|
Post by submarine on Mar 27, 2007 18:34:00 GMT 3
((Juu, anteeksi. Muokkasin viestiä.))
Mies antoi itselleen äärimmäisen pienen onnittelun onnistuneesta väijytyksestään, mutta enempään ei ollutkaan aikaa. Tämä oli nopeasti kiinnittämässä jo monen huomiota, eikä varmasti hyvällä tavalla. Täytyisi keksiä äkkiä jotakin... Muitta mutkitta mies harppasi kivusta kasaan painuneen, vielä elossa olevan merimiehen luokse ja osoitti tätä miekalla kaulaan vakain käsin. Ilme pysyi äärimmäisen ankarana tämän alkaessa huutaa lähestyville: "Ja tämäkö on sitten sopimuksen noudattamista!? Meillä oli sopimus, eikö ollutkin!? Minä vakuutan teille, en siedä tällaista pelleilyä. Aion nyt palata tiloihini, ja mikäli mikään tällainen toistuu, voin vannoa että teitä kaikkia kohtaa perikato, ostan tämän laivan ja upotan sen! Ja jokainen teistä joutuu hirteen!"
Tällä ei oikeastaan ollut aavistustakaan siitä, miestä merimiehet olisivat joutuneet hirteen tai miten laivan olisi voinut ostaa kapteenin haluamatta, mutta hän toivoi sen kuitenkin edes hidastavan niin paljon että hän ehtisi pois paikalta. Sitten, vedetty miekka vieläkin kädessä, tämä tarttui tyttöön ja lähti viemään tätä takaisin kannen alle, kohti hyttiään. Omaansa hän tätä ei voisi ottaa. Mutta toisaalta, saattoi olla että tästä oli tullut juuri hyödytön. "Sinulla on vähemmän kuin kolme tuntia aikaa. Mikäli et siihen mennessä kykene tarvittavaan, saat jäädä kuolemaan", mies kuiskasi tytölle puoliksi taluttaessaan ja puoliksi raahatessaan tätä pois. Ja sitä hän todella tarkoitti. Ohimennen hän myöskin toivoi, että kukaan ei saisi päähänsä lähteä perään ainakaan aivan heti.
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Mar 28, 2007 11:21:32 GMT 3
Tras yski, ja melekein raivokkaasti rieuhtaisi itsensä irti, todistaakseen että oli vielä hengissä. "Sinä saasta..." Tras ehti kirota, pyyhki verta suupielistään ja katosi alas, omaan huoneeseensa. Nyt hän todella oli vihainen, vihainen itselleen, vihainen miehelle, koko miehistölle, juuri sillä tuulella että voisi vaikka tappaa jos joku uskaltaisi nyt kaäydä hänen tielleen.
Huoneessaan tyttö paiskasi ven kiinni ja jäi raivosta huohottaen nojaamaan oveen, sylkäisten verta lattialle. Että hänen pitikin silloin omata sininen värinsä, kun miehet olivat tulleet, muuten hän olisi listinyt kaikki! Raivoissaan tyttö heitti tuolin nurkkaan, ja löi nyrkkinsä pöytään. Ei pelkästään se että hänet oli saatu nalkkiin, myös se että mies epäili, ja hän oli näin olen vaarassa liittolaiseltaan.
Huohottaen Tras alkoi etsiä heinäpussia, viiniä, mitä tahansa, nostaen vyön vyötrölleen, sulloen siihen tikarinsa. Samassa pöytä lensi nurin, ja Tras istui sängylle purren sormeaan kiukkuisena. Hän pahasti hän ei ollut vielä koskaan purkanut raivoaan tavaroihin, kun peilikin särkyi pikarin lentäessä siihen.
|
|
|
Post by submarine on Mar 28, 2007 15:30:55 GMT 3
Mies kuunteli hetkisen riehumista oven ulkopuolelta, kohautti sitten olkiaan ja lähti hiljakseen astelemaan takaisin kohti omaa hyttiään. Ehkäpä tyttö tosiaan olisi kunnossa, kun oikea aika tulisi, ainakin metelistä päätellen se saattaisi olla hyvinkin mahdollista. Vaikutti tosin siltä, että tämä ei välttämättä olisi silloin parhaalla mahdollisella päällä, mutta se olikin tämän ongelma, ei hänen. Ohimennen hän antoi jollekin pojalle, ilmeisesti aloittelevalle merimiehelle, tuimimman mahdollisen ilmeensä ja heristi hieman miekkaakin. Vasta, kun tämä oli paennut paikalta, hän pyyhki aseensa suunnilleen puhtaaksi takin vuoreen, työnsi sen huotraansa ja jatkoi matkaa. Se täytyisi puhdistaa paremmin sitten, kun olisi aikaa.
