|
Post by chelsea on Jul 8, 2006 10:53:31 GMT 3
Neriah oli jo melkein puolessavälissä matkaa kolmikon luo. Hän näki, miten Akvamariinikin oli sopeutunut joukkoon. Eikö häntä yhtään pelottanut? Neriah ajatteli kävellessään yhä lähemmäs ja lähemmäs heitä. Tuuli sipaisi Neriahin pitkähköt otsahiukset kasvojen eteen. Hän laittoi ne korvan taa ja näki merenneidon hymyilevän. Nyt Neriah oli jo niin lähellä, että hänet varmasti huomattaisiin. Enää ei voisi perääntyä, mutta Neriah ei tahtonutkaan. Hän oli kiinnostunut etenkin yksisarvisesta. Merenneidostakin pyöri ajatuksia Neriahin päässä. Olisiko se mukava ja haluaisi tutustua? Se ei kyllä olisi merenneidon tapaista...
|
|
|
Post by dallan on Jul 12, 2006 23:00:01 GMT 3
((Jatkossa ei pitäisi enää kestää näin pitkään.))
Tulijoita näytti todella olevan kaksikin. Se oli varsin mukavaa. Yksisarvinen katseli vielä hetken tulokkaita merenneidon riettettyä etsimään helmiä vedestä. Helmiä löytyikin ja yksisarvinen saattoi vain katsoa niitä haltioissaan. Ne olivat niin valtavan kauniita tuossa rannalla. Eläin havahtui muuhun maailmaan vasta kuullessaan Akvamariinin esittelevän itseään.
Muodonmuuttajan sanavalinnat hieman huvittivat yksisarvista, joka oli tottunut akateemiseen ja täsmällisyyttä tavoittelevaan kieleen. Nuo tunteet eivät silti tulleet julki, sillä yksisarvinen ei paljoa eleillä tunteitaan näyttänyt.1
"Nyt kun meitä on tässä neljä", yksisarvinen aloitti luoden pitkän silmäyksen Neriahiin ja puhuen sen verran kovaa aluksi, että hänkin varmasti kuulisi, "voisimme ehkä toki tutustua toinen toisiimme, mutta minulla olisi teille myös eräs pieni ehdotus." Yksisarvinen oli hetken hiljaa käyden katseellaan vielä läpi kaikki läsnäolijat ja tarkistaen, ettei muita näyttänyt olevan lähellä. Muita ei ainakaan vielä siinä vaiheessa näkynyt, joten sarvekas saattoi jatkaa puhettaan: "Voisimme yrittää erästä loitsua, johon noita helmiäkin tarvitaan. Olkaa silti huoleti, helmille ei loitsun aikana tapahdu mitään vahingollista ja loitsunkin pitäiäisi olla vaaraton. Se ei vaadi aiempaa osaamista ja sen tarkoitus on parantaa vaivat."
|
|
etna
Member
Kaunis, mutta tappava
Posts: 51
|
Post by etna on Jul 14, 2006 20:30:54 GMT 3
((Anteeksi hirveästi, että kesti, mutta olin mökillä... nyt ei pitäisi kestää enää näin kauan vastata, ainakaan minulla!))
*Shill katseli tarkkaavaisesti yksisarvista ja silmäili välillä kahta muuta tuliaa. Merenneito mietti hetken ja vastasi sitten: "Vai pitäisi olla vaaraton? Se ei siis välttämättä ole sitä." Shill sanoi katsoessaan yksisarvista. "Minä en kyllä pelkää, mutta tahtoisin silti tietää, että kuinka loitsu tehdään?" Merenneito hymyili pienesti ja katsoi muodonmuuttajaan. ´Vai muodonmuutaja?´Hän ajatteli. ´Häneen en ainakaan taida kajota. Enkä kyllä noihin muihinkaan.´Sitten Shill käänsi katseensa Neriahiin ja katseli häntä kiinnostuneena. Voisi melkein arvata, mitä merenneito ajatteli: ´Tuo ihminen kyllä voisi maistua hyvältä´,niin tarkasti hän Neriahia katseli. Lopulta Shill katsoi taas yksisarvista silmät säihkyen kiinnostuksesta. Hän odotti kiinnostuneena lisätietoa loitsusta. Shillillä ei kyllä ollut mitään vaivoja, mitä nyt vain joskus ruokailun jälkeen maha kipeänä, kuitenkin häntä kiinnosti tuo loitsu. Ennen kuin kukaan oli ehtinyt sanoa mitään, Shill kysyi vielä yhden kysymyksen: "Tehoaako se vain meihin?".
