|
Post by submarine on Dec 11, 2007 17:19:25 GMT 3
"Saapahan sitten jäädäkin sinne", arpinaama sanoi. Tätä ei näyttänyt paljoa kiinnostavan rotan kohtalo, kuten ei ketään muutakaan. Ryöstäjäjoukko oli osoittanut suunnilleen yhtä hyvää yhteishenkeä, kuin lauma torakoita nälänhädän edessä, eikä selvästikään aikonut tehdä muutosta. Jokaisella oli saalissäkki, jossa komeili melkoinen omaisuus. Mitäpä sitä yhtä kurjaa ja keuhkotautista rottaa jostakin loukosta pelastamaan? "Aletaan mennä", mies totesi, lähtien jo ovea kohti. Mutta tämä ei nähnyt, että nainen oli vetänyt esiin veitsen. Tämän käsi liikahti salakavalasti ja sinkosi aseen kohti kävelevää miestä. Tämä karjaisi lujaa ja jäi puristamaan takakylkeään, johon terä oli uponnut.
"Mitä helvettiä tämä on!?" haavoittunut mies karjaisi kääntyessään ympäri. Veitsi tuskin oli osunut mihinkään kuolettavasti, mutta tuskaa se aiheutti. Nainen ei vastannut mitään vetäessään miekkansa esille. Mitään muita merkkejä tuskin tarvittiinkaan.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Dec 11, 2007 18:39:26 GMT 3
Silvara tajusi vain naisen heittävän veitsensä kohti arpinaamaa ja nappasi oman pienen tikarinsa. Nyt se siis tapahtuu, ajatteli Silvara, muttei aikonut tehdä mitään muulloin kuin silloin jos hänen kimppuunsa hyökättäisiin. Hän seurasi tarkasti arpinaaman, naisen ja lukkosepän liikkeitä, jos heistä joku hyökkäisi hänen kimppuunsa hän puolustautuisi. Onneksi iso-äiti pakotti minut harjoittelemaan tikarilla tappamista, muuten tämä voisi päättyä huonosti, Silvara ajatteli pitäessään silmällä muuta joukkoa, varsinkin arpinaamaa ja lukkoseppää. Hän ei ymmärtänyt itsekkään miksi oli alkanut luottaa naiseen, kaipa se johtui siitä, että nainen oli antanut hänelle tikarin jolla pystyisi tappamaan. Onneksi nainen ei tiedä kyvyistäni, muuten en varmasti olisi saanut näin pitkä teräistä tikari, Silvaran ajatusten vieta oli katkeamaton.
Silvara yritti jälleen kerran kuunnella vartijoiden puhetta tietämättä, että nämä istuivat tuolissa silmät auki, kuitenkin mitään tietämättöminä.
|
|
|
Post by submarine on Dec 11, 2007 19:13:17 GMT 3
"Pirun petturi!" arpinaama karjaisi, pidellen soihtuaan varuillaan edessään, kuin asetta. Oikeastaanhan se olikin ase, liekehtivä, öljyllä valeltu nuija, joka teki varmasti pahempaa jälkeä, kuin tavallinen. Miehen kasvoilta kuitenkin kuvastui, että tämä näki olevansa alakynnessä - vaikkakin vain keskenkasvuisen tytön verran. "Meillä oli sopimus!" mies huusi, lähtemättä kuitenkaan minkäänlaiseen hyökkäykseen. Nainen pysyi pelottavan hiljaa, lähtemättä ärsytyspeliin mukaan.
Yhtäkkiä äskeinen yllättäjä sai kuitenkin huomata, että ei ollut ainoa, joka moisen pelin osasi. Lukkoseppä, joka oli jätetty vaarattomana - ja sitä paitsi oletettuna liittolaisena - huomiotta, oli ottanut säkistään esiin miekan ja iski sillä näistä takaapäin. Lyönnissä oli selvää taitoa, vaikkakin kankeutta. Salakavalasti terä survaistiin lujaa naisen pohkeeseen, niin että tämä huusi kovaa ja korkealta. Valittaen tämä putosi toisen polvensa varaan, päästäen miekan putoamaan kädestään samalla, kun jäi tuskaisesti tarraamaan jalkaansa. Lukkoseppä - joka selvästi oli tehnyt jotain aivan muutakin elämänsä aikana - jäi seisomaan paikoilleen, miekka yhä lihassa kiinni. Tämä näytti jokseenkin epäröivän tekoaan. "Auta!" nainen huusi hädissään puolihaltialle, kun mies lähti lujaa, soihtu koholla nyt puolustuskyvytöntä kohti, aikomatta varmastikaan antaa armoa.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Dec 12, 2007 15:25:17 GMT 3
Silavara ei olisi halunnut osallistua taisteluun, mutta kun nainen pyysi apua, hänen inhimillinen puolensa otti vallan. Silvara heitti tikarin kohti arpinaamaa ja tikari upposi arpinaaman reiteen. Silvara piti varansa ja kaappasi naisen miekan ennen kuin arpinaama tajusi mitä hän teki ja alkoi silmittömästi huitoa miekalla, tietämättä mihin osui vai osuiko mihinkään. Naisen sanoessa jotain Silvara lopetti huitomisen ja katsoi ympärilleen..
