Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 30, 2008 16:15:41 GMT 3
Catherine hymähti vastaukseksi Silvaralle. Tyttö katseli kummastuneena ympärilleen he eivät olleet täysin siellä missä piti. Catherine kääntyi ottaen yhden askeleen sivulle. Seuraavaksi hän huomasi olevansa rähmällään maassa, toinen jalka uponneena reittä myöten lumeen. Kuului äänekäs huokaus. Catherine sadatteli hiljaa mielessään. Lumi vaikeutti suunnistamista, eikä hän muistanut milloin viimeksi olisi tätä reittiä kulkenut. Jos hän ei olisi törmännyt näihin kahteen, hän olisi mennyt eri reittiä kuin nyt.
Catherine puuskahti yrittäessään nousta. Huppu oli valahtanut tapahtumassa niskaan, ja kylmä viima puhalsi sen sisään. Tyttö nosti huppunsa takaisin ja hivutti jalkansa hiljalleen pois syvästä hangesta. Päästessään viimein ylös Catherine oli kaatua uudelleen. "Olen kunnossa.." Tyttö tokaisi, jos vaikka toinen aikoisi kysyä sitä. "Täytyy vain lähteä hieman taaksepäin ja tuohon suuntaan..." Hän jatkoi antaen äänensä hiipua. He olivat kulkeneet liikaa sivulle, mutta ei paljoa. Uppoaminen oli osoittanut ajoissa heidän ollevan harhautuneen ajatellulta reitiltä.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Oct 4, 2008 20:26:52 GMT 3
Silvara seisahti huomatessaan Catherinen uponneen lumeen. Hän oli jo aikeissa mennä auttamaan toista pystyyn, mutta arveli ettei nainen välttämättä haluaisi hänen apuaan juuri nyt. Kuten Silvara arvelikin nainen nousi hangesta ja totesi olevansa kunnossa. Nainen katseli ympärilleen ja sanoi: "Täytyy vain lähteä hieman taaksepäin ja tuohon suuntaan..." Silvara nyökkäsi vastaukseksi. Hän kääntyi takaisin omia jälkiään ja käveli nyt edellä odottaen, että nainen kehottaisi häntä pysähtymään ja näyttäisi uuden suunnan. Päivä oli jo varmaankin yli puolessa, ainakin niin Silvara päätteli auringon sijainnista. Se paistoi hieman pilvien takaa, onneksi ei sentään aivan täydeltä terältä, silloin lumisokeus olisi voinut iskeä.
Silvarasta tuntui kuin he olisivat kävelleet jo pikältikkin takaisin päin ja kääntyi katsomaan naista kysyvästi. "Joko pian olemme oikealla reitillä?" Hänen äänestään kuulsi pienoinen väsymys. Edellisen yön unet ja ruokailut olivat jääneet vähiin. Täällä heillä ei olisi mahdollisuutta yöpyä kunnolla, sillä sudet olisivat heille suuri uhka varsinkin suurina laumoina. Ainakaan vielä he eivät olleet kohdanneet niitä eilisen jälkeen, Silvara ajatteli helpottuneena kulkiessaan eteenpäin.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 6, 2008 18:32:35 GMT 3
"Kyllä." Catherine vastasi ytimekkäästi ja pyysi Silvaraa pysähtymään, kävellen sitten ripeästi tämän edelle. Tyttö kääntyi melkein heidän tulosuuntaan, mutta enemmän vasemmalle. Puhtaaseen hankeen. Silvara ei oletettavasti tiennyt minne he olivat matkalla. Hän lisäsi tahtia saavuttaakseen päämäärän tarkoitetussa ajassa. Tällä hetkellä yöksi näyttäisi tulevan lisää lunta, mutta siitä ei voinut olla varma vielä. Jos siihen mennessä kun he yöpymispaikan saavuttaisivat, ei olisi alkanut satamaan, hänen pitäisi turvautua suunnitelmaan B.
