|
Post by WhiteNoiseMonster on Sept 18, 2005 22:53:01 GMT 3
Mies veti syvään henkeä katsellen samalla pimeyteen edessäpäin. Taistelusta tulisi vaikea ainakin tuo oletti niin naisen käytöksen perusteella ja mitä tuo oli saanut naisen luonteesta selville. "Pidä silti järki kädessä. Meitä on vain neljä, joten en usko että tässä on varaa edetä raivoamalla.", sanoi tuo naiselle, huomattuaan soturin kiihtyneen tilan. Toiset käänsivät raivon taistelussa edukseen, mutta yleensä se oli vakava virhe, riippui tietysti vastustajastakin. Eipä tuo tavallisesti olisi jaellut itsestäänselvimpiäkään neuvoja kenellekään ellei sitten ajanut omaa etuaan, ja sitähän se nyt oli.
Sitten tuo siirsi katseensa noitaan ja totesi hiljaa "Herätä minut kun katsot ajan olevan sopiva vuoronvaihtoon.". Mies tunsi hieman luonteelleen ominaisesti epämiellyttävää riippuvuutta näistä kahdesta ihmisestä ja tiikeristä taistelua ajatellen. Hän oli itse lähtenyt tähän 'vapaaehtoisena' ja aikoi myös viedä tehtävän loppuun asti. Hänellä oli mukanaan voimakkaita liittolaisia, jotka tulisivat varmasti tarpeeseen hänen omaa päämääräänsä ajatellen, mutta heidän ajatustapansa poikkesi välillä voimakkaastikin miehen omasta. Tämä asia huoletti miestä hieman tämän käydessä nukkumaan, seikkailun päätyttyä uudet tuulet saattaisivat alkaa puhaltamaan. Jännittyneisyydestään huolimatta miehen uni oli levollista.
|
|
|
Post by R.C. on Sept 21, 2005 13:15:43 GMT 3
Yö kului hitaasti, siltä soturittaresta ainakin tuntui. Hän käytti sen suunnitellen tulevaa päivää ja sen edellyttämää strategiaa. Nainen muisti miehen varoituksen ja sen, mihin vaaraan oli joukon muut jäsenet asettamassa. Tietenkään he eivät hyökkäisi suoraan ja häikäilemättä, se olisi ollut silkka itsemurha. Nopea isku ja vetäytyminen. Nainen huokaisi ja tiesi sen kuulostavan liian helpolta teoriassa. Hän saattoi vain toivoa parasta ja kun pimeän aika alkoi taittumaan ja sarastus pilkisti itäisen horisontin takaa, ei hän edelleenkään voinut olla varma siitä, mitä tulisi tapahtumaan, ja minkälaista toimintaa se mahdollisesti vaatisi.
Ajan koittaessa hän saapui vahtia viimeistelevän miehen luo ja pyysi Shen-Sheniä herättämään noidankin jos tuo yhä nukkui. Oli vielä varhaista valveillaoloon mutta jo tarpeeksi valoisaa nopeaan etenemiseen. Soturitar toivoi vihollisen nukkuvan yhä tyytyväisesti edellisen illan menestystään. "Edetään varovasti ja kuulostellen. He eivät voi olla kaukana ja meillä pitäisi olla vielä hyvää aikaa silmäillä leirin heikkoja kohtia, iskemmepä sitten tänään tai vähän myöhemmin.", totesi nainen vakavana ja nousi hevosensa selkään odottaen noidankin nousevan taakseen ratsastamaan.
He etenivät hiljakseen yhä selvästi erottuvia jälkiä seuraten, kunnes saapuivat hyvän ajan päästä hieman suuremmaksi aukeaksi avautuvaan kivikkoiseen kanjoniin. Kallioseinien reunustama tie näytti jatkuvan vielä suoraan eteenpäin, mutta se, mikä soturittaren tähän pisteeseen pysäytti oli hieman kauempana selvästi erottuva leiri. Liikettä tuolla ei kuitenkaan ensi silmäykseltä näkynyt. Näytti kuin paikka olisi jo hylätty, sillä vain pari risaista telttaa ja nuotioiden savuavat jäänteet muistuttivat enää suuremmanpuoleisen joukkion viipymisestä. Nainen rypisti kulmiaan ja antoi katseensa kiertää ympäröivissä louhikoissa, kielekkeissä ja pienemmissä luolissa. Missään ei näkynyt tai kuulunut ketään, joten hän uskaltautui ohjaamaan toiset jyrkänteiden varjossa eteenpäin.