Oli suuri helpotus huomata, että hänen hyttinsä oli vieläkin koskematon. Mies vilkaisi ohimennen ympärilleen ennen kuin avasi oven. Sisällä ei ollut ketään kutsumatonta, eikä mihinkään oltu koskettu. Hyvä niin. Tämä veti oven perässään kiinni ja lukitsi sen molemmilla lukoilla. Sitten mies tarttui pikaisesti syrjään työntämäänsä kangasmyttyyn ja avasi sen uudelleen keskelle lattiaa. Kaikki esineetkin olivat tallessa. Hyvä, nyt olisi aika aloittaa se viimeinen ja riskialttein osuus. Kantamuksista kiskottiin esiin paksu, nahkakantinen kirja ja veitsi.
Mies asetteli kirjan auki kankaan reunalle niin, että kykeni katsomaan sitä aina kun tarvitsi, ja alkoi hitaasti vetää kuvioita lattiaan veitsellään. Ne olivat samaa luokkaa, kuin kaikki kirotut esineet, ja samaan tapaan niitäkin oli kerätty melkoinen aika kaikista mahdollisista paikoista. Hitaasti sinettejä ja muita ei-toivottuja voimia kutsuvia kuvioita alkoi ilmestyä lattiaan ja seinillekin.
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Mar 29, 2007 18:55:50 GMT 3
Tras melkein itki, itkikin. Meri todella teki hänet hulluksi, äkkihyökkäyset, suunnitelmat, varpaisillaan olo joka sekunti... Hän ei vain kyennyt siihen. Tras painoi kämmenet silmäkuoppiinsa ja istui uudelleen sängylle kierreltyään ympyrää. Tämä ei ollut hyvin, kaikki oli niin kurjaa, se mies- hän ei saisi tappaa... Tyttö meni sikiö asentoon sängylleen ja painoi päänsä, aika kului.
Jokin kiljui lyhyitä linnunkiljauksia, raapi ja nokki ikkunaa, ja Tras nosti itkeneet kasvonsa, ja syökyi ikkunalle, lyöden ikkunan auki "Arfel!!" Tyttö parkaisi kullanväriselle kotkalle, joka räpiköi sisään, ja muuttui heti mieheksi, voimakkaaksi, kauniiksi ja hooikaksi. Kultaiset hiukset kuin Trasilla olkapäille. "Voi Arfel!" Tras syöksyi veljensä syleilyyn itkien nyt yhä enemmän" "Siskosein..." Mies hymyili ja piti siskoaan voimakkaasti otteessaan, halaten tätä. "arfel... Arfel..." Tras hoki ja toisti, kunnes oli uppoutunut miehen tuoksuun ja lämpöön kuin sylivauva.
Arfel sen sijaan katseli huonetta, taistelu? "Tras..." Mutta Tras pudisti voimakkaasti päätään, ei tahtonut puhua vielä
|
|
|
Post by submarine on Mar 29, 2007 20:05:34 GMT 3
Melkoisen ajan jälkeen mies lopulta lopetti kuvioiden kaivertamisen lattiaan ja jäi katselemaan kättensä jälkiä. Eivät ne mitään kauniita olleet, eivät tasaisia, siistejä tai edes välttämättä aivan samanlaisia kuin kirjassa, mutta olivatpahan kuitenkin. Ja loppujen lopuksihan hänelle oli opetettu, että tarkkuus ei ollut tässä pääasia, vaan tarkoitus. Ja tarkoitusta todella oli, lähinnä hänen hengissäselviämisensä muodossa. Mutta kuitenkin, nyt pitäisi tehdä vielä se viimeinen, niin epämukavaa kuin olikin. Hitaasti mies kohotti veitsenterän peukaloaan vasten ja painoi sen tiiviisti kiinni ihoon. Hetken hän keräsi sisua, ja vetäisi sitten nopeasti. Veri alkoi heti vuotaa vapaasti. Hammasta purren mies pirskotteli sitä ympäriinsä merkkien päälle. Mitään merkkiä toimimisesta ei ollut, mutta ei sitä kuulunutkaan olla.
