Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Mar 29, 2008 20:53:54 GMT 3
Catherine värähti joka kerralla, kun susi törmäsi hänen loitsimaansa suojakenttään, mutta kykeni kuitenkin pitämään suojausta pystyssä hyökkäysten ajan. Heidän onnekseen Toroksen mielenkiinto kääntyi pian toisaalle; Susilauma oli tullut luolaan. Catherine, joka oli nojautunut luolan seinää vasten hyökkäysten takia, huokasi nyt helpotuksesta. Lepotauko ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Kaaressa lentävä suden keho osui suojaan. Tyttö ponnisteli pitääkseen suojakentän paikallaan. Hänen piti ponnistella tavallista enemmän, sillä hän oli kuluttanut voimiaan jo pelastaessa nämä kaksi eivätkä ne olleet vielä palautuneet. Siitä oli koitunut vain harmia, Catherine ajatteli muistellessaan päivän tapahtumia. Hän ei edes huomannut miten Toros tappoi yhden susista ja söi sitä sitten. Vasta kun Toros laskeutui polvilleen, tyttö havahtui ajatuksistaan ja tajusi susien lähteneen ja huomasi kuolleen sudenraadon maassa. Catherine irvisti kääntäen katseensa pois kuolleesta sudesta. Hän oli niin väsynyt ettei jaksanut välittää veren hajusta. Kuin kaukaa Catherine kuuli silvaran äänen kysyvän jotain. Unisena hän nosti päätään kysyvänä. "En tiedä, itse en ainakaan jaksa nyt lähteä ulos myrskyyn.." Hän kuuli itsensä vastaavan ennen kuin lysähti lattialle istumaan. "Uskon ettei hän tee enää tänä yönä mitään.." Nyt juuri hän ei jaksanut ajatella mitään. Hän halusi vain nukkua. "Jos sallitte, nukkuisin nyt hieman. Voin jättää suojakentän jos haluat, mutta en usko että tarvitsemme sitä enää.." Catherine sanoi uneliaasti ja haukotteli makeasti. Hän kyllä heräisi jos Toros yrittäisi vielä hyökätä. Jos niin kävisi, heidän pitäisi keksiä jokin muu tapa puolustautua tätä vastaan. Näine hyvineen Catherine otti mahdolllisimman hyvän asennon ahtaassa syvennöksessä ja nukahti pää polvien varaan laskettuna.
|
|
mirara
Member
Miss? taivas on, miss? jumala on? Kun laumat polkee paikallaan...
Posts: 47
|
Post by mirara on Mar 30, 2008 23:04:07 GMT 3
Aurinko nousi vuorilla, sen valonsäteet työntyivät pilvien takaa ja yksi ohut säde osui luolassa olevan miehen silmiin, joka sitten heräsi. Toros venytteli makeasti ja katsoi sitten pelästyneenä etsien samalla kahta tyttöä, mutta nämä olivat onneksi luolan seinämässä olevassa syvennyksessä. Mies huokaisi helpotuksesta, mutta sitten hän näki kuolleen suden ruumiin ja huomasi leuassaan olevan kuivunutta verta. ` Mitä oikein tapahtui viime yönä?!`, hän ajatteli ja rapsutti kuivuneen veren irti leuastaan. Mies otti laukustaan uudet vaatteet revenneitten tilalle, sytytti nuotion ja leikkasi, laukusta ottamallaan veitsellään, sudesta pari lihapalasta. Tämän jälkeen hän vei loput sudesta ulos ja hautasi sen lumeen, ulkona oli tyyntä joten he pääsisivät jatkamaan omia teitään. Toros alkoi etsimään miekkaansa, minkä hän lopulta löysi sitten kahden kiven välistä ja paistoi sen avulla lihanpalat. ` Taisivat tytöt olla peloissaan kun näkivät toisen muotoni. Mutta olenhan tottunut siihen, parempi olla yksin kuin joutua kärsimään.`, mies ajatteli ja haukkasi lihasta palan.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Mar 31, 2008 8:46:23 GMT 3
"En tiedä, itse en ainakaan jaksa nyt lähteä ulos myrskyyn.." Nainen sanoi ja lysähti lattialle. Nainen näytti niin äsyneeltä ja Silvarakin uskoi, ettei Toros enää tänä yönä hyökkäisi heidän kimppuunsa. Nainenkaan ei uskonut Toroksen enää vahingoittavan heitä, toivottavasti he olivat oikeassa. "Jos sallitte, nukkuisin nyt hieman. Voin jättää suojakentän jos haluat, mutta en usko että tarvitsemme sitä enää.." Nainen haukotteli ja Silvara päätti antaa naisen levätä ja sammuttaa suojakenttä. Hän valvoisi vielä hetken, jos Toros sittenkin heräisi. Silvara haukotteli ja tunsi silmäluomiensa olevan raskaita. Ehkä jos nyt lepäisi hetken. Jos heille tapahtuisi heidän nukkuessaan jotain, niin sille he eivät voisi mitään. Silvara painautui maahan ja kuuli naisen tasaisen hengityksen ja nukahti hetkessä..
