Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 3, 2008 20:09:23 GMT 3
[[Elikäs kutsupeli silvaran ja miraran kanssa]] Catherine käveli ripein askelin alas vuorenrinnetta. Kylmä tuuli puhalsi kasvoihin, heittäen hupun alas ja sekoittaen tytön jo ennestään hieman sekaisin olleet hiukset. Catherinea tuuli ei kuitenkaan haitannut, eikä se että se sotki hänen hiuksensa. Tuuleen hän oli jo tottunut, ja välillä jopa piti siitä. Tyttö oli ollut ylempänä vuorilla tapaamassa erästä ihmistä, jolta hänen oli pitänyt kysyä apua, mutta joka myöskin oli tytön ainoa ystävä. Alhaalla laaksossa vuorille tuleminen oli tuntunut hyvältä idealta, sillä tunsihan hän vuoriston kuin omat taskunsa ja oli kasvanut täällä. Ylös päästyään Catherine oli kuitenkin huomannut ideansa huonoksi. Näin lähellä kotikyläänsä hän ei ollut vuosiin ollut, eikä ollut siis yhtä turvassa täällä kuin alempana olisi ollut. Mutta ehkä he eivät osaisi odottaa Catherinen tulevan tänne. Hänen oli kuitenkin ollut pakko ottaa kiinni jäämisen riski uskaltautuessaan ystävänsä luo. Catherine huokaisi. Tässä sitä nyt oltiin. Lähtiessään ystävänsä luota tyttö oli pahemman kerran saanut sukunsa lähettämät takaisinhakijat peräänsä, jotka tunsivat vuoriston melkein yhtä hyvin kuin Catherine. Joten tytöllä oli mahdollisuus olla heitä aina yhden askeleen edellä, joskaan se ei ollut niin helppoa kuin hän oli luullut. Hän oli kuitenkin saanut ne tiedot mitä oli tullut hakemaan, ja se oli nyt tärkeintä. Catherine vilkaisi ympärilleen nostaen huppunsa kasvojensa peitoksi ennen kuin jatkoi taas matkaansa. Hän ei uskonut takaa-ajajiensa löytäneen häntä vielä, mutta tunsi että nyt olisi hyvä pitää huppu päässään, eikä pelkästään yltyneen tuulen vuoksi. Toistamiseen tyttö vilkaisi ympärilleen tällä kertaa varuillaan, kohauttaen sitten olkiaan. Ehkä olen tulossa vainoharhaiseksi, Catherine ajatteli nauttien samalla vuoristoilman tuoksusta ja tuulesta.
|
|
mirara
Member
Miss? taivas on, miss? jumala on? Kun laumat polkee paikallaan...
Posts: 47
|
Post by mirara on Feb 3, 2008 21:25:35 GMT 3
/No voin minä tähän väliin kirjoittaa, sori silvara\
Tuulisella vuoren rinteellä kulki yksinäinen musta hahmo, Toros. Mies kulki hitaasti nostaen jalkojaan syvästä lumesta, hän oli ollut jo viikon vuorilla yrittäen löytää tietä, joka veisi pois tästä lumisesta paikasta. Mies pysähtyi äkkiä ja katsoi olkansa yli, hän oli varma että näki tumman hahmon livahtavan suuren kiven taakse, se sama tunne valtasi hänet, tunne minkä hän oli tuntenut jo pari päivää. Öisin mies tunsi kuinka nuo silmät katsoivat häntä pimeydestä, odottaen, odottaen että hän nukahtaisi ja pääsisivät hyökkäämään. Mies jatkoi matkaansa pitäen silmällä ympäristöä ja samalla pitäen miekkansa käden ulottuvilla. Lopulta hän saapui kielekkeelle ja katsoi vuoria `Kuinka kauan minun pitää kävellä että pääsen pois tältä hemmetin vuorelta?`, hän manasi mielessään. Äkkiä musta hahmo hyppäsi Torosin selkään ja yritti ottaa tämän niskasta kiinni. Mies sai otteen olennosta, heitti sen eteensä ja otti miekan käsiinsä. Hahmon taakse ilmestyi lisää samanlaisia olentoja ja nyt Toros huomasi että hahmot, jotka olivat seuranneet häntä olivat susija. `Hemmetti niitä on ainakin kymmenen. En pysty puolustautumaan kunnolla tälläisessä säässä!`, mies ajatteli kuumeisesti mutta nyt hän ei voi enää perääntyä sillä yksi sudeista hyppäsi jo häntä kohti. Vain yksi miekan sivallus ja susi makasi maassa, mutta kaksi muuta sutta tuli jo häntä kohti. Mies ehti väistyä toista mutta toinen otti häntä kädestä kiinni, mies veti kätensä irti ja astui kauemmas. Hän ei pysyisi kauaan hengissä ellei joku tulisi auttamaan.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Feb 4, 2008 16:57:28 GMT 3
(Tämä järjestys käy minulle.)
