Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Mar 20, 2007 12:54:34 GMT 3
Mies oli samankaltainen kuin äsken, muttei enää kylmä. Tästä ei enää hohkannut kylmän järjen hohde, vaan sulaneesta maasta paljastuikin jotain rentoa ja suopeaa, se hyväksyi Trasin.
"En voinut olla huomaamatta taidokkuuttasi silloin äsken", Miehen kumarrus antoi Trasille hetken, ja sitten tyttökin kumarsi pienesti, painaen hieman päätään ja ristiselkäänsä, silmät pidättäytyneenä kuitenkin miehessä. Se että mies uskalsi kumartaa niin syvään, kertoi että tällä todella oli syy ja rohkeutta tulla villitytön luo, melkein kutsusta. Epäilys oli sulanut jo vähän aikaa sitten pois, Tras tiesi kyllä että tämän ihmisen kanssa piti olla varpaisillaan, mutta jokin jännite oli katkennut jo kannella.
"Saanen sanoa, että taidoistanne olisi varmasti apua jo lähitulevaisuudessa. Oikeastaan enemmänkin, ne voivat osoittautua suorastaan välttämättömiksi" Tras kallisti päätään pari senttiä, osoittaen että kuuntelisi kyllä miestä. Vihreät silmät alkoivat hiljalleen tulkita miehen eleitä viileästi. Tämä oli varuillaan, mikä sai taas Trasin rentoutumaan enemmän. Mies todella tiesi mitä oli tekemässä, muttei osannut arvata hänen liikkeitään. Se osoitti ettei mies itse aikonut hyökätä- vielä.
"Jos haluatte kuunnella, voin kertoa erään asian, jota teidän tulisi ajatella tarkkaan. Kerron teille tästä, koska uskon tarvitsevani apua asiasta. Lisäksi teidän henkenne saattaa riippua siitä..." Trasin ele oli kertova. Tyttö nosti leukaansa korkealle, katsoen nyt miestä kaukaa ja korkealta, arvostelevasti. Ele kertoi hiemoisesta arvostelusta ja mietteliäisyydestä. Tarjous oli jotain mihin ei törmännyt usein. Mies tarvitsi hänen apuaan- siitä siis imarteleva sävy aiemmin, mielistely saattoi olla vain näyttelyä. Mies saattoi itse olla yhtä hyvä taistelemaan kuin hän, muttei näyttänyt sitä, antoi vastapuoen ymmärtää toista... todellinen huijari- ja siitä Tras piti.
"hmmm..." Leuka palasi tasolleen, alemmas, lopulta tyttö katseli sitä vanhaa pöytää, hyttinsä ainoaa ja kuluneinta huonekalua. Tilanne oli jännitynyt, ja koska mies selvästi tahtoi Trasenen vastaavan, kysyvän ehkä lisää, jää oli revittävä sirpaleiksi Trasenen tavoilla.
Tytön kädet lepäsivät nyt pöydälle laskettujen tikarien terillä, kuin suojina. Ne sai nähdä, sillä käsien vaikea asento osoitti vain kuinka helposti tyttö osasi käsitellä veistä- sekin oli uhkaus. Silti tapa oli yllättävä. Tytön hymy palasi uudelleen, ja nyt tyttö katseli miestä alta kulmien, pehmittäen tunnelmaa odotuksella, minuutilla. Ja samassa tyttö viskasi kätensä, kuin siinä olisi ollut tikari, ja näytteli taitavasti heittävänsä tikarin mieheen. Tyhjän käden heittäessa tyttö otti haara- asennon, kuin taisteluun valmiina.
He olivat kaukana toisistaan, joten tämä oli sallittua, taisteluhuijaus. Tras jäi asentoon ja seurasi murto- osa sekuntien ajan miehen reaktiota harhatikarille. "Hyvä..." Tyttö naurahti, puhalsi valkean kiharan poskeltaan ja kääntyi sivuttain, nyt täysin tyynenä ja hallittuna. "Mikä sai teidät uskaltautumaan.. Hmmm... No jaa, kertokaahan nyt lisää asiastanne- ja istukaa" Tras ojensi kättään ja osoitti valkealla sormellaan suurta tuolia ikkunoiden ääressä. Nyt Tras paljasti taas toisen puolensa, merensinisen ja ystävällisen. Ja niin silmien väri vaihtui.
|
|
|
Post by submarine on Mar 20, 2007 16:40:46 GMT 3
Mies näytti luonnollisesti säpsähtävän ja painuva hieman kasaan, kun tyttö teki valeheiton, mutta pysyi silti melkoisen ansiokkaasti paikallaan. Ehkäpä tämä oli jotenkin ehtinyt tajuta, että kyseessä oli tosiaan harhautus? Silmänräpäyksen ajan tämän kasvoilla oli totinen, ehkäpä hieman hämmästynytkin ilme, mutta sitten piirteet vaihtuivat taas paljon lipevämpiin, mielisteleviin. Mies paljasti pienen hymyn ja nyökkäsi, suorastaan kuin hyvälle vitsille. Sitten tämä noudatti kehotusta ja kävi istumaan tuolille, tyytyväisenä asioiden kulkuun. Vaikka hetken hän olikin epäillyt epäonnistuneensa, tyttö oli kuitenkin nielaissut syötin. Ja nyt pitäisi vain kelata siimaa takaisin, hitaasti ja rauhallisesti...