Pian he saivat edesmenneen leirin paremmin näkyviinsä. Nainen jähmettyi sillä hän erotti yht'äkkiä aukean keskellä hahmon. Vihollinenko? Ei... "Amiral...?", henkäisi nainen ihmeissään tunnistaessaan pienen tytön joka istui maassa polvillaan hoivaten räsynukkea sylissään. Soturitar katsahti vielä kerran ympäröivää, autiota maisemaa kääntäen katseensa taas hylätyltä vaikuttavaan tyttöön. Kuinka tämä oli mahdollista? Olivatko he kyllästyneet ja jättäneet hänen tyttärensä taakseen? Naisen oli vaikea uskoa tähän mutta näky edessään oli liian toivottava saamaan hänet uskomaan toisinkin. "Tuo ei ole illuusio. Näkisin sellaisen läpi.", hän totesi vaimeasti toisille ja laskeutui samassa hevosensa selästä. "Odottakaa täällä, älkää seuratko minua.", hän pyysi lähtiessään jo kiiruhtamaan kohti tytärtään. Ilman muuta hän halusi olla tuon kanssa jonkin aikaa kaksin, jos tämä todella oli totta. Katseensa tyttäreensä kiinnittyneenä hän lähestyi tuota hiljaa mutta nopeasti. Tyttö kohotti katsettaan ja soturittaren sydän löi hetken tyhjää hänen tunnistaessaan tuon kasvot. "Amiral...", hän toisti liikuttuneena ja ojensi kätensä syleilläkseen lastaan.
(( olen perjantaihin asti matkoilla ))
|
|
|
Post by Cerenia on Sept 21, 2005 13:45:50 GMT 3
((juu)) carmen nyökkäsi soturittarelle ja katsoi kun tämä juoksi tyttärensä luo. Carmenin kasvoilla viipyi hetken hymy, mutta sitten hän tajusi että tuo saattoi olla ansa. Carmen katsoi heten ympärilleen ja huomasi kuin huomasikin muutaman vihollisen leivissä olevan hyypän piiloutuneena leirin lähelle. ' hmm...missähän muu poppoo sitten on jos nuo kolme ovat tuolla' Carmen ajatteli ja katsoi ympärilleen...'tuolla varmaankin' Carmen ajatteli huomatessaan suuren luola n suuaukon. Hän lähti naisen sanoista piittaamatta kävelemään kohti tätä ja tämän tytärtä. Päästyään heidän luokseen Carmen kuiskasi naiselle mitä oli juuri huomannut. "Tämä on ansa" Hän sanoi hyvin hyvin hiljaa ja odotti sitten naisen reaktiota"
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Sept 22, 2005 10:47:09 GMT 3
Naisen perässä ratsastanut mies oli jäänyt odottelemaan aloilleen. Asetelma haiskahti hyvin vahvasti ansalta, ja mies oli ehtinyt kuiskata varoituksensa naiselle. Noidan mentyä perässä mies pudisteli päätään ja laskeutui ratsailta.
Salamurhaaja viritti nopeasti pienen varsijousensa, ja levitteli hieman pikaisille unille lähettävää myrkkyä nuolien kärjille. Sitten tuo jätti taakseen tien.
Tästä pisteestä mies tuskin enää voisi noita kahta ansasta pelastaa. Luultavasti lisää vihollisia olisi piilossa lähimaastossa. Mies lähti kiertämään noiden sivustalle maaston tarjoamia vähäisiäkin näköesteitä hyväksikäyttäen, ja tähyili samalla ympäristöä siltä varalta että löytäisi jotain.
|
|
|
Post by R.C. on Sept 24, 2005 16:32:23 GMT 3
(( Tämä on nyt aika pitkä. Koettakaa jaksaa. ;^^ ))
Soturitar vaikutti niin tyystin kauan kaipaamaansa tyttäreensä keskittyneeltä ettei ensin lainkaan huomannut noidan lähteneen häntä seuraamaan. Hän halasi lastaan aavistellen edelleen jonkinlaista outoa olevan ilmassa, mutta rakkaus vaiensi hetkeksi epäilyksen. "Amiral, kaikki on nyt hyvin.", kuiskasi nainen ja vetäytyi hymyillen katsomaan tytärtään, joka katsoi häntä totisesti takaisin, ei peläten vaan ei myöskään hymyillen. "Äiti, miksi annoit pahojen miesten viedä minut?", kysyi tuo hiljaa. Soturitar hätkähti ja tunsi silmiensä kyyneltyvän. "Amiral, minä...olen niin pahoillani...", nainen yritti sanoa jotakin, mutta sotkeutui tuskassaan sanoihinsa. "Miksi sinulla kesti näin kauan, äiti?", jatkoi tyttö edelleen. Nainen huokaisi raskaasti yrittäen keksiä vastausta, mutta tässä kohtaa noidan kuiskaus keskeytti hänet. Hän käännähti kulmiaan rypistäen tuon puoleen.
