|
Post by submarine on May 13, 2006 19:53:35 GMT 3
//En juuri tällä hetkellä jaksa pelata tätä peliä, kun juuri nyt inspiraatio loppui, niskat kipeät eikä mitään mielikuvaa seuraavista tapahtumista. Katson, jos myöhemmin illalla taas pystyisi//
|
|
|
Post by catman on May 13, 2006 20:07:41 GMT 3
((OK.Itsekin sain juuri tietää, että äitini hyvä ystävä on kuollut joten ei minultakaan kovin ihmeellisiä viestejä varmaan irtoaisi...))
|
|
|
Post by submarine on May 13, 2006 20:11:40 GMT 3
//Surunvalitteluni.//
|
|
|
Post by catman on May 13, 2006 22:45:35 GMT 3
((Kiitoksia =) ))
|
|
|
Post by submarine on May 14, 2006 14:12:32 GMT 3
//Nonih, katsotaanpas.//
Vaivautumatta vastaamaan niin itsestäänselvään kysymykseen Vokisht työnsi aseen huotraansa ja jatkoi matkaa välittämättä ruumiista tiellään. Nämä olennot eivät olisi olleet edes miekan tahraamisen arvoisia, jos sen vain olisi voinut tahrata vereen. Käytävä tosiaan alkoi autioitua entisestään, ja rial tiesi näkevänsä edessään hetkittäin samoja pikkuotuksia, tosin tällä kertaa ne vetäytyivät. Varmasti jonkin matkan päässä niitä olisi reilusti. "Jos et pahastu, aion lopettaa tämän nopeasti", hän totesi lyhyesti ja tarttui molemmin käsin sauvaansa. Vastaukseksi se sytti sairaalloisen vihreään, kuolettavaan hehkuun.
|
|
|
Post by catman on May 14, 2006 15:08:47 GMT 3
"Lopettaa?Minkä?"Jolgar kysyi ja pysähtyi katselemaan Vokishtin sauvaa kummissaan.Jolgar huomasi myös vähän väliä olentoja jotka vilistivät poispäin heistä.Jolgar mietti.Mitä jos Vokisht tarkoitti lopettamisella palvelusta.Ehkä hän nyt saisi tarvitsemansa tiedot.Käytävässä kaikui heikkoa karjumista.Olentojen leiri ei siis ollut kaukana. Jolgar alkoi pyyhkiä verta kaapunsa kunnes sauva loisti taas taianomaista väriä.Jolgar ajatteli, että palvelus loppuisi pian sillä hän luuli, että Vokishtin kaipaama tavara oli vohernahkojen leirissä.
((Jooh.Kyllä tämä tästä varmaan taas lähtee...))
|
|
|
Post by submarine on May 14, 2006 15:33:04 GMT 3
"Nämä olennot", Vokisht vastasi ja lähti astelemaan eteenpäin sauva käsissään. Enää hän ei kantanut sitä kuin tukea, vaan kuin asetta. Hänen ympärillään oli yhä sama tunteettomuuden ilmapiiri, mutta nyt se oli kuin lavalle astelevalla teloittajalla. Ainoastaan sairaalloinen vihreä hehku valaisi käytävää hänen ympärillään.
Tietenkin ne olisi voinut pyyhkäistä pois loitsulla, mutta sillä ei ollut väliä, tällaisten olentojen kohdalla ei tarvinnut miettiä. Käytävät aukesi näillä kohdin jonkinlaiseksi halliksi, joka oli täynnä samoja olentoja, vähintää sata kappaletta. Pysähtymättä edes katsomaan rial asteli joukkoa kohti. Nähdessään jonkin astelevan tällä tavalla niiden alueelle otukset muuttuivat heti vihamielisiksi ja, heilutellen mitä tahansa aseeksi mieltämäänsä, rynnistivät tappamaan hänet.