"Niin, katsokaas, Tämä laiva tulee oletettavasti hyvin piakkoin kohtaamaan suuren epäonnen, sanoisimmeko suorastaan tuhon. Silloin tulee tapahtumaan asioita, jotka varmasti nostattavat valtavasti epäjärjestystä, vähintäänkin mellakan. Minä itse aion hyötyä siitä parhaalla mahdollisella tavalla. Täällä ei ole kuin neljä pelastusvenettä, kolme suurta ja yksi pieni. Jos menemme suoraan asiaan, niin sanottakoon että tulevien tapahtumien alla kukaan ei tule vahtimaan arvoesineitä ruumassa, eikä pelastusveneitäkään. Mutta on hyvin mahdollista, että mikäli haluaisin - tai me haluaisimme - päästä käsiksi arvoesineisiin, voisivat pelastuveneet joutua tuhon omiksi sillä aikaa. Ehkäpä nyt ymmärrätte mihin tähtään, hmmh? Lupaan, että osuutenne tulisi olemaan huomattava", mies selitti tasaisella äänellä ja piti sitten tauon välissä.
"Joten, kiinnostaako tämä teitä? Kerron teille yksityiskohdat vain, mikäli olette mukanani?" mies kysyi lopulta hiljaa, kumartuen hieman lähemmäs. Ohimennen hän laski päässään mahdollisuuksia sille, että tyttö päättäisi pettää hänet, muttei ollut turhan huolestunut asiasta. Kyseessä oli kuitenkin nyt merimiehen tappanut henkilö, jota tuskin uskottaisiin aivan helpolla täällä. Ja vaikka asia paljastuisikin, hänellä olisi kuitenkin aikaa paeta, tai ainakin hänen laskujensa mukaan oli.
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Mar 20, 2007 19:30:16 GMT 3
Tras arvasi jo miehen puhuessa mihin tämä tähtäsi- ja vaikka kuunteleminen oli toki mielenkiintoista, Trasille tuli toinen huoli- ei tyttömäinen, ja silti niin tyttömäinen. Se sinisilmäinen tyttö alkoi nyhjätä hermostuneena pukuaan, kuin tahtoen siitä eroon- ja niin tämä halusikin. Tras halusi taas vaihtaa housuihin, ja hermostuneena tukalasta, pistelevästä ja ahtaasta olostaan tyttö istuutui punehtuneena sängyn laidalle, vetäen kädet taakseen nojiksi, jottein repisi itseltään vaatteita pois- kuuma- ahdasta... " Niin, aivan..." Trasene avasi hiuksensa auki ja alkoi puolestaan nyhjäämään niitä, kuunnellen olennon sanoja, nielaisten kaikki melkein samalla kerralla, keskittymättä enää sen enempää. Nyt siinä istui avuton tyttö.
Ahdasmielisenä Tras suki hiuksiaan, ja pelästyi jopa hieman kun mies kumartui tuolillaan. Tras käänsi katseensa mieheen suurin merensinisin silmin. "Minä-" Tyttö nousi ylös ja harppoi hermostneena olostaan viinipikarille. "Otatteko? Hmmm.." Tras kaatoi kahteen pikariin, ojensi ja odotti että mies reagoisi. "Miettikää kahdesti mitä teette, olen taitava lääkkeiden ja myrkkyjen käsittelijä..." Siinä se oli, taas uhkaus, tai pikemminkin testi, mutta Tras laski saman tien pikarin, luovutti ja kääntyi. Olo oli kamala. Oli kamalaa edes yrittää keskittyä. Trasilla oli kuuma, tukala ja oksettava olo, joka ei vain lähtenyt. Tyttö yritti ottaa tukea pöydästä, horjahti, ja sai tartuttua sängynkarmista, heittäen kuitenkin varoittavan katseen mieheen. Ääni oli päättäväinen, mutta muuten sängylle voipuneena istuutuessaan Tras näytti kituvalta. "En... Välitä rahasta, tai koruista niin ollenkaan. En ole rikas, minulla on muut tavat elättää itseni, mutta voin silti auttaa, tämä meri..." Tyttö heitti kärsivän katseensa ikkunoihin "...tekee minut hulluksi ja sairaaksi"
|
|
|
Post by submarine on Mar 20, 2007 21:35:23 GMT 3
Mies pani kyllä merkille toisen omituisen käytöksen, mutta päätti olla kiinnittämättä huomiota siihen. Olisi varmaankin parempi antaa tämän olla rauhassa tässä asiassa, kyseessä oli kuitenkin epätasainen ja arvaamaton henkilö. Hän ei halunnut väittää tälle vastaan, ainakaan vielä. Myöhemmin, jos tämä olisi vielä hengissä eikä pitäisi suuta soukalla, hän ei epäröisi hetkeäkään tehdä loppua tästä hullusta. Mutta juuri nyt tyttö oli liian käyttökelpoinen siihen. Vaikkapa syntipukiksi... Viinin hän otti vastaan hiljaa, muttei kuitenkaan juonut, pyöräytteli sitä vain kädessään laiskasti, koettaen näyttää rennohkolta sen kanssa. Toinen käyttäytyi sillä aikaa kaikkea muuta, kuin normaalisti, horjahteli ja joutui ottamaan tukea. Oliko tämä sairas, vaiko todella vain pahoinvoiva? No, eipä sillä loppujen lopuksi olisi paljoa väliäkään.
