|
Post by catman on May 12, 2006 22:09:31 GMT 3
((Okay...))
Jolgar rauhoittui heti kun huomasi valossa patsaan."Aikamoinen sankari li kun oman hautaholvinkin sai...Voin toki avata."Hän sanoi ja alkoi nostaa arkun kantta.Se oli painava vanhalle miehelle mutta yhtäkkiä kuin maagisesta voimasta arkun kansi alkoi nousta ominkin voimin.Jolgar irrotti kätensä arkusta ja alkoi ravistella käsiään aikeena saada seitit pois käsistään.Nyt hän perääntyi rialin viereen. mutta palasi takaisin kun huomasi kannen tipahtaneen kovalla äänellä takaisin paikoilleen.Jolgar Huokaisi syvään,pyyhkäisi kätensä kaapuun ja alkoi nostaa kantta.Taas voimat tulivat avuksi.Nyt ne auttoivat koko matkan koska Jolgarkin oli siinä vetämässä. Arkun kansi aukeni hiljaa ja naristen.Jolgar kurkisti sisään."Oletko varma, että täälä on etsimäsi?Minä en näe täälä kuin vanhan ja rapistuneen ruumiiin..."Jolgar sanoi ja peruutti rialin viereen."Mene vaikka itse katsomaan."Hän vielä lisäsi.
|
|
|
Post by submarine on May 12, 2006 22:30:28 GMT 3
Vokisht oli jopa ehkä hiukan tyytyväinen, hauta oli pysynyt sata vuotta samanlaisena, koskemattomana. Pikkupiru sen päällä vain vahvisti asian. Hän olisi ehkäpä ollut huolestuneempi, jos mitään yrityksen merkkejä ei olisi näkynyt, tai niin huolestunut kuin pystyi olemaan. Hitaasti rial asteli arkun luokse. Sama ruumi tuijotti häntä, tosin nyt paljon vanhempana. "Ei täällä muuta kuuluisikaan olla", hän totesi ja kohotti sormuksensa. Hetkeen edes ilma ei liikkunut, sitten alkoi tapahtua. Ruumiin ylle kohosi punainen kaasupilvi, joka kieppui kuin myrskyn kourissa ja otti lopulta muodon, komean miehen. Se jäi leijumaan ilmaan, hiukan läpikuultavana ja aineettomana. Hetken ilmestys katseli ympärilleen, kuin olisi juuri herännyt, ja naulasi sitten silmänsä kiinni Vokishtiin. "Sinä", ääni totesi. Se oli ilmeetön, mutta silti lähes syyttävä sävy kuului. "Minä", Vokisht vastasi. Hänen äänensä ei saavuttanut mitään suurempia sävyeroja. "Toivoin, että kuolisit, etkä häiritsisi kuolleen unta. Tai ainakin olisit saanut jotakin säädyllisyyttä", haamun ääni vyöryi. "Mutta en ole. Ja sinun tulee toteuttaa tehtäväsi." Lähes tuhahtaen ilmestys katosi, samalla äsken täysin kivinen arkunjalka alkoi kiertyä, paljastaen altaan jonkinlaisen kuilun. Vokisht tiesi, että alla olisi melkoinen verkosto tunneleita.
|
|
|
Post by catman on May 13, 2006 9:47:07 GMT 3
Jolgar oli tuijottanut keskustelun ajan haamua ihmeissään. Arkun siirtyessä hän käveli ripeästi kuilun eteen.Nyt Jolgar oli Tuijottamassa tyhjin silmin kuiluun.Siinä hän oli hetken aikaa.Hän huokaisi ja käveli takaisin.Jolgar ei arvannut palvelustansa tälläiseksi.Hän luuli loitsivansa pari örkkiä maahan.Nyt näytti siltä, että hän sukeltaisi jonkinlaiseen tunneliverkostoon ja harhailisi siellä rialin kanssa.Hän ei sanoisi eikä tekisi mitään ennenkuin rial hänelle jotain sanoisi.Siinä hän nyt seisoi.Nyt häntä jännitti.Palvelus VOISI päättyä nyt tai sitten he menisivät harhailemaan tunneleihin.
