|
Post by Rinco on Apr 3, 2008 21:15:17 GMT 3
Tristan oli aavistellutkin jotain tämänkaltaista. Eihän tyttö varmasti oaljoa painaisi, mutta eihän hän mikään hevonen ollut. siivet oli lentämistä varten, mutta ihmisillekkin olisi luotu siivet, jos heidän olisi ollut tarkoitus lentää. Olihan hän aikaisemminkin lennättänyt ihmistä, mutta tuo oli kiristänyt häntä. Ja nyt, hän oli luvannut auttaa tyttöä, kenties se oli ainut mahdollisuus. Hän huokaisi syvään ja sulki siipensä. Sitten hän painautui maahan ja taivutti etujalkaansa niin taakse kuin pystyi, jotta tyttö voisi kiivetä hänen niskassaan sijaitsevaan notkoon, ilman että tuo repisi hänen kaunista turkkiaan.
"Tule sitten, muttet kerro kenellekkään, ja ole nopea. Toivotaan vaan ettet ole uskovainen, kirkolle saattaa käydä vähän huonosti..." Hän sanoi myhäillen ja odottaen että Crysan pääsisi selkään. Tytön onneksi hänellä ei ollut selkäpiikkejä kuten monilla muilla lohikäärmeillä, hän oli kuullut monesti kuinka ihmiset olivat seiväsyneet niihin epähuomiossaan. Traaginen tapa kuolla. Vaikka eipä se ollut lohikäärmeillekkään mukavaa kun lojui viikkoja ruumis niskassa, jos ei saanut sitä pois...
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Apr 4, 2008 15:59:31 GMT 3
Crysan katsoi kuinka lohikäärme ikäänkuin sulki siipensä ja laskeutui alemmas sanoen: "Tule sitten, muttet kerro kenellekkään, ja ole nopea. Toivotaan vaan ettet ole uskovainen, kirkolle saattaa käydä vähän huonosti..." Crysan nielaisi pelkonsa ja nousi lohikäärmeen selkään, miettien mitä hänen äitinsä ajattelisi jos näkisi hänet nyt. "Käyn kirkossa silloin kun olen sunnuntaisin vapaalla, mutta muutoin en ajattele sitä. Äitini haudalla käyntikään ei liity uskontoon millään tavalla.." Crysan vastasi istuessaan lohikäärmeen niskassa miettien miltä tuntuisi näyttää koko kylälle... Lentäminen pelotti häntä, mutta muutoin hän odotti innolla. Hautausmaa näytti upealta, kun sitä sai katsoa hieman korkeammalta ja Crysan alkoi hyräillä hiljaista laulua. Laulua, jota hänen äitinsä oli hyräillyt hänelle kun hän oli ollut peloissaan. Laulu oli aina viennyt pelon pois, mutta tuonnut usein surun tilalle. Nyt hän ei kuitenkaan antaisi surulle eikä pelolle valta vain nauttisi tästä ainutlaatuisesta kokemuksesta, joka oli jo alkanut.
|
|
|
Post by Rinco on Apr 5, 2008 22:31:32 GMT 3
Tristan tunsi kuinka tyttö istahti hänen selkäänsä ja hän sousi täyteen pituuteensa ja levitti jälleen siipensä. Pitkät kultaiset höyhenet värähtelivät voimakkaiden siipien halkoen ilmaa niillä. Lohikäärme lehytteli muutaman kerran ja nousi takajaloilleen. "Pidä kiinni." Hän karjaisi ja taivutti kaulansa pitkälle ylös ponkaisten samaan aikaan tavattoman nopeasti ylöspäin. Ja ennen kuin hän alkoi taas tippua tuuli tarttui tuon siipiin ja hän kohosi hitaasti siipien tehdessä kovasti töitä. Hautakivet pienenivät pikkuhiljaa, ja puut jäivät heidän alleen. kun he olivat turvallisesti puiden yläpuolella, Tristanin silmät muuttuivat yhdeksi viiruksi ja tuo ampaisi johti kylää. Vasta tuuli hidasti hieman vauhtia, mutta kunhan tyttö nyt pysyisi matalana tuo ei tippuisi eikä jäätyisi. Lentämällä he olisivat pian perillä, ja hän voisi mennä pilaamaan kyntensä...