"Mitä tarkoitat, Carmen?", hän kysähti hiljaisella äänellä mutta värähti samassa rajusti iskun voimasta. Pieni tyttö oli vetänyt räsynukkensa alta tikarin ja puukottanut sillä äitiään selkään. Soturitar haukkoi henkeään ja käännähti tyrmistyneenä lapsensa puoleen tuntien jo terälle sivellyn myrkyn alkavan lamauttaa kehoaan. Amiral katsoi häntä totisesti eikä sanonut mitään. Tytön silmät hehkuivat aavistuksen punervaa valoa. "Amiral, miksi...", sihahti nainen murtuneena, mutta kylmä, pahantahtoinen ääni keskeytti äkisti hänen sanansa.
"Tervehdys jälleen, rakas Taki.", puhui Derek Jackal, joka oli yhdessä monilukuisen rosvojoukkonsa kanssa ilmestynyt kuin tyhjästä ympäröiville kielekkeille. Tavallisten maantierosvojen lisäksi saattoi riveistä tunnistaa myös pari mustaa velhoja, joiden ansioiksi lieni vihollisen loistavasti onnistuneen väijytyksen syytä lukea. Illuusioita soturitar osasi havaita, mutta että näkymättömyysloitsuja? Tarvittavan mahdin määrän olisi luullut olevan suurempi kuin mitä muutama velho saattoi käytellä. Ja missä vaiheessa Derek oli alkanut vehtailla magiankäyttäjien kanssa? Nainen alkoi aavistella pahaa. Mitä sopimuksia Derek olikaan noiden pimeyden kätyreiden kanssa solminut, ne eivät taatusti rajoittuneet vain häneen, tyttäreensä tai kehenkään joukkiostaan.
"Derek, senkin koira! Mitä olet tehnyt tyttärelleni?!", huusi nainen raivoissaan, näyttämättä pelkoaan vaikka tilanne vaikutti epätoivoiselta. Kielekkeen laella seisova soturi katsoi häntä huvittuneesti takaisin. Derek oli päälle kolmissakymmenissä. Hänen kasvonsa olivat kovapiirteiset, silmänsä terävät ja hampaansa teräviksi viilatut, antaen rosvopäällikölle todella shakaalin ulkonäköä. Hän näytti varteenotettavalta vastustajalta kevyine, aavikkoilmastoon sopivine haarniskoineen ja kookkaine, koristeellisine sapeleineen. Ja oli muutakin...Derekin silmät hehkuivat omituista, punaista valoa. "Vain jotakin pientä ja paholaismaista, jotta saisin kerättyä sinut siistimmin talteen. Tappamisesi tässä ja nyt olisi kovin tylsää. Ajattelin, että muistelisimme ensin menneitä jotta saattaisit oppia virheistäsi, hupsu nainen.", vastasi Derek ilkeästi virnistäen. Soturitar värähti tahtomattaan inhosta, sillä hän tajusi, ettei tikarinpiston ollut tarkoitus tappaa häntä. Nainen saattoi vain arvailla, mitä kidutuksia tuolla oli mielessään. Silti hänen tyttärensä oli nyt tärkeämpi. "Derek, senkin mielipuoli. Sekaannuit sitten demonien ja pahojen henkien asioihin. Ne syövät sieluasi jo sisältä päin...", murisi nainen vaimeasti. "..ja sekoitit tyttäreni hulluuteesi. Tulet maksamaan tästä!", korotti hän ääntään vaikka tässä tilanteessa viimeiset sanansa muodostivat pikemminkin uhkauksen kuin lupauksen. Nainen osti aikaa ja odotti vaivihkaa kutsumansa Shen-Shenin ehtivän luokseen. Aukean ylittävään tiikeriin ei kiinnitetty suurempaa huomiota.
"Et ymmärrä, Taki, minkälaisia voimia he tarjoavat. Tyttäresikin olisi pitänyt vastaanottaa lahjansa kiitollisesti, ei vastustellen. Mutta mitäpä tuosta. Hän on hoitanut tehtävänsä ja voi kuolla. Ainoa, jolla on merkitystä kostolleni olet sinä. Te muut, tuhoutukaa.", Derek totesi ja vilkaisi kylmästi noitaan ja mieheen kallioiden suojissa. Samassa mustat velhot alkoivat lukea loitsujaan. Miestä taas vaivasivat ylempää rinteiltä syöksyvät maantierosvot sapeleineen.
