Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 20, 2006 2:26:32 GMT 3
Liplatusta, jatkuvaa liplatusta, ja lotinaa ja kaikkia muita inhottavia ääniä, joita aallot aikaansaivat iskiessään kuunarin vuosien saatossa kuluneisiin kylkiin. Onko ärsyttävämpää ääntä maailmassa kuin tuo kirottu läplätys ja luplutus. Meri tuntui kuin loppumattomalta vankeudelta. Täysin autiolta ja elottomalta tuomiolta, jota ei päässyt karkuun. Se oli vähintäänkin inhottava suuruudessaan. Kannelta kuului huutoa. Miksi ihmeessä senkin piti alkaa aina niin aikaisin? Miksi piti huutaa? Eihän yölläkään kukaan huutanut. Paitsi ne merimiehet, jotka olivat juovuspäissään lähteneet alimmalta kannelta haukkaamaan suolaista ilmaa ja laulamaan kaikenmaailman mereneläville. Tuimat silmät tuijottivat hyttinsä kattoa, kalpea iho huulien ympärillä oli kiristynyt kiukkuisesta ilmeestä ja juuri kun iho olisi luultavasti napsahtanut rikki veti punkassaan makaava peitteen kasvojensa ylle. "Miksi minä olen täällä?" Kuului itsesääliä vuotava uikutus. Viisi päivää merillä oli alkanut todella käydä hemmotellun nuoren naisen hermoille. Hän ei voinut käsittää, miksei hän voinut mennä maata pitkin, kuten hänen isänsä ja veljensä, jotka olivat lähteneet jo reilu kuukausi sitten matkaan. Miksi hänet oli laitettu menemään meriteitse? Joku koputti ovelle, ensin hiljaa, kuin kokeillen, ja sitten jo hiukan kovempaa. "Kuulin kyllä." Äkäinen ääni kiljahti punkastaan ja nuori nainen heitti peitteen yltään nousten istumaan. Onneksi nämä meriporsaat olivat omanneet edes sen verran säädyllisyyttä, että olivat antaneet hänelle oman hytin, vaikkakaan sitä ei kovin ylelliseksi voinut kutsua, ei todellakaan hänen arvoisekseen. Vielä yksi koputus. Nyt mielestään tarpeeksi kärsinyt neitonen sai tarpeekseen kiusaajastaan. "Anna jo olla! Tulen kun viitsin!" Hänellä oli nukkuessaan yllään ainoastaan lyhyt, hienon hienosta pellavasta kudottu mekko, jonka päälle hän alkoi kiskoa sinistä päiväleninkiään.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 21, 2006 20:29:28 GMT 3
((Onkohan tämä kutsupeli vai tavallinen tulee kuka tulee peli? Kiinnostaisi vaan liittyä.))
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 21, 2006 21:54:09 GMT 3
((Tietty saa liittyä, kunhan vain tein avauksen.))
|
|
|
Post by Shady on Jan 22, 2006 19:53:28 GMT 3
((Jos Glaciar et halua, että liityn peliin niin sano koska ymmärrän hyvin kun pelaat jo toisessa topicissa kanssani))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 22, 2006 20:21:01 GMT 3
((Doh, pistetäänpäs tähän.))
Yksinäinen mies seisoi laivan perässä katsellen tulosuuntaansa, valtioon jossa oli syntynyt, kasvanut, ja todennäköisesti kuolisikin. Mies oli jo vanha, ja pukeutui pitkään ruskeaan kaapuun, vaikka kaavun alta hieman näkyikin jonkinlaista sotilasunivormua. Jostakin syystä hän toi hieman mieleen papin.
Hän huokaisi hieman. Hän alkoi jo olla liian vanha näihin tehtäviin, mutta minkäs teet. Ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa, eivät uhat poistu valittelemalla, ja tämä tehtävä olikin vaihteeksi jotain muuta kuin iänikuista sotaa. Ainakin pitäisi olla.
"LAIVA HORISONTISSA!" joku huusi, ja koko laivan, Celdorin Vasaran miehistö herpaantui.
"Millainen laiva?" iäkäs mies huusi ja kysyi tarkkailijalta, ja katseli suuntaan josta laiva oli havaittu.