|
|
|
Post by submarine on May 13, 2006 12:01:43 GMT 3
Vokisht silmäili aukkoa hetkisen verran, lähinnä mahdollisen olennon varalta. Mitään ei tullut, ainoastaan pimeys vastasi katseeseen. Mutta tämä ei ollut silkkaa pimeyttä, vaan odottavaa, sellaista joka kärsivällisesti vaani uhria itselleen, valmiina hautaamaan mahdollisen tulijan ikuisiksi ajoiksi. "Vaikka eläisi ikuisesti, ei koskaan opi tajuamaan sitä, miten otuksia oikein hakeutuu tunneleihin. Se on kuin ne vain ilmantuisivat sinne. Mutta tarpeeksi tästä, mennäänpä", hän totesi ja, sytyttäen liekin sauvan päähän, alkoi laskeutua. Portaita ei ollut, pelkästään melko jyrkkä tunnelin pohja. Vokisht laskeutui kuitenkin vailla mitään ongelmia. Tunneli vei alas muutaman minuutin kärsivällisen kävelyn ajan, ja päättyi käytävään. Se vei oikealle ja vasemmalle, kumpikin suunta olisi ollut aivan yhtä pimeä ilman sauvan liekkiä. Ohimennen jokin liikahti oikealla, mutta rial tiesi että sillä menisi aikaa kerätä rohkeutta ja lajikumppaneita hyökätä. Eikä hän aikonut ruveta rikkomaan alta metrin mittaisten otusten leikkiä. Yhden liikahduksen jälkeen, jota Jolgar ei välttämättä pimeyteen tottumattomana ollut edes huomannut, mikään muu ei liikkunut. "Jollen ole aivan väärässä, muodostavat tunnelit melko pyöreän verkoston. Tosin sieltä kulkee varmasti tunneleita, jotka vievät aivan muualle."
|
|
|
Post by catman on May 13, 2006 13:22:19 GMT 3
Jolgar alkoi laskeutua mutta seinämä oli liukas ja Jolgar tömähti vastalleen maahan.Maasta noustessaan hän kuuli rialin sanat."Selvä."Jolgar vastasi ja pyyhkien pölyjä kaavustaan.Hänkin loitsi loitsun ja sauvan pää alkoi loistaa melko kirkasta valoa."Mihin suuntaan lähdemme?Ja mitä etsimme"Jolgar kysyi tyytymättömänä kun asteli käytävien risteykseen.Hän tarkisti valolla kummatkin käytävät.vai vielä pieni palvelus!Hänhän murtautui hautaholviin ja nyt hän kuljeksii tunneliverkostoissa.Vai sitä joutuu tekemään pienen tiedon vuoksi.Noh, ei kai sillä mitään väliä ole.Jolgarin silmät alkoivat tottua pimeään ja nyt hän näkikin jo paljon paremmin."Niin, aivan, Mikä on suunta ja mitä me etsimme?"Hän vielä toisti kysymyksen.
|
|
|
Post by submarine on May 13, 2006 13:42:34 GMT 3
Niin, kumpaan suuntaan oikeastaan? Tosiasiassa se oli aivan sama, ottaen huomioon että Vokisht oli kulkenut melkoisen matkan, ehkäpä tunneliverkoston toiselle puolelle, ja asettanut tarvitsemansa sinne. Eikä ilman suojelua. Silloin oli tuntunut hyvältä idealta, kuten vieläkin, asettaa paikalle suojakeinoja, jotka eivät tunnistaneet ystävää vihollisesta. Silloin niitä ei voisi huiputtaa, ainoastaan tuhota. No, ainakin se suojasi esineitä kaikenlaisilta pikkuriiviöiltä, jotka usein omivat minkä tahansa kiveä kiiltävämmän aarteekseen.
