Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on May 22, 2008 19:39:35 GMT 3
Catherine ei edes ajatellut vastaavansa miehen kysymykseen koskien aikoiko hän paeta, vastaus oli ilmeinen. – ”Kotiin” hän ei palaisi. Tyttö käänsi katseensa pois miehestä ja tovereistaan. Hänellä ei ollut mitään ideaa, mitä olisi nyt voinut tehdä. Toros näytti siltä kuin voisi koska tahansa hyökätä tämän miehen kimppuun. Catherine katsoi Torosta varoittavasti, muttei uskonut miehen huomaavan tätä.
Mies siveli leukaansa kuin miettien Toroksen sanoja. ”Miksi niin tekisin?” Hän kysyi diplomaattisesti ja katsoi miestä viattoman oloisesti silmiin, ennen kuin rojahti nauramaan nähdessää Toroksen ottavan uhkaavan askeleen kohti häntä. ”Uhkailetteko minua?” Hän kysyi pyyhkien silmiään vedestä. ”Ettekö tiedä kuka olen? Catherine..!” Mies jatkoi, osoittaen tällä kertaa osan sanoista tytölle, joka oli kaikessa hiljaisuudessa kävellyt muiden taakse, kauemmas Matveista, ajattelemaan. ”Niin..?” Kuului vastaus kylmällä äänellä hupun mustuuden keskeltä. Catherine oli vetänyt hupun kasvoilleen, ja katseli huppunsa varjoista miehen ilmettä kylmästi. Tämä saa luvan olla viimeinen kerta kun hän uhkailee ystäviäni![ Ajatuksen olisi melkein pystynyt lukemaan tytön kivettyneiltä kasvoilta, mutta huppu oli tiellä. Matvei katsoi Catherinea epäilevästi. Hän oli nähnyt tämän reaktion kerran ennekin, joskin oli sillä kerralla onnistunut poistumaan paikalta. ”Kerro heille kuka olen!” Matvei huusi tytölle, silmäillen sitten tämän tovereita nenäänsä pitkin, vaikuttaen varmemmalta kuin olikaan.
Hiljaisuus oli jäätävä. Viimein Catherine avasi suunsa ja sanoi kaksi sanaa. ”Olet Matvei” Tyttö käveli Silvaran ja Toroksen eteen, katsoen jäätävästi miestä syvälle silmiin vedenvärisillä silmillään. ”Ja olet juuri postumassa, eikö?” Hän jatkoi jäätävämmällä äänellä kuin missään vaiheessa tätä keskustelua. Matvei kavahti hieman sisäisesti, näyttämättä sitä kuitenkaan. Ainoastaan Catherine huomasi asian, hän oli tuntenut miehen kauemmin kuin nämä kaksi. ”Miksi olisin?” Matvei kysyi tavoitellen aiempaa ylimielistä sävyä ääneensä, huonosti onnistuen, johtuen ehkä Catherinesta leviävästä kylmyydestä. ”Ja jos olen, sinä olet tulossa mukaani.” Hän jatkoi katsoen tyttöä silmiin. Hän ei pitänyt tytön tavasta puhua hänelle. Eikä välittänyt tämän murhaavasta katseesta. Hän oli vain hakemassa tyttö takaisin hetken päähänpistosta aiheutuneelta matkalta, joka kaiken kaikkiaan oli huono ajatus. Mies vakuutteli itselleen.
|
|
mirara
Member
Miss? taivas on, miss? jumala on? Kun laumat polkee paikallaan...
Posts: 47
|
Post by mirara on May 22, 2008 21:12:57 GMT 3
”Kerro heille kuka olen!”, Matvei huusi Catherinelle, jonka vastaus ei selvittänyt asiaa lainkaan. Toros tunsi olonsa turhautuneeksi, hän ei tiennyt pitäisikö suojella tyttöä vai antaa miehen palauttaa hänet kotiinsa. Hän huokaisi raskaasti, päätä särki kysymystulvan takia. ”Ja olet juuri poistumassa, eikö?” Toisen äänen sävy oli niin jäätävä, että se sai Toroksen veren pysähtymään suonissa.