Myös soturitar toimi samalla hetkellä kun huomasi verivihollisensa huomion herpaantuneen. Turtumuksesta välittämättä hän käännähti ja tempaisi tyttärensä luokseen tökäten kahdella sormenkärjellä napakasti tuon niskaa. Isku oli kivuton mutta tehokas. Hän katkaisi hetkeksi lapsensa kehossa kulkevan sähköisen hermoradan saaden tuon samantien tuupertumaan. "Shen-Shen, vie hänet turvaan!", huudahti soturitar nostaen tyttärensä tiikerin selkään. Kissapeto lähti salamana kiitämään kohti tulosuuntaa, varoen pudottamasta lasta väistellessään muristen puoleensa satavia nuolia. Shen-Shen sai ainakin osan vihollisista peräänsä. Nainen toivoi, ettei se olisi tiikerille liikaa. Hän käännähti Carmenin puoleen, johon ei toistaiseksi oltu hyökätty. Soturitar tiesi noidan olevan turvassa niin kauan kuin Derek pitäisi ajatuksesta saada hänet elävänä kynsiinsä, sillä velhot eivät uskaltaisi käyttää loitsujaan niin kauan kun he olisivat aivan lähekkäin. Mies oli kuitenkin yksin. "Carmen, sinun on paettava yhdessä Khannin kanssa, sillä vihollinen on liian voimakas. Auttakaa Shen-Sheniä ja tytärtäni...Vedän vihollisen huomion puoleeni. En usko että selviän tästä.", puhui nainen vaimeasti silmäillen kaikkia noita vihollisia kallioilla. Hän oli aliarvioinut Derekin ja tiesi joutuvansa nyt maksamaan siitä.
|
|
|
Post by Cerenia on Sept 24, 2005 19:14:25 GMT 3
Kuullessaan tuntemattoman miehen äänen Carmen käännähti nopeasti ympäri ja huomasi Derekin. Hän arvasi heti että tämä oli heidän vihollisensa.
Kun soturitar käski Carmenia lähtemään niin Carmen sanoi. "Turha luulo, minä en jätä ystäviäni...."
Carmen hymyili pienesti ja kääntyi sitten velhoja kohti ja alkoi loitsia vastaloitsua, joka häiritsee velhojen keskittymistä ja murtaa heidän loitsuaan.
Loitsimisen lopetettuaan Carmen katsoi Derekiä ja sanoi. "Jos aiot koskea ystävääni niin saat luvan raivata minut tieltä ensin!"
Carmen oli hyvin tosissaan, hän ei aikoisi perääntyä vaan hän taistelisi loppuun asti.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Sept 26, 2005 17:47:59 GMT 3
Miehen pahimmat aavistukset kävivät toteen rosvojen ilmaantuessa yhtäkkiä näkyviin jokapuolella. Velhoja... Tämä tästä vielä puuttui. Sen enempää tuolla ei ollut kuluttaa aikaa joutavuuksiin, sillä havaittuaan puoleensa syöksyvät rosvot, lähti mies nopeasti etenemään rinteen suuntaisesti etsien suojaa tiensuunnasta mahdollisesti tulevilta nuolilta.
Karussa maastossa maasta pilkottavien kivenjärkäleiden takaa tuo löysi muutamia suojapaikkoja, joiden taa piilouduttuaan tuo sai kuin saikin yllätettyä aina rosvon tai pari sen aikaa kun nuo juoksivat hänen perässään taktikoimatta, mutta joutui silti samalla etenemään nopeasti eteenpäin puikkelehtien vaikeahkossa maastossa jokaista eteen tulevaa kulkuestettä hyödyntäen niin, että sai pikkuhiljaa taas välimatkaa takaa-ajajiinsa.
Pari kertaa rosvot olivat yllättää salamurhaajan nopealla iskulla tuon lähtiessä yllätyksen jälkeen liikkeelle, mutta kaikki mitä he saivat aikaan, olivat lisää reikiä tuon viittaan, ja pari naarmua selkänahkaan.
Ne satunnaiset ruumiit joita tuo jätti jälkeensä olivat yleensä siistillä viillolla kaulaan, tai pistolla rintaan tapettuja. Mies oli pitänyt itsensä hyvässä ruumiinkunnossa ja harjoitellut lähes jatkuvasti lyhyen miekan ja tikarin käyttöä, joten tuo jaksoi juosta ja kamppailla pitkän matkaa ennen kuin osoitti väsymisen merkkejä. Yksi eduksi luettava tekijä oli myös se, että hän sattui pitämään työstään.
