|
Post by R.C. on Sept 5, 2005 10:39:28 GMT 3
(( Edellä oleva peli on päättynyt. -R.C. >>>))
"Ainakaan meitä ei ihan heti unohdeta vaikka kävisikin huonosti.", tuumi nainen silmäillen hänkin vaikuttuneena noidan luomaa olentoa. Vaan kohta tuo heilautti itsensä ratsunsa selkään hevosen kohotessa korskahtaen takakavioilleen tulevan matkan odotuksesta. Nainen antoi lähtömerkin ja karautti ulos linnan portista hakemaan kostoaan.
Matka joutomaille oli pitkä mutta he pitivät hyvää vauhtia ja saapuivat niille lopulta eräänä aamuna. Kun soturitar huomasi maan muuttuvan karummaksi ja tunsi tuulen kuljettavan hienojakoista hiekkaa mukanaan, pysäytti hän hevosensa ja huhuili lentäen matkaavaa naistakin laskeutumaan. "Nyt on hyvä aika täyttää vaillinaiset vesileilille.", totesi hän matkatavaroitaan järjestellen. "Niin ikään olisi hyvä kietaista jotakin päänsä ympärille, varsinkin sinun, Carmen, sillä aurinko polttaa kuumasti ja hiekkainen tuuli kuivattaa nopeasti suun.", lisäsi soturitar nostaen kaulaansa sitomansa pienen huivin peittämään puolet kasvoistaan. Sitten hän loi katseensa tiikeriin, joka näytti katuvan jo karvaasti mukaanlähtemistään. "Pärjäiletkö, Shen-Shen?", naurahti nainen läähättävälle kissapedolle, joka murahti ja huiskautti tälle ärtyneesti häntäänsä. Katse palasi jälleen muiden puoleen. "Minulla ei ole tarkkaa käsitystä siitä, missä Derek Jackal tällä hetkellä majailee, joten on vain pidettävä silmämme auki. Selviämme lisäksi pitempään jos käytämme hyödyksemme jokaisen vastaantulevan kylän. Uskoisin pystyväni suunnistamaan niistä ensimmäiseen, joka on noin päivämatkan tai puolentoista päässä täältä."
|
|
|
Post by R.C. on Sept 9, 2005 21:39:12 GMT 3
(( Pyydän anteeksi sekaannusta. =( Aloitin jatkon eräälle toiselle pelille juuri pahaan saumaan joten ei ihme jos hämäännyit, Cerenia. Eniweis, siirsin viestisi nyt tänne oikeaan osoitteeseen joten pelikin vaikuttaa varmasti taas tutummalta. =) En voinut siirtää viestiäsi muulla tavoin joten sen takia tämä surkea lainaus. Voit kuitenkin käyttää toisenkin vuoron jos haluat kirjoittaa uusiksi. Vielä kerran anteeksi! ))
|
|
|
Post by Cerenia on Sept 9, 2005 21:59:56 GMT 3
((juu no kirjoitan täss änyt sitten uuden ^^))
Carmenin luoma feeniks lensi aivan Carmenin ystävän yläpuolella ja Carmen sen selässä tähyili ympäriinsä, etsien jotain epätavallista.
Carmenin kuullessa soturittaren huudon laskeutui hän lintunsa kanssa alas ja kysyi. "Juu täytämmekö me nämä minun voimillani vai onko tässä jossain keidas tai jokin sellainen?"
Carmen kuunteli naista ja nyökkäsi. "Minä huudan teille heti jos jotain epätavallista näkyy" Hän sanoi ja silitteli feeniksiään.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Sept 11, 2005 19:29:20 GMT 3
Mies oli ollut hieman vaiteliaampi koko matkan. Ehkä hänenkin mielessä oli käynyt ajatus matkan tärkeydestä. Välttämättä hänen päästään ei ollut luvattu palkkiota ainakaan kohteena olevan henkilön toimesta. Mutta toisaalta sen jättäminen huomioimatta voisi tulla kalliiksi huolimattomuusvirheeksi.
