|
Post by submarine on Jan 6, 2008 14:46:45 GMT 3
Kneri ei pitänyt siitä, että toinen kierteli ja kaarteli puheissaan. Se kuulosti siltä, että tällä olisi ollut peräti jotain juonitteluja. Ja olihan se aivan mahdollistakin, jos tämä ei halunnut paljastaa liikaa itsessään siinä - sivumennen sanoen aiheellisessa - pelossa, että rotta koetti tehdä tuttavuutta vain ryöstömielellä. Toiset arvasivat nämä asiat paljon paremmin kuin toiset, ja yleensä samat osasivat sitten myöskin pitää puolensa omaisuuden havittelijoita vastaan. Kneri ei pitänyt siitäkään ollenkaan. Toisaalta saattoi olla, että nainen vain ei pitänyt rialeista, mikä olikin kaikin puolin viisas valinta. Niitäkin tapauksia oli nähty useita. Vaikka kumpikin rial oli teknisesti hiljaa, ei se todellakaan siltä tuntunut. Oikeastaan koko keskusteluntapainen tuntui olevan näille jonkinlainen ohimennen tehty toimitus, sillä välistä rotat vaihtoivat sanan tai kaksi omalla, eläimellisellä kielellään, vilkuilivat äkkiä jonnekin aivan muualle, raapivat itseään antaumuksella ja yksinkertaisesti keskittyivät hyvin huonosti. Lisäksi muutamat oudot sanat olivat omiaan antamaan sellaisen vaikutelman, että nämä juonittelivat jotakin aivan toisen nenän alla.
Kun nainen äkkiä nousi ja lähti, ei kumpikaan rotta vastannut tälle mitään, tuijotti vain tummin, helmimäisin silmin - jotka ohimennen sanoen siristelivät melko pahasti auringossa. Näiden tuijotuksen saattoi melkein tuntea selässään, ja se oli painostava tuijotus. "Arvasi?" toinen rial pohti rialiksi, kun nainen oli mennyt. Tämän täytyi taas painella rättiä aukinaiseen leukaansa, joka toimi nykyään huonon rännin tavoin. "Ei tiedä, ehkä", Kneri vastasi takaisin. Sitten rotta poimi jostakin kaapunsa piilosta veitsen ja jäi pyörittelemään sitä. Teräase kiersi luisevat sormet aivan siedettävästi, kunnes raju yskä vapisutti rottaa. Tämä kohi jälleen hetken sellaisella voimalla, että oli ihme, ettei tämän kurkku haljennut. Veitsi tippui auttamatta kannelle. "Yrittää myöhemmin taas", Kneri jatkoi yskänpuusansa jälkeen ja poimi veitsen ylös.
|
|
|
Post by Aqwell on Jan 6, 2008 17:03:47 GMT 3
Aqwelinen soitto katkesi kun Meia kysyi häneltä oliko jokin hätänä. hän oli hetken hiljaa, mutta vastasi kuitenkin: ”Sáfi nyt vähän säikäytti.” Tytön äänessä pystyi selkeästi kuulemaan pienen haikeuden. Hän kääntyi Meiaa kohden kun tämä sanoi, ettei ollut kuullut sellaista sävelmää pitkiin aikoihin. ”Se varmaan johtuu siitä, ettei ole enää Aqwellmaageja, jotka sitä soittaisivat. Se on meidän kansansävelmä.” Aqi vastasi katsellen kädessään olevaa puuhuilua.
Aqweline nousi seisomaan ja käveli Meian luo hypäten takaisin laivan kannelle. ”Meia” Hän aloitti: ”Ethän sinä ole sellainen paha tyyppi, joka yrittää tappaa meidät?” tytön äänensävyssä ei kuulunut pelkoa vaan epäilystä. ”Sáfire nimittäin säikähti jotain ja epäilee, että olet erään tyypin palveluksessa, joka on tappanut meidät lähes kaikki.” Aqweline puhui niin hiljaa, ettei muuta kuulleet hänen sanojaan, paitsi Meia jonka viereen hän oli tullut.
