|
Post by spyrre on Dec 18, 2017 3:57:28 GMT 3
<Sunbaron>: Ja kului aikaa. Hitaita, tuskaisia päiviä, joiden aikana haavoja kurottiin umpeen valkohehkuisen tuskan läpi ja liha poltettiin puhtaaksi. Unettomia öitä, joista monia säesti aseiden ruudinkatkuinen laulu. Aikaa, jota ei todellisuudessa edes voinut jakaa päiviin tai öihin ikkunattomassa, ahtaassa huoneessa. Vaikea sanoa, paljonko sitä oikeastaan kului, joka tapauksessa pitkään. Cathryn päästettiin ensin pois ahtaasta sopesta. Tai totta puhuen ajettiin ulos, olipa tämä halukas siihen tai ei. Heidän rujo, kovakätinen haavurinsa ei liikoja säälinyt. Kun jalat kantoivat, tälle ei ollut enää tekoa makuulla. Reindal vietti hämärässä pidempään. Viikon päästä hän jo käveli. Jotenkuten. Tarpeeksi hoiperrellakseen pitkin linnakkeen käytäviä. Oli kaiketi melkoinen todiste hänen sisäisistä voimavaroistaan, ettei kunnolliseen elpymiseen mennyt kuin viikko lisää. Siltikin oli paljon aikaa. Paljon aikaa, jota ei pystynyt käyttämään muuhunkaan kun katsomaan sivusta linnakkeen kurjaa, painostavaa arkea. Väsyneitä sotilaita ja toistuvia, yöstä tai päivästä piittaamattomia saastaisten hirviöiden vyöryjä. Viikot eivät vieneet tilannetta mihinkään suuntaan. Hirviöitä tuli, usein vain kuollakseen. Toisinaan niiden joukossa oli metallia ja aseita. Kuolema korjasi joitakin, mutta ei monia. Se ei tulisi armollisen nopeasti. Se antoi odottaa itseään. Osa väestä pakeni. Jokea pitkin jos näillä oli venettä, vieden mukanaan kaiken sen vähän mitä vain pystyivät ottamaan. Hätäisten pakenijoiden kiihtyvää tahtia jouduttiin pian hillitsemään sotilain ja asein. Eikä linnakkeen surkea tila siitä ainakaan kohentunut. Kun kumpikin kahdesta soturista oli lopulta todella jaloillaan, oli tilanne jo lähellä jonkinlaista pohjakosketustaan. Niskuroijia oli ruoskittu ruotuun uhkauksin ja kirjaimellisesti. Hirviöt jatkoivat tuloaan piittaamatta, innostumatta tai hellittämättä. Ne vain tulivat, kerta toisensa jälkeen, välinpitämättöminä vyöryinä. Ne kuolivat tuntematta mitään, yhtenä murskaavana välinpitämättömyyden ryöppynä. Kerta toisensa jälkeen. Raatoja kertyi enemmän kuin niitä ehdittiin edes polttaa. Eikä kahdella soturilla ollut suuriakaan mahdollisuuksia muuhun kuin vain tuon kaiken seuraamiseen sivusta. Olivatpa he muurilla mukana tai eivät, ei mikään varsinaisesti tuntunut siitä muuttuvan. Tänä aamuna he ovat muurilla. Yö on ollut hiljainen. Muutama syöpäinen hirviö tunki likelle. Niitä on lakattu ampumasta summassa jo hyvä aika sitten. Linnakkeen ammusvarastotkaan eivät ole pohjattomat. Kaukana siitä. Viskotut keihäätkin vuodattavat niitä kuiviin jos sinnikkyyttä ja aikaa on. Tai ainakin aikaa. Aamu tervehtii muurilla nuokkuvia. Sotilaita kyhjöttää siellä täällä. Miehiä on ollut pakko vähentää muureilta, kun alkoi käydä selväksi, että röttelökylä ei kestäisi enää kauaa - ja kun miehet itse alkoivat olla liian väsyneitä edes toimimaan. Reindal ja Cathrynkin ovat saaneet levätä yönsä - sikäli kuin öitä voi enää levollisiksi sanoa. Aamulla on kuitenkin aika tarkastaa taas muuri. Reindal tuijottaa runnottua, kärsinyttä, mustunutta kenttää, joka muurien juurelta aukenee. Hän yskäisee, mutta vaihteeksi se johtuu maiseman yllä leijuvasta ruhonkatkusta ja kylmentyneestä ilmasta. Niin uskomatonta kuin se onkin, on miehen kasvoille palannut hieman väriä. Nyt, monen viikon kidutuksen jälkeen, hän on hieman eheämpi kuin aikaisemmin. Ei pysyvästi, ei loputtomiin, mutta tähän hätään. Reindal tarkistaa yön aikana tulleet tapot nopealla silmäyksellä ja puhaltaa käsiinsä, ennen kuin laskee toisen niistä vyölleen, miekan kahvalle. Se on pelkkä kehno vara-ase, paremman puutteessa sotilailta hankittu, mutta ajaa asiansa tähän hätään. Aamu on aavemaisen hiljainen juuri nyt. Ennen kuin linnakkeen väsynyt väki ryömii pystyyn ja yrittää sinnitellä taas päivän läpi, mutta sen jälkeen kun järjettömän lihan ulina on lakannut. Kukaan ei puhu tai tee mitään. "Kaksi rauhallista yötä. Ei kestä kolmatta", mies lopulta toteaa hiljaa. Hän etsii katseellaan Cathrynia, joka yhtälailla on noussut muureille.
<spyrreh>: Muutenkin sekava ja sumuinen aika kävi entistäkin piirteettömämmäksi ikkunattomaan huoneeseen suljettuna, mutta siltikin Cathryn ei lopulta suhtautunut omaan vapautukseensa erityisen innokkaasti. Pitkä kipuileva toipuminen ei ollut tehnyt turhautuneesta kissanaisesta ainakaan vähempää kärkästä, kun heidän hoitajansa viimein päätti hankkiutua toisesta potilaastaan eroon. Oli kyse sitten aivan periaatteesta vastaanharaamisesta oudolle olennolle jonka armoilla he olivat olleet jo pitkään vaiko siitä ettei nainen olisi halunnut jättää vielä huonokuntoisempaa Reindalia kahden tuon otuksen kanssa... mutta sillä ei tainnut olla oikeastaan väliäkään. Cathryn joutui alistumaan kohtaloonsa kun hänet hätyytettiin ykskantaan ulos, turhautuneen metakan saattelemana tai ei. Joka tapauksessa, lopulta ulos pääseminen oli kuitenkin jonkinlainen helpotus.... vaikka heidän ympäristönsä paljastui kaikkea muuta kuin yleväksi. Katti pääsi ainakin purkamaan pahinta turhautumistaan tekemällä jotain, vaikka hänenkään kuntonsa ei antanut vielä periksi niin paljon kuin hän olisi toivonut. Kaeliakin näkyi tuon tuosta. Poika näytti nuutuneelta, ja oli jokseenkin hiljainen siitä huolimatta että oli edelleen nopea tiedustelemaan saattoiko auttaa edes jollakin tapaa. Siltikin, aika kului. Helvetillisen vyörytyksen sekaiset yöt seurasivat toisiaan, ja kun siihen viimein kykeni, kapusi ainakin Cathryn usein öisin muureille. Hän ei piitannut saamistaan katseista tai muustakaan, mutta tietystä kireydestä saattoi kukaties aavistella että tilanne kuumotti häntäkin. Edes ulkopuoliselle ei ollut vaikea tajuta linnoituksen ja kylän tilannetta, varsinkin kun röttelökylä kärsi entisestään. Sanoi tämä mitään tai ei, moinen sai siltikin usein synkän ilmeen jopa Cathrynin kasvoille. Jälleen yksi aamu koitti kun he antoivat katseensa pyyhkiä yöllisen teurastuksen poikki ylhäältä muureilta. Vaitelias katti nojaili jostakin haalimansa keihään varteen, havahtuen kuitenkin pian kun Reindal tapaili sanoja hänen suuntaansa. Toteamus sai aikaan pienen hieman siristelevän vilkaisun ennen kuin nainen puuskahti höyrypilven viileään ilmaan. "Mmh. Se kaiketi olisikin jo liikaa vaadittu. Olin yllättynyt jo näistä kahdesta" hän tokaisi aavistuksen latteasti. Kissa venytteli ohimennen vieläkin jäykähköä kylkeään piilottaen pienen irvistyksen, ennen kuin tuhahti uudestaan. "No, ei kai auta. Ehkä olisi parasta vain mennä etsimään jotakin syötävää. Tuskin voimme tehdä mitään nyt oikein täälläkään" hän huomautti, katsahtaen kohti hytisevää Reindalia. Oli mitä mieltä heidän hoitajastaan olikaan, oli kaiketi silti pakko myöntää että tämän kiduttavalla hoidolla oli ollut silti tuloksia... Luultavasti vielä enemmän Reindalin kannalta kuin hänen.
<Sunbaron>: Reindal kurtistaa kulmiaan ja sulkee hetkeksi silmänsä. Naisen sanat kalskahtavat pahasti, mutta lopulta hän ei voi muutakaan kuin hellittää ja huokaista ulos. Koko tilanteessa ei lopulta tosiaan tunnu olevan mitään mitä he voisivat tehdä. Kitkuttaa vain siinä missä muutkin. Omalla, karmaisevalla painollaan etenevä tilanne käy pahasti hänen luontonsa päälle. Mutta mitäpä asialle voisi tehdä? Asiat ovat vajonneet jo hyvin alas. "... mennään", Reindal lopulta myöntyy ja kääntyy kannoillaan. Portaat vievät takaisin alas pihamaalle. Väkeä liikuskelee jo siellä täällä, mutta se on tehotonta ja punnetonta. Melkeinpä pelkkää päämäärätöntä vaeltelua. Mies katselee sitä hetken, ennen kuin kohottaa katseensa koko pihamaata varjostavaan linnakkeeseen. Suureen, rujoon, karkeaan teräsrankaan, joka kaikilla muodoillaan ja koko synkeällä olemuksellaan tuntuu hyökyvän alistavaa ylivaltaa. Se on ruma monoliitti, yhtä aikaa muodoton möhkäle ja tarkkaan rakennettu epäsäännöllisten pintojen monumentti. Jokin siinä saa hänet irvistämään jälleen kerran. "Nuo rakennettiin orjuuttamaan ja alistamaan väkeä. Muistuttamaan, etteivät he olleet mitään valtakunnan rinnalla. Ja nyt ne pitävät samaa väkeä hengissä siltä mikä valtakunnasta ryömii", mies tuhahtaa. Juuri nyt valtakunta kaikkine synteineen tuntuu hyvin läsnäolevalta...
<spyrreh>: Katti silmäili toista vaiteliaana, eittämättä myös tietoisena miehen tukaluudesta. Siltikin kun Reindal viimein myöntyi hän haki silti kasvoilleen pikaisen virneentapaisen. Cathryn seurasi toisen tuntumassa alas muureilta keihäs olallaan vaikkakin hieman nilkuttaen. Näkymä pihalla oli suunnilleen yhtä surkea heidän saapuessaan kuin jokaisena aamuna, ja tasaisen viileä naamio peitti jälleen kissankin kasvot. Tämä heitti pinnallisia katseita ympärilleen kulkiessaan tarkastelematta tuskin mitään kovinkaan tarkkaan, ennen kuin Reindal puhui jälleen. Nainen katsahti jälleen toista, ennen kuin silmäsi vastentahtoisesti kohti rautatornia. Oli kyse sitten näystä tai kylmästä viimasta hän värähti, sylkäisten sitten mielenosoituksellisesti maahan. Rakennus ei selvästi hivellyt hänenkään mieltään millään tavalla. "Vastenmielinen kapine joka tapauksessa. Tuskin maltan odottaa että saan tuon silmistäni" Cathryn tokaisi jupisten. Pitkä häntä nytkähti epämääräisesti hänen takanaan, kunnes nainen laski katseensa näkymästä. Hän heitti ohimennen vilkaisun ympärilleen, yrittäen olla piittaamatta ikävästi pörhistyvistä niskavilloistaan. "No. Ainakin muurit ovat ylellisyys, jos ei muuta. Kaiketi jopa täällä menee paremmin kuin monissa muissa paikoissa. Niin vaikeaa kuin se onkin uskoa" hän mutisi hieman vaiteliaammin, tuhahtaen sitten uudestaan. Kireyttä oli vaikea naamioida kokonaan, mutta.... no. Kaiketi sitä oli tultava toimeen sillä mitä oli, tai jotain.
<Sunbaron>: Reindal kohottaa kulmiaan kevyesti Cathrynille. "Enpä usko, että monikaan täällä pitäisi itseään tähän hätään onnekkaana", hän huomauttaa. Hän ei kuitenkaan jää puimaan asiaa sen enempää. Turhaa se olisikin. Sen sijaan hän katsahtaa vielä kerran linnakkeeseen, ennen kuin astuu sitä kohti. Sisään sen suurista ovista, jotka on välinpitämättömästi kiskottu auki. Kaikesta huolimattakin naisen ehdotus ruuasta on varsin osuva juuri nyt. Parin viikon aikana linnakkeen mutkittelevat, epämääräiset käytävät ovat muuttuneet sentään sen verran tutuiksi, että niitä pystyy kulkemaan. Samanlaisia aaltoilevia metallin ja betonin tunneleita kaikki. Samanlaista outoa ja rujoa muotoilua. "... Kaelia ei ole viime päivinä juuri näkynyt. Mitähän se poika oikein aikoo? Meidän olisi lähiaikoina tehtävä päätöksiä jatkosta", mies mutisee seuratessaan kohjuisia käytäviä. Kaikkialla on aavemaisen hiljaista. Elämä piilottelee.
<spyrreh>: Reindalin toteamus osuvuudessaan sai vastaukseksi jonkinlaisen puolivillaisen myötäävän äännähdyksen, samalla kun kissa näytti löytävän äkkiä jotakin kiinnostavaa karkean keihäänsä terästä. Ainakin nainen jäi sormeilemaan tätä hetkeksi kulkiessaan, syystä tai toisesta. "Näen kyllä miksi" hän ei voinut olla silti mutisematta. Synkkään huomioon tuskin löytyi vastaanväitettävää, varsinkin kun he itsekin olivat parhaillaan tämän kaiken keskellä. Houkuttelivat rautatornin oudot käytävät tai eivät, kulkivat askelet siltikin näitä kohti. Cathrynin suunnalta saattoi olla kuultavissa jälleen jonkinlaista jupinaa mutta nainen astui silti myös sisälle toisen jäljessä. Vaikka rakennelma olikin vastenmielinen monella tapaa, piti tämä sentään viiman hieman kauempana... vaikkakin Cathryn oli vastahankainen myöntämään tälle edes tällaista kohteliaisuutta. He olivat joutuneet viettämään täällä jo aivan liikaa aikaa, mutta ainakin eksyminen käytäviin ei ollut enää suurikaan vaara. Reindalin mutistessa Kaelista päästi nainenkin pienen mietteliään äännähdyksen. "Taidat olla oikeassa.... No, tuskin se kaukana vetelehtii. Tämä paikka ei ole niin suuri että edes se eksyisi tänne... ja eiköhän sillekin tule nälkä. Parempi olisi ainakin. Se vielä puuttuisi että pitäisi lähteä etsimäänkin sitä" hän puuskahti, voimatta olla kuulostamatta aavistuksen verran happamelta. Lopulta hänkin tyytyi vain huokaamaan. "Onneksi luulisi että jokea myöten kulkeminen olisi melko selkeä suunnitelma. Kunhan saamme kaiken muun järjesteltyä. Ja jos alat olla siinä kunnossa että pysyt jaloillasi" hän jatkoi, katsahtaen miestä kulkiessaan.
***********************
<Sunbaron>: Reindal tyytyy vain nyökkäämään Cathrynin mietteille pojasta. Nulikka tuskin on tosiaan erityisen kaukana, eikä mikään ole vielä tuntunut menevän muurien sisässä niin vaaralliseksi, että tätä tarvitsisi pitää koko ajan silmällä muutenkaan... vaikka olisikin typerää olettaa, että ainoat vaarat voisivat tulla ulkopuolelta. Olipa miten oli. "Älä murehdi minusta. Tiedän, ettet aio ylistää Nymahia, mutta sen ansiosta olemme edelleen hengissä ja tolpillamme. Kukaties sain jopa hieman lisäaikaa", mies toteaa sitten. Nymah, Azardin valkea ritari, joka sekin liikkuu yhä jossakin linnakkeen sisässä. Se ei ole esitellyt itseään ainakaan Cathrynille, mutta Reindal on viettänyt sen kanssa enemmän aikaa, myös sen jälkeen kun selvisi ylös sairasvuoteeltaan. Eipä hän juuri ketään muutakaan voisi tarkoittaa. Hän ei tunnu murehtivan liiaksi myöskään oman rajallisen kuolevaisuutensa myöntämistä. Ei ainakaan tähän hätään tai tässä seurassa. - Käytäville on turha jäädä seisoskelemaan. Matka ei katkea sananvaihdon aikanakaan, ja kaksikko luovii tietään rautaisten käytävien läpi kohti linnakkeen asutustiloja - parakkeja, tarkalleen ottaen. Ne toimittavat tiettävästi yhä samaa tarkoitusta kuin mihin ne aikanaan rakennettiin. Niiden suunnalla on enemmän elämää muutenkin. Sotilaat nousevat vartioon tai ryömivät lepäämään edes hetkeksi. Se, että hiljaisten ja kylmien rautatunneleiden keskellä edes on elämää, on jo itsessään ristiriitaisen tuntuista. Mutta sitä on. Kaksikon tie päättyy suureen halliin, kammioon, jonka lattiatilaa peittävät metalliset pöydät ja tuolit. Ne seisovat siisteissä riveissä, ja niiden ympärillä istuu ja liikuu monia sotilaita - ja muitakin. Osa väestä on tavallista. Jotkin palvelevat muita, mutta moni myös istuu syömässä. Silmäyksin riittää kertomaan sotilaiden mielenlaadun ja olotilan: uupuneita ja jännittyneitä. Katseet kääntyvät hyvin nopeasti kahteen ulkopuoliseen tulokkaaseen. Mutta nämä eivät ole enää muukalaisia, vaikka eivät joukkoon kuuluisikaan. Moni kyräilee, mutta kukaan ei tee mitään sen suurempaa. Salin sivussa on jonkinlainen ruuan jakamiseen tarkoitettu osasto. Se näyttää siltä kuin joskus aikanaan sillä olisi ollut paljon selkeämpikin toimintatapa. Mutta nyt tavaraa on raivattu tieltä ja paikalle on rahdattu vain suuria patoja. Niiden vieressä seisoo pälyilevä miehenalku, jonka olisi kai määrä kauhoa soppaa. Tai mitä padoissa onkaan. Tunnelma on kaiken kaikkiaan vaitonainen ja kireä. Kukaan ei puhu. Ihmiset tuijottavat hiljaa ruokaansa. Tai pöydän pintaan jos ruokaa ei ole. Syytä ilakoida ei tähän hätään löydy.