Kun nuo vihdoin saapuivat lähemmäs aavikkomaata, oli mies saanut vihdoin itsensä vakuuttuneeksi matkan tärkeydestä, ja oli heti ensimmäisenä tähyilemässä ympäristöstä jonkinlaista puroa tai lähdettä soturittaren asiasta mainittua. Hän olisi ehkä enemmän kotonaan kaupunkiympäristössä, mutta oli tuollakin kykynsä selviytyä maastossa ainakin jonkin aikaa.
Viittansa mustan, hiostavan hupun tuo oli laskenut suosiolla niskaan ja päänsä ympärille sitonut harmaan liinan tai huivin tapaisen kankaan annetun ohjeen mukaan.
"Kuinka pitkä matka meidän on taitettava aavikkoa pitkin?", uteli tuo Takilta mietiskellen samalla kuinka kestäisi matkan aistit turruttavan kuumat päivät ja kangistavan kylmät yöt.
|
|
|
Post by R.C. on Sept 13, 2005 10:09:46 GMT 3
"Säästämme toistaiseksi sinun voimiasi, Carmen, sillä matkasta tulee pitkä ja raskas jos onni ei ole puolellamme.", totesi soturitar naisen puoleen puhuen ja miehen taholle jatkaen. "Osaisinpa vastata tuohon, Khann. Awenmarin aavikot ovat laajat ja jo toiselle puolelle matkaamiseenkin kuluu useampi kuukausi. Vaan tuskinpa meidän tarvitsee niin pitkälle lähteä. Derekillä oli tapana ryöstellä lähempänä päämannerta, sillä täällä päin keitaita ja kyliä on enemmän. Ja jos hän olisi siirtynyt muille mantereille, olisimme varmasti kuulleet siitä jo ikäviä huhuja." Nainen käännähti nyt takaisin menosuuntaan ja viittasi rehevää kasvustoa hieman kauempana edessä. "Tuo ei ole kangaistus. Levähdetään siellä hetki, annetaan hevosten juoda ja täytetään vesivarastomme. Tästä eteenpäin löydämme kenties vain kaktuksia ennen seuraavaa kylää. Eivätkä nekään ole huono vaihtoehto janoon kunhan osaa erotella hyvät yksilöt myrkyllisistä." Näine sanoineen karautti hän hevosineen paahtavaan maastoon pysähtyäkseen ensin neuvomassaan paikassa ja jatkaakseen kohta taas eteenpäin kunhan toisetkin olivat valmiita ja varustautuneita tarttumaan haasteeseen.
|
|
|
Post by Cerenia on Sept 13, 2005 18:27:03 GMT 3
Carmenkin jatkoi Feeniksinsä kanssa matkaa soturittaren osoittamaan paikkaan. Siellä hän täytti muutaman juomaleilin ja asetti ne laukkuunsa, jonka kiinnitti sitten feeniksin selkään.
"Valmista" Carmen sanoi ja nousi Feeniksin selkään. Hän katsoi toisia odottaen lähtöä.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Sept 13, 2005 20:26:37 GMT 3
Mies nyökkäsi ja noidan tapaan täytti ensitöikseen leilinsä sekä pesi kasvonsa ja joi ihan vain siksi, että saisi nyt olla tekemisissä veden kanssa näin läheisesti, kun seuraavasta kerrasta ei ollut tietoa.
