|
Post by Shady on Feb 15, 2006 22:19:23 GMT 3
"Ahaa" Haltija sanoi kiinnostuneen oloisena ja kiinnostunut tuo olikin. Hieman hiljaisesta luonteestaan huolimatta häntä kiinnosti eri kulttuurit ja tavat.
"Saavumme kai kohta satamaan" Mies totesi puoliksi itsekseen ja jo yksi vilkaisu eteenpäin kertoi, että satama oli jo todella lähellä, joten tokaisu oli yhtä tyhjän kanssa, mutta hänet se sai vain hymyilemään. Tukevaa maata jälleen jalkojen alla, mukava ajatus.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 15, 2006 23:26:21 GMT 3
Kannelta kuuluva askelten jymy tuntui kiihtyvän. Se kummastutti kannen alla harhailevaa naista. Mikä ihme sai miehet noin kiihdyksiin. Hän sattui harhaillessaan osumaan kohtaan, ainoaan laatuaan koko käytäväverkostossa laivalla, missä oli ikkuna ja hän näki kiihtymyksen syyn. Vieraan laivan takaa pilkotti selviä rakennuksia ja laitureitakin. Hehän olivat saapumassa satamaan. Ajatus asutuksen lähellä olemisesta tuntui miellyttävältä. Ehkä nainen jopa käväisisi maissa, mutta toisaalta yksinään vieraassa kaupungissa harhaileminen tuntui kyllä todella typerältä. Kaippa hänen olisi tyydyttävä kaupungin ihailemiseen laivan kannelta. Verkkain askelin hän jatkoi matkaansa, maistellen omituista leipäkeittoaan, joka oikeammin muistutti paakkuista mössöä, kuin soppaa, mutta oli yhtä kaikki varsin syötävää. Hän ilmaantui taas tuttujen rappujen alapäähään ja toinen käsi varattuna kulhon koholla pitoon hän kiipesi tikkaille ja kapusi takaisin kannelle, keskelle melkoista hullunmyllyä, purjeiden laskua ja laituripaikan valintaa. Yhä apettaan maistellen nainen etsi turvallista paikkaa, missä ei olisi kenenkään jaloissa ja löysikin sellaisen ruoripaikalle rakennetun puolikkaan kansikerroksen tyvestä, nurkasta mistä hän näki tapahtumat muttei ollut tiellä tai muutenkaan manausten aiheena.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 16, 2006 21:10:40 GMT 3
"Hyvä", Liliandra sanoi toisen toteamukseen, samalla kun syrjäsilmällä huomasi aatelisneidon nousevan pois ruumasta, ja pikku hiljaa häly alkoi kannella kasvaa suuremmaksi, joten Liliandra päätti etsiä myöskin paikan jossa ei olisi tiellä.
"Keskustelu oli lyhyt mutta ehkäpä voimme jatkaa sitä satamassa myöhemmin?" valkosiipinen nainen huikkasi haltialle, lähtiessään etsimään paikkaa jossa ei olisi laivan merimiesten tiellä. Pikaisella tarkastelulla hän totesi vaihtoehdoiksi joko ruorin lähistön tai ruuman, ja kärsiessään ahtaan paikan kammosta, hän päätti kävellä lähelle ruoria, ja huomasi aatelisneidon olevan myös paikalla.
Tervehdittyään jälleen aatelisneitoa hovikumarruksella, Liliandra alkoi katsoa mihin laiva aikoi ankkuroitua, sekä myöskin celdorilaisten laivasta samaa hommaa.
|
|
|
Post by Shady on Feb 23, 2006 17:49:17 GMT 3
Haltija nyökkäsi hyväksymisen merkiksi pois päin astelevalle naiselle samalla huomaten aatelisneidon tulleen ulos kannen alta kulho kädessään, ilmeisesti tuo oli löytänyt itselleen syötävää.