Ei välittänyt rahasta? Se tietenkin kasvatti hänen osuuttaan siitä, mitä aluksi oli kaavailtu - vaikka hän olisi tosiaan saattanut tehdä ihmisrauniosta lopun muutenkin kun sen aika tulisi. Nyt se ei enää ollut niin välttämätöntä, mutta hyödyttömänä tämä saattaisi olla pelkkä turha muonan kuluttaja pelastusveneessä... Pohtiessaan enemmän tai vähemmän kieroja mies nyökkäsi samalla osaa ottavasti. Sitten tämä nojautui taas lähemmäs toista, puhuen hiljaisella ja tasaisella äänellä. "Katsokaas, satun tietämään, että on tahoja jotka haluavat tämän laivan pois päiviltä, tahoja joiden kanssa ei ole leikkimistä. Olette valinnut viisaasti auttaessanne minua, sillä niin te vältätte vetisen haudan", mies selitti, kuulostaen vähintäänkin salakähmäiseltä. Hän varoi äärimmäisen tarkkaan käyttämästä missään vaiheessa termiä "neiti", koska juuri sitä, tai jotakin vastaavaa, äsken kokeillut oli nyt kurkku auki matkalla merenpohjaan. "Se on joko tämä ilta, tai sitten seuraava. Tiedän siitä muutamaa tuntia aikaisemmin."
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Mar 21, 2007 12:08:31 GMT 3
Tras painoi päänsä sängyn tolppaan, nieleskeli hiljaa ja katseli kuumeisena ulos. Tyttö hengitti suu raollaan, kuunteli, ja siinä kippurassa istuessaan tämän voimat palailivat kunnes tyttö ojensi vaativasti kätensä ja otti itselleen pikarin mieheltä, juoden. "Ette ihan ymmärrä. En todellakaan ole mukana hankkeessane ellen hyödy siitä mitenkään..." Tras nosti lähes uinuvan katseensa mieheen ja hymyili ovelasti, tosin siitä puuttui hymyn pistävyys.
Hengitettyään pari kertaa raskaasti henkeä ja laskettuaan tyhjän pikarin sängylle, Trasene nousi sängyltä ja nousi hieman voipneena seisomaan. "Tosiaan, olette siis ajaneet kaikki muut tällä laivalla matkustavat tuhoon, rahantakia?" Nyt Silmät kääntyivät terävien nuolien lailla mieheen, ja meren sinisyyteen alkoi sekoittua vaaralisen vihreää. "Parit, naiset...lapset?" Tras jäi tuijottamaan miestä silmiin, antaen kyllä hyvin ymmärtää mitä ajatteli, näytti vihansa. "Ja minä auttaisin teurastuksessa vain koska pyydätte, ilman palkkiota, vain koska hieman avititte kannella? Hah!"
Tras puristi hetkeksi kätensä nyrkkiin ja lipui hytin hämärssä pöydälle, tikarien luo, kumartui, ja avasi laatikon pöydältä, ottaen noin ihmisen pään kokoisen pussin, joka oli selvästi hupenemaan päin, ja pienemmän nahkaleilin. "Teillä on siis vain hetkiä aikaa miettiä miksi olisin mukana, koska voin yhtähyvin tappaa teidät siihen, en ole teille mitään velkaa, ja suunnitelmanne-" Taas vihreät silmät heittäytyivät mieheen päin. "En pidä siitä mitä kerroitte..." Tyttö otti taas pikarin, ja kaatoi leveään karahviin tummaa viiniä. "... enkä siitä että edes pyysitte minua mukaanne, kuin todella tahtoisin tappaa jokaisen jonka näen" Tyttö otti jotain murskatulta einältä näyttävää ja laski sitä pikariin vinin päälle, sekoittaen sitä puutikulla joka näytteli puulautasella haarukkaa. Trasene otti pienemmän pussin, ja laski siitä hieman valkeaa tomua viiniinsä, otti karahvin käsiinsä ja joi, katsellen nyt ulos sumuisista ikkunoista. "Se mitä kannella tapahtui... Minä tapoin kyllä miehen, en kiellä, enkä kadu, sehän ei kävisi sotilaalle tai..." Tyttö laski katseensa hetkeksi kuin loukkaantuneena "villitytölle"
Sitten kului minuutteja, kun se vaaleatukkainen, hienostuneesti pukeutunut villi, joi hitaasti karahvinsa tyhjäksi, ja laski sen lopulta pöydälle. Sitten alkoi taas jyskyttää. Tytön silmät alkoivat muuttua vihreiksi, ja kyllä tästä vielä pystyi tulkitsemaan pahoinvointia, mutta silti tyttö yksinkertaisesti melkein hyökkäsi miestä pin, ahdisti tämän tuoliinsa, otti käsinojista kiinni ja toi kasvonsa aivan lähelle miestä. "Kuunnelkaa tarkkaan, herraa... hmmm... Minulla on ehditus, muutenhan en antaisi teidän istua tuolissani, kyllä vain..." tyttö kallisti päätään. "Minä todella tiedän että olette huijari, tiedän mitä sananne voivat saada aikaan, mutta tietäkää, minua on vaarallista pettää..." Tytön ääni oli hunajaa ja silkkiä, silmät pistävät ja iho huokui kuumuuttaan. "Minä en halua muuta kuin... joko aarnikotkan kun pääsemme maihin, tai saattajan ja hevosen, haluan takaisin pohjoiseen... Yllättävän pieni pyyntö, eikö totta, mutta enempää en tarvitse jotta auttaisin tuollaista- " tytön uudesta, lähes julmasta hyystä pystyi tulkitsemaan mitä tahansa, ja hitaasti tyttö nousi. "Olenpa halpamainen" Tyttö nauroi ja hymyili miehelle "suostun tälläiseen teurastukseen hollikyydistä pohjoiseen!" Hymyillen tyttö sipaisi otsaansa ja istuutui uudelleen paikalleen sängylle. "miten on?"