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Apr 17, 2008 16:58:22 GMT 3
Catherine heräsi paistuvan lihan tuoksuun ja vilkaisi ympärilleen. Aamu oli jo valjennut, ja Toros näytti siltä kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaatteet vain taisivat olla vaihtuneet. Vai olivatko? Catherine katseli kiinnostuneena miehen puuhia, ja lopulta nousi itsekin. kimmeltävä seinä oli haipunut vähitellen yön aikana, joten sitä hädin tuskin enää näki. Tytön noustessa sekin pieni kimallus katosi. Catherine pudisteli vaatteitaan noustessaan ylös ja kaveli sitten tulen vierelle. Silvara näytti nukkuvan vielä, ja Toros söi paistettua lihapalaa. Catherine siirsi katseensa mieheen ja kysyi hiljaisella äänellä, "Oletko käynyt katsomassa millainen sää ulkona nyt on?" Toivoen samalla että pääsisi miti pikimmiten jatkamaan matkaansa alas vuorilta. Tavallaan hän oli alkanut jo tottua näiden kahden seuraan, mutta oma seura oli edelleen parasta. Kompromisseja ei tarvinnut tehdä. Hetken kuluttua Catherine siirsi katseensa Toroksesta tuleen, odottaen miehen vastausta.
[[anteeksi vastaamisen kesto, tytöllä ollut paljon tehtävää koulun puolelta.. -.- Ja inspiration puuttteella on myös osansa asiassa..]]
|
|
mirara
Member
Miss? taivas on, miss? jumala on? Kun laumat polkee paikallaan...
Posts: 47
|
Post by mirara on Apr 18, 2008 18:29:50 GMT 3
Pikku pojasta asti hän oli vältellyt ihmisiä pelossa, pelossa että hän satuttaisi jotakuta läheistään tai häntä pelättäisiin. Miehestä oli tullut yksinäinen susi, mutta silti hän kaipasi ystävää ja hyväksyntää. Ja lopulta kun hän tutustuu johonkuhun hän melkein tappaa nämä. ` Hirviö. Se minä olen…`, mies mietti ja tuijotti tulta ilmeettömänä.
Toros heräsi ajatuksistaan kun Catherine istui nuotion äärelle, hän näytti vahingoittumattomalta, hyvä. Hänen olisi tehnyt mieli kysyä viime öisestä, mutta päätti kuitenkin olla kysymättä ja keskittyi lihan syömiseen. "Oletko käynyt katsomassa millainen sää ulkona nyt on?", toinen kysyi yhtäkkiä. ” Tyyntä, pääsemme jatkamaan omia teitämme heti kun haluamme. Nukuitko hyvin?”, mies kysyi kuin ihmissudeksi muuttumista, susien hyökkäystä tai mitään erikoista olisi tapahtunutkaan. Toros haukkasi taas lihanpalan ja maisteltuaan sitä vähän aikaa mutisi: ” Kaipaa suolaa.”
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Apr 18, 2008 20:33:26 GMT 3
Valon lisääntynyt määrä ja paistuneen lihan tuoksu sai Silvaran hereille. Toros oli näköjään sytyttänyt nuotion ja istui nyt naisen kanssa nuotion äärellä lihaa syöden. Silvara kohottautui istumaan ja venytteli kankeutta jäsenistään. Lopulta hän tunsi kuinka nälkä kaiveli suolissa. Hän nousi ja käveli nuotion vierelle. "Huomenta, kiitos nukui ihan hvin. Entäpäs sinä?" Silvara kuuli oman unisen äänensä sanovan. Hän oli kuullut Toroksen äänen venytellessään ja näki nyt tämän syövän lihaa. "Kaipaa suolaa." Tros totesi ja Silvara alkoi vaistomaisesti kaivella vyöpussejaan. Suolaa löytyi hieman ja Silvara heitti pussin nuotion yli Torokselle. Hän otti astian, jossa oli edellisenä iltana keittänyt teetä, ja nousi hakemaan lunta keittääkseen itselleen teetä.