Silvara pysähtyi pienelle tasanteelle ja katsoi ylös. Tämä kaunis vuoristo oli hänelle tuttu, sillä iso-äidin pieni talo oli metsän suojassa vuoren alemmilla rinteillä. Vuorille Silvara oli kiivennyt aina rauhoittuakseen, kuten nytkin. Suuri riita iso-äidin kanssa oli ollut liikaa hänelle ja hänen oli pakko päästä pois. Muutama päivä poissa ja molemmat saisivat ajatuksensa kasaan ja asian saisi selvitettyä. Miksei iso-äiti voinut olla puuttumatta hänen asioihinsa, jos hän halusi ottaa selvää haltiasuvustaan miksei hän saisi tehdä niin. Iso-äidin mielestä hän oli lapsellinen, eikä asioiden selvittely auttaisi mitään.
Kiivetessään ylemmäs Silvara kuuli huutoa ja näki tumman hahmon susien armoilla. Vaikka Silvara olikin puoliksi haltia ei hänellä ollut maagisia taitoja. Onneksi minulla on edes tämä sauva, Silvara ajatteli ja lähti vauhdilla kiipeämään kohti hahmoa. "Olen tulossa! Koeta kestää!" Silvara huusi kiivetessään, toivoen ettei myöhästyisi.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 7, 2008 18:49:36 GMT 3
Catherine käveli vielä jonkin aikaa pysähtyen sitten vuorenrinteellä olevan lohkareen kupeeseen. Tyttö kaivoi yhdestä vyössä roikkuavsta pussukasta hieman kuivattua lihaa, syöden sen nopeasti. Ilma oli kylmenemässä, ja tuulikin tuntui voimistuneen. Aurinkokin oli jäänyt piiloon pilvien taakse, jotka enteilivät lumisadetta. Catherine huokasi hiljaa, kietoutuen tiukemmin viittaansa ja sitoen hupun niin ettei se tuulessa enää tippuisi. Jos nyt puhkeasisi myrsky, minun olisi pakko mennä suojaan jonnekin.. Ehkä pitkäksikin aikaa.. Catherine ajatteli ja huokaisi jälleen hieman raskaammin. Se että hänen elementtinsä oli vesi ja lumi, ei tehnyt hänestä immuunia kovalle pakkaselle. Catherine katseli ympärilleen miettien samalla missä olisi lähin luola tai suojapaikka mihin voisi mennä jos sää tästä alkaisi pahentumaan. Tyttö ei kauaa ehtinyt tätä ajatella, kun kuuli heikon, selvästi ihmisen päästämän huudon kantautuvan jostain kauempaa. Catherine kohoti kasvonsa äänen suuntaan, ajatellen jättää menemättä sinne. Hän tuli kuitenkin pian toisiin ajatuksiin, huomatessaan lähimmän suojaisan luolan olevan siellä suunnassa. Huokaisten tyttö lähti taivaltamaan luolaa ja äänen aiheuttajaa kohti. Jos joku nyt vaikka sattuisi pulassa olemaan, niin ainakin hän tulisi paikalle. Joskin ehkä hieman myöhässä. Catherine mietti kävellessään. Ilma alkoi jo tosiaan viilentyä tytön edetessä kohti suojaa. Hän oli olettanut pääsevänsä jo alemmas täältä, mutta säälle ei voinut mitään. Ainakaan nyt. Ensimmäiset hiutaleet alkoivat putoilla Catherine päästessä kapeahkoon, mutta pitkään solaan, jonka toiselta puolelta kantaui jonkinlaisen tappelun ääniä. Hetkeksi tyttö pysähtyi kuuntelemaan, kunnes lähti kiiruhtamaan eteenpäin.
|
|
mirara
Member
Miss? taivas on, miss? jumala on? Kun laumat polkee paikallaan...