` Karmiva tyttö. Ja milloin meistä tullut hänen tovereita?`, hän ihmetteli mielessään kuunnellen samalla miehen ja tytön keskustelua. Catherinen käski Matveita poistumaan, joka vastasi hiukan pelokkaalla äänellä: ”Miksi olisin? Ja jos olen, sinä olet tulossa mukaani.” Päätäsärki entistä enemmän, kysymyksiä oli aivan liikaa mikä sai Torosin tekemään seuraavasti. Hän laittoi miekkansa vyöllään olevaan tupeeseen ja lähti kulkemaan luolan sisälle, sanoen samalla värittömällä äänen sävyllä: ” Minun puolestani voit viedä hänet. Olen saanut tarpeekseni.” ` Asia ei edes koske minua. Miksi minun pitäisi huolehtia toisten asioista?`, mies ajatteli kävellessään yhä syvemmälle luolaan.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on May 25, 2008 19:50:16 GMT 3
Kumpa osaisin lukea ajatuksia, kuten äitini osaisi, Silvara mietti toivoi hiljaa mielessään kuunnellessaan Matvein ja Catherinen sananvaihtoa. Catherine oli siirtynyt hänen ja Toroksen eteen ja puhui Matveille jäätävällä äänellä. Mies ei kuitenkaan ollut moksiskaan vaan seisoi samassa paikassa kuin aiemmin, edes ilme ei värähtänyt. Ehkä mies oli tottunut Catherinen jäätävään käyttäytymiseen tätä kohtaan. Toros näytti viimein kyllästyneen noiden kahden sananvaihtoon ja totesi värittömällä äänellä: ” Minun puolestani voit viedä hänet. Olen saanut tarpeekseni.” Toros kääntyi ja käveli takaisin syvemmälle luolaan.
Silvara katseli tämän perään ja mietti jäisikö vai menisikö Toroksen perässä luolaan. Hänen omatuntonsa alkoi kuitenkin soimata, ettei Catherineä kannattanut jättää yksin Matvein kanssa vaikka Toros olikin näyttänyt tuskaiselta. Toros kuitenkin pärjäisi ilman häntä, joten Silvara astui vain hieman syrjemmälle. Sieltä hän saattoi tarkkailla noita kahta puuttumatta kiutenkaan asiaan. Hän seuraisi sivusta, sillä uteliaisuus noiden kahden suhteista sai hänet jäämään. "Minä jään tänne." Silvara totesi ja nojautui vasten viileää kalliota.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jun 16, 2008 13:52:14 GMT 3
Catherine ei tiennyt ollako kiitollinen vai ei, kuullessaan Silvaran aikeen jäädä. Hänellä ei ollut mitään ideaa, miten olisi saanut Matvein katoamaan. Ainahan voisin lähteä hänen mukaansa ja.. hm.. Hoitaa hänet jotenkin.. Catherine yritti pyöritellä eri vaihtoehtoja mielessään, mutta yksikään niistä ei tuntunut houkuttelevalta, varsinkaan kun heillä oli yleisöä. Tavallaan hän oli sekä murheissaan että iloinen siitä, kun Toros päätti häipyä. Hän oli tainnyt saada tarpeekseen. Catherine ajatteli. Matvei puhui jotain eikä tyttö jaksanut edes kuunnella miehen puheita. Hän oli väsynyt kuulemaan miehen uhkauksia, muttei halunnut tappaakaan tätä. Ehkä vain kadotan hänet? Tyttö kysyi itseltään, tietäen että se oli huono idea, mutta ei läheskään huonoin. Tosin hän palaisi silloin..
Huokaisten Catherine mutisi muutaman sanan kielellä, jolla hän usein taikoi. Kohottaen sitten kätensä kohti miestä. Matvei keskeytti puheensa hieman kummastuneen näköisenä, jäähmettyen siihen asentoon. Catherine vilkaisi Silvaraa ja sanoi, "Jatkan tästä nyt matkaani, enkä kiellä lähtemästä mukaani." Tämän jälkeen tyttö katsoi että hänellä oli kaikki tarvittavat asiat mukanaan ja kääntyi. "Ilmoita Torokselle lähdöstäni.." Hän virkkoi ennen kuin kääntyi kohti luolan suuta. " Ja hän kyllä herää tuosta jossain vaiheessa." Catherine sanoi tarkoittaen sanoillaan Matveita. "Mutta ei ihan heti." Hän lisäsi hymyillen, vaikka tiesi ettei Silvara sitä pystynytkään näkemään.