Mies jatkoi pakenemistaan kauemmas rinteen seinämää pitkin, toivoen että takaa-ajajien kunto antaisi periksi ennen hänen omaansa tai, että nuo eivät vain jaksaisi seurata häntä liian kauas johtajastaan. Noidan tai soturittaren avuksi tuosta ei ollut ylivoiman edessä.
|
|
|
Post by R.C. on Sept 29, 2005 22:59:06 GMT 3
(( pahoittelen että vastaaminen on tökkinyt. On ollut raskas työviikko ja vain vähän mahdollisuuksia olla varttia kauempaa koneella. Yritän repiä jostakin lisää aikaa niin päästään paremmin eteenpäin. ;- - ))
Soturitar oli jo pitemmän hetken haudutellut epätoivoista tilannetta mielessään, ja nyt kun hänen tyttärensä oli ainakin matkalla turvaan, oli aika keskittyä maailmanlaajuisiin ongelmiin. Selvää oli etteivät Derekin tihutyöt jäisi vain heidän tuhoamiseensa tai Awenmarin aavikoiden terrorisoimiseen. Nainen alkoi kääntyä noidan kannalle ja unohti marttyyrisuunnitelmansa, vaikkei vieläkään olisi toivonut toisten henkiä vaarantavansa. Hän arveli noidenkin alkaneen kuitenkin jo tajuta, että pelissä oli nyt enemmän mihin tavallisella maallikollakaan ei ollut enää varaa olla reagoimatta. Pimeys teki täälläkin jo vaivihkaista työtään...
Nainen nyökkäsi pienesti ja poimi vyötteeltään pienen pullon kitaten nopeasti sen sisältämän vastamyrkyn. Hän oli antanut myrkyn tehdä hetken kehossaan työtä jotta ehti tunnistaa sen ja vastustaa vaikutuksia oikealla lääkkeellä. Aavikolla pitempäänkin elänyt soturitar oli tottunut käärmeen- ja skorpioninpuremiin ja hänen vastustuskykynsä oli jo itsessään melko monipuolinen. Hän ei aikoisi kyhjöttää lamautuneena ja seurata avuttomana sivusta tapahtumien etenemistä.
Derek Jackal katsoi tällä hetkellä ärtyneenä kalliosolan taakse katoavaa tiikeriä ja tyttöä metsästäjineen, mutta ei huolehtinut pikku vastoiskäymisestä kauaa. Luultavasti hän uskoi villikissan väsyvän lopulta ja jäävän satimeen, mikä olikin enemmän kuin todennäköistä. Sen sijaan keräsi noita uhmakkaine puheineen sitäkin paremmin hänen huomionsa puoleensa, ja pilkallinen hymy viivähti hetken rosvopäällikön verettömillä huulilla. Samassa hän pudottautui jyrkänteeltä ja laskeutui maata vavisuttavalla tömähdyksellä alas maahan, nousten hitaasti toisen polvensa varasta taas pystyyn. Tavallinen ihminen ei olisi selvinnyt moisesta hengissä. Näytti siltä kuin Derek olisi todella aikonut raivata noidan tieltään päästäkseen käsiksi tämän vierellä kyljellään makaavaan Takiin. Hän veti sapelinsa huotrastaan ja lähti hitaasti ja julma katse silmissään kulkemaan kohti Carmenia.
Soturitar näytteli lamautunutta. Samalla hän vilkuili ympärilleen nähdäkseen Khannin, josta saattaisi pian olla heille hyötyä, ellei mies ollut laskenut yhteen kolme ynnä Derek iloisine rosvoineen ja velhoineen ja ottanut tähän mennessä jo hatkat koko sopasta. Ei nainen olisi sitä tilanteen valossa ihmetellytkään - lukusuhteet olivat surkeat. Aukealta kajahtavan tömähdyksen myötä herpaantui miehen takaa-ajajien huomio nyt äänen ja päällikkönsä suuntaan. Rosvot näyttivät yllättäen kiinnostuneemmilta seuraamaan tulossa olevaa teurastusta kuin väsyttämään itseään ikävän hyvän vastustajan kanssa. Joka puolella ympärillä oli pelkkää aavikkoa - mihin palkkamurhaaja muka siis pakenisi? Tuskin minnekään, ainakaan ihan helposti. Soturitar vilkaisi maahan laskeutunutta verivihollistaan ja puuskahti vaimeasti tuota luonnotonta tempausta. "Tuo ihmispeto on pysäytettävä...", sihahti hän yhtä paljon itselleen kuin noidallekin, mutta sen enempää hyviä ideoita ei sitten kuulunutkaan...
|
|
|
Post by Cerenia on Sept 30, 2005 15:49:26 GMT 3
"Hei...älä edes yritä tulla lähemmäs..." Carmen sanoi ja heitti muutaman tulipallon kohti Derekiä.... "niinpä...tuo yökötys on pysäytettävä" Hän sanoi hiljaa soturittarelle... Sitten hän jatkoi loitsimista mielessään ja kääntyi sitten kohti Derekiä. Hän loi käsilleen suuren tulipallon ja viskasi sen kohti Derekiä.
