|
Post by submarine on Mar 6, 2007 16:46:39 GMT 3
Teuntek vilkaisi horisonttiin toisen mainitessa asiasta ja totesi, että myrsky tosiaan oli tuloillaan. Hän ei osannut sanoa, olisiko se vaaraksi, mitään vettä pahempaa ei pitäisi tulla, mutta pelkkä vesikin saattoi olla vaaraksi tarpeeksi kovaa tullessaan. Olisi ehkä parempi mennä suojaan, kun sellainen vain löytyisi. Jossakin saattaisi olla jonkinlainen kolo, jonne ainakin hän mahtuisi. Toisesta hän ei ollutkaan aivan niin varma. "Siltä näyttää", hän vielä vastasi ohimennen toiselle jatkaessaan matkaa.
Reilusti kauempana ryövärijoukko oli tullut siihen tulokseen, että velhoilla oli aina reilusti omaisuutta mukanaan, ja se olisi vaaran arvoista. Niinpä kaikki neljä - enemmän tai vähemmän halukkaina - palasivat nyt takaisin kivistä seutuaan kohti, kaikki pohtien omia versioitaan siitä, mitä tulisi tehdä. Mutta yhtäkaikki oli todettu, että velhoa pitäisi iskeä kaikin voimin takaraivoon. Sitten tämä sidottaisiin kunnolla, kapula suuhun ja huppu päähän. Silloin ehkä oltaisiin turvassa.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 6, 2007 17:11:06 GMT 3
Náryaninkin mieleen tuli jonkinlainen suojan haku. Se voisi olla luola tai jonkinlainen muu paikka, jonne pääsisi kuivattelemaan sadepisaroita, sitten kun niitä edes oli tullakseen. Saderyöppy oli jo melko lähellä ryöväreitä ja pian se sataisi heidän niskaansa pienenä tihkuna ja jatkaisi sitten matkaansa raivokkaasti sataen Náryanin ja Teuntekin luo.
((Öh, lyhyttä.))
|
|
|
Post by submarine on Mar 6, 2007 18:02:02 GMT 3
Teuntek jatkoi jonkin aikaa matkaansa, kunnes sattui huomaamaan alempana jotakin: loivassa, kivisessä alamäessä, arviolta viiden metrin päässä, vaikutti olevan jonkinlainen luola, vaikkei sitä ylhäältä kunnolla nähnytkään. Katseltuaan sitä hetken Teuntek alkoi varovaisesti laskeutua, pohtien olisiko kyseessä mahdollisesti äsköisten ryövärien asuinsija. Käytön merkkejä ei tosin ollut...
|
|
|
Post by Yomire on Mar 6, 2007 19:43:08 GMT 3
Náryan jatkoi matkaa Teuntekin vierellä, kunnes itsekin käännähti katsomaan sinne suuntaan, minne Teuntek katsoi. Luola. Toinen oli erittäin etevä. Itse Náryan ei varmastikaan kovin hyvin olisi sitä nähnyt. Tamma levitti siipensä ja lennähti luolan oviaukolle. Hän katsoi sisään. Siellä ainakin näytti kuivalta, jos ei muuta. Aivan hyvä sateenpitämispaikka se varmastikin oli.
|
|
|
Post by submarine on Mar 6, 2007 20:52:08 GMT 3
Luola se tosiaan oli, Teuntekin oli helppo todeta se seisoessaan nyt suulla. Tai oikeastaan se oli enemmänkin kuin korkeahko tunneli, joka jatkui kymmenisen metriä suorana ja kääntyi sitten jonnekin piiloon. Jostakin syystä se sai hänet tuntemaan itsensä hieman levottomaksi. "Emme mene pitkälle", hän ilmoitti toiselle, astuen sitten sisään. Vain muutaman metrin jälkeen alkoi tuntua siltä, että tässä olisi aivan tarpeeksi hyvä, tai ainakin että pidemmälle ei olisi syytä mennä. Se oli vain järjetön tuntemus, mutta eipä sitä ollut tarvetta olla tottelemattakaan.