Sauvan pää kynsi ilmaa käsittämättömällä vauhdilla Vokishtin käsissä, osuen ensimmäiseen. Sen sijaan, että se olisi huutanut, koko otus romahti maahan, vihertäväksi kasaksi kytevää lihaa. Ilman vastusta sauva osui seuraavaan, jatkaen samalla tavalla matkaansa ja kaataen koko rivin. Jokainen niistä koki saman kohtalon. Teurastaen olentoja nyt edes puhumatta rial näytti enemmänkin monumentilta kuin elävältä olennolta, mikään normaali elävä ei olisi liikkunut tällä tavalla vailla mitään tunnetta tai turhaa liikettä. Sauvan pää iski, olennot kuihtuivat sen tiellä.
|
|
|
Post by catman on May 14, 2006 16:07:22 GMT 3
Jolgar hölkkäsi rialin perässä ja asetti sauvansa kuin seiväs käteensä ja työnsi sen ensimmäisen otuksen sisään.Kun Jolgar oli sen tehnyt hän alkoi mumista loitsuja hiljaa.Hän huusi loitsun viimeisen sanan ja olennon sisällä oleva sauvan pää alkoi loistaa auringonsäteitä.Otus kärsi selvästi kun hänen sisällään oleva sauvan pää alkoi kuumentua nopeasti kunnes olento syttyi palamaan.Kun otus oli syttynyt tuleen Jolgar potkaisi sen parin muun olion syliin jonka seurauksena toinenkin örkki alkoi palaa.Tätä taktiikkaa käyttäen Jolgar tuhosi tiensä otuslauman läpi."Täälähän se etsimäsi tavara oli vai?"Jolgar huusi rialille samalla kun iski sauvansa erään olennon vatsaan.
|
|
|
Post by submarine on May 14, 2006 16:48:10 GMT 3
Vokisht ei vastannut, vaikka ehkä kuulikin. Tällä hetkellä rial taisteli ilman mitään merkkiä muun maailman tapahtumien ymmärtämisestä. Ne, joita sauva ei heti tuhonnut, syttyivät samanvärisiin, pirullisiin liekkeihin, jotka sulattivat lihaa ja höyrystivät verta. Loppujen lopuksi mikään niistä ei selvinnyt, kuolivat tavalla tai toisella. Vokisht taisteli, kuin olisi jo nähnyt kaikki taistelut, eikä voisi sävähtää mistään.
Olentojen lopulta loputtua hän seisoi keskellä kytevän lihan ja sulaneiden ruumiiden kasaa. Ja ilman mitään tunnetta hän totesi: "Ehkäpä, etäisyys ja aika ovat jokaisen oma asia", hän totesi vihreän valon sammuessa.
|
|
|
Post by catman on May 14, 2006 17:10:29 GMT 3
Jolgar tutki paikan ja löysi kuin löysikin lattialuukun.Jolgar avasi lattialuukun.Sielä oli eräänlainen kellarialue.Jolgar laskeutui alas kellariin."Täältä se sinun tarvitsemasi tavara saattaa olla!"Hän huusi rialille joka oli vielä ylhäällä."Laskeudu tänne!"Jolgar jatkoi.Nyt hän alkoi ¨tutkia kellaria.Se oli suunnilleen tavallisen olohuoneen kokoinen alue täynnä jos jotakin tavaraa.Jolgar melkein hyppi ilosta.Nyt hän saisi tietää kivien arvoituksen.Kellarissa oli laaitkoita ja säkkejä.Kaikki tavarat olivat säkeissä ja laatikoissa."Tänne vaan!"Jolgar vielä huusi tutkien kellaria.Jolgarin kimppuun hyökkäsi yllättäen vielä yksi otus jolla oli keppi aseenaan.Otus iski suurella voimalla Jolgaria selkään.Otus oli selvästi johtaja joka oli mennyt Jolgaria ja Vokishtia piiloon.Jolgar kaatui iskun voimasta polvilleen mutta nousi samantien ja löi voimakkaasti olentoa naamaan.Otus lensi pyörtyneenä selälleen maahan.Jolgar työnsi sauvan terävämmän pään otuksen vatsasta läpi. Jolgar istahti maahan ja jäi odottelemaan rialia.