Posts: 47
|
Post by mirara on Feb 7, 2008 19:15:19 GMT 3
Toros väisteli susia minkä kerkesi mutta tunsi kovaa kipua kädessään, kun hän nopeasti vilkaisi sitä, se oli aivan punaisen veren peitossa. Susi oli purrut miestä pahemmin kuin hän oli luullut ja ei voinut käyttää sitä kovinkaan paljon. Toros tunsi kuinka hänen voimansa alkoivat heikentyä ja sudet eivät näyttäneet luovuttamisen merkkejä. Mies laski miekkansa ja aikoi luovuttaa mutta sitten hän kuuli äänen mikä loi häneen toivoa "Olen tulossa! Koeta kestää!", kuului läheltä. Toros nosti nopeasti miekkansa ja jatkoi taisteluaan. ` Täytyy kestää vielä vähän aikaa niin pääsen eroon näistä rakeista`, mies ajatteli ja iski yhtä sutta kylkeen joka sitten makasi maassa kuolleena.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Feb 9, 2008 20:56:02 GMT 3
Silvara näki, kuinka mies seisoi susilauman keskellä huitoen ilmaa miekallaan. Hän tiesi ettei pärjäisi susille, jolleivat he saisi apua. Hänellä oli mukanaan vain vaellussauva sekä pieni tikari, josta ei tosin tässä tilanteessa ollut hyötyä. Viimeiset metrit hän juoksi ja löi ensimmäisenä vastaan tullutta sutta sauvalla kylkeen ja näki kuinka tämä kaatui iskusta hetkeksi kyljelleen. Hän löi yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes oli lähes varma tapettuaan suden. Silvara yritti tavoittaa miehen katseen, jotta osaisi arvioida miten pahasti tähän oli sattunut. Pian hän joutui kuitenkin keskittymään uudelleen susiin, sillä nämä alkoivat jo olla valmiita tappamaan miehen, ja myös hänet, ellei hän onnistuisi karkoittamaan näitä. Jälleen kerran SIlvaraa harmitti ettei hän ollut syntynyt täysveriseksi haltiaksi, ja se ettei hän kyennyt magiaan. Vain magialla he voisivat selvitä tästä, Silvara ajatteli hakatessaan susia sauvallaan. Tämä hidastaisi näitä edes hieman. Äkkiä hän kuitenkin tunsi suden hampaat hieman oikean polvensa alapuolella. Silvara kiljahti, mutta onnistui pitämään sauvan kädessään sekä huitaisemaan sillä sutta kauemmas.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 11, 2008 17:14:37 GMT 3
Catherinen edetessä solassa hän kuuli huutoja edestä päin. Pian sola loppuisi ja hän pääsisi paikkaan jossa oletti susien ja henkilön olevan. Näin lähemmäs päästyöön tyttö kykeni erottamaan kaksi ääntä jotka eivät kuuluneet susille, mutta kantautuivat samasta suunnasta. Catherine tunsi hengityksensä alkavan kiihtyä ja hiljensi hieman vauhtia. Hengästyneenä hänestä ei olisi juuri hyötyä kenellekään. Catherine yritti etukäteen jo miettiä mitä tekisi, sillä kokemuksesta hän tiesi ettei hänellä olisi sitä aikaa miettiä siellä. Tyttö ei halunnut satuttaa susia kuin vain jos olisi pakko. Toisella kädellä tyttö korjasi huppunsa asentoa, niin että se varjosti hänen kasvonsa, antaen vain silmien näkyä. Toinen käsi meni automaattisesti viitan alla, tytön vyötäisillä olevan vyön pussukkaan, ja siellä koskettamaan erästä esinettä. Catherine tunsi pienen voimansykäyksen etenevän kehossaan, samaan aikaan kun lämpö levisi siihen. Tyttö näki solan lopun häämöttävän edessään, ja kuuli äänet entistä selvemmin. Pian tyttö astui pois solasta, nähden nyt kahden hahmon kamppailevan muutamaa sutta vastaan, joista osa oli jo kuollut. Hän oletti ainakin toisen hahmoista olevan nainen. Catherine näki ja tunsi viittansa lepattavan takaapäin puhaltavan tuulen voimasta, ja kutsui sen voimaa avukseen. Hän oli päättänyt yrittää kiinnittää susien huomion itseensä.