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Jul 15, 2006 11:56:55 GMT 3
Akvamariini kuunteli yksisarvisen sanoja. Kuullessaan ensimmäisen lauseen hän katseli hämmästyneenä ympärilleen nähdäkseen neljännenkin henkilön. Pian hän näkikin joukkoa kohti kävelevän henkilön ja väläytti tälle hymyn, jonka toivoi näyttävän ystävälliseltä. Sitten hän kiinnitti huomionsa taas yksisarvisen sanoihin. 'Vai parannusloitsu', hän ajatteli. 'Sepä kuulostaa upealta. Tosin minun vaivaani ei taida löytyä parannusta loitsuista, sen verran montaa taikaa siihenkin on yritetty mutta olisin silti iloinen, jos saisin kokeilla. Ja kuka tietää, ehkä se voisi auttaa niihin typeriin päänsärkykohtauksiin, joita joskus saan. Joka tapauksessa, kuulostaa jännittävältä'
Hän käänsi katseensa yksisarvisesta helmiin, joista tämä oli puhunut. Ne olivat todella upeita, niitä olisi voinut ihailla vaikka koko päivän. Kauneimmillaan helmet olivat juuri tuossa, rantahietikolla, ja hän olisi halunnut ikuistaa tuon näyn. Jo toisen kerran saman päivän aikana hän harmitteli unohtuneita maalaustarvikkeitaan. Akvamariinin huomio kuitenkin kiinnittyi pian merenneitoon, joka alkoi puhua esittäen muutamia sangen mielenkiintoisia kysymyksiä. Totta puhuakseen, Akvamariini oli kokenut aika monta loitsua, joiden kohteena hän oli itse ollut, muttei ikinä ollut mukana yhdessäkään. Niinpä hän odottikin kiinnostuneena yksisarvisen vastausta.
|
|
|
Post by chelsea on Jul 17, 2006 14:05:22 GMT 3
Neriahin kuultua, että he ovat tekemässä loitsua, häntä ensin epäilytti, mutta sitten vain jännitti. Hän ei katsos ollut ikänään ollut kokeillut minkäänlaista loitsua. "Minä olen Neriah, öh.. hauska tutustua! Entä keitä te olette?" Hän takelteli. Neriah rikkoi hiljaisuuden, joka oli vasta syntynyt. "Tuota -minun pitäisi varmaan kertoa, etten ole koskaan ollut mukana missään loitsussa. Ajattelin vain ilmoittaa, jos siitä vaikka olisi haittaa?" Neriah todella toivoi pääsevänsä mukaan loitsuun, ja sen näki hänen silmistään. Ne sädehtivät toivosta. Neriah katsoi vuoron perään kuhunkin kanssaan olijoihin, ihmiseen, merenneitoon ja lopulta yksisarviseen. Voi kunpa pääsisin kokeilemaan, Neriah ajatteli.
|
|
|
Post by dallan on Jul 18, 2006 19:40:14 GMT 3
*Yksisarvisen korvat poimivat ensimmäiseksi merenneidon kysymykset ilmasta ja niiden vastaamiseen eläimen ei kovin pitkään tarvinnut miettiä. "Ei loitsuista juuri koskaan tunnu tietävän, että ovatko ne vaarattomia vai eivätkö ole." D'allan kertoi, mutta tuntui puhuvan aika luottavaisin mielin omien taitojensa suhteen onnistua loitsussa siten, että mitään pahaa ei pääsisi tapahtumaan. Sitten sarvekas katsahti taivaalle tarkastaen, että oliko sadetta tiedossa. Ei se siltä näyttänyt, kun pilviä oli taivaalla aika vähän ja yksikään niistä ei näyttänyt siltä, että pudottaisi pian valtavia vesimassoja maan pinnalle. "Ei tässä silti ole mitään hätää, sillä mikäli loitsumme osoittautuu vaaralliseksi, niin se on vaarallinen minulle ja ei teille muille."