|
|
|
Post by submarine on May 15, 2006 15:57:14 GMT 3
Vokisht laskeutui alas ilman suurempaa kiirettä, tarkastellen maastoa ohimennen. Kyllä, tämä se oli, sama paikka. Ei pitäisi mennä kauaa, että hänen asettamansa suojauksetkin alkaisivat toimia... Mutta turhaa mennä vielä asioiden edelle, vaikka kyseiset vartijat olivatkin tavalliselle velholle varteenotettava vastustaja. Vokisht tosin laski itsensä, oikeutetusti, niiden ulkopuolelle. Rial laskeutui alas, silmäillen tavaroita. Täällä esineet olisivat.
"Täällä ne lepäävät, kuten ne jätettiin. Tosin ne eivät olleet ainoa asia", rial totesi viitaten täysin tyynesti sauvallaan kahteen mustaan hahmoon, jotka olivat muotoutumassa kivestä. Pikkuhiljaa ne paisuivat niin suuriksi, että eivät meinanneet pystyä seisomaan. Lopulta ne muistuttivat valtavia, kivisiä ihmishahmoja, joilla oli kädet ja jalat kuin puutukit. Vokisht jäi tyynesti tuijottamaan, kuinka molemmat alkoivat astella heitä kohti, melkoisen selvästi aikeinaan hakata murskaksi.
|
|
|
Post by catman on May 15, 2006 18:44:05 GMT 3
Jolgar säikähti tosissaan kivimiehiä ja kiipesi niin nopeasti ylös kuin vain pääsi."Tule nyt hyvä ihmi...Ei kun rotta ylös sieltä!Ota tarvitsemasi ja tule niin juostaan hiiteen täältä!"Jolgar hoputti hädissään alhaalla olevaa rialia ja alkoi loitsia kivimiehiä. Toinen kivimies kaatui, mutta nousi heti ylös. Jolgar mumisi hetken aikaa.Kyseinen loitsu tarvitsisi loistavan keskittymisen.Jolgar asteli kivimiehien yläpuolelle, iski sauvansa syvälle mahaan ja jatkoi muminaa.Jolgar lopetti loitsimisen käveli rauhallisesti 50 metrin päähän.Maa kivimiehien yläpuolella alkoi täristä voimakkaasti.Siitä alkoi tippua kiven lohkareita ja multaa kivimiehien päälle. Jolgar ei tarkkaan tiennyt mitä rotkossa tapahtui romahduksen jälkeen.Hän jäi vain odottamaan rauhallisesti paikalleen. Jos kivimiehet nousisivat ja lähtisivät Jolgarin perään, Jolgar juoksisi pois loitsien vähän väliä kiviukkoja kumoon.Jos mitään ei tapahtuisi Jolgar kävisi katsomassa mitä oli tapahtunut jos Vokisht nousisi kuopasta Jolgar kysyisi, että mitä tapahtui.Jolgarilla oli suunitelmat lähes kaikkiin todennäköisiin tilanteisiin.