|
|
mirara
Member
Miss? taivas on, miss? jumala on? Kun laumat polkee paikallaan...
Posts: 47
|
Post by mirara on Feb 11, 2008 19:56:00 GMT 3
Toros huiteli miekallaan yhtä sutta kauemmas kun yhtäkkiä kuuli jonkinlaista ääntä, kuin joku olisi lyönyt jotakin. Mies katseli nopeasti ympärilleen ja näki jonkun lyövän sutta kuoliaaksi kepillään, luultavasti nainen. Toros hymyili vähäsen. `Hyvä. Ehkä en sittenkään joudu vielä kohtaamaan isä ukkoa tuonpuoleisessa.`, hän vitsaili mielessään. Mies kuitenkin jatkoi miekallaan huitomista sutta kauemmas, kunnes kuuli tytön kiljaisevan ja huomasi suden ottaneen tätä jalkaan, mutta onneksi tyttö sai sen irrottamaan otteensa kepillään. `Emme selviä kovinkaan kauaan ellen pian ota savupommia kassistani ja heitä sitä.`, Toros ajatteli ja aikoi ottaa kassin pois selästään mutta susi iski takaa päin ja sai puraistua miestä olkapäähän. Mies irvisti kivusta ja joutui pudottamaan kassinsa että sai suden irti. Kun mies jatkoi taistelua susia vastaan hän huomasi hahmon ja tunsi että tuossa oli jotakin erilaista, jotakin. Taikuutta.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Feb 11, 2008 21:29:16 GMT 3
Silvara löi susia kepillään, mutta alkoi jo väsyä ja käden haava olikin vakavampi kuin hän oli luullut. Jollei joku pian tulisi hän ja luultavasti myös mies kuolisivat. Silvara koetti tavoittaa miehen katsetta, muttei saanut vieläkään katsekontaktia. Silvara näki miehen kaivavan kassiaan, mutta susi puraisi miestä käsivarresta. Pian heiltä loppuisivat voimat. Samassa hän huomasi naisen, ainakin hän oletti niin, jonka voimat tuntuivat oudoilta. Magiaa, taikuutta, Silvara ajatteli. Ehkä hiellä sittenkin olisi mahdollisuus, ainakin pelastuminen olisi nyt varvempaa, jos tuo nainen hallitsisi taikuuden saloja.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 13, 2008 18:44:32 GMT 3
Vaikka Catherine oli alussa vakaasti päättänyt olla käyttämättä taikuutta, hän ei onnistunut siinä. Hiljaisella äänellä tyttö kuiskasi sanoja tuulen vietäväksi, toivoen samalla että sudetkin ymmärtäisivät mitä hän halusi. Catherine ei huomannut että alhaalla pulassa toden näköiseti olleet henkilöt olivat hänet huomanneet, vaan kiinnitti kaiken huomionsa nyt susiin. Näin maalla eläviä eläimiä hänen oli vaikeampi ymmärtää tai saada tottelemaan tahtonsa mukaan kuin vesieläimiä. Ne tuntuivat jotenkin kaukaisilta. Catherine tunsi lauman ennestään, tai oikeastaan ei tuntenut, mutta oli nähnyt lauman usein vuorilla. Ei hän siihen silloin ollut sen enempää huomiota kiinnittänyt. Tyttö keskitti voimansa vielä kerran yrittäen saada sudet luopumaan saaliistaan, tai edes kuuntelemaan häntä. Onnistuen viimein. Catherine oli huokaista helpotuksesta nähdessään susien päiden käntyvän häntä kohti piinallisen hitaasti. Ne eivät selvästi halunneet päästää näitä kahta matkalaista hampaistaan. Hän ei vieläkään ymmärtänyt miksi sudet olivat hyökänneet miehen kimppuun, mutta jokin syy siihen varmasti oli. Nainen taas oli tullut vasta myöhemmin toista auttamaan. Tämän Catherine ymmärsi. Hän tunsi keltaisten silmien painostavat katseet itsessään, ja ryhdistäytyen hän pakotti sudet perääntymään. Pääsette tällä kertaa näin.. Tyttö sanoi mielessään nähdessään susien kääntyvän kokonaan häntä kohti ja lähtevän juoksemaan kohti hänen takana olevaa solaa. Nopeasti Catherine väisti susia sivulle, horjahtaen hieman, saaden kuitenkin tasapainonsa korjattua ennen kaatumista. Tyttö tunsi kuinka viimeinenkin susista painoi hänen kasvonsa muistiin ennen kuin ne katosivat solaan. Catherine ryhdistäytyi ulkoisesti, tuntien itsensä hieman väsyneeksi. Mitään tunteita näyttämättä hän kääntyi kohti kahta, juuri pelastamaansa, matkalaista.