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Apr 6, 2008 18:44:47 GMT 3
Crysan ehti kuulla vain lohikäärmeen huutavan: "Pidä kiinni." Ennenkuin huomasi jo lentävänsä korkealla, hautausmaa näytti niin pieneltä täältä katsottuna. Koko maa oli hänen alapuolellaan, Crysan kurkki aluksi Tristanin sivuilta maata, mutta huomasi heiluvansa vaarallisesti näin tehdessään hän paneutui mahdollisimman tiiviisti lohikäärmeen selkään. Tästä katsottuna maisemat eivät näkyneet niin hyvin, mutta lentäminen oli juuri sitä mitä hän oli kaivannut ja toivoi lennon kestävän vielä pitkään. Crysan ei nähnyt kunnolla eteensä, sillä ilmavirta oli saanut hänen silmänsä vuotamaan. Hän näki kuitenkin aamun ensimmäisten säteiden värittämän kylän, joka näytti niin pieneltä. Lohikäärmeen suunnitelma oli hänelle vielä hieman avoin, mutta itse hän tiesi mitä tekisi. Juoksen suorinta tietä lellikki tytön talolle herättämään nämä huutaen jotain sekavaa lohikäärmeestä ja toivoien sitten Tristanin selviävän omasta tehtävästään, eli tehdä jotain millä he saisivat mahdollisimman paljon kylän miehiä sinne mistä Tristan katoaisi ja palaisi hänen luokseen kylään.
Ajatuksissaan Crysan lensi pois kylästä Tristanin selässä, odottaen uutta elämää muualla. Kaukana kaikesta siitä missä nyt eli. Vaikka hän tiesikin ettei koskaan voisi jättää leskeä kylään, kadoten itse tietämättömiin. Leski joutuisi roviolle, sillä lesken parantajan taidot olivat sitä luokkaa ja pienemmistäkin oli ihmisiä heitetty roviolle. Vain sen syyn takia Crysan oli pysynyt kylässä näinkin kauan, mutta koska leske ei ollut halunnut lähteä, oli hänenkin ollut pakko jäädä ja opetella parantajan taitoja. Vaikkei Crysan koskaan ollutkaan haaveillut osaavansa magiaa, oli Tristanin tapaaminen saanut tämän ajatuksen entistä vahvemmaksi. Vaikka magian harjoittajat olivatkin ylivoimaisen hyviä parantajia, silti useimmat eläimet palkasivät näitä, Crysan halusi kaikkien luottavan häneen, vaikkei se koskaan tulisikaan onnistumaan.
Lentäminen oli ollut Crysanin elämän kaunein kokemus, ja tähän muistoon hän voisi turvautua, jos heidän suunnitelmansa ei onnistuisi. Crysan tiesi joutuvansa lähtemään kylästä, mutta se ei häntä haittaisi. Kun vain leski saisi elää loppuelämänsä rauhassa.
|
|
|
Post by Rinco on Apr 12, 2008 21:21:16 GMT 3
kylä tuli näkyviin, hän pysäytti lennon ja leijjui ilmassa hetken katsellen ympärilleen. Kylän toisella laidalla oli paljon peltoa missä saattoi laskeutua rauhassa. Hän lähti lentämään hitaasti kohti peltoa yrittäen välttää meteliä, mikä syntyi kun siivet halkoivat ilmaa ja ilam väreili siipien voiman myötä. Pellon vieressä oli kirkko, joten tytölle tulisi kiire jos tuo aikoisi ehtiä miesten luo, muuten Tristan ehtisi tuhota koko kirkon, vaikka tuskinpa se haittaisi... "pidä kiirettä, muuten et enää muutamaan vuoteen saa rukoilla." Hän sanoi hiljaa ja laskeutui pellolle.