|
|
|
Post by submarine on Dec 12, 2007 15:44:18 GMT 3
Arpinaama näyttä hämmästyneeltä, kun tyttö yhtäkkiä hyökkäsikin päin. Mitään pelkoa tämä ei kuitenkaan osoittanut keskenkasvuisen äkillistä hyökkäystä kohtaan, vaan torjui soihdunvarrellaan vaivatta tämän miekan. "Helvetin pikkutyttö", mies ärähti, "minä olen tehnyt selvää isoista miehistäkin!" Yhtäkkiä tämä survaisi kohti puolihaltian kasvoja soihdullaan. Pimeydessä ainoa valonlähde teki silmille pahaa, sokaisisi helposti joksikin aikaa tuolla tavalla. Eikä tämä aikonut vain sokeuttaa, koetti myös tuikata tuleen koko tytön. Samalla se vei hyvin huomion polvesta, jonka korsto suuntasi kohti toisen alavatsaa. Armoa ei tunnettu.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Dec 12, 2007 17:14:23 GMT 3
Silvara tunsi, kuinka soihtu tuli häntä kohti ja toivoi jälleen kerran olevansa täysihaltija, silloin tuli olisi vain pieni lämmike. Samassa hän käpertyi kerälle potkun voimasta ja veti päänsä suojaan ja toivoi, ettei arpinaama tappaisi häntä. " Nainen, halusi vain sinun saaliisi. Älä tapa minua." Silvara kuiskasi ja toivoi onnistuvansa. Silvara ei nähnyt silmillään mitään, mutta soihtu ei ollut onnistunut sokeuttamaan häntä, siltä ainakin tuntui, ehkäpä edes toinen silmä olisi säästynyt. Silvara keskittyi vain pysymään mahdollisemman pienenä ja suojaamaan päätään.
|
|
|
Post by submarine on Dec 12, 2007 17:58:21 GMT 3
"Pysy poissa tieltä", arpinaama ärisi tilanteensa tajunneelle tytölle, astuen tämän ylitse ja potkaisten samalla tämän miekan pois ulottuvilta. Ei tämä näyttänyt kuitenkaan olevan turhan verenhimoinen, jos ei ollut tarvetta - ei ainakaan keskenkasvuisia tyttöjä kohtaan. Mutta vieläkin maassa vääntelehtivä nainen olikin aivan toinen tapaus. "Lukkoseppä" oli juuri kiskaissut miekkansa irti tämän murjotusta jalasta niin, että veri roiskui. Arpinaama pysähtyi tämän eteen ja sylkäisi. "Minuahan ei kavalleta", mies ärisi, vetäen oman, tähän asti toimettomana roikkuneen miekkansa. Nainen näytti kauhistuneelta kohtalosta, joka odotti tätä, kun mies kohotti kalpaa kunnon lyöntiin. "Anna olla, riittää jo", pulleahko, pienempi mies äkkiä totesi, viittoen kädellään toista olemaan tekemättä naisesta selvää. Se ei arpinaamaa miellyttänyt. "Pidä suusi, hyvä että saat edes oman osuutesi", arpinaama vastasi. "Lopeta jo", lukkoseppä sanoi suorastaan käskien. "Ei tuo mitään voi tehdä. Otetaan saalis ja mennään." "Minä sanoin, että pidä suusi! Minua ei tuolla tavoin petetä!" "Ei tapeta!" lukkoseppä äkkiä huusi, osoittaen arpea miekallaan. "Ei ollut mitään puhetta tappamisesta." "Pysy, ukko, kaukana. Sinä olet pelkkä vanha sotilas. Ei sinusta ole mihinkään!" arpinaama ärjäisi takaisin.
Miesten äkillisen kiistan aikana tuskissaan vellova nainen näytti äkkiä tajuavan tilaisuutensa ja vilkaisi puolihaltiaan kauempana. Tietenkään mitään sanoja ei kuulunut, mutta pelkkä katse kertoi jo paljon: arpinaama oli tähän selin ja keskittynyt muuhun. Ei voisi väistää tai torjua veitseniskua, ei edes ehtisi huomata sitä ajoissa...
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Dec 17, 2007 17:48:19 GMT 3
Silvara avasi silmänsä ja huomasi näkevänsä, heikommin kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin. Silvara näki naisen katsovan häntä ja tajusi katseen, hänen tehtävänsä olisi nyt tappaa tai ainakin haavoittaa pahasti arpinaamaa. Miesten kiistellessä Silvara etsi katsellaan miekkaa, se lojui arpinaaman ja lukkosepän tuolla puollen vain nainen voisi yltää siihen. Tikarilla ei saisi niin pahaa jälkeä aikaan, joten Silvara alkoi elehtiä naiselle miekasta.
Nainen taisi tajuta Silvaran ilmeet, koska tämän ilme muuttui oudoksi. Eikö nainen halunnutkaan saada arpinaamaa hengiltä? Silvara ihmetteli, mutta jatkoi silti elehtelyä. Miesten kiistely jatkui yhä, kumpikaan ei halunnut antaa periksi ja Silvara toivoi lukkosepän voittavan kiistelyn. Silloin hänen ja naisen henki voisi säilyä ja he pääsisivät haudasta elossa, jollei se karmea ilmestys ilmaantuisi sinne tai vartijat saapuisivat katsomaan kuullessaan kiistelyä haudasta, jonka he olettivat olevan rauhaisa. Silvara koetti kuunnella vartijoita, muttei kuullut mitään ja häntä alkoi pelottaa heidän puolestaan. Olisiko haudassa sittenkin turvallisempaa kuin ulkona hautausmaalla, mutta silti hän halusi kotiin iso-äidin luo metsän keskelle.
|
|
|
Post by submarine on Dec 17, 2007 18:28:17 GMT 3
Kahden miehen välinen väittely jatkui hyvin samanlaisena. Lukkoseppä ei selvästikään halunnut tappaa ketään, mikä ei millään tavoin sopinut arpinaamalle. Näytti siltä, että pian toinen painottaisi sanojaan myös teoilla, eikä jälki varmastikaan olisi mukavaa. Kiistelijöiden riidellessä unohtui näiltä täysin eräs asia. Yhtäkkiä nainen, joka oli vielä äsken vääntelehtinyt tuskissaan maassa, kiskaisi jostakin kätköstään suuren veitsen esiin ja survaisi sillä rääkäisten arpinaamaa alavatsaan. Hämmästynyt mies parkaisi tuskasta ja painui kaksinkerroin, kun pitkänomainen terä iskettiin kahvaa myöten tämän mahaan. Vain silmänräpäystä myöhemmin tämä kaatui vaikeroiden maahan samalla, kun äkkiä iskenyt kiskaisi aseen irti. Haava oli valtaisa ja siitä virtasi verta valtoimenaan. Kuka tahansa saattoi sanoa, että maassa koriseva, heikosti huitova ja vaikertava mies oli kuoleman oma.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Dec 18, 2007 15:51:36 GMT 3
Silvara henkäisi nähdessään naisen iskevän veitsen arpinaaman vatsaan. Katsoessaan maassa makaavaa ja verta vuotavaa miestä, Silvara tiesi miehen kuolevan. "Jätetäänkö me hänet tänne?" Silvara esitti kysymyksen, tarkkaillen samalla muiden ilmeitä. Nyt olisi se hetki, jolloin hänen kohtalonsa selviäisi, hän voisi päästä ulos haudasta elävänä ja jatkaa elämäänsä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut tai hän voisi kuolla samasta veitsestä kuin arpinaama, se päätös oli naisen ja lukkosepän päätettävissä.
Haudan ulkopuolella aivan oviaukon tuntumassa seisoi yksinäinen kumara hahmo, jonka tummat vaatteet saivat hänet katoamaan pimeyteen. Kumarainen hahmo näytti huono kuntoiselta ja heikolta, mutta juuri hän oli saanut vartijat nukkumaan tupaansa. Nyt hän odotti haudanryöstäjien joukkoa. Hänellä oli aikaa, hän voisi odottaa.
|
|
|
Post by submarine on Dec 18, 2007 16:24:54 GMT 3
Lukkoseppä näytti olevan yllättynyt äkkinäisestä käänteestä, muttei kuitenkaan niin paljoa, kuin olisi voinut odottaa. Mies astui eteenpäin ja työnsi miekkansa ikävän lähelle naista, ennen kuin tämä ehti päästä ylös. "Heitähän se veitsi menemään - ja ne kaikki muutkin, jotka sinulla on", lukkoseppä käski selvästi ja rauhallisesti. Nainen mulkoili tätä hetken vihamielisesti ja viskasi sitten veitsen kädestään. Jos tällä oli enemmänkin, ei niitä kuitenkaan näkynyt. Sanomatta enää mitään mies iski yhtäkkiä maassa makaavaa miekankahvalla päähän, saaden tämän rääkäisemään kovaan ääneen. Vielä toinenkin isku, niin tämä meni hervottomaksi. Hengitys paljasti, että nainen oli vain tajuton.
Kiinnittämättä suurempaa huomiota tyttöön lukkoseppä työnsi miekkansa pois, keräsi saalissäkit kasaan ja heitti ne olalleen. Vilkaisemattakaan taakseen tämä lähti astelemaan ulos - ja jähmettyi paikoilleen, kun näki oven takana jonkun.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Dec 18, 2007 17:43:08 GMT 3
Silvara mietti hetken seuratakko lukkoseppää ulos ja kotiin vaiko auttaa nainen ulos haudasta ja hakea apua. Hän hämmästyi kun lukkoseppä pysähtyi oven suuhun ja Silvaran uteliaisuus heräsi. Silvara kulki hitaasti ja rauhallisesti kädet levällään, jotta lukkoseppä näki hänet aseettomaksi ja kurkisti ulos. Silvara näki hämyisen hahmon odottamassa ulkopuolella. Hahmon kumarainen olemus ja villainen viitta paljastivat hänet.
"Iso-äiti?" Silvara kuiskasi. Hahmo nosti katsettaan häntä kohti. "Aivan lapseni. Sinun piti vain tuoda tämä kori isäsi sukuhaudalle ja palata sitten kotiin. En olisi uskonut sinua haudanhäpäisijäksi!" Hahmo jupisi ja piteli koria, jota tuomaan oli Silvaran lähettänyt. "Nyt lähdetään. En halua enempää ongelmia itselleni ja sinulle, lapseni." Iso-äiti lähti poispäin taakseen katsomatta. "Iso-äiti odota hetki, ole kiltti." Silvara pyysi ja kuiskasi lukkosepälle:
"Iso-äiti ei nähnyt sinua. Päästä minut hänen mukaansa niin saat pitää kaiken, enkä minä kerron asiasta kellekkään. Sopiiko?" Silvara kääntyi lukkoseppää kohti odottaen vastausta.
|
|
|
Post by submarine on Dec 18, 2007 18:00:57 GMT 3
Lukkoseppää ei juuri näyttänyt kiinnostavan, mitä oli meneillään. Eikä tätä kiinnostanut tyttökään. Sen sijaan miehen päässä pyöri kyllä kolme säkillistä ryöstösaalista, joiden kanssa tämä pian purjehtisi jonnekin. "Tee aivan, mitä lystäät", lukkoseppä vastasi välinpitämättömästi, ennen kuin lähti luikkimaan pois pimeyteen.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Dec 29, 2007 14:59:07 GMT 3
"Iso-äiti, odota hetki. Tämä nainen on haavoittunut, emmekö me voisi auttaa häntä?" Muuten hänet löydetään ja hirtetään, Silvara ajatteli odottaessaan Iso-äitinsä vastausta. Mutta Iso-äiti oli jo mennyt eikä hän aikonutkaan tulla takaisin. Silvara meni vielä hetkeksi naisen luo. "Anteeksi, mutta en pysty yksin auttamaan sinua. Haluaisin auttaa mutta se ei ole mahdollista. Ota tämä miekka, voit sentään puolustautua jos joku tulee tänne." Silvara ojensi miekan ja perääntyi naisen luota kohti ovea.
((Anteeksi että kesti tämä vastaaminen, oli joulu kiireitä.))
|
|
|
Post by submarine on Dec 29, 2007 15:41:16 GMT 3
((Ei se mitään.))
Tajuttomana nainen ei luonnollisestikaan voinut kiitellä tai millään tavalla muutenkaan vastata, pysyi vain yhtä hiljaa ja vaitonaisena. Mutta olipahan tällä sentään nyt miekka, jota käyttää, kun virkoaisi jossakin vaiheessa. Sinne tämä jäi, hautojen sekaan, hädin tuskin elävänä keskelle kuolleita.
((Taisi peli tosiaan tulla nyt loppuun. Kiitoksia siitä.))
|
|