<spyrreh>: Reindalin toteamus sai kissan suunnalta pienen terävähkön katseen, ennen kuin nainen tuhahti, epäilemättä osaten kyllä arvata kenestä toinen puhui. "Ollaanpa sitä tuttavallisia" hän töksäytti, päätyen silti lopulta vain nakkaamaan niskojaan. "Hmmh. Kaiketi... se on ollut ainakin hyödyksi. Kukaties olisi sitten hieman.... sopimatonta huitaista sitä. Ainakaan vielä. Mutta en lupaa mitään" Cathryn jupisi. Pitkäkyntiset kädet pyöräyttivät keihään olalle heidän kulkiessaan, ja tämäkin vaikeni hetkeksi. Pientä happamuutta tai ei, kulku kohti parakkeja kävi jo helposti, ja kun he viimein pääsivät perille odotti täällä jo melkein tuttu näkymä. Nainen pyyhkäisi hiljaista näkymää katseellaan vaivautumatta välttelemään heidän saamiaan silmäyksiä kunnes suuntasi itsekin kohti nuorukaista padan ääressä keihäs vieläkin olallaan. "No. Ainakaan ei tarvitse syödä raakaa raatoa puun alla" tokaistiin Reindalille samalla kun nainen kurottautui hieman padan ylle nuuhkiakseen sisältöä. Jopa vaatimaton soppakin oli kaiken jälkeen ylellisyys, jonka suhteen ei kannattanut nirsoilla.
<Sunbaron>: Reindal ei ainakaan huvitu naisen tokaisusta raadoista ja puista sen suuremmin. Mutta yhtälailla hänkin on kiinnostunut sopasta. Nopeakin vilkaisu paljastaa, että suurin osa siitä on jo syöty, ja että jäljellä olevat palat eivät tosiaan ole parhaita. Laihaa vihannessoppaa, josta ei löytyisi lihaa edes etsimällä. Mutta se on ruokaa, ja se on enemmän kuin mitä moni pystyy tähän hätään edes toivomaan. "Kaksi kauhallista omille. Yksi muille", hermostunut nuorukainen ilmoittaa patojen toiselta puolelta. Reindal katsoo tätä hetken. Sotkuinen, hintelä miehenalku. Kuusitoista, kukaties. Tämä on luiseva ja tämän silmät verestävät. Kitukasvuinen ja selvästi saanut osansa maan myrkyistä. Tämän hermostunutta olemusta selittänee hyvin jo se yksinkertainen tosiseikka, että taistelukelvoton ja heikko poika voitaisiin koska tahansa paiskata ulos linnakkeesta, jos tämä vain osoittautuu taakaksi - etenkin nyt. Tämä puristaa soppakauhaa käsissään kuin hukkuva oljenkortta. Olemassaolonsa oikeutusta. Ympärillä sotilaat kyräilevät. Moni näistä on selvästi tyytymätön siihen, että heille on tarjolla edes yhden kauhallisen verran vieraanvaraisuutta. Olkoonkin, että heistä kumpikin on tehnyt osansa sen ansaitakseen.
<spyrreh>: Vaikka odotuksia tuskin oli paljoa ollutkaan, oli tarjolla oleva ateria silti epäilemättä vielä laihempi kuin olisi voinut toivoa. Ainakaan Cathryn ei onnistunut löytämään edes aikansa nuuskittuaan muuta kuin laihaa lientä ja vihanneksia, vaikka hän yrittikin. Ei sillä, että edes tätä olisi ollut tarjolla paljon. Hermostuneen pojan sanat saivat olennon katsahtamaan tähän, ja nainen rypisti aavistuksen nenäänsä ilmoitukselle. Kauhallinen keittoa oli varsin niukka annos... mutta puute joka heitä ympäröi oli ilmeinen. Cathryn oli aikeissa sanoa jotakin, mutta vilkaisu tukalasti empivään poikaan sai hänet kuitenkin epäröimään. Lopulta nainen joutui vain huokaisemaan. "No. On se parempi kuin ei mitään" mutistiin kun hän otti vastaan annoksensa, tietoisena happamista katseista ympärillään. Kyräilylle tosin ei näennäisesti suotu vieläkään huomiota. Hän katsahti uudelleen ympäri huonetta selvästi kiinnostuneempana etsimään jotakin muuta jota ei ainakaan heti saanut silmiinsä. "Hmh. Onko Kael käynyt täällä tänään? Sellainen suunnilleen samanlainen rääpäle kuin sinäkin" hän tokaisi ohimennen sopanjakajalle. Kaiken järjen mukaan nulikka oli käynyt myös täällä, ja kävisikin, ennemmin tai myöhemmin.
<Sunbaron>: Hermostunut soppapoika melkeinpä säpsähtää epäluuloisesti, kun nainen äkkiä puhuttelee tätä. Tämä ei myöskään vastaa heti, vaan pälyilee hetken aivan yhtä epäluuloisesti, ennen kuin sitten toteaa lopulta, ettei ilmeisesti ole joutumassa vaikeuksiin pelkästään kysymykseen vastaamisesta. "Ei... ei ole näkynyt ketään sellaista. Ei ainakaan moneen päivään. Vain yksi kauha", tämä lopulta puuhkaisee, melkein kuin epäilisi kyseessä olevan jokin harhautus sopan narraamiseksi - vaikka tämä itse pitelee kauhaa. Ilmeisesti poika ei halua ainakaan jatkaa keskustelua sen pidemmälle, sillä tämä kauhoo nopeasti kummankin kauhalliset kolhuisiin kuppeihin ja sysää ne kaksikolle. "Ehkä hänellä on jotakin muuta tekemistä", Reindal toteaa, ennen kuin katsahtaa Cathryniin ja nyökkää salia kohti. Välissä on tyhjiäkin pöytiä, ja hän luovii pöytien ja kyräilevien sotilaiden välistä yhden sellaisen luokse. "... epäilen, ettei tänne ole hyvä jäädä enää kovin pitkäksi aikaa. Täällä koittavat kohta todella kurjat ajat", mies toteaa matalalla äänellä kissalle, kun he ovat päässeet istumaan aloilleen. Hän pyörittelee soppakulhoaan onnettoman näköisesti. Se kertoo todennäköisesti varsin hyvin linnakkeen ruokavaroista ja yleisestä voinnista...
<spyrreh>: Cathryn mutristi hieman viivyttelylle, mutta odotti silti jokseenkin tasaisesti kun sopanjakaja pähki kysymystä ja tilannettaan. Kaiketi edes Cathryn ei hennonnut kovistella säikkyä keskenkasvuista ainakaan tähän hätään... vaikkakin vastaus ei ollutkaan sellainen jota hän oli odottanut. "Päivään?" katti toisti oudoksuvasti, kiirehtien kuitenkin ottamaan vastaan sysätyn keittokupin. Nainen katsahti Reindalia ennen kuin päästi jonkinlaisen puolivillaisen, myötäävän äännähdyksen tämän pohdintoihin. Hän seurasi toisen perässä huoneen poikki ja veti sitten itsekin tuolin alleen, epäilemättä lukuisia happamia katseita niskaansa kuumottaen. Cathrynkin tutki hetken vaatimatonta ateriaansa ja huokaisi sitten. Reindalin huomio tuskin oli jäänyt häneltäkään huomaamatta... siltikin toisen alakuloinen olemus sai aikaan vaivihkaisen vilkaisun. "Olet varmaankin oikeassa. Luulen että olemme jo koetelleet vieraanvaraisuutta liiankin kauan" hän vastasi vaisusti. Nainen pyöritteli laihaa litkua kupissaan. "....no. Ainakin heillä on se valkoinen hujoppi apunaan. Jos se ei voi olla avuksi täällä, niin sitten ei mikään" hän tokaisi, kaiketi tavoitellen aavistusta jonkinlaista läpinäkyvää toiveikkuutta. Tämä ei kuitenkaan tullut kuulostaneeksi aivan siltä kuin hän oli tarkoittanut ja nainen vaikeni hetkeksi hankalasti. "...tai siis. Eivätköhän he pärjää. Ovathan ne tähänkin saakka.Luulisi että asiat ovat hieman helpompia meillekin kunhan pääsemme tästä kirotusta korvesta" hän lisäsi lopulta.
<Sunbaron>: Reindal kohottaa kulmiaan kevyesti ja suo kissalle katseen, joka riittänee oikein hyvin kertomaan miten huvittunut hän on tämän heitosta. Lopulta hän ei kuitenkaan kommentoi asiaa, vaan vaikenee ja kumoaa soppaan suuhunsa. Se on juuri niin surkeaa kuin voisi olettaakin - mutta se on ruokaa, joten samapa muuten. "... kunhan pääsemme, jollakin tavalla. Ensin meidän pitää keksiä jokin tapa päästä täältä", hän toteaa sitten. Itse kukin on varmasti ehtinyt jo miettiä asiaa, ja loppujen lopuksi vastaus taitaa olla melko ilmeinen. "Ainoa keino on jokea pitkin. Maitse odottaa vain kuolema. Sikäli kuin kuulin, veneitä estetään lähtemästä tässä vaiheessa jo asein", mies jatkaa, ja madaltaa ääntään vielä piirun verran. "En haluaisi tehdä tästä hankalaa, mutta saattaa olla että meidän pitää ottaa asiat omiin käsiimme." "Tarvitsemme varusteita ja muonaa. Niitä olisi saatava jotenkin hankittua. Sanovat että jokea myöten on kaupunki pidemmällä, mutta sinnekin on pitkä matka. Eikä se olisi helppo matka hyvänäkään aikana. Olisi jotenkin saatava asiat valmiiksi nopeasti", Reindal jatkaa. Tilanne ei tosiaan ole aivan yksinkertainen. Vaikka jostain saisikin varusteita, se varmasti huomattaisiin. Puhumattakaan veneestä. Juuri nyt paikalta häipyminen missään hyvässä järjestyksessä ei tosiaan vaikuta helpolta urakalta... ja itse kukin varmasti muistaa, mitä kiirelähtö viimeksi sai aikaan...
<spyrreh>: Cathryn saattoi vain suoda saamalleen katseelle latteahkon olkien kohautuksen, ennen kuin hänkin kulautti niukan aterian kurkkuunsa. Tämä lämmitti vatsanpohjassa mutta tuskin paljoakaan muuta ja jätti naisen pureskelemaan huultaan hieman happamesti. Valituksista tuskin olisi silti ollut ainakaan hyötyä kun sama puute vaivasi kaikkea. Hän ravisti ajatuksen mielestään parhaansa mukaan, jääden kuuntelemaan miehen pohdintoja. Tämän huolet olivat epäilemättä oikeutettuja, ja katti nyökkäsi mietteliäästi. "Saattaa olla. Mutta kaiketi on tehtävä mitä täytyy" hänkin totesi vaisusti. "Varusteet saattavat olla hankalampi juttu kuin veneen kanssa livahtaminen. Luulen että tämä väki haluaa meidän jäävän yhtä vähän kuin me, mutta he varmasti pitävät kiinni siitä vähästä mitä heillä on. En ole varma onko minullakaan paljoakaan mitä voisimme vaihtaa, mutta...." hän mutisi, lopettaen lauseensa tuskastuneeseen puuskahdukseen. Asiat olivat päätyneet jälleen mutkikkaammalle kannalle kuin hän olisi ollut halukas. Muutenkin puutteisen väen ryöstäminen ei ainakaan tuntunut ajatukselta johon edes hän olisi suhtautunut erityisen myönteisesti.
<Sunbaron>: Reindal hieraisee leukaansa. "Olisi selviteltävä asioita ja tarkastettava kaikenlaista. Me tarvitsemme aseita. Ja muonaa. Ja kaikkea muutakin. Tästä paikasta löytyy varmasti joku jolla on rahkeita käydä kauppaa kaikesta siitä. Ja meillä on ainakin jotakin mitä tarjoa", hän toteaa ja kohottaa käden paitaansa vasten hetkeksi. Sen alla piilee kaiketi muutakin kuin rujoja vammoja. Edes jotakin, minkä he ovat pystyneet tämän kaiken keskellä säilyttämään. Vaikea sanoa, mihin se varsinaisesti riittää tänä surkeana aikana. Mutta jotakin heillä edes on. "Etsitään Kael ja yritetään ottaa selvää asioista. Olisi parempi mikäli pääsisimme lähtemään jo tämän päivän puolella. Nyt kun olemme tolpillamme, joku kyllä huomaa sen ennemmin tai myöhemmin. Emme tulleet tänne missään ystävällisissä merkeissä", Reindal jatkaa. Sitten hän äkkiä kallistaa päätään kevyesti, mutta merkitsevästi. Naisen takaa kuuluu kolahduksia, kun useampi sotilas vääntäytyy pystyyn penkiltään. Nämä näyttävät väsyneiltä kaikki, mutta myös yrmeiltä ja jopa suoranaisen kaunaisilta. Turhautuneita, vihaisia miehiä. Väsyneitä ja ahdistettuja. Neljä miestä, jotka lähtevät tulemaan kaksikon pöytää kohti määrätietoisesti. Takana monet muut kyräilevät, mutta eivät tee mitään. Joko nämä ovat järkevämpiä, tai sitten vain väsyneempiä. "Te syötte meidän ruokiamme vaikka ette edes olleet muureilla meidän kanssamme yöllä. Täällä ei kaivata turhia suita ruokittaviksi tähän hätään. Olette monta päivää vain lorvailleet täällä", yksi miehistä ärähtää lopulta, päästyään lähemmäs. Syytös on suora ja kaartelematon. Varusteista päätellen nämä tosiaan ovat viruneet kylmillä varustuksilla koko yön. Turhautuneisuus ja ahdistunut viha näkyy miesten kasvoilta selvästi. Nämä ovat menettämässä kaiken, eivätkä voi edes purkaa sitä mihinkään. Paitsi kukaties juuri nyt. "Miksi te luulette että teitä aiotaan vielä katsoa täällä yhtään pidempään?" toinen miehistä ärähtää perään.
<spyrreh>: Cathrynkin jäi miettimään asioita vaiteliaasti pöytään nojaten. Hän vastasi miehen sanoihin nyökkäyksellä, ehtimättä kuitenkaan sanoa mitään kun jokin taustalla kolahti. Ääni itsessään ei kaiketi ollut suoranaisen hälyttävä, mutta niin hänen vaistonsa kuin Reindalin vaivihkainen ele kertoivat kyllä nopeasti mistä oli kyse. Kissamainen häntä heilahti ja repaleiset korvat kohosivat, mutta nainen ei kääntänyt päätään ennen kuin kohti harppova joukko oli jo heidän pöytänsä äärellä. Jännitys kuvastui miehistä kauas. Rehellisesti pitkän nöyryyttävän toipilaisuuden jälkeen kissa itsekään tuskin oli kärsivällisimmillään, mutta siltikin hän tyytyi vain kirskauttamaan hampaitaan ja vilkaisemaan kohti vihaisia sotilaita. "Olin siellä suurimman osan yöstä. Ehkä et vain nähnyt minua" hän tokaisi takaisin miehelle, työntäen hieman tuoliaan taaksepäin. "Älkää huoliko, haluamme jäädä tänne yhtä vähän kuin te haluatte meidän tekevän niin. Olen varma että meillä kaikilla on nyt parempaakin tekemistä kuin kinastella" hän töksäytti vielä. Kissamainen nainen ei noussut eikä tavoitellut pöytään nojaavaa keihästään mutta vihreissä silmissä välähti terävä, varoittava katse.
<Sunbaron>: Sotilaiden vihaisiin sanoihin vastataan samalla mitalla. Kissamainen nainen, epäihminen, ei ainakaan epäröi millään tavalla napauttaa takaisin. Toisella puolella pöytää Reindal päästää nopean sihahduksen, mutta ei kiirehdi väliin. Ärhäkkä soturi vastatkoon ainakin hetken sanoistaan. Turhautuneiden miesten läpi käy yhtälailla raivostunut puuskahdus. Nämä ovat väsyneitä ja turhautuneita. Nämä eivät selvästikään ole aikeissa kuunnella vastaanpurnausta ja niskoittelevia, uhmakkaita sanoja keneltäkään - etenkään valtakunnan saastaiselta epäsikiöltä. "Sinun olisi parempi tajuta pitää suusi!" etummainen miehistä ärähtää ja huitaisee kädellään. Ei tosin naista, vaan pöytää vasten. Tämä huitaisee naisen soppakulhon sivuun. Se lentää kolisten lattialle, roiskien vähän sisältönsä kylmälle betonilattialle. "Noin! Siinä meni kauhallisesi! Nyt voit häipyä kun täälläkään ei ole sinulle enää mitään, pirunsikiö!" mies karjuu päin kissan naamaa. Nyt Reindalillakin on jo syytä jännittyä.
<spyrreh>: Turhautunut vihanpurkaus tuskin tuli yllätyksenä. Tai ainakaan sen ei olisi pitänyt, siltikin kireä ja jännittynyt olemus tarttui nopeasti kissamaiseen naiseenkin tavalla, joka tuskin lupasi hyvää kenellekään. Välinpitämätön viileä katse kävi kiinteäksi, teräväksi tuijotukseksi miehen vihaisen huudon sekä lattialle kolahtavan astian myötä ja hitaasti kissa työnsi tuoliaan taaemmas. "SINUN olisi kannattanut olla tekemättä tuota ja hillitä kielesi. Minä en juokse täällä ympäriinsä viskomassa ruokaa lattialle ja kerjäämässä verta nenästäni" Cathryn sihahti nousten viimein jaloilleen, mustan turkin peittämät kasvot entistä synkempinä ja terävät hampaat huulien alta paljastuen. "Olen löylyttänyt väkeä vähemmästäkin kielenkäytöstä. Parempi painua tiehesi ja jättää meidät rauhaan... tai sitten minun on kaiketi paremman puutteessa syötävä sinut, hmm?" hän töksäytti, varsinaisesti vieläkään ääntään kohottamatta, mutta naisesta oli helppo lukea lähes petomaista jännittyneisyyttä. Ainakaan tällä ei ollut aikomustakaan väistää edes katseellaan jotakuta joka rohkeni tehdä - tai sanoa - jotakin tuollaista.