[[*Huoh* inspiraationi on ollut kadoksissa kauan.. Pahoillani olen -.- ]]
|
|
mirara
Member
Miss? taivas on, miss? jumala on? Kun laumat polkee paikallaan...
Posts: 47
|
Post by mirara on Jun 19, 2008 13:56:47 GMT 3
Ei keksi mitään. Hypätkää yli... -_-
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Jun 23, 2008 13:39:16 GMT 3
Silvara nojasi luolan viileään seinään ja tarkkaili Catherineä ja miestä. Mies puhui jotakin, mutta hän ei jaksanut kuunnella. Ehkei ollutkaan hyväidea jäädä Silvara ajatteli, nuo kaksi saavat joka tapauksessa selvittää välinsä keskenään. Hänen ajatuksensa katkesi. Catherine lausui muutaman erikoisen sanan ja mies jähmettyi paikoilleen. Silvara astui muutaman askeleen eteenpäin katsellen jähmettynyttä miestä, jonka Catherine oli jähmettänyt tai jotakin. "Jatkan tästä nyt matkaani, enkä kiellä lähtemästä mukaani." Nainen sanoi ja katsoi häntä. Silvara ei saanut hämmästykseltä sanaa suustaan. Nainen jatkoi vielä: "Ilmoita Torokselle lähdöstäni.." Silvara astui askeleen kohti naista tietämättään lähteäkkö tuon mukaan vai kertoakko Torokselle ja lähteä kotiin. Silvara katseli Catherineä ja siirsi katseensa mieheen joka seisoi edelleen jähmettyneenä paikoillaan. "Ja hän kyllä herää tuosta jossain vaiheessa. Mutta ei ihan heti." Nainen sanoi ja asteli kohti luolan suuta. Silvara katseli tämän perään koettaen päättää mitä tehdä. "Odota minä..." Silvara takelteli, " Minä voisin lähteä mukaasi joksikin aikaa, jos se sopii?" Silvara katsoi Catherineä ja jatkoi, "Käyn vain sanomassa Torokselle lähdöstämme." Silvara kääntyi ympäri ja asteli peremmälle luolaan, jossa Toros oli. "Me lähdemme. Catherine teki jotakin sille miehelle, jähmetti sen tai jotakin." Silvara sanoi Torokselle ja kääntyi takaisin luolan suuta kohden.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jul 25, 2008 23:44:30 GMT 3
Catherine pysähtyi kuullessaan Silvaran sanovan, että haluaisi tulla mukaan. Hymähtäen tyttö käänsi katseensa Silvaraan ja nyökkäsi tälle pienesti, merkiksi että oli kuullut hänen sanansa. Catherine Katsoi hetken Silvaran perään, tämän mennessä kertomaan läähdöstä Torokselle. Hän ei varmaan lähde mukaamme, Catherine ajatteli antaen katseensa kiertää ympäri luolaa. Tämän jälkeen tyttö käänsi katseensa kohti luolan suuta, jota kohti mennessä lumi syveni melkein polveen yltäväksi nietokseksi, ja huokaisi mielessään. Lumi hidasti hänen kulkuaan hieman, eikä hän tiennyt kuinka tottunut Silvara oli kävelemiseen lumessa, tai ylipäätänsä pitkään matkaamiseen.
Pian Catherine kuulikin Silvaran askelten kaikuvan luolassa ja lähti hitaasti kävelemään kohti luolan suuta. Kyllä hän minut kiinni saa, tyttö ajatteli samalla kun keskittyi jo muualle. Catherine asteli vaitonaisena syvenevässä hangessa, kädet heiluivat tasaisesti hänen molemmilla puolillaan, ja hengitys muodosti hetkeksi pieniä pilviä ilmaan. Catherine katseli valppaana ympärilleen, kiinnittämättä huomiota siihen oliko Silvara mukana vai ei. Sehän olisi hänelle ihan sama.