Aqweline oli hetken hiljaa. ”Muutan en tainnut esittäytyä vai kuinka?” hän kysyi yhtäkkiä hilpeänä ja hänen kokomustat silmänsä hohtivat taas iloisuutta. Jostain syystä Aqi ei koskaan pystynyt pysymään alakuloisena kovinkaan pitkään, sillä hän löysi aina jotain positiivista tilanteesta kuin tilanteesta.
|
|
|
Post by lonelywolf on Jan 7, 2008 14:29:51 GMT 3
”Aqwellmaageja..” Meia huokaisi hiljaa, jälleen suru nousi pintaan toisen mainitessa oman kansansa maagit, sillä ikävä edelleen kalvoi syvältä sisältä omaa perhettään kohtaan, susimaageja kohtaan. ”Tiedän kuka olen, ja tiedän myös kuka en ole.” neito sanoi hiljaa vastaten toisen kysymykseen siitä, että oliko hän niitä ”pahoja” tyyppejä, jotka yrittivät tappaa kaksikkoa. ”Olen vain tavallinen ihminen, joka on kirottu auttamaan ihmisiä keinolla, mistä muut eivät pidä.” Meia jatkoi pala kurkussa. Hän inhosi itseään, inhosi sitä että hän joskus oli koskettanut magian lähdettä, ja siitä syystä ei enään koskaan päässyt siitä eroon.
”Voit uskoa mitä uskot, mutta minä inhoan sitä että koskaan olen saanut koskettaa magian lähdettä, enkä halua ketään vahingoittaa, varsinkaan sinua, tai sinun ystävääsi, sillä siihen ei minulla ole minkäänlaista syytä.” Meia sai viimein sanottua, ja hymyili vaisusti nuorelle. ”Ei et ole vielä esittäytynyt, mutta niin en ole minäkään. Nimeni on Meia, ja olen Myrkmeren vanhan linnan palveluksessa.” neito jatkoi, ja painui näyttävään niiakseen. Noustessaan ylös, Meia naurahti hieman, sillä tiesi näyttävänsä idiootilta, mutta mihin vanha koira karvoistaan pääsisi.
|
|
|
Post by submarine on Jan 7, 2008 20:09:07 GMT 3
Kneri päätti hetkeksi unohtaa ruoanhakunsa ja istua aloillaan. Oikeastaan koko etsintäreissu oli melkolailla turha, sillä rotta tiesi tarkalleen, mistä voisi vatsansa täyttää tarvitessa. Laivan merimiesten messistä - joka erosi matkustajien messistä siinä, että siellä ei oletettavasti koskaan siivottu - sai muutamalla pikkukolikolla kupillisen soppaa, joka tosin oli tehty huolella vanhentuneiksi päästetyistä asioista. Se olisi voinut olla jopa ongelma, jos rotat eivät olisi tottuneet työntämään vatsoihinsa tarpeen vaatiessä täysin mätääkin. Mutta tosiaan, Kneri päätti katsella hetken ympärilleen kannella. Siitä voisi olla jopa jotain hyötyäkin, kuten äsken sattumalta oli ollut. Toinen rotta näytti hieman vastahakoiselta, mutta istui kuitenkin itsekin alas.
Hetken perästä Knerin silmät poimivat ensimmäisen havainnon kannelta. Jonkin matkan päässä käveli vanha, laiha mies. Tämä oli kumara, heiveröinen ja kalpea - ja tällä oli kalliit vaatteet. Se tarkoitti sitä, että mies oli varmasti huomattavan rikas. Tällä oli pitkät, ohuet sormet, kapea, kärkevä nenä ja ympäriinsä vilkuilevat silmät. Kovin huomiokykyiseltä mies ei kuitenkaan vaikuttanut, ja olisikin varmasti saanut pian huomata varojensa huvenneen, mutta sen esti Knerin toinen havainto. Toinen havainto - jossa oli huomattavasti enemmän havainnoitavaa - oli pitkä, lihaksikas mies. Tämä seisoi vanhuksen vieressä. Tässä oli selvää palkkamiekan ulkonäköä vaikka muille jakaa. Mies oli repaleinen reunoilta, mikä saattoi johtua vain useista puukoista, nuijista ja muista ikävistä asioista, jotka olivat aina välistä näykkineet pienen palan mennessään. Lisäksi tällä oli lukuisia tatuointeja, niin karkeita räpellyksiä kuin huomattavasti taidokkaampiakin. Ja tietenkin tällä oli monta asetta repaleisessa vaatekerrassaan kiinni. Mutta mikään näistä seikoista ei kuitenkaan ollut niin lopullinen todiste, kuin miehen katse. Siinä oli sitä tuttua, parkkiintunutta olemusta, joka kertoi, että mies ei aivan pienestä hätkähtäisi - ja että kannattaisi tulla uhkailemaan jollakin suuremmalla edulla, kuin kolmen ylivoimalla ja puukoilla. Vaarallinen tapaus, jos tästä sellaisen halusi tehdä. Kneri painoi havainnon muistiinsa, sillä siitä saattoi olla hyötyäkin.