Catherine seurasi nyt tarkemmin maamerkkejä. Hän ei halunnut toistamiseen harhautua reitiltä. Aurinko oli jo melkein laskenut kun he saapuivat paikkaan, jossa heidän oli aikomus yöpyä. Kaksi suurta kiveä muodostivat yhdessä melkein kuin luolan, jota niiden takana kasvavan kuusen oksa suojasi lumelta. Catherine nosti lumista oksaa katsoakseen sisälle. Paikka oli juuri sellainen kuin hän oli muistanut. Tuntui ehkä hiekan pienemmältä vain. Hän siirsi katseensa taivaalle. Pilvet olivat edelleen hajanaiset. Catherine ei uskonut että yölläkään tulisi satamaan.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Oct 11, 2008 19:45:14 GMT 3
Silvara kulki naisen perässä hangessa kohti jotakin paikkaa missä he toivon mukaan voisivat levätä. Hän ei ollut koskaan kulkenut vuoriston tällä alueella, ehkä hän oppisi lisää ympäristöstä jota hän rakasti. Vihdoin he pysähtyivät kahden suuren kiven muodostaman luolan eteen. Catherine siirsi kuusen oksaa ja katsoi sisään, Silvara seurasi tuon touhuja sivummalta koettaen hahmottaa ympäristöä. Hän ei tunnistanut maisemaa ollenkaan. Kuusen oksa suojaisi lumelta, kun ja jos sitä alkaisi sataa. Silvara siirtyi lähemmäs luolan suuta. Luola näytti ihan sopivan kokoiselta, siellä mahtuisi lepäämään. Silvara astui sisään luolaan, ihan aluksi pitäisi tehdä tuli ja koettaa lämmitä. Onneksi hänellä oli tulukset mukana ja kuusen alemmista oksista saisi ihan kelpo nuotion, vaikka se kipinöisikin melkoisesti.
Silvara sai tulen syttymään, haki ulkoa lunta ja alkoi sulattaa sitä saadakseen tehtyä itselleen kuumaa ja rauhoittavaa juotavaa. Luolan ilmapiiri oli jännittynyt, sillä jos yön aikana ei sataisi lunta Catherinea ahdistellut mies löytäisi hiedät alta aika yksikön, ellei tuo lähtisi seuraamaan heidän vääriä jälkiään. "Uskotko sen miehen löytävän meidät?" Silvara kysyi kuin ohi mennen tulen kipinöintiä katsellessaan. Hän tunsi olonsa väsyneeksi, muttei uskonut voivansa nukkua, jos lumisade ei alkaisi pian.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 11, 2008 21:13:33 GMT 3
Catherine katsoi kuinka Silvara sytytti tulen, ja istui itsekin lopulta luolan lattialle. Tulen sytyttyä luola näytti paljon kodikkaammalta, ja ilmakin alkoi pikku hiljaa olla lämpimämpää kuin ulkona. Silvara haki lunta, näyttäen siltä kuin aikoisi tehdä itselleen jotain juotavaa. Catherine aikoi kysyä tätä tekemään hänellekin, mutta toinen ehti kysyä jo jotain muuta. "Ennemmin tai myöhemmin kyllä minut." Catherine vastasi. Hän ei olettanut miehen jäävän kovin pitkäksi aikaa aloilleen tai lopettavan etsinnän. Ennen kuin Silvara ehti muuta sanoa tyttö kysyi, "Voisitko keittää minullekin..?" Ennen kuin poistui hetkeksi ulos. "Hetki pieni.." Tyttö lisäsi juuri ennen kuin oli ulkona.