[[Inspis hukassa loman jälkeen.. -.- again]]
|
|
|
Post by Themily on Aug 2, 2008 0:14:14 GMT 3
hei voinko päästä tänne mukaan tolla mun toisella hahmollani Karinilla
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 2, 2008 14:12:07 GMT 3
[[ Katsotaan mitä Silvara ja Mirara sanovat.. Itse en oikein osaa sanoa.. Mielellään ehkei kuitenkaan..]]
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Aug 2, 2008 18:56:57 GMT 3
Itsekkin ajattelisin ettei enää tässä vaiheessa uutta pelaajaa. Mikä lienee Miraran mielipide asiaan.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Sept 13, 2008 18:18:08 GMT 3
Päästyään luolan suulle Silvara pysähtyi ihailemaan sitä puhtaan kaunista maisemaa. Talvessa oli jotain sellaista, joka sai hänet aina mykistymään. Seuratessaan Catherinen lumeen tekemää polun tapaista hän mietti minne he nyt matkaisivat ja kuinka kauan hän voisi pysytellä tuon puoli tuntemattoman naisen mukana. Talvella vaeltaminen oli täällä ylhäällä paljon haastavampaa kuin laaksossa, jossa lunta ei koskaan ollut näin paljon kuin nyt. Alkaessaan saavuttaa naista hän pani merkille, kuinka tottuneelta naisen kulku paksussa hangessa näytti olevan. Hän itse ei ollut kunnolla varustautunut tällaiseen keliin. "Olet ilmeisesti liikkunut useinkin tällaisessa hangessa." Silvara totesi kävellessään naisen jäljessä. Toivottavasti tuo pian laskeutuisi alemmas, missä toivon mukaan lunta olisi vähemmän. Paksun hangen keskellä olo oli turvallista, vaikka vuoristossa saattoikin milloin tahansa tulla lumivyöryjä. Jos sellainen tulisi... Silvara koetti ajatella jotakin muuta, lumivyöry oli viimeinen asia mitä hän halusi nyt ajatella. Taivas ja maa näyttivät yhtyvän horisontissa, Silvara hymyili itsekseen. Täällä oli niin kaunista ja puhdasta, aivan kuin hän itsekkin voisi puhdistua täällä hangen keskellä taivaltaessaan.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 13, 2008 20:34:37 GMT 3
Catherine hengitti kylmää ilmaa syvälle keuhkoihinsa ja puhalsi sen ulos. Talvinen maisema oli rauhoittava ja teki hänen olon yllättävän kevyeksi, vaikka viime päivien perusteella niin ei olettaisi. Tyttö veti viittaansa tiukemmin ympärilleen ja katsahti ajatuksissaan taakseen. Silvara oli kuin olikin seurannut häntä. No ei kai sillä väliä ole, tyttö ajatteli, kunhan vain pääsen jatkamaan matkaa. "Olen asunut täällä." Catherine vastasi Silvaran kysymykseen. "Entä itse?" Hän kysyi takaisin ja vilkaisi tyttöä. Täma ei näyttänyt olevan kovin tottunut. Catherine käänsi katseensa eteenpäin, ja siitä taivaalle. Pilviä ei ollut, mikä tarkoittaisi ettei sinä päivänä tulisi satamaan. Jos pilviä ei iltaan mennessä olisi kerääntynyt, yöstä tulisi hyvin kylmä. Hän oli tottunut selviämään kylmässä säässä, mutta Silvara ehkä ei olisi.