<Sunbaron>: Jännite kiristyy jokaisen kohdalla. Kissa ei selvästikään ymmärrä omaa parastaan, mikä saa äreät sotilaat kiristelemään yhtälailla hampaitaan. Miehien katseet synkistyvät entisestään. Näistä ensimmäinen, eniten äänessä ollut, avaa jo vihaisesti suunsa ja kohottaa kättään kuin olisi aikeissa huitaista seuraavaksi jotakin muuta kuin soppakulhoa. "Toverini on kärkäs, mutta teidän olisi silti parempi kuunnella häntä. Itse kukin meistä on saanut kärsiä paljon, ja voin vakuuttaa ettei hän harkitsisi montaa hetkeä tehdä sitä", Reindal äkkiä tokaisee väliin. Se kiinnittää sotilaiden huomion ainakin hetkeksi. Niiden monien muidenkin, jotka istuvat ainakin vielä aloillaan. "Hän on tosiaan myös toverini. En aio ainakaan katsella vierestä", hän lisää ja kohottaa leukaansa. Sotilaat kyräilevät. Varmaa on, että jos jotakin tapahtuu, nämä eivät joudu siitä maksamaan. Pari muukalaista ei juuri paina tähän hätään. Vaikka heidät kummatkin surmattaisiin tähän paikkaan, ei kenelläkään olisi edes aikaa kysellä asiasta. Tuskin haluakaan. Mutta teoilla on muita seurauksia. Eikä niitä voi tehdä tekemättömiksi. Kärjimmäinen mies selvästikin miettii seuraavaa tekoaan. Tuskin liian tarkkaan tai ankarasti. Mutta miettii kuitenkin. Kukaties vain sitä, miten varteenotettavia kaksikon uhkaukset ovat. Paha kyllä tämä ei pysty enää perääntymäänkään noin vain. Kaikeksi onneksi ei ole tarvetta katsoa sen pidemmälle. "Mitä täällä remutaan!? Kuka paiskoo ruokaa menemään!?" kuuluu äkkiä vihainen karjaisu sivummalta. Moni pää kääntyy. Hallin oviaukossa seisoo valtava hahmo. Enemmänkin kone kuin mikään ihminen. Totta puhuen kaikki mitä näkyy on metallia. Valtaisa, vain epämääräisesti ihmisen muotoinen runko, kulunutta metallia ja teräviä kulmia. Ilmestys on paljon ihmistä suurempi ja täyttää melkein koko käytävän. Silti sen sisältä purkautuu inhimillinen ääni kuin vaskitorvesta huudettuna. Väki empii vaiti. Sanaharkkaan joutuneet sotilaatkin tuntuvat kutistuvan nopeasti ilmestyksen tieltä. On hyvin hiljaista, kun se lähtee tarpomaan messihallin poikki. Metalliset pöydät kolahtelevat sitä vasten. Ilmestyksellä ei ole mitään varsinaista päätä, eikä mikään ihminen ainakaan täytä sitä. Se liikkuu mekaanisesti ja jäykästi. "Kuka paiskoo ruokaa!?" se huutaa uudelleen lähestyessään välikohtausta. Sen askeleet pamahtelevat lattiaan kuin moukarit.
<spyrreh>: Asetelma oli hyvää vauhtia suuntaamassa kohti jotakin rumaa. Vihainen miesjoukko ei ollut aikeissa perääntyä, eikä ollut synkistynyt kissaihminenkään, ei jonkin tällaisen jälkeen. Katse kiristyi ja pitkäkyntiset sormet puristuivat äänettä nyrkkiin kun etummainen mies kohotti hurjistuneenä kättään... tosin vain tullakseen Reindalin äänin keskeyttämäksi. Ainakin hetkeksi. Nainen ei liikkunut kun mies empi, mutta tämäkin suoristi aavistuksen selkäänsä vaikka ei irrottanutkaan katsettaan hurjistuneesta joukosta. Hetken verran jokainen tuntui punnitsevan tilannetta. Vaikka vielä toistaiseksi tuntuikin tarkkailevan tilannetta Cathrynkin valmistautui jo äänettömästi jonkinlaiseen käsirysyyn, kunnes kytevän tilanteen äkkiä katkaisi metallinen ärähdys. Tämä sai keskittyneen naisenkin säpsähtämään ja kääntämään katseensa ovelle, jossa nyt seisoi vähintäänkin hurjistunut metallinen hahmo. Kukaties ei täysin vieras linnakkeessa vietetyn ajan jälkeen, mutta ainakin jotakin jonka kanssa nyrkkitappeluun lähtemistä jopa Cathryn harkitsisi kahdesti. Nainen räpäytti silmiään jännittyneenä ja jokseenkin pasmansa sotkeneena kun ilmestys harppoi äristen lattian poikki, kohottaen sitten kätensä viittaamaan kohti huitomaan intoutunutta, äkkiä vaisummaksi käynyttä sotilasta. Oli kai jonkinlainen onni että otus oli harpponut paikalle juuri nyt, eikä hetkeä myöhemmin....
<Sunbaron>: Metallisen ilmestyksen ärjymiin kysymyksiin vastataan hankalalla hiljaisuudella. Vaatii eittämättä jo melkoista itsehillintää edes pysyä paikoillaan kun se happoo kohti ryskyen. Tai sitten nämä eivät edes tohdi liikkua. Joka tapauksessa miehet pysyvät niillä sijoillaan, mutta kaikkea muuta kuin halukkaasti. Kaikeksi onneksi metallinen hirvitys edes pysähtyy. Muuten se tuskin olisi edes juuri hidastanut muutaman miehen vuoksi. Se kirahtaa pysähdyksiin ja jää häämöttämään koko joukon ylle kuin vastauksia odottaen. Kun niitä ei ala tulla, kuuluu sen sisältä äkkiä riipivä kirahdus, kun sauma sen edessä pullahtaa auki. Ilmestyksen etuosassa on luukku, joka alkaa vääntyä sivuun. Sen takaa tulevat näkyviin rungon siukset... ja mies. Riutuneen näköinen ja kalpea mies, joka näyttää kuolemansairaalta. Tämä lepää kylmän teräksen seassa. Nopeallakin vilkaisulla näkee, että kyse ei ole mistään hetken matkustajasta; paljas ruumis on lävistetty monesta kohtaa paikoilleen. Mies itse pystyy tuskin liikuttamaan sormeakaan. Mutta juuri nyt tämä ei tosiaan näytä erityisen heikolta keskellä jättimäistä, rautaista ruumistaan. "Kuka täällä paiskoo sitä ruokaa?" mies kähisee uudemman kerran, nyt silmästä silmään. Kone tämän ympärillä on monta päätä ketään pidempi. Se on jäänyt juuri sellaiseen asentoon kuin tämä on sen jättänyt. Sen valtavat raajat törröttävät alaviistoon. Ne päättyvät valtaviin kouriin joilla ei varmasti pystyisi edes tarttumaan mihinkään ihmiskäyttöiseen. Tuhoa ne sen sijaan pystyvät varmasti tekemään. "No, kuka!? Mitä te kurjat raivoatte täällä!? Kuka teistä ei tajua tätä tilannetta!?" mies kähisee rajummin. Tämän alaruumis katoaa jonnekin metallin sekaan, rangan avaamattomaan osaan. Yläruumis työntyy eteenpäin kun tämä kurottaa lähemmäs - sen verran kuin nyt pystyy. Miehen koko selkäranka niskasta alaspäin on lävistetty terillä, jotka työntyvät koneesta. Kukaan ei tohdi sanoa mitään. Mutta haparoiden äänekkäin sotilaista alkaa kohottaa kättään kissaa kohti, kuin kääntääkseen metalliin, näivettyneen miehen vimman muualle.
<spyrreh>: Massiivisen metallihirmun puuttuminen tapahtumiin katkaisi rähinän varsin tehokkaasti. Kukaan ei tuntunut halukkaalta jatkamaan, tai oikeastaan tekemään mitään mikä kääntäisi ilmestyksen huomion itseensä kun tämä harppoi rytisten ja kolisten pukareiden tuntumaan. Jopa uhmakkaasti jännittyneen Cathrynin ryhti kärsi hieman kun konehirvitys seisahtui heidän viereensä, tivaten kumisten vastauksia. Kun kukaan ei vastannut, avautui metalli äkkiä, paljastaen sisältään enemmän tai vähemmän kylmäävän näyn. Mies kapineen sisällä oli riutunut... mutta ilmeisen hurjistunut, ja kone tämän ympärillä ei jättänyt tätä arvailun varaan. Kissa olisi halunnut irvistää mutta hillitsi itsensä, kyräillen sen sijaan mielummin riitakumppaneihinsa kuin metalliin kirjaimellisesti lävistettyä miestä. Epäilemättä siksikin hän hoksasi nopeasti kun aiemmin ärhäkkä sotilas alkoi kohottaa kättään häntä kohti, vierittääkseen syyn hänen niskaansa. "Mitä? Älä yritäkään! Miksi kirotussa minä viskaisin oman ateriani lattialle?" hän sihahti kiiluvat silmät kaveten ja osoitti syypäätä takaisin alleviivaavasti. "Me vain istuimme omissa oloissamme, kun nämä typerykset ilmaantuivat ja alkoivat riehua!"
<Sunbaron>: Tilanteessa on sana sanaa vastaan, mutta vaikka sotilaiden sanan luulisi painavan paljon, taitaa kissalla olla juuri nyt huomattavasti uskottavampia sanoja. Mies alkaa väittää vastaan, mutta vaikenee kun vielä aukinainen metalliranka ottaa askeleen tätä kohti. Tämä joutuu tuijottamaan riutunutta miestä sen sisällä silmästä silmään ja vaikenee nopeasti. "Typerys. Anna sille oma soppasi ja mene lepäämään! Tyhjin vatsoin!" mies koneen sisällä kähisee. Nyt sotilasta tyrmistyttävät selvästi enemmän sanat kuin edes tämä itse. Mutta vastaanväittämiseen ei ole mahdollisuuksia. Sotilas tekee työtä käskettyä, mutta kun tämä laskee oman, edelleen täyden soppakulhonsa pöydälle, on tämän silmissä katse, joka lupaa silkkaa, varmaa kostoa. Asiasta on tullut henkilökohtainen, eikä voittajia ole - tai ainakaan tämä mies ei ole yksi niistä. "Ottakaa soppanne ja häipykää. Teitä ei kaivata häiritsemään", panssariin kiinnitetty mies sihahtaa kaksikolle. Luukku rungon edessä kääntyy äkkiä pamahtaen kiinni, ja koko valtava ilmestys kääntyy kolisten ympäri. Koneet valittavat ja vonkuvat kun se lähtee astelemaan pois. Sen jokainen liike on työläs ja raskas. Myös nöyryytetyt sotilaat häipyvät paikalta. Katseet, joita nämä luovat kaksikon suuntaan, ovat puhtaan kostonhimoisia ja kaunaisia.
<spyrreh>: Joutuessaan vastatusten riitapukarinsa kanssa Cathryn oli jo varautunut kehittelemään nopeasti lisää painavia protesteja. Kului hetki ennen kuin hän tajusi ettei näitä oikeastaan tarvittu. Tilanne taisi olla tarpeeksi ilmeinen siitäkin huolimatta ketkä vastakkain olivat, ja metallihirmu harppasi uhkaavan painokkaasti sotilaiden eteen. Siltikin, Cathryn ei voinut olla räpäyttämättä vaivihkaa silmiään koneen sisältä kuuluvalle komennukselle. Hän ei ollut odottanut aivan tällaista tulosta mutta piti kasvonsa viileästi peruslukemilla kun ilmeisen vastahakoinen mies joutui luopumaan sopastaan. Tämä ei rohjennut edes protestoida, mutta tämän kaunainen katse kertoi paljon. Nainen seurasi terävästi ja tarkkaavaisesti kun tämä asetti astian pöydälle ja luikki huoneesta tovereineen. Nyt lopulta hän katsahti koneen sisällä mulkoilevaan mieheen, päästäen lähinnä tuskastuneen puuskahduksen. "Toki, toki. Niinhän me aioimmekin" hän mutisi, säpsähtäen kuitenkin uudestaan kun luukku hirmun edessä rämähti taas kiinni. Ilmestyksen rämistellessä tiehensä katti tunsi kaunaiset katseet itsessään, mutta heitti tuskin vilkaisuakaan näiden suuntaan. Sen sijaan katti poimi kulhon pöydältä, nuuhkaisten tämän sisältöä. "Sepä oli typerä välikohtaus" hän mutisi, ryystäen sitten sopan kitaansa ennen kuin jotain typerää tapahtuisi tällekin.
******************
<Sunbaron>: Reindal nousee vihdoin pystyyn omalta paikaltaan ja vetää jälleen henkeä, tällä kertaa edes hieman vapautuneemmin. Hänen heittämänsä katse kissan suuntaan ei ole suoranaisen hapan, mutta kuitenkin omalla tavallaan voipunut. "Niin tosiaan oli", mies vastaa, ennen kuin kumoaa nopeasti loput omastakin sopastaan alas kurkustaan. - "Meidän on parasta lähteä liikkeelle. Tule", hän toteaa painokkaasti, ennen kuin suuntaa itse kohti salin uloskäyntiä. Valtava, metallirungon peittämä ilmestys on jo katoamassa käytävään, vaikka tämän askelten kolahdukset kuuluvatkin pitkälle. Samaan tapaan ovat häipyneet myös riitaa haastaneet sotilaat. Ympärillä istuvien katseista päätellen heidänkin on paras tehdä sama varsin nopeasti...
<spyrreh>: Jos nainen huomasi saamansa happamahkon katseen, ei tämä ainakaan tuonut sitä suuremmin ilmi. Sen sijaan huoneen ilmapiiri tuskin jäi hoksaamatta häneltäkään, ja Cathryn kohauttikin myötäävästi olkapäitään Reindalille. Katti kolautti tyhjän kuppinsa pöydälle, heitti puolittaisen vilkaisun maahan viskattuun ateriaan (mutta alleviivatusti ei ympärilleen) ennen kuin suuntasi miehen perässä ovelle. Kaikesta päätellen heidän aamunsa oli juuri käynyt verrattain ripeämmäksi... vaikka luppoaikaa kumpikaan heistä tuskin oli odottanutkaan. "No, mitä ensiksi? Yritämmekö etsiä jonkun jolta liikenisi varusteita?" tiedusteltiin heidän kävellessään, samalla kun katti heitti vaivihkaisen epämääräisen katseen jossakin käytävällä kolisevan konemiehen suuntaan.
<Sunbaron>: Kaikeksi onneksi kukaan muu ei tuntunut olevan aikeissa asettua aiheuttamaan kaksikolle ongelmia - olkoonkin, että muutama sivussa istunut sotilas loi heidän suuntaansa yrmeitä katseita, ja osalla ote tiukentui nopeasti jonkin sivuun lasketun aseen ympärille. Viesti on selvä: kaksikkoa ei tosiaan katsottaisi pitkään äskeisen jäljiltä. Ei tässä tilanteessa. Reindal katsahtaa taas kissaan, kun tämä alkaa pohtia jatkoa kaksikon suunnatessa takaisin ulos. Osa hänestä haluaisi selvästi huomauttaa äskeisestä, mutta siltikin hän pitää, kukaties viisaasti, suunsa. Nyt ei ole aika selvitellä itsepäisen ja ärhäkän kissan kanssa tällaisia asioita. "Varusteet pitää etsiä, mutta tarvitsemme myös veneen. Sitä emme ainakaan löydä täältä linnakkeesta. Varusteitakin voisi saada paremmin neuvoteltua kylässä... mutta en ole varma paljonko siellä on enää mitään tarjolla. Meidän on silti pakko käydä sielläkin. Ehkä se olisi parempi katsoa ensin. Pieni... hajurako voisi nyt tehdä hyvää", mies vastaa. "... enkä rehellisesti tiedä missä täällä Kael voisi olla, jos häntä kerran ei ole näkynyt missään. Hänhän murehti siitä kylästä paljon", hän lisää vielä. Totta puhuen se, ettei kukaan tunnu nähneen poikaa, on alkanut mietityttää melkoisesti.
<spyrreh>: Miehen ajatukset taisivat näkyä päällepäin ainakin sen verran että katti päätyi mutristamaan tälle hieman suutaan, mutta kun puheenaihe kääntyi johonkin käytännöllisempään ei tämäkään tuntunut tarttuvan moiseen nyt. Cathryn ei rehellisesti näyttänyt olevan suuremmin pahoillaan äskeisestä kuten ei toisen ehdotuksestakaan, ja hetken pohtivasti keihäänvartta kynsillään naputeltuaan nainen nyökkäsikin. "Hmmh. Kukaties. Ehkä olisi viimein aika kurkistaa sitten sinnekin" hän myötäsi, kohauttaen hieman olkapäitään. "Ehkä se nulikkakin on vain harhaillut sitten sinne. Tai se on viskattu ulos vihdoin ja viimein, vaikka silloin luulisi että joku olisi edes tietoinen asiasta" hän pohti kulkiessaan, lähinnä puolihuolimattomasti. "Paras napata ne tavarat mukaan mitä meillä on kaiken varalta, tuurilla voimme ostaa niillä jotain. Ehkä... jos on tarpeen, voin tarjota jotakin kartoistanikin" nainen mutisi, ilmeisen vastahankaisesti viimeisen lauseen kohdalla. Mutta kaiketi tähän hätään mitä tahansa he onnistuisivatkaan saamaan olisi epäilemättä tarpeen...
<Sunbaron>: Reindal katsahtaa jälleen kissaan, joskin jokseenkin yllättyneesti tällä kertaa. Kartat ovat aina olleet naiselle melkeinpä tämän tärkein omaisuus, ja niiden tarjoaminen kauppatavaraksi merkitsee melkoisesti. Nopeasti hän kuitenkin saa taas kasvonsa peruslukemille ja päästää epämääräisen, mutta myötäilevän äänen. "No, en ole varma paljonko niitä täällä osattaisiin arvostaa. Tämä väki välittää juuri nyt kovin vähän muusta kuin hengissä selviämisestä. Ehkä niitä voisi yrittää saada kaupattua jollekulle pakoon yrittävälle, mutta... noh. Toivotaan ettei siihen tarvitse mennä. On meillä muutakin", mies toteaa lopulta. Toisen uhrausta kyllä arvostetaan, mutta hänkään ei ole halukas lähtemään siihen ainakaan heti ensimmäisenä. "Mutta. Käydään keräämässä tavaramme ja suunnataan sitten ulos. Eihän meillä juuri mitään olekaan, siinä ei luulisi kestävän pitkään", hän sitten tokaisee, ja läpsäyttää kattia olalle luisevalla kädellä, kuin piristääkseen tätä. Edessä on paljon tehtävää eikä aikaa ole loputtomiin...
<spyrreh>: Ajatus karttojen vaihtamisesta ei ollut Cathryninkaan mieleen, mutta mietteliäs nainen nyökkäsi toisen harkinnalle. Saattaisi hyvinkin olla että jokin muu osoittautuisi täällä karttoja arvokkaammaksi... ja rehellisesti hänkin elätteli tällaista toivoa. Siltikin Reindalin ilme sai katin puuskahtamaan kiusallisesti. Moinen ei sentään viipynyt mustaturkkisilla kasvoilla kovinkaan pitkään. Aavistuksen pirteämpi ele sai pienen virneentapaisen kohoamaan jälleen esille. "No, parempi pitää kiirettä ennen kuin joku näpistää nekin" hän naurahti ja tyrkkäsi ohimennen (kenties hieman liiankin rivakalla kädellä) takaisin, nopeuttaen sitten askeleitaan kohti sitä pientä soppea, jonne he olivat saaneet säilöttyä vähät tavaransa. Ainakin sitä viimein päästiin tuumasta toimeen, eikä Cathryn ainakaan ollut pahoillaan siitä että pääsisi ulos muurien keskeltä... vaikka kyseessä olisikin viereinen romukylä.