"Se tehoaa keihin te haluatte sen tehoavan. Selitän sen toimivuuden aivan juuri teille kaikille", Eläin vielä selosti hieman karkeasti katuen hetken päästä sanavalintojaan. Se johti pieneen turhautuneeseen hännän heilautukseen ja sai yksisarvisen nyökäyttämään päätään kolmisen kertaa sen moittiessa mielessä itseään. "Osallisuus tässä loitsussa ei vaati teiltä kuin kykyä kuvitella kuvittelukykynne seurauksena oma roolinne toimii loitsun lopullisen vaikutuksen luojana. Vaikutus ei edes ole rajoitettu siihen, miten sanaa ´parantaminen´ saattaa alunperin luoda kuvan teidän mieliinne pelkästä ruumiilliseta parantamisesta, sillä tahdollanne on valta parantaa muitakin asioita tästä maailmasta kuten ruumiillisia vammoja tai vain asioita, joiden te toivoisitte olevan paremmin." Sarvekas veti hetken henkeä. Se ei tuntunut oikein hallitsevan hengittämistä puhumisen kanssa samanaikaisesti ja pitkät lauseet saivat sen ilman hieman loppumaan. Nyt yksisarvinen oli huomattavasti tyytyväisempi sanoihinsa ja tämä antoi sille itseluottamusta jatkaa puhumistaan: "Voimani ovat kuitenkin rajalliset ja tästä seuraa, että tahdonvoimallannekin on parantajana tässä loitussa rajansa. Esimerkkinä nyt voisin antaa, että kykenisin parantamaan yhden kylän tulevaa satoa, mutta en aikaansaamaan rauhaa taistelevien kansojen välille."
Yksisarvinen silmäili hieman kuulioitaan, että olivatko he pysyneet lainkaan sen sanoissa perässä. Juuri tästä reaktiosta välittämättä uros kuitenkin näki tarpeelliseksi lisätä vielä yhden asian ennen kuin kuuntelisi asiaan mahdollisesti liittyviä kysymyksiä ja vastaisi epäselvyyksiin. "Teidän olisi ehkä hyvä kysyä ensin siitä, mitä tahtoisitte parantaa, niin voisin yrittää kertoa, että olisiko voimieni mahdollista riittää siihen. Emme me tietenkään tahdo, että oma osanne menisi tässä loitsussa hukkaan." Paljon sarvekas ehti sanoa, mutta nimeäänkään se ei tajunnut mainita. Näin huolimaton yksisarvinen todella oli.
(Anteeksi vuoron pituus. Tein siitä kuitenkin pidemmän, jotta peli etenisi enemmän kerralla. Jos tahdotte tehdä jotain tämän vuoron välissä, niin ilmoittakaa siitä vaikka, niin editoin omaani sen mukaisesti.)
|
|
etna
Member
Kaunis, mutta tappava
Posts: 51
|
Post by etna on Jul 19, 2006 13:44:19 GMT 3
*Merenneito katsoi yksisarvista hämillään. Hän ei kiinnittänyt huomiota Neriahin sanoihin. Shill oli hämmentynyt yksisarvisen luottamuksesta loitsuun. Miten yksisarvinen ei edes näytä jännittävän? Hän ajatteli. Kun Shill kuuli, että loitsu tehoaa kehen vain haluaa, hän mietti vanhempiaan. Moneen vuoteen hän ei ollut edes katsonut heidän kuvaansa.
Shill ei ollut varma olisiko hänellä mitään parannettavaa. Kuitenkin hän halusi osallistua loitsun tekoon, vaikka vain parantamalla ruoan jälkeisen mahakipunsa.
Shill oli pitkään aivan hiljaa ja mietti päänsä puhki jotain parannettavaa. Lopulta hän päätyi päänsärkyyn, joka tuli yleensä iltaisin. Hän kohautti harteitaan ja katsoi yksisarvista suoraan silmiin. "Pystyykö tämä loitsu poistamaan jonkun sairauden ikiajoiksi?" Merenneito kysyi mietteliäänä. Hetken mietittyään Shill lisäsi vielä: "Onko loitsusta mahdollista saada jälkivaikutuksia?" Merenneito katsoi myös Akvamariinia ja Neriahia hetken vaivautuneesti. Hän ei oikein pitänyt noista kahdesta. Varsinkaan muodonmuuttajasta, sillä sehän voisi yllättää jollakin kamalalla hahmolla!