|
|
|
Post by submarine on Mar 21, 2007 17:05:00 GMT 3
Miehen ilme vaihteli moneen kertaan, hämmästyneestä raivostuneeseen ja siitä taas muutamaan muuhun, joita oli vaikea tulkita. Mutta kaikki niistä näkyivät vain silmänräpäyksien ajan ja vaihtuivat pian toisiin. Loppujen lopuksi miehellä oli yhä lipevä, alentuva ilmeensä, kuin naamio. Todellisuudessa tämä oli hermostunut ja tuskastunut toisen aaltoilevaan luonteeseen. Loppujen lopuksi tämä asetti viinilasin syrjään ja asetti - aavistuksen jäykästi, sen saattoi huomata - sormensa toisiaan vasten. "Minä suostun ehtoihinne. Mutta sallikaa minun selventää: En tarkoita, että olisin mitenkään "myynyt" tätä laivaa, sen kohtalo olisi tullut toteen aivan ilman minuakin. Minä aion lähinnä... pelastaa, mitä pelastettavissa on. Olen yhtä paljon sivustakatsoja tässä kuin tekin, ainoastaan sillä erotuksella, että minulla on tietoa asiasta jo ennalta. Miehistön varoittaminen olisi turhaa, se aiheuttaisi korkeintaan sen, ettei kukaan pelastuisi. Mutta siltikin, meidän kummankaan ei tarvitse tappaa ketään, ainoastaan paeta. Täällä tulee olemaan täydellinen kaaos, tuho ja kuolema valloillaan, mutta ei meidän toimestamme, vaan mainitsemieni tahojen."
No jaa, ehkäpä mies valehteli. Jos hän olisi todella halunnut uhrautua, varoitus olisi voinut pelastaakin jotakin. Mutta hän kyllä kuolisi siitä, juuri niiden tahojen vihasta. Tämä oli hänen sopimuksensa mukaista, häntä ei tarvittu jälkeenpäin eikä niitä kiinnostanut enää hänen kohtalonsa, kunhan laiva vain jäisi niiden armoille. Hän ei tiennyt, mitä "ne" olivat, mutta niiden kanssa ei ollut leikkimistä. "Me olemme vain välttämässä muiden väistämätöntä kohtaloa, emme vaikuttamassa mihinkään muuhun, kuin omiin henkiimme. Vaikka laivan pelastaminen olisikin jalo aate, se olisi väistämättä vain kuolemaksi." miehen ääni oli vakaa ja varma.
Varovasti mies mietti mielessään, kuinka paljon tytön vaatimus maksaisi ja olisiko arvokkaampaa vaientaa tämä lopullisesti pelastusveneellä tai maissa. Tällä hetkellä hän oli päätymässä vaientamisen puoleen, ja juuri siitä syystä hymyili hieman maireammin. "Joskus elämä vain on sellaista", hän lisäsi, lähinnä ajatuksilleen - mutta hyvin se sopi hänen aikaisempaan puheeseensakin.
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Mar 22, 2007 19:16:43 GMT 3
Tras mumisi jotain, peittäen epäilyksensä vienoon hymähdykseen, nojaten päänsä seinään takanaan. "hmm... Mitä täällä sitten tapahtuu?" Tyttö kysyi ja vilkaisi miestä, nostaen jalat syliinsä suuren hameen kera. Trasia kiinnosti miehen hanke, sillä näytti siltä että näin hän pääsisi nopeasti kotiinsa, edes maihin, jollei mieheen ollut luottamista. Hän pitäisi kyllä huolen että mies ei selviäisi tästä hengissä, aiheuttanut niin monen ihmisen surman- varmasti pelkästä rahan himosta.