((aika lyhyt, muttei inspaa yhtään :/ ))
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Apr 13, 2008 20:53:42 GMT 3
Crysan ei huomannut kylää ennenkuin Tristan alkoi laskeutua pellolle lähellä kirkkoa. Kylän kadut näyttivät vielä autioilta, joten hänellä oli aikaa juosta sinne ja alkaa toteuttaa suunnitelmaansa. "Pidä kiirettä, muuten et enää muutamaan vuoteen saa rukoilla." Crysan kuuli Tristanin sanovan hiljaa. Crysan veti syvään henkeä ja hyppäsi lohikäärmeen selästä. "Koeta olla tekemättä kovin suurta tuhoa, sillä muuten saatat joutua pois tästä maailmasta..." Crysanin ääni äsrkyi, mutta hän ryhdistäytyi ja jatkoi, "Minä menen kylään ja koetan herättää mahdollisimman paljon miehiä ja maagikon. He luultavasti keräävät aseensa ja alkavat ajaa sinua. Jos pystyt niin olisi hyvä, että saisit heidät mahdollisimman kauas täältä. Tule tuon suurimman talon luo, olen siellä."
Crysan veti syvään henkeä ja lähti kulkemaan ripeää vauhtia kylää kohti. Hän kääntyi vielä katsomaan tuota upeaa lohikäärmettä, joka auttoi häntä... Kyyneleet kohosivat Crysanin silmiin, mutta hän pyyhki ne pois ja käänsi katseensa aamu auringossa kylpevään kylään. Hänen pitäisi käydä kertomassa leskelle aikeistaan..
((Ei haittaa, vaikka jotkin vuorot ovat lyhyempiä. Eiköhän tämä silti eteenpäin mene (= ))
|
|
|
Post by Rinco on Apr 15, 2008 21:33:50 GMT 3
Tristan tunsi kuinka tyttö tiputtautui hänen selästään. Hänen selkänsä keveni hiukan, ja hän katsahti tyttöön sanomatta sanaakaan tyyenn rauhallisena. Kirjoissa oli aina koruja ja timantteja, toivottavasti tässäkin oli, sillä hän oli lohikäärme, ja tunnetusti lohikäärmeet pitivät kiiltelevästä... Hän alkoi "ravata" kohti kirkkoa vilkaisten vielä kerran taakseen, vain iskiäkseen silmäänsä tytölle velmusti. Sitten hän käänsi taas katseensa kohti kirkkoa ja karjaisi kuuluvasti, niin että muutamamissa lähitaloissa ihmiset pomppasivat sängyistään patjat paukkuen.
Kirkko oli aivan siinä hänen edessään ja melko honteloa tekoa, lohikäärmeiden avulla siitä oltaisiin saatu kestävänpi, hän sanoi ennen kun alkoi raapia sitä terävillä kynsillään. kipinöitä lensi ja kamala vinkuna raapi ilmassa. Hän hakkasi yhä uudestaan ja uudestaan seinää, saaden sen minuuttien päästä sortumaan. Sitten hän ujuttautui sisään vain nähdäkseen pienikokoisen pelokkaan papin rukoilevan joitain jumalaa kirkon perimmäisessä nurkassa. "Tervetuloa helvettiin..." lohikäärme sihisi alkaen luikerrella kohti pappia.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Apr 17, 2008 10:39:47 GMT 3
Crysan kuuli takaansa sortumisen ääniä, muttei katsonut taakseen vain toivoi ettei Tristan tekisi kovin kauheaa tuhoa ennenkuin hän ehtisi kylään. Kylän laidalla olevien talojen ikkunoista hän näki säihkähtäneitä naisia, jotka olivat heränneet meteliin. "Lohikäärme on hyökännyt kirkkoon!" Crysan huusi heille juostessaan kohti kylän keskellä sijaitsevaa toria. Eräs nainen kuitenkin pysäytti hänet ja kysyi: "Mistä sinä tulet tähän aikaan aamusta? Ja kuinka tiedät metelin aiheuttajan olevan lohikäärme? Ja mikset tullut illalla kotiin?" Nainen oli leski, jonka luona hän asui. Crysan pysähtyi hengästyneenä ja koetti selittää uskottavasti tilanteen. "Menin illalla äidin haudalle ja kuulin hautausmaalta ääniä. Siellä oli lohikäärme ja joku toinen olento. Lohikäärme sanoi hyökkäävänsä kirkolle aamunkoitteessa ja toinen olento piti ideaa hyvänä. Jouduin piileskelemään hautojen takana, jotta olennot eivät löytäisi minua. Pääsin kuitenkin pois, mutta liian myöhään, lohikäärme ehti jo hyökätä kirkkoon." Crysan katsoi torille kerääntyneitä ihmisiä, kaikki vilkuilivat toisiaan ja osa supisi jotakin.