"Ei ole vielä selvä! Pitää odottaa että pääsemme lähemmäs!" tarkkailija huusi, ja mies nyökkäsi. Odotettakoon vähän aikaa, jotta selviäisi millainen toinen laiva oli.
|
|
|
Post by Shady on Jan 24, 2006 22:15:47 GMT 3
((Tämä kärsimätön tunkaisee tähän väliin *virn*, mutta sanokaa jos teille ei sovi niin poistan))
Samaisella laivalla matkusti myös yksi hieman hiljaisempi matkustaja, ylväs piirteinen haltijamies mukanaan pelkästään pieni pussillinen rahaa. Hän ei tiennyt mikä oli määränpää, mutta se oli täysin sama kunhan pääsisi kauas pois, pakoon muita Fragarioita. Aluksi mies oli halunnut maksaa matkansa laivassa, mutta hänet oli mieluummin pestattu auttamaan laivan töissä ja hän oli mukisematta suostunut. Mies oli elänyt muiden merimiesten tapaan, mutta erottunut selvästi joukosta epäsiistien merikarhujen joukosta. Minkäänlaisesta pahoinvoinnista ei ollut tietoakaan vaikka selaittu oli jo päiviä, ehkä viikkojan, ei hän niitä laskenut. Loputtomalta se silti tuntui ja mies oli helpottunut päästessään pian pois laivalta.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 25, 2006 19:27:40 GMT 3
Vaate oli vaikea pukea kaikkine naruineen ja koristesolkineen, mutta naisen yllä se näytti komealta. Hän oli valinnut erityisesti tämän leningin juuri tälle matkalle, koska se toi hänen mieleensä eräänlaisen soturin tai taianomaisen merihaltiattaren, tai jonkin muun todella jännittävän. Tosin hänhän ei nähnyt itseään enää mistään, kun ei tässä purkissa ollut edes kunnollista peiliä. Ainakaan nainen ei ollut sellaista havainnut. Hän veti syvään henkeä, tarttui ovenripaan ja työnsi oven auki. Oven takana koputellut kukalie oli jo tiessään ja siitä nainen tiesi, että aamiaisen suhteen peli olisi menetetty ellei hän nyt oitis kiiruhtaisi toiseksi alimmalle kannelle missä se köökinkaltainen luola sijaitsi. Ajatus ei juurikaan houkutellut, joten tarkasti astuen, varoen kaikkea mikä voisi näyttää tahralta, lähti hän kohti rappusten virkaa tekeviä hiukan porrastettuja tikapuita kohti kantta ja raitista ilmaa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 25, 2006 22:27:20 GMT 3
Vanha mies katseli toista laivaa, ja mietti, olivatko nämä jo huomanneet heidät. Ehkäpä he olivat, sillä kovin vaikea ei ole huomata montakymmentä tonnia painavaa massiivista celdorilaisen rakennustaidon huippua. Vanha demoninmetsästäjä kiitti mielessään sitä joka oli keksinyt kuinka höyryvoimalla saataisiin liikutettua laivoja ja muita kulkuneuvoja, purjeilla massiivisen laivan kulku ei olisi onnistunut.
"Nostakaa Celdorin lippu salkoon, ja tarkkailkaa reagoivatko he mitenkään!" Rikhard huusi miehistölle jotka tottelivat sangen korkearvoista demoninmetsästäjää heti. He tiesivät retken tarkoituksen, vaikka eivät pitäneetkään työnantajasta, sillä Celdorin armeijan ja demoninmetsästäjien välit olivat olleet tulehtuneet jo kauan.
Rikhard katseli toista laivaa, jota he lähestyivät aika nopeasti, ja mietti millaista porukkaa nämä olivat. Tuskinpa ainakaan samaa typerää porukkaa jotka olivat kerran yrittäneet vallata Celdorin. Se valtio oli jo täysin tuhoutunut aikaa päivää.
Tekisi kyllä todennäköisesti hyvää hieman tutustua vieraan maan kulttuuriin, ennen kuin ryntää sisään, vaikka aate olisi kuinka jalo ja tärkeä. Ja sitä paitsi, celdorilaiset merikartat eivät olleet oikein ajantasalla täällä päin, seudulla jonne oli ennen matkannut vain Jed ja Zeth alaisineen.
((Järjestyskö on Glaciar->Minä->Shady? Ainakin minulle se sopii hyvin.))
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 25, 2006 22:33:27 GMT 3
((Käy minulle. Shady siis seuraavaksi.))
|
|
|
Post by Shady on Jan 25, 2006 22:39:18 GMT 3
((Järjestys käy minullekkin))
Suurin osa miehistä oli jo kiiruhtanut aamiaiselle, mutta eivät aivan kaikki koska jonkunhan laivaakin täytyi ohjata. Haltijamies oli yksi noista, jotka olivat jääneet kannelle ja hän oli tyytyväinen kun kannella oli kerrankin rauhallista. Mies nojasi laivan reunaan ja katseli lähestyvää kaupunkia. Tuuli heilutteli tuon ruskeita hiuksia niin, että suipot korvat, jotka yleensä jäivät piiloon näkyivät nyt.
