|
Post by submarine on Feb 11, 2007 16:55:25 GMT 3
((Eli Mineralia odotellen. Laitan tähän vähän juttuja, jotka voivat olla hämäriä ellei ole lukenut edellisiä pelejä, jotka löytyvät Metsästä, Satamasta ja minun yksinpelini Merellä.))
Teuntek näki unta, unta monista asioista. Unta hämäristä hahmoista, joilla oli aseita, kuolevasta lähimmäisestä joka kärsivällisesti odotti hänen paluutaan,suurista tehtävistä jotka vaativat tekemistään, syvistä kylmistä syvänteistä. Se ei ollut painajaista, sillä painajaiset olivat pelottavia, ne saivat heräämään ja olemaan iloinen ettei ollut jatkanut untaan. Tämä oli vain epämukavaa, sellaista joka ei herättänyt ja josta herätessä pysyttiin hetki hiljaa. Ja niin hän tekikin, kun lopulta vene osui johonkin - heräsi ja katsoi hetken vain ylös, nyt kirkkaalle taivaalle.
Oli päivä, mitä ilmeisimmin. Kaikkialla näytti tyyneltä, taivas oli sininen. Aurinko paistoi silmille ja niinpä Teuntek asetti varovaisesti käden varjostamaan. Puu tuntui kovalta selän alla. Uupumus oli levon jäljiltä poissa, kipu oli enää pelkkä häivähdys. Kädessä oli vielä haava, mutta sekin oli jo parantumassa. Hän ei tiennyt, kauanko oli levännyt, mutta varmaankin ainakin päivän. Tapahtumat ennen unta tuntuivat häilyviltä, kuin pahoilta unilta. Hän ei muistanut niitä kovinkaan tarkkaan, mutta silti avainasiat. Ajatus kulki nyt selvästi, niin että silloiset teot tuntuivat oudoilta, kuin jonkun muun hätäisiltä päätöksiltä. Mutta sitä ei voisi miettiä loputtomiin, täytyisi alkaa tehdä jotakin. Ensinnäkin Teuntekilla oli huutava nälkä. Tuhlaamatta aikaa hän veti esille jonkinlaisen tiiviin pussin, josta lähti kapea letku. Varmistettuaan että se oli rikkoutumaton hän nousi istumaan ja asetti letkun suuhunsa - jolla ei juuri ollut yhteneväisyyksiä ihmisten vastaavan kanssa - ja alkoi hiljalleen puristella pussista molemmin käsin. Ravintoneste virtasi lyhyinä suihkauksina suuhun. Se ei koskaan maistunut hyvältä, mutta nyt hänellä oli liian nälkä sellaisten asioiden ajatteluun.
Viitisen minuuttia myöhemmin Teuntek lopulta lopetti, asetti tyhjän pussin takaisin sinne mistä oli ottanut ja kohottatui seisomaan penkille. Puu ei edes narahtanut hänen hentoisen ruumiinsa alla. Ympärillä näytti olevan paljon hiekkaa, ja kaukana horisontissa näkyi jonkinlaisia vuoria. Tai jotakin sen tapaista. Vuorten ja rannan välissä taas vaikutti olevan jonkinlaista matalaa kasvustoa, oletettavasti ruohoa ja vastaavaa. Ei juurikaan suojaa auringolta - tai miltään muultakaan. Katseltuaan hetken ympärilleen Teuntek päätti, että olisi aika lähteä liikkelle. Aluksi mielessä kävi idea, että minkäänlaista valehahmoa ei tarvittaisi. Mutta aina oli parempi olla varuillaan. Joten pian veneestä astui ulos aivan tavalliselta vaikuttava mies aivan tavallisissa vaatteissa. Katseltuaan vielä hetken ympärilleen tämä lähti hiljalleen astelemaan vuoria kohti, jättäen veneen sattuman arvoille hiekkaan. Ehkäpä se ajelehtisi pois, ehkäpä taas ei...
|
|
|
Post by Yomire on Feb 12, 2007 16:27:36 GMT 3
Meara käveli hiljalleen läheisen vuoren juurella. Pian hän kuuli äänen, äänen joka tuli siitä, kun jokin vene törmäisisi johonkin. "Kukas...?" Haltianeito hämmästeli ja saattoi tarkoilla haltiasilmillään nähdä jo toisen. Toinen oli... jotenkin oudon näköinen. Jotenkin... Meara ei kyennyt setvimään ajatuksia sen suhteen ja jäädä vain ihmettelemään. Haltiatar käveli hitaasti toista kohden, n. 40 metrin päässä, mutta sitten huomasi, ettei sitä outoa olentoa ollut enää, vaan sen tilalla olikin mies. Kulmat mutristuivat, mutta ehkä se olento, jonka Meara oli nähnyt aikaisemmin, olikin jo mennyt. Kuka tiesi.
