|
Post by Aqwell on Nov 17, 2008 19:29:55 GMT 3
//Tietenkin haluan jatkaa ^^ Ei tauot niinkään haittaa, koska on muitakin pelejä tässä samalla//
Sáfire oli jo hyvän aikaa ollut tajuttomana, joten hän ei reagoinut uusiin kiljaisuihin millään tavalla. Toisin kuin Aqweline joutui peittämään korvansa tuolta vihlovalta ääneltä. Kun olennot viimein laskeutuivat laivan kannelle, ne näyttivät suuremmilta, kuin tyttö oli odottanut. Ensin hän perääntyi muutaman askeleen korvat luimussa sähisten sähköisesti, mutta tajusi pian, ettei voinut jättää Meiaa yksin noiden kummajaisten armoille.
Aqweline aloitti ensin tavallisella energiapallolla, jonka hän suuntasi päin joukon johtajaa. Tietenkin vastustajat piti aloittaa juuri siitä vahvimmasta päästä. Hän halusi kokeilla, miten he siihen reagoivat. Tilanne oli Aqwelinelle uusi, koska tähän asti hän oli onnistunut, jollain ihmeen konstilla, säästymään taistelutilanteilta, joten vastustajalla oli myös kokemuksen etu. Kaiken lisäksi he mahdollisesti tuntisivat hänen rotunsa, vaikka se ei täällä niin tunnettu ollutkaan.
//Hieman lyhyt. Lone sinä saat sitten pelata noilla kellä liekään jos sopii?//
|
|
|
Post by lonelywolf on Mar 15, 2009 23:42:37 GMT 3
Meia edelleen piti juostaan kädessään, antaen jänteen hitaasti rauhoittua, kunnes pysähtyi täysin. Kyllähän hän tiesi, että nuolista ei olisi mitään apua hänen ollessa huonossa kunnossa, saati vaikka hän kunnossa olisikin ollut, niin chevaliereita vastaan oli turha tapella. "Me emme halua satuttaa sinua, mutta teemme niin jos sitä vaaditaan, että saamme sinut takaisin sinne mihin kuulutkin." Nuolea pitävä henkilö sanoi. "tulet takaisin joko tuossa kunnossa, tai sitten huonommassa kunnossa, sen saat itse päättää." ensimmäisenä puhunut jatkoi. "Amshel varo!" toinen henkilöistä huudahti, ja liikkui nopeammin kuin silmä vältti energiapallon eteen. Veri peitti laivan kannen, mutta ilman sanaakaan, juuri ilmestyneet haavat toisen miehen kehossa paranivat, ja kuroontuivat umpeen. "Vai on meillä täällä toinenkin joka haluaa kokeilla lyhentää elämäänsä monella kymmennellä vuodella." Amshel naurahti, ja kääntyi Aqwelinea kohti hymykare naamallansa. ((Ähh.. jotain sekoa.. syytän pitkää talviuntani jossa olen horrostanut, mutta yritän panostaa taas peleihini ^^ )
|
|
|
Post by Aqwell on Mar 16, 2009 19:24:54 GMT 3
Aqweline oli suunnattoman yllättynyt, kun se, johon isku oli osunut, parantui hänen silmiensä edessä ja oli pian kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jokin oli nyt siis pahasti pielessä. Mitä nämä kummajaiset olivat? Aqweline murisi ja valmistautui uuteen hyökkäykseen. Hän mietti, mikä isku voisi toimia parhaiten olentoon, joka paranee hetkessä. Millä sen saisi tuhottua yhdellä iskulla. Tuskin hänen voimillaan, mutta aina kannatti yrittää.
Samaan aikaan Sáfire, joka makasi edelleen laivan kannella lähellä Meiaa, heräsi tajuttomuudestaan. Vaistot olivat nostaneet hänet ylös ja tuoneet hänelle energiaa, koska Aqweline tarvitsi apua. He olivat ainoat tiedettävästi elossa olevat Aqwell-maagit, joten hän ei voinut antaa Aqwelinen kuolla hänen silmiensä edessä. Sáfire oli palannut normaaliin olomuotoonsa Aqwell-maagina ja pyrki muutokseen, joka tekisi hänestä Aqwelin. Se ei ollut kovin vaikeaa ja pian hänen tilallaan makasi valkoinen pieni hahmo, joka hehkui aavistuksen. Hän nousi vaivalloisesti pystyyn ja jäi seisomaan huterasti jaloilleen pää painuksissa. Hän tarvitsisi lisää valoa saadakseen energiaansa ladattua, ihan mitä tahansa valoa.
Aqweline näki sivusilmällä mitä Sáfire teki ja hyökkäsi kahdella uudella energiapallolla olentoja kohti. Energiapallot loivat riittävästi valoa ja saivat Sáfireen lisää energiaa, ei kovin suurta määrää, mutta riittävästi. Valo-Aqweleilla oli se hyvä puoli, että jos he pääsivät iskemään heidän energiansa sekä kului, että lisääntyi, koska he käyttivät aseenaan energianlähdettään, joka latasi heitä sen lisäksi. He ovatkin ainoa Aqwell-laji, joka kykenee siihen. Myös Sáfirekin siis lähti hyökkäämään. Hän oli aavistuksen lähempänä kuin Aqweline, ehkä turhankin lähellä. Hän päästi irti valonpurkauksen, hyvin samantyyppisen, kuin Aqwelinen sähköenergia, mutta aavistuksen laajempi ja paljon kirkkaampi. Molemmat pysähtyivät katsomaan, mitä siitä seuraisi.
//Hieman kummallinen tämäkin//
|
|
|
Post by lonelywolf on Jun 14, 2009 15:11:13 GMT 3
Kirkas valo täytti laivan kannen, sekä myös taivaan heidän ympärillään huutoakaan ei kuulunut, mutta valon väistyttyä yksi chevaliereista oli kaatunut puolustaessaan Amshelia. Muut tuijottivat hyvin murhaavan oloisina näitä kahta uutta elämän edustajaa, ja kyyristyivat kuin sanattomasta käskystä valmiina repimään nuo kaksi hengiltä vaikka paljain käsin. "Ei perääntykää tältä erää, aliarvioimme Meia neidon ystävät, mutta ei hätää miehet, tulemme takaisin heti kun saamme itsemme kuntoon." Amshel nauroi, ja hypähti ilmaan, kuten muutkin tekivät, muuttuan jonkin sortin lentäviksi otuksiksi, päästäen ilmoille jälleen vertahyytävän kiljaisun, kunnes katosivat horisonttiin.
Amshelin ja muiden kadottua, Meia nousi miltein heti ylös, ja ravisti päätänsä. He tulevat takaisin.. niin aina tapahtuu, he tulevat isommalla joukolla kunnes olemme tuhoutuneet tai olemme heidän mukana. Niin se aina menee, heitä ei voi huijata. "Selvisimme tältä erää." neito sanoi Aqwelinelle. "Mutta ennemmin tai myöhemmin he tulevat takaisin. He eivät lopeta ennen kuin ovat saaneet sen minkä vuoksi ovat kutsutut. Ja ennemmin tai myöhemmin he myös saavat sen, niin aina tapahtuu. Loputtomiin emme jaksa, mutta he jaksavat." Meia jatkoi, ja hänen äänensä tuntui tukahtuvat sanojen keskellä. "Olen tuominnut meidät kaikki..." kuului vaimea kuiskaus Meian suusta.
"Meidän on päästävä maihin, ihan mihin tahansa, mutta maihin on meidän päästävä vauhdilla." neito huudahti, ja etsi kapteenia silmillään. "Maihin, ettekö te tajua, meidän on päästävä matkaan mahdollisimman nopeasti!" hän jatkoi huutamista, kyynelten valuessa poskillansa.
((Jotain... outoa.. juu.. ^^''))
|
|
|
Post by Aqwell on Jun 15, 2009 18:00:19 GMT 3
Sáfire lysähti kannelle ja hengitti raskaasti heti Chevaliereiden lähdettyä. Hän palautui normaaliin esiintymismuotoonsa ja kierähti selälleen. Aqwelinekin palautui takaisin inhimillisempään muotoonsa, mutta hän pysyi pystyssä. Pikkutyttö käveli Sáfiren luo ja auttoi hänet pystyyn. He kävelivät yhdessä, tai oikeastaan Aqwelinen raahaamana, Meian luokse. Sáfire lysähti istumaan heti kun Aqweline päästi irti. "Ei se ole sinun syysi. Olisi tässä voinut käydä huonomminkin" hän sanoi lohduttavasti ja vältti ajattelemasta pahinta, Dragoria. Hän olisi henkilökohtaisesti voinut tulla tänne tai lähettää jonkun. Silloin asiat olisivat periaatteessa olleet huonommin.
Pian Aqweline nousi ylös ja juoksi laivan kannen alle. Kaikki matkustajat ja miehistö olivat kerääntyneet sinne. He katselivat ihmeissään kun Aqweline tuli ulkoa läpimärkänä, mutta vielä yhtenä kappaleena. "Meidän pitää päästä maalle ja nopeasti sittenkin!" Hän aloitti kovaan ääneen huutaen, jotta kaikki kuulisivat, "Laivan kimppuun hyökkää pian lauma jotain ihme olioita, joista emme selviä yksin." Monet naurahtivat, mutta osa katsoi häntä ilme vakavana. Aqwelinenkin ilme tiukkeni, hän oli ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa vihainen jostakin. Hän latasi käteensä energiapallon ja kaikki jähmettyivät. "Minä en valehtele, ja jos ette pien pidä kiirettä kuolemme pian kaikki!" pikkutyttö huusi raivoissaan. Kokeneempi näki heti, ettei hän ollut oma itsensä, mutta ainakin kaikki tottelivat. Miehistö palasi paikoilleen ja laiva muutti kurssiaan kohti lähintä mannerta.
Aqweline palasi Sáfiren ja Meian luo. "Autanko teidät sisälle, vai haluatteko tarkkailla tilannetta tästä?" hän kysyi hieman normaalimmalla äänellä, "Kapteeni ohjaa meidät lähimpään rantaan." Sáfire katsoi Aqwelinea hetken kummissaan, mutta antoi päänsä painua taas. Hän tiesi, mitä oli tapahtunut kysymättäkin.
|
|