Catherine laskeskeli mielessään kuinka pitkän etumatkan he saisivat, ja yritti sen mukaan suunnitella kulkua. Tarkoitus oli jokatapauksessa päästä vuorilta pois. Edes hän itse ei selviäisi talvesta vuorilla ilman mitään sen kummempia varusteita. Catherine antoi kylmän tuulen puhaltaa vasten kasvojaan. Nauttien siitä. Talvi oli yksi hänen lempivuodenaikojaan.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Sept 14, 2008 16:23:55 GMT 3
Silvara huomasi ilman selkenevän. Yöstä tulisi kylmä, ellei pilviä pian alkaisi nousta. Hän ajatteli tuntien kylmän ilman pistelevän poskiaan. Catherine oli asunut täällä, Silvara mietti ja oli mieltei ohittaa tämän vastakysymyksen. "Näin syvässä hangessa en ole juurikaan liikkunut. Olen elänyt elämäni laaksoissa, missä yleensä on vähemmän lunta." Silvara vastasi. Hän piti talvesta, vaikka palelikikin helposti. Kävelessä pysyi lämpimänä, mutta entäs kun he pysähtyisivät. "Pitäisikö laskeutua alemmas? Täällä ylhäällä ei juurikaan ole suojaa yöksi." Silvara sanoi tarpoessaan hangessa. Onneksi hän oli varustautunut kunnolla reissulleen, muuten hän olisi paleltunut jo aiemmin. Heidän kävellessään eteenpäin Silvara tunsi kylmän ilman alkavan pistellä nyt myös käsiään, jotka olivat viitan alla suojassa. Hän puristi kätensä nyrkkiin uudestaan ja uudestaan, saadakseen veren kiertämään.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 14, 2008 19:17:05 GMT 3
Catherine kääntyi viistosti oikealle ohittaen suurehkon lohkareen. Hän hymähti hiljaa Silvaran vastaukselle, ja hidasti aavistuksen vauhtiaan. Tyttö oli itse tottunut tämän korkuiseen hankeen mutta Silvara ei. "Olemme matkalla alemmas." Catherine tokaisi vastaukseksi. Eikö hän ollut huomannut? Catherine kysyi itseltään. Ehkä sitä ei huomannut niin helposti, varsinkin kun luntakin oli tullut paljon lisää. Kylmä tuuli pisteli Catherinen poskia, antaen näille terveen punaisen värin. Tyttö veti huppuaan tiukemmin kasvojensa suojaksi, piilottaen tämän jälkeen kädet viittansa sisällä oleviin taskuihin. "Oletko useinkin vuoristossa?" Catherine kysyi yllättyen siitä, että oli tapojensa vastaisesti aloittanut keskustelun. Itse hän ei ollut enää niin usein kuin ennen oli. Kiitos heidän.. Tyttö ajatteli happamesti ja puuskahti hiljaa. Samassa Catherine tajusi, että jos yöllä ei sataisi, eräs jähmettynyt henkilö luolasta löytäisi heidät ennen kuin he ehtisivät kissaa sanoa. Huokaisten uudelleen kuuluvammin. Tyttö nosti jalkansa hangesta ja laski sen sinne uudelleen. Tämä mekaaninen lumihangessa tarpominen ei vaatinut paljoakaan keskittymistä. Se yllättäen jopa auttoi jäsentämään asioita paremmin.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Sept 18, 2008 16:41:25 GMT 3
Silvara tunsi itsensä tyhmäksi kuullessaan naisen toetamuksen, että he olisivat menossa alaspäin. Kuinka hän sen olisi voinut huomata, oli tarpeeksi vaikeaa pysyä vauhdissa tässä hangessa. Olisipa hänellä muutama oksa pajusta, olisi voinut tehdä itselleen lumikengät kuten hän teki usein laaksossa jos lunta oli tullut enemmän tai jos liikuskeli ylempänä missä lunta oli enemmän. "Muulloin kuin talvella liikun useinkin, tosin usein vuoriston alemmissa osissa. Etsin usein yrttejä, joita ei kasva alempana." Silvara sanoi vetäen viitan tiukemmin ympärilleen. Toivon mukaan yön aikana sataisi lunta, sillä mies joka makasi luolassa lähtisi mitä luultavammin heidän peräänsä. Miksi mies seurasi tuota erikoista naista, Silvara mietti kävellessään tuon samaisen naisen takana. Hänen onnekseen lumen pinnassa ei ollut kovaa kantta, joka olisi repiny jalkoja. Pakkasessa oli jotain hyvääkin, Silvara ajatteli katsellen kaihoisasti taivasta toivoen edes pienti lumisadetta. Taivaanrannassa näkyi muutamia pilven haituvia. Ehkä noista syntyisi vielä lumipyry, Silvara mietti siirtäessään katseensa edellä kävelevän naisen selkään.
|
|