|
|
|
Post by Aqwell on Jan 9, 2008 17:39:37 GMT 3
Aqweline kuunteli Meian sanoja ymmärtämättä tosin niistä puoliakaan. "Minä uskon ettet valehtele" Hän totesi väliin kirkkaalla lapsen äänellään. Kun Meia sitten esittäytyi Aqin silmätloistivat innostuksesta. "Waah oikea linnan neito" tyttö hihkui.
"Nyt on minun vuoroni" Aqi sanoi lähes heti edellisen perään ja astui askeleen taaksepäin. "Olen Aqweline von Férline III" hän esittäytyi hieman liioitellun niiauksen kera. "Myös Aqiksi kutsuttu."
Aqweline joutui katsomaan Meiaa ylöspäin, mutta hän oli tottunut siihen aikaisempina vuosinaan. "Piditkö sinä huiluni äänestä?" tyttö kysyi hymyillen pitäen pitäen huilustaan kaksin käsin kiinni. "Tämä on Von Férlineiden perintö kalleus ja minä sain sen" Hän sanoi hieman keskuvan oloisesti. Pikkuisena kun tuppaa välillä innosumaan liikaa.
|
|
|
Post by lonelywolf on Jan 10, 2008 12:37:50 GMT 3
Meia katsoi toisen niiausta hymysuin, tosin Aqi tuntui hieman liioittelevan sitä, mutta hyvältä se näytti näin ensikertalaisella. ”Sinusta voisi olla linnanneidoksi Aqweline, sillä nimesi kuulostaa kuninkaalliselta.” neito sanoi, ja hymyili toiselle lämpimästi. ”Oletko sinä sellainen?” hän kysyi nopeasti lauseensa jatkoksi, ja hänen ilmeensä muuttui ihmetteleväksi. Toinen ei päältäpäin näyttänyt kuninkaalliselta, mutta liikkeet, ja puhetapa viittasivat hieman siihen, että Aqi voisi olla. ”Kyllä minä pidin huilusi äänestä, se sai jotenkin minun sieluni laulamaan.” Meia lausahti toiselle, kääntäen katseensa jälleen horisonttiin, ja huokaisi hiljaa. ”Siitä on pitkä aika kun olen viimeksi musiikkia kuullut, sillä pitkään olen matkannut maiden halki.” hän sanoi hiljaa, mutta pakotti hymyn takaisin kasvoilleen.
Neito katsahti pikaisesti taakseen, tuntiessaan kylmiä väristyksiä selässään. Se samainen rotta, joka oli hänen kanssaan puhunut, kyttäsi nyt jotain vanhempaa miestä hullunkiilto silmissään. Tuolla rotalla on jotain kyllä mielessä, sen minä sanon. Eikä se tuo hyvää tähän laivaan. Meia ajatteli, ja tuijotti vihaisesti tuota ilmestystä. Neito kääntyi jälleen Aqin puoleen, ja otti jousensa esiin heidän keskelleen. ”Sinä taisit mainita jotain siitä, että halusit kokeilla tätä etkö vain?” Meia kysyi, ja ojensi jousta toiselle. Hän käveli Aqwelinen taakse, ja veti yhden nuolen viinestä, joka oli samaisessa nahka pakkauksessa, kuin jousi itse. Hän asensi nuolen jouseen, ja ojensi sen Aqwelinelle. ”Jos ei ole tottunut jousiin, niin se on hyvin vaikeaa alussa, mutta siihen nopeasti tottuu.” hän sanoi hiljaa toisen korvaan, samalla kun opetti miten jousella ammutaan. Meia auttoi toista jännittämään jousen mahdollisimman kireälle, ja päästi irti, antaen Aqin ampua kerran jousellaan, katsellen virnistäen nuolen lentoa veteen.
|
|
|
Post by submarine on Jan 10, 2008 15:49:01 GMT 3
Seurasi jonkin verran häslinkiä kannella, kun joku innokkaampi huusi näkevänsä delfiinejä. Ne, joilla oli aikaisempaa kokemusta merellä matkaamisesta, eivät suhtautuneet asiaan kovinkaan suurella innolla, delfiinit kun olivat tavanomainen näky merellä, mutta laivalla näytti olevan monta vihreämpää, ja nämä tömistelivät innosta soikeina tuijottamaan tätä suurta ihmettä. Knerikin meni, mutta lähinnä vain, koska oli melko tylsistynyt. Hänellä ei ollut edes suurempi nälkä, vain se tavanomainen pieni, joka rialeita aina jäyti. Eivät suurehkot kalat tosin voisi kovinkaan kiinnostavia olla.