Ratsunsa kyllästettyä itsensä vedellä mies nousi sen selkään ja tarkasti vielä leilinsä jotta ne olivat täynnä ja vahingoittumattomia. "Valmista on.", tuo miltei huokaisi jättäen mielessään hyvästit vedenottopaikalle jota tuon vielä varmasti tulisi lähipäivinä ikävä.
|
|
|
Post by R.C. on Sept 14, 2005 17:11:13 GMT 3
Soturitar ei ollut turhia liioitellut varoitellessaan vaikeuksista matkalla yli aavikon. Aurinko paahtoi heitä herkeämättä päivisin ja pilvettömällä taivaalla paistava kuu tuntui nielevän kaiken lämmön öisin. Vaihtelematon maisema alkoi niin ikään nopeasti väsyttää, kun tuntui, etteivät he edenneet mihinkään. Määrätietoisesti johti nainen retkiseuruetta kuitenkin eteenpäin, kunnes erään päivän alkaessa hitaasti kääntyä iltaan pysäytti hän äkisti ratsunsa ja kohotti kätensä otsalleen kauas eteensä tähytäkseen. "Eikö tuo ole savua?", mutisi hän puoliääneen miehelle, joka liikkui myös ratsain. Nainen jäi odottamaan noidan reaktiota sillä uskoi tuon havaitsevan kohteen tarkemmin ilmasta käsin. He olivat ohittaneet jo kaksi kylää ja mitä soturittaren puheisiin tuli, lähestyivät nyt kolmatta levähdyspaikkaansa. Hän ei ollut erehtynyt vielä kertaakaan suunnistuksessaan ja pelkäsi nyt pahinta. "Saatamme jäädä tänä yönä vaille majoitusta jos ikävät aavistukseni pitävät paikkansa.", hän lisäsi kulmiaan kurtistaen ja kohottaen katseensa ylös feeniksillä ratsastavaan Carmeniin. Noita ilmoittaisi varmasti pian mitä edessäpäin näkyi. Soturitar arveli sen olevan kylä, jossa heidän oli ollut tarkoitus pistäytyä, ja josta ei ehkä enää ollut jäljellä muuta kuin tuhkaa...
|
|
|
Post by Cerenia on Sept 14, 2005 19:01:25 GMT 3
Carmen huomasi pian savun ja katsoi tarkemmin. "Se on palava kylä!" Hän huusi alas matkakumppaneilleen. "Mennään nopeasti paikalle, ehkä siellä on vielä jotain minkä voimme pelastaa!" Hän huusi vielä ja lensi sitten niin kovaa kuin vain onnistuikylän laidalle ja juoksi sitten aivan palavan kylän keskelle.
Siellä hän alkoi kutsua toista elementeistään ja sammuttamaan vesisuihkuilla palavaa kylää.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Sept 14, 2005 23:22:47 GMT 3
"Savua? Ehkä pölypilvi...", arvaili mies siristellessään silmäänsä naisen osoittamaan suuntaan. Mutta noiden lähestyessä noidan huomio osoittautui oikeaksi, savua. Mies katseli noidan kiirehtimistä kylää päin ja huudahti tuon perään "En usko että siellä on mitään tehtävissä." äänellä, joka oli kaukana kannustavasta, ja jatkoi mutisemalla puoliääneen "No ainakin rauniot voisivat olla yöllä lämpimät, jos niiden läheisyydessä nyt yleensä uskaltaa nukkua."
Viattomien ihmisten kohtalot eivät miestä nyt liikuttaneet juurikaan. Ennemminkin tämä oli positiivinen yllätys. Nyt he olisivat todennäköisesti takaa-ajamansa henkilön jäljillä, kirjaimellisesti lämpimillä jäljillä.
Mies ei pitänyt minkäänlaista kiirettä lähestyessään kylää, vaan ratsasti kaikessa rauhassa tarkastellen kylää ja sen ympäristöä epäilyttävän liikkeen varalta. Mutta todennäköisesti kylä oli jo aikaa sitten ryövätty putipuhtaaksi ja ryövärit olivat jo kaukana.
|
|
|
Post by R.C. on Sept 15, 2005 10:51:38 GMT 3
Nainen huokaisi ja pudisteli hänkin toivottomana päätään, jakaen miehen kanssa tämän mielipiteen. Mitään ei luultavasti olisi enää tehtävissä, jos kylää oli kohdannut se vitsaus, jonka hän uskoi täällä käyneen. Soturitar kannusti hevosensa kuitenkin nopeaan laukkaan ja oli muutaman hetken kuluttua Carmenin luona, laskeutuen alas satulastaan.