Väki torilla lisääntyi ja pian astui esiin maagikko ja Crysan muisti tehtävänsä vaikeimman osuuden. Hänen pitäisi saada maagikko muiden miesten mukana kirkolle ajamaan lohikäärmettä ja vielä lähtemään sen perään kun Tristan muka lähtisi karkuun. "Miehet! Meidän on parasta lähteä tarkistamaan asia ja naiset vievät lapset suojaan kellareihin. Koskaan ei voi tietää, mitä lohikäärmeiden päässä liikkuu, joten varaudumme." Maagikko huusi kiivettyään torin ainoalle korokkeelle, jossa oli ennen muinoin sijainnut patsas. Miehet alkoivat hyvästellä perheitään ja kerätä aseitaan, kun taas maagikko jäi seisomaan korokkeelle ja tarkkaili Crysania tummilla silmillään.
|
|
|
Post by Rinco on Apr 22, 2008 20:27:30 GMT 3
Tristan kuuli kiljuvien naisten äänet. Hän salli itsensä hymyillä ja katsoi hetken ulos kirkosta. Kohta miehet olisivat täällä. Kohta maagikko olisi täällä ja noituisi hänet, tai mitä ikinä tekisikään, mistä hän saattoi tietää että mitä sen päässä liikkui. Hän käännähti äkisti pappiin joka vapisi peränurkassa ja piti kädessään pientä ristiä. Lohikäärme karjaisi ja naurahti hiukan. "Älä tapa minua... älä tapa minua..." Pappi piipitti kun askel askeleelta Tristan lähestyi häntä pölyn keskellä. "mene jumalasi luo, ehkä en siellä sinua satuta, mutta täällä, kukaan ei ole sinua auttamassa. vain me kaksi ja kuolema..." Hän sähisi. Musta kieli lipoi ilmaa ja hän kuuli miesten lähenevät äänet, Crysanin sanat ja naurahti jälleen. "Fiksu likka, toivottavasti jumalasi antaa hänelle anteeksi sen mitä nyt tekee..." Pappi uikutti maassa valkea kaapu likaantuen. Ei enempää sanoja. Hän huitaisi kättään ja lennätti miehen ilmaan kuin kissanpentu joka leikki ensimmäisellä hiirellään. Pappi tippui parin metrin päähän maahan ja tuon luita narksahti rikki. Kuitenkaan hän ei jäänyt odottamaan miesten tuloa, vaan otti papin kädessä olevan ristin nahkanauhasta kiinni ja ujotti kaulaansa. Sotasaalis oli nyt otettu. Nyt piti mennä enää ulos. Karjuen hän juoksi ulos ja levitti siipensä noustakseen ilmaan. Piti olla nopea, jottei jäsii maagin taian uhriksi. Häntä ei niinkään huvittanut olla muutamien päivien pääästä turkis lellikkitytön huoneessa...