Hän kaansi katseensa pois jottei vaikuttaisi tunkeilevalta, hänhän oli sentään haltija ja hänen näkemisensä toi varmasti paljon ennakkoluuloja tottumattomalle.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 24, 2006 1:45:03 GMT 3
Tummat kulmat kohosivat aavistuksen tuon erikoisen lintunaisen jälleen tervehtiessä ruokailijaa, ja vieläpä noin syvällä niiauksella. Hän nyökkäsi vastaukseksi, ei syövän ollut hyvää lähteä lattiaa kohti kompuroimaan, mutta mielessään hän arveli toisen vain pitävän häntä pilkkanaan. Toisaalta, eihän laivan miehistö tuota tajuaisi, kirotut pöllypäät, ehkä he ottaisivat mallia tuosta ilmestyksestä ja oppisivat hiukan käyttäytymään. Tosin lyhyinkin silmäys kannelle osoittaisi, ettei miehillä ollut aikaa opetella etikettiä. Nielaistuaan suunsa tyhjäksi antoi tiukkailmeinen olento pienen hymyn käydä huulillaan. Vaikka sitten vain kohteliasuuden elkeenä. Hän astui aavistuksen verran lähemmäs laitaa, niin että tuo siipi-ilmestys mahtuisi samaan suojaisaan kohtaan seisomaan, jos niin mieli. Ei yksinäinen nainen kokenut mitään vastenmielisyyttä erikoista olentoa kohtaan. Uteliaisuutta vain, niin ja tervettä pelkoa. Itsesuojelu vietti athtoi hänenlaisillaan naisilla olla korkea, mutta sitäkin korkeammalla olivat pyrkimykset ylläpitää sivistynyttä kuvaa itsestään. Mitä tosin tällainen kolhiintuneesta kiposta ahmiminen, seisaaltaan, laivan kannella ei auttanut. Mutta täällä nyt ei kukaan välittänyt. Itsensä vuoksi hän yrittikin tasoaan ylläpitää. "Saavummekin satamaan. Teidän ansiotanne ehkä?" Uskomattoman tyyni ja puhdas oli hänen äänensä, miltei jopa kolean oloinen asiallisuudessaan, eikä asia olisi voinut häntä enempää ilahduttaa. Äskeinen järkytys toisen laivan omituisen miehistön kohtaamisesta oli siis jo lauennut. Hän katsoi yhä tulokasta silmiin, tosin enää vain toinen kulma aavistuksen koholla, mutta muuten onnistuen näyttämään varsin levolliselta.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 24, 2006 19:35:27 GMT 3
"Ei suoranaisesti, vaikkakin ehkäpä kapteeninne kiirehti päästäkseen mahdollisimman nopeasti eroon minusta, ja jo luvatun merikarttojen antamisesta", Liliandra sanoi virnistäen hieman. Hän oli huomannut toisen lievän harmillisuuden, olihan hän jo kauan opetellut lukemaan toisten ihmisten ilmeitä ja luonteita. Yksi aatelisnainen joka halusi pitää itsensä korkeatasoisena ei letkauttanut häntä suuntaan tai toiseen.
"Meitä ei olekaan esitelty. Olen Liliandra Harbinger, Celdorin demoninmetsästäjien johtava diplomaatti", valkosiipinen nainen sanoi esittäen jälleen täydellisen hovikumarruksen. Hän oli jo useamman kerran osoittanut osaavansa hovietiketin ainakin jossain muodossa, ja ilmeisesti hän nyt hieman kulmat koholla toista katsoen odotti toisen esittelevän itsensä.