Tuhahtaen tyttö sitten nousi istumaan ja hieroi otsaansa kylmällä kädellään "hyvä on, olen mukana kunnes itse toisin päätän. Jos tämä menee pelkäksi teurastukseksi, uskoni valaanne saattaa.. hieman horjahtaa..." Tyynenä tyttö nousi, meni taas viini karahville ja alkoi murskata lisää sitä kuivan heinän tapaista. "ymmärrättehän että nuoren naisen pelastaminen laivasta, se saattaa näyttää hyvin... epäilyttävältä, ja minä en, kuten näitte, siedä sellaisia... väärinkäsityksiä" Trasene laski katseensa lattiaan hieman pahoillaan. "Olen kuitenkin mukana hankkeessanne, luultavimmin loppuun saakka, jos vaikka pääsisin joskus maihin. Vaarallinen vilkaisu mieheen kertoi että tämä saisi jo nousta ylös. "Mutta jos nyt sallitte, herraa..?" Tras kallisti päätään ja katseli taas miestä hetken arvioiden, laskien sitten käden vatsalleen "ymmärrätte kai että näissä vaatteissa on tukalaa. Tulkaa sitten vahvistamaan tietoja, myöhemmin. Nyt haluaisin olla rauhassa hieman aikaa, minusta olisi varmasti enemmän hyötyä terveenä ja levänneenä" Vaativa katse melkein työnsi miestä ulos hytistä.
|
|
|
Post by submarine on Mar 22, 2007 19:54:23 GMT 3
"No siis, jos puhun nyt aivan raa'asti silkasta oletuksesta, uskoisin että tämä mainitsemani taho tulee kuljettamaan pienen armeijan verran kylmäverisiä tappajia tähän laivaan heti, kun on sen aika. Ja nämä sitten aikovat joko teurastaa tai vangita jokaisen, joka laivasta löytyy. Minulla ei ole aavistustakaan miksi, enkä usko että se minulle selviääkään", mies kaavaili toiselle. Niin se oli hänelle kerrottu, joten kaipa niin tapahtuisi. Mutta sen hän tosin jätti pois, minkä osan itse omasi tässä kaikessa. Toisen ei tarvitsisi kuulla siitä, ei todellakaan. Se vain vaikeuttaisi asioita, saattaisi tehdä niistä jopa mahdottomia tässä tilanteessa. Kaiken kaikkiaan hän teki tämän kahdesta syystä, joista äärimmäisen paljon painavampi oli henki. Jos hän kieltäytyisi tästä tai jäisi kiinni, ei seuraavaa päivää tulisi - ainakaan hänelle. Toinen oli tietenkin raha, hänen jo merkittävän palkkionsa lisäksi pieni rahdinryöstö nostaisi sen niihin lukemiin, että sillä eläisi muutaman vuoden melkoisen paksusti. Kaiken kaikkiaan, hän ei yksinkertaisesti voinut kieltäytyä tästä, eikä olisi halunnut vaikka olisi voinutkin.
"Vakuutan teille, ei tule olemaan minkäänlaisia väärinkäsityksiä. Tämä kaikki järjestyy hyvin, me lähdemme, rantaudumme ja lähdemme omille teillemme. Te saatte vaatimanne, pääsette kotiinne ja voitte elää rauhassa", mies vakuutti, nojautuen eteenpäin sormet toisiaan vasten. Tämä näytti melkein luotettavalta, niin melkein että typerämpi olisi saattanut nielläkin sen ja pitää tätä aivan hyväaikeisena. Hän kyllä arvaili itsekseen, että tyttö ei lukeutunut niihin typeryksiin, ja olisi kyllä varuillaan - kukaties aikoisi jopa tappaa hänet. Mutta hän olisi kuitenkin etevämpi, kuten aina, iskisi ensin. Sillä hänhän oli aina selvillä kaikesta, josta oli tarpeellista olla selvä. Tähän asti mikään hänen elämässään ei ollut epäonnistunut turhan suuresti. Tietenkin hän oli silloin tehnyt paljon pienempiä juttuja, mutta hällä väliä. "Niin tosiaan, tapaamme sitten myöhemmin", tämä ilmoitti lyhyesti astellessaan ulos ja sulkien oven perässään. Askeleet kulkivat suoraan hänen hyttiinsä.
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Mar 23, 2007 12:27:19 GMT 3
"Graido..." Tras sanoi itsekseen hiljaa kun mies oli lähtenyt, tuijotellessaan oveen tämän mentyä. Nimi oli pohjoisesta, ja tarkoitti viekasta, ovelaa. Tras päätti nimetä miehen, jotta tämä ikänsä tietäisi kuka olisi hänen silmissään. Muutamia kysymyksia vilisteli hameen helmoista nurkkiin kun Tras viimein pääsi riisuutumaan puvustaan hämärässä. Miksi juuri se mies pelastuisi kun ne jotkut hyökkäävät, miten raha siihen liittyi- lahjomista? Ja miksi mies tahtoi hänet mukaansa? Voima ei ehkä ollut syy, eikä Tras miettinytkään muita syitä kuin jonkin lainen muuri, piilopaikka, suoja jonka sekaan pystyi kätkeytymään, sitä kutsuttiin aöibiksi, ja siksi Tras oli maininnut 'väärinkäsityksstä' , mutta mies oli kieltänyt sen. Mihin kaikkeen hän itse oli nyt siis liittymässä? miksi häntä tarvittiin.
Tras huomasi kuitenkin tuntevansa tietynlaista kiitollisuutta miehelle- ei ehkä hengen pelastuksesta, vaan jonkinlaisesta uudesta tekemisestä, jopa ehkä nopeammasta pääsystä kotiin, vaikka ei toinen laiva vamaankaan tätä nopeampaa kulkisi jos se kantoi mukanaan sotureita ja sitten suuren lastin kultaa. Tras huokaisi. oli mies antanut hänelle sentään jotain mitä ajatella, kuin antaisi koiralle luun sijasta kepin. Sitä se pystyi pukemaan ja repimään, muttei syömään.