Sää oli vielä pilvinen, mutta silti sää ei hiattaisi heidän matkan jatkamistaan. Hän oli saanut uuden kokemuksen, joka oli sekä pelottava että mukava. Toros ja nainen, olisko hänen nimensä ollut Catherine, olivat molemmat mukavia, vaikka nainen olikin hieman hiljainen ja rujon oloinen. Silvara hymyili itsekseen miettien iloisena siitä, että oli saanut kaksi uutta tuttavuutta. Hän palasi nuotion luo ja alkoi sulattaa lunta. Pian luolassa tuoksuisi minttu, Silvara ajatteli tutkiessaan nyyttejään nuotion lämmitteässä mukavasti.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Apr 27, 2008 20:56:51 GMT 3
Catherine nyökkäsi hitaasti Toroksen vastaukselle, kuin olisi ollut omissa ajatuksissaan. Hyvä, Tyttö ajatteli siirtäen ajatuksensa takaisin nykyhetkeen. Miehen esittämään kysymykseen hän ei ehtinyt vastata, sillä Silvara oli herännyt ja vastasi siihen hänen puolestaan. Catherine tyytyi vain hymähtämään ja vetäyty sitten omiin ajatuksiinsa. Häntä ei pahemmin häirinny se, että Toros söi lihaa siinä vieressä, vaikka tytöllä itselläänkin oli nälkä. Syön kunnolla sitten kun pääsen alas täältä.. Hän ajatteli ja katseli vaitonaisena muita, kaivaen samalla yhdestä vyöstään roikkuvasta pussista itselleen kuivattua lihaa. Viimein pääsen jatkamaan matkaansa. Enää puuttuu vain se että he löytäisivät minut, Tyttö ajatteli mutustellessaan lihapalaansa. Toros käyttäytyi yllättävän normaalisti, kun ajattelee viime öisiä tapahtumia.
Hetken kuluttua tyttö päätti nousta ja käydä itsekin ulkona. Catherine nousi ja pyysi anteeksi poistumistaan, kävellen luolan suulle. Taivas tosiaan näytti hieman pilviseltä, mutta pilvet katoaisivat ehkä kokonaan päivän aikana. Tyttö arveli lunta olevan häntä johonkin polveen asti, joka vaikeuttaisi ja hidastaisi hänen kulkuaan alas. Sama se, Catherine ajatteli, Joka tapauksessa joudun näkemään heidät vielä ennen täältä pois pääsyä. Raikas ilma täytti hänen keuhkonsa ja tyttö veti syvään henkeä ja huokaisi. Hän rakasti vuoristoilmaa paljon.
|
|
mirara
Member
Miss? taivas on, miss? jumala on? Kun laumat polkee paikallaan...
Posts: 47
|
Post by mirara on May 1, 2008 15:48:39 GMT 3
//Sori että on kestänyt. Inspi on ollut vähän kadoksissa.\\
“ Hyvin, kai.“, mies vastasi heränneen tytön kysymykseen ilmeettömästi. Toros otti Silvaran heittämän suolapussin nostamatta katsettaan pois lihanpalastaan. “ Kiitos.”, mies mutisi ripotelleen suolaa lihalle ja heitti pussin takaisin tytölle. Suden liha oli yllättävän hyvää ja varsinkin suolan kanssa. Vähän aikaa kolmikko istui nuotion ympärillä, kunnes Catherine nousi pyytäen anteeksi poistumistaan ja mies nyökkäsi. Hänen olisi tehnyt kovasti mieli kysyä mitä oli tapahtunut viime yöllä mutta ei saanut tarpeeksi rohkeutta siihen. Kun mies vaihtoi asentoa vähän mukavaksi, selässä tuntui pistävää kipua ja Toros laski ruokansa maahan.