Puristaessaan hetken kuluttua sormea nenäliinaan mies katseli hyttiä vielä kerran. Nyt se tosin oli enemmänkin aikapommi, joka lauetessaan saisi laivan kohtaamaan loppunsa, olipa se millainen hyvänsä. Hän imaisi peukalonpäätä nopeasti, korjasi nyt reilusti vähemmät kantamuksensa ja lähti. Teräksinen lukko sai jäädä, vaikka sillä ei enää ollutkaan käyttöä. Oven hän lukitsi tietenkin perässään toisella. Ja sitten askeleet veivät taas eteenpäin, nyt kohti ruumaa. Portaita laskeutuessa valo väheni huomattavasti huolimatta muutamista soihduista. Sieltä löytyi ja melkoisen vahva ovi, jonka edessä seisoi kaksi melkoisen suurta miestä. Eivät varmaankaan olleet poistuneet paikalta koko päivänä. Molemmat katsoivat miestä melkoisella pisteliäisyydellä tämän laskeutuessa portaiden alapäähän. Hetken tämä katselikin ympärilleen, ja poistui sitten.
Kaksi suurta vartijaa, mitään ei siis oltu muutettu. Hänen täytyisi vain hankkiutua kaaoksen turvin eroon noista, ja sitten kahmia niin paljon rikkauksia kuin kykeni. Laskujen mukaan jäljellä oli ehkäpä puolitoista tuntia tai enemmän. Nyt hän lähti kulkemaan tytön hyttiä kohti.
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Apr 2, 2007 12:12:03 GMT 3
Tras piteli veljeään ensin voimakkain käsin, mutta hetkiä myöhemmin Arfel nosti velton tytön käsivarsilleen ja kantoi vuoteelle "Tras.." Arfel yritti taas lempeästi, mutta tyttö vain itki. Miehen silmiin laskeutui lisää lempeyttä, rakkautta ja hellyyttä, ja mies iteli tyttöä sylissään hellästi, silitellen tämän hiuksia suopeasti "Siskosein..." Arfel sitten aloitti "Zakarte lähetti minut, hän sanoi että olet tulos-" Tras oli nostanut kasvonsa "Zakarte- Zakarte- missä hän on? Onko hän kunnossa?" Arfel joutui pakosti hymyilemään "Minun se pitäisi kysyä oletko sinä kunnossa... Kyllä, Zakarte odottaa maissa, Dimi auttoi meitä kartoittamaan sinut" Tras voihkaisi ja painoi päänsä veljensä rintaa vasten, mennen taas pieneen sykkyrään "Hän on vihainen... " "Ei, ei hän ole vihainen.. Hän tuntee sinut, siskosein... Hän odottaa sinua" Tras puristi silmänsä hetkeksi kiinni "Miksei hän sitten tullut.. Hän tiesi etten ole.." Arfel naurahti "Mieti nyt hieman, siskoni... Miten olisin voinut kantaa hänet? Lohikäärmeenä minut olisi huomattu, varsinkin mies tai Susi selässäni... Ja miten olisin sitten kantanut sinua?" Tras oli hetken hiljaa ja mietti typeryyttään. Kaikki olikin yhtäkkiä tyyntä, vaikka pohjalla kupli ilo. Sitten, parikertaa syvään hengitettyään ja lopetettuaan itkunsa, Tras nosti kasvonsa "Tulitko sinä hakemaan minut..?" Taas Arfel hymyili. Se oli se hymy joka nukutti levottoman lapsen ja vei naisen silmistä kaiken epäluulon ja pettymyksen, hymy joka täytti sielua. "Sisko, joku sai tiedon ettet ole terve..." Tras painoi päänsä hieman alemmas "Se on tämä meri, ja olen ollut rauhaton.." Arfel nyökkäsi, ja he olivat hiljaa. Ei tarvinnut puhua jos toinen ymmärsi.