"Hei." Kuului haltiattaren suusta tervehdys tämän päästyä tarpeeksi lähelle toista.
|
|
|
Post by submarine on Feb 12, 2007 17:48:14 GMT 3
Teuntek kääntyi katsomaan äänen suuntaan kuullessaan, kuinka joku äkkiä oli tulossa kohti ja tervehti. Vilkaisu paljasti kyseessä olevan jonkin alemman lajin, ei mitään sen kummempaa. Tämä näytti suuresti samalta kuin ihmiset, muttei aivan. Hän ei kuitenkaan kyennyt sanomaan, mikä tässä oli erilaista, ainoastaan että jokin oli. Kenties kyseessä oli jonkinlainen alalaji. Hänellä ei ollut vielä kovinkaan paljoa tutkimusmateriaalia, joten oli vaikea sanoa mitään tarkkaan. Ainakaan kyseessä oleva ei vaikuttanut aggressiiviselta, vaikka primitiivisiä aseita olikin nähtävillä. "Hei", Teuntek vastasi takaisin. Hetken hän oli epähuomiossa aikonut sanoa "K'ittiyat", oman kielensä tervehdyksen, mutta oli kuitenkin tajunnut vastata toiselle samalla tavalla.
|
|
|
Post by Yomire on Feb 12, 2007 20:14:21 GMT 3
Haltiatar sipaisi pitkät, kultaisenväriset hiuksensa suippokorviensa taakse. Jousi heilahteli selässä viinen kanssa, joka sisälsi nuolia. Paljon kalliin näköisiä nuolia. Arvokkaita, siis. Miekat kalahtelivat jalkaa vasten vyöllä ollessaan, mutta tälläkertaa Meara oli laittanut ne piiloon.
"Satuitko sinä näkemään hiukan oudon näköistä olentoa näillämain?" Meara kysyi yrittäen saada pientä keskustelua aikeiseksi, mutta tuo tieto oli myös erittäin hyödyllinen. Hänen piti tietää, oliko se olento ollut oikeasti täällä, vai oliko haltiatar vain kuvitellut? Tuskinpa, haltiasilmät eivät valehtele.
|
|
|
Post by submarine on Feb 12, 2007 20:31:30 GMT 3
Teuntek mietti hetken, mitä vastaisi. Varmasti kyseessä oli se, että toinen oli nähnyt hänet hetkeä aikaisemmin muttei vielä ollut varma, oliko nähnyt oikein. Olisi tietenkin paras kertoa jotakin muuta kuin totuus, aivan vain kaiken kannalta. "Kyllä, tämä tuli samalla veneellä kanssani. Katosi vain yhtäkkiä rannassa. En tiedä, mikä oli kyseessä", Teuntek vastasi toiselle tehden samalla summittaisen kädenliikkeen venettä kohti. ' Puhe ja tavat olivat kyllä suurin piirtein oikein, mutta niissä oli tottumatonta kankeutta, kuin ne olisi opetelti ennalta vasta jokin aika sitten. Puhe kuulosti siltä kuin olisi ollut vähällä karata aina välistä outoihin korkeuksiin ja kaikenlaiset eleet tapahtuivat hieman viiveellisesti. Todellisuudessa asia olikin juuri niin.
