|
Post by WhiteNoiseMonster on Oct 4, 2005 19:05:31 GMT 3
Salamurhaaja ehti jo hetken luulla saavansa upottaa miekkansa rosvopäällikköön, kun sitten demoni ilmaantui tuon ruumiista. Hyökkäyksensä tuo jätti tekemättä ja tuijotti hetken demonia hölmistyneenä, kunnes Takin huuto havahdutti hänet.
Demoni, miten sellaisia vastaan voisi taistella? Se oli osittain läpinäkyvä, joten ensimmäinen ajatus ei välttämättä ollut rynnätä sen kimppuun miekkaa heiluttaen. Tahdonvoina? Ehkä, mutta sellaisen käyttämistä aseena tuo ei ollut harjoitellut niin suoranaisesti. Ainoastaan fyysinen harjoittelu oli vaatinut sitä hieman toisella tavalla.
Kuitenkin mies pysyi aloillaan, eikä antanut paniikille valtaa. Hän yrittäisi väistää ja sivaltaa takaisin, jos demoni näyttäisi yrittävän jotain fyysistä hyökkäystä. Henkisen suhteen hän tiesi ainoastaan sen, ettei pelosta lamaantuminen tai panikointi asiaa auttaisi. Juuri nyt tuo vältteli demonin suoraa katsetta. Tällaisia vihollisia hän vihasi eniten. Niitä ei voinut silpoa kappaleiksi, tai kiduttaa perinteisillä menetelmillä, ja yleensä ne olivat ylivoimaisia...
|
|
|
Post by R.C. on Oct 5, 2005 23:56:50 GMT 3
Naisen huudahtama varoitus oli miehelle viimeinen häivähdys todellisuudesta, sillä seuraavassa hetkessä saattoi tuo kuulla vain voimakasta kohinaa korvissaan, nähdä verisen usvan hämärtävän näkökenttänsä ja tuntea sanoinkuvaamattoman pahoinvoinnin koettelevan kehoaan demonin käydessä päin näköään. Toinen toimi kuitenkin viisaasti koettaessaan pysyä rauhallisena, sillä juuri mielen heikkouksia kuten pelkoa ja paniikkia pimeän olento etsikin. Se yritti kaikin keinoin saada miestä menettämään hermonsa ja epäröimään, mutta uhkasi myöhästyä ilkityössään, sillä samassa toinen saattoi kuulla jonkun huutavan "Ki!" ja nähdä tiikerinkaltaisen olennon halkovan yht'äkkiä mieltään kuristavaa punaista sumua. Paha henki kirkaisi protestoivasti tuntiessaan olemustaan raadeltavan, mutta se oli jo heikossa kunnossa ja joutui antamaan periksi näinkin alkeelliselle hyökkäykselle. Samassa kohina vaimeni, usva hajaantui ja tiikerin hahmo muuttui soturittareksi. Tämä kaikki tapahtui vain miehen silmissä.
Ulkopuoliset sen sijaan näkivät, kuinka demoni oli hyökännyt miehen kimppuun ja yritti kaikin voimin raadella tuota aavemaisilla kynsillään, saamatta kuitenkaan näkyvää vahinkoa aikaan. Tähän tilanteeseen syöksähtänyt nainen näytti hetkeksi jähmettyvän puolitiehen hyökkäyksessään kohti demonia, kuin ympärilleen kehittynyt näkymätön voimakenttä olisi painautunut vasten pahan hengen selkää. Hyvin nopeasti tuo pysähtynyt hetki kuitenkin raukesi ja nainen syöksyi ilmaan hajaantuvan demonin läpi rämähtäen vähemmän hienosti miehen päälle ( toivon mukaan tuolla ei ollut aseita koholla ).
Paha henki oli poissa, mutta vielä ei ollut syytä juhlaan. Soturitar tyrkkäsi miehen syrjään ja nousi nopeasti jaloilleen käännähtäen katsomaan Derekiä, joka oli perin surullinen näky. Demoni oli syönyt rosvopäällikköä elävältä, ja nyt kun paha henki oli poissa saattoi Derek katua aikaisempaa surmanhyppyään tai muita järjettömiä voimanäytöksiään, joiden jäljet alkoivat vähitellen kostautua. Hän näytti piestyltä, laihalta ja kalpealta, pahoin haavoitetulta ja halvaantuneelta. Katseensa tuohon kurjaan kiinnittyneenä asteli soturitar hitaasti nostamaan sapelinsa ja viittoi Carmenia säästämään loitsuaan parempaan kohteeseen. Hän katsoi kylmästi alas sokeaan Derekiin, joka ojensi anovasti kättään hänen nimeään sammaltaen, yrittäen pitää kiinni nopeasti hupenevasta elämästään. Taki ei kuitenkaan tuntenut tuota kohtaan vähääkään sääliä. Hän kohotti sapelinsa ja iski raivoisasti karjahtaen Derekiltä pään poikki. Rosvopäällikön ruumis hajosi samassa tunnistamattomaksi veriseksi massaksi. Demonin kuluttava voima oli ottanut hänestä viimeisen velkansa.