<Sunbaron>: Varusteita ei ole paljoa, ja ne vähätkin joita kaksikko on onnistunut vielä pitämään itsellään on nopeasti noudettu. Sen jälkeen matka viekin nopeasti ulos, takaisin raskaaseen ja paksuun, savun ja löyhkän täyttämään ilmaan. Ilma on kalsea ja kirvas, ja Reindal hieroo hetken laihoja käsiään yhteen ennen kuin astuu ulos linnakkeen ovilta. Hän mutisee jotakin lämpimämmistä vaatteista. Suuremmat mukinat katkeavat kuitenkin nopeasti, sillä äkkiä muureilta kajahtaa laukaus, jota seuraa kuitenkin pian toinen. Se tulee selvästi muurien ulkopuolelta. Melkein heti sitä seuraa sadattelun ja kirouksien tulva, kun yksi muureilla seisoneista sotilaista painuu kasaan puristaen olkapäätään ja valittaen. Toinen mies tämän vierellä ampuu yhtälailla kiroillen muurien taakse, ennen kuin kumartuu auttamaan toveriaan. Juuri nyt sotilaita on vähemmän vartiossa, ja kourallinen miehiä joko painautuu suojiin tai yrittää yhtälailla ampua jotakin muurien takana. Tavallinen väki pihalla vetäytyy vaistomaisesti matalaksi tai suojaan, vaikka nämä tuskin tulilinjalla ovatkaan. Reindal heittää Cathrynille nopean vilkaisun, ennen kuin harppoo sitten muureja kohti. Mätä liha ja metallipedot eivät lopulta piittaa päivästä tai yöstä, eikä olisi ensimmäinen kerta kun ne tulevat kirkkaassa päivänvalossa...
<spyrreh>: Heidän astuessaan ulos metallikäytävistä tavarat olallaan, veti Cathrynkin syvään henkeä... siitäkin huolimatta että tämä sai tarkkanenäisen naisen lähinnä irvistämään. Viileys (löyhkästä ja savusta puhumattakaan) puri häneenkin ja Cathryn heittikin katseen hytisevvän Reindalin suuntaan. Hän ei kuitenkaan ehtinyt vastata kun äkkiä laukaukset kajahtivat ilmassa. Näitä seurasivat pahaenteiset huudot, joiden lähdettä ei tarvinnut kauaa arvailla. Silmänräpäyksessä kissamainen nainenkin oli jännittynyt hälytettynä ja nostanut katseensa terävästi kohti muureja, ennen kuin vastasi miehen vilkaisuun omallaan. Cathryn kiersi sormensa kovia kokeneen jousensa ympärille ja harppoi epäröimättä miehen perään. Oli ilmeisesti ollut liikaa toivottu että järjettömät pedot soisivat edes tämän hetken lepoa, eikä nainenkaan voinut olla manaamatta ääneen kavutessaan kiireisin askelin muureille. Jos alhaalla väijyi jotain joka ilmeisestikin kykeni ampumaan takaisin, saattoi olla ettei hänen jousestaan olisi paljoakaan hyötyä tähän hätään...
<Sunbaron>: Reindal harppoo varustusten portaat ylös nopeasti. Myös useita sotilaita kiiruhtaa paikkaa kohti aseitaan esiin kiskoen, mutta varuillaan. Äskeistä luotia ei ampunut mikään lihapeto, ja lisää on varmasti luvassa. Reindalkin pitää päänsä matalana päästessään portaiden yläreunalle. Nopea katsaus kertoo ammutun miehen olevan ainakin hengissä edelleen; tämä puristaa olkapäätään, josta tursuaa verta. Vahinko näyttää silti verrattain pieneltä. Se ei ole minkään tuhokoneen runteleva laukaus, vaan pelkkä reikä - ainakin kaikesta päätellen. Kipua se kyllä saa silti aikaan, sillä mies puristaa rystyset valkoisina ja hampaat irvessä kiroillen. Hän heittää varuillaan nopean silmäyksen muurin ylitse. Sen perään on heitettävä toinenkin, sillä yllättäen runnellulla kentällä ei heti näykään mitään ilmeistä. Ei mieletöntä, raivoavaa lihaa, eikä koneita. Hän pyyhkii katseellaan kärsinyttä maastoa, mutta mitään ei tosiaan näy - eikä mikään ammu. "Se kirottu... luikahti pakoon. Ampui vielä", maahan kaatunut sotilas sadattelee. Reindal kurtistaa kulmiaan. Kyse ei selvästikään ole mistään hirviöstä. Ei ainakaan niistä, jotka täällä nyt riehuvat...
<spyrreh>: Myös Cathrynin ryhti painui nopeasti kun hän saavutti muurin harjan. Pikainen vilkaisu kertoi että ainakin haavoittunut mies oli elossa, vaikkakin tuskissaan... eikä enempää ammuksia ainakaan juuri nyt lentänyt. Oikeastaan oli liiankin hiljaista. Nainen rypisti kulmiaan epäluuloisesti vilkaisten Reindaliin, kunnes kurotti itsekin kurkistamaan muurin ylitse. Näky ulkona oli suorastaan epäilyttävän rauhallinen. Hän oli olettanut näkevänsä edes... jotakin, mutta kentällä ei näkynyt niin konetta kuin edes lihapetoa. Ei, vaikka hän jäi tihrustamaan näkymää pitkäksikin hetkeksi. Haavoittuneen sanat tosin nappasivat myös kissan huomion nopeasti. Hän laski katseensa irvistelevään mieheen ilmeisen yllättyneenä. "Pakeni? Mistä kirotusta lähtien ne otukset ovat paenneet?" hän töksäytti, jääden pälyilemään epäluuloisesti muurin ylitse. "Näitkö mikä niistä pirulaisista se oli?"
<Sunbaron>: Ammuttu sotilas heittää kissalle vihaisen, mutta yhtälailla myös tuskaisen katseen. Tämä melkein sylkee sanat suustaan. "Aina ne pakenevat! Luikkivia paskoja kaikki! Reekeleen tyhmiä kysymyksiä!" tämä ärähtää ja sortuun sitten voihkimaan. Toinen sotilas vierellä heittää kaksikon suuntaan aavistuksen vähemmän äkäisen katseen ja pudistaa päätään. "Eivät ne mitään hirviöitä olleet. Jotakin rosvoja. Niitä on näkynyt jo monena päivänä. Vaanivat tuolla reunamilla ja yrittävät löytää jotakin ryöstettävää. Mokomat sitkeät haaskansyöjät, jotenkin ne selviävät siitä huolimattakin, että hirviöt ovat jo porteilla. Ja sitten vielä yrittävät ryöstellä meitä! Sinne metsään ne pakenivat takaisin. Toivottavasti jäävätkin sille tielleen!" tämä puhisee ja yrittää auttaa toveriaan pystyyn. Reindal kääntää katseensa jonnekin metsän reunaan ja siristää silmiään. Matka on pitkä. Jos joku tosiaan ampui äsken sieltä asti, on laukauksen täytynyt olla varsin tarkka. Nyt siellä ei kuitenkaan näy enää ketään. Mutta jollakin ilveellä siellä silti on selvitty.
<spyrreh>: Cathryn jäi silmäilemään kulmiaan kurtistellen haavoittunutta. Hän ei näyttänyt suuremmin hetkahtavan tämän tuskaista purkausta mutta sanat saivat miettimään... kuten sekin ettei ulkona tosiaankaan näkynyt mitään. Toisen sotilaan puuttuessa puheeseen nainen ei voinut olla räpäyttämättä silmiään tälle. "Rosvoja? Täällä?" hän sihahti, töksäyttäen itsekin kirouksen. Kaiketi rosvot itsessään eivät olleet odottamattomia... mutta hänkään ei olisi olettanut niiden lymyävän täällä korvessa, keskellä tällaista määrää hirviöitä... Katti empi nyökäten kuitenkin puolivillaisesti sotilaan toivotukselle että mokomat haaskalinnut jäisivätkin petojen saaliiksi, mittaillen samalla Reindalin tapaan metsänreunaa katseellaan. "Melkoinen sihti rosvolla" hän mutisi puoliääneen miehelle. Puiden lomasta ei kuitenkaan erottunut enää mitään, ja lopulta kissa irrotti katseensa näkymästä heittäen Reindaliin synkeän katseen. Heidän kaikkoamisensa vähin äänin saattaisi käydä entistä hankalammaksi jos ympärillä kärkkyisi vielä rosvojakin kaiken lisäksi.
|
|
|
Post by spyrre on Dec 20, 2017 0:59:18 GMT 3
<Sunbaron>: Reindalkin tutkailee tilannetta selkeästi mietteliäänä ja vaitonaisena. Rosvojen ja hylkiöiden olemassaolo ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä, tokihan kaikkialta löytyy niitä kurjia, joilla ei ole enää paikkaa tai sijaa tässä maailmassa. Mutta se, että moiset ovat selviytyneet hengissä vielä tämän kaiken keskelläkin, on jo paljon huomattavampi seikka. Tarve selviytyä on selvästi tiukassa. Reindal päästää epämääräisen, mietteliään hymähdyksen, ennen kuin pudistaa päätään. Näyttää siltä, ettei muureilla ole todellista hätää tai uhkaa - vaikka ammuttu sotilas tuskin kokeekaan olevansa erityisen kunnossa. "Viekää mies katsottavaksi, älkääkä ammuskelko turhanpäiten ketään kohti. En usko että tuo hätyyttely auttaa mitään", mies tokaisee, ennen kuin kääntyy kannoillaan ja suuntaa takaisin portaita alas. Muita sotilaita kiirehtii paikalle, kaiketi voidakseen samaan tapaan todeta, ettei kyseessä ole mikään hyökkäys. "Edes tämän kaiken keskellä väki ei pysty todella unohtamaan kahnauksiaan", Reindal huokaisee Cathrynille hieman kauempana. Selviytyjien raadollisuus näyttäytyy jälleen kerran, eikä hänkään voi olla osoittamatta pientä turhautumista asian suhteen. Sama tuntuu odottavan aivan missä tahansa, mihin nyt vain sattuu päätymäänkään. "Meidän on paras varautua siihen, että jälki kylässä ei ole kaunista. Väellä siellä on tuskin senkään vertaa pitkämielisyyttä kuin täällä", hän lisää vielä ja irvistää kevyesti. Sanat eivät lupaa varsinaisesti hyvää kenellekään - eivät heille, eivätkä myöskään Kaelille, joka kaiken järjen mukaan on, syystä tai toisesta, päätynyt myös räsyiseen kylään...
<spyrreh>: Cathryn jäi myös hetkeksi pitämään silmällä metsänreunaa ja tämän varjoja, sormeillen vaiteliaasti jousensa kaarta. Varsin pian hänkin kuitenkin totesi saman kuin Reindal, ja rohkeni suoristautua enemmän suojastaan. Kuka ikinä olikaan ammuskellut vartijoita oli nyt tiessään... joko kadonnut takaisin metsän uumeniin tai uuteen piiloon jossakin kauempana. Kyseessä ei ainakaan ollut minkäänlainen oikea hyökkäys, mutta siltikin aivan vain asia itsessään toi varautuneen rypyn naisen kulmille ja sai pitkän hännän heilahtelemaan kireästi hänen takanaan. Hän katsahti vielä kerran sotilaita ja haavoittuneita joiden kanssa Reindal vaihtoi sanoja, ennen kuin seurasi miehen jäljessä takaisin alas muurilta. "Mmh. Aivan kuin väellä ei olisi jo tarpeeksi huolehdittavaa. Jos tilanne olisi parempi, voisi kaiketi yrittää jäljittää niitä pirulaisia, mutta..." hän pohti vastaan, vaieten kuitenkin kesken. Oli lopulta turhaa pohtia mitä paremmissa olosuhteissa voisi tehdä kun tällaiseen tuskin oli nyt aikaa tai tilaisuutta, ja katti päätyikin lähinnä kohauttamaan olkiaan latteahkosti. Reindalin varoitus sai vastaukseksi jälleen synkeän nyökkäyksen, ja naisen käsi käväisi ohimennen vyöllä jälleen riippuvalla sapelilla. Kukaan heistä tuskin kaipasi uutta välikohtausta vielä räsykylänkin puolella.
<Sunbaron>: "Parempi jättää ne rosvot rauhaan. Jos tilanne vielä tästä pahenee, voi hyvin olla että nuo tunnustelijat muuttuvat pian todelliseksi ongelmaksi. Mutta tähän hätään se on pienin murhe", Reindal vastaa Cathrynille. Hän nyökkää ohimennen linnoituksen porteilla seisoville vartijoille kun kaksikko kulkee ohitse. Kumpikaan näistä ei erikoisemmin vastaa. Linnakkeen portit ovat auki nyt taas päivällä. Muurien takaa patistettu väki yrittää parhaansa mukaan siistiä auringon noustua taas pahimpia jälkiä kentältä. Kaikkia raatoja ei ole saatu poltettua, ja suurin osa niistä on jo pahasti mädäntynyt. Hajoavaa, muodotonta ja murenevaa lihaa kohoaa siellä täällä röykkiöiksi asti. Kun äskeinen on nyt ohitse, on nämä patistettu jatkamaan taas. Päivänvaloa on tähän vuodenaikaan aivan liian vähän, eikä edes kylmä ilma juuri hidasta raatojen hajoamista. Raskain vaattein ja rätein suojautuneet hahmot kyyristelevät ruhojen ympärillä ja tekevät mitä pystyvät. Näky on sama kuin kaikkina muinakin päivinä, eikä sitä ole mitään mieltä jäädä katselemaan sen pidempään. Muuria myötäilemällä kaksikko saavuttaa nopeasti linnakkeen kyljessä kohoavan, surkean ja resuisen kylän. Se näyttää pahalta jo kaukaa. Monia ulompia rakennuksia on sortunut osittain tai kokonaan, ja niiden jäänteitä on kasattu niin esteiksi kuin seipäiksikin kylää ympäröiville vallituksille. Todellisia muureja tai edes kunnollisia aitoja ei ole, vain jyrkät maavallit. Seipäät ja esteet, niin vanhat kuin uudemmatkin, näyttävät mitättömiltä linnakkeen muurien rinnalla. Jokin saa Reindalin pysähtymään hetkeksi, kun kaksikko lähestyy paikkaa. Tuskin tarvittaisiin kissankuonoa kertomaan, mistä on kyse; löyhkä kylän ympärillä on vahva jo kaukaa. Varustuksilla voi nähdä hirviöiden hajonneita, mätäneviä raatoja. Ne on jätetty mihin ovat kaatuneet, tai korkeintaan sysitty hieman kauemmas. Aikaa ja voimia ei ole ollut muuhun. Reindal ei sano mitään, ainoastaan vilkaisee kissaa, ennen kuin jatkaa matkaa. Totta puhuen pelkkä lähestyminenkin tuntuu jo haastavalta; kylänväki vartijoineen on tehnyt sen lähestymisestä niin vaikeaa kuin on pystynyt. Hyvänmittainen kaistale maata ja vallitusta kylän ympärillä näyttää piikikkäältä, röpelöiseltä seipäiden ja terävän puurojun tiheiköltä. Välissä voi kuitenkin nähdä myös ihmisiä, jotka pystyttävät uusia seipäitä tai kunnostavat parhaansa mukaan suojavarustuksia kylän ympärillä. "Parempi, että vältämme turhia sanaharkkoja. En usko, että väellä tuolla on edes sen vertaa pitkämielisyyttä kuin linnakkeessa. Etenkään niitä kohtaan, jotka tulevat sieltä", mies tokaisee ohimennen, mutta painokkaasti, kissalle vierellään. Äskeisen toisintoa ei selvästikään kaivata...
<spyrreh>: Ei tarvittu kauaakaan että mokoman räsykylän lähestyminen alkoi herättää entistä synkempiä aavistuksia. Cathryn asteli vaiti toisen tuntumassa näennäisesti ohittaen niin synkästi ruumiiden kanssa raatajat kuin vartijatkin, vain nyrpistäen vaivihkaa nenäänsä raatojen löyhkälle. Mutta kun kylä lähestyi ei pelkkä nyrpistely enää riittänyt vaan kissan kasvoilla kävi jo pieni tukala irve. Ei ollut mikään salaisuus että pikkukylä oli epäilemättä kärsinyt koettelemuksista linnakkeenkin edestä, ja tämän kyllä huomasi. Nainenkin vastasi vaiti Reindalin merkitsevään katseeseen mittaillessaan synkeästi näkymää. Tähän ei rehellisesti tainnut olla paljoakaan sanottavaa, mutta tämän kurjuuden konkreettinen näkeminen edessään herätti ajatuksia väkisinkin... kuten epäilyksiäkin. Huonossa lykyssä voisi olla mahdollista etteivät he saisi hankittua täältäkään senkään vertaa varusteita kuin linnakkeesta... Katin ajatukset keskeytyivät hetkeksi kun toinen puhui. Nainen räpäytti silmiään ja vilkaisi miestä ennen kuin mutristi jälleen aavistuksen. Huomautuksen merkitys ei selvästikään mennyt ohitse häneltäkään. "En minä sitä aloittanut" olento tokaisi, kuitenkin lopulta joutuen puuskahtamaan ja myötäämään jälleen puolikutoisella olkienkohautuksella. Sanoissa oli epäilemättä perää, kireä tunnelma räsykylän ympärillä tuntui jo kauas eikä luultavasti tarvittaisi paljoa että tämä puhkeaisi.
<Sunbaron>: Reindal heittää kissan suuntaan nopean vilkaisun, jonka luulisi riittävän hyvin kertomaan, paljonko hän varsinaisesti antaa painoa sille, kuka tarkalleen ottaen aloitti kärhämän, ja kuka vain puhkuin liekkejä korkealle. Lopulta hän ei kuitenkaan sano mitään, vaan jatkaa eteenpäin. Kylän varustukset eivät näytä lähempää yhtään sen kutsuvammilta. Ainakin niistä näkee, ettei tarjolla tosiaan ole mitään yllättävää kiertoreittiä; ainoa tie sisään kulkee terävien seipäiden ja mätänevien raatojen keskeltä. Reindal jää hetkeksi katsomaan sitä innottomasti, mutta hätkähtää sitten ylhäältä kuuluvaan huutoon. Ylös, pitkän ja jämäkän seipään päähän, on pystytetty jonkinlainen tasanne. Seipään varresta törröttää huteran näköisiä jalansivuja, ja sen nokassa istuu ikivanhan näköinen, luiseva vanha ukko. Reindal jännittyy, kun tajuaa tämän tähtäilevän kaksikkoa kohti kiväärillä. Vanha mies kuitenkin laskee sen saatuaan huomiota, ja avaa sen sijaan suunsa. "Mitäpä sitä täällä toimitetaan? Lisää komentelijoita ja tärkeilijöitä linnakkeelta?" vanhus tokaisee. Tällä on paljon terävämpi katse, kuin ikäiseltään olettaisi. Muuten miehestä on vakea saada mitään kunnollista selvää alhaalta käsin, etenkin kun tämä on kääriytynyt paksuun huopaan. "Ei mitään sellaista. Emme ole heikäläisiä, ainoastaan tilapäisesti siellä. Meillä on asiaa tänne", Reindal vastaa. Vanhus tuijottaa tarkkaan, ennen kuin kääntää katseensa äkkiä Cathryniin. "Ja sinä et taida olla meidän epäsikiöitämme", tämä heittää reippaaseen sävyyn.