Melkoinen määrä silmäpareja tosiaan töllistelikin otuksia, jotka loikkivat vedessä, seuraillen hiljalleen purjehtivaa laivaa. Kneri ei nähnyt niissä mitään turhan ihmeellistä, ne olivat tosiaan vain suuria, kirkuvia kaloja, joilla oli pakonomainen tarve nauraa. Enemmänkin häntä pohditutti, miltä tuollainen mahtaisi maistua. Ainakin siinä olisi hyvin lihaa, ja lisäksi ne olivat selvästi äärimmäisen typeriä, sillä mikään älykäs ei tuolla tavalla kiehnännyt kiinni laivassa - helppo saalis. Jokin otuksissa tosin näytti kiehtovan matkustajia, sillä moni kurkotteli kaiteen yli ja tuijotti sydämensä kyllyydestä. Olipa se nyt ihastuttavaa.
|
|
|
Post by Aqwell on Jan 10, 2008 16:53:41 GMT 3
Aqweline katsoi toista ensin kummissaan, mutta pian hänen ilmeensä muuttui toiveikkaaksi. ”Waah olisiko se mahdollista?” tyttö sanoi silmät ilosta loistaen. Kun Meia sitten kysyi, oliko tämä jo sellainen, Aqi mietti hetken. ”Ei en ole. Vanhempani vain omistivat kivan kokoisen kartanon ja vähän muuta kivaa. He myös opettivat hienon tervehtimis-tyylin.” hän selitti ja katsoi Meiaa. Aqweline ei ymmärtänyt puoliakaan siitä mitä neito selitti sen jälkeen hänen huilun soitostaan, mutta liekö tuokaan haitannut ketään ainakaan häntä.
Aqweline ei heti tajunnut Meian kysymystä, mutta kun toinen otti jousensa esille, hän käsitti, mitä oli tapahtumassa. Tyttö otti jousen ja siihen asetetun nuolen käteensä. Aqi ei oletettavasti olisi pystynyt jännittämään jousta ääriasentoon itse, mutta Meian avustuksella se tuntui menevän hyvin helposti. Kun neito päästi irti Aqweline piti jousta hetken jännitettynä omin voimin, ja sen tuntuikin nyt paljon raskaammalta ja vaikeammalta kuin äsken, kunnes sitten päästi irti ja nuoli lensi veteen. Tyttö katsoi hetken siihen kohtaan mihin nuoli oli loiskahtanut kunnes kääntyi sitten Meian puoleen. ”Haenko sen?” hän kysyi katsoen vuoroin neitoa vuoroin jousta. Aqwelinesta jousi oli upea, mutta hänestä tuntui ettei se ollut hänelle niitä sopivimpia aseita.
|
|
|
Post by lonelywolf on Jan 10, 2008 23:41:15 GMT 3
Meia naurahti heleällä äänellään hänen kuullessaan Aqwelinen kysyessä häneltä, että hakisiko hän nuolen takaisin vai mitä. Neito ei voinut tajuta asian laitaa, vaan luuli täysin että kyseessä oli pelkkä vitsi, sillä kukaan ei pystyisi nuolta enään tuolta merestä hakemaan, ilman että mahdollisesti tappaisi itsensä siinä samassa. ”Ei, anna vain nuolen olla, kyllä minulla niitä on.” Meia sanoi naurahtaen, ja hymyili lämpimästi Aqwelinelle. ”Mutta näyttää siltä, että huoltajasi kaipailee sinua, eikä näytä pitävän siitä että olet minun seurassani.” neito jatkoi hiljaa kuiskaten, ja vinkkasi silmää.