Aivan hetken, muutaman silmänräpäyksen ajan, Teuntek oli uskonut kuulevansa jotakin kauempaa istuutuessaan. Mutta nyt oli taas aivan hiljaista, se oli varmaankin ollut vain jokin aistiharha. Teuntek käänsi katseensa pois sieltä, missä tunneli teki käännöksen.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 6, 2007 21:00:26 GMT 3
Náryan nyökkäsi toisen sanoille ja kaviot kopsuen yksisarvinen asteli lähelle sitä paikkaa jossa Teuntek oli. Tässä todella oli kuivaa, tai ainakin tarpeeksi. Tamma vilkaisi myös tunnelia syvemmälle. Se kääntyi epäilyttävästi piiloon, aivan kuin siellä voisi olla jonkun piilopaikka. Hetken Náryan meinasi jo lähteä ovesta ulos, häntä ei kiinnostanut pätkän vertaa tälläinen epävarmuus.
Sade alkoi jo tulla ja roiski nyt maahan isoja vesipisaroita kovalla ryminällä. Salamoitakin näkyi muutamia. Tamma ei pitänyt salamoista, ei sitten yhtään. Hetken näytti siltä, kuin tamman lihakset olisivat värähtäneet pelosta. Se olikin totta ei vain harhakuva. Se kuitenkin tapahtui niin nopeasti, että sitä oli melkein mahdotonta huomata. Ei tamma nyt sentään halunnut kaikille näyttää että hän pelkäsi.
|
|
|
Post by submarine on Mar 6, 2007 21:10:02 GMT 3
Teuntek tutkiskeli ajankulukseen luunsirpaletta, jonka oli sattunut löytämään lattialta. Vaikutti joltakin pikkueläimen jäännökseltä. Jos niitä olisi ollut enemmän, hän olisi saattanut epäillä luolassa olevan muutakin elämää, mutta yksinään se nyt vain oli luunpala, joka oli tullut sinne paikasta tai toisesta. Kesti pitkä tovi ilman tapahtumia.
Jonkin ajan kuluttua rosvojoukko oli ehtinyt jo päästä suunnilleen sinne, missä luolan suu oli. Aluksi nämä aikoivat vain kävellä ohitse, kunnes yksi pysähtyi tiirailemaan alaspäin. Muut vilkaisivat tätä, pudistelivat päitään ja näyttivät oikeastaan melko pelokkailta. "Meniköhän se tonne..." ihmettelijä pohti käsi päänpäällä. Loput näyttivät kaikkea muuta kuin innostuneilta tutkimaan asiaa, he tiesivät että sinne ei ollut menemistä. "Ei menny, koska sillon ne ois kuolleita. Ja jos meni, nii sitten me ei mennä perässä", vastasi aluksikin idean saanut. Puhe oli vain hieman kuiskausta kuuluvampaa, eikä sitä voinut edes kuulla luolan sisälle asti. "Vai etsä muista mitä sille yhdelle kävi?" Muistutus riitti hyvin, ja ryhmä jatkoi matkaa entistä hiljaisemmin.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 6, 2007 21:25:19 GMT 3
Ilme oli tammalla tyyni, totinen ja hiljainen. Náryan oli asettunut makuulle ja kaula siististi kaarella tämä katseli edelleen ympärilleen. Tässä paikassa oli joku outo haju, jokin sellainen, mikä ei jättänyt Náryanin herkkää hajuaistia rauhaan. Kiusallista.
Náryan nousi seisomaan hiukan kolealta lattialta ja nosteli varoen kavioitaan yksi kerrallaan. Kun hän laski aina yhden kavion maahan, ei siitä kuulunut ääntäkään. Tuhahdus pääsi karkaamaan Náryanin suupielien välistä. Hänellä oli tylsää, ei sille mitään mahtanut.
|
|
|
Post by submarine on Mar 6, 2007 21:35:42 GMT 3
Teuntek ei pitänyt siitä, että toinen liikkui. Se sai hänet pelkäämään, että jokin huomaisi, jokin josta hänellä ei ollut mitään tietoa. Se oli typerää, hän tiesi sen, mutta pelko ei jättänyt häntä rauhaan. Oli, kuin ilma olisi kiertynyt ympärille tukahduttavana vaippana, pelkoa. Hän oli huolestunut, eikä edes tiennyt syytä. Kylmä kivi ei antanut vastausta. Hitaasti alkoi sataa, ensin muutama pisara iski kiveä vasten kuin alkusoitto, ja seuraavassa hetkessä vesi pieksi jo maata. Siitä aiheutuva ääni ei rauhoittanut häntä hiukkaakaan. Hämärämpääkin tuli.