((eipä tuo ainakaan minua haittaa...pääasia että vastasit ^^))
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Sept 30, 2005 19:34:05 GMT 3
Mies jatkoi pakenemistaan hieman etäämpänä välittämättä riskistä, jonka oli ottanut. Yksikin liian hidas liikkeellelähtö olisi voinut viedä tuolta hengen.
Kun rosvopäällikkö päätti hypätä korkealta paikaltaan hyökätäkseen noidan tai soturittarenkimppuun havahtui mieskin maan tärähtäessä. Pian tuo myös huomasi takaa-ajajiensa huomion kääntyneen toisaalle, ja empi hetken, antaisiko asian olla, mutta tiedosti samalla sen, että jos hänen matkakumppaninsa nyt kuolisivat, hänellä olisi hyvin vähän mahdollisuuksia selvitä tässä karussa maastossa pitkään... aivan kuten nainen järkeili.
Siispä tuo veti esille pienen varsijousensa, ja latasi sen myrkytetyllä nuolella. Vielä olisi päästävä lähemmäs päällikköä, ja tähdättävä tarkasti. Rosvojen kadottua lähettyviltä kohti ilmeistä taistelua johtajansa ja ulkopuolisen kesken, lähti mies mahdollisimman huomaamattomasti etenemään myös kohti huomion keskustaa etsien itselleen mahdollisimman hyvän paikan ampua unettava nuolensa tuohon päällikköön ja näin antaa noidalle ja soturille tilaisuus tehdä tuosta selvää hyökätä.
Mies eteni kohti jyrkännettä, jonka huipulta Derek oli hypännyt, pyrkien hieman korkeammalle, kuin alhaalla alkava taistelu oli. Salamurhaajalla oli jäljellä neljä nuolta, joten, oli todennäköisempää jäädä kiinni ensimmäisen tai toisen yrityksen epäonnistuttua kuin ehtiä ampua kaikki ohi. Siispä tuo pyrki tähtäämään tarkasti kohti Derek Jackalia, ennen kuin lähettäisi unettavaa myrkkyä levittävän nuolensa matkaan. Tovin tuo joutui odottamaan, mutta katsoessaan kumppaninsa olevan otollisessa asemassa, tuo puristi liipasinta.
|
|
|
Post by R.C. on Oct 1, 2005 20:55:51 GMT 3
Soturitar oli toivonut noidan loitsuineen luovan heille etulyöntiaseman pelättyyn rosvopäällikköön nähden, mutta nyt kun oli selvinnyt Derekin veljeilevän alempien demonien eli pahojen henkien kanssa, ei mikään näyttänyt enää varmalta saati helpolta. Hän seurasi kiinteästi Carmenin pienempien tulipallojen syöksymistä kohti saalistaan. Derek Jackal väisti kuitenkin helposti yhden ja sivalsi toiset sapelillaan tehottomiksi. "Demoni Derekin sisällä on immuuni tulelle. Suurin osa riivaajista tulee suoraan Helvetistä.", päätteli nainen hiljaa ääneen Carmenin luodessa viimeisintä ja suurinta tulipalloaan. "Carmen, valmistele seuraavaksi jotakin tehokasta. Hankin meille aikaa.", ehdotti nainen hiljaa valmistautuen liittymään taisteluun, sillä rosvopäällikkö oli ehtinyt jo liian lyhyen kantaman päähän heistä.
Samalla kun noita vapautti järkälemäisen tulipallonsa ja Derek valmistautui sivaltamaan sen jälleen harmittomiksi kipinöiksi, hypähti nainen jaloilleen ja syöksähti tulipallon suojissa kohti vihollista, yllättäen tämän jokseenkin hyvin ilmestyessään hajaantuvan tulen seasta leiskuvasilmäisenä ja hurjailmeisenä kuin raivotar ikään. Lähellä oli ettei hän onnistunut sivaltamaan Derekin päätä poikki kuten oli aikonut. Tikarissa olleen myrkyn vaikutukset eivät kuitenkaan olleet vielä tyystin hellittäneet, ja niinpä vastustaja ehti hieman väistämään ja otti iskun sen sijaan vasempaan olkapäähänsä. Kaiken järjen mukaan tuon olisi pitänyt olla nyt yhtä käsivartta köyhempi, mutta eihän rosvopäällikkö ollut enää tavallinen ihminen. Runsas verenvuotokaan ei tätä pysäyttänyt, ja Derekin heilauttaessa sapeliaan iskeytyi lyönnin torjunut soturitar samantien pari metriä taaksepäin. Hän horjui nopeasti takaisin jaloilleen, kätensä iskun voimasta vapisten. Kuinka muka hän vastustaisi tällaista hirviötä kauaa? "Kas vain, yhtä salakavala kuin aina ennenkin.", naurahti Derek silmänsä leimuten ja humautti taas pian sapeliaan, jonka iskun soturitar hampaat irvessä torjui. Hän perääntyi ja veti Derekin huomiota puoleensa jotta noita saisi rauhassa valmistella iskuaan. Khannin sijainnista tai tekemisistä ei nainen edelleenkään tiennyt mitään.