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Jul 19, 2006 19:05:55 GMT 3
Akvamariini kuuli Neriahin esittelyn ja kertoi toiselle oman nimensä. Tulokas vaikutti hieman ujolta, kuten Akvamariini itsekin, joten hän väläytti tälle ystävällisen hymyn ja toivotti tervetulleeksi. Enempää hän ei kuitenkaan ehtinyt sanoa, kun yksisarvinen alkoi puhua. Muodonmuuttaja kuunteli hiljaa ja hämmentyneenä. Hän kuvitteli ainakin suurinpiirtein ymmärtävänsä yksisarvisen puheet mutta oli edelleen epävarma käytännön toteutuksesta. Mielikuvituksessaan Akvamariini leikki kuvitelmalla, jossa vapautui häntä riivaavasta Villistä Taiasta loitsun avulla mutta palasi sitten todellisuuteen. Mikään häneen kokeiltu loitsu ei ollut tehonnut aiemminkaan, joten hän ei ollut kovin toiveikas. Pieni toivonkipinä oli silti herännyt, eikä hän tahtonut tukahduttaa sitä heti.
Hän katsoi yksisarvista, joka oli juuri päättänyt puheensa. Merenneito esitti taas muutamia kysymyksiä ja vilkaisi sitten Akvamariinin ja vasta saapuneen Neriahin suuntaan oudosti. Muodonmuuttaja ei oikein päässyt selville merenneidon ajatuksista, varsinkaan itsensä ja Neriahin suhteen. Yksisarvisen kanssa tämä kyllä näytti ystävystyneen. Merenneito vaikutti kiinnostavalta mutta hieman pelottavalta myös. Muodonmuuttaja painoi katseensa käsiinsä ja huomasi puristavansa kirjettä yhä kädessään. Sen suhteen hän ei kuitenkaan voinut juuri nyt tehdä mitään, niinpä hän kiinnitti huomionsa muihin asioihin.
Hän palasi taas yksisarvisen puheeseen. Epäröityään hetken hän päätti kysyä mieltään painavasta asiasta. Epätietoisena oikeasta puhuttelumuodosta yksisarvisen kaltaista olentoa kohtaan hän aloitti : "Arvoisa yksisarvinen... Loitsu kuulostaa mielenkiintoiselta ja tahtoisin todella koettaa sitä. Voiko loitsulla parantaa asioita, joihin mikään muu taika ei ole tepsinyt? Ja pystyykö se toimimaan toista taikaa vastaan?" Sanottuaan asiansa, Akvamariini vaikeni. Enempää hän ei halunnut sanoa, ellei toinen sitten vaatisi lisätietoja.
|
|
|
Post by chelsea on Jul 24, 2006 10:43:45 GMT 3
Neriah alkoi heti toden teolla miettimään yksisarvisen sanoja, muttei saanut päähänsä mitään parannettavaa asiaa. Hän ei ollut huomannutkaan, että merenneito ja yksisarvinen eivät esitelleet itseään. Jaa. Ehkä hän parantaisi jotain muiden elämästä. Vaikka antaisi maailman köyhimmälle perheelle loitsun avulla hyvät oltavat, joista ne antaisivat muillekin lohtua odottaa ihmettä, joka muuttaisi köyhien koko elämän, niinkuin loitsu muutti heidän perheensä elämän. Neriah kohdistaisi loitsun enimmäkseen sellaisiin perheisiin, joissa on todella monta lasta, mutta suuri rahapula. Suuri kysymys kuuluikin: Oliko loitsulla tosiaan joitain sivuvaikutuksia? Neriah alkoi epäröimään loitsuntekoa uudestaan. Jos olisi, en varmaan osallistuisi, mutta pienet sivuvaikutukset eivät kai haittaisi..? Neriah ajatteli. Sitä paitsi, oliko hänen pyyntönsä liian suuri? hän ajatteli. Ei kai... "Minulle on todella tärketä onko siinä loitsussa sivuvaikutuksia. En osallistu jos on, mutta pikkiriikkisestä sivuvaikutuksesta en välttämättä välitä", Neriah sanoi ja tutkaili yksisarvista ja tämän liikkeitä. Sitten hän katsahti merenneitoon. Sen silmät eivät värähtäneetkään. Hän odotti vastausta ja niin myös Neriah.
|
|
|
Post by dallan on Jul 26, 2006 20:16:56 GMT 3
Vaikeita nuo kysymykset olivat ja yksisarvisen oli mietittävä jonkin aikaa ennen kuin se sai niihin vastattua. Toisaalta kysymykset olivat erittäin mielenkiintoisia kysymyksiä, joten sarvekas ei lainkaan pistänyt pahakseen pohtia niihin sopivia vastauksia. Loitsu itsessäänkin oli valkoiselle hieman vieras, joten sen oli paha kertoa sen tulevista vaikutuksista. Sivuvaikutuksista ja sen sellaisesta eläin olisi voinut puhua tunteja.