Sillä Arfel oli myös agata, sini punainen. Mutta toisin kuin Tras, miehen silmien väri vaihteli paljon harvemmin, ja näin luonteenmuutoksetkin olivat paljon, paljon voimakkaampia. Sinisilmäisenä Arfel Deelanpoika oli rauhallinen, suopea, hyvin lempeä ja hellä. Hän pystyi tuottamaan pelkästään iloa, oli aina tukena ja turvana, neuvotteli aina kaikille parasta ja toivoi samaa. Mies oli pappi, mikä sopi tämän siniselle luonteelle todellahyvin, kaikki olivat sitä mieltä, ja Arfel myös menestyi siinä mitä pätti tehdä. Mutta punaisena, tästä ei puhuttu usein, Arfel oli... Sitä oli vaikea kuvailla. Tras oli joutunut vastakkain punaisen Arfelin kanssa, ja oli saanut tuntea.. Mitä hirveimpiä asioita, sillä punainen... ei tuntenut häpyä, ei mitään mikä liittyi rajoihin tai sääntöihin, ei etikettejä. Silloin mies raiskasi, tappoi mieluusti, repi ja raateli kaiken minkä sai käsiinsä. Julma, raaka... kohtuuton ja järjetön. Ei punaista lankaa, vain eläimellisiä haluja raiskata ja tappaa, mitä vain mikä liikkui. Onneksi muutoksia ei tapahtunut usein, yleensä vain suurista ärsykeistä, mutta verihelmeläiset muistivat hyvin kaikki ne ajat... Arfelin muutokset myös ketävät pidempään... Kolme kuukautta Arfel makasi lukittuna tyrmän seinällä, eikä suostunut juomaan kuin Dimetiruksen verta, repimään lihaa... kaikki murhanhimolla ja raivolla... Hullu... Arfel oli seinällä kolme kuukautta, riutui... kunnes tästä oli ollut jäljellä vain heppoinen ruumis, mutta yllättäen mieli oli pysynyt vahvana. Silloin Julidian, Arfelin kihlattu, oli päästänyt viekoittelevasti hymyilevän ja riutuneen miehen alas- ja heti tämä syöksyi kihlattunsa kimppuun, raiskasi- ulospäästyään mies oli käynyt lapsenn kimppuun, mutta tämä oli turrutettu magialla.
Siksi miehen seurassa oli aina oltava hieman varuillaan... Nyt, kun aikaa oli kulunut noin vartti, Tras alkoi selittämään unisella, turralla äänellä:"Siellä on mies, Graido... Jokin iskee laivaan, ja hän tarvitsee minua johonkin, lupasin auttaa, koska hän auttoi minua aamulla erään hullun kanssa..." Tras selitti, ja kun tämän ääni vaipui, Arfel nyökkäsi ymmärtävästi.
Oveen koputettiin, ja Tras avasi silmänsä, sekoitusta sinistä ja vihreää, ja nosti päätään. "Tule sisään"
|
|
|
Post by submarine on Apr 2, 2007 15:32:54 GMT 3
Mies oli odotellut hetken oven takana, uskoen melkein kuin kuulevansa jotakin puhetta sieltä. Mutta moinen tuntui melkolailla mahdottomalta, sillä aavisteltu puhe ei ollut vaikuttanut mitenkään vihamieliseltä. Ellei sitten kyseessä ollut joku rauhallisempi... Mutta aivan yhtä hyvin puolihullu tyttö saattoi puhua itsekseenkin, tai vaikkapa kädelleen tai tuolille. Mies oli ennenkin nähnyt, miten jotkut vähemmän järjissään olevat tekivät sellaista. Siltikin tämä päätti olla hieman varuillaan, ja koputtaessaan piti toista kättä hyvin lähellä miekan kahvaa.
Ihmetys olikin sitten melkoinen, kun sisällä tosiaan olikin joku muu, kuin tyttö. Hetkeksi mies todella tarrasi miekankahvaansa, mutta tajusi kuitenkin olla vetämättä - kaikesta päätellen mies ei ollut vihamielinen. Hänellä ei ollut kyllä harmaintakaan aavistusta, mistä tämä oli tullut, ei varmaankaan ollut ollut laivalla aikaisemmin päivällä, mutta oli hän ennenkin tavannut vähemmän normaaleja ihmisiä. Vaikkei mies vaikuttanutkaan vihamieliseltä, tämän kanssa tulisi siltikin olla varmasti varuillaan, kuten nyt kaikkien kanssa muutenkin. "Näen, että teillä on seuraa", tämä huomautti mahdollisimman neutraalisti ja kumarsi hieman, kuitenkin pitäen silmällä miehen liikkeitä koko ajan.