"Osaat näemmä vielä taistella, Taki. Ja olit hyvä rosvopäällikkö. Kerran olimme tasaveroisia, sinä ja minä, mutta sitten nostit nokkaasi meille muille ja lähdit pois...", murisi Derek katkerasti taistellessaan. Viha antoi voimaa hänen iskuilleen ja demoni nostatti tuota vihaa, siitä soturitar oli varma. "En pitänyt tavoistasi ja moraalistasi, Derek. Tiesit sen kyllä hyvin. Lopulta lähdin elääkseni normaalia elämää, löysin itselleni miehen ja rakensin kodin, sain suloisen tytön, mutta sinä tuhosit kaiken! Olisit jättänyt minut rauhaan!", raivosi nainen tuolle takaisin ja hankki itsekin lisää päättäväisyyttä pistää hyökkääjälle kampoihin. Mutta hän hengitti jo raskaasti ja alkoi väsyä siinä missä Derek näytti sen sijaan vain voimistuvan. "Olet väärässä, parahin Taki. En tuhonnut kaikkea...mutta teen sen hyvin pian. Mätäne siis helvetissä, petturi. Lapsesi seuraa sinua pian perässä.", hymyili Derek kylmän mielipuolisesti ja iski naisen sapelin helponoloisesti tämän kädestä. Soturitar henkäisi kivusta ja kaatui kiroten maahan. Seuraava isku olisi hänen loppunsa eikä hän ehtisi sitä mitenkään väistämään. Mutta nyt Derek oli pysähtynyt aloilleen ja oli hyvä maali ampua. Ja etäämpänä pysytelleen Khannin nuoli löysi tässä tilanteessa onneksi kohteensa hyvin, saaden Derekin keskittymisen horjumaan, vaikkei unimyrkky tähän välttämättä tehonnutkaan. "Carmen, nyt!", huudahti Taki tämän tilaisuuden huomatessaan. Hän arveli miehellä olleen jotenkin osaa yllätykseen ja toivoi noidan seuraavan siirron jatkavan hyvää iskua...joka oli kenties viimeinen varteenotettava mahdollisuus kukistaa Derek.
|
|
|
Post by Cerenia on Oct 2, 2005 11:30:01 GMT 3
Carmen nyökkäsi Taikille ja alkoi kutsua vettä 'jos tuli ei tehoa niin kokeillaan vedellä sitten' Hän ajatteli ja soturittaren huutaessa nyt, Carmen huusi "Täältä pesee..." ja syöksi Derekiä kohti kolme valtavaa vesipyörrettä. Yhden takaa ja kaksi sivuilta. Hän myös häiritsi derekiä tekemällä tämän ympärille vähän sumua, joka kuitenkin yhtyisi vesipyörteisiin hyvin pian.
"Oliko tuo tarpeeksi hyvä?" Carmen kysyi sitten ja virnisti pienesti. Sitten hän kääntyi muun rosvojoukon puoleen... "Minusta tuntuu että te tarvitsette pientä suihkua" Hän sanoi ja lähetti matkaan vielä yhden vesipyörteen, tällä kertaa kohti muuta rosvojoukkiota.
Sitten hän kääntyikin taas katsomaan soturitarta ja Derekiä.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Oct 2, 2005 16:40:33 GMT 3
Salamurhaaja seurasi kivikon suojista tapahtumia ja oli melkoisen varma siitä että alempana etenevä näytös kiinnitti kaikkien huomion itseensä, ja antoi miehelle vielä mahdollisuuden toisen nuolen ampumiseen. Tätä ennen hän kuitenkin otti esille pitkän tikarin ja lyhyen miekkansa. Ja kun noidan aikaansaamat vesipyörteet vihdoin katosivat, ampui mies toisen nuolensa kohti rosvopäällikköä uskoen ettei siitä haittaakaan olisi, vaikka ensimmäinen nuoli ei saanutkaan kovin suuria aikaan.