"Sairauden ikiajoiksi?" Kohteliaasti yksisarvinen katseli merenneitoa kohden tätä puhutellessaan. Yksisarvisen oli vieläkin hieman vaikea totuttaa silmäänsä katselemaan tuota olentoa, kun se näytti hieman erikoiselta. Ei uros ihmetystään mitenkään ulkoisesti näyttänyt, mutta ihmetys kalvoi sen sisintä. Mitään negatiivista eläin ei silti tuota olentoa kohtaan tuntenut vaan se oli vain puhtaasti hämmentynyt asiasta oikeastaan tietämättä miten tähän olentoon olisi pitänyt suhtautua. "Se riippuu kovin sairaudesta, mutta jos loitsu ei sitä poista, niin ehkä se onnistuu lievittämään sitä. Parannusloitsuna odottaisin sen aikaansaavan edes jotain helpotusta hoidettavalle."
Seuraavaksi olikin muodonmuuttajan kysymyksen vuoro. Yksisarvinen siis liikutti hieman etujalkojaan saadakseen ruumistaan käännettyä ja tässä samalla siis siirsi näkökenttäänsä siten, että tämä olento oli sen katseltavissa. Kunnioittava olikin tuohon olentoon luotu katse, koska yksisarvinen tunsi olonsa varsin kotoisaksi sitä puhuteltaessa tuolla tavalla. Eläin rakasti muodollisia kielellisiä kiemuroita ja kohteliaisuutta puhuttelussa ja tunsi syvää mielihyvää kuullessaan sellaista kieltä käytettävän yksisarvisen kotikylän ulkopuolellakin. "Toki loitsuni voi pystyä joihinkin asioihin, mihin muut loitsut eivät ole riittäneet, mutta valtavan voimakas se ei ole, joten minulla on hyvä syy epäillä loitsuni riittävyyttä siihen tarkoitukseen. Toisen loitsun purkaminen ei loitsultani ole sinällään mikään mahdottomuus, mutta sanojenne perusteella ainakin toivon osuvani oikeaan päätellessäni, että loitsun purkamista on yritetty tai ainakin sen poistamismahdollisuuksia on arvioitu jo aikaisemmin ja koska tämä poistamisyritys tai suunnittelutyö on mitä luultavammin ainakin minun katsannostani todennäköiseltä tuntuvasti tehty käyttäen ajatusta loitsun purkamiseen erikoistuneista loitsuista tai niitä on aidosti sovellettu, niin erikoistumaton loitsuni ennakkoon vaikuttaa epätodennäköisesti riittämättömältä tähän tarkoitukseen ollessaan luultavasti heikompi toteuttamaan loitsun purkamista kuin siihen erikoistuneet loitsut. Toki loitsuni voi helpottaa tilannettanne." Näin siitä kotoisasta tunteesta oli haittaakin, kun se sai yksisarvisen puhumaan yhtä kotoisan monimutkaisesti, kun mitä se oli tottunut työssään tekemään. Moinen puhetapa ei vain sopinut yhtään puhekieleksi, kun sitä oli hyvin vaikea ymmärtää kerran kuultuna ja toki sen sisältöä oli jo luettunakin vaikea hahmottaa. Työssään sarvekkaalla vain oli vapaus uhrata selkeys täsmällisyyden saavuttamiseksi. "Toki voin suositella paria ammattitoveriani jos kaipaatte johonkin erityiseen apua, mitä en kykene tässä tekemään. Minä kun en ole erikoistunut parantamiseen tai loitsujen purkamiseen."