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Apr 22, 2008 21:40:43 GMT 3
Crysan katseli kuinka miehet nousivat ratsujensa selkään samalla kun maagikko nousi erään hevosen heinäkärryihin. Mies hymyili ilkeää hymyä katsoessaan kirkkoa ja siellä lymyävää lohikäärmettä. Samassa hän tunsi käden kädessään. Crysan kääntyi ja näki Mikaelin, rikkaan lellikki tytön sulhasen. Crysan hymyili ujosti, sillä hän oli rakastunut Mikaeliin. Mikael veti hänet syrjemmälle ja kuiskasi: "Pidä huoli Clarasta." Mikael kääntyi ja nousi hevosensa selkään. Crysan jäi seisomaan yksin silmät kyynelissä ja ajatukset Mikaelin silmissä.
"Crysan. Crysan! Sinun pitää joutua, Clara hermostuu jollet ole ajoissa paikalla." Leski ravisteli häntä. Crysan nosti katseensa ja nyökkäsi. Siunaten Mikaelin ajatuksissaan, Crysan kääntyi kohti kylän suurinta taloa. Pian hän käveli tuttua tammien reunustamaa kujaa kohti suurta valkoista kartanoa. Pian pääsen pois täältä, Crysan ajatteli avatessaan ulko-oven.
|
|
|
Post by Rinco on Apr 23, 2008 15:35:47 GMT 3
Tristan kuuli jo hevosten kavioiden kopinan, ja kirosi nämä nopeat sorkkaeläimet. ne olivat vaikeuttaneet hänen elämäänsä jo ihan tarpeeksi, ei enää. Hän karjaisi ja toivoi että ne olisivat pelästyneet ja juosseet pois. Ei kuitenkaan ollut aikaa katsoa toimiko se, vaan hän leyhytteli siipiään muutaman kerran ja kohosi hiljalleen ylöspäin miesten rynniessä häntä kohti. Muutamat hevoset tempaisivat miehet selästään ja lähtivät pakoon kohti hautausmaata.Miehet eivät siltikään luovuttaneet, vaikka heidän silmistään heijastui pelko. Mutta eräästä kärrystä, lähti pieni vieno tuoksu. Maagikon tuoksu. Hän ulvahti peloissaan ja lähti hirveätä kyytiä ylös päin, kohti pilviä jotka saattoivat piilottaa hänet tuon terävältä katseelta. Hän tunsi olonsa yhtä paljon kuin ne miehet joita hän oli aina uhannut, ja toivoi että olisi voinut vain lähteä pois, tyttö olisi voinut kyllä hoitaa likaiset juttunsa yksinään. Kunhan nyt nuo ihmiset eivät tajuaisi käyttää nuolia...
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Apr 27, 2008 21:16:40 GMT 3
Noustessaan portaita ylös kohti Claran huonetta Crysan sattui vilkaisemaan peiliin ja järkyttyi nähdessään oman kuvajaisensa. Hänen kasvonsa olivat likaiset, silmänaluset tummat, punaiset hiukset takkuiset ja niissä oli muutama kuivunut lehti ja mekko oli aivan tomuinen. Crysan tiesi ettei voisi mennä Claran luo tämän näköisenä ja päätti siksi palata takaisin alas ja mennä keittiöön vaihtamaan mekon ja pesemään kasvot ja kädet. Onneksi hän säilytti keittiön takana olevassa pyykkituvassa yhtä mekkoa siltä varalta, että hänen oma mekkonsa menisi rikki tai likaantuisi liiaksi.
Peseydyttyään, kammattuaan hiukset ja vaihdettuaan puhtaan mekon, Crysan alkoi uudelleen nousta portaita kohti Claran huonetta, josta oli alkanut kuulua jo Claran kiukkuisia huutoja. Crysan joudutti askeleitaan ja koputti nopeasti ennen kuin astui Claran huoneeseen. Clara istui sängyn laidalla kiukkuisen näköisenä. "Mitä ihmettä se meteli oli aaamulla? En voinut nukkua, kun joku huusi kylällä kovaan ääneen lohikäärmeestä." Crysan ei vaivautunut vastaamaan, auttoi vain Claran vuoteesta ja laittoi tälle kylvyn. Claran istuessa kylvyssä Crysan petasi tämän vuoteen ja mietti, mitä Trista mahtoi juuri sillä hetkellä tehdä. Hänen pitäisi saada Clara houkuteltua ulos talosta tai ainakin jonnekkin, missä voisi vahtia taivasta ja sitä milloin lohikäärme tulisi heidän luokseen.