<spyrreh>: Reindalin heittämä katse jätti vähän arvailtavaksi, ja nainen päästi uuden, hieman nujertuneen puuskahduksen ennen kuin kohautti jälleen latteasti harteitaan, tällä kertaa hieman kiusaantuneestikin. Vastaanväitettävää ei ollut yksityiskohdista (ja kyseenalaisesti lieventävistä asianhaaroista huolimatta) ja se hänenkin oli myönnettävä... Sitäpaitsi, kylän läheneminen toi nopeasti melkoisesti muuta ajateltavaa. Näkymä oli ollut kaikkea muuta kuin houkutteleva kauempaakin, saati sitten kun he lähemmäs päästyään joutuivat toteamaan ettei kunnollista reittiä ollut. Jo entuudestaan nyrpistelevä ja löyhkästä irvistelevä kattikin seisahtui epäluuloisesti seiväsvallin reunalle, yhtä vähän innokkaana astumaan tämän kaiken keskelle kuin toinenkin. Kuitenkin ennen kuin kumpikaan ehti sanoa mitään, säpsähdytti äkillinen huuto heidät ajatuksistaan. Ääni sai keskittyneen kissankin hätkähtämään ja kohottamaan katseensa ylös, hoksaten myös vasta nyt seipään nokassa kärkkyvän vanhuksen kivääreineen. Nainen sihahti hieman myös jännittyen, mutta vaikka toinen käsi nytkähtikin hieman, ei tämä sentään lähtenyt vielä tavoittelemaan aseitaan. Kaikeksi onneksi vanha mies ei jättänytkään aikeitaan arvailtavaksi vaan puhui uudelleen. Cathryn tyytyi pitämään tilannetta terävästi silmällä vilkaisten puhemieheksi ryhtyneeseen Reindaliin, kohottaen kuitenkin katseensa nopeasti kun vanhuksen huomio kiinnittyi häneen. Vihreät silmät kapenivat aavistuksen ja nainen avasi suunsa tapaan joka eittämättä kieli ettei tämä ollut erityisen ilahtunut tästä kommentista, mutta empi kuitenkin ennen kuin ensimmäiset sanat ehtivät ulos. Hän kirskautti hampaitaan ja sulki suunsa, ennen kuin yritti uudestaan vastaustaan hilliten. "En tietääkseni kenenkään. Tai mieluiten epäsikiökään. Olemme täällä omilla asioillamme" hän tokaisi vaivihkaisen happamasti ylös, voimatta silti olla puuskahtamatta hieman. Jos ei muuta, ainakaan vanhus ei näyttänyt suoraan kavahtavan häntä samalla tavalla kuin väki linnakkeen puolella. "Halusimme nähdä josko joku väestänne haluaisi käydä pientä kauppaa" lisättiin vielä tarkentavasti, katin kuitenkin pitäessä silmällä kohti osoittavaa kivääriä... kaiketi lähinnä varmuuden varalta.
<Sunbaron>: Vanhus tuijottelee aikansa vaiti, ennen kuin sitten päästää epämääräisen äännähdyksen ja heilauttaa kättään. "Siinähän sitten tulette katsomaan. Jos jotain löydätte niin pieni ihme, mutta mikäpäs siinä", tämä tokaisee, ennen kuin kohottaa katseensa ja alkaa sihtailla metsänreunaa. Tähystäjän mielenkiinto heitä kohtaan tuntuu loppuvan sen siliän tien. Reindal katsahtaa taas kerran Cathryniin, ennen kuin lähtee sitten varovasti luovimaan läpi hankalista, ahtaista ja vaarallisista varustuksista. Se vaatiikin melkoista keskittymistä. Sora on liukasta, ympärillä törröttää teräviä säleitä ja seipäitä ja siellä täällä lojuvat, seivästyneet hirviönraadot osoittavat hyvin varomattomuuden hintaa. Siellä täällä on myös väkeä, joka pälyilee heitä epäluuloisesti, mutta tekemättä mitään. Nouseminen on työlästä ja hankalaa. Toisaalta Reindal ei pysty parhaalla tahdollakaan uskomaan, että jokin tarpeeksi suuri ja raskas lihapeto todella pysähtyisi näihin varustuksiin - ainakaan lanaamatta ensin reittiä kaltaisilleen. Konehirviöistä puhumattakaan. Mutta parempaakaan ei ole tarjolla. Kun kaksikko lopulta pääsee varustusten ylitse, avautuu edessä surkea näkymä. Kylä ei ole suuri, eikä siellä lopulta ole mitenkään valtavan paljon väkeä. Silti se on tupaten täynnä ja ihmisiä on ahtauteen asti. Ränsistyneet, pienet, karkeasti rakennetut talot tuskin ovat koskaan parempia päiviä nähneetkään, ja kaikkialla näkyy lähitienoolta kylään paenneita, riutuneita ihmisiä. Ahdasta, saastaista ja rikkinäistä. Koko kylästä on vaikea saada hyvää kuvaa yhdellä silmäyksellä, mutta selvästi ainakaan parempaa ei ole luvassa. Osa lähellä olevista pälyilee tulokkaita, mutta kukaan ei tee mitään. Siellä täällä näkyy sotilaitakin, jotka selvästi vahtivat kaikkea. Ja jossakin kaukana rakennusten takana pilkottaa joki. "... no. Kaiketi meidän on otettava sitten selvää asioista. Kukaties olisi parempi jos hajaannumme. En halua viettää täällä yhtään hetkeä pidempään kuin täytyy, ja meidän pitää saada asiat hoidettua nopsaan. Luuletko että saisit etsittyä Kaelin, jos se poika nyt on täällä? Minä voin yrittää katsoa, josko onnistuisin saamaan muut tarvitsemamme", Reindal ehdottaa lopulta.
<spyrreh>: Vanhus ei näyttänyt hetkahtavan katin happamuutta tai oikein mitään muutakaan harkitessaan, ja menettikin lopulta mielenkiintonsa. Tämän tokaisu kieltämättä vahvisti huonoja aavistuksia heidän yrityksestään ainakin Cathrynin mielessä, ja nainenkin päätyi heittämään toveriinsa hieman skeptisen katseen. Mutta yrittämättä ei kaiketi voinut tietää varmasti. Cathryn huokaisi, ja astui sitten toisen jäljessä löyhkäävien seipäiden tiheikköön. Näiden poikki luoviminen vaati keskittymistä mutta lähinnä kaiketi itsehillintää vastenmielisen löyhkän ja epämääräisten, maata peittävien rippeiden vuoksi ja hetken irvisteltyään naisen oli pakko peittää hetkeksi nenänsä siitäkin huolimatta että jonkin verran väkeä tuntui seuraavan heidän liikkeitään. Kaikeksi onneksi hänen kylkensä antoi jo periksi ketterämmällekin liikkumiselle, ja pian he kapusivatkin jälleen ylös kylän reunalle. Näky joka täällä odotti ei myöskään ollut mieltä ylentävä... ei sillä, että kumpikin heistä oli jo epäilemättä odottanutkin tätä. Kissa tarkasteli surkeita rakennuksia ja kurjia ihmisiä vaiteliaasti, kääntäen huomionsa jälleen Reindaliin kun toinen puhui. Tämän ehdotus sai hänet epäröimään aavistuksen, ennen kuin mustaturkkinen nainen lopulta puuskahti. "Minä? No... kaiketi se onnistuu, jos se nulikka on jossakin täällä. Tulen sitten etsimään sinut niin voimme keskittyä kunnolla asioihin" Cathryn myöntyi, tyytyen lopulta vain pyyhkäisemään sormensa harjasmaisen kuontalonsa lävitse hieman tuskastuneeseen tapaan. Lopulta toinen oli oikeassa siinäkin, että kumpikaan heistä ei halunnut olla täällä sen pidempään kuin pakko oli. Pyyhkäisten ohimennen sapeliaan kädellään nainen kääntyikin ja suuntasi peremmälle huterien röttelöiden rykelmään, yrittäen etsiä tuttua nulikkaa katseellaan jostakin kaiken keskeltä.
|
|
|
Post by spyrre on Dec 21, 2017 23:05:50 GMT 3
<Sunbaron>: "Tavataan täällä kun tiedämme enemmän. Ole varuillasi", Reindal toteaa. Hän vilkaisee nopeasti ympärilleen ja yrittää arvioida otollista suuntaa, josta saattaisi pystyä löytämään etsimänsä. Loppujen lopuksi kylä ei kuitenkaan ole niin iso, että asia vaatisi todellisia päätöksiä. Hän suuntaa jokea kohti, mutta vilkaisee vielä kertaalleen olkansa ylitse. "Yritä olla tekemättä mitään hätiköityä", hän vielä painottaa. Sanat saattavat hyvinkin olla yhtä tyhjän kanssa, mutta muutakaan hän ei voi tarjota, ennen kuin jatkaa eteenpäin. Kylä ei ole suuri, mutta se on täynnä. Ja nyt se on todellinen kurjuuden ja kärsimysten pesäke. Tähän pieneen, surkeaan kylään ovat ahtautuneet koko tienoolta kaikki ne, joita ei linnakkeeseen huolittu. Kaikki ne, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan, niin vaivaisia kuin nekin eittämättä ovat olleet, vailla mitään muuta kuin se mitä ovat pystyneet mukanaan kantamaan. Ilma on kylmä, ja moni värjöttelee taivasalla tai hätäisesti kasatuissa teltoissa. Samalla, jollakin oudolla tavalla, kylässä on silti enemmän elämää kuin linnakkeessa. Ihmiset täällä eivät kyhjötä muuriensa takana. Heitä ei erota tuhosta ja hirviöistä käytännössä mikään. Epätoivo ei haudo, vaan purkautuu. Koko kylä velloo kurjuuden ja kärsimyksen kourissa. Ahtaiden rakennusten välissä on tungosta ja ääntä. Jossakin huutaa saarnamies, jokin tuhon aikoja paasaava, hävityksen keskeltä jumalan löytänyt mies. Vaikea sanoa, onko kyseessä jonkin vanhan, hävitetyn uskon jäänteet vaiko vain hädän lietsomana keksitty uusi jumaluus. Samapa se. Väki riitelee, nujakoikin. Välillä jonkin sotilaan on astuttava väliin. Mutta väki käy myös kauppaa. Epäluuloisesti ja pälyillen, vilkuillen tarkkaan niin neuvottelukumppaneitaan kuin mahdollisia tunkeilijoitakin. Ne, joilla on mitään vaihdettavaa, yrittävät muuttaa sitä joksikin hyödyllisemmäksi. Vähät ruokavarat ja aseet vaihtavat käsiä. Hengissä selviämisen edellytyksiä tavalla tai toisella. Mutta tämä kylä ei ole vain kurjuuttaan kärsivien ihmisten paikka. Näiden joukossa näkyy yhtälailla myös eläviä olentoja, joita ei tähän maailmaan koskaan tarkoitettu. Epäihmisiä, keinotekoisia olentoja. Suurin osa on helppo tunnistaa joko karkeasta muodostaan, tai sitten siitä miten sitä piilotellaan. Kumaria hahmoja, näivettyneitä raajoja, epäsuhtaisia ruumiita, ja epäinhimillisiä piirteitä. Jotkin ovat kurjia rampoja. Toiset taas ovat selvinneet pahimmalta rappiolta. Joka tapauksessa näille ei ole tilaa muualla, joten nämäkin värjöttelevät monien muiden joukossa - mutta aina kyräiltyinä. Kylän reunamilla useampi sotilas vahtii suurta hahmoa ja huutaa sille komentoja. Rujo, kookas olento. Kumara hahmo, ainakin kahden miehen mittainen. Sen niska ja hartiat ovat leveät kuin valtavalla härällä. Sen karkeilla kasvoilla on orjan hiljainen tuijotus. Sotilaat huutavat käskyjä, ja se raahaa raskasta rojua hajotetuista rakennuksista varustuksille. Sen valtavat kädet ovat haavojen peitossa, mutta lepoa se ei kuitenkaan saa. Kurjuutta ja kärsimystä. Kael olisi kärvistellyt tässä paikassa loputtomiin. Surkea onni siis, ettei poika myöskään ole kylässä. Sen selvittäminen ei vaadi kauaa. Ei poikaa missään. Mutta jäljettömiin tämä ei ole kadonnut; sinnikäs kyseleminen paljastaa, että ainakin joku on nähnyt jotakin. Yön pieninä tunteina. Kaikessa hiljaisuudessa. "Jotain väkeä. En tuntenut. Niillä oli se mukana. Ne antoivat jotain vartijoille. Saivat niiltä veneen. Ne häipyivät ylävirtaan", kertoo talonkulmalla kyyristelevä epäihminen. Kumara, pitkäraajainen olento, jonka sormet eivät koskaan lakkaa liikkumasta. Cathrynille se suostuu puhumaan. "Sinä et ole meitä. Sinussa haisee erämaa. Sinä aiot sen pojan perään", olento enemmänkin toteaa kuin kysyy. Sen toinen suupieli roikkuu velttona ja sen puheesta on vaikea saada selvää.
<spyrreh>: Cathryn heitti vielä lyhyen silmäyksen olkansa ylitse miehen huikatessa peräänsä, ennen kuin heilautti kättään tämän suuntaan. "Toki, toki. Hoidetaan homma vain nopeasti" hän kuittasi, suunnaten sitten taholleen. Räsykylän surkea olemus erottui kaikkialla kun he olivat viimein itsekin keskellä rakennuksia. Kuten myös kireä, varautunut ilmapiirikin, joka ei jäänyt Cathryniltakaan huomaamatta. Nainen kierteli röttelöiden ja sekaisten, rähjäisten katosten epämääräisten telttojen lomassa, mutta pian kävi ilmi että vaikka paikka ei ollut suuri, ei etsittyä nulikkaa näkynyt kuitenkaan missään. Hänen oli pakko turvautua kyselemään tämän perään, miten tämä nyt onnistui. Eittämättä tilanne sai jo entistä epäluuloisemman rypyn hänen kulmilleen. Pojan ei olisi uskonut hortoilevan kovinkaan kauas itsekseen, mutta kun tätä ei vain näkynyt missään oli kai pakko uskoa silmiään... Naisen kierrellessä laittoi hän merkille eittämättä useita sellaisiakin asioita joita ei välttämättä olisi halunnut. Kurjuus ja puute piinasivat täälläkin ja ahdistettu väki eli miten taisi, purkaen epätoivoaan ja turhautumistaan niin nahisteluun kuin uskonnilliseen elämöintiin. Cathryn ohitti monta kireää tilannetta jotka katsoi parhaaksi kiertää suosiolla. Tosin ne seikat jotka väkisinkin pistivät hänen silmäänsä eniten, liittyivät kaiken joukossa liikuskeleviin olentoihin. Näitä oli monia ja monenlaisia, mutta kaikkia kosketti lähes vielä suurempi tukaluus muiden pakolaisten joukossa. Nämä erottuivat kauas, halusivat tai eivät, eikä muun väen nihkeä suhtautuminen tullut yllätyksenä. Cathryn yritti olla kiinnittämättä tähän liikaa huomiota, voimatta silti olla seisahtumatta hetkeksi seuraamaan kauempaa kuinka sotilaat käskyttivät suurta olentoa raskaissa töissään. Tämäkään ei ikävä kyllä ollut uutta, ja nainen käänsi välikohtaukselle nopeasti selkänsä, kuitenkaan pystymättä aivan täysin piilottamaan synkkää olemustaan. Tämä kaikki muistutti varsin kouriintuntuvasti miten asiat olisivat voineet olla... jos niiden antaisi. Nopeasti hän työnsi ajatuksen sivuun, ja keskittyi jälleen toimiinsa. Mitä nopeammin he saisivat hommansa täällä tehtyä sitä nopeammin he voisivat lähteä, ja hän ei laittanut tätä juuri nyt tippaakaan pahakseen. Kireän ja epäluuloisen väen jututtaminen ei tainnut olla se kaikkein helpoin tehtävä, mutta hiljakseen Cathrynin yritykset alkoivat tuottaa jonkinlaista tulostakin. Hän oli jo alkanut epäillä ettei nulikka ollut kuitenkaan täällä päin ja oli vain onnistunut livahtamaan heidän silmiltään linnakkeella, mutta eräs olennoista osasi kertoa muuta. Hän oli onnistunut puhuttelemaan joitakin näistä muotopuolista, vetäytyvistä ilmestyksistä, mutta tämä oli ensimmäinen joka väitti suorastaan nähneensä jotain. Cathrynillä oli kaiketi ollut omat epäilyksensä, mutta siltikin pitkäraajaisen olennon sanat onnistuivat pysäyttämään hänet. Kissa rypisti kulmiaan, havahtuen kuitenkin nopeasti olennon toteamuksesta.- "Niin. Olemme matkalaisia, minä ja toverini" hän myönsi. "Väkeä? Oletko varma että se oli sama poika? Sekö lähti suosiolla näiden muukalaisten mukana?" töksäytettiin kuitenkin nopeasti, aavistuksen epäuskoisestikin. Tämä ei selvästikään ollut aivan sitä mitä Cathryn oli toivonut kuulevansa.
<Sunbaron>: Olennon sormet kiemurtavat ja naputtavat. Se on säpsy. "Poika se oli. En tiedä mikä poika. Mutta poika se oli. Ei se suosiolta näyttänyt. Mutta lähti. Ei se voinut muutakaan", se toteaa lopulta ja nytkähtää. Jossakin lähellä repeää äkkiä nujakka. Jollakulla on vielä ruokaa myytävänä. Moni haluaa ostaa, eikä kaikilla ole millä maksaa. Jokainen aikoo saada. "Jos aiot sen perään. Jos aiot seurata sitä. On muita joille voit puhua. On yksi. On yksi joka pystyy antamaan keinot. Ehkä. Ehkä on", epäihminen haparoi. Se pälyilee ympärilleen kuin pelkäisi jonkun kuulevan. Mutta harva piittaa yhdestä epäihmisestä. Tai kahdestakaan.
<spyrreh>: Säikyn ilmestyksen sanat kävivät entistä kyseenalaisemmiksi ja huolestuttavammiksi. Cathryn vaikeni jääden hetkeksi pyörittelemään kuulemaansa ja silmäilemään olentoa, vilkaisten varautuneena lähistöllä puhkeavan nujakankin suuntaan. Tämä ei kieltämättä luvannut hyvää heidän kaupankäyntiyrityksilleen, mutta tämä ongelma joutuisi nyt odottamaan hetken. Ilmestys puhui jälleen, saaden kissamaisen naisen kohottamaan aavistuksen kulmiaan yllättyneenä. "Hm? Niinkö? Kukahan? Tarvitsisimme ainakin veneen... ja varusteita" hän tiedusteli, laittaen merkille keskustelukumppaninsa pälyilyn. Tuntui ettei tämä halunnut kiinnittää huomiota itseensä, joka sai naisenkin vilkaisemaan ympärilleen varuillaan. Oli kuin tässä olisi ollut jotakin arkaluontoista...