Ja hiljaa Tras, nyt omissa rakkaissa vaatteissaan kävi levolle, kasvot ovelle, tikarit toisen käden luona tyynyn alla- kuten aina joskus luolalla kun Tras ei ollut varma kaatajien aikeista. Siihen se tyttö nukahti, kippurassa kuin pieni lapsi.
|
|
|
Post by submarine on Mar 23, 2007 16:29:39 GMT 3
Parisen tuntia, arviolta kolme tai neljä, mies istuskeli kaikessa rauhassa hytissään, vaikka rauha olikin lähinnä suhteellista. Päänsä sisällä hänellä myrskysi, monestakin syystä. Hän kävi läpi monta suunnitelmaa ja tutki niiden muuntujia. Ensin täytyisi kyetä pakenemaan, kun teurastus alkaisi - hänelle oli tehty hyvin selväksi, että jos hän ei olisi silloin poissa, kukaan ei osoittaisi myötätuntoa. Sitten tuli suunnata lähimpään satamaan, sieltä taas selvittelemään muutama vanha asia ja lopuksi etsittävä vielä mukava asuinsija. Kaiken kaikkiaan, tylsää ei ainakaan tulisi, mutta ei kyllä vaikeaakaan. Hän oli jo ottanut kaiken huomioon, joten periaatteessa ainut ongelma oli odotella ajan kulumista...
Itse hytti näytti melko tavalliselta, vähine kalusteineen ja likaisine tiloineen. Lattialle tosin oli levitetty suurehko, mustasta kankaasta tehty liina, jonka päälle oli aseteltu muutamia esineitä. Kokenut merimies olisi varmaankin tunnistanut niistä muutaman - ja heittänyt yli laidan saman tien. Riipuksissa, veistoksissa ja muissa esineissä oli kaikissa kuvattu laiva jonkinlaisen tuhon edessä: laivoja purjeet riekaleina ja ruoka lopussa tuuliajolla, laivoja kareilla, laivoja uppoamassa, laivoja ryöväyksen kohteina. Ei vaatinut suurtakaan päättelykykyä keksiä, mitä ne merkitsivät jos niissä olisi mahtia. Ohimennen mies poimi käteensä pienen hopealautasen, johon oli kaiverrettu laiva, jota ilmeisesti joksikin jumalaksi tarkoitetun nyrkki iski taivaista. Näiden kaikkien esineiden hankintaan oli mennyt paljon aikaa, vaikka se ei aina ollutkaan maksanut paljon mitään - vaikka muutaman kerran joku olikin ruvennut vaatimaan melkoista hintaa. Kirottuja esineitä ei yleisesti ottaen pidetty säilyttämisen arvoisina, selvistä syistä, vaan niitä joko manattiin puhtaiksi, heitettiin mereen, haudattiin tai vain yksinkertaisesti tuhottiin. Mutta nyt se vihdoin oli tehty, eikä ollut epäilystäkään etteikö se toimisi. Oli vain ajan kysymys...
Ajatuksiinsa syventyessään mies vilkaisi ovea, varmistaen että se oli lukossa - sekä omalla lukollaan että hänen pikaisesti itse asentamallaan salpamaisella. Oli se, ja hyvin olikin - hänen lukkonsa oli tehty teräksestä ja ole melkein kämmenenlevyyden paksuinen. Painoi kuin synti, mutta nyt se olisi sen arvoista. Tätä oli tosiaan suunniteltu jo pitkään. Hän arvosti henkeään melkoisesti, niin paljon että mikään typerä virhe ei sitä tulisi viemään. Sitten tämä antoi itsensä vajota hiljaa uniseen pohdintaan. lepo ei olisi pahitteeksi.
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Mar 26, 2007 12:04:15 GMT 3
Tras heräsi- tietämättä oikeastaan mihin, tietämättä ajasta mitään. Sen tyttö tajusi että oli kuitenkin virkeä, levännyt, tosin vielä hieman uninen. Unissaan tyttö oli kierinyt sängyllään, ja ilmeisesti peitellyt itsensä vaivoin. Tikarit olivat unohtuneet, toinen oli kaukana sängyn päässä ja toinen lattialla. Siinä hitaasti silmät puoliummessa noustessaan, tytön mielestä oli kadonnut lähes kaikki päivän tapahtumat, tai sitten tämä ei vain miettinyt niitä. Ei ollut enää tyttöä joka saisi tänään ehkä taistella hengestään, ei merimiehen surmaajaa, ei omasta elämästään neuvottelijaa. Siinä nousi nuori tyttö, uninen, kuin aamukasteesta pehmeästi noussut nuori puuntaimi.
Tras haukotteli makeasti ja venytteli, maiskutellen suutaan- kylpy ei olisi ollut pahitteeksi, mokoma laiva... merivesikylpy... Tras tuhisi ja haukotteli uudemman kerran, ja kurkotti pöydälle ottamaan suuren harjansa. Uudelleen peittoon kääriytyen tyttö alkoi harjata sotkuisia ja pitkiä hiuksiaan sillä autuudella jolla lapsikin olisi pärjännyt vaikka viikon eteenpäin.