Hän otti mustan paitansa pois, otti miekkansa ja katsoi sen avulla, mikä selässä pisti. Miekan kiiltävästä terästä heijastui selässä olevan pureman jälki, kokemuksesta mies tunnisti sen suden jäljeksi ja otti laukustaan rikkoutuneitaan vaatteita. ” Sudet. Ne ovat aina hyökkäämässä ilman varoitusta.”, Toros sanoi ja teki rikkinäisistä vaatteista pitkän harson, jonka hän sitoi vatsansa ympärille peittäen haavan. ” Mutta pahimpia otuksia ovat ihmissudet. Ovelia ihmishahmossaan, mutta muuttuessaan sudeksi, varsinaisia petoja.”, mies sanoi Silvaralle pukiessaan paitaa takaisin päälleen. ” Teetkö mitään työksesi? Itse olen palkkionmetsästäjä.”, Toros vielä lisäsi jättäen salamurhaaja ammatin pois, eihän sitä koskaan tiedä miten toiset suhtautuisivat häneen.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on May 2, 2008 14:45:20 GMT 3
Lisätessään mintun lehdet kuuman veden joukkoon ja tuntiessaan mintun tuoksuun leviävän luolaan. Catherina oli noussut ja kävellyt luolan suulle. Toros sen sijaan oli nostanut paitansa ja katseli miekan avulla selkäänsä, Silvarakin näki siellä suden pureman. Purema oli varmastikkin kipeä ja se saattaisi tulehtua, ainkain niin kävi normaaleille ihmisille, mutta miten olisi ihmissusien laita. ” Sudet. Ne ovat aina hyökkäämässä ilman varoitusta.”, Toros sanoi .” Mutta pahimpia otuksia ovat ihmissudet. Ovelia ihmishahmossaan, mutta muuttuessaan sudeksi, varsinaisia petoja.” Silvara tajusi tuijottaneensa Torosta ehkä liian tunkeilevasti, koska tämä oli kerran alkanut puhutella häntä. Silvara hymähti ja alkoi juoda juomaansa nuotiota katsellen. Miehen ääni katkaisi kuitenkin hänen ajatuksensa uudelleen. ” Teetkö mitään työksesi? Itse olen palkkionmetsästäjä.” Toros sanoi. Mitä vastaisin, Silvara mietti, varsinaisesti kun minulla ei ole ammattia. "Toimin iso-äitini apulaisena parantajana, vaikka en kyllä osaa maagisia keinoja parantamisessa." Silvara huomasi sanovansa ja jätti kertomatta syntyperästään, puolihaltioihin ei aina suhtauduttu edes ihmisten keskuudessa hyvin. Toisaalta, Toroksen suhtauminen häneen ei varmaankaan muuttuisi, onhan hän itsekkin erilainen kuin muut, Silvara ajatteli juodessaan viimeisiä pisaroita juomastaan. "Parantuvatko ihmissusien haavat eri tavlla kuin ihmisten?" Silvara kysyi katsellen Torosta, joka istui nuotion toisella puolella. Jälleen kerran uteliaisuus oli saanut voiton..
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on May 20, 2008 20:06:27 GMT 3
Tuuli puhalsi kylmänä. Vielä hetken Catherine katseli ympärilleen rauhallisena, ennen kuin kääntyi lähteäkseen sisälle. Samassa hän kuuli epämääräisen thump-äänen, joka kuuluu kun kasa lunta putoaa maahan. Tyttö käännähti ympäri katsellen silmät kavenneina ympärilleen. Kauempana olevalta kiveltä oli pudonnut jotain mikä epäilyttävästi näytti lumen alta pois pyristelevältä ihmiseltä. Tätä kesti kuitenkin vain muutaman sekunnin. Heti kun tämä asia, ihminen ehkä, oli huomannut jonkun tarkkailevan sitä se katosi. Catherine siristeli silmiään nähdäkseen paremmin. Lumessa kuitenkin oli selvästi jonkinlainen jälki. Tyttö räpäytti silmänsä auki tuntiessaan ajatuksen pyrkivän hänen mieleensä. Tyttö käännähti ympäri vain huomatakseen miten joku vetäytyi nopeasti piiloon. Catherine huokaisi, ja käänsi selkänsä luolan suulle. Hän oli päättänyt mennä sisälle kertomaan miten asiat olivat. Toivoen että he vain tyytyisivät katsomaan kauempaa, tyttö alkoi ripein askelin kävellä luolan sisälle.