|
|
|
Post by Shady on Feb 26, 2006 20:01:57 GMT 3
Haltijaa huudettiin taas avuksi miehistö joukkoon. Vaikka mies totesikin apunsa noille hyödyttömäksi kun oli tottumaton merillä niin silti tehtävää riitti aina satamaan saapumiseen asti. Mies kiirehti avuksi. Satama lähestyi kokoajan. Pian purjeita oli ylhäällä enää yksi eikä sitäkään tarvittaisi pitkään.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 26, 2006 22:29:31 GMT 3
"Hmmh..." Nainen hymähti. Jatkuva kumartelu alkoi todellakin tuntua ivalliselta. "Kutsukaa minua vain neiti Proeliksi. Niin täällä kaikki tekevät." Olan kohautuksesta oli helppo päätellä hänellä olevan täysin samantekevää miksi häntä täällä kutsuttaisiin. Hän niiasi vastaukseksi, muttei yhtä syvään tai taidokkaasti, lähinnä vain teki laskeutuvan liikkeen helmojensa takana. "Olen matkustajana, tarkoituksenani päästä isäni ja veljeni luo." Saman kaikki muutkin ympärillä häärivät hänestä tiesivät. Sen lisäksi että tummatukkainen nainen oli halutessaan paha suustaan, kylmä katseeltaan ja etäinen käytökseltään. Hän oli niitä naisia, jotka eivät osanneet olla tyytyväisiä ja se paistoi kyllä teräväpiirteisiltä kasvoilta, jotka nyt ilmaisivat levottomuutta, jota ei edes yritetty peitellä. Tämä pysähdys, tässä satamassa, mikään ei ollut suunniteltua eikä sellainen koskaan ollut hyvästä. "Puhuitte jostain merikartoista?"
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 27, 2006 17:29:54 GMT 3
"Niin, Celdor on harvoin joutunut tekemisiin näiden seutujen kanssa, mitä nyt Jedin pieni sekoilu täällä ennen Onnettomuutta. Siitä syy merikarttojen puutteisiin näistä seuduista, ja tarkemmin sanottuna erään linnan lähiseutu olisi paikka josta karttaa tarvitsisimme erityisesti", valkohiuksinen sanoi, ja viittasi ilmeisestikin jonkinlaiseen historialliseen tapaturmaan Celdorissa puhuessaan Onnettomuudesta päätellen sanojen painokkuudesta.
"Kas, olemme satamassa", nainen sanoi hieman hymyillen kuullessaan huudon joka käski tiputtaa ankkurin. Naisen mietteet kulkivat nyt lähinnä siinä kuinka hän mietti Jedin löytöä. Asia oli merkittävä, todentotta, mutta silti hän toivoi että hieman demoneitakin olisi täällä hiljaisella alueella... Vaikka hänellä oli tunne että niitäkin riitti enemmän kuin tarpeeksi. Eiväthän Jed ja Zeth muuten olisi lähettäneet pientä joukkoaan paikalle, ellei kyseessä olisi mahdollisuus tappaa demoneita.
|
|
|
Post by Shady on Mar 4, 2006 17:00:48 GMT 3
Viimeinenkin purje oli laskettu ja muutamat raskas tekoisemmat miehet heittivät ankkurin pohjaan. Laiva pysähtyi ja samalla alkoi kiireinen hyörinä kun lastina kulkevia tynnereitä -ties mitä sitten sisälsivätkään- raahattiin jo kannen alta sataman kauppiaille. Haltija kiirehti kannen alle ja otti sieltä omat tavaransa, joita ei kyllä ollut liikaa, vain pieni nahkainen pussi joka sisälsi hänen rahansa. Mies palasi kannelle pussi taskussaan. Miehet laskivat sillan alas, jota pitkin tavaroita vietiin ja matkustajat pääsisivät pois.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Mar 5, 2006 18:22:46 GMT 3
Nainen nyökkäsi toisen kertomukselle joistain Jedeistä ja vieraista maista. Hän ei mielinyt osoittaa omaa tietämättömyyttään, vaikkakaan eihän hän olisikaan voinut tietää asioista joista toinen puhui. "Niinpä näymme. Toivottavasti matka jatkuu pian, ettemme jää suunnitelmista jälkeen." Hän hymähti siivekkään huomiolle aluksen pysähtymisestä. Hirveä häärinä ei suinkaan loppunut sataman saavuttamiseen, vaan lähinnä yltyi. Ilmeisesti jokin seurue aikoi pyytää alukselta matkustusmahdollisuutta. Jos vaikka kyytiin hyppäisi joitain mielenkiintoisiakin ihmisiä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 5, 2006 19:12:54 GMT 3
"Ja nyt minun täytyy mennä. En usko että viivymme täällä kauaa, joten minun on kiirehdittävä että kerkeän palata laivaan ennen sen lähtöä. Siispä sanon nyt näkemiin. Ehkäpä tapaamme vielä?" nainen kysyi, ja taas hovikumarruksen tehden alkoi tehdä lähtöä laivasta, ja sai taas merimiehet nopeasti kiiruhtamaan pois tämän tieltä.