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Apr 3, 2007 11:35:50 GMT 3
Trasin silmät vaipuivat merensinisyyteen, ja lopulta sisaret näyttivät toisiltaan siinä rauhallisina istuessaan. "Niin, veljeni, Arfel" Tras laski kätensä Arfelin käsivarrelle, joka lepäsi häntä vasten. Arfel nyökkäsi hitaasti miehelle, joka näytti kovin epäilevältä, vaikkei Arfel oikein ymmärtänyt miksi. Arfel kuitenkin hymyili tälle rauhoittavasti. "Te siis tunette Trasenen" Tras pudisti päätään hitaasti ja oli hetken hiljaa turvapaikassaan, kunnes avasi silmiään enemmän. "Tämä tässä on Graido, lupasin auttaa häntä" Arfel nyökkäsi jälleen, mutta käänsi kuitenkin katseensa siskoon, kysyen katseellaan. "En tiedä" Tras vastasi "Mutten ole entisenikään, mutta kyllä minä pärjään..." Tyttö alkoi nousta ja piteli päätään hetken käsiensä varassa, nostaen sitten sinivihreät silmänsä Graidoon. "Minulla olisi mahdollisuus paeta suunnitelmaasi, päästä maihin jo tänään... Istukaa jos on vielä aikaa.." Tras etsi katseellaan tuolia, kaatunut sekin nurkassa. "Arfel tuli hakemaan minua" Trasene mutisi miehelle ja katseli tätä kulmiensa alta, Arfel takanaan. Mies katseli neutraalisti miestä, huonetta, siskonsa selkää ja taas ikkunoita.
|
|
|
Post by submarine on Apr 3, 2007 15:30:59 GMT 3
Mies kuunteli, näyttäen mahdollisimman suopealta ja myötäilevältä. Todellisuudessa tätä raivostutti suuresti koko tilanne. Ei, ei olisi pitänyt olla hänen huolensa, että joku hiton veli tuli käymään, mutta ilmeisesti oli kuitenkin. Jos tämä lähtisi, hänellä ei olisi mitään realistista toivoa saada edes yhtä ainoaa kolikkoa lastista, eikä se olisi sen arvoista. Pelastusveneet vietäisiin kaikki sillä aikaa, kun hän olisi ruumassa - joko laskettaisiin onnistuneesti tai tuhottaisiin epäonnistuneilla yrityksillä. Vaati melkoista itsehillintää olla kurtistamatta kulmiaan tai muutenkaan katsomatta kumpaakaan mitenkään pahasti. Tietenkin hän olisi ilmoittanut hyvin suoraan, jos tyttö olisi ollut yksin, mutta tämän veli arvelutti. Mies oli melko varmasti hyödyntänyt jonkinlaista magiaa päästäkseen tänne, eikä niissä asioissa ollut leikkimistä. Olisi siis järkevää näyttää vain hyvää naamaa ja puhua itsensä pälkähästä. Tämä todellakin istahti.
"Niin tuota", mies aloitti ja rykäisi sitten kertaalleen. "Kaikella kunnioituksella, te olette velassa minulle - minä tulin pelastaneeksi henkenne. Joten, todellakin kaikella kunnioituksella, maksu siitä olisi kaikin puolin paikoillaan, kuten varmasti ymmärrätte. En vaadi hengen veroista maksua, mutta jonkinlaista kuitenkin", tämä selitti, käyttäen mahdollisimman rauhallista ja hillittyä äänensävyä, kuulostaen lähestulkoon säntilliseltä.
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Apr 4, 2007 11:20:59 GMT 3
Tras nyökkäsi hitaasti. "Aivan, vieläpä olen lupautubut jo auttamaan" Tyttö nosti hitaasti huulilleen kukkivan hymyn, ja jäi hetkeksi katselemaan miestä, kääntyen sitten Arfelin puoleen, joka käänsikin katseensa heti siskoonsa. "Etsi minut vuorokauden sisällä uudelleen, tulen silloin" Arfel näytti hieman epäilevältä vilkaistuaan miestä ja nousten vuoteelta Trasin viereltä. "Hyvä on.... Mitä minä sanon sudelle" "Että minä hoidan velkani hengestäni" Tras vastasi kaiun tapaisesti. "Hän raivostuu" Arfel tokaisi innostumatta Tras hymähti ja nousi itsekkin. "Hyvä, siis näin. Minä olen kyllä tulossa matkaanne, Graido" Trasin sinivihreä katse viipyi miehessä, kääntyi Arfeliin ja nyökkäsi. Arfel nyökkäsi hieman jäykästi takaisin, kumarsi miehelle ja asteli ulos.