Laivan ahdas, tunkkainen ja hämärä hytti masensi usein Trasia, mutta nyt, herättyään ihanasta unestaan tyttö oli jälleen noussut suden viereltä omassa kotonaan, luolalta, ja olisi juuri huomannut miten yön aikana puu oi palanut tuhkaksi. Luolan kiviseinät, niihin maalatut rakkaat kuviot ja laulun sanat, seinien kiviraoissa vielä palamattomia ja palaneita päreitä, hunaja kynttilöitä... Suuren vuoteen jalkopäässä askeleen parin päässä kivestä ja savesta vuorattu takka ja kiviuuni, sen äärellä ylä saviastioita ja pata eilisen jälkeen, siitä olisi hyvä aloittaa päivän työt... Aurinko paistoi paislaoven ienistä pienistä raoista, ja oli niin hiljaista, niin kotoisaa ja turvallista... Susi nukkui siinä hierellä, ruskeat aaltoilevat hiukset vallattomina... Sudenpentu löytyisi ehkä taljojen ja huopien alta jos etsisi, tai sitten tämä oli mennyt leikkimään jo Tikan ja Jayun kanssa, tahtomatta herättää isää ja äitiä. Siinä oli hyvä olla, katsella omaa rakastaan, kuinka tämän rinta ja selkä nousi ja laski hitaasti, kuinka lämpimältä tämä näytti. Iho ruskettubut kaikista niistä leikeistä lasten kanssa joella, ehkä viimeyön naarmuja selässään... Jokin särki tytön unelmat kuin nyrkki olisi lyöty lasiin, ja säikähtäneenä, yhä harjaten hiuksiaan käsi pysähtyneenä tyttö nosti merensinisen katseensa ymmärtämättä- miksi?
|
|
|
Post by submarine on Mar 26, 2007 16:27:24 GMT 3
Miehen mietteet - juonet - olivat hiljalleen saavuttamassa tiettyjä pisteitä, joita saattoi kutsua päätteiksi. Vaikka tässä tilanteessa ne tosin olivatkin vain välipysähdyksiä, jotka johtaisivat uusiin. Kuten esimerkiksi erään tietyn kauppiaan ryöstäminen, jota hän pyöritteli päässään - rahaa ei voinut koskaan olla tarpeeksi. Mutta kuitenkin, hän ajatteli jo, että ehkäpä ottaisi myös tämän vaimon panttivangiksi ja kiristäisi näin jopa lisää rahaa. Ja sen jälkeen seuraisi ehkäpä vielä jotakin... Jos kaikki toimisi kaikissa hänen suunnitelmissaan - hän elätteli jopa toiveita siitä - hän olisi lopussa rikas kuin pieni kuningas.
Äkillisesti ajatukset keskeytti jokin, jonka mies ikäväkseen joutui toteamaan tuntevansa. Se alkoi pienenä syyhynä aivoissa, mutta tuntui pian aivan sietämättömältä. Hänen oli pakko kiinnittää siihen huomiota. Ja heti kun niin teki, alkoi se sietämätön puhe. Se oli kuin rottia olisi huutanut veden alta kuorossa, paitsi että rotat olivat kuolleet jo aikaa sitten. "Onko kaikki kunnossa?" ääni tiedusteli hänen päänsä sisällä äärimmäisen tunkeilevasti. "Kyllä, kaikki on kunnossa, oikea hetki on milloin tahansa", mies vastasi mielessään. Se oli outoa, ajattelu niin että joku kuuli sen. Se myös oli saanut hänet huutamaan päässään toistuvasti yhtä ja samaa näiden keskstelujen aikana, ettei olisi ajatellut liikaa. "Hyvä. Se tapahtuu tänään, kolme tuntia tästä hetkestä. Poistu laivalta siihen mennessä, mikäli haluat selvitä", tuli yksiselitteinen vastaus. Ja sitten oli hiljaista. Mies odotti melkoisen kauan varautuneena, kunnes saattoi huokaista helpotuksesta.
Mutta nyt tuli toimia, aikaa oli rajallisesti ja hänellä olisi paljon tehtävää. Ensi töikseen tämä nousi välittömästi ylös, työnsi esineet syrjään keskeltä lattiaa, lähti huoneesta ja lukitsi oven perässään. Tältä puolelta hän ei kyennyt lukitsemaan omaa, reilusti turvallisempaa lukkoaan, mutta heikompi sai nyt riittää. Sitten tämä lähti astelemaan tytön hyttiä kohden, koettaen näyttää mahdollisimman rauhalliselta. Hän oli ollut muutaman tunnin aloillaan, kolmen tunnin kuluttua olisi jo pimeää... Päästyään lopulta sinne hän koputti hetimiten oveen, rauhallisesti mutta lujasti.
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Mar 27, 2007 11:34:37 GMT 3
Merihiehiä... trasene ehti tajuamaan ennenkuin kolme miestä tarttui häntä- yksi niskasta, yksi kädestä, ja heittivät hänet alas vuoteelta. Tyttö huudahti, ja yritti nousta älähäen ylös, kun raskas saapas painettiin tytön selälle- ja sitä painettiin.