((tästä tuli nyt hieman lyhyen puoleinen))
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 25, 2006 23:30:12 GMT 3
Nuori nainen kapusi kannelle ja hämmästyksekseen näki jotain aivan odottamatonta: maata. Hän jäi seisomaan aloilleen tikapuiden päähän ja vain tuijotti. Tietenkään kukaan ei ollut kertonut hänelle, että tänään olisi taas vuorossa jokin pysähdyspaikka tai lastaushetki tai miksi näitä typeriä virstanpylväitä kutsuttaisiinkaan. Vai voisiko olla niin ihanasti, että tämä olisi jo hänen matkansa pää? Keltähän asiaa tiedustelisi. Nainen antoi katseensa kiertää pitkin kantta. Kaikennäköisiä ja kokoisia merimiehiä saapui aamiaisiltaan tai roikkui köysissä tai vain nojaili johonkin ja syljeskeli. Pitkä rauhallinen sisäänvveto ja kaksi lyhyttä uloshengitystä ja sama uudestaan, kuten hänelle oli opetettu rauhoittavasta tavasta suhtautua ja hengittää. Navakka tuuli, joka suotuisasta suunnasta oli jouduttanut kuunarin matkaa tarttui nyt miltei mustanruskeaan tukkaan, jonka huolehtemisen kannelle saapunut oli täysin lyönyt laimin. Ainoat koristeet, jotka eri tasoihin leikatuissa hiuksissa heiluivat olivat valkeita helmiä, jotka olivat punotut hiusten sekaan. Ehostuskin oli jäänyt tuimien kasvojen omistajalta täysin väliin. Kuka sitä täällä pärskeissä ja roiskeissa jaksaa ulkonäöstään huolehtia. Nainen lähti liikkeelle ja etsi katseellaan nyt jotakuta jota voisi puhutella.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 27, 2006 17:42:59 GMT 3
"Sir, maata näkyvissä", sanoi yksi miehistöstä, herättäen vanhan demoninmetsästäjän mietteistään. Maata, hän ihmetteli. Eiväthän he vielä voineet olla perillä! Eivätkä kyllä todennäköisesti olleetkaan, entistä suurempi syy saada tuo toinen laiva kiinni, ja ehkäpä tiedustella sen kapteenilta seudun merikarttoja.
Vanha mies käveli kohta laivan kokkaan, ja etsi katseellaan jotakuta, kunnes huomasi pitkän nuoren naisen, joka oli pukeutunut pitkään valkoiseen kaapuun. Nuori nainen oli myös huomattavan kaunis, pitkät vaaleat hiukset hulmuivat merituulessa. Mielenkiintoinen asia johon huomio myös kiinnittyi oli se että ihan kokonaan eivät naisen hiukset olleet valkoiset. Osa naisen hiuksista hänen päänsä oikealla puolella oli jostakin syystä tummansiniset. Rikhard kutsui naisen luokseen.
"Liliandra, olisitko niin ystävällinen että menisit tuolle toiselle laivalle, ja ilmaisisit heille että tarvitsisimme hieman apua, olisitko niin ystävällinen?" vanhus sanoi hymynkare suupielissään.
"Selvä se setä, tarkoitan sir", nainen sanoi, kumarsi Rikhardille, ja käveli laivan kokkaan. Miehistö nopeasti juoksi pois naisen tieltä hälinän kanssa.
Nainen otti kaavun pois päältään, ja paljasti selästään kasvavat valtavat valkoiset höyhensiivet, asia joka sai Rikhardin hymyilemään. Hän oli onnellinen että joku hänen perheestään oli saanut Nimettömän siunauksen, vaikka kyseinen henkilö ei ollut suoraan hänen tyttärensä tai poikansa.
Liliandra nousi lentoon helposti, nauttien selvästi lentämisestä. Oli vain harmi että tilaisuutta tai tarvetta lentämiselle tuli niin harvoin hän ajatteli, ja liiti helposti kohti toista laivaa. Hän tiesi että Pyhien Ritarien johtaja oli valinnut juuri hänet siitä syystä että useimmat ihmiset, ja muutkin olennot ovat hämmästyneitä ja kunnioittavia sellaisia olentoja kohtaan jotka vaikuttavat enkeleiltä, vaikkei hän nyt ihan enkeli tai mikään sellainen ollutkaan. Hän vain oli saanut siunauksen jumalaltaan, jotain mitä Celdorissa pidettiin todella suuresti arvossa.