Neito kääntyi äkki kannoilleen, ja kiiruhti muiden ihmisten sekaan, yrittäen välttää tuon vanhemman neidon katsetta, sillä hänellä oli se tunne, ettei toinen pitänyt hänestä ollenkaan, saati siitä että Meia oli puhunut Aqwelinelle. Hän luulee, että aion pahaa hänelle, tai Aqille, mutta jos hän alkaa minua syyttämään pahan palvelijaksi, niin silloin ei hyvä tiedä hänelle. Meia ajatteli, katsellen koko ajan syrjäsilmällään toista vanhempaa neitoa, sillä hän ei luottanut toiseen.
|
|
|
Post by submarine on Jan 14, 2008 22:22:23 GMT 3
Laivan kapteeni asteli kannella. Tämä oli säänpieksämä ja arpinen mies, joka oli jo paremmat päivänsä nähnyt. Mies näytti oikeastaan enemmänkin merirosvolta, kuin kunnialliselta mieheltä; tällä oli niin puujalka, kuin silmälappukin, ja kädetkin olivat muutaman sormen hukanneet. Laivalla kiertelikin paljon huhuja siitä, että mies olisi tehnyt nuoruutensa päivinä jotakin aivan muuta, kuin kuljettanut lasteja ja ihmisiä - vaikka epäilty ura kyllä liittyikin silti sekä niihin että laivoihin. Eivätkä epäilyt aivan turhiakaan olleet, merirosvoja oli paljon, eikä läheskään jokainen halunnut viettää koko elämäänsä pelkkänä ryöstäjänä ja hengenvaarassa joka ainoa hetki. Kukapa tiesi, kenties laivakin oli jollakin saaliilla ostettu - jos mies nyt oli, mitä moni uskoi tämän olevan. Kapteeni oli tuhdinpuoleinen mies; Tällä oli suuri vatsa ja paksut kasvot, joita tosiaan koristi arpi jos toinenkin. Naamaa koristi valtava, repaleinen nenä ja musta parta. Mies näytti vain päättäneen kävellä hienona päivänä kannella, sillä tämä vain katseli ympärilleen.
Ja eräs rotta oli saanut silmiinsä paljon rahaa...
|
|
|
Post by Aqwell on Jan 17, 2008 16:19:53 GMT 3
Aqweline katseli Meiaa kummissaan kun hän naurahti hänen upealle idealleen ja hän tyytyi vain nyökkäämään kun toinen sanoi, ettei sitä tarvinnut sieltä hakea. Tyttö olisi kyllä mielellään sen hakenut, mutta anti olla jos kerran toinen niin sanoi. Aqilta meni ajatuksiensa takia paljon ohi Meian seuraavista sanoista, mutta hän oletti että toinen halusi hänen menevän takaisin Sáfiren luo. ”Huoltaja? Eihän hän ole huoltajani.” hän totesi aivan hiljaa katsellen toisen lähtemistä hänen luotaan.
Sáfire seurasi Meian menoa kannella pelko paistaen hänen silmistään hieman. Hän ei ollut vihainen kellekään, edes Aqwelinelle, mutta häntä pelotti että Meia saattaisi osoittautua joksikin muuksi kuin mitä antoi itsestään ilmi. Kohtapuoliin Aqweline juoksi hänen eteensä ja katsoi häntä lähes suoraan silmiin. ”Mitä sinä katsot?” He kysyivät toisiltaan samanaikaisesti. Sáfire antoi käsimerkein puheen vuoron Aqille. ”En niin yhtään mitään.” pikkutyttö vastasi liioitellusti. ”Ajattelin vai kysyä, että onko sinulla jotain Meia neitoa vastaan kun et halua minun olevan hänen kanssaan?” Aqi kysyi katsoen edelleen ylöspäin suoraan Sáfiren silmiin. ”Ei minulla ole häntä vastaan mitään. Haluan vain tietää erään asian. Enkä ole kieltänyt sinulta mitään, koska tiedän, ettet kuuntele. joten saat tehdä ihan mitä lystää, mutta vastuu on sinun.” Hän vastasi katsellen edelleen kauempana liikkuvan neidon tekemisiä.