Taas ääni. Teuntekin pää kääntyi välittömästi tunnelin suuntaan. Vai oliko se ollut vain sateen kaiku? Hän ei uskaltanut arvata, kumpi.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 6, 2007 22:11:13 GMT 3
Náryan meni takaisin makuulle laittaen myös päänsä nukkuvaan asentoon. Uni tekisi hyvää, mutta saisiko sen tässä ympäristössä? Ääni. Se kuului selkeästi syvemmältä luolasta. Náryan hätkähti ja nosti päänsä katsoakseen äänen aiheuttajan suuntaan. Sellaista ei kuitenkaan ollut näköpiirissä. Tämä oli hermoja raastavaa ja ärsyttävää. Toisaalta, ei tamma halunnutkaan olennon tulevan esiin. Ties minkälaista sekin olisi.
|
|
|
Post by submarine on Mar 6, 2007 22:45:30 GMT 3
Teuntek oli hiljaa, koetti kuunnella, katsoa, aistia. Hän ei enää tiennyt, olivatko he täällä kaksi vaiko eivät, tämä kaikki piinasi häntä. Jo näin lyhyessä ajassa pelkkä varjo seinällä sai hänet sävähtämään, vaikka tavallisesti hän aina suhtautui järkevästi asioihin. Mutta täällä tuntui tukahduttavalta, suorastaan kuin joku olisi puristanut kaikkialta. Hän ei-
Taas ääni, hän tiesi kuulevansa sen. Sitä ei erottanut kunnolla, mutta silti se oli kuulunut. Kuin pikkukivi olisi pudonnut. Teuntek jäi tuijottamaan mutkaa äärimmäisen tiiviisti.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 7, 2007 15:38:01 GMT 3
Náryan ei uskaltanut liikkua ja tuntui että hengityksenkin ääni olisi liian kova. Hitaasti, hiljaa hengittäen tamma katseli mutkaa. Hän tiesi, siellä oli jotain, mutta mitä? Náryan ei saanut sitä päähänsä, vaikka miten yritti.´ Sade ei helpottanut tamman oloa ollenkaan. Hänen lihaksensa värisivät pelosta ja halusta laukata niin kauas kuin mahdollista. Hän ei kuitenkaan jättäisi toista. Ei, vaikka mikä olisi.
((Tuleekos se olento jossain vaiheessa esille? Itse en tiedä, minkälainen olento olisi kyseessä, joten olisi parempi, jos sinä saattaisit sen estraadille. Kiitos.))
|
|
|
Post by submarine on Mar 7, 2007 17:07:57 GMT 3
((Juu, ei hätää, kyllä Sub hoitaa.))
Teuntek pohti vakavissaan mahdollisuutta paeta sateeseen, sillä sekin tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin jäädä tänne. Tällä hetkellä hän ei uskaltanut edes liikkua, pelko oli kuin lamaannuttava myrkky kaikkialla ympärillä. Ja sitten, seuraavassa hetkessä, hän sai hetken puhdasta, minkään suodattimen tislaamatonta kauhua. Yhden ainoan hetken ajan hän näki pään kurkistavan kulman takaa. Se oli kauhistuttava, saastainen, haavainen ja yksinkertaisesti järkyttävä näky. Sekunnin tuhannesosaa myöhemmin iski tunne, jota ei koskaan halunnut kokea. Se oli yhdistelmä tietoa ja tajuamista siitä, että jokin tuli, jokin kammottava, eikä hän kyennyt siihen mitenkään vaikuttamaan. Huuto, selvä ja kirkas, pääsi ilmoille häneltä. Ja seuraavassa hetkessä menivät valot. Teuntekille jäi hämärä aavistus siitä, kuinka sisäänkäynti yksinkertaisesti puristi itsensä kiinni, jättäen kaiken valon ulkopuolelle.
Hän ei ehtinyt enää huutaa uudestaan juoksuaskeleille pimeässä, kun jokin. tarrasi häneen voimalla. Pitkät kynnet raapivat ihoa, käsivarret kiertyivät ympärille. Kammottava haju täytti tunnelin. Ja sitten jalat irtosivat maasta, häntä puoliksi kannattiin ja raahattiin pois. Kauhu riitti lähestulkoon lamaannuttamaan hänet, niin että vastustelu jäi muutamaan puolinaiseen iskuun kaappaajaa vasten ja yhteen ainoaan parkaisuun. Juoksuaskeleet erkanivat pian toisen luota. Kun valo sitten palasi - tunnelin suu aukeni kuin varkain, juuri kun sitä ei katsonut - oli siellä vain yksisarvinen, Teuntek oli tyystin kadonnut. Äänetkin olivat kadonneet, sade jatkui yhä.