Catherine puuskahti kylmenevään ilmaan. Hän toivoi ettei Silvara nyt päättäisi tulla myös ulos. Tyttö oli varma, että yöllä tulisi yhtä paljon lunta kuin tänäänkin. Ei Yhtään. Catherine oli varautunut tähän. Tyttö lausui hiljaisen loitsun, ja pienehkö tuulen ja lumen muodostama pallo lähti kulkemaan pitkin heidän jalanjälkiään. Siloitellen ne. Näin ollen toinen poluista, se oikea, pyyhkiytyisi lopulta pois. Vain heidän harhareitti jäisi näkyviin. Catherine tiesi ettei mies ollut tyhmä, ja että tämä tiesi vuoriston yhtä hyvin kuin hänkin. Tämä hidastaisi tätä hieman. Catherine palasi takaisin pikku luolaan vain hetki sen jälkeen kuin oli lähtenyt, tuoden mukanaan hieman lisää lunta. Jos Silvara keittäisi hänellekin juotavaa.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Oct 20, 2008 18:42:25 GMT 3
Silvara kuuli tuon vastauksen ja pyynnön. Hän nyökkäsi naisen selälle tuon menessä ulos ja sanoi vielä hiljaa: "Tietysti keitän." Silvara katseli luolan suuta, josta nainen oli äsken poistunut. Hän alkoi tutkia yrttejään, joita hänellä oli mukana. Kamomillaa tai kenties minttua..Silvara mietti itsekseen ja odotti toisiko nainen lunta lisää, jotta vettä olisi riittävästi heille molemmille. Heillä olisi kyllä riittävästi juotavaa, mutta ruoan puute ja pelko siitä, että mies löytäisi heidät saivat senkin vähän tuntumaan mitättömältä. Kuinka kauan nainen antaisi hänen olla seurassaan? Siihen asti, että he pääsisivät pois vuorilta vaiko niin pitkään, että hän haluaisi vapaaehtoisesti poistua omille teilleen. Silvara mietti mitä hän tekisi kunhan jättäisi tuon naisen ja lähtisi omille teilleen. Palaisiko hän kotiin vai lähtisikö hän tutkimaan muuta maailmaa? Yrittäisikö hän löytää sukulaisiaan, joista isoäiti ei suostunut puhumaan. Silvaran ajatusten juoksu katkesi kun nainen palasi sisään mukanaan lunta. "Onneksi toit lisää lunta, nyt pystyn keittämään sinullekkin." Silvara sanoi tutkien taas yrttejään. Nuotion kipinöinnissä oli ainakin vielä ihan turvallista.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Nov 5, 2008 22:26:54 GMT 3
Vuoristokyliä
"Kiitos." Catherina sanoi. Hän antoi tuomansa lumen Silvaralle ja istui tämän viereen maahan. Oksa takanaan esti lumen ja viiman tulon sisään suhteellisen hyvin. Jos tuli ei kokonaan sammuisi luolassa ei tulisi kylmä. "Voimme nukkua yön turvallisin mielin." Catherine tokaisi kuin ohimennen. Miehen ei pitäisi herätä ennen aamunkoittoa, ja senkin jälkeen tälle tulisi vaikeuksia löytää heidät. Catherinen peitettyä heidän jälkensä huolellisesti. Hän oli kuitenkin jättänyt heidän tekemät "väärät" jäljet paikalleen, eli sen kun he olivat kulkeutuneet pois reitiltä. Kyllä mies kuitenkin ennen pitkää Catherinen löytäisi. Siitä ei ollut epäilystäkään. Catherine katsoi kuinka Silvara kuumensi lumen vedeksi, ja alkoi keittämään siitä yrttiteetään. Tulesta lensi muutamia kipinöitä, jotka loivat tunnelmaa pimenevään luolaan. Tyttö huokasi mielessään, katsoen luolan kattoon. Hänen pitäisi tarkasti miettiä mihin suuntaan he aamulla lähtisivät. Mikä olisi turvallisin ja lyhin reitti alas. Lyhin reitti olisi noin viisi tai seitsemän virstaa. Siinäkin joutuisi kiertämään muutaman kohdan.. Catherinelta pääsi tukahdutettu huokaus.