Nainen antoi sapelinsa pudota. Derekin kaltaisen halveksittavan hirviön vereen tahritulla aseella hän ei tekisi enää mitään. Nyt hän kohotti katseensa ympäröivillä kallioilla häälyviin erämaarosvoihin sekä levottomiin mustiin velhoihin ja huusi noille vihaisesti: "Tässä voittamaton päällikkönne nyt lojuu, säälittävänä ja tunnistamattomana, pahojen henkien valheisiin luottaneena! Te idiootit! Seurasitte sokeasti tätä hullua ja hänen pakkomielteitään! Derek olisi uhrannut jokaisen teistä yksitellen tai jollei hän, niin nämä mustat velhot nyt ainakin! Heille te olette pelkkiä pimeyden työkaluja!", nainen veti henkeä ja jatkoi ivallisempaan sävyyn: "Mitä aiotte nyt tehdä? Ottaako joku teistä Derekin paikan talutushihnassa? Aiotteko hyökätä vai avata silmänne, kuolla vaiko viisastua?! Kuka haluaa tehdä Derekille seuraa?", nainen loi merkitsevän silmäyksen noitaan, jolla oli varmasti vielä loitsuja jäljellä.
Näytti kuitenkin siltä kuin rosvot olisivat saaneet Carmenin heille antamasta höykytyksestä tarpeekseen sillä sen pidemmittä mutinoitta nämä kallistuivat soturittaren kannalle ja kohta kuului muutama hätääntynyt huudahdus ja tömähdyksiä kun mustat velhot heitettiin alas kielekkeiltä. Rosvojoukosta alkoi kuulua yksimielistä huutoa: "Me seuraamme sinua, Taki Zenn!" Suurin osa heistä oli loppujen lopuksi naisen vanhoja ystäviä ajoilta, joina tämä oli johtanut joukkoa yhdessä Derekin kanssa.
Soturitar hymähti eikä jäänyt lepuuttamaan mieltään voitolla, joka oli yhä epävarma. "Amiral...Shen-Shen...", hän mutisi juostessaan jo kohti kauemmas jäänyttä hevostaan. Tiikerin ja tytön perään lähteneet rosvot eivät tienneet tapahtumista kanjonissa ja toimittivat siis varmasti vielä tehtäväänsä ottaa nuo molemmat hengiltä, elleivät olleet siinä jo onnistuneetkin.
|
|
|
Post by Cerenia on Oct 6, 2005 15:33:47 GMT 3
Carmen lopetti loitsimisen sillä samaisella sekunnilla kun Taki pyysi. Hän hymyili kun kuuli rosvojoukon muuttaneen mielensä. Sitten hän loitsi itselleen valtavan tulifeeniksin ja hyppäsi sen selkään, nousten samalla ilmaan. "Eiköhän etsitä tyttäresi ja tiikeriystäväsi" Hän sanoi Takille ja jatkoi heti "Minä saan heidät lentäen nopesti kiinni ja voin pysäyttää rosvojen kulun ja suojata Shen sheniä ja Amiralia kunnes te ehditte paikalle." Sitten feeniks nousikin jo lentoon ja lähti hirveällä vauhdilla lentämään yli aavikon. Matkalla Carmen kysyi eräältä keitaalta (siis sen vedeltä) minne suuntaan Shen shen oli Amiralia vienyt. Sitten hän jatkoi matkaansa ja huomasikin varsin pian rosvot, jotka ajoivat Shen Sheniä ja Amiralia takaa. Hän laskeutui alas ja kasteli rosvot vesisuihkulla. "Hyi teitä, ei pientä tyttöä saa ajaa takaa tuolla tavalla" hän sanoi ja nosti rosvot vesipyörteen päälle jotta nämä eivät pääse karkuun. Sitten hän kääntyi tiikerin ja tytön puoleen. "Äitisi tulee kohta..." Hän sanoi Amiralille ja jäi odottamaan muita.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Oct 6, 2005 19:29:24 GMT 3
Demonin hyökkäys oli jotain ihan muuta kun mitä mies olisi odottanut. Kaiken muuttuessa punaiseksi ympärillään ja pahoinvoinnin aallon pyyhkiessä ylitseen tuon usko selviämiseen alkoi jo hieman rakoilla, mutta ei mitenkään tarpeeksi demonille, ennen kuin soturitar kävi sen kimppuun.