|
|
|
Post by Yomire on Mar 7, 2007 22:34:21 GMT 3
((Kiitos. :']))
Pimeys. Se oli sitä mistä Náryan ei pitänyt laisinkaan. Hän ei pelännyt pimeyttä, mutta inhosi sitä sillä silloin ei tiennyt yhtään mitä ympärillä tapahtui. Náryan oli kauhusta kankeana itsekin, mutta hän kuitenkin könysi jotenkuten seisaalleen pimeydessä. Hän kuuli toisen huudot ja pelkäsi sitäkin.
"Teuntek?!" Kuului hätääntynyt huuto tamman suusta. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut. Haju oli mitäänsanomattoman kamala. Tamma joutui hetkeksi sulkemaan sieraimensa, jottei haluaisti menisi aivan sekaisin.
Tamma ei pitänyt tästä tilanteesta ollenkaan, ei sitten pätkän vertaa. Äänet olivat kadonneet ja vain sateen kova ropina täytti metelillään Náryanin herkät korvat. "Teuntek..." Kuului nyt hiukan vaimeampi äännähdys, kun valot palasivat. Mistään katoamisesta ei ollut merkkejäkään. Ei mistään... ei yksinkertaisesti mistään. Vain Náryanin hengitys ja sateen ropina rikkoivat hiljaisuuden tamman miettiessä kuumeisesti mitä nyt tehtäisiin.
Katse vilkuili jatkuvasti mutkan suuntaan. Hän oli näkevinään siellä jotain ennen valojen sammumista. Oliko se olento, joka vei Teuntekin? Mahdollisesti, ja hyvin todennäköisesti.
|
|
|
Post by submarine on Mar 7, 2007 23:16:30 GMT 3
Teuntek ei tiennyt, kauanko oli ollut tajuttomana, kun heräsi. Jossakin vaiheessa kaikki oli vain pimentynyt -kuvainnollisesti, muuten oli ollutkin jo pimeää- ja nyt hän oli herännyt. Tosin olisi ollut erittäin paljon armeliaampaa pysyä tajuttomana. Hän makasi jossakin kivellä, selkä seinää vasten. Lähistöllä kuului kulkevan vesi, jokin mitätön virtaus. Mutta se kaikki jäi yhden ainoan kuuloaistimuksen varjoon. Jokin, joku mutisi lähistöllä. Jostakin kivenkolosta pääsi sisään pienenpieni, heikko valonsäde, mutta se vain syvensi pimeyttä, eikä tosiaankaan paljastanut lausujaa. Teuntek koetti olla hengittämättä liian lujaa, peläten että sydämenlyönnitkin kiinnittäisivät huomion. Jokin osa aivoista kyllä kertoi, että hänen olinpaikkansa tiedettiin jo, mutta hän ei kuunnellut sitä. Hän kuunteli ääntä, kauhuissaan ja turtuneena pelkoon.
"Akka odottaa ja käsi on kylmä. Akka odottaa ja käsi on kylmä. Akka odottaa ja käsi on kylmä. Akka odottaa ja käsi on kylmä. Akka odottaa ja käsi on kylmä. Akka odottaa ja käsi on kylmä. Akka odottaa ja käsi on kylmä. Akka odottaa ja käsi on kylmä. Akka odottaa ja käsi on kylmä. "
Ääni oli vanha, pilaantunut, hallitsematon. Se tuntui leikkaavan suoraan lävitse kylmyydellä, kovuudella. Teuntek olisi juossut, mikäli jalat olisivat kantaneet.
"Äpärä huutaa ja käsi on kylmä. Äpärä huutaa ja käsi on kylmä. Äpärä huutaa ja käsi on kylmä. Äpärä huutaa ja käsi on kylmä. Äpärä huutaa ja käsi on kylmä. Äpärä huutaa ja käsi on kylmä. Äpärä huutaa ja käsi on kylmä. Äpärä huutaa ja käsi on kylmä. Äpärä huutaa ja käsi on kylmä. "
Teuntek ei voinut kuin istua jossakin pimeydessä, peläten helvetillisesti, uskaltamatta edes liikkua.
((Teuntek on muuten sitten varsin kaukana, että ääntä ei voi kuulla hahmosi luokse.))
|
|