[Inspiraatio edelleen hukassa.. ><]]
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Nov 8, 2008 20:00:24 GMT 3
Silvara katseli tulen loimua antaessaan yrttien liota kuumennetussa vedessä. Hän tunsi itsensä väsyneeksi, mutta ei uskonut saavansa unta. Siksi hän oli laittanut itselleen ja Catherinelle kamomillaa, jonka pitäisi rauhoittaa. Minun on päästävä ulos, Silvara ajatteli ja nousi mennäkseen käymään luolan ulkopuolella. “Käyn haukkaamassa raitista ilmaa.” Tuo ilmoitti mennessään ulos. Hän veti kylmää yö ilmaa keuhkoihinsa ja katseli taivasta, jossa loistivat tähdet ja revontulet tanssivat. Hän ajatteli jälleen kotia ja isoäitiä. Hänen pitäisi palata, mutta toisaalta hän voisi jatkaa matkaansa vielä jonkin aikaa. Ehkä hänen olisi syytä palata vasta kevään tullen. Ensimmäistä kertaa heidän ylemmästä luolasta lähdön jälkeen hän ajatteli kuinka tällainen odottamaton yrttien keruu reissu oli hänen elämäänsä muuttanut. Laskiessaan katseensa taivaalta, Silvara huomasi ettei heidän jälkiään enää näkynytkään lumessa. Mitä niille oli tapahtunut? Oliko Catherine taioillaan saanut heidän jälkensä häviämään? Silvara päätti olla mainitsemasta asiasta mitään. Nainenhan oli ilmoittanut, että heidän olisi turvallista nukkua ensi yö luolassa. Silvara toivoi naisen olevan oikeassa palatessaan luolaan ja istuutuessaan juomaan teetään hän vielä sanoi: “Ulkona oli oikein kaunis tähtitaivas ja revontulet leikkivät taivaan kannella.” Hän alkoi taas tuijottaa tulen leikkiä.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Nov 21, 2008 21:51:11 GMT 3
Catherine hymähti Silvaralle vastaukseksi. Tämä ehkä ihmettelisi, mihin heidän jälkensä olivat kadonneet. Jos Silvara ei kuitenkaan kysyisi asiasta, ei Catherine ottaisi sitä puheeksi. Tytöltä pääsi huokaus Silvaran mentyä ulos. Oli ihana olla hetki omassa rauhassa. Ilta oli jo pitkällä, ja Catherine tunsi väsymyksen painavan luomiaan. Tulen leikki nuotiossa oli yllättävän unettavaa. Tyttö lisäsi nuotioon muuman oksan, ettei tuli pääsisi sammumaan. Äkillinen jäätävä tuulahdus sai kylmät väreet kullkemaan pitkin tytön selkää. Silvara oli tullut takaisin. "Niin..", Catherine totesi mietteliäänä toiselle. "Niin on.." Hän katseli kuinka Silvara otti teetä, ja rupesi juomaan sitä. Päättäen itsekin ottaa. Olihan hän pyytänyt naista tekemään hänellekin. Catherine kaivoi jostain viittansa kätköistä kärsineen näköisen peltimukin, ja kaatoi siihen kuumaa teetä. "Kiitän.", tyttö sanoi hörpätessään ensimmäisen kerran. Tällaisena hetkenä oli ihana juoda jotain kuumaa. Ulkona hanki ja revontulet, sisällä ainoana valona hiljalleen palava nuotio. Kaikkialla muualla oli aivan hiljaista.
[[Ja sitten alkoikin koeviikko.. ><]]
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Nov 30, 2008 21:59:18 GMT 3
Tee lämmitti mukavasti pitkän päivän jälkeen. Silvara haukotteli ja paneutui makuulle. Vaikka uni ei ollutkaan tullakseen aivan heti hän kuitenkin tiesi nukahtavansa jossakin vaiheessa. Päivä oli ollut pitkä ja edellisen yön unet eivät olleet järin hyvät. Suljettuaan silmänsä, Silvara kuunteli vielä pitkään tulen rätinää. Hän päätti nousta lisäämään oksia nuotioon, jottei se sammuisi yön aikana. Hän tiesi kuinka ankeaa olisi nousta kylmissään ylös. Lisättyään puut nuotioon ja käytyään uudestaan makuulle. Silvara alkoi miettiä kuinka kauan menisi ennen kuin hänen pitäisi erota naisesta. Toivottavasti tuo johtaisi hänet alas vuorilta, sillä tämä puoli vuoristosta oli hänelle tuntematonta. Minne päin nainen jatkaisi kulkuaan ja sallisiko tuo jatkaa mukanaan vielä hieman pidempään? Ajatuksiinsa vaipuneena Silvara viimein nukahti tulen lämmittäessä.