|
|
|
Post by Rinco on May 10, 2008 22:21:52 GMT 3
Tristan lensi nopeasti pilvien suojiin, kauas taivaille, ja katsoi pilvien lomasta mahdollisimman piilossa kuinka ihmiset olivat hätääntyneina kirkon luona. Parantaja nainen yritti auttaa lähes kuollutta pappia, kuin muka olisi kerättänyt henkiin, ja tällä oli siis muuta tekemistä. Tristan lensi hiljaa kohti suurinta taloa, jossa sen tytön piti olla.
Hän mietti hetken että miten ilmoittaa olevansa valmis, ja odottavansa tyttöä ja tämän "ystävää" ulos, muttei keksinyt muuta kuin päästi kuskustaan äärimmäisen kimeän äänen, joka ei vaikuttanut turkaiselta, vaan odottavalta. Kunhan se ihminen nyt ymmärtäisi, ei olisi pitänyt joutua tälläiseen soppaan ei sitten ollenkaan, kuolisi kuitenkin. Ei hänelläkään kovin apljon älliä ollut päässä...
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on May 11, 2008 18:57:32 GMT 3
Houkutellessaan Claraa ulos pihalle kauniiseen aamuun, Crysan huomasi ajattelevansa lohikäärmettä. Joko tämä pian olisi täällä? Vai olisiko maagikko sittenkin saanut sen otteeseensa? Kysymykset ja kauhukuvat tulivat hänen mieleensä kuin itsestään ja Claran suostuttelu onnistui siksi niinkin hyvin. Pian he olivat jo matkalla ulos, vaikka Claran mielestä aamiainen ulkona ei ollutkaan paras idea tässä karussa maailmassa, oli tämä silti suostunut ehdotukseen. Crysan tarjoili Claralle aamiaisen ja tämän syödessä alkoi katsella taivaalle. Tulisipa lohikäärme pian. Mitä pikemmin se tulisi, sitä nopeammin hän pääsisi pois tästä kirotusta kylästä. Silloin hän olisi viimein vapaa menemään ja tekemään mitä haluaisi. Ehkä lohikäärme veisi hänet kauas kylästä mukanaan, silloin hänen ei tarvitsisi selittää kenellekkään mitään... Claran kiukkuinen ääni havahdutti hänet mietteistään.
Clara oli syönyt aamiaisen ja vaati Crysania lukemaan hänelle. Crysan otti kirjan tottuneesti ja alkoi lukea motorisella äänellä. Hänen ajatuksensa kuitenkin katkesi, sillä lohikäärmeen näköinen olento oli ilmestynyt taivaalle. Crysan laski kirjan pyödälle ja alkoi tähyilemään taivaalle. Clara oli myös huomannut lohikäärmeen ja alkoi täristä tuolillaan. Onneksi tuo ei tajunnut huutaa.
|
|
|
Post by Rinco on May 12, 2008 20:58:41 GMT 3
Tristan näki Crysanin ja toisen tytön allaan, hän katsoi kylää epävarmana ja aloitti mahdollisimman nopean syöksyn jotta pääsisi maan pinnalle nopeasti, ilman kenenkään huomaamatta. Hänen siipensä oli tiukasti kiinni kyljissä ja silmät viiruina tämän toivoessa syöksyn onnistuvan hyvin. Hän ei ollut koskaan ollut järin hyvä laskeutumaan, oikeastaan hän oli siinä todella huono, vaan minkäs teit, se oli menoa nyt, toivottavasti tyttö osaisi mennä piiloon, jos tämä nyt ei onnsituisi...
Hän avasi salaman nopeasti lähellä maan pintaa siivet, mutta liian myöhään. Hänen jalkansa pettivät alta ja tämä lössähti naamalleen maahan. ja virnisti tytölle. "Tästä ei sitten puhuta, mitä teemme tuolle." Hän sanoi osoitten tyttöä.
|
|