Siispä hän läti vasemmalle, ilman suurempaa pohdintaa. Jos oli tarkka, saattoi huomata, että tunnelin seinillä ei ollut sammalta tai muutakaan kasvustoa, jota yleensä maanalaisiin rakennelmiin tuli. Lisäksi seinät olivat epätavallisen kuivat. "Me olemme hakemassa muutamaa tiettyä esinettä, joiden merkitys olisi yhtä tyhjän kanssa sinulle. Sanon vain, että on niitä, jotka arvostavat kyseisiä esineitä ja näkevät niissä epätavallisia hyötyjä. Ja on myös niitä esineitä, joille eivät kaikki vain ole valmiita maksamaan tarvittavaa hintaa", hän totesi ottaessaan tukea sauvastaan, tai sitten sauva tosiaan otti tukea hänestä.
|
|
|
Post by catman on May 13, 2006 14:25:25 GMT 3
"Ööh...Okei."Jolgar sanoi ja juoksi rialin perään.Hän oli tutkinut luurankoa nurkassa.Kun hän pääsi rialin vierelle."Eikö täällä asustele sellaisia pikku vihernahkoja?"Hän kysyi tutkien sauvan valolla jokaisen nurkan ja kolon mikä tuli vastaan."Luolahämähäkkejä.Pieniä ja myrkyllisiä."Jolgar totesi tutkien nurka seittejä.Hän oli hämähäkkiekspertti.Jolgar tiesi kaiken hämähäkeistä.Käytävä jatkui suoraan ilman mitään käännöksiä.Jolgarin sauvan osui seinämään josta kuului ääni.Jolgar pysähtyi ja alkoi koputella seinämää."Se on ontto!"Hän huudahti ja löi tosissaan seinämää joka murtui ja sen takaa löytyi kammio josta ei lähtenyt mitään käytäviä.Jolgar odotti saapuvansa uuteen käytäväään, mutta kun hän löysi kammion hän hämmästyi.Jolgar valaisi kammiota sauvallaan.Sauvan heikko valo valaisi kammion jonka nurkasta paljastui vanha pölyinen kirstu."Ehkä tämä on etsimäsi!Avataanko?"Hän kysyi innoissaan.
|
|
|
Post by submarine on May 13, 2006 14:58:02 GMT 3
"Melko varmasti jonkinlaisia vihernahkoja, olivatpa sitten mitä olivatkaan", Vokisht totesi. Kuten oli sanottu, erilaiset olennot päätyivät tunneleihin lähes käsittämättömästi. Edes hän ei kyennyt selittämään, miten saattoi löytää esimerkiksi hiisiä lukittujen ovien takaa, ilman avaimia. Tai että miten lohikäärme onnistui ahtautumaan luolaan, jonka tunnelit olivat käytännössä katsoen sen päätä kapeampia.
Miehen alkaessa hakata seinää rikki hän pysähtyi. Ei, täällä ei ollut se paikka. Mutta jotakin siellä oli, eikä hän sitä sinne ollut laittanut. "Avaa, jos haluat", hän totesi.
|
|
|
Post by catman on May 13, 2006 15:27:22 GMT 3
Jolgar alkoi avata innostuneena kirstua.Avattuaan sen Jolgar valaitsi loitsitulla sauvallaan kirstua jossa oli toinen samanlainen punaista kiiltävä kivi kuin hänen kaavun taskussa.Jolgar otti kiven käteensä ja toiseen käteen kaavussa olleen kiven.Jolgar alkoi vertailla niitä.Kyllä, kyllä ne olivat samanlaiset."Näitä näyttää löytyvän mitä oudoimmista paikoista..."Jolgar totesi."Lumesta, kirstuista..."Hän vielä jatkoi.Jolgar laittoi toisenkin kiven taskuunsa.Nyt hän muisti minkä takia hän oli täällä.Hänen piti tehdä rialillle palvelus ja nyt hän harhaili tunneleissa."Koskas saan tietää kiveni tarkoituksen?"Jolgar kysyi samalla kun käveli takaisin käytäväään ja jatkamaan matkaa.
|
|
|
Post by submarine on May 13, 2006 15:41:55 GMT 3
Mielenkiintoista, samanlainen kivi. Hetkeksi Vokisht jäi miettimään, miksi sellainen oli tänne tuotu, mutta päätti sitten olla turhaan murehtimatta moista, historia oli koukeroista ja toisinaan täysin sumuista, hän jos kuka tiesi sen. Se oli täällä, joten se oli tuotu tänne. Ei varmasti ollut pelkästään hänen ajatuksensa varastoida tänne jotakin. Hän jatkoi itsekin matkaa.