((Sori tuli aikas lyhyt))
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Dec 1, 2008 20:13:24 GMT 3
Catherine jäi vielä hereille Silvaran käpertyessä nukkumaan. Tyttö istui siinä vielä hetken, hörppien kuumaa teetään hiljakseen. Catherine laskujen mukaan heillä ei menisi kuin päivä korkeintaan kaksi ennen kuin he pääsisivät pois täältä. Lumi hidastutti matkaa huomattavasti ja sekin, että hänellä oli seuraa. Hän ei tiennyt kuinka kauan Silvara aikoisi kulkea hänen mukanaan, mutta oletti tämän seuraavan häntä ainakin pois vuorilta. Catherine joi teensä loppuun, lisäten nuotioon vielä muutaman puun. Silvara oli nukahtanut muutama hetki sitten. Catherine paneutui makuulleen toiselle puolelle nuotiota. Pienessä luolantapaisessa ei ollut juurikaan tilaa, kylmä ei ainakaan yllättäisi heitä. Rauhoittavan teen ja raskaan päivän ansiota tyttö nukahti välittömästi.
...
Aurinko paistoi viistosti oksan raoista Catherinen kohottaessa päätään. Silvara nukkui vielä. Nuotio oli jo aikoja sitten sammunut, tyttö päätti lähteä ulos hakemaan puita ja virkistäytymään yön jäljiltä. Catherine astui ulos, kirkkaan maiseman sokaistessa hänet hetkeksi. Tyttö siristeli silmiään kirkkaassa auringonvalossa, hengittäen muutaman kerran syvään sisään ja ulos. Kauas Catherine ei mennyt, sillä ei halunnut Silvaran luulevan, että hän hylkäisi tämän keskelle erämaata jota tämä tuskin tunsi. Kerättyään mielestään sopivan määrän oksia tyttö palasi takaisin sisälle. Aikomuksissaan sytyttää tuli. Jos hän tai Silvara keittäisi teetä.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Dec 17, 2008 18:02:14 GMT 3
Silvara näki unta.. Hän juoksi henkensä edestä pakoon, jotakin pahaa, takaa kuuluivat kaameat askeleet ja raskas hengitys. Vuoren rinteet eivät vaikuttaneet enää yhtään mukavan näköisiä. Lumisilla rinteilla juoksi laumoittain susia, mutta ne eivät jahdanneet häntä. Ne pakenivat sitä mitä hänkin, jotain todella pahaa. Silvara katsahti taakseen, kompastui ja könähti naamalleen lumeen. Hän kuuli vain askeleiden lähestyvän ja karhean naurun. Hän ei pääsisi pakoon...
Silvara pomppasi istualleen. Missä minä olen? Hän mietti hetken ennen kuin muisti edellisten päivien tapahtumat. Hän katseli luolan seiniä ja näki tulen sammuneen, Catherinekin näkyi nousseen jo. Silvara nousi ylös ja venytteli. Hän oli juuri menossa ulos kun Catherine tuli vastaan sylissään puita. "Huomenta. Haen lunta, että saan keitettyä teetä." Silvara sanoi astuessaan ulos luolasta. Päivästä näyttäisi tulevan ihan mukava, hän ajatteli kerätessään lunta astiaan.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jan 14, 2009 18:32:20 GMT 3
"Huomenta." Catherine hymähti ja hetkeä myöhemin hän ohitti Silvaran mennessään sisälle. Hän ei aikonut tuhlata koko aamua täällä, sillä mitä kauemmin he hidastelisivat, sitä paremmat mahdollisuudet miehellä olisi saada heidät kiinni. Catherine laski puut varovasti lähelle kivestä muodostunutta seinää. Tyttö alkoi rakentaa nuotiota samaan kohtaan, kuin se eilen illallakin oli ollut. Hän tuskaili pitkän aikaa yrittäessään saada tulta syttymään, onnistuen siinä viimein. Huokaisten helpotuksesta Catherine nojautui taaemmas tulesta, katsellen sen iloista loimua.