Kovin montaa askelta hän ei ehtinyt ottaa, kun jo tunsi jonkin tarraavan häntä kiinni. Huuto juuttui kurkkuun kun hänet käännettiin ympäri. Hän tuijotti siristeleviin, ilkeisiin pieniin silmiin jotka tunsi varsin hyvin. ”Hei taas Matvei..” Tyttö sanoi kylmimmällä ja terävimmällä äänellä mitä osasi. ”Mukava nähdä jälleen..” Catherine tunsi miehen tiukan otteen käsivarressaan, toivoen Toroksen ja Silvaran, joiden hän kuuli juttelevan syvemmällä, kuulevan hänen äänensä. Matvei hymyili ironisesti. ”Kuten myös lady.” Tiukentaen samalla otettaan tytöstä, tällä kertaa hän ei aikoisi päästää tätä menemään.
[[ Anteeksi vastaamisen kesto, inspiraatio hukassa ja koeviikko alkamassa.. Tämä Matvei ihminen on näitä Catin suvun lähettämiä tyyppejä jotka hakevat häntä takaisin.. ]]
|
|
mirara
Member
Miss? taivas on, miss? jumala on? Kun laumat polkee paikallaan...
Posts: 47
|
Post by mirara on May 20, 2008 21:50:57 GMT 3
"Toimin iso-äitini apulaisena parantajana, vaikka en kyllä osaa maagisia keinoja parantamisessa.", Silvara vastasi. Mies hymyili toiselle sanoen samalla: ” Niinkö? Olin kai sitten onnekas kun törmäsin sinuun, Silvara.” ` Hänellä ainakin on joku, johon turvautua…`, mies mietti tuijottaen liekkeihin. Äkkiä mielessä välähti muisto, illasta kun isä tuli juopuneena kotiin. ” Hemmetin kakara! Ei sinustakaan ole mitään apua töissä! Et edes koskaan sano mitään!”, mies sanoi ja löi poikaansa. Lyöden tätä yhä uudestaan, nainen käveli heidän vierestään pysähtyen tuijottamaan kaksikkoa vähäksi aikaa. Sitten naikkonen vain jatkoi matkaansa sanomatta sanaakaan. ` Hän ei edes yrittänyt estää häntä. Oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hemmetin narttu!`, Toros ajatteli puristaen kätensä nyrkkiin. Vanhempien kuolema oli hänelle oikeastaan helpotus, kuin taivaanlahja. Sen jälkeen hänen ei tarvinnut sietää epäoikeuden mukaisuutta.
Vaikka oli isästä jäänyt jälkiä, baareissa hän itsekin kuljeskeli juoden itsensä känniin. "Parantuvatko ihmissusien haavat eri tavlla kuin ihmisten?", kuului tytön sanovan ja mies käänsi katseensa toiseen. Toros pysyi vähän aikaa hiljaa katsoen toista ilmeettömästi, vastaten sitten hiukan synkän oloisesti: ” Kyllä. Meidän olentojen haavat paranevat nopeammin kuin muiden. Muutaman päivän päästä haavani ovat taas kunnossa. Paitsi haava, josta kirous on peräisin.” Mies sanoi viimeisen lauseen hiljaa, kokeillen arpea jota näkyi vähäsen kaulasta. Lisää muistoja tuli mieleen, mutta yksikään ei ollut onnellinen. Kaikki olivat yhtä onnettomia kuin Torosin sisimmissä.
”Hei taas Matvei..”, kuului heikosti korviin ja mies käänsi nopeasti katseensa kohti luolansuulle. Vaikka hän ei ollut enää ihmissusi hahmossaan, oli hänen aistinsa yhä yliluonnolliset vaikka eivät aivan samantasoisia kuin ihmissutena… Ääni kuulosti Catherinelta, mutta kuka ihmeen oli tämä Matvei? ”Kuten myös lady.”, kuului toisen miehen sanovan ja Toros oli nyt varma, ettei kaikki ollut kohdallaan. ” Ystävällämme taitaa olla seuraa… Mennään.”, Toro sanoi tarttuen miekkaansa samalla ja lähti juoksemaan kohti luolansuuta. Luolansuulla hän näki kuinka joku mies piti lujaa kiinni tytön käsivarresta. Tummansinisensilmät katselivat vuoronperään noita kahta, yrittäen ymmärtää mistä oli kyse. ” En tiedä mikä teidän kahden välinen suhde on… Mutta käsken sinua irrottamaan saastaiset kätesi hänestä, heti! En ole erityisemmin hyvällä tuulella juuri nyt.”, mies ärähti lopulta nostaen miekkansa eteensä kahdella kädellä, varmistaakseen toiselle että hän oli tosissaan.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on May 21, 2008 11:03:31 GMT 3
Silvara kuunteli vain puolella korvalla Toroksen vasutausta kysymykseensä. Hänen tarkka kuulonsa, joka oli perua hänen haltiaverestään, oli havainnut jonkin liikkuvan luolan ulkopuolella. Tuo jokin ei ollut susi vaan joku suurempi. Silvara laski kuppinsa luolan lattialle ja keskittyi kuuntelemaan tuon jonkin liikkeitä. Ne lähestyivät luolan suuta. Koska Silvara ei mielellään kuuluttanut tarkkaa kuuloaan hän antoi asian olla. Ehkä Catherine oli liikkunut luolan suulta eikä hän ollut huomannut tätä hänen ja Toroksen keskustelun takia.