Eläin jatkoi puhettaan hyvin pian, sillä sivuvaikutuksista puhuminen oli sille niin tuttua, ettei sellaisia asioita tarvinnut erikseen luoda mielessään puhuttavaksi, vaan ne olivat siellä jo lähes valmiiksi sanottavassa muodossa. "Loitsun sivuvaikutuksista te kovin kyselette. Se on viisasta ja kunnioitettavaa puhetta. Kyllä tässäkin joitain sivuvaikutuksia on, kun oman ajatusmallini mukaisesti loitsu ei ole mahdollinen ilman, että siitä seuraa sivuvaikutuksia silloin, kun loitsun sisältö ei ole tyhjä." Pieni tauko. "Siis olematon", yksisarvinen vielä korjasi. "Tämä loitsu on suunniteltu tämä ajatus mielessä ja siten sivuvaikutukset eivät tule tapahtumaan loitsun varsinaisille kohteille heidän kohteena olemisensa vuoksi tai muille loitsun tekijöille kuin minulle. Minuun kohdistuvista sivuvaikutuksista taas ei luultavimmin pitäisi olla harmia, sillä edelleen loitsu on suunniteltu niin, että sivuvaikutusten pitäisi tulla minulle minulle harmittomassa muodossa ellen ole erityisen epäonnekas."
|
|
etna
Member
Kaunis, mutta tappava
Posts: 51
|
Post by etna on Aug 1, 2006 12:48:48 GMT 3
((Anteeksi viive!))
Merenneito kuunteli tarkkaavaisesti yksisarvista ja painoi mieleensä kaikki sarvekkaan puheet. Kaikkea Shill ei aivan ymmärtänyt, mutta se ei siitä välittänyt. Merenneito katsoi yksisarvista silmiään räpäyttämättä ja mietti hiljaa itsekseen mahdollisia sivuvaikutuksia. "Koska aloitamme?" Merenneito kysyi lopulta ja siirsi katseensa Neriahiin ja Akvamariiniin. "Minä olen jo ainakin päättänyt mitä tahdon parantaa." Se kertoi ja nyökkäsi muodonmuuttajan ja ihmisen suuntaan. "Entä te? Olemmeko valmiita aloittamaan?"
Shill oli ollut jo jonkun aikaa näiden kolmen seurassa ja merenneito alkoi jo sopeutua niiden joukkoon. Edelleen se silti tarkkaili muodonmuuttajaa varmistaakseen, ettei se keksisi mitään typerää. Merenneidon suomut ja iho alkoi olla kuiva ja se sukelsi pikaisesti veteen ja palasi samantien takaisin vettä valuvana.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Aug 1, 2006 19:22:40 GMT 3
((Eipä mitään, ainakaan minua ei haittaa. Juuri sopivasti pääsin tänään paikalle ^_^))
Akvamariini kuunteli yksisarvisen puheita kiinnostuneesti. Yksisarvisen arvokas käytös ja puhetapa hiukan vanhahtavanakin olivat omiaan herättämään kunnioitusta. Huomatessaan toisen katsovan itseään muodonmuuttaja keskitti ajatuksensa olennon vastaukseen. Yksisarvisen vastaus oli pitkä ja sanamuodoltaan varsin monimutkainen mutta Akvamariini uskoi ymmärtäneensä olennaisen. Kuten hän oli arvellutkin, parannusloitsun mahdollisuudet olivat rajalliset. Hän olisi kyllä kiitollinen, jos loitsu auttaisi edes muutoksia seuraavaan päänsärkyyn. Niinpä hän nyökkäsi yksisarviselle hymyillen.
Sitten merenneito alkoi puhua. Akvamariini kääntyi merenneidon puoleen kuullakseen tämän puheet. Tämä kertoi jo päättäneensä, mitä tahtoi parantaa ja tiedusteli nyt häneltä ja joukkoon liittyneeltä ihmiseltä, Neriahilta, mahdollisuutta aloittaa. Koska muodonmuuttaja tiesi jo, mitä tahtoi parantaa, hän sanoi: "Minä ainakin olen valmis." Sitten hän kääntyi katsomaan Neriahia kysyvästi mutta pian huomion kiinnitti jälleen merenneito, joka sukelsi veteen vain palatakseen pian takaisin. Akvamariini katseli merenneidosta tippuvaa vettä ja siirsi sitten katseensa takaisin ihmiseen. Silloin hän kauhukseen tunsi päässään varoittavan paineen. 'Ei, ei nyt!' hän ehti ajatella kauhistuneena. Siitä ei ollut kuitenkaan enää mitään hyötyä vaan hän hän alkoi muuttaa muotoaan.