Vaikka Silvara olikin mukava, hänestä tuntui kuin voisi lähteä jo omille teilleen. Pian, ehkä jo seuraavana iltana, he olisivat riittävän lähellä, että pienellä opastuksella Silvara osaisi itsekin lähimmän asutuksen luo. Catherinen lähtiessa toiseen suuntaan, joskin pois vuorilta hänkin. Tyttö uppoutui mietteisiinsä joksikin aikaa, kunnes kylmä tuulenvire herätti hänet niistä.
[[olen pahoillani kestosta.. -.-]]
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Jan 14, 2009 19:57:37 GMT 3
Palatessaan sisälle, Silvara ilahtui huomatessaan toisen saaneen nuotion sytytettyä. Hän asetti lunta täynnä olevan astian tulen viereen ja alkoi jälleen tutkia yrtti varastoitaan. Nyt hän tarvitsisi jotakin rauhoittavaa, muttei kuitenkaan nukuttavaa, kuivattu apila sopisi siis erittäin hyvin. Lumi oli jo uslanut vedeksi, hän siirsi astian hieman lähemmäs tulta ja odotti sen kuumenemista. Odotellessaan veden kuumenevan Silvara mietti minne jatkaisi erottuaan Catherinesta. Ehkä hän lähtisi etsimään äitinsä sukua, mutta ainakaan hän ei palaisi vielä kotiin. Hän voisi lähettää isoäidille sanan, jottei tuo huolestuisi turhan takia.
Vesi höyrysi jo, Silvara lisäsi kuivattua apilaa siihen. Pian hän nautti lämmintä juomaa. "Haluatko loput?" Silvara kysyi kaadettuaan osan teestä omaan kuppiinsa. Pian heidän kannattaisi lähteä liikkeelle, muuten mies saattaisi saavuttaa heidät. Silvaralla ei ollut aavistustakaan kuinka pitkän matkan he olivat kulkeneet ja kuinka kauan miehellä menisi saada heidät kiinni.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Mar 21, 2009 23:03:53 GMT 3
"Kyllä kiitos." Catherina sanoi hymyillen. Tätä hän oli kaivannut juuri. "Lähdemme pian matkaan. Oletko suunnitellut minne olet menossa erottuasi minusta?" Catherine päätti ottaa asian nyt esille. Ero tapahtuisi kuitenkin hyvin pian. Vaikka hänestä oli ollut hyvin mukavaa viettää aikaa jonkun kanssa, niin hän kaipasi yksinäisyyttä, ja sitä ettei ollut kenestäkään riippuvainen. Hänellä itsellään oli ollut määränpää jo kauan ajatuksissa. Hän voisi mennä kotiin.
Catherine kaatoi lopun teestä kuppiin, ja kiersi sormensa autuaana sen ympärille. Tästä oli hyvä lähteä jatkamaan matkaa. Tytön ajatukset siirtyivät Matveihin, hän oli varmaan jo herännyt, eikä olisi kovin iloinen nähdessään hänen taas karanneen. Catherine hymähti ajatuksilleen ja siirsi katseensa Silvaraan.
[[Anteeksi hyvin paljon taas kesto, mutta koulujutut ja inspiraation hyvin suuri puute ovat estäneet vastaamasta tänne.. -__-" ]]
|
|