettiinkin tottakai eläimillä, vaikka hän ei itseään semmoiseksi myöntänyt.
"Hyvä on, hyvä on. Teen jotain, odotas vaan niin keksin jotain yllättävää..." Tristan sanoi vähän tympääntyneen kuulosena. Sitten hän tuhahti pahantuulisena ja nousi ylös. "Missä päin kylä on, ja kuinka pitkä matka sinne on..." Hän sanoi, miettien juuri sopivaa lähestymistapaa, sillä juuri nyt, hän oli saamassa aivan mahtavan idean, pitihän sitä vähän hioa, mutta ajatus itsessään, saisi varmasti koko kylän huolestumaan..
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Apr 2, 2008 20:33:28 GMT 3
Crysan katseli lohikäärmettä ja odotti tämän vastausta.. "Hyvä on, hyvä on. Teen jotain, odotas vaan niin keksin jotain yllättävää..." Tristan sanoi ja sai Crysanin hymyilemään, hän oli niin onnellinen, joku halusi auttaa häntä. Tristanin kysyessä missä päin kylä on alkoi Crysania pelottaa, mitä tämä olikaan keksinyt. "Lennät pohjoiseen päin, kylässä on vain kymmenkunta taloa ja loput ovat hajallaan sen ympärillä. Mitä aiot tehdä?" Crysan katseli lohikäärmettä ja mietti mitä kaikkea tämä voisikaan tehdä, sitten hän päätti kertoa vielä yhden asian. "Kylän ainoa turvekattoinen maja on lesken koti, jos teet jotakin pahaa kylässä, lupaa minulle ettet tee juuri tuolle talolle mitään." Crysan katsoi lohikäärmettä odottaen, mitä tahansa tämä tekisikin vain lesken hengellä oli väliä.
|
|
|
Post by Rinco on Apr 2, 2008 22:50:25 GMT 3
Tristan aukaisi valtavat kultasiipensä ja latseli ympärilleen, hän uskoi mahtuvansa nousemaan lentoon ilman sen kummosempia kolareita. Hän ei kiinnittänyt tyttön kommenttiin huomiota, sillä hänen mielessään pyöri kirkko, eikä kenenkään vanhuksen mökki, tuskinpa kukaan semmoisista välitti, tarvittiin jotain suurempaa. Kirkko oli hyvä, kylä varmasti pienimmissäkin kylissä oli jonkinmoinen kirkko ja pappeja... niin juuri, tarvittiin pappeja.
Juuri kun hän oli nousemassa ylös hän pysäytti siipensä ja käännähti tytön puoleen. "Ebtäpä sinä, siivin pääsee todella nopeasti eteenpäin, mutta jaloin tuskin tarpeeksi nopeasti. sitä paitsi sinun pitäisi saada vielä ne miehetkin usutettua kimppuuni, ja pitää olla hyvä selitys jotta saat ne uskomaan sinua. Ja miten voin tulla auttamaan sinua sen tyttelin kanssa jos ne ampuvat minua keihäillä tai millä lie..." Tristan sanoi huolestuneena. Jos heti kun hän olisi rikkonut kirkkoa tarpeeksi, ja raadellut yhden papin melkein kuoliaaksi, miten hän pääsisi enää kaikkien näkemättä takaisin. Ellei hän sitten polttaisi peltoa, siinä kaikille olisi hommaa... Mutta kun hän tuskin sai kipinääkään ilmaan. Piti kai vähän suunnitella.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Apr 3, 2008 18:44:56 GMT 3
Tristanin noustessa lentoon Crysan tajusi, ettei ehtisi kylään ennen aamunkoittoa, jolloin hänen pitäisi olla jo lellikki tytön luona. Ja mitä leskikin miettisi, hänhän oli ollut poissa koko yön. Lohikäärmeen kysyessä kuinka hän pääsisi kylään, Crysan sai hullun idean. "Tristan, pystyisitkö ottamaan minut selkääsi ja laskemaan minut sitten alas lähempänä kylää?" Crysan katsoi lohikäärmettä uteliaana. Ehkä hän pääsisi kokemaan jotakin mikä olisi ainut kertaista eikä tulisi onnistumaan enää koskaan. Nyt tarvittiin vain lohikäärmeen lupa, nousta tuon upean olennon siipien väliin ja liitää sitten pitkin taivaan kaarta. Crysan hymyili itsekseen, kuvitellen miten hänen punaiset hiuksensa hulmuaisivat ilmavirran osuessa niihin..
|
|