Silvara seurasi nyt taas tarkemmin Torosta ja pisti merkille, kuinka tämä kokeili kaulaansa. Oliko toinen ihmissusi purrut juuri siitä, kaulasta kuin vampyyri. Silvara muisti kuinka oli kerran kohdannut vampyyrin kätyrin. Äkkiä hän kuuli Catherinen lievästi hätääntyneen kuuloisen äänen. ”Hei taas Matvei..”, kuka oli Matvei, ilmeisestikkään mies ei ollut Catherinen ystäviä koska naisen ääni kuulosti noin oudolta. ”Ystävällämme taitaa olla seuraa… Mennään.” Toros sanoi ja Silvara tajusi miehenkin kuulleen äänet luolan suulta. Silvara nousi ja otti sauvansa, siitä ei ehkä olisi hyötyä, jos syntyisi tappelu. Silvara tunsi tehneensä suuren virheen, jos hän olisi sanonut ääneen kuulleensa jonkun liikkuvan luolan ulkopuolla he olisivat voineet varoittaa Catherinea.
Silvara pysähtyi Toroksen viereen ja näki Catherinea pitelevän miehen. Silvara yritti keksiä mikä noiden kahden välinen suhde oli, mutta Toros ehti ennen häntä pukea ajatukset sanoiksi. ” En tiedä mikä teidän kahden välinen suhde on… Mutta käsken sinua irrottamaan saastaiset kätesi hänestä, heti! En ole erityisemmin hyvällä tuulella juuri nyt.” Toroksen ääni kuulosti vihaiselta ja Silvara huomasi tämän pitelevän miekkaan edessään. Catherine oli puhutellut miestä, Matveiksi. Oliko tämä Catherinen sulhanen jota nainen pakeni. Silvara seisoi pitäen pitkän sauvansa vierellään valmiina puolustamaan itseään. Jostain syystä miehet aina hyökkäsivät ensin naisten kimppuun, he kun usein näyttivät heikommilta.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on May 21, 2008 19:13:37 GMT 3
Huomatessaan Toroksen ja Silvaran saapuvan, Matvei hymyili miehelle Catherinelle niin tuttua pahanilkistä hymyään ja vastasi. ”Millä oikeudella käskette minua.. herra? ” Sana herra tuli hieman myöhässä, Matvein vilkaistuaan hänen ulkonäköään. ”Aiotteko estää minua viemästä ladyani kotiin?” Hän kysyi pilkallisesti päästäen yliliioitellusti Catherinen kädestä irti, jääden odottamaan miehen vastausta. Kalpeana Catherine alkoi perääntyä, miehen kuitenkin estäessä sellaiset ajatukset. ”Sinä et lähde minnekään tyttöseni.” Mies sanoi napaten Catherine poskista kiinni toisella kädellään kuin painottaakseen sanojaan. Mies hymyili tytölle. ”Päästä irti! Äläkä kutsu minua ladyksesi!” Tyttö huudahti riuhtaisten itsensä irti miehen otteesta, perääntyen sitten luolan seinän viertä Silvaran ja Toroksen luo miehen nauraessa hänelle. Hän ei sietänyt miestä. Viimeksi kun he olivat tavanneet, Catherine oli vain vaivoin päässyt pakoon, tuottaen miehelle häpeän. Jonka mies nähtävästi aikoi nyt maksaa. ”Aiotko taas paeta Catherine?” Hän kysyi naurahtaen, vaihtaen sanan lady tytön etunimeen, ja silmäili resuista joukkoa luolassa.