Oven sulkeuduttua nosti kätensä ristiin käsivarsilleen ja huokaisi. "Paljonko meillä on aikaa, vai miten tämä toimii?"
|
|
|
Post by submarine on Apr 4, 2007 15:24:55 GMT 3
Mies hymyili leveästi, mitenkään piilottamatta sitä, kuullessaan tytön myöntyvän ilman suurempaa vääntöä. Oli äärimmäisen nautinnollista, kun asiat edistyivät ongelmitta - se sai hänet ajattelemaan olevansa äärimmäisen nerokas. Kaksikon puheesta hän ei ymmärtänyt paljoakaan, mutta samapa tuo. "Kiitän teitä ymmärryksestänne." Tämän veljen lähdöstäkin hän oli tyytyväinen, vaikkei järkevänä näyttänytkään sitä. Tälle hän vain nyökkäsi hillitysti ja hymyili kohteliaasti. Ehkäpä tästä ei ollut vaaraa, mutta ei suunnitelmia laskettu sellaisen varaan, vaan pohdittiin tarkkaan läpi - kuten hän oli tehnytkin. Oli siis vain järkevämpää olla suututtamatta tätä mitenkään.
"Niin, katsokaas. Kuten sanoin, pian, noin puolisen tuntia tästä hetkestä, tällä laivalla alkaa melkoinen kaaos, kun vihollisjoukko tunkeutuu tänne, iskien kaikkea eteensä sattuvaa", mies alkoi selostaa. "Ja me taas haluamme välttää tämän joukon täysin. Ja vaikka tästä kaikesta tuleekin epäilemättä seuraamaan kaaosta, joku tai jotkut epäilemättä koettavat päästä pelastusveneisiin ja pakoon. Emme aio mitenkään estää tätä, mutta tulemme kyllä huolehtimaan, että meille itsellemme riittää vene. Niinpä tarvitsen teitä vahtimaan yhtä pelastusvenettä ja pitämään tunkeilijat loitolla, kun itse huolehdin... ansioista. Heti, kun sekasorto alkaa, te ryntäätte alkujärkytyksen turvin kannelle varmistamaan venettä, ja minä liityn kymmenen minuutin kuluttua seuraanne."
Mies odotti hetken, että tiivis selostus saisi aikaa asettua tytön aivoihin, ennen kuin lisäsi: "Mikäli tilanteenne käy aivan liian tukalaksi, tulee teidän yksinkertaisesti poistua ja jättää minut. Tarkistukseni mukaan kaikissa pelastusveneissä on muutaman päivän muonat jo valmiiksi, ja sen pitäisi riittää maihin pääsemiseen." Sanat eivät olleet tarkoitettu mitenkään jaloiksi, todellisuudessahan häntä ei hiukkaakaan hetkauttanut toisen kohtalo. Sen nyt oli vain tarkoitus kuulostaa miellyttävältä, antaa hänelle hieman luottamusta.
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Apr 5, 2007 10:00:45 GMT 3
Tras nyökkäsi hieman vaisusti, sillä mies tuntui nauttivan tilanteestaan. Tras ei aivan jaksanut ymmärtää miehen mielenkiintoa ja innostusta. "Tunnutte... olevan kovin varma onnistumisestanne..." Tyttö mutisi vastaukseksi ja alkoi pukea ylleen pitkähihaista paitaa ja nahkaliiviä, tarkistaen tikarit ja puki sitten paksun viitan ylleen.
"Minusta tuo kuulostaa ryöstöltä, jossa on ihan yhtä suuri mahdollisuus onnistua kuin epäonnistua..." Tyttö mumisi masentuneena ja sulki viittansa soljen, näyttäen taas yhtä hennolta ja avuttomalta nuorelta naiselta kuin aamulla.
"Minä teen kyllä työni, ja nyt teilläkään ei ole mitään mahdollisuutta selvitä hengissä maihin jos minulla tapahtuu jotain, pitäkää se mielessänne, Graido" Tras jäi tuijottelemaan miestä kulmiensa alta synkkänä.
|
|
|
Post by submarine on Apr 5, 2007 14:22:43 GMT 3
"Niin no, koskaan ei voi olla aivan varma. Mutta jos osaa pitää päänsä kylmänä ja toimia järkevästi, onnistumisen mahdollisuus on melkoissen suuri", mies vastasi, naputellen samalla sormenpäitään toisiaan vasten. Niin, hän oli tietenkin suunnitellut kaiken äärimmäisen tehokkaasti ja hyvin. Ei syytä pelkoon, hän osaisi kyllä tanssia itsensä läpi tällaisesta sekasortoisesta tilanteesta. Niiden kahden miehenkin taltuttamiseksi oli jo loistokas suunnitelma. Tällaisina hetkinä hän saattoi vain sanoa olevansa tyytyväinen.
