etna
Member
Kaunis, mutta tappava
Posts: 51
|
Post by etna on Jul 1, 2006 16:23:32 GMT 3
((Aloittelija, joka kaipailee peliseuraa... saa liittyä^^ Hahmoni on sitten merenneito, joka ei välttämättä ole se kaikkein mukavin nälkäisenä.))
*Aurinko paistoi merellä ja tuuli oli lämmin. Linnut lauloivat ja ranta oli valoisa. Meri oli tyyni. Kauempana merellä saattoi nähdä jonkun istuvan kiven päällä. Kiven ympärillä oli häivähdys punaista. Pieni lintu lenteli meren yläpuolella kohti kiveä, jonka päällä oleva hahmo ei liikahtanutkaan. Pian lintu olikin jo kiven kohdalla ja hahmo nosti evämaisen kätensä. Lintu kääntyi nopeasti, mutta liian myöhään. Käsi oli saanut linnun kiinni tuosta vain ja veti tätä itseänsä kohti. Olento avasi mielettömän suuren kitansa ja samalla paljasti pitkät, sahan terävät hampaansa. Lintu oli kadonnut jäljettömiin ja ainoastaan sen yksi höyhen ajelehti rantaa kohti. Kivellä olento hyppäsi veteen ja ui kohti rantaa sulavasti. Se nousi pinnalle rantavedessä. Nyt saattoi nähdä, että olento oli kaunis merenneito. Se aloitti kauniin laulun, joka kaikui kallioissa.*
|
|
|
Post by dallan on Jul 1, 2006 22:28:29 GMT 3
*Joku verenhimoinen murhaaja oli tappanut kauniin linnun ja kehtasi sitten vielä ryhtyä laulamaan ateriansa päätteeksi! Yksisarvinen ei ymmärtänyt luonnon kiertokulkua ja sitä, miksi eliömaailman toimintatapa oli niin raadollinen ja julma. "Rauhoitu nyt poika, rauhoitu", valkeakarvainen sorkkaeläin hoki mielessään ja yritti jäähdyttää sisäistä tunnepoltettaan. "Ei hän varmastikaan tapa halustaan tappaa vaan halustaan saada ravintoa, jonka väistämätön seuraus tappaminen kyseiselle lajille on ja edelleen lajin edustaja on olemassa juuri sen lajin edustajana lajiaan päättämättä ja näin ollen ei voi vaikuttaa siihen, että hänellä on luontainen tarve harjoittaa tappamista." Vaikka lähistöllä taivaltanut yksisarvinen puhui ääneen, niin sen ääni kuului kauemmaksi vain korkeintaan vaimeana muminana, josta ei saanut juuri selvää. Yksisarvinen oli tullut tänne etsimään mustia helmiä, jotka olisivat ajautuneet rannalle saadakseen katsella niitä. Hämmästyksekseen hän sen sijaan löysi jotain muuta mielenkiintoista katseltavaa ja tuo katseltava oli rannalla ollut merenneito, jollaista yksisarvinen ei ollut koskaan ennen nähnyt ja jonka lajinimikettä eläin ei tiennyt. Varovasti sarvekas lähestyi tuota vielä sille kovin vieresta olentoa kuitenkaan välttämättä tulemasta näkyviin.*
|
|
etna
Member
Kaunis, mutta tappava
Posts: 51
|
Post by etna on Jul 1, 2006 22:48:00 GMT 3
*Merenneito jatkoi yhä lauluaan ja nousi hetkeksi istumaan rantahiekalle. Se lauloi vielä hetken ja lopetti sitten pettyneenä. Tämä sukelsi veteen ja hetken kuluttua ilmestyi takaisin pinnalle sätkivä kala suussaan. Merenneito puri kalan kuoliaaksi ja avasi kitansa syödäkseen sen. Kala tipahti sen suuhun ja merenneito nieli sen pureskelematta. Kalankin jälkeen sillä oli yhä nälkä ja lähti pyydystämään vielä lisää kaloja. Kun merenneito oli syönyt kyllikseen, hän istahti rannalle ja aloitti taas kauniin laulunsa, tälläkertaa toivoen, että joku seuraisi sen sävelmää. Hän jatkoi puuhiaan eikä huomannut piilottelevaa yksisarvista.