|
|
|
Post by submarine on May 15, 2006 19:02:53 GMT 3
"Tavaran ottamiseen menee hiukan enemmän kuin hetki, ottaen vieläpä huomioon, ettei sitä saa muutenkaan niin kauan, kuin nämä golemit liikkuvat", Vokisht totesi, osoittamatta mitään pelkoa tai kunnioitusta. Hän nojasi tyynesti sauvaansa, kohottaen toisen kätensä laajaan kaareen. Kivi ja multa ikäänkuin tippuivat takaisin - ylöspäin. Sitten ne jäivät siihen, kuin olivat olleetkin ennen loitsua. "En millään muotoa pyytänyt sinua auttamaan tavaroiden hankkimisessa, vaan tien raivaamisessa. Joten pysy kauempana, jos haluat", rial jatkoi toisen kiven kohottaessa massiivista nyrkkiään. Vaikutti siltä, että hän ei edes nähnyt koko olentoa, kun nyrkki jo humahti murskaavasti alas. Mutta Vokisht ei enää ollut paikallaan, vaan väistänyt käsittämättömän nopeasti taakse, ja seisoi siinä aivan samalla tavalla. Ohimennen hänen toinen kätensä teki liikkeen, jota seurasi mustanvihreä salama, joka iski golemiin. Koko ilmestys räjähti, lennättäen hienoa pölyä joka suuntaan. Toinen järjettömistä ilmestyksistä yritti tulla rynniä iskemään, mutta muutamalla sanalla rial loihti esiin tulisen ruoskan, joka tarttui sitä jalasta ja kaatoi sen. Pian kivimies oli palanut, niin järjettömältä kuin kiven palaminen kuulostikin, käppyräiseksi kasaksi. "Juokseminen on kiireisiä varten, niitä jotka eivät ehdi kävellä", hän totesi rauhallisesti.
|
|
|
Post by catman on May 15, 2006 20:37:52 GMT 3
Jolgar ei juurikaan ajatellut rialin sanoja vaan tuijotti suu ammollaan rialin taikoja, mutta pudisti kuitenkin pian päätään. "tuo rotta se vasta osaa yllättää."Hän kuiskasi itselleen hiljaa."No ota nyt vihdoinkin se tavara ja ala tulla!"Hän sanoi alas tyytymättömällä äänellä."Kaikkea sitä joutuu tekemäään parin pikkutiedon vuoksi!"Jolgar sanoi kuuluvalla äänellä ajatellen otuksia joita hän oli tappanut ainakin 100 ellei ylikin.Jolgar irvisti ja nojasi seinään odottamaan Vokishtia."No niin! Nyt voitkin kertoa niistä kivistä."Sanoi Jolgar tyynesti, otti yhden kiven taskusta, katseli hetken ja alkoi heitellä sitä yhdellä kädellä.
|
|
|
Post by submarine on May 15, 2006 20:52:52 GMT 3
Vokisht kulki rauhallisin askelein ruumiiden yli, tai sen mitä niistä oli jäljellä. Molemmat olivat jo sulautumassa takaisin kiveen, muodostuakseen piakkoin uudelleen. Hän ei ollut tuhonnut niitä läheskään kokonaan, sellainen olisi ollut tuhlausta. Päästyään haluamaansa paikkaan rial kohotti kohti arkkua muiden joukossa. Tavallisesti se olisi polttanut lähestyjältä käden, mutta kivimiesten tilapäisesti tuhouduttua antoi periksi ja salli kosketuksen. Kärsivällisesti hän nosteli esineitä, joista suurinta osaa ei ole sopiva nimetä, ja asetti niitä... jonnekin. Ne yksinkertaisesti haihtuivat.
"Noilla kivillä ei ole omistajaa tai herraa, kuten ei myöskään maagisia ominaisuuksia. Ne ovat meteoriittisiä, niistä kivistä jotka erehtyvät osumaan tähän maailmaan. Niiden sisus voi hioitua kiteiksi, kuten tuo. Vaikka se näyttääkin kiveltä, on se tosiasiassa metallia, hyvin arvokasta sellaista. Vaikka sillä ei olekaan maagisia ominaisuuksia, sillä on magiaa, jota voi valjastaa, ja se moninkertaistaa siihen asetetun magian." Vokisht oli nähnyt tällaisia toisinaan, vasen hänen hupulla peitetyistä silmistään oli enemmänkin kuin vain nähnyt. Vaikka Jolgar ei välttämättä nähnytkään tiedoissa mitään erikoista, tuollaisen metallin arvo oli mittaamaton. Sen maagiset varannot olivat valjastettuina valtavan käytännöllisiä, ja mikä tahansa loitsu siihen asetettuna kymmenkertaistui mahdissaan, aloittelijoiden valoloitsut kirkastuivat päiväksi, pieninkin kipinä muuttui tappavaksi lieskaksi.
|
|