<Sunbaron>: Olento pudistelee päätään. "En voi auttaa varusteiden kanssa. Mutta vene. On joku. On joku jolla on vene. Ja se haluaa pois. Pois täältä. Sillä on vain ongelma. Ongelma päästä pois täältä. Se tarvitsee apua. Sillä on vene", tämä lopulta takeltelee ilmoille. Olento kohottaa käyrän sormen ja osoittaa jokea kohti. "Mene sinne. Kysy Colnaa. Colna osaa auttaa. Kukaan muu ei", se toteaa. Ja sitten se vaikenee nopeasti ja laskee katseensa alas kuin lyöty koira. Joku sotilas on vihdoinkin puuttumassa käsirysyksi yltyneeseen kaupankäyntiin ja harppoo ohitse vihaisesti huutaen. Eikä hintelä olento selvästikään aio puhua enempää moisen keskeytyksen jäljiltä.
<spyrreh>: Cathryn kuunteli vaiti parhaansa mukaan kun olento puhui hiljaa taustalta kuuluvan metelin lomasta. Vene oli epäilemättä ollut yksi heidän suurimmista ongelmistaan ja sen löytyminen olisi paljon... vaikkakaan hän ei voinut olla rypistämättä hieman harkitsevasti kulmiaan ilmestyksen tapailuille. Käsirysy taustalla oli kuitenkin yltymässä, mikä tuntui katkaisevan varovaisen keskustelun. Katti vilkaisi itsekin varuillaan olkansa ylitse ennen kuin huokasi ja nyökkäsi. "....hmm. No. Meidän on kaiketi... harkittava. Joka tapauksessa, kiitos tiedoista. Niistä oli apua" hän tokaisi, kääntyen jälleen olennon puoleen. Nainen epäröi aavistuksen ennen kuin avasi nukkavierun laukkunsa, ja tavaroita aavistuksen siirreltyään veti esille hieman haalistuneen huovan jonka lykkäsi paremmankaan eleen puutteessa olennolle. Sitten hän kääntyi ympäri, harppoen rivakasti takaisin tulosuuntaansa synkeä ilme kasvoillaan. Reindal olisi parasta löytää nopeasti... hänen uutisensa eivät varmasti olleet sellaisia, joita kumpikaan heistä olisi toivonut...
<Sunbaron>: Epäolennon kiitos, jos sellaista on, on äänetön. Se jää nopeasti taakse, kietomaan uutta huopaansa tiukemmin ympärilleen, samalla kun Cathryn suuntaa jo muualle. Lopulta kylä ei ole niin suuri, että Reindaliakaan pitäisi todella etsiä. Kunhan kiertää sen ympäri, mutkittelee ihmisten välistä ja katsoo ympärilleen. Vaikka Reindal onkin surkea näky omalla tavallaan, on hän sitä eri tavalla kuin väki täällä. Tähän hätään näyttää siltä, etteivät Reindalinkaan ansiot ole erityisen valtavia. Hän neuvottelee, mutta todellista kaupankäyntiä ei synny. Joko hänellä ei ole sitä mitä tarvitaan... tai sitten muilla ei ole sitä mitä he tarvitsevat. Jälleen yksi kyläläinen kääntyy hetken perästä pois. Mies huokaisee.
<spyrreh>: Tällä kertaa etsiminen jäi lyhyeksi, luisevan miehen erottuessa jopa surkeiden kyläläisten joukosta. Cathryn valpastui saadessaan silmiinsä tutun hahmon ja suuntasi tämän suuntaan röttelöiden lomassa pujotellen. Reindal oli vielä yrittämässä hieroa kauppaa, mutta tämän tulokset jäivät selvästi vähiin kun keskustelukumppani kääntyi pois. Cathryn veti henkeä viileässä löyhkäävässä ilmassa, astellen sitten miehen luokse. "Ilmeisesti sinullakaan ei ole suuremmin hyviä uutisia" hän puuskahti hampaidensa lomasta. "Luulen, että meillä saattaa olla enemmänkin ongelmia" hän lisäsi synkästi.
<Sunbaron>: Reindalin ei tarvitse kuulla Cathrynin ääntä tietääkseen tämän läsnäolosta. He ovat kulkeneet aivan tarpeeksi pitkään yhdessä, eikä tämä maa säästä tylsämielisiä. Hän tiedostaa naisen vasta olankohautuksella, yhdentekevällä vastauksella tämän puuskahdukseen. Mutta tällä on muutakin sanottavaa, ja sävyn kuullessaan hän kääntyy. "... no. Olet joka tapauksessa saanut enemmän selville kuin minä. Ei veneitä, ei varusteita, eikä Kaeliakaan. Kaiken kaikkiaan en ole löytänyt yhtikäs mitään", hän vastaa. Hän ei kuitenkaan viivästytä toista sen pidempään, vaan vaikenee. Cathrynilla on selvästikin enemmän sanottavaa...
<spyrreh>: Nainen päästi uuden hankalan, tuskastuneen puuskahduksen, ja jäi haromaan toviksi lyhyehköä kuontaloaan. Reindalin sanat eivät tulleet yllätyksenä, kaiketi nämä enemmänkin vahvistivat sitä mitä hän oli tullut penkoneeksi esille. "....kaiketi. Ainakin tavallaan" hän puuskahti. "Hyvinä uutisina kyselin hieman, ja poika on kaiketi ollut täällä. Ja täällä saattaa olla joku, jolta voisi hankkia veneen" nainen aloitti, vaieten kuitenkin haromaan hankalasti harjasmaisia hiuksiaan. "...huonot uutiset sitten ovatkin kaiketi... kaikki muu. Kael oli täällä, mutta ilmeisesti lähti jonkun väen mukana veneellä. Hän tuskin on enää lähimain" kissa viimeisteli hieman töksähtäen, joutuen sulattelemaan itsekin kuulemaansa samaan aikaan.
<Sunbaron>: Reindal joutuu pohtimaan hetken. Useammankin. Siltikään hän ei kysy mitään. Loppujen lopuksi asia on melko yksioikoinen. Kaikessa monimutkaisuudessaan siis. "Kaelin perässä oli kaiketi enemmänkin väkeä. Ja me olemme kyhjöttäneet täällä jo sen verran kauan, että asian luulisi olevan selkeä. Mutta jos se väki ei aio kadota johonkin erämaan uumeniin, on heidän veneensä suuntana se kaupunki. Muuta ei ole lähimainkaan, sikäli kuin tiedän. Eikä meidän auta muu kuin yrittää perään niin nopeasti kuin pystymme", hän toteaa, ennen kuin huokaisee uudelleen. Näyttää uhkaavasti siltä, että vaihtoehtoja alkaa olla vähän. "No. Me tarvitsemme sen veneen. Tiedätkö missä tämä joku on? Meidän lienee parempi vain ottaa selvää, mitä veneen hankkiminen vaatii", Reindal tokaisee. Asioita lienee turha murehtia tämän enempää tässä kohtaa.
<spyrreh>: Uutiset ja näiden merkitys vaativat sulattelua itse kultakin. Kun Reindal viimein puhui Cathryn epäröi hetken ennen kuin saattoi vain huokaista uudelleen ja nyökätä. "Kaiketi. Mietin, josko se... olisi kyllästynyt odottamaan ja häipynyt jonkun muun väen matkaan, mutta... kuulosti siltä ettei se lähtenyt kovin mielellään. En pidä siltä miltä tämä kuulostaa" hän puuskahti. He olivat saaneet tovin lepoa, mutta vaikutti uhkaavasti siltä että moinen luppoaika olisi ohitse, ja kaikki olisi jälleen hyvää vauhtia mutkistumassa. Reindalin pohdinnat kuulostivat sentään uskottavilta, ja vaikka nainen empikin jälleen tovin verran hän nyökkäsi lopulta. "Jollakin Colna-nimisellä saattaisi ilmeisesti olla sellainen. Voimme kaiketi kysellä häntä joen suunnalta. En tiedä muuta, paitsi että hänelläkin taitaa olla jonkinlaisia ongelmia häipymisen suhteen" katti toisti kuulemaansa. Lopulta hän ei kuitenkaan voinut olla puuskahtamatta ilmoille jokseenkin raskasta kirousta. Jotenkin tällaiset äkilliset käänteet aina löysivät heidät.
|
|
|
Post by spyrre on Dec 29, 2017 3:10:36 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal mietti ihetken, ennen kuin naksauttaa kieltään. "No, ongelmia tai ei, me tarvitsemme veneen. Jos se Colna pystyy sellaisen järjestämään, on se jo enemmän kuin mikään muu täällä", hän toteaa ja heittää ympärilleen paljonpuhuvan katseen. Tähän asti veneen, tai edes varusteiden etsintä on ollut tyhjän kanssa. "Meidän on silti paras olla varuillamme. Tähän asti en ole kuullut kenestäkään, jolla olisi mitään tietoa veneistä. Niitä vahditaan visusti. Tässä ei varmasti puhuta nyt mistään sallituista keinoista", mies lisää. Sotilaita ei ole valtavan paljoa, mutta pelkästään vilkaisemalla ympärille voi silti nähdä useita siellä täällä, pitämässä kuria ja vahtimassa tilannetta. "... mutta koskapa tämä helppoa olisi. Tule, mennään etsimään se Colna sitten käsiimme", Reindal päättää lopulta ja lähtee astelemaan joen suuntaan. Tässä kohtaa ei auta muukaan kuin kohdata vaikeudet...
<spyrreh>: Cathryn harkitsi myös tilannetta korvallistaan raapien, näyttäen varsin skeptiseltä. Kun Reindal puhui hänkin lopulta huokasi, saattaen vain myötäillä tätä kevyellä olkapäiden kohautuksella. "Mikään tästä ei kuulosta kovinkaan luottamustaherättävältä, mutta emme kai voi muuta" hän myötäsi mutisten, nykäisten sitten kantamuksensa paremmin olalleen. "Kukaan ei ilmeisesti pysäyttänyt niitä niljakkeita vaikka ne nähtiin, koska ne maksoivat vartijoille. Ehkä voimme yrittää samaa jos tilanne vaatii" kissa pohti seuratessaan miehen jäljessä kohti jokea. Moinen sai naisen ilmeen eittämättä synkäksi... eikä häntä tarvinnut kehottaa olemaan varuillaan tällaisten sopimuksien kanssa. Vaikka saattoihan olla että tämä Colnakin vain halusi pois suljetusta leiristä... olisi vain löydettävä tämä, niin eiköhän sekin asia selviäisi. Synkkyydestään huolimatta Cathryn valpastui jälleen pohdinnoistaan joen lähestyessä, valmistautuen itsekin etsiskelemään heidän kohdettaan.
<Sunbaron>: Jos tässä surkeassa kylässä on koskaan mitään parempaa, aikaisempaa osaa edes ollut, on se epäilemättä ollut joen varressa. Talot ja rakennukset veden lähellä ovat kookkaampia ja toisinaan paremmassa kunnossa - ja kun eivät ole, kehnojen korjausten ja hätäisten paikkausten määräkin kertoo niiden iästä. Kylmän ja mustan veden ylle kurottaa useita kiikkerännäköisiä laitureita, joihin on kiinnitetty pieniä paatteja. Osa niistä näyttää pelkiltä surkeilta, nopeasti kyhätyiltä jollilta, joilla tuskin pystyisi tekemään yhtään pidempää matkaa. Niiden keskellä on kuitenkin myös kookkaampia ja paremman näköisiä, selvästi osaavammalla kädellä tehtyjä paatteja. Osa niistä on jopa selvästi valtakunnan syntisten käsien työtä, sulavalinjaisia kapistuksia joiden rungot eivät ole puuta ollenkaan. Reindal vilkuilee hetken ympärilleen venevajojen keskellä, ja tihrustaa sitten hetkisen joelle. Vesi on näiltä main leveä ja syvä, vastaranta on kaukana. Siellä myös liikkuu muutamia veneitä. Osa niistä näyttää kalastuspaateilta, tai joltakin muulta vastaavalta, niiden lisäksi siellä häämöttää myös suuri, selvästi sotilaiden miehittämä vene, joka liikkuu nopeammin ja sulavammin, kuin pahaenteinen vahti. Laitureiden lähettyvillä liikkuu muutenkin useita sotilaita, selvästi valmiina karkottamaan kaikenlaiset uhkarohkeat suunnitelmat epätoivoisten mielistä. Nämä kyräilevät kahta tulokasta epäluuloisina ja valppaan varovaisina. "Tuosta ei väkipakolla mennä. Jos ei muuta, nuo aivan varmasti upottaisivat veneen alta", mies mutisee Cathrynille vierellään, ennen kuin katsahtaa taas ympärilleen. "Et sattunut saamaan yhtään tarkempaa tietoa siitä Colnasta?" hän kysyy. Joen varressa liikuskelee muutamia ihmisiä, ja osa näyttää jopa tekevän töitä. Hieman kauempana jo parhaat päivänsä nähnyt mies näyttää korjaavan ja tarkistavan verkkoja venevajan seinää vasten, ja samaa tekee muutama muukin vaitonainen kalastaja. Joku korjaa venettä kauempana, tietenkin sotilaan kytätessä vieressä. Muuten veden lähettyvillä näyttää kovin samalta kuin muuallakin; satunnaista väkeä velloo voimattomassa ahdingossaan, tuijottelee kuumeisesti joelle tai istuu vain vaiti aloillaan.
<spyrreh>: Näkymä joen rannassa ei ollut sen idyllisempi kuin muuallakaan... ei sillä että kumpikaan heistä tuskin oli moisia harhakuvitelmia elätellytkään. Cathryn antoi katseensa pyyhkiä törmän sekä (kukaties hieman epämukavammin) mustan veden ylitse, arvioiden näkemäänsä. "No. Ainakin veneitä on" hän mutisi matalalla äänellä Reindalille, jääden sitten itsekin seuraamaan vaiteliaana vartioiden sekä näiden paatin kulkua joella. Reindalin toteamus piti eittämättä paikkansa ja hän nyökkäsi vaivihkaa synkästi, havahtuen kuitenkin toisen tiedustellessa enemmän Colnasta. Nainen epäröi aavistuksen ennen kuin joutui kohauttamaan jälleen hieman olkiaan. "...hm. No. En... paljoakaan muuta. Kuin sen, että hänellä on ilmeisestikin oma ongelmansa.... mahdollisesti ulos pääsyn kanssa" Cathryn vastasi sitten. "Joten... kyse tosiaankaan tuskin on mistään... luvallisesta. Tosin, arvelisin ettei hänkään ole mahdollisesti... ihminen, mutta... en voi sanoa mitään varmaa. Jotenkin epäilisin ettei se, jonka kanssa juttelin puhuisi aivan kenestä vain noin. Hän sanoi että vain Colna voi auttaa tässä, ei muuta" mutistiin, aavistuksen tuskastuneeseen sävyyn. "Meidän täytyy kai vain yrittää kysellä" hän puuskahti, antaen katseensa kulkea uudestaan tarkemmin törmällä ja laitureilla kyhjöttävän väen ylitse.
<Sunbaron>: Reindalkaan ei voi juuri muuta kuin kohauttaa olkapäitään. Kaiketi on tosiaan sitten vain etsittävä ja katsottava mitä löytyy. Loppujen lopuksi paikka ei kaiketi ole niin suuri, etteikö yhtä miestä - tai mistä nyt sitten onkaan kyse - pystyisi löytämään. Turha hajaantuakaan, ranta tulee haravoitua yhtä hyvin yhtä matkaakin. Kyselemisessä menee aikansa. Väki kyräilee epäluuloisesti, eikä vartijoita kohtikaan kannata edes katsoa, saati sitten kysellä tietoja. Mutta lopulta, nopeiden ärähdysten ja summittaisten ohjeiden pohjalta, oikea suunta löytyy. Kaksikolle osoitetaan lopulta nuhjuinen kalastusvaja muiden joukossa. Kaikella varmuudella se on myös jonkun koti, mutta on siltikin ilmiselvää, että sitä käyttää kalastaja; verkot on levitelty kuivumaan ulkoseinälle ja muutakin asianomaista varustusta näkyy. Ulkopuolella ei kuitenkaan näy ketään. Reindal pysähtyy hetkeksi. "Mmh. Jos uskot että siellä on joku... sinun kaltaisesi, niin ehkä sinun pitäisi hoitaa tämä? Todennäköisesti se menee selkeämmin niin", hän tokaisee. Siinä missä väki suhtautuu epäihmisiin epäluuloisesti, ei kyräily usein ole vähäisempää toisinkaan päin. Etenkään tällaisina aikoina...
<spyrreh>: Tämäkään asia ei tietenkään voinut sujua liian helposti... mutta lopulta jonkinlaisia tuloksia saadaan kuitenkin. Kaksikon löytäessä itsensä pienen kalastusmajan edestä seishtui Cathrynkin hetkeksi silmäilemään tätä... kuten vaivihkaa myös lähistöllä oleskelevia vartiomiehiä. Ainakaan vielä ei näyttänyt siltä että he olisivat suuremmin napanneet kenenkään ei-toivotun huomiota, mutta taisi silti olla parasta pitää kiirettä. Nainen harkitsi Reindalin ehdotusta ja nyökkäsikin sitten, samaan tulokseen päätyen. "Taitaa olla parasta. Yritä sinä pitää... matalaa profiilia, tai jotakin sellaista. Ja pysy valppaana" hän totesi hiljaa, astuen sitten eteenpäin kohti mökkiä. Cathryn noudatti itsekin omaa kehoitustaan ja liikkui varoen, rakennuksen sisälle ja varjoihin siristellen. Lopulta hän seisahtui ovensuuhun naputtaen säänpieksemää seinää rystysillään herättääkseen kenen hyvänsä huomion joka saattaisi piileskellä sisällä. "Hoi siellä! Minä ja toverini etsimme jotakuta nimeltään Colna, joka kuulemma voisi... auttaa meitä pienessä ongelmassamme. Väki neuvoi tähän suuntaan" hän tiedusteli, kuitenkaan kohottamatta ääntään liikaa, ja jäi sitten odottamaan hetkeksi.