|
|
|
Post by dallan on Jul 2, 2006 0:56:45 GMT 3
*Kesti aikansa, kun merenneito pyydysti itselleen lisää kalaa. Yksisarvinen ei voinut katsoa tuota näkyä, joka valitettasti oli tosielämää eikä vain hyvin lavastettua näytelmää. Eläin katseli kohti merta ja tutkiskeli sen aallokkoa ikään kuin siellä olisi ollut jotain nähtävää. Uros ei olisi tahtonut kuunnella noita kuolevien kalojen hätähetkien viimeisiä liikahduksia niiden yrittäessä vielä kaikkensa päästäkseen takaisin vapaille vesille elämäänsä jatkamaan. Vaan ei ollut elämä niin pyhää, ettei toinen olisi tarvinnut sen lopettamista säilyttääkseen omansa.
Miksi yksisarvinen ei vain juossut pois? Se olisi säästynyt tuon raakuuden kokemiselta ja voinut elää maailmassa, jossa kaikki tuo kauheus olisi kaukana poissa ikään kuin sitä ei olisi olemassakaan. Nyt oli jo liian myöhäistä. Kalojen ponnistelut kummittelivat yksisarvisen ajatuksissa ja se ei saattanut viedä niitä pois sulkemalla silmiäkään. Kalat uivat sen uniin.
Sitten se musiikki taas alkoi. Se oli kyllä viimeinen pisara. Sävelmä todella sai jonkun seuraamaan sitä, mutta ei ehkä aivan siinä mielessä, mitä merenneito oli ajattellut sen saavan. Yksisarvinen asteli näkyviin ja saman tien sen enemää odottelematta avasi suunsa puhuakseen. "Sävelmänne on valtavan kaunis", yksisarvinen aloitti. Se ei ollut valetta, sillä ensinnäkin yksisarvinen ei menisi valehtelemaan ja toiseksi se ei puhunut noin ollakseen vain kohtelias vaan aidosti oli ihastunut tuosta musiikista. "Tulen tänne rannan lähelle saadakseni katsella mustia helmiä, mutta silmäni eivät niitä vielä löytäneet ennen kuin korvani ehtivät poimia musiikkinne täältä. Todella on niin, että kuuntelen teitä mielummin kuin etsin helmiä silmilleni." Yksisarvinen ei ollut varma ymmärrettiinkö sen kieltä, mutta selkeää yleiskieltä se oli, joten ehkä toivoa olisi. Jos ei muuta, niin ainakin yksisarvisen ääni oli ystävällinen ja lähestymistapa haltioituneisuudesta viestittävä eikä lainkaan uhkaavan oloinen.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Jul 2, 2006 11:51:41 GMT 3
((Saanko liittyä? Aloittelija vasta, mutta kiinnostaisi kovasti))
|
|
etna
Member
Kaunis, mutta tappava
Posts: 51
|
Post by etna on Jul 2, 2006 11:52:42 GMT 3
*Shill keskeytti laulunsa ja katsoi yksisarviseen uhkaavasti virnistäen. Hän oli hiljaa hetken, mutta avasi sitten suunsa. "Vai mustia helmiä? Niitä en ole nähnytkään" Se tokaisi ja ojensi kätensä. "Tule lähemmäs niin, että voimme yhdessä etsiä niitä helmiä." Merenneito löi vettä pyrstöllään niin, että vettä roiskahti hänen päälleen. Sitten se odotti yksisarvisen liikkeitä. Shill oli töykeä päällepäin, mutta yksinäinen syvällä sisimmässään. Samalla, kun Shill oli töykeä se toivoi kovasti saavansa jostakusta ystävän itselleen, mutta maanasukkeja Shill pitää yleensä ruokanaan. Nyt sillä ei kuitenkaan ollut nälkä, se oli vain muuten töykeä. Shill oli varuillaan yksisarvisen suhteen, sillä sehän voisi tehdä mitä vain hänelle...
|
|
|
Post by dallan on Jul 2, 2006 11:52:54 GMT 3
((Minun puolestani saa tulla mukaan. Laita vaikka vuorosi tähän seuraavaksi.))