|
|
mirara
Member
Miss? taivas on, miss? jumala on? Kun laumat polkee paikallaan...
Posts: 47
|
Post by mirara on Feb 13, 2008 19:55:43 GMT 3
Toros ei voinut olla uskomatta silmiään kun sudet lähtivät pois. ` No taikuuttahan se vain on.`, hän ajatteli. Mies katseli pelastajiaan ja huomasi heidän olevan naisia. Torosia ärsytti että hän, joka oli kokenut metsästäjä ja tappaja, oli nyt joutunut kahden tytön pelastamaksi susien hampailta. Mies meni laukkunsa luo ja tarkisti että kaikki tavarat olivat kunnossa, mutta samalla laukusta tippui punainen pullo mikä sisälsi kiellettyä tyrmäysmehua. Toros sulloi pullon äkkiä laukkuunsa, suoristautui ja kääntyi tyttöjä kohti.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Feb 13, 2008 20:58:43 GMT 3
Silvara nosti katseensa huomatessaan susien lähtevän. Hän kiinnitti uudelleen huomionsa mieheen ja tuohon erikoiseen naiseen, joka oli pelastanut heidät susien kynsistä. Katsoessaan jälleen miestä Silvara huomasi tämän repusta pilkistävän punaisen pullon, hän ei tunnistanut juomaa. Hän päätti kuitenkin esitellä itsensä. "Hei vain teille molemmille. Olen Silvara, puolhaltia. Olisikohan tässä lähellä mitään suojaa, meillä taitaa molemmilla olla pahoja haavoja." Silvara huusi, jotta hänen äänensä kuuluisi molemmille hänen uusille tuttavilleen. Hän katsoi miestä ja hymyili tälle ystävällisesti. Nainen tuntui hänestä erikoiselta ja hän toivoi näiden suhtautuvan häneen hyvin, vaikka hän olikin puolirotuinen.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 15, 2008 19:15:42 GMT 3
Oliko sittenkään mitää hyötyä pelastaa heidät? Catherine kysyi itseltään, katsellen samalla kahta matkalaista. Tyttö nyökkäsi Silvara nimisen naiselle. Hänellä itsellään ei ollut mitään aikomusta esittäytyä vielä. Catherine siirsi katseensa mieheen ja ja siitä takaisin Silvaraan sanoen. "Jos suojaan haluatte seuratkaa perässä" Catherinen värittömästä äänestä ei voinut päätellä mitä mieltä hän oli uusista tulijoista. Hänen kannalta oli parempi liikkua yksin, vähin äänin huomiota herättämättä. Catherinen itsekin alkoi pikku hiljaan olla jokseenkin väsynyt, joten parempi jos he pääsisivät nopeasti luolaan. Tyttö lähti etenemään solasta katsottuna vasempaan viistoon. Hän ei katsonut seurasivatko nämä kaksi häntä vai ei, hänelle sillä ei kuitenkaan olisi mitään väliä. Siinä kävellessään Catherine mietti äskeisiä tapahtumia. Ainakin hän oli saanut harjoitusta jos ei muuta. Hän ei ollut muistanut että susille "puhuminen" olisi ollut noinkin hankalaa, mutta uskoi sen helpottuvan ajan myötä. Catherine veti huppuaan ja viittaansa tiukemmin ympärilleen ja nosti katseensa eteensä. Luola oli ihan tässä lähellä, kunhan vain muistaisin missä.. Tyttö ajatteli ja katseli ympärilleen muistaen lopulta luolan sijainnin. Catherine kääntyi edeten nyt oikealle vähän kauempana olevaa tummempaa kohtaa kohti. Luolaa.