"Älkää toki huoliko minusta, vaan jättäkää se itselleni", tämä totesi, heilutellen hillitysti kättään. "Kuten sanoin, teidän tulee paeta hetimiten, mikäli joudutte liian suuriin ongelmiin." Kaikki se oli tietysti yhdentekevää, sillä hänhän ei voinut myöhästyä, koska oli jo suunnitellut kaiken aivan valmiiksi. Ja jos nyt piti ajatella, että mitä tapahtuisi jos hän ei ehtisikään, niin sekin oli helppoa: hän pakenisi jotenkin muuten ja sitten tekisi selvää tytöstä, joka oli hänet sinne jättänyt.
Kesti jonkin aikaa, ehkäpä juuri sen puolisen tuntia, ennen kuin mitään alkoi tapahtua. Mutta sitten, aivan ilman varoitusta, koko laivan lävitse kävi tärähdys, jolla ei tuntunut olevan mitään järjellistä syytä. Ja sitten seurasi vaimea huuto: "Hyökkäys, laivaan hyökätään! Merirosvoja!!" Mies suoristautui välittömästi, vaikka tämän kasvoilla olikin hieman järkyttynyt ilme. Merirosvoja? Mitä tämä oikein oli? Ei kai vain... Oliko onnettomuus tullut ryöväreiden muodossa? Hänen laskujensa mukaan todellisilla hyökkääjillä olisi mennyt ainakin muutama minuutti sen jälkeen, kun jotain oli tapahtunut... Mutta jos asia todella oli niin, että kaikki ne esineet olivat kutsuneet paikalle kokonaisen laivan ryöväreitä jollakin tavalla, niin ehkäpä se oli vain hyvä? Lisää kaaosta, jonka turvin paeta.
"No niin, nyt se sitten alkoi. Te tiedätte, mitä tehdä, kuten minäkin. Joten mennään sitten", mies kuitenkin totesi, tointuen nopeasti säikähdyksestään. Ei ollut aikaa alkaa ihmetellä, piti toimia. Sitten tämä oli jo juoksemassa kohti ruumaa.
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Apr 6, 2007 20:59:38 GMT 3
Siihen meni aikaa, ja Tras oli ehtinyt jo pakata tavaransa, tai pikemminkin ne kaksi nahkapussia vyöyärölleen vyölle, ja tikarit, muuta hän ei mukaansa ottaisi, puku saisi jäädä kuten muut pienet esineet, sitä kaulakorua lukuunottamatta.
Ja kun merkki tuli, Tras istui vuoteellaan unisen oloisena ja nosti nopeasti katseensa mieheen, suloisilla merensinisillä silmillään. Alku oli vaikeaa, kun tyttö tiesi mitä piti tehdä, mutta silmät eivät tahtoneet muuttaa väriään. Sinisillä silmillä Tras kammoksui tappelemista, joten ovelle kiirehtiessään tyttö nieleskeli.
Se ongelma katosi huutojen ja merenpauhun myötä, jotka kantautuivat tytön korviin. Tras juoksi ylös portaat kannelle, tarkisti tilanteensa ja puristi kätensä viitan alla tikareittensa ympärille, kylmät ja julmat esineet Trasenen käsissä.
Sitten tyttö saikin käyttöä jaloilleen, pinkaitessaan juoksuun hitaasti vaappuvalle laivan kannelle, ohi merimiesten, kohti sitä venettä- kiroillen kovaäänisesti.
|
|
|
Post by submarine on Apr 6, 2007 21:57:43 GMT 3
Kannelta saattoi nähdä, että laivalle tosiaan oli hyökätty: jollakin uskomattomalla tavalla melkein vastaavan kokoinen laiva oli päässyt aivan kiinni tähän, ja nyt sen kaikkea muuta kuin hyväntahtoinen miehistö oli nopeasti rynnimässä kohti toista, veitset ja sapelit välähdellen. Yllätyshyökkäyksen onnistumiselle ei tuntunut olevan mitään järkeenkäypää syytä, vielä ei ollut liian pimeää, eikä minkäänlaista sumuakaan ollut. Ainoastaan se, että tähystäjä oli mahdollisesti nukahtanut tai tälle oli tapahtunut jotakin muuta, tuntui edes jokseenkin mahdolliselta, muuten tämä olisi varmasti varoittanut jo reilusti etuajassa. Mutta ei, tähystäj oli aivan kunnossa, joskin järkyttyneen näköinen - syytä ei varmasti tarvinnut miettiä pitkään.