|
|
|
Post by Yomire on Feb 12, 2007 22:32:30 GMT 3
Meara nyökkäsi toisen selitykselle osoittaakseen sen kelpuutettavaksi. Kuitenkaan, haltiatar ei ollut aivan varma, mihin uskoa. Ei Meara tyhmä ja nyt niin sinisilmäinen ollut. "Toivottavasti hän palaa, haluaisin tehdä tuttavuutta hänen kanssaan." Meara sanoi totuudenmukaisella äänensävyllä ja katseli nyt toista. Toisen eleet... olivat viiveelliset. Outoa. ((Lyhyttä ))
|
|
|
Post by submarine on Feb 12, 2007 22:52:03 GMT 3
(( Toimiiko sinulla muuten chatti? Muistaakseni R.C olisi halunnut tietää.)) Teuntek katsoi toista hetken arvioiden, miettien mitä tämä tarkoitti. Oli niitä jotka olivat todella vain uteliaita, mutta oli myös tunnettu tosiasia, että oli niitä jotka saattoivat hyvinkin tehdä jotakin odottamatonta tai vaarallista. Oli monia ennakkotapauksia, joissa ennakkoluulot tai jotkin muut seikat olivat saattaneet tutkijoita tai muitakin kiprejä vaikeuksiin näiden esiintyessä ilman valehahmoa. Tulisi olla varovainen näissä asioissa, vaikka tämä kyseinen vaikuttikin lähinnä uteliaalta. "Niinkö? Saanko tiedustella, mitä varten?" Teuntek kysyi toiselta, koettaen kuulostaa mahdollisimman etäisesti kiinnostuneelta, vaikkei se kovinkaan täydellisesti onnistunutkaan.
|
|
|
Post by Yomire on Feb 13, 2007 15:31:35 GMT 3
"Hän vain...oli jotenkin..." Meara yritti keksiä jotain sopivaa vastausta toisen kysymykseen. Helppoa se ei ollut, kuten huomasi haltiattaren takeltelusta. "En halua tietenkään vahingoittaa sitä olentoa, haluaisin vain tavata hänet. Mielenkiinnosta." Haltiatar sai lopulta sanottua järkevästi asiansa, ilman takeltelua. "Sinä siis tunnet hänet, kun hän kerta tuli kanssasi samassa veneessä?"
((Toimii. En vain osaa käyttää sitä. *myöntää hiukan hiljaisella ja etäisellä äänellä*))
|
|
|
Post by submarine on Feb 13, 2007 15:46:23 GMT 3
"En oikeastaan tunne, minulla vain oli sama matka tämän kanssa", Teuntek vastasi lyhyesti. Mitä pitemmin puhuisi, sitä todennäköisemmin selittäisi jotakin ohi suunsa. Siksipä olisi paras vain sanoa olennaiset asiat ja pysyä vaiti muuten. Kuitenkin, tämä kyseinen olento vaikutti tosiaankin lähinnä kiinnostuneelta. Mutta siitäkin huolimatta olisi yksinkertaisinta olla kertomatta mitään - ainakaan vielä. "Katosi tosiaan heti, kun vene osui rantaan. Mitä tuolla muuten on?" Teuntek vaihtoi mahdollisimman nopeasti puheenaihetta, viitaten kohti kaukana siintäviä vuoria. Siihen kysymykseen häntä oikeastikin kiinnosti saada vastaus.
|
|
|
Post by Yomire on Feb 13, 2007 16:04:05 GMT 3
"Selvä." Haltiatar sanoi toisen vastaukselle. Hänhän oli vain mielenkiinnosta sitä kysynyt, kuten tuli jo ilmi aikaisemmin. "Vuoria. Ja vuorilla on minun asumukseni. Ei kuitenkaan se pääasumus, vain varalta, mikäli liikun täällä päin, kuten yleinsäkin." Haltiatar sanoi ja viittasi pohjoisille vuorille osoittaakseen paikan, missä hänen asumuksensa sijaitsi. "Haluatko tulla kylään? Mikä muuten on nimesi?" Haltiatar kysyi kaksi kysymystä putkeen, mutta oletti, ettei se toista nyt niin kamalasti voisi haitata.
|
|
|
Post by submarine on Feb 13, 2007 16:26:03 GMT 3
Kyllä Teuntek sen tiesi, että siellä oli vuoria. Oikeastaan hän oli odottanut hieman tarkempaa vastausta, mutta kaipa tämä sitten sai kelvata. Kyllähän sen muutenkin saisi selville ajan kanssa. "Ymmärrän", hän vastasi ohimennen. Oikeastaan Teuntek ei ollut aivan varma, mitä "tulla kylään" tarkoitti, opittuaan kieltä lähinnä nopeasti ja ilman varsinaista opettajaa, mutta saattoi tehdä muutaman oletuksen. Ilmeisesti kyseessä oli kielikuva, sillä puhe oli ollut vain yhdestä asumuksesta eikä kokonaisesta kylästä. Eli kaiken järjen mukaan tämä kutsui hänet vierailulle. Se tuntui hieman oudolta tällaisessa tilaanteessa, mutta kaiketi asia oli niin. "Voisin mieluusti tullakin. Nimeni on Teuntek", hän vastasi toiselle.