"Kuten sanottua, sitten kun olemme valmiita täällä. Kyseiset esineet ovat vieläkin paikoillaan", rial vastasi, ja pani merkille ohimennen pienen liikkeen silmäkulmassaan. Ei vieläkään, mutta kyllä ne kohta tulisivat.
|
|
|
Post by catman on May 13, 2006 16:09:33 GMT 3
Jolgar huokaisi."Tiedötkö tien?Kuinka pitkään joudumme vielä talsimaan täälä?"Hän kysyi kärsimättömänä.Jolgar halusi jo saada vastauksen kiviin.Hänkin tiesi, että täälä asui ties mitä ötököitä mutta ei uskonut niiden hyökkäävän heidän kimppuunsa koska he olivat suurempia ja hän ei tiennyt, että niitä olisi suurikin joukko.Tällä hetkellä hän mietti kiviä ja kuinka kauan he joutuisivat taivaltaa täälä.Tunnin?Päivän?Jopa viikon?Vaiko kenties vain pari minuuttia?Jolgarilla ei ollut aavistusta toisen aikeista.Hän tiesi vain, että toinen halusi tavaran käytäviltä.Jolgar halusi vain tiedon kivistä.Jolgar ei huomannut mitään liikkeitä.Jos ne tulisivat ne ilmeisesti yllättäisivät.Ainankin Jolgarin.Hän mietti vain, että mitä hän joutuu tekemään vaivaisten tietojen vuoksi.
|
|
|
Post by submarine on May 13, 2006 17:31:06 GMT 3
"Minä tiedän tien, kuin tiesin sen sata vuotta sitten. Niin paljon kuin kävelenkin, loppujen lopuksi päädyn sinne", Vokisht totesi astellessaan kärsivällisesti eteenpäin. Ajalla ei ollut hänelle väliä, se oli marssinut eteenpäin, teki mitä hyvänsä. Ei siis ollut tarpeellista pyrkiä mukaan, koska aina oli ajan matkassa. Tunnelit pysyivät yhä hiljaisina, painostavan hiljaisina. Ilmakaan ei liikkunut, kuin se olisi ollut liian raskasta.
Sitten tilanne muuttui, yhtäkkiä alkoi tapahtua. Pimeydestä loikkasi esiin lyhyt otus, joka muistutti etäisesti hyvin luisevaa ihmistä. Sen ruipeloissa käsissä heilahteli ilmeisesti sääriluu. Samaan aikaan monta samanlaista ilmestyi näkyviin sen takaa. Ja samaan tapaan heidän takanaan. Otus kirkaisi kimeästi ja lähti iskemään luullaan kohti Vokishtiä, isku joka ei koskaan tullut perille. Äsken niin vanhalta ja heikolta vaikuttava rial oli vetänyt sapelinsa huotrastaan ja iskenyt niin nopeasti, ettei silmä pysynyt mukana. Otus horjahti hervottomaksi, ilman päätä. Kuitenkaan ollenkaan verta ei lentänyt. Nähden seuraavan tulevan Vokisht veti laajan kaaren, jota seurasi toinen. Otuksen toinen käsi tömähti lattiaan, saadakseen seurakseen vain hetkeä myöhemmin lopun ruumiin. "Ja alussa maailma oli nuori, ja sen kansat kuin lapsia kehdossaan", sanat kaikuivat hänen huuliltaan, kuin ne olivat kaikuneet jo lukemattomia kertoja.