Olipa syy mikä tahansa, merirosvojoukko oli monilukuinen, raaka ja selvästi valmistautunut. Ensimmäiset tielle sattuneet eivät ehtineet edes kunnolla puolustautua, ennen kuin heidät iskettiin maahan. Onni onnettomuudessa oli, että tämä sentään varoitti montaa muuta, jotka kävivät joko vastarintaan tai nostivat välittömästi hälyytyksen. Pian laivan kannella vallitsi sekasorto, kun karjaisut, aseiden kalahdukset ja tuskanhuudot sekoittuivat toisiinsa. Tytön luokse tämä ei sentään vielä yltänyt, mutta asia saattaisi kyllä muuttua, etenkin jos kyseessä ei edes ollut vielä miehen mainitsema "pieni armeija."
Mies itse oli jo hyvää vauhtia kiiruhtamassa kohti ruumaa. Vasta aivan portaiden päässä tämä pysähtyi ja vilkaisi ympärilleen. Kauempana muutama merimies ryntäsi kannelle, mutta ei kuitenkaan huomannut häntä mitenkään. Miten olisivat voineetkaan, tällä hetkellä heillä oli paljon tärkeämpääkin ajateltavaa. Hän sen sijaan kurotti ottamaan seinältä soihdun. Sormet napsahtelivat sitä vasten hermostuneesti. No niin, nyt piti ottaa rauhallisesti, ei ollut mitään varaa virheisiin. Soihtu vasempaan käteen, oikea takin alle, veitsen kahvalle. Piti olla nopea...
Ruumassa, järeän lukitun oven vieressä, molemmat miehet näyttivän hyvin epäluuloisilta ja varautuneilta. Nämäkin olivat varmasti kuulleet jotakin, vaikkeivat välttämättä kovinkaan hyvin. "Mit' siellä oikein tapahtuu?" toinen tiukkasi nähdessään, kuinka jo aikaisemmin näkynyt mies kiiruhti alas, näennäisen hätääntynyt ilme kasvoillaan ja soihtu kädessään. "Siellä on hyökkäys, merirosvoja!" tämä huusi vastaukseksi, viittoen villisti soihdullaan portaiden yläpäätä ja kantta kohti. Molemmat vartijat näyttivät hätkähtävän, näiden silmät levisivät järkytyksestä ja sanaakaan sanomatta kumpikin lähti kantta kohti - toinen hieman toista ennen. Mies kiitti silmänräpäyksen ajan ties mitä siitä. Juuri, kun ensimmäinen mies oli ohittamassa häntä, hän veti salamana veitsen paitansa sisältä, sivaltaen samalla liikeellä tämän päätä kohti. Tämä päästi tuskanhuudon ja kompuroi taaksepäin, pidellen kasvojaan joiden yli kulki nyt koko pituudelta vino, verta roiskuva haava. Mies kirosi hieman, hänen olisi pitänyt osua kaulaan. Ehtimättä miettiä sitä tämä viskasi heti perään soihdun toista kohti, joka refleksinomaisesti koetti suojata kasvojaan. Soihtu osui tätä vatsaan, sytyttäen kankaan silmänräpäyksessä lieskoihin. Vartija kiljaisi epätoivoisesti ja alkoi sohia itseään, koettaen sammuttaa itsensä.
Samalla ensimmäinen oli kuitenkin ehtinyt toipua jo niin paljon, että tuskan läpi ymmärsi mitä oli tapahtumassa. Puoliksi karjaisten ja puoliksi kiljaisten tämä iski kaikin voimin hyökkääjäänsä kohti. Nyrkki nirhaisi silmäkulmaa, saaden nyt puolestaan miehen itse kompuroimaan taaksepäin. Melkein vaistomaisesti hän yritti viskata veitsen, joka kuitenkin meni hiuksenhienosti ohi. Silmään oli jo alkamassa kohota melkoinen mustelma, ruhjeinen ja kivulias. Mutta sille ei ollut aikaa, liekit eivät kestäisi loputtomiin! Karjaisten tämä potkaisi itseään iskenyttä vartijaa kaikin voimin nivusille, saaden tämän huutamaan ja taipumaan lähes kaksin kerroin. Se antoi hänelle tarpeeksi aikaa vetää miekkansa. Tuhlaamatta aikaa mies sivalsi vaikeroivaa vartijaa kaulaan, hiljentäen tämän lopullisesti. Ja heti perään tämä hyökkäsi kohti toista, joka oli juuri onnistunut tukahduttamaan lieskat.
|
|