Aqi lähti taas juoksemaan kohti laivan keulaa. Askeleet vain tömisivät kantta vasten kun tämä innoissaan juoksi muiden ohi lopulta saavuttaen sen paikan missä oli ollut jo monen monta kertaa. Hän kiipesi keulaan ja tasapainotteli aivan sen päähän sulkien silmänsä. Tyttö kuvitteli, että pystyi lentämään korkealle pilvien yläpuolelle.
|
|
|
Post by lonelywolf on Jan 29, 2008 11:37:31 GMT 3
Meia yritti olla kuten muut, mutta kohtaaminen tuon maagin kanssa oli jättänyt häneen hieman kylmän tunteen, ja oli saanut hänet jälleen varuilleen. Pian Aqweline jälleen juoksi kannen halki, takaisin kohti keulaa, ja kohta hän oli taas keulankärjessä tasapainottelemassa elämän sekä kuoleman rajoilla. Voi kumpa hänkin voisi elää tuollaista huoletonta elämää, mutta ei hän voinut. Hän oli jättänyt tuon ajan kokonaan pois hänen elämästään, sillä leikkiminen ei koskaan saanut osaa hänestä, sillä hän ei voinut sitä antaa. Delfiinejä hyppi laivan vierelle, ja monet matkustajat näyttivät olevan kiinnostuneita niistä, mutta neito ei jaksanut näyttää kiinnostusta heistä, kyllähän kala terveellistä ja hyvää oli, mutta miksi kuluttaa päivää heidän katseluun.
Nopealla vilkaisulla, neito pystyi myös havaitsemaan tuon niljakkaan rotan, joka näytti luikkivan ihmismassan seassa, ties mitä tekemässä tuo mokoma. Kapteenin astuttua esiin, sai mies Meian katseen kyllä kiinni, sillä monesti oli hän tahtonut puhua miehen kanssa, tosin aina olivat turvamiehet heittäneet hänet ulos, ilman että neito oli saanut yhtäkään sanaa vaihdettua toisen kanssa. Nopeasti Meia otti muutaman askeleen lähemmäksi kapteenia, mutta ei ehtinyt pitkälle, kun tutuksi käyneet henkivartijat astuivat hänen sekä miehen väliin. ”En halua puhua teidän kanssanne, vaan minun asiani koskee vain ja ainostaan kapteenia!” Meia kivahti vihaisesti, ja tuijotti tulisesti kahta miestä. Kummankaan ilme ei värähtänyt neidon alkaessa kiroilla ääneen, ja käski heidän painua ties minne, ja kutsui heitä vaikka millä nimillä.
|
|
|
Post by submarine on Jan 31, 2008 14:21:04 GMT 3
Henkivartijat olivat tosiaan vikkelinä kapteenin ja kenen tahansa hiemankin uhkaavalta näyttävän välissä - ja sellaisissa toimissa oppi nopeasti, että kuka tahansa näytti ainakin hieman uhkaavalta. Kumpikin miehistä oli pitkä, lihaksikas ja arpinen. Muuten nämä eivät eronneet juuri mitenkään kenestäkään muusta kaltaisestaan - toiselta puuttui korva ja toisen nenä oli levinnyt jostakin nyrkistä, mutta samanlaisia löytyi kaikkialta. Kummallakin oli myös miekka ja monta veistä, joilla tarpeen vaatiessa havainnollistaa, mitä sai tehdä ja mitä ei. Kumpikin miehistä vastasi naisen huutoon pelkillä tasaisen tiukoilla katseilla, eikä tehnyt elettäkään niin väistääkseen kuin työntääkseen huutajaa kauemmaskaan. Paksut sormet tosin kiertyivät nyrkkiin, mutta se oli kaiketi lähinnä varoitus, ei enne. Kummallakin oli hyvin kunnioitettavan kokoiset rystyset. Niistä olisi mentävä ensin ohi, yli, ali tai läpi. "Päästäkää tulemaan, pojat. Ei se aio, kuin puhua", kapteeni äkkiä totesi miesten takaa. Tämän ääni tuntui olevan pysyvästi jokseenkin viallinen, hieman kuin tavut olisivat kaikki lässähdelleet yrittäessään ulos. Tältä lensi varmaankin sylkeä puhuessa. "Mutta ottakaa jousi talteen siksi aikaa. Ei ole sopivaa ottaa jotakuta ase kourassa puheilleen."