Liliandra käveli kohti kävelysiltaa, ja huomasi haltian. Ehkäpä hän vielä kerkeäisisi jutella tällekin hetken ennen lähtöä? Merikarttojen antamisessa (ja sopivan palkkion) kestäisisi jonkin aikaa, joten vähän aikaa hänellä silti oli. Ei vain kovin paljoa.
Toinen laiva myöskin ankkuroitui satamaan, ja laski sillat, nämä vain tehtiin militaristisella tarkkuudella, sekä muutenkin nopeasti ja tehokkaasti. Laivalta lähti muutama henkilö maihin, ilmiselvästi aikeenaan käydä hakemassa merikartat mistä valkosiipinen nainen oli puhunut. Tämä pieni joukko koostui kokonaan ihmisistä, tai ainakin kaikki näyttivät ihmisiltä. Joukon johtaja oli ilmiselvästi vanha mies joka käveli arvokkaan näköisenä muiden edellä ruskea kaapu tuulessa hulmuten.
|
|
|
Post by Shady on Mar 5, 2006 21:58:44 GMT 3
Haltija oli astelemassa pois laivasta jo kävelysillan toisessa päässä kunnes muisti aikaisemman keskustelunsa vaalea siipisin naisen kanssa. Viereen ankkuroidusta laivasta lähti pieni joukko laivaa kohti josta hän oli juuri poistunut. Ehkä tämä liittyisi jotenkin tuon naisen vierailuun laivalla.
Haltija jäi satamaan seuraamaan tilannetta samalla kun väisteli lastia purkavia miehistönjäseniä. Joukkio ohitti haltijan vilkaisematta.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Mar 8, 2006 23:49:21 GMT 3
"Niin, eihän sitä koskaan tiedä vaikka tapaisimmekin." Nainen hymyili takaisin ja niaasi pienesti toisen poistuessa. Olipahan ollut erikoinen keskustelukumppani. Olkiaan kohauttaen hän laski kipponsa tynnyrin päälle ja kääntyi kannoillaan. Häntä ei pahemmin kiinnostanut katsella lastin purkua ja kuunnella siitä aiheutuvaa ähkimistä ja manailua. Aina sama kuvio. Ketterästi hän kiipesi portaille, jotka veivät ruorin korokkeelle, paikkaan, jossa nyt kun laiva oli ankkuroitu, sijaitsi koko kannen hiljaisin paikka. Sieltä oli hyvät näköalat edessä avautuvaan kaupunkiin, mutta nainen piti tarkkaan huolen ettei vahingossakaan vilkaissut vieraan aluksen suunnalle. Hän halusi nyt tyydyttää uteliaisuuttaan ja löytää mielenkiintoista tutkiskeltavaa. Ei järkyttää mieltään millään ihme olennoilla.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 9, 2006 23:29:52 GMT 3
Pieni joukkio toisesta laivasta ohitti välinpitämättömästi haltian, ja nousi toiseen laivaan, lähtien hakemaan merikarttoja joista oli jo ollut aiemminkin puhe. Mikäli nainen katsoi näiden suuntaan, hän pystyi huokaisemaan helpotuksesta. Mitään outoa ei näissä ollut vaatteita lukuunottamatta, jotka lähes kaikilla olivat sotilasunivormuja. Ihmisiä koko porukka.
"Kas, hyvää päivää haltia", valkeasiipinen nainen sanoi asteltuaan pois toiselta laivalta (ja nopea selonteko upseereille), huomatessaan menoa tarkastelevan haltian. "Voinemme hetken jatkaa aikaisempaa keskusteluamme?" Liliandra kysyi vaaleat hiukset tuulessa heiluen.
|
|