<Sunbaron>: Hetkeen kukaan ei vastaa naisen huuteluun. Reindal ehtii jo vilkuilla ympärilleen, kuin elätellen toivoa että majan asukas onkin jossakin lähettyvillä, mutta sitten ovi äkkiä aukeaa. Ja kuten kissa oli tohtinut epäillä, ei sieltä tosiaan astu ulos ihminen. Oven takaa purkautuu ulos kookas hahmo, ainakin pään tai kaksi pidempi kuin kumpikaan kaksikosta. Se on pukeutunut yksinkertaisesti ja pelistä karkeista säkkikankaista tehtyihin, korkeintaan välttävästi ommeltuihin vaatteisiin, jotka eivät ainakaan peitä sen ulkomuotoa. Ilmestys on kuin valtava ihmisen karikatyyri, tyylitelty ja oudon keinotekoisen näköinen. Se on leveä ja vanttera ja hyvin lihaksikas, mutta samalla sen ruumis on oudon selkeälinjainen. Etenkin sen kasvot, sinällään inhimilliset, ovat kuin suorin linjoin kivestä veistetyt. Oudolla tavalla ilmestyksessä voisi olla jotakin melkeinpä uljasta. Samalla sen epäluonnollinen muoto saa kuitenkin sen näyttämään väärältä. Ja sen koko ja tapa, jolla se melkeinpä harppaa esille, saavat muutenkin varautumaan. Ilmestys tuijottaa hetken kaksikkoa. Sen katse on tarkka ja arvioiva, ja vaikka sen ikää onkin vaikea arvioida, kertoo sen olemus silti kokeneesta ja paljon nähneestä valppaudesta. Se kiinnittää huomiota etenkin kauempana seisovaan Reindaliin, tarkastaa nopeasti ettei lähistöllä piilottele muitakin aseistettuja, ja keskittyy vasta sitten varsinaisesti kissaan edessään. "Minä olen Colna. En tiedä missä voisin auttaa, mutta minä olen Colna", ilmestys toteaa. Sen ääni on syvä ja paksu, mutta kaiken kaikkiaan varsin ymmärrettävä. Totta puhuen se vaikuttaa muutenkin huomattavasti... kelpoisemmalta, kuin moni muu kaltaisensa. Tarkoitukselliselta ja vahvalta. Ei niinkään runnellulta ja rapistuneelta.
<spyrreh>: Cathryn jäi odottamaan reaktiota huhuiluunsa näennäisen tyynenä, mutta naputellen ohimennen jälleen sapelinsa kädensijaa kynsillään. Kuluva pitkä tovi sai hänetkin liikahtamaan aavistuksen levottomasti ja vilkaisemaan olkansa ylitse kohti Reindalia, kunnes sisältä viimein kuului liikettä ja ovi aukesi. Kun valtava ilmestys harppasi esille hän ei voinut olla ottamatta vaistomaista askelta taaksepäin, ennen kuin tajusi pysäyttää itsensä. Katse joutui kohoamaan melkoisesti yläviistoon kun kuin kivestä veistetty, teräväkatseinen olento mittaili heitä ennen kuin puhui. Cathryn oli epäilemättä nähnyt jo yhtä jos toistakin jo aivan vain tässäkin leirissä mutta ei voinut olla silti yllättymättä aavistuksen kuinka... koherentti keinotekoinen olento oli niin rakenteessaan kuin ilmeisessä järjessäänkin. Tämä työnnettiin kuitenkin nopeasti sivuun ja pois näkyvistä kun tämän huomio kääntyi häneen. "Ah. Tuota. Hienoa. Eräs... toverisi kertoi sinusta ja mainitsi että sinulla saattaisi kenties olla.... vene, jota lainata. Etsimme reittiä ylävirtaan joka ilmeisestikin on nykyisellään hieman... vaikeaa" nainen kertoi, harkiten ja aavistuksen verran jälleen ääntään madaltaen. Asiat olivat eittämättä arkaluontoisia, mutta... no, tuskin he kysymättäkään saisivat mitään selkoa mistään. Olento luultavasti ymmärtäisi hyvin mistä olisi kyse, jos tämä olisi kykeneväinen johonkin sellaiseen mitä hänelle oli lupailtu.
<Sunbaron>: Ilmestys katsoo hetken naiseen hyvin valppaasti, ennen kuin astuu äkkiä takaisin sisälle. Ovi jää kuitenkin auki sen perässä, selvänä merkkinä seurata perässä. Pieni maja ei sisältä ole millään tavalla sen kummoisempi kuin ulkoakaan. Tavaraa on vähän. Seinän viereen on kasattu karkea makuusija ja tuvan keskellä on tulisija. Muuten seinien vierellä on lähinnä joitakin tavaroita. Nurkkaa vasten nojaa pitkä keihäs. Colna istuu jo makuusijansa päällä ja tuijottelee perässä tulevia vaitonaisen tarkkaavaisesti. "Sulkekaa se ovi. Nuo puheet johtavat vaikeuksiin täällä. Eikä minulla ole mitään veneitä lainaksi", tämä toteaa sitten lopulta kun kaksikko on päässyt sisään asti. "Minä vastaan kalastajista täällä. Tiedän veneistä ja tiedän kalastajista. Mutta en minä mitään veneitä lainaile tuntemattomille. Etenkin kun sitä ei koskaan palautettaisi", täm jatkaa ja tuijottaa kaksikkoa tarkasti ja tiukasti. Totta puhuen tä ei vaikuta millään muotoa siltä kuin asia olisi tässä, mutta ainakin tuntuu tekevän asioita selväksi saman tien.
<spyrreh>: Cathryn odotti jälleen tasaisesti kun olento tarkasteli heitä, ennen kuin astui jälleen sisälle rakennukseen. Merkki oli selvä, ja sanattomasti nainenkin viittasi peräänsä Reindalille ennen kuin seurasi perässä ovesta. Maja ei eittämättä näyttänyt sen ihailtavammalta sisältäkään, mutta siltikin tämäkin asuinsija oli epäilemättä paljon enemmän kuin mitä monilla täällä oli. Kissamainen nainen silmäili pintapuolisesti ympärilleen tarkastellen vaivihkaa enemmän heidän isäntäänsä joka oli jo istunut paikoilleen. Tämän puhuessa hän kohotti aavistuksen kulmiaan tämän toteamukselle, mutta kyseessä taisi olla enemmän muodollisuus kuin mitään oikeaa yllättymistä. "Niin, toki. Niin olemme ymmärtäneet" hän myötäsi, viitaten ohimennen taakseen Reindalille merkiksi sulkea ovi perässään. "Se on tietysti ymmärrettävää. Mutta kaiketi pystytte tekemään kuitenkin jotakin? Niin toverinne antoi ymmärtää. Luonnollisesti olemme valmiita maksamaan, taikka vastapalvelukseen, riippuen mitä tarvitsette" kissa jatkoikin nopeasti. Selvästikin tilanteessa oli jotakin muutakin...
<Sunbaron>: Colna tuijottelee kaksikkoa taas hyvän hetken. Kukaties katse on arvioiva, kukaties varautunut. Ehkä kumpaakin. Kuitenkaan se ei kiirehdi. Se nostaa maasta jotakin ja pyörittelee sitä paksuissa, voimakkaissa sormissaan. Jonkin kalan kallo. "Veneitä vahditaan tarkkaan, ja sotilaat ampuvat surutta kohti jos huomaavat jonkun yrittävän paeta. Olisi melkoisen vaarallista tehdä jotakin sellaista joidenkin nimettömien matkalaisten vuoksi - etenkin kun nämä aikovat hylätä meidät oman onnensa nojaan noin vain ja paeta samoin tein", epäihminen toteaa lopulta. Se puhuu hyvin ja selkeästi, se on ainakin myönnettävä. Reindal seuraa sananvaihtoa vaitonaisesti vierestä.
<spyrreh>: Jälleen kului hetki epämukavassa hiljaisuudessa. Colnan epäluulo oli tosin varsin ymmärrettävä, ja Cathryn jäi jälleen odottamaan vastausta tämän arvioivan katseen edessä. Kun tämä viimein puhui, kohotti nainen kuitenkin uudemman kerran kulmiaan. "No... toki, mutta... Hylätä? Meillä on syymme, enkä ole varma mitä voisimme muutenkaan tehdä tämän paikan hyväksi" hän huomautti. "Kukaan meistä tuskin kaipaa sen enempää vaikeuksia. Arvostaisin, jos sanoisit suoraan mitä ajat takaa."
<Sunbaron>: "Sotilaiden mielestä jokainen voisi myydä henkensä kalliilla, ainakin" Colna huomauttaa. Mokoma ei tosin näytä vakuuttavan edes tätä itseään. Se katsahtaa kissaan kuitenkin varsin terävästi. "Mutta minä puolestani ajan takaa sitä, etten ole varma miksi auttaisi teitä. En tunne teitä enkä tiedä voiko teihin luottaa. Miksi vaarantaisin kaiken auttaakseni teidän pakosalle? Sikäli kuin minä tiedän, voisitte olla ties mitä pahaisia rosvoja. Ei kuulosta sen arvoiselta", tämä sitten tokaisee. Tämä tarkastelee edelleenkin kaksikkoa terävästi ja tarkkaavaisesti. Selvästikään tämä ei ole valmis paljastamaan kättään aivan noin vain...
<spyrreh>: Colna ei ollut aikeissa myydä apuaan helpolla, jos ollenkaan. Oli tämä ymmärrettävissä tai ei, Cathryn kirskautti silti aavistuksen hampaitaan ennen kuin vastasi, harkittuaan sanoja. "...pitäähän se tietysti paikkansa. Voin vakuuttaa että emme ole rosvoja, emmekä ole pyrkimässä huviksemme sinne minne olemme, varsinkaan tällaisessa tilanteessa. Olemme itsekin joutuneet näkemään mikä tilanne on täällä" nainen jatkoi tasaisesti, ennen kuin veti kätensä rinnalleen harkitsevaan puuskaan kookasta olentoa silmäillen. "Ymmärrämme tietysti tilanteen ja riskit. Onko sitten jotakin, jolla voisimme vakuuttaa sinut? Toverinne mainitsi, että teillä on... ongelma, jossa voisimme olla avuksi?"
<Sunbaron>: Colna pyörittelee kalanpäätä vielä hetken, ennen kuin nakkaa sen tulisijaan. Se pyörähtää vanhan tuhkan ja kaikenlaisen pienen rojun keskelle. Epäihminen jää vaitonaisesti hieromaan sormiaan yhteen hetkeksi, ennen kuin katsoo taas kissaan. "Joku puhuu liikaa. Mutta voisit aloittaa kertomalla keitä te olette ja mistä tulette. Te tiedätte kuka minä olen ja että minulla on ongelma. Minä en sen sijaan tiedä teistä mitään. En keitä olette tai voinko luottaa teihin. Jos minulla onkin tiettyjä pulmia, pitää minun ensin tietää että voin antaa mitään painoa sanoillenne tai aikomuksillenne", tämä sitten toteaa ja katsoo tasaisen suoraan kumpaakin kaksikosta. "Olen joutunut ajamaan kovalla kädellä monta epätoivoista typerystä pois. En voi tehdä mitään sopimusta sellaisten kanssa, joilla on vain hätä ja pelko päästä pois täältä. Minun pitää tietää että edessäni seisoo sellaisia, joilla on rahkeita", Colna murahtaa. Se hieroo sormella suoralinjaista leukaansa.
<spyrreh>: Pitkä häntä naisen takana värähti ja heilahti kevyesti kun massiivinen mies jatkoi harkintaansa, eikä selvästikään erityisen suopeaan sävyyn. Kaikesta huolimatta Cathryn yritti pitää kiusaantuneen liikehdintänsä hallinnassa kun Colna päätyi lopulta tiedustelemaan henkilökohtaisempia asioita. Hän oli kaiketi toivonut voivansa pitää keskustelun pinnallisena ja ammattimaisempana... mutta rehellisesti varsin harva lähti näin kepoisin perustein vaarantamaan henkeään muukalaisen vuoksi. Katti katsahti olkansa ylitse Reindalia ennen kuin henkäisi. "Kaiketi se... on ymmärrettävä vaatimus" hän myöntyi hieman pitkin hampain. "Noh. Minä olen Cathryn, ja toverini on Reindal. Tulimme metsän poikki, jostakin koillisen suunnalta, sen jälkeen kun jouduimme... jättämään kiireellä ne mannut taaksemme. Rosvot ja ties mitkä olivat perässämme ties kuinka kauan hirviöistä puhumattakaan, mutta sitten teikäläisten partio löysi meidät metsästä" nainen kertasi tasaisesti. "Emme ole rosvoja, mutta matkalaisia kylläkin. Olemme kumpikin viettäneet tien päällä jo... lukuisia vuosia, joten olettaisin että meillä on rahkeita enemmän kuin monilla. Emme ole liikkeellä vain epätoivonvimmalla... vaikka meidän onkin päästävä liikkeelle pian" hän jatkoi. Kiiluvat silmät mittailivat olentoa hämärässä, ja häntä heilahti jälleen. "Osaamme kyllä pitää puolemme, emmekä ole itsekään erityisen ihastuneita asetelmaan täällä, jos siitä olet kiinnostunut. Toivottavasti voisimme päästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen tästä, vaikka meillä ei taida olla suurempia todisteita sanoistamme" Cathryn viimeisteli, vilkaisten ohimennen jälleen olkansa ylitse toveriinsa ennen kuin jäi odottamaan.
<Sunbaron>: Colna kuuntelee Cathrynin sanoja, mutta totta puhuen näyttää siltä kuin tämä tarkkailisi paljon enemmän naisen olemusta ja elkeitä kuin mitä tämä nyt tarkalleen ottaen kertoo itsestään. Sen jälkeen onkin hiljaista hyvän hetken, kun tämä miettii ja tarkkailee lisää. Mutta lopulta epäihminen kuitenkin puhuu. "Niin sitten. Hyvä on. Minulla on vene, mutta sotilaat vahtivat kaikkea", Colna toteaa, jättäen äskeisen kuin asia olisi aivan tarpeeksi hyvin käsitelty ja olisi aika tarttua oikeisiin aiheisiin. "Niillä on vene vesillä ja siinä on tarpeeksi nopeutta, että se saa kiinni nuo surkeat paatit. Laiturissa on kuitenkin nopeampi vene. Siinä on moottori ja se kulkee lujaa. Mutta ne ottivat siitä osia irti ja veivät ne linnakkeeseen. Nyt se ei liiku minnekään", tämä selittää. "Ne eivät päästä sinne ketään vain katselemaan ja tietävät hyvin mitä minä etsin jos yrittäisin päästä sisään. Mutta sikäli kuin tiedän, te olette olleet siellä jo pidempään", epäihminen jatkaa painokkaasti. Tämä ei selvästikään näe tarpeelliseksi tarkentaa mitä odottaa kaksikolta.
<spyrreh>: Jälleen kerran kissa odotti hiljaisuudessa, vain häntä naisen takana kevyesti heilahdellen. Colna otti aikansa, ja Cathryn jo varautui lisäkysymyksiin, mutta yllättäen veistosmainen mies ei kaivannutkaan enempää. Hänen kulmansa kohosivat jälleen, tällä kertaa tahattomasti kun tämä alkoi viimein puhua. Nopeasti nainen kuitenkin valpastui ja jäi kuuntelemaan kerrottua, päätään aavistuksen kallistaen mutta muuten liikkumatta. Hän oli ollut tietoinen etteivät olosuhteet olleet suotuisia mutta pian hän alkoi aavistella mihin suuntaan Colnan sanat olivat suuntaamassa. Katti rypisti hieman kulmiaan ennen kuin vastasi hetken verran sanoja pyöriteltyään. "...niin. Niinhän me olemme. Meidän tosin pitäisi tietää mitä edes suunnilleen etsimme" hän huomautti. Cathryn heitti pienen katseen olkansa ylitse kohti Reindalia kunnes jatkoi. "....voimme tietysti katsoa mitä voimme tehdä asian eteen. Jos saamme hankittua osat teille, voimmeko luottaa apuunne?"
<Sunbaron>: Reindalin kasvot eivät tähän hätään paljasta mitään hänen tuntemuksistaan. Joko mies on valmis tarttumaan toimeen ilman sen suurempaa harkitsemista, tai sitten hän kätkee mahdolliset epäluulonsa visusti. Joka tapauksessa hän antaa Cathrynin hoitaa puhumisen. "Se ei ole ongelma. Voin kuvailla tarkemmin miltä se näyttää. Mutta ei, siinä ei ole kaikki. Mutta voitte luottaa ainakin siihen että pääsette mukaani. Teille on kuitenkin muutakin tekoa", Colna toteaa. Hetkeksi tämä vaikenee, tavalla joka näyttää melkeinpä haparoinnilta. Valtava hahmo tuijottaa hetken hiljaa majansa kylmään maahan, ennen kuin löytää sanoja joilla jatkaa. "Minulla on lapsi. Tytär. Ja aikanaan hän oli täällä. Mutta hän ei ymmärtänyt pysyä vaiti ja sietää ja kestää. Hänet karkotettiin täältä. Muut hylkiöt ja henkipatot ottivat hänet joukkoonsa. Viime vuodet hän on elänyt heidän piiloissaan ja heidän kanssaan", Colna toteaa. Äsken niin suora ja kiertelemätön katse on nyt kääntynyt maata kohti. "Tavitsen veneen jotta voin viedä hänet turvaan. Ja te saatte auttaa minua siinä, mikäli mielitte myös päästä sinne. Te etsitte sen osan, ja tuotte sen minulle. Minä järjestän veneen vapaaksi. Sotilaat eivät seuraa meitä pitkälle. Kun olemme päässeet täältä, rantaudumme ja haemme tyttäreni. Sitten me kuljemme jokea pitkin kaupunkiin", tämä jatkaa. Nyt katse kääntyy taas painavana kohti kaksikkoa. "Te autatte minua kaikessa tässä, tai kukaan meistä ei selviä elossa täältä. Kuten sanottua, minä en tarvitse pelkureita tai raukkoja tähän."
<spyrreh>: Cathryn oli jo osannut uumoilla jokseenkin vaarallista tempausta, mutta Colna oli ilmeisissä aikeissa mutkistaa tätä vielä lisää. Hän nyökkäsi kun mies lupasi kuvailla etsittyjä kapineita tarkemmin, kuitenkin kohottaen jälleen kulmiaan kun jätti äkkiä vaikeni tukalasti. Tämä haki hetken aikaa sanoja joka jätti Cathrynille tovin heittää jälleen pienen epätietoisen vilkaisun toveriinsa... ja kun mies viimein puhui, selkeni asetelma nopeasti melkoisesti. Tai ennemminkin ainakin sillä tavalla, ettei mikään tästä tietenkään voinut olla kovin yksinkertaista. Cathryn päätyi väkisinkin näyttämään vaivihkaisen yllättyneeltä ja pitkä häntä heilahti muutaman kerran tiheämmin. Hän ei kuitenkaan keskeyttänyt, vaan pysyi harkitsevasti vaiti tovin senkin jälkeen kun Colna lopetti... vaikkakin miehen viimeinen tokaisu aiheuttikin pienen nenänvarren rypistyksen. "Se kaikki.... saattaa olla helpommin sanottu kuin tehty. Voi olla että jo sen osankin saaminen vaatii aikaa" hän totesi viimein, kunnes puuskahti kiusallisesti. "Ymmärrän tietysti että tämä on tärkeää. Ja epäilemättä vaarallista. Jos tämä on se mitä vaaditaan... teemme mitä voimme. Voin vakuuttaa ettei kumpikaan meistä ole raukka" katti tokaisi, jääden hetkeksi kyhnyttämään niskaansa. "....tosin, toivottavasti tiedät edes suunnilleen mistä hakea tytärtäsi, emme tiedä paljoakaan tästä maastosta, ainakaan sen enempää kuin mitä karttani näyttää. Jos tässä kuluu liikaa aikaa, niin... saattaa olla että kadotamme jälkemme itse. Me... saavuimme pojan kanssa, joka... no. Ne kirotut rosvot veivät hänet täältä kaiketi jo päiviä sitten. Vartijat eivät vaivautuneet ilmeisesti tekemään mitään asian eteen vaikka se kaikki oli heidän nenänsä edessä." Cathryn vaikeni puuskahtaen, kuitenkin olemus vakavan mietteliäänä. Katse kävi jälleen Reindalissa kaiketi mielipidettä odottaen, ennen kuin hän kohautti olkapäitään. "No. Kaiketi paras tarttua toimeen sitten pian, hmm?"