|
|
|
Post by Yomire on Feb 13, 2007 19:36:02 GMT 3
"Itse olen al'Meara, Nyraeve Sunrise." Haltiatar esitti vielä itsensä. "Hauska tutustua, Teuntek. Mistä sinä muuten tulit, kun noin aivan mereltä asti?" Meara kysyi ja käännähti kannoilleen ja lähti kävelemään asumustaan kohti toivoen toisen seuraavan.
Perillä, n. 2 kilometrin matkan jälkeen, Meara näki jo oman asumuksensa ja katseli vielä sitä. Aivan saman näköinen kuin lähtiessä; Lehtiverhoiltu, iso majan tapainen rakennus, kohosi lähelle 3 metriä ylöspäin. Itse haltiatar ei ollut kovinkaan pitkä, joten mahtui sinne hyvin seisomaankin. Sisällä oli monia puustaveistettyjä penkkejä, Mearan tekemiä, ja yksi sänky, joka koostui oljenkorsista ja lehdistä. Metsähaltian unelmapeti.
Meara istahti puiselle penkille ja viittasi toista istumaan viereiselle penkille. "Istu, ole hyvä."
|
|
|
Post by submarine on Feb 13, 2007 19:54:49 GMT 3
"Jostakin kylästä", Teuntek vastasi lähtien seuraamaan toisen perässä. Matkan varrella tämä aina ohimennen näytti kumartuvan ottamaan maasta jotakin - kaiketi pienen hyönteisen - ja päästämään pois tutkittuaan sitä hetken. Hän oli jo suurimmaksi osaksi ottanut selvää tällaisista olennoista, eikä tarvinnut enää uusia näytteitä. Nyt kyseessä oli lähinnä ohimenevä tarkastelu. Yksikään löydetyistä ei näyttänyt olevan kovinkaan paljoa erilainen alkuperäisestä löydetystä. Ja niinpä ne saivatkin jatkaa rauhassa matkaansa, minne sitten olivatkaan menossa.
Päästyään tarpeeksi lähelle nähdäkseen toisen asumuksen Teuntekin ei tarvinnut katsoa sitä kovinkaan pitkään. Se vaikutti yhtä primitiiviseltä kuin kaikki muukin täällä, ei mitään kovinkaan huomattavaa. Sisäpuoli ei sekään ollut kovinkaan yllättävä. Suurinpiirtein samanlainen kuin moni muukin jo nähty. Toisen kehotuksesta hän istui alas, sanomatta kuitenkaan vielä mitään.
|
|
|
Post by Yomire on Feb 13, 2007 20:00:15 GMT 3
Mearan kulmat kurtistuivat hivenen, niin vähän, että sitä tuskin näki. "Mitä pidät?" Haltiatar kysyi ja pyyhkäisi taas rasittavan hius suortuvan korvan taakse. Hän katseli toista hiukan epäluuloisena, mutta muistutti sitten itseään, ettei ketään saisi arvostella millään tavoin.
|
|
|
Post by submarine on Feb 13, 2007 22:56:30 GMT 3
"Tämä on..." Teuntek aloitti ja joutui sitten hetken miettimään, mitä voisi sanoa. "...mukava", hän lopulta totesi. Se ei nyt oikeastaan ollut aivan totta, ainakaan hänen kohdallaan, mutta jostakin se oli varmasti mukava. Joten kyseessä ei kuitenkaan ollut oikeastaan valhekaan. Se oli vain hieman tilannekohtaista. Mutta se ei nyt ollut myöskään kovinkaan tärkeää. Juuri nyt Teuntek ei tosin itse keksinyt mitään sanottavaakaan. Niinpä hän vain katseli hiljaa ympärilleen, tarkastellen huonekaluja ja muita yksityiskohtia.
|
|