”Säälittävän joukon olet koonnut ympärillesi Cat.” Matvei huomautti, huomaten vasta sitten että luolassa oli toinenkin nainen, ja varsin kaunis sellainen. Tämän vaaleat hiukset ja opaalinmuotoiset silmät kiinnittivät miehen huomion hetkeksi pois Catherinesta. Catherine, joka tavallisesti oli ulkoisesti vailla tunteita, punehtui vihasta. Cat! Se on vain ystävilleni tarkoitettu, ei sinun kaltaisillesi.. Tyttö ajatteli jättäen lauseen kesken, katsoessaan miestä vihaisesti silmiin. ”Voisitko ystävällisesti jättää toverini rauhaan.” Tyttö vastasi yrittäen jäädyttää tunteet äänestään. Hän ei halunnut sotkea uusia tuttaviaan tähän.
|
|
mirara
Member
Miss? taivas on, miss? jumala on? Kun laumat polkee paikallaan...
Posts: 47
|
Post by mirara on May 21, 2008 20:39:57 GMT 3
”Aiotteko estää minua viemästä ladyani kotiin?”, Matvei kysyi pilkallisesti. ” Uskon että hän osaa kotiin ilman sinunlaistasi seuraa”, mies vastasi kylmästi. Toisen läsnäolo sai hänet tavallistakin vihaisemmaksi, Toros ei itsekkään tiennyt mikä miehessä häntä ärsytti. Sekö, että tämä ahdisteli Catherinea vai että tämä ärsytti häntä puheillaan? Oli syy mikä vain, hänen teki mieli repiä toinen kappaleiksi kuten sen suden, joka oli hyökännyt hänen kimppuunsa luolassa. Matvein ottaessa toisesta kiinni, otti Toros varoittavan askeleen kohti miestä. Hän seurasi vähän aikaan Catherinea, kun tämä tuli hänen ja Silvaran luokse kiinnittäen sitten huomionsa takaisin mieheen.
Toisen huomauttaessa joukkoa ”säälittäväksi”, Toros murahti matalalla äänellään toiselle niin kuin susi, kun sen reviirejä rikottiin. Mies katsahti Catherinea, nähden tämä punoittavan vihasta. ` Mitä tämä kaikki tarkoittaa ja kuka tuo mies on? Tuo tyttö saa kyllä luvan selittää kaiken tai muuten pakotan hänet kertomaan.`, hän ajatteli. ”Voisitko ystävällisesti jättää toverini rauhaan.”, tyttö pyysi miestä, mikä sai Torosin entistä vihaisemmaksi. Hän ei todellakaan pitänyt siitä, että hänet pidettiin poissa kuvioista. ” Jospa jättäisit hänet rauhaan ja lähtisit? Vai pitääkö minun pakottaa sinut, herraseni?!”, Toros ärähti toiselle, astuen samalla suojelevasti tyttöjen eteen. Miehen äänestä pystyi jo päättelemään, että yksikin ärsyke lisää ja hän olisi Matvein kimpussa. Sana ”kärsivällinen” ei nimittäin ollut juuri sopiva kuvaus hänestä.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on May 22, 2008 18:16:33 GMT 3
Silvara oli huomannut Catherinen inhon Matveitä kohtaa. Tämä sai hänet mietteissään katsomaan noita kahta. Mitä heidän välillään oli? Olivatko hänen arvauksensa osuneet oikeaan? Kun Matvei päästi Catherinen irti tämä tuli heidän luokseen. ”Säälittävän joukon olet koonnut ympärillesi Cat.” Matvei sanoi ja sai Silvaran kiinnittämään huomionsa takaisin mieheen. Tämä katseli häntä kuin arvioiden. Silvara katseeseen ja toivoi miehen tajuavan, ettei hän ollut niin heikko kuin miltä päälle päin näytti. Toros oli selvästikkin valmis puolustamaan Catherineä, mutta tämä ei halunnut heidän sekaantuvan asioihinsa. ”Voisitko ystävällisesti jättää toverini rauhaan.” Nainen sanoi ystävälliseen sävyyn. Turhankin ystävälliseen, Silvara ajatteli seistessään tämän vierellä. Silvara ei sanonut mitään, seurasi vain kun Toros käski Matvein häipyä. Jos mies poistuisi luolasta hän tuskin jättäisi Catherineä rauhaan. Jos mies todella halusi viedä naisen takaisin. Takaisin minne? Silvaran pää oli täynnä ajatuksia.
((Lyhyttä sori, ei inspaa))
|
|