Hetkeä myöhemmin tuo tunsi kuinka nainen sinkoutui tuon päälle ja maailma alkoi pikkuhiljaa selvitä verisestä usvasta. Aseensa tuo oli demonin hyökättyä jostain syystä laskenut, joten ne eivät naista vahingoittaneet.
Naisen puhuessa rosvojoukoille alkoi mies palata aisteineen pikkuhiljaa samaan maailmaan, ja taisteli hetken pahoinvointia vastaan, kunnes kokosi itsensä ja pakottautui nousemaan. Ympärilleen varovaisesti silmäiltyään tuo ihmetteli miksei rosvojoukko ollut syöksynyt heidän kimppuunsa vaan huusi soturittaren nimeä. Outoa. Mutta matkan päämäärä oli hänen osaltaan saavutettu. Rosvopäällikkö makasi ilman päätä hädin tuskin muistuttaen sitä samaa henkilöä jonka mies oli viimeksi nähnyt.
Nähdessään naisen kiiruhtavan kohti hevosia, muisti mies sitten tiikerin ja pikkutytön. Tuolla ei liiemmin kiinnostanut jäädä pitämään seuraa rosvojoukolle, jossa ehkä olisi hänen aiemmin tappamiensa takaa-ajajien ystäviä, joten mieskin suuntasi kulkunsa kohti hevosia, tai sitä paikkaa minne muisti omansa jättäneen. Hän päätti seurata soturitarta tämän tyttären luo saadakseen jonkinasteisen selvyyden siitä oliko tavoitteet saavutettu ja olisiko vielä jotain saavutettavaa... Nythän tuolla olisi taas aikaa kaikenlaisten palkkioiden metsästämiselle, kunhan ensin toipuisi täysin tästä retkestä.
|
|
|
Post by R.C. on Oct 8, 2005 11:04:24 GMT 3
Noita ei tavoittanut pakoon lähteneitä hetkeäkään liian myöhään, sillä aavikon nouseva aurinko oli vienyt nopeasti tiikerin voimat ja Shen-Shen oli jo pahasti uuvuksissa. Kissapeto oli juuri kääntynyt kohtaamaan takaa-ajajansa viimeisessä, epätoivoisessa iskussa kun ystävä ehti hätiin ja sai pahan tilanteen raukeamaan. Shen-Shen murahti tuolle kiitollisena, mutta Amiral ei näyttänyt olevan samaa mieltä.
Tyttö oli herännyt noidan sanoihin ja laskeutui hiljaa tiikerin selästä noitanaista tuijottaen. Hän näytti päällisin puolin olevan kunnossa, mutta tytön silmissä oli edelleen hento, punainen hohde, jonka Carmen oli saattanut nähdä aiemminkin, Amiralin iskiessä pahaa-aavistamatonta äitiään. Vaimeasti muristen hyökkäsi tämä nyt noidan kimppuun, vaikka tuskin muodostikaan tuolle kovin suurta uhkaa tai saanut mitään vahinkoa aikaan...ele oli silti melko karu kahdeksanvuotiaalta pikkutytöltä.
Soturitar ehti näihin aikoihin saavuttaa toiset ja hän heilautti itsensä nopeasti hevosensa selästä noidalle raivostuneen lapsensa nähdessään. Nainen nappasi ratsastuslaukustaan pätkän köyttä ja kiiruhti irrottamaan demonin riivaamaa tytärtään tuon kimpusta. "Olen pahoillani...", hän kuiskasi anteeksipyytävästi saatuaan ärisevän ja kamppailevan lapsensa kuriin ja tämän kädet ja jalat sidottua. Hän ei kiinnittänyt huomiota vesipilarin päälle vangittuihin rosvoihin, jotka olisivat yhtä hyvin voineet jököttää siellä vaikka koko ikänsä. Soturittaren ainoa huolen- ja masennuksenaihe oli nyt hänen tyttärensä ja inhottava tilanne, johon he olivat joutuneet. Hetken tämä kaikki oli naiselle liikaa, eikä hän saattanut muuta kuin lysähtää polvilleen ja katsoa lastaan, joka kamppaili yhä vapautuakseen köysistä ja päästäkseen satuttamaan äitiään.
|
|
|
Post by Cerenia on Oct 8, 2005 18:19:59 GMT 3
Carmen hätkähti hieman Amiralin hyökätessä hänen kimppuunsa mutta ei kiinnittänyt siihen sen jälkeen enää sen erityisemmin huomiota vaan keskittyi pitämään rosvot ylhäällä. "Ei se haittaa..:" Carmen sanoi hiljaa soturittarelle ja hymyili pienesti mutta meni sitten tiikerin viereen seisomaan ja katsomaan rosvoja jotka killuivat vesipilarin päällä.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Oct 10, 2005 14:45:58 GMT 3
Mies ratsasti paikalle hieman naisen jälkeen. Katseltuaan tovin vesipatsaan päällä killuvia rosvoja ja soturin tytärtä, joka oli kaiketi samanmoisen demonin vallassapitämä kuin rosvopäällikkö oli ollut. Olikohan asialle enää mitään tehtävissä tuo mietiskeli muistellessaan miten Derekin kanssa kävi.