Tras valitti, ja joutui jäämään maahan. Miehet, heitä oli kolme, eivät puhuneet, puhisivat vain kummallisesti. Potku- vatsaan lantion yläpuolelle, sai Trasin älähtämään uudemman kerran, nyt oikeasti kivusta, ja samalla hän tunsi käsiensä revittävän yhteen, ne sidottiin, ja jalka nostettiin.
"eih!" Tras älähti taas kun raaka koura nosti hänet hiuksista seisomaan. Pinnallinen potku suuntautui jonkinn vatsaan, mutta samassa Tras oli taas lattialla lyönnin voimakkuudesta. Taas tyttö revittiin ylös, ja tällä kertaa, pelästyneenä koko hommasta, tyttö painautui vain hieman kumaraan valittaen kipujaan. Miehet lähtivät raahaamaan tyttlä ovelle, ulos, käytävään, portaisiin... kannelle
Trasille tuli mieleen, ennenkuin hänet paiskattiin laivan pannelle niin että poskeen ja jälki, että olisi huudettava Zakartea avuksi, sillä tämä alkoi mennä huonoon suuntaan. "Zah-" Tyttö yritti, mutta paitsi että uusi potku vatsaan vaiensi hänet, sumea muisti kertoi ettei Zakarte ollut siellä. Taas hänet revittiin ylös, joku löi päähän, kerran, kahdesti, ja sitten tyttö yksinkertaisesti sai tippua polvilleen kannelle.
Käsittelyn takana oli partasuun hyvä ystävä, ja nyt tämä pyhui ensimmäisen kerran "Kokeillaan kuinka sinä kiljut kun-" Mies otti veitsen vyöltään "Kun sinun kaulaasi puukotetaan"
Trasene tunsi kuinka häntä nostettiin käsistä, ja vääntövoima oli niin suuri että Tras luuli että hänen kätensä vääntyisivät- ja alkoi kiljua niin kovaa kuin ikinä sai kurkustaan.
|
|
|
Post by submarine on Mar 27, 2007 15:24:24 GMT 3
((Hmmh... ymmärtääkseni tämä kaikki tapahtui hytissä, joten pelaan sen mukaan. Voin muuttaa vuoroa, jos niin ei ollutkaan.))
Mies jäi hetkeksi odottelemaan ovelle, ehti jo jopa hieman ihmetellä että kukaan ei tullut avaamaan. Mutta sitten tämän korviin kantautuivat heikosti äänet kannelta, eikä jäänyt arvailun varaan, mitä oli tapahtumassa. Jotain pirun kostonhimoisia typeryksiä! Hän oli jopa elätellyt toiveita, että tästä selvittäisiin ilman väkivaltaa! Mutta ei kun ei. Nopein juoksuaskelin tämä ryntäsi aivan kannelle vievän oven viereen. Mies veti miekan esiin jo valmiiksi, tutkien äärimmäisen lyhyen hetken sen terää. Partaveitsenterävä kuten aina. Aseita piti pitää kunnossa. Ja sitten, niin nopeasti kuin kykeni, mies käänsi ovenkahvaa. Oletusarvona oli se, että merimiehillä oli jotain aivan muuta tekemistä, eikä häntä huomattaisi ennen kuin olisi myöhäistä.
Kun ovi aukesi, mitään selitystä ei tarjottu. Villin huudon kera mies loikkasi heti kohti ensimmäistä merimiestä, tavoitellen tämän päätä tai kaulaa miekansa terällä. Ja jos se onnistuisi, hyökkäisi hän hetimiten seuraavan kimppuun. Muuten voisikin tulla melkoisia ongelmia...
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Mar 27, 2007 18:11:06 GMT 3
Miehet lähtivät raahaamaan tyttlä ovelle, ulos, käytävään, portaisiin... kannelle, näinhän minä sen selitin tuossa ylhäällä, mutta eihän tuovastauksesi tarvitse kuin pientä viilausta.
Trasin huuto katkesi, ja muuntautui tukahtuneeseen karjahdukseen, kun tyttö jonkin seurauksena paiskautui taas lattialle.
Miehet säikähtivät sitä raivokasta huutoa, joka heidän takaansa tuli, ja samassa ensimmäiseltä heistä olikin jo katkaistu henkitorvi. Pienen amatöörimäisen väistelyn jälkeen oli toisen vuoro, tämä sai osuvan piston vatsaansa.
Kolmas, tuo Trasia pidellyt, oli perääntynyt nyt jo Trasin huohottavan kehon taakse kannelle, ja Tras käytti tilaisuutensa, vaika yskähtikin verta, tyttö potkaisi laivan kannelta kipeästi miestä haaraväliin, jääden sitten vain nieleskelemään verta ja huohottamaan, kun mies karjaisten painautui kaksin kerroin.
Tras melkein itki tilanteessaan. Hakattuna, jos ruhjeet olivat liian suuria, hän ei voisi auttaa miestä aikeissaan, ja tämä luultavasti tappaisi hänet hyödyttömyyden ja tiedon vuoksi. Tyttö käpertyi kippuraan laivan märälle kannelle ja veti nopeasti ja paniikin omaisesti henkeä minkä ehti, työntäen kielellään verta ulso suustaan, minkä oli sinne oksentanut.
|
|