Liliandra ensin halusi varmistaa että jollakulla laivasta olisi hänen huomionsa, joten hän lensi vähän aikaa laivan vieressä ennen kuin laskeutui laivalle, saaden melkoisella todennäköisyydellä miehistön jakamattoman huomion.
((Kuva Liliandrasta tulee, kunhan saan kelvollisen kuvan henkilöstä piirrettyä.
|
|
|
Post by Shady on Jan 27, 2006 18:12:48 GMT 3
Mies ei voinut olla huomaamatta kannelle noussutta naista eikä kieltänyt, etteikö nainen olisi kauniskin kasvojen tuimasta ilmeesta huolimatta. Corylus arvosti luonnonkauneutta. "Voinko auttaa,arvon neiti?" Yleensä niin hiljainen mies kysyi kohteliaasti kansansa tapaan vaikka jotkut heistä vaikuttivatkin varsin ylimielisiltä.
Kuten muukin miehistö laivalla hän huomasi laivan kannelle ilmestyneen huomattavasti enkelin näköisen naisen. Hetkeksi huomio jäi tuohon naiseen kunnes kääntyi taas siihen, jota hän oli puhutellut.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 30, 2006 23:13:45 GMT 3
Toinen aluskin näkyisi ilmestyneen näkyviin. Sehän loistavaa. Kylläpä tästä päivästä tulisi jännittävä. Kyllästynyt mieli tahtoi jo kiusata itseään. Nainen etsiskeli yhä katseellaan jotakuta, jolta kysyä.. jotain. Mitä ihmettä hänen pitikään kysyä? Voi kuinka pää parka alkoi jo temppuilla kaikesta tästä merestä ja näistä hajuista. Taivaalla tuntui vilahtavan jättiläismäisen linnun, mutta päätään kääntäessään ei kannella seisoja nähnytkään mitään. Kyllä hän tuntui todellakin olevan tauon tarpeessa. Miten ihanalta tuntuisikaan vaikka mennä markkinoille, ei tarvitsisi ainakaan pelätä sitä, että aalto kaataisi sinut nurin. Jotain oli todella tapahtumassa, sillä nyt kannen alta purskahti ryöppy ruokkoattomia miehiä juoksentelemaan ja kiroilemaan käskyjä kaikkialle. Tämähän alkoi käydä mielenkiintoiseksi.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 31, 2006 19:25:15 GMT 3
Liliandra katseli näkyisikö kannella jotakuta vähänkään korkea-arvoisemmalta vaikuttavaa henkilöä, ja huomasikin naisen joka oli pukeutunut suhteellisen koreasti. Aatelinen, Liliandra päätteli hieman halveksuen, mutta kyseinen nainen melkovarmasti tietäisi mistä löytää aluksen kapteenin, vaikka olikin sitä mieltä että keskiverto aatelisen paras paikka on pari metriä mullan alla.
Liliandra päätti ainakin yrittää tiedustella tältä naishenkilöltä tietoa laivan kapteenista, vaikka joutuikin osittain raivaamaan tiensä ihmetyksestä ymmyrkäisten merimiesten joukon läpi kyynärpäiden avustuksella, jota nämä eivät ollenkaan panneet pahakseen. Pikemminkin vain virnuilivat.
"Anteeksi arvon neiti, satutteko tietämään, missä tämän kyseisen laivan kapteeni, ensimmäinen perämies, tai muu korkeassa asemassa oleva henkilö on?" pitkä ja ylväs nainen kysyi kohteliaasti, tehtyään ensin täydellisen hovikumarruksen, vaikka suuret valkoiset siivet vaikeuttivatkin sitä aikamoisesti. Hetken ajan Liliandra tunsi uteliaisuutta nähdessään merimiesten joukossa haltiankin, mutta se pian katosi. Hänellä silti oli työpäivä, tavallaan.
Kauempana laiva Celdorin Vasara alkoi lähestyä jo aikamoista vauhtia, ja toisen laivan miehistö oli jo luultavasti huomannut omituisen tosiasian, sen että sekä purjeet, että airot puuttuivat. Sen sijaan valtavat metalliset putket työnsivät höyryä ulos.
((Kynäpenaali kateissa, ja kaikki tärkeät piirrustusvälineet sen mukana. Eipä tulekaan kuvaa vielä aikoihin. Sniff, tjsp.))
|
|