Salamurhaaja pysytteli hevosensa selässä seuraten tilannettä sivusta, sillä mitään erikoisempaa tuo ei tilanteelta enää odottanut, ei ainakaan mitään hengenvaarallisia yllätyksiä, kuten väijytys aiemmin. Nythän koko rosvojoukko oli jo ehtinyt vaihtaa puolta ainakin tietyltä näkökannalta katsottuna. Omasta turvallisuudestaan tuo ei edelleenkään ollut niin varma.
Tilanne alkoi pikkuhiljaa vaikuttaa selvältä. Soturitar oli saanut haluamansa, ainakin melkein sellaisena kuin oli halunnut, ja itse tuo oli päässyt eroon ajatuksesta että rosvojohtaja lupailisi palkkiota päästänsä. Yhteistyö noiden kahden kanssa alkaisi olla ohitse, ja satulassa istuskeleva mies mietiskelikin jo lähdön tekemistä ja sitä minne lähtisi. Ehkä samaan suuntaan mistä nuo olivat tulleet. Kuitenkin tuo päätti vielä seurata sivusta jonkin aikaa äidin ja tyttären omanlaista jälleennäkemistä levätäkseen hieman.
|
|
|
Post by R.C. on Oct 10, 2005 21:42:02 GMT 3
Soturitar katseli hetken neuvottomana tytärtään, kunnes ryhdistäytyi silminnähden ja nousi jälleen seisomaan. Idän tiikeri oli pian taas ryhdissään, sillä heikkoutta ei näissä oloissa edelleenkään suosittu. Hän käänsi katseensa vesipilarin päällä kauhusta jäykkänä odottaviin rosvoihin ja puhui näille: "Derek Jackal on kuollut. Menkää takaisin leiriin ja etsikää itsellenne uusi johtaja, sillä en aio palata enää takaisin. Kertokaa nämä terveiset muillekin." Tämän jälkeen käänsi nainen katseensa noitaan ja hymyili tälle pienesti nyökäten: "Älä suotta kuluta enää voimiasi, Carmen. Voit laskea heidät nyt alas. Hoidit tilanteen hienosti."
Kun rosvot olivat päässeet alas ja saaneet jalat alleen, nosti soturitar köysiin sidotun lapsensa hevosensa selkään ja kääntyi katsomaan miestä ja noitaa. Hän aavisti Khannin olevan jo lähtökuopissaan, eikä harmitellut sitä lainkaan. Seikkailu oli jo lähenemässä päätöstään, ja hän toivoi miehen saavuttaneen sen mitä oli lähtenyt hakemaankin. Naisella itsellään oli yhä omat ongelmansa setvittävänään, ja hän hoitaisi ne tästä eteenpäin mieluummin yksin. Tulisiko Amiral enää entiselleen vai ei, sitä soturitar ei tiennyt. Aikaa ei kuitenkaan ollut hukattavaksi, ja niinpä hän piti puheensa lyhyenä: "Haluaisin nähdä teidät molemmat kuukauden kuluttua linnassa, josta lähdimme matkaan. Arvostaisin hyvin paljon tuloanne.", sanoi nainen jo hevosensa selkään nousten. Hän katsoi vielä pitkään molempia ja hymyili näille heikosti. Tilanne oli vaikea, mutta kenties seuraavan kerran kohdatessa kaikki näyttäisi jo valoisammalta. Ainakin hän toivoi saavansa vaihtaa noiden kanssa vielä sanan tai kaksi ennen kuin kolmikon tiet eroaisivat kokonaan.
(( jos kumpikaan ei protestoi, käytän toisen vuoron ja siirrän pelin vielä kerran toiseen foorumiin. C ya there. =) ))
|
|
|
Post by nostro on Jan 29, 2006 10:16:29 GMT 3
kertoka minne sirsite peli kun halun liityy seuravaan peli kun on ALOITELIA NIIN EN TIÄÄDÄ miten halotetan peli onko jotain tällä foorumilla ohjeeita
|
|
|
Post by R.C. on Jan 29, 2006 13:51:32 GMT 3
(( Tämä peli on valitettavasti jo päättynyt, mutta unohdin tietenkin ilmoittaa siitä selkeämmin. ;- - Pahoittelen väärinkäsitystä. ))
|
|