|
|
mirara
Member
Miss? taivas on, miss? jumala on? Kun laumat polkee paikallaan...
Posts: 47
|
Post by mirara on Feb 15, 2008 21:16:43 GMT 3
Silvara, joksi toinen tyttö oli esittäytynyt, hymyili Torosille ja tämä hymyili vähäsen takaisin. "Jos suojaan haluatte seuratkaa perässä", heidät pelastanut nainen sanoi ja lähti kävelemään. ` Kas, hän ei turhia puhele. Mutta onhan se hyvä, haavojahan tässä on hoidettavana`, mies ajatteli ja nyökkäsi Silvaralle kiitokseksi, tämän tullessa auttamaan häntä. "Olen Toros", hän sanoi hiljaa ja lähti seuraamaan toista. Toinen tuntui vähäsen oudolta mutta mikä hän olisi toisia syyttämään, hän ei itsekkään ollut mikään puhdas pulmunen, palkkamurhaaja ja palkkion metsästäjä. Ja vielä se, että muuttui öisin tappavaksi saalistajaksi. Kun he viimein olivat luolilla, mies riisui viittansa ja katsoi kädessään olevaa haavaa. Ei onneksi kauhean syvä mutta olkapää oli kipeä. ( Sorry jos vähän autohittasin )
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Feb 17, 2008 20:47:06 GMT 3
Miehen esittäydyttyä, Silvara tarkkaili naista, joka oli pelatanut heidät. Hän kuulosti töykeältä, normaali oloissa Silvara olisi kiertänyt tuollaiset kaukaa, mutta nyt hänen oli pakko seurata naista. Lähetyessään luolaa Silvara huomasi haavojensa olevan vakavammat kuin oli luullut, kävely ei ollut tehnyt niille hyvää. Päästyään luolan suojaan, hän riisuin viittansa samoin teki mies. Hän katsoi haavojaan, jalan haava ei ollut syvä, mutta sen sijainti haittaisi hänen liikkumistaan pitkään. Käden haavakaan ei ollut syvä, mutta molemmat tarvitsivat puhdistusta. Hänellä ei ollut vettä, mutta yrttejä oli, niistä ei tosin ollut hyötyä ilman vettä. Tietenkin hän saisi lievitettyä kipuja ja tyrehdytettyä veren vuodon, tulehdus iskisi niihin jollei niitä saisi puhdistetuksi. "Olisiko kummallakaan teitä vettä?" Silvara kuuli kysyvänsä ja jatkoi pian, "Haavat pitäisi saada puhdistettua, sillä suden hampaat aiheuttavat usein vakavia tulehduksia. Minulla on muutamia yrttejä mukana, joilla tulehdus riski saataisiin lähes olemattomiin." Silvara kuuli äänensä poikkoilevan luolan seinistä. Hän odotti muiden vastauksia ja tarkkaili sillä välin näiden asentoja ja mietti mitä nämä tekivät vuorilla tähän aikaan vuodesta. Hiljainen nainen oli kietoutunut viittaansa, ja hän tuntui haluttomalta auttaa heitä. Mies sen sijaan vaikutti toverilliselta ja hänen kanssaan voisi saada keskusteluakin aikaiseksi.
|
|