<Sunbaron>: "Tuskin tarvitsisin apua jos se olisi helppoa", Colna vastaa varsin yksioikoisesti. Tälle asia on selvästi juuri näin selkeä. Kaksikkoa ei kuitenkaan hoputeta mihinkään, vaan tämä odottaa päätöksiä kaikessa hiljaisuudessa. Lopulta vastauksia taitaa kuitenkin olla vain yksi - ainakin jos kukaan mielii selvitä hengissä pois täältä. "Tiedän kyllä missä hän on. Aikanaan etsin niiden rosvojen piilopaikan. Jätämme veneen joenvarteen kauempana ja menemme sinne. Se tuskin tulee olemaan niin yksinkertaista", epäihminen toteaa ja tiedostaa. Naisen myöntävä vastaus ei tunnu ainakaan vielä saavan tässä aikaan mitään näkyviä reaktioita. Kukaties tämä vain tietää, miten kaukana kaikki todelliset onnistumiset tai tulokset ovat. "Sillä pojalla oli perässään jotakin takaa-ajajia. Meidän pitää löytää hänet mahdollisimman nopeasti", Reindal selittää omalta osaltaan heidän omia päänvaivojaan. Colna nyökkää. "Moni on yrittänyt lahjoa sotilaita, mutta tähän asti kukaan muu ei ole onnistunut. Heidän on täytynyt antaa jotakin hyvin kallista", tämä kommentoi, ennen kuin katsahtaa taas Cathryniin. "Se osa on kuin rykelmä rattaita ja tappeja. Sen läpi kulkee pitkä varsi. Tämän kokoinen", Colna selittää ja esittää käsillään kappaletta, joka vaikuttaa kokonsa puolesta olevan tuskin ainakaan päätä suurempi. "Jos jäätte kiinni tästä, teidät tapetaan. Tuokaa se minulle yöllä", tämä vielä lisää tyynesti.
<spyrreh>: Oli tämä tapahtunut kuten toivottu tai ei, mutta kaiketi jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen oli saavuttu. Colnalla oli asiassa melkoinen henkilökohtainen paino, mutta onneksi mies edes tiesi mistä tytärtään hakea.... vaikka operaatio itse voisi olla mutkikkaampi. Joka tapauksessa vaitelias Cathryn nyökkäsi, naputtaen jälleen ohimennen sapelinsa kahvaa mietteliäästi. Suunnitelma oli ympäripyöreä ja jätti paljon toivomisen varaan, mutta parempaankaan heillä tuskin oli juuri nyt mahdollisuutta... Cathryn seurasi tarkkaavaisesti kun mies luonnehti etsittyä osaa, kunnes lopulta vain päästi hieman alistuneen huokauksen tämän varoitukselle. "Noh. Uumoilinkin jo että lähtisimme täältä kiireellä, mutta en aivan tällä tavalla" hän tokaisi, nyökäten sitten ykskantaan. "Katsomme mitä löydämme. Sinä tuskin osaat sanoa missä sitä kapinetta pidetään?"
<Sunbaron>: Colna nousee jo ylös, kuin asia olisi käsitelty loppuunsa ilman sen suurempia. Tämä pudistaa päätään kissan kysymykselle. "En ole ollut linnakkeen sisällä pitkään aikaan. Olette omillanne. Ja nyt teidän on aika mennä." Äkkiä epäihminen pamauttaa jalkansa maahan niin että tömähtää ja iskee nyrkillä seinään. "Ulos! Minulla ei ole kalaa annettavaksi! Menkää muualle siitä kerjäämään!" tämä äkkiä karjaisee ja astuu kaksikkoa kohti vihamielisesti harppoen. Samalla tämä kuitenkin huitaisee kädellään ovea kohti, merkiksi siitä että näidenkin on parasta esittää mukana. Täällä ei tosiaan ole puhuttu mistään sellaisesta, mitä sivustakatsojien sopisi tietää...
<spyrreh>: Enempää tietoja ei oltu saamassa, mutta tästä taisi olla turha valittaa. Cathryn huokaisi uudemman kerran mutta nyökkäsi, heittäen merkitsevän katseen Reindaliin. Kirottua, kuinka paljon asiat saattoivat mutkistua yhden aamupäivän aikana... Hän oli jo kääntymässä kun massiivinen mies ärjäisi äkillisesti ja harppasi ylös. Cathrynista irtosi epämääräinen, tyrmistynyt kissamainen marahdus ja hän säpsähti melkoisesti aivan vain pelkkää äänenvoimakkuutta. Lopulta ei tarvittu kuin silmänräpäys päästä takaisin kärryille, vaikka varisseen arvokkuutensa keräilyyn saattaisi kulua hetki pidempään. "Olisit edes varoittanut" nainen sihahti pidellen repaleisia korviaan, ennen kuin luikkikin ovelle. Tämä livahti ansiokkaasti luimistellen ulos joenvarteen, kuin ei olisi halunnut jäädä lähellekään raivostuneen jätin mökkiä. Täytyi toivoa ettei teatteri menisi ainakaan hukkaan, hän pohti happamasti itsekseen ravistellen soivia korviaan mennessään, kunnes seisahtui kauemman odottelemaan Reindalia. Kaikkeen sitä tulikin joutuneeksi.
|
|
|
Post by spyrre on Jan 3, 2018 22:46:44 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal seuraa yhtä vikkelästi Cathrynin perässä ulos, kun suuri epäihminen käy hätistelemään heitä näennäisen vihaisesti. Samaan sävyyn tämä myös läimäyttää oven kiinni heidän perässään. Lähettyvillä useampikin sivustakatsoja vilkuilee tätä, mutta kukaan ei jää katselemaan sen pidemmäksi aikaa. Muutama epätoivoinen hölmö lisää vain. Reindal katsahtaa ympärilleen kertaalleen, ennen kuin kääntyy takaisin Cathrynin puoleen. "No, se oli kaiketi ainakin selkeää. Minusta tuntuu, ettei meidän kannata jahkailla tämän asian kanssa", hän toteaa toiselle. "Meidän on varmaankin paras häipyä täältä. En usko että tämän enempää irtoaa kenestäkään täällä", mies lisää ja viittaa kohti kylän toista laitaa, josta he tulivat. Koko surkea röttelöröykkiä tuntuu lähinnä hyvältä paikalta tulla ryöstetyksi. Enempiä ihmettelemättä hän suuntaakin osoittamaansa suuntaan. Näyttää pahasti siltä, että synkeä ja kolkko linnake on kuitenkin lopulta se paikka, josta ratkaisut löytyvät. Ja siitä he eivät ainakaan voi puhua täällä, uteliaiden silmien ja korvien alla...
<spyrreh>: Tällainen esitys tölväisi aavistuksenverran ylpeyden päälle, mutta sille ei tainnut voida mitään. Ainakaan Cathryn ei jäänyt valittelemaan asiaa sen enempää, vaikka hän joutuikin hetken verran ravistelemaan päätään metelin jäljiltä... kukaties rehellisestikin. Nainen heitti puolittaisen happaman katseen taakseen kun tönön ovi rämäytettiin dramaattisesti heidän takanaan, kunnes käänsi huomionsa Reindaliin. "Siltä vaikuttaisi. Tässä on varmasti jo aivan tarpeeksi päänsärkyä" nainen puuskahti. Hän nykäisi rivakalla elkeellä kantamuksiaan olallaan ja kääntyi sitten valmiina harppomaan takaisinpäin. Tosin hänkään ei voinut olla heittämättä vaivihkaista katsetta ympärilleen nähdäkseen kuinka monta silmin-näkijää heillä oli ollut. Kaikeksi onneksi vaikutti edes siltä, ettei kukaan kiinnittänyt heihin sen kummempaa huomiota. "En ole aivan varma mistä kirotusta meidän pitäisi edes aloittaa jonkin tuollaisen etsiminen" katti jupisi vielä hiljaa Reindalin suuntaan. Heillä oli eittämättä hommaa edessään.
<Sunbaron>: Reindal ei vastaa heti Cathrynille, vaan suuntaa ulos kylästä vaitonaisena. Kukaties hän itsekin miettii kysymystä, mutta ainakaan hän ei aio alkaa puhumaan asiasta kylän sisäpuolella. Kaksikko kulkee siis kaikessa hiljaisuudessa kylän halki, jättäen taakseen hieman kurjuutta ja suunnaten kohti lisää sitä samaa. Kylän surkeat, rojulla ja seipäillä paikatut varustukset vaativat jälleen hieman selvittelyä, ja tähystyspaikallaan istuva, kivääriä puristava vanhus tuijottaa ilmeettömästi heitä sillä aikaa. Vasta kun kaksikko on todella kylän ulkopuolella, puolimatkassa takaisin linnakkeelle, Reindal pysähtyy. Hän vilkaisee ympärilleen mahdollisten uhkien ja sivustakatsojien varalta, mutta ympärillä ei ole tähän hätään muuta kuin lihapetojen rujoja, mätäneviä ruhoja ja runneltua tannerta. "Meidän on päästävä katselemaan ympärillemme sitten. Ei siinä muukaan auta. On otettava selville missä se osa voisi olla ja miten sen saisi ulos tuolta. Todennäköisesti sitä säilytetään jossakin lukkojen takana. Sellaisia paikkoja tuolla kaiketi riittää", mies huokaisee lopulta. Hän on hetken vaiti ja miettii jotakin, ennen kuin jatkaa. "Jos jäämme kiinni, on tuomio varmastikin kuolema ilman sen suurempia. Parempi olla jäämättä", hän mutisee ja katsoo sitten kissaan. "Sikäli helppoa kaiketi, ettei meidän tarvitse liikoja miettiä mistä saamme varusteet. Jos kerran olemme joka tapauksessa käymässä johonkin tällaiseen, voimme yhtä hyvin ottaa kaiken muunkin mitä tarvitsemme. Ei sitä muualtakaan saa, ja tuossa paikassa lienee vielä ruokaa ja varusteita", Reindal tokaisee. Hän ei kuulosta erityisen tyytyväiseltä asiaan, mutta kaiketi tätä on pakko yrittää katsoa edes jollakin tavalla tehokkaalta kantilta.
<spyrreh>: Kissamainen nainenkin pysyi mietteliäänä vaiti heidän matkansa ajan. Hänen otsallaan kummitteli jälleen synkkä ryppy, eikä katti puhunut hetkeen senkään jälkeen kun he olivat seisahtuneet ja Reindal sanonut sanottavansa. Cathryn kyhnytti korvallistaan terävällä kynnellä silmäillen päämäärättömästi ympärilleen, kunnes päästi jonkinlaisen sihahduksen ja huokaisunsekaisen äännähdyksen kurkustaan. "Psh. Emme kai... voi muuta" hän kuittasi viimein. "En mielelläni tekisi tällaista kun väki kärsii puutteesta muutenkin, mutta.... no. Mekin tarvitsemme jotakin, jos aiomme... lähteä johonkin tällaiseen. Toivottavasti tämä kaikki on sen arvoista." Cathryn vaikeni jälleen hetkeksi synkästi, ja pitkä häntä heilahti. "Tiedä häntä onko se poika edes elossa enää, jos tapahtui mitä luulemme" hän mutisi, kääntäen askelensa kohti linnoitusta.
<Sunbaron>: "Sitä on turha miettiä nyt. Elossa tai ei, mekään emme ole jäämässä tänne", Reindal vastaa varsin yksioikoisesti. Hän ei selvästikään ole aikeissa alkaa pohtimaan Kaelin tilannetta sen tarkemmin juuri nyt; poika on muualla, ja niin kuuluisi heidänkin olla. Nyt tarvitaan määrätietoista toimintaa, ja kaikki tällaiset murheet voivat vain heikentää heitä. "Meillä ei kaiketi ole syytä jahkailla. Joudumme vain uusiin vaikeuksiin niin. Päivää on jäljellä vielä hyvän verran. Yritetään saada selville mitä pystymme ja valmistautua siihen mitä meidän on yöllä tehtävä", mies jatkaa, ennen kuin sitten kääntyy kohti linnaketta ja suuntaa sinne. On parempi vain toimia, eikä muurien ulkopuolella seisoskelu muutenkaan ole viisasta nyt. Heillä voi olla omat murheensa, mutta säälimätön, tuloaan tekevä erämaa ei siitä huolimattakaan anna armoa. Hän tulee vilkaisseeksi metsän rajaan useammankin kerran. Juuri nyt on kuitenkin rauhallista.
<spyrreh>: Cathryn naksautti kieltään toteamukselle, mutta ei voinut lopulta muutakaan kuin nyökätä. Mies oli eittämättä oikeassa eikä jahkailu ainakaan auttanut. "No. Ei tässä kaiketi ensimmäistä kertaa vaaran edessä olla. Ja tuskin viimeistäkään" hän tokaisi kääntyessään astelemaan miehen mukana kohti linnaketta. Heidän tilanteensa ei ollut kehuttava, mutta tästä oli otettava irti mitä he saatiin. Tämä ei kukaties olisi paljoa, mutta.... no. Jotain, kuitenkin. Tämän jahkailusta tuskin olisi hyötyä, vaan ajatuksensa olisi parasta käyttää paremmin. "Voisimme kaiketi hajautua etsimään mahdollisia paikkoja" katti ehdotti silmäillessään lähestyvää muuria ja varautuessaan siihen mihin he olivat ryhtymässä.
<Sunbaron>: "Se voisi olla viisasta. Meillä on paljon tekemistä ja tarkastettavaa", Reindal vastaa Cathrynin ehdotukseen ja nyökkää toiselle... ennen kuin sitten vilkaisee tätä aavistuksen terävästi. "Ainakin jos uskot selviäväsi siitä ilman, että olen paikalla pelastamassa sinua joka kärhämästä", hän napauttaa. Loppujen lopuksi sanat ovat enemmänkin varoitus kuin mikään todellinen haaste, eikä hän jää itsekään odottamaan vastausta niihin, ennen kuin jatkaa. "Yritetään olla kiinnittämättä huomiota. Älä tee vielä mitään, ennen kuin olemme selvillä tilanteesta ja laatineet suunnitelmat yhdessä", Reindal toteaa vielä. Pian hän kuitenkin vaikenee, sillä kaksikko lähestyy linnakkeen portteja, ja samalla vartijoita niiden lähettyvillä. Loppujen lopuksi asiassa tuskin on enää sen suurempaa puimista muutenkaan; on katsottava miltä näyttää ja tehtävä mitä tehtävissä on.
<spyrreh>: Cathryn kohotti hieman kulmiaan miehen tokaisulle. "Noh, älähän nyt liioittele" nainen puuskahti, kuitenkin enemmän viattomin elkein kuin varsinaisesti loukkaantuneena. Nyt oli kuitenkin jotakin melkoisesti tärkeämpää mietittävänä ja katti vakavoitui nopeasti. Hän nyökkäsi Reindalin sanoille, nostaen sitten itsekin huomionsa portteihin joita he lähestyivät. Hänkään ei uumoillut varsinaisia ongelmia vartijoiden suunnalta mutta oli kaiketi parasta pitää varansa... varsinkin tällaisin suunnitelmin. Kissa tuhahti itsekseen ennen kuin veti naamalleen tuskastuneen ja nujertuneen ilmeen lähemmäs astellessaan, kuin he olisivat epäonnistuneet surkeasti siinä, mitä ikinä olivatkaan olleet etsimässä. Tosiasiassa hän jo kävi mielessään läpi linnakkeen sisustoja, kaavaillen mistä yrittäisi etsiä vaadittua kapinetta. Aikaa ei kuitenkaan ollut ainakaan yhtään liikaa jonkin tällaisen operaation suorittamiseen.
|
|
|
Post by spyrre on Jan 9, 2018 1:06:43 GMT 3
<Sunbaron>: Linnakkeen tarkempi tutkiminen vie hyvän aikaa. Vaikka kaksikko onkin viettänyt täällä jo pidemmän tovin, on eri asia yrittää selvittää tarkempia seikkoja siitä - etenkin, kun kumpikaan heistä ei varsinaisesti ole tervetullut moneen paikkaan. Mutta sinnikäs ja neuvokas löytää kyllä etsimänsä, ja päivän aikana itse kukin pystyy selvittämään ainakin tiettyjä seikkoja linnakkeesta. Linnakkeen arsenaali aseineen, ammuksineen ja varusteineen on omassa osassa linnakettaan. Sen lähettyvillä säilytetään ilmeisesti muutakin kalustoa ja varusteita. Tarkemmin on vaikea sanoa, sillä varastojen lähettyvillä on aina aseistettuja vartijoita. Sen lisäksi linnakkeella on myös muonavarastonsa, jotka sijaitsevat alhaalla, lähellä messihallia ja sotilaiden parakkeja. Varastojen lisäksi suuri osa linnakkeesta on totta puhuen hyödytön kaksikon kannalta; suuressa osassa tilat on muutettu (tai enemmänkin ne ovat ajan saatossa pakon edessä muuttuneet) asuintiloiksi. Kammioissa häämöttää niukkoja makuualustoja ja heppoista, vaatimatonta omaisuutta. Linnakkeen hallitsijan tilat ovat lähellä näitä, mutta hieman erillään. Kaiken tämän lisäksi linnakkeen pohjakerroksissa on konehuoneita. Kukaties myös huoltotarpeiden varasto tai jotakin vastaavaa. Moni ovi paljastuu nopeallakin tarkastuksella lukituksi. Ja mitä linnakkeen ulkotiloihin tulee, ei niitä juurikaan edes ole. Väen pystyttämiä huteria röttelöitä, vanhoja hallitiloja ja erilleen rakennettu tyrmä. Niiden lisäksi joen vierellä kohoaa suurten venevajojen näköisiä rakennuksia. Niitäkin, kuitenkin, vahditaan. Vaikuttaa siltä että sotilaiden alukset lasketaan satamaan täällä, ei kylän puolella. Loppujen lopuksi kahdenkaan muukalaisen silmäparin on vaikea erotella erityisen tarkkoja seikkoja tästä kaikesta. Heitä kyräillään ja hätistellään kauemmas kaikesta tärkeän oloisesta. Käteen jää joukko pääpiirteitä ja arvailuja, ei sen kummempia. Siinäkin kestää aikaa. Aurinko on jo laskemassa kun Reindal lopulta palaa siihen syrjäiseen soppeen, jota kaksikko on käyttänyt nukkumapaikkanaan. Suunnitelmia pitäisi kaiketi laatia, mutta ikävä kyllä tulokset eivät päätä huimaa...
<spyrreh>: Pelkoa siitä että kaksikon aika kävisi pitkäksi ei selvästikään ollut, kun he hajaantuivat vähin äänin tutkimaan linnoituksen tiloja. