|
Post by catman on May 15, 2006 21:16:13 GMT 3
Jolgar lopetti heittelemisen ja kaivoi toisenkin kiven taskustansa.Hän asetti kivet vierekkäin kämmenelleen ja katseli niitä."Jos vaihdan sauvassani olevan valkokiven tähän kiveen niin loitsui kymmenenkertaistuu!?!?" Jolgar huudahti hetken aikaaa pohdittuaan.Hän alkoi samantien kaivamaan taskujansa ja veti sieltä esiin sinistä kiiltävät hanskat jotka saivat läheisen ilman hohtamaan sinisenä."Tarvitsen näitä ellen halua käsieni palavan olemattomiin."Jolgar selitti laittaessaan hansikkaita käteensä.Hän alkoi ruuvata valkokiveä sauvan päästä.Kivi ruuvautui helposti irti ja Jolgar laittoi valkokiven taskuunsa ja alkoi ruuvata punaista kiveä sen tilalle.Ruuvauksen jälkeen Jolgar kokeili loitsua josta lähti sininen valo kohti seinämää.Tällä kertaa valo oli kirkkaampi ja säde suurempi.Kun valo tavoitti seinän valo hävisi jättäen jälkeensä suuren savupilven.Savun hälvennettyä seinämässä oli valtava aukko."VAU!En edes halua kokeilla valoloitsua"Jolgar huudahti innoissaan."Kiitosta vain" Jolgar kiitteli Vokishtia."Mikä se tarvitsemasi tavara muuten on?" Jolgar kysyi äkkiä ja arvaamatta.
|
|
|
Post by submarine on May 16, 2006 19:25:38 GMT 3
Vokisht katseli miehen toimia ohimenevällä mielenkiinnolla. Tämä yritti samaa kuin moni muukin, kahlita sen voiman ja varmasti käyttää sitä jatkuvasti. "Se toimii toki noinkin, mutta, kuten lähestulkoon kaikessa magiassa, siinäkin on takaiskunsa. Ellet lumoa itse kiveä jollakin tietyllä, pysyvällä loitsulla, jonka voit sen avulla aktivoida myöhemmin, se kääntyy sinua vastaan. Jos käytät sitä minkä tahansa sattumanvaraisen loitsun kutsumiseen, kiven magiasta tulee epätasapainoista, se voi kääntyä vaikkapa sinua vastaan tai räjähtää. Siksipä voit valita yhden loitsun, jonka asetat siihen. Sillä tavalla "kivi" tottuu loitsuun, ja mukautuu siihen. En myöskään suosittelisi sinun käyttävän sitä aivan loputtomiin. Vaikka sen magia uudistuukin, loputtuaan kappale hyödyntää mitä tahansa magian lähdettä lähellään, tässä tilanteessa sinua, ehdottoman kohtalokasta."
Nämä tiedot, joita rial kertoi, olivat ehkäpä vain hänen ja ainoastaan hänen tiedossaan, hän oli itse tutkinut samanlaista kappaletta yli vuosisadan, ennenkuin tiesi tarvitsemansa. "Kaikenkaikkiaan, aseta niihin yksi, pysyvä loitsu, älä käytä sitä esimerkiksi sauvasi loitsun vahvistimena, ja hyödynnä niitä kohtuullisesti, älä aina. Se on kuitenkin raa'an magian ankkuroija, eikä leikkikalu." Kuullessaan kysymyksen tavarasta hän ei suuremmin liikkunut: "Unohda, että koskaan edes olit täällä, äläkä koskaan palaa tutkimaan tätä paikkaa. Jos edes pääsisit niin pitkälle, minä astuisin vastaasi. Vaikka käytössäsi olisi sata vastaavaa kappaletta, ei se muuttaisi mitään. Noudata tätä avokätistä neuvoa ja elä, tai kärsi seurauksista", hänen äänensä kaikui. Siinä oli täysin havaitsemattoman pieni sävy, jota ei voinut kuulla mitenkään, mutta sen saattoi aistia. Se oli uhkaa.
|
|
|
Post by catman on May 17, 2006 14:20:41 GMT 3
"Ahaa..."Jolgar mumisi ja alkoi vaihtaa kiveä takaisin valkokiveen.Jolgar asetti kiven maahan ja loitsi valoloitsun kiveen.Kivi alkoi loistaa heikkoa valoa joka alkoi voimistua hetki hetkeltä.Jolgar sammutti kiven lausumalla loitsun."Tähän tapaan siis?"Jolgar kysyi ojentaen kiveä Vokishtille.Jolgar ihmetteli Vokishtin käskyä unohtaa käynti.Jolgar päätti olla kysymättä syytä tähän, mutta täälä käymistä hän ei hevillä unohtaisi.
((Lyhyttä pukkaa...))
|
|
|
Post by submarine on May 17, 2006 16:46:57 GMT 3
"Niin, loitsun tulee olla pysyvä, vaihtamaton. Se tietenkin vähentää niiden monipuolisuutta, mutta sinulla on jo kaksi. Jollet halua pitää valoloitsua, vaihda se toiseen, mutta älä vaihtele niitä jatkuvasti, samat neuvot pätevät tähänkin", Vokisht totesi. Hän oli ollut hyvin vakava, niin vakava kuin oli mistään, neuvonsa suhteen olla ikinä palaamatta. Hänelle miehen hengellä ei ollut mitään merkitystä, eikä hän kuluttaisi hetkeäkään pohtimalla mahdollista armonantoa. Jos Jolgar koskaan palaisi, hän saisi rialin peräänsä, eikä se ollut houkuttelevaa. Kun oli voimaa, saattoi rauhassa olla myös määrätietoa. Halutessaan hän voisi repiä vuoret juuriltaan etsiessään miestä, vaikka aivan varmasti löytäisi tämän ennen sellaisia toimenpiteitä. Mutta, kuten sanottua, miehen henki oli hänelle yhdentekevä. Jos hän vain päättäisi ottaa neuvosta vaarin, eikä palata, voisi hän tehdä aivan mitä tahansa muuta halusi.
|
|
|
Post by catman on May 17, 2006 18:18:01 GMT 3
"Selvä."Jolgar lausui ja lähti kävelemään tulosuuntaan."Ei kai meillä ole enempää tekemistä täälä.Ainakaan minulla ei ole."Jolgar sanoi hiljenevällä äänellä ja jatkoi matkaansa yli otuskasojen, murtuneen seinän jäänöksien yli. Jolgar muistelisi irvistys kasvoillaan ja kivi kädessänsä näitä tapahtumia.Taas yksi seikkailu päättynyt.Jolgar ei aikonut palata takaisin tunneleihin.Jolgarin mielestä mennyttä ei kannata kokea uudestaan.Niitä ei voi kokea.Ne turmelevat kenet tahansa.Menneen ajan täytyy pysyä takana, muistoina joita muistellaan muistoesinettä katsellessa hymy kasvoilla tai iloinen kyynel poskella.Jolgar nousi rotkosta ylös.Hän oli kuin juuri päässyt vankilasta.Hän kumarsi hitaasti ja syvään vainajan arkulle ja käveli ulos hautaholvista ja jatkoi matkaansa kohti seuraavaa seikkailua.
((Mukava ja sujuva peli mielestäni.Kiitos pelistä.))
|
|
|
Post by submarine on May 17, 2006 20:06:20 GMT 3
Katsottuaan muutaman hetken miehen perään Vokisht kääntyi ympäri. Hänen ei tarvinnut keskittyä kunnolla, ei edes ajatella sitä kunnolla. Hän vain totesi olevansa haluamassaan paikassa, ja itse todellisuus vääntyi hetkeksi salliakseen sen. Ja sitten hän oli muualla. Jonkni ajan kuluttua hauta kääntyi itsekseen takaisin paikalleen, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.
//Kiitoksia itsellesi.//
|
|