Tämän jälkeen mies loikkasi esille piilostaan, jotakuinkin Derek Jackalin selustanpuolelta, ja laskeutui parin metrin korkeudesta sulavalla liikkeellä toisin kuin rosvopäällikkö aiemmin. Salamurhaaja valmistautui voittamaan lisää aikaa Derekin edessä olevalle kaksikolle hyökkäämällä riivaajien voimistaman vihollisen kimppuun selustasta yrittäen ensimmäiseksi pistoa tuon lapaluiden väliin, mikäli tuo enää oli minkäännäköinen uhka noidan loitsimisen jälkeen.
|
|
|
Post by R.C. on Oct 3, 2005 23:19:59 GMT 3
Soturitar ehti juuri ja juuri väistää Derekin puoleensa suuntaaman sapeliniskun Carmenin vesipyörteiden iskeytyessä viholliseen, jota sumuverho oli onnistunut hämäämään. Rosvopäällikkö jäi vesipyörteiden kohdistaman paineen puristuksiin ja hänen karjaisunsa hukkui veden kuohuntaan. Jonkin aikaa oli vaikea nähdä, mitä tapahtui. Rosvojoukko, johon noita oli yhden vesimassoistaan suunnannut, pysyi tilanteen tasalla vieläkin huonommin, sillä hyökkäys oli saanut heidät nopeasti maastoutumaan. "Loistavaa, Carmen...kiitos.", kuiskasi nainen hiljaa noidalle ennen kuin valmistautui siihen, mitä oletti seuraavaksi tapahtuvan. Hän keskitti huomionsa yksin vesimassojen koettelemaan Derekiin ja antoi sapelinsa olla keskittyen sen sijaan kutsumaan henkisiä voimiaan. Hän ei ollut koskaan ollut hyvä itämaisissa tieteissä, jotka koskivat mielen voimaa ja muita ruumiin salattuja kykyjä, mutta nyt saattoi olla hyvä aika kokeilla niitä, sillä jos hän arvasi oikein, niin...
Vesipyörteet alkoivat vähitellen laantumaan. Mikäli Khann oli ajoittanut laskeutumisensa oikein, oli mies välttynyt kastelemasta itseään, mutta nyt tälle oli paljon pahempiakin ongelmia tiedossa. Rosvopäällikkö seisoi vesimassojen vetäytyessä hetken aloillaan, alttiina miehen iskulle, kunnes lysähti samassa maahan tumman hahmon kohotessa uhkaavasti hänen kehostaan. Olento oli suomuinen ja hirviömäinen. Sillä oli irvokkaat, vääristyneet raajat, punahehkuiset silmät ja pelottava katse, joka kohdistui mieheen. Hahmo oli myös aavistuksen läpikuultava. Se oli selvästi vain puolittain läsnä mutta sitäkin todellisempi oli sen halu ja päättäväisyys selviytyä. Ja tämä taasen olisi mahdollista vain jos...
"Varo, Khann! Demoni yrittää vallata kehosi!", huudahti soturitar havaitessaan miehen ilmestyneen pahaan paikkaan kenties tietämättä, mihin vaaraan oli joutumassa. Nainen keskitti viimeiset tahdonvoimansa aseettomaan hyökkäykseensä ja syöksähti sitten rosvopäällikön yli kohti demonia, joka oli juuri käymässä miehen kimppuun. "Ki!", hän kiljahti vapauttaen mielenvoimansa, jonka tuli karkoittaa pahat voimat, jos ne olivat heikkoja, sillä nainen itse ei ollut tässä parhaimmillaan. Oli myös mahdollista että tämä demoni ehtisi päästä häneltä kohtaloikkain seurauksin karkuun, mikäli mies ei tietäisi, miten pahalta hengeltä suojautua.
|
|
|
Post by Cerenia on Oct 4, 2005 16:50:50 GMT 3
"Eipä kestä..." Carmen sanoi ja odotti vesimassojen laantumista. "Voi *****...." Carmen sanoi hiljaa katsoessaan juuri ilmestynyttä demonia....Carmen alkoi vaistomaisesti loistia melessään...
Loitsun loppumisen jälkeen hän kuitenkin ajatteli: 'tuosta onkin sitten vähän hankalampi päästä eroon' Sitten hän vilkaisi maastoutunutta rosvojoukkoa... 'no niin pojat...on aika tanssia ripaskaa' hän ajatteli ja kuumensi tulella kallion jolla rosvot seisoivat polttavan kuumaksi. Sitten hän kääntyi taas demonin puoleen ja katsoi Taikin hyökkäystä demonia kohti... Hän alkoi jälleen loitsia sillä yhdessä heillä olisi suuremmat mahdollisuudet voittaa.
|
|