|
|
|
Post by catman on May 13, 2006 18:42:16 GMT 3
Jolgar melkein säikähti otuksia joita ryntäili heidän edestään lujalla vauhdilla.Jolgar työnsi sauvansa terävän pään erästä oliota vatsaan.Sen jälkeen hän ampui sauvastaan sinisen läpikuultavan valon toista oliota naamaan joka lensi selälleen."Mitä ne haluavat meistä?Ne tietävät olevansa pienempiä mutta silti ne juoksentelevat suoraan kuolemaan!"Jolgar kysyi kovalla pohjattomalla äänellä samalla kun huitoi neljästä olentoa päähän kepillään.Jolgar osasi taistella melko vakuuttavasti sauvallaan.Hän ei juuri tiiraillut rialia kohti vaan keskittyi lujasti taistelemiseen.Jolgar ihmetteli luita jotka olivat selvästi ihmisen luita.Hän mietti, että kuka olisi tullut tänne?Kuka kuolisi jostain sääriluista pienen örkin kädessä?Kuka olisi niin tyhmä?Jolgar pudisti päätään. Nyt olisi turha miettiä sellaisia.Nyt oli vain taisteltava.Olentojen määrä alkoi hieman vähentyä.Olentoja ei ryntäillyt enää niin paljon.
|
|
|
Post by submarine on May 13, 2006 19:16:49 GMT 3
Jos Vokisht olisikin ehkä tiennyt vastauksen, ei sitä kuulunut. Hän oli kuin transsissa, saarnaten otteita tarinasta ja taistellen. Vielä hetki sitten rial oli vaikuttanut vanhalta ja hauraalta, mutta nyt siitä ei näkynyt jälkeäkään. Hän liikkui käsittämättömällä määrätietoisuudella ja taidolla, jokainen isku oli harkittu etukäteen ja kaikki sen seuraukset nähty. "Ja lopulta - nähdessään, ettei rauha olisi ikuista ja että tulisi niitä, jotka haluaisivat hallita - hän opetti niille sodan ja sen tavat", hän julisti silpoessaan olentoja vailla pienintäkään merkkiä mistään inhimillisestä tunteesta, edes raivosta. "Ja rialit valmistivat aseensa, kuten oli opetettu, ja marssivat taisteluun, kuten oli myöskin opetettu."
Vokisht ei edes torjunut, yksikään lyönti ei ehtinyt kasvaa torjuttavaksi asti. Rial ei ollut sama kuin äsken, nyt hänellä ei ollut tunteita. Äänensävy pysyi niin viileänä, että sen kuuleminen kuvotti. Oli kuin kaikki tunne olisi valunut pois hänestä. "Raivolla ne ryntäsivät petollisia vastaan ja iskivät takaisin", kuului viimeinen julistus viimeisen olennon kaatuessa. Silti missään ei näkynyt verta, vaikka sitä selvästi vuosi Jolgarin tappamista. Samaan aikaan hänen kapean sapelinsa terä näytti siltä, kuin siitä olisi tippunut punaista, takaperin. Jokainen veripisara imeytyi miekkaan, kuin se olisi janonnut verta.
|
|
|
Post by catman on May 13, 2006 19:46:09 GMT 3
Jolgar ihmetteli Vokishtin tyyliä kertoilla tarinaa taistellessa.Jolgar pisti vielä viimeisen olion kaulasta sauvansa ja potkaisi olennon irti verisestä sauvasta.Jolgarin puoli oli kuin siellä olisi juuri käyty verinen sota ja Vokishtin puolella näytti siltä, että kaikki olennot olisivat nukahtaneet äkillisesti maahan."Taitaa olla jonkinlainen taikamiekka?"Jolgar totesi osoitellen sauvallaan rialin miekkaa niin, että verta roiskui sinne tänne.Jolgar alkoi taas kävellä käytävää pitkin.Nyt käytävä oli alkanut kiemurrella ja se oli kuin kiemurteleva käärme.Hämähäkin seititkin olivat alkaneet vähentyä ja rottia ei enää näkynyt.Jolgar oletti, että he lähestyivät olentoiden asuinleiriä.
|
|