Kylä oli toivoton näky. Talot olivat enää pelkkiä kyteviä raunioita ja joka puolella virui verisiä ja mustuneita ihmisten ja karjaeläinten raatoja, joissa haaskalinnut tekivät jo työtään. Oli aavemaisen hiljaista ja tukahduttavaa hengittää. Kuoleman löyhkä puistatti jopa näyn monesti aikaisemminkin todistanutta naista. "Tämä on anteeksiantamatonta. Derek Jackal saa maksaa mielipuolisuudestaan.", hän totesi tuimasti päätään pudistellen ja käänsi katseensa noitaan, joka oli tehnyt hyvää työtä saaden lähes koko kylän sammumaan. Apu tässä asiassa oli ollut kaunis ele ja lievitti kenties vainajien matkaa tuonpuoleiseen, vaikkei soturitar sen enempää henkimaailman asioista perustanutkaan. "Tule, Carmen, lähdetään pois.", hän kehotti laskien kätensä noidan olkapäälle, aavistaen tuon saattaneen järkyttyä ympärillään olevaa tuhoa ja hävitystä. Nainen itse ei sitä ainakaan sulattanut, ei nyt, ei aiemmin eikä varmasti koskaan. Hän vilkaisi määrätietoisesti myös miehen puoleen, sillä tämäkin oli varmasti ehtinyt jo paikalle. "Khann, on parempi ettemme yövy täällä vaan jatkamme vielä eteenpäin, kohti noita korkeita kallioita ja kanjonia, jonne uskon vihollisen täältä suunnanneen. Jos hyvin käy, paikannamme pian toivomasi pölypilven ja voimme hyökätä joko yöllä tai aikaisin aamunkoitteessa, kun he sitä vähiten odottavat.", nainen suunnitteli ja viittasi horisontissa kylän takana erottuvia jyrkempiä maanmuotoja. Ei kestänyt kauaa ennen kuin hän oli taas ratsailla muita odottaen.
|
|
|
Post by Cerenia on Sept 15, 2005 15:56:45 GMT 3
Carmen huomasi itsekin varsin pian kylän pelastamisen olevan toivotonta ja lopetti sen sammuttamisen. Kun soturitar sitten asetti kätensä hänen olkapäälleen. Carmen nyökkäsi ja kipusi feeniksinsä selkään ja ajatteli että kun hän löytää sen niljakkeen joka tämän teki niin se saisi maksaa tästä ja kalliisti.
Carmne nousi taas ilmaan ja odotti sitten muita kahta.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Sept 16, 2005 23:08:09 GMT 3
Mies saapui rauniokylään viimeisenä noista kolmesta siinä vaiheessa kun noita oli jo lakannut sammuttamasta talojen jäännöksiä.
Löyhkä oli saanut tuon voimaan heikommasti. Kuumuudessa raadonlöyhkä oli sietämätön jopa kaikkien niiden kamalien kokemuksien jälkeen mitä mies oli käynyt läpi.
"Aivan.", sai tuo sanottua soturittarelle pidellen kädellään riepua kasvojensa edessä yrittäen edes hieman suojautua kamalalta hajulta. "Ei täällä voi nukkua lähimaillakaan.", mumisi ja meinasi jo antaa ylen, mutta piti sinnikkäästi aamiaisen sisällään.
Mies ei hukannut hetkeäkään kallisarvoista aikaa tuossa raadonsyöjien paratiisissa vaan oli mitä pikimmiten valmiina jatkamaan taas matkaa.