|
|
etna
Member
Kaunis, mutta tappava
Posts: 51
|
Post by etna on Jul 2, 2006 11:53:09 GMT 3
((Kyllä se minulle sopii))
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Jul 2, 2006 16:02:33 GMT 3
Akvamariini käveli rannalla pohtien kuumeisesti kädessään pitämänsä kirjeen sisältöä. Kehää kiertävät ajatukset kuitenkin keskeytyivät, kun hän kuuli kaunista laulua. Äänestä kuuli selvästi, että kyseessä oli merenneito mutta laulu oli tuntematon. Kuin itsestään Akvamariini alkoi kulkea ääntä kohti, vaikka yleensä hän vältteli muiden seuraa. Laulu lakkasi mutta Akvamariini ehti jo nähdä laulajan, joka ei kuitenkaan ollut yksin. Sen seurassa oli yksisarvinen ja he näyttivät puhuvan keskenään. Akvamariinia kiinnosti kovasti näiden kahden olennon keskustelu mutta hän ei uskaltanut mennä lähemmäksi pelätessään huomatuksi tulemista.
Uteliaana Akvamariini tarkasteli rannalla keskustelevaa kaksikkoa. Merenneito keskustelemassa yksisarvisen kanssa? "No, mikäs siinä", hän mutisi itsekseen. "Ainakin molemmat näyttävät sopivat tähän maisemaan." Hetken verran hän toivoi, että olisi ottanut mukaan maalaustarvikkeensa, muisti sitten kädessään olevan kirjeen ja syyn, miksi alunperin lähti rannalle.
Hän näki merenneidon loiskauttavan pyrstöään. Vesi näytti houkuttelevalta, taivaalla porottava aurinko teki olon inhottavan nihkeäksi ja Akvamariinin teki mieli mennä uimaan. Kooten kaiken rohkeutensa hän lähti kävelemään noiden kahden kauniin olennon luo toivoen ohikiitävän hetken verran, että olisi jossakin muussa muodossaan. Eihän sitä koskaan tiedä, miten rannalla keskustelijat suhtautuvat ihmisiin...
|
|
|
Post by chelsea on Jul 2, 2006 16:09:41 GMT 3
(( Pääseekö mukaan? Minäkin olen vasta aloittelija... ))
|
|
etna
Member
Kaunis, mutta tappava
Posts: 51
|
Post by etna on Jul 2, 2006 17:38:15 GMT 3
((Minun puolestani pääsee mukaan^^))
|
|
|
Post by chelsea on Jul 2, 2006 19:06:01 GMT 3
Neriah oli päättänyt mennä meren rannalle loppupäiväksi ihastelemaan maisemia. Hän katseli, miten kauniisti aallot keinahtelivat. Hän ei saanut katsettaan irti merestä. Meri kimmalteli ja ilma oli lämmin. Pilviäkään ei näkynyt taivaalla, vaan ainoastaan kullankeltainen aurinko. Kaikki oli lumoavan kaunista. Että luonto osaa olla kaunis, Neriah ajatteli. Sitten hän näki jotain. Se oli toinen ihminen. Menisikö juttelemaan? Olisi mukavaa saada seuraa, Neriah ajatteli. Mutta sitten hän näki muutakin, merenneidon ja yksisarvisen. Neriah ei ollut uskoa silmiään. "En tiennyt että täällä on taikaolentoja", hän kuiskasi itsekseen. Neriah tuumi, kannattaisiko mennä kolmikon luo, vai tukahduttaa uteliaisuutensa. Lopulta hän päätti mennä hiukan lähemmäs kuuntelemaan.
|
|
|
Post by dallan on Jul 5, 2006 1:16:20 GMT 3
Valkoinen yksisarvinen vilkaisi ympärilleen ja huomasi väkeä tulevan sitä lähemmäs. Ensialkuun eläin säikähti. Jos ne olivat aseistettuja? Tahtoivatko he tappaa hänet? Silmäpari tutkiskeli tarkkaavaisesti tulijaa, ensimmäiseksi paikalle saapunutta heistä, sillä toisen tuloa valkoinen ei edes huomannut. Hänellä ei näyttänyt olevan aseita. Toisaalta jos hän olisi väkivaltainen, niin yksisarvinen ei voisi puolustaa itseään.
Pelko alkoi kuitenkin pikku hiljaa yksisarvisen korvien poimiessa ilmasta askelten ääniä ja merenneidon puhetta vaihtua lempeämpään tunteeseen. Se viestitti, että tulija näytti ystävälliseltä ja häntä ei tarvitsisi pelätä. Hän saattaisi olla avun tarpeessa tai muuten vain utelias vaihtamaan pari sanaa. Enää ei olisi sopivaa poistua paikalta. Näin yksisarviselle oli opetettu sen opiskellessa ihmisten käyttäytymistä ja näin eläin myös päätti toimia. Rauhallisemmalla mielellä, mutta edelleen hieman jännittyneenä ja varauksellisesti sarvekas saattoi kiinnittää taas suurempaa huomiota tuohon merenneitoon ja hänen kohteliaaseen avuntarjoukseensa.
Pää kääntyi merenneitoa kohden ja jalatkin alkoivat viedä siihen suuntaan. Pian yksisarvinen oli jo aika lähellä tuota kaunisäänistä laulajaa. Yksisarvisen liikkeet olivat hitaita, sillä liian nopea toimiminen antaisi uhkaavamman kuvan. "Ajattelin jos helmiä olisi ajautunut rantaan. Joskus ne tekevät sitä. Tosin kovin usein ihmiset poimivat ne pois komistamaan omaa kokoelmaansa pois heiltä, jotka tahtoisivat niiden olevan osa meille kaikille jaettua maisemaa." Yksisarvinen piti puheessaan pienen tauon. Sen aikana joku jo ehti paikallekin jos he kävelivät yhä suunnilleen samalla nopeudella.
|
|
etna
Member
Kaunis, mutta tappava
Posts: 51
|
Post by etna on Jul 6, 2006 18:12:30 GMT 3
((Anteeksi viive^^))
*Shill hymyili katsoessaan yksisarvista, mutta käänsi sitten nopeasti päänsä tulijan suuntaan. Se katsoi ihmishahmoa, joka käveli heitä kohti ja loiskauti jälleen pyrstöllään vettä. "Meille tulee seuraa" se sanoi huomaamattaan toista ihmistä. Sitten merenneito sukelsi veteen ja palasi hetken kuluttua takaisin rannalle. "Näitäkö helmiä etsit?" Se kysyi lempeästi yksisarviselta. Shill laski helmet rantahiekalle ja tarkkaili taas tulijaa. Merenneidon katse oli jäätävä, sillä Shill oli epävarma tuosta ihmisestä. Mielessään Shill tuumi yrittäisikö ystävystyä vai syödä tämä otus? Yhdestä asiasta merenneito oli varma, hän yrittäisi ystävystyä ainakin yksisarvisen kanssa. Pienen hetken Shill oli näkevinään kauempana liikettä, mutta ei välittänyt siitä. Merenneito keskittyi nyt ihmiseen ja yksisarviseen.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Jul 7, 2006 17:22:31 GMT 3
Kävellessäni lähemmäs näin merenneidon sukeltavan veteen. Pian se kuitenkin palasi. Olin jo niin lähellä, että näin sen laskevan helmiä rannalle. Huomasin myös sekä yksisarvisen että merenneidon katsovan minua. Kuulin yksisarvisen puhuvan helmistä ja liityin heidän seuraansa. Minua hermostutti hieman, ja vielä hermostuneemmaksi tulin, kun huomasin merenneidon katsovan minua kylmästi. Yksisarvisesta en oikein ottanut selvää. Sen katse näytti nyt kiinnittyneen rannalla oleviin helmiin, jotka todellakin olivat kauniita. Tiesin, että minun pitäisi sanoa jotain.
Toivoin, ettei hermostukseni näkyisi liian selvästi ja rykäisin hieman. Hymyilin epävarmasti ja tervehdin: "Hei! Minun nimeni on Akvamariini." Mietin, mitä kertoisin seuraavaksi. "Olen muodonmuuttaja." Jätin sanomatta, etten kykene hallitsemaan muodonmuutostani. Annoin katseeni vaeltaa kultaista rantahiekkaa pitkin auringossa kimaltelevaan veteen ja jatkoin: "Kaunis meri houkutteli minua lähemmäksi. Toivoin tutustuvani teihin ja haluaisin myös mennä uimaan. Sain nimeni paitsi silmieni väristä, myös rakkaudestani mereen. Öh, oikein hauska tavata teidät." Vaikenin ja punastuin hieman. Olinkohan nolannut itseni täydellisesti?
|
|