|
|
|
Post by chelsea on Aug 3, 2006 19:46:31 GMT 3
Neriahilta oli mennyt joitain sarvekkaan lauseista aivan ohi korvien. Hänen sanansa olivat niin hienostuneita ja lauseena niistä ei huomannut mitä ne tarkoittivat. Jotkut olivat aivan ymmärrettäviä, mutta taas jotkut kovasti pohdittavia. Neriah ei ollut kaikkea kuullut miettiessään, mitä joku todella pitkä lause tarkoittikaan. Ei merenneito ja Akvamariinikaan olleet niin tietäväisen näköisiä, mutta Neriah uskoi kaikkien ymmärtäneen olleelliset asiat niinkuin hänkin.
Nyt merenneito kysyi Akvamariinilta ja Neriahilta olivatko he valmiita aloittamaan ja kertoi itse olevansa valmis ja päättänyt mitä haluaisi parantaa. Akvamariini ilmoitti olevansa valmis. "Minäkin olen valmis", Neriah sanoi ja vilkaisi Akvamariiniin. Sitten hän siirsi katseensa yksisarviseen. "Mutta haluaisin vielä kysyä miten noita helmiä käytetään siinä loitsussa?" Siinä samassa merenneito sukelsi veteen ja palasi takaisin pikaisesti. Vesinorot valuivat hänestä ja lopulta tippuivat kimmaltelevina pisaroina rannan lämpimään hiekkaan sekä rannan pienille kiville.
|
|
|
Post by dallan on Aug 6, 2006 23:06:26 GMT 3
Yksisarvinen kuunteli läpi kaikkien mielipiteet ja ilmapiiri vaikutti hyvin suostuvaiselta aloittamisen suhteen. "Hyvä on, aloittakaamme sitten heti", eläin ehti sanoa ja kertasi vielä kertaalleen mielessän, että miten tämä kaikki menikään. Toki se odottaisi merenneitoa, että hän ehtisi kerätä taas keskittymisensä loitsun tekemiseen, vaikka ei muilta osallistujilta yksisarvisen lisäksi tässä paljoa oiken vaadittukaan. Eläin asteli helmien lähelle "niitä tarvitaan voimistamaan loitsua ja ilman niitä se ei onnistuisi, mutta helmet itse jäävät koristamaan luontoamme ja kaikkien katseltaviksi ennalleen vielä loitsunkin jälkeen", yksisarvinen osasi vielä kertoa ennen kuin jokin kummallinen tunne sen sisällä kertoi, ettei kaikki ollut nyt aivan kohdallaan. Se vilkaisi vielä muita läsnäolioita ja muodonmuuttaja todella tuntui hieman erilaiselta. Oliko sille tapahtumassa jotain? Osaamatta tehdä mitään yksisarvinen vain jäi odottavasti tuijottamaan tuota näkyä.
|
|
etna
Member
Kaunis, mutta tappava
Posts: 51
|
Post by etna on Aug 7, 2006 11:22:15 GMT 3
*Merenneito oli aivan hiljaa kuunnellessaan muiden puheita. Hän oli jo tullut hiukan kärsimättömäksi ja alkoi kyllästyä odotteluun. Merenneito ei huomannut Akvamariinia. Shill katsoi yksisarvista ja sitten helmiä.
Nuo helmet ovat kyllä kauniita. Olisi sääli, jos niille tapahtuisi jotakin loitsun myötä. Shill mietti ihaillessaan helmien kauneutta. Miksi vain yksisarvinen saa mahdollisia sivuvaikutuksia...?Shill nosti katseensa sarvekkaaseen ja huomasi sen tuijottavan Akvamariinia. Merenneito käänsi katseensa muodonmuuttajaan ja kauhistui nähdessään, että se oli muuttumassa erilaiseksi.
Mitä tuo nyt sai päähänsä? Aikooko se tappaa meidät kaikki?! Shill suorastaan värisi ajatellessaan sitä. Merenneito oli jokseenkin säikky tällaisissa tilanteissa. Olihan Shill ollut jo muutenkin epäluuloinen Akvamariinia kohtaan ja nyt muodonmuuttaja näyttäisi muuttavan muotoaan kesken kaiken. Merenneito valmistautui vastaan ottamaan jotain kamalaa ja tuijotti muodonmuuttajaa jäätävällä katseellaan.
|
|