|
|
|
Post by R.C. on Sept 17, 2005 21:28:13 GMT 3
Ilta hämärtyi nopeasti yöhön ja lopulta matkan jatkaminen kävi mahdottomaksi ympäröivässä pimeydessä. He olivat kuitenkin saavuttaneet jo korkeat kalliot, joiden seinämät kohosivat molemmin puolin liki pystysuorina mutkittelevan kanjonin muodostaen. Soturitar pidätteli hevostaan ja seuraili verkkaisesti edellään tassuttelevaa Shen-Sheniä, joka käänsi kohta murahtaen kultaiset silmänsä naiseen. Soturitar ei nähnyt enää jälkiä, mutta tiikeri kyllä vainusi ne, ja niinpä hän olikin nyt varma aivan muutamien virstojen päässä vartovasta vihollisesta. Hän viittoi nopeasti noitaa laskeutumaan, sillä pimeydessä oli liian vaarallista lentää feeniksin kaltaisella olennolla, joka näkyi kuin soihtu joka suuntaan. Muutoinkin arveli nainen leiriytymisen olevan nyt paikallaan. Hän laskeutui ratsunsa selästä puhumaan noidalle, kunhan tämä oli ehtinyt kuuloetäisyydelle. "Carmen, voin suurella varmuudella paikantaa vihollisemme leiriytyneen jonnekin näistä kallioisissa solista, toivon mukaan varjostajistaan tietämättä. Törmäämme heihin varmasti huomenna. Uskon lentämisen olevan kuitenkin vaarallista, sillä Derekin tähystäjiä väijyy varmasti ylempänä kallioilla. Jos taas pysyttelemme mahdollisimman matalina kallioiden suojissa, saatamme päästä aivan heidän niskaansa ennen kuin he huomaavat meitä. Etkö ratsastaisi kanssani huomenna? Tarvitset luultavasti kaiken voimasi kun taistelu alkaa."
Nainen kääntyi nyt vuorostaan miehen puoleen. "Kuulit mitä puhuin, Khann. Hetki, jona voit varmistaa vastedeskin mielenrauhasi ja täyttää kenties vähän taskujasi on käsillä. Tapa miten mielit ja ota mitä löydät. Ohittamamme kylän asukkaat eivät omaisuuttaan enää takaisin kysele. Minun osani tästä retkestä on tyttäreni pelastaminen. Ja jos mahdollista, Derekin kuoliniskun antaminen. Vihani häntä kohtaan on suurempi kuin kummallakaan teistä.", arveli hän ääneen puristaen kätensä nyrkkiin. Näin lähellä päämääräänsä oli soturitar selvästi kiihdyksissä vaikka muuta olisi yrittänytkin esittää. Naisen silmät leimusivat kaunaisesta raivosta eikä yksikään vihollisensa olisi varmasti halunnut tällä hetkellä joutua hänen kynsiinsä.
"Vaan kuten sanoin, on parempi kerätä voimia yön yli ja odottaa aamuun. Otan ensimmäisen vahtivuoron.", hän ilmoitti käännähtäen ja loitoten hieman kauemmas tiikerinsä seuranaan. Soturitar halusi olla jonkin aikaa yksin ja keskittyä tulevaan. Hän nousi erään korkean kielekkeen harjalle nähdäkseen sieltä paremmin mahdolliset uhkatekijät ja nojasi selkänsä kalliota vasten. 'Vihdoinkin...', ajatteli soturitar silmänsä sulkien ja mielensä tyhjentäen. 'Olen pian taas kanssasi, Amiral.' Shen-Shen murahti vaimeasti naisen viereltä ja otti sitten hieman etäisyyttä tämän kerätessä voimiaan. Nainen aavisti tarvitsevansa kaikki kykynsä tulevana päivänä ja toivoi hartaasti niiden riittävän. Yö kului hitaasti, eikä hän nukkunut siitä silmänräpäystäkään.
|
|
|
Post by Cerenia on Sept 18, 2005 19:12:13 GMT 3
Kuullessaan soturin sanat Carmen nyökkäsi ja laskeutui ja kosketti feeniksiä jolloin se katosi. "Käyhän se...ja luulen että olet oikeassa" Carmen sanoi soturittarelle ja meni sitten seisomaan kallion seinämää vasten. "Minä voin ottaa toisen vahtivuoron" Carmen sanoi vielä ja katsoi sitten toisia.
|
|