Ilman vastaväitteitä molemmat miehet ojensivat känsäisen kouran ottamaan jousta vastaan. Sitten nämä vilkaisivat toisiaan ja kurtistelivat hetken. Lopulta, huomattavan monimutkaisen liikahdusten ja tulkintojen sarjan jälkeen, miehet onnistuivat neuvottelemaan sanaakaan sanomatta, kumpi ottaisi aseen huostaansa. Toinen laski kätensä ja astui jos syrjään. Tämän ilmeestä päätellen tämä saattoi olla joko myrtynyt, piittaamaton tai jotakin siltä väliltä. Oikeastaan oli vaikea ottaa ollenkaan selvää, oliko tällä edes muita ilmeitä, kuin nyt näkyvä tasaisen tiukka kulmien kurtistelu. Ties vaikka kyseessä olisi sukuvika.
|
|
|
Post by Aqwell on Feb 1, 2008 17:54:17 GMT 3
Sáfire katsoi huolissaan Aqwelinen touhuja keulassa. Hän vielä tappaa itsensä ennen aikojaan hän ajatteli kävellessään kohti keulaa. Hän ei ikinä opi. Hän pysähtyi seuraamaan Meian yritystä päästä kapteenin puheille, mutta henkivartijat eivät vaikuttaneet heti olevan samaa mieltä hänen kanssaan. Suurin osa katsoi heitä ja Sáfire päätti käyttää hetkeä hyväkseen ja vaihtoi Aqwell-muotoonsa. Vaihdos tapahtui kohtalaisen nopeasti, mutta hänellä kesti hetken tottua uuteen näkökulmaan, vaikka hän olikin katsonut siitä kulmasta useamman kerran.
Sáfire lähti juoksemaan kohti keulaa puikkelehtien laivalla olijoiden ohi. Hän hyppäsi keulatasanteelle ja tasapainotteli Aqwelinen taakse. Sáfire tunsi laivan liikkeen nyt paremmin ja tunsi tuulen ohuissa korvissaan, vaikka Aqweline olikin suurimman tuulen edessä. Pienikokoinen Aqwell hyppäsi kohti Tyttöä ja pääsi lähes hänen olkapäälleen. Aqweline säpsähti hieman, mutta sai Sáfire-Aqwelin riittävän aikaisin kiinni. ”Etkö sinä äsken vielä vastustanut keulassa oloa?” tyttö kysyi leikillään ja rapsutti turkoosia olentoa sylissään. ”En kommentoi” Sáfire vastasi Aqwelien kielellä ja kehräsi kevyesti.
Voimakas merituuli rauhoitti myös Sáfirea ja nyt, kun hän oli Aqwell-muodossaan, hänellä ei ollut pelkoa, vaikka tippuisikin. Aqwelinella oli hyvä tasapaino ja hän oli muutenkin tottunut pitämään Sáfirea vaikeissakin paikoissa.
|
|
|
Post by lonelywolf on Feb 4, 2008 12:40:50 GMT 3
Pieni hymy nousi Meian kasvoille, kun hän kuuli kapteenin antavan luvan hänelle tulla luokseen puhumaan, mutta pian hymy hyytyi kun hänen olisi pitänyt antaa jousi pois. ”Minä en joustani teille kahdelle anna, tyhminä te vain rikotte sen, ja näystä päätellen ei teidän kymmenien vuosien palkka edes riittäisi korvaamaan sitä.” neito kivahti kahdelle henkivartijalle, ja yritti työntyä heidän välistä. ”Arvon Kapteeni. Jousi on mittaamattoman arvokas minulle, sillä se on kuin perhekalleus josta en raasko luopua.” Meia lausahti, ja teki näyttävän hovikumarruksen. ”Ja kyllähän te, ja teidän henkivartijat ehtisitte reagoida jos minä tohtisin tällä teidät surmata, mitä en halua.” neito jatkoi äkisti, nähden henkivartijoiden ilmeen, tämän mainitessa surmaamisen.
Sanaakaan sanomatta Meia pisti käärön, missä jousi lepäsi, selkäänsä kiinni, ja työntyi kahden henkivartijan ohitse, pysähtyen muutaman askeleen päästä katpeenista. ”Arvon Katpeeni, olen kiitollinen että suostutte puhumaan kanssani, sillä mieltäni painaa eräs huoli laivastanne.” neito aloitti hiljaa, ja nuolaisi huuliaan kostuttaakseen ne. ”En tiedä oletteko huomannut, mutta laivassanne liikkuu suuremman luokan rotta, ja vaarallinen sellainen.” Meia jatkoi, ja vilkaisi nopeasti rottaa johon oli aikaisemmin törmännyt laivan kannella.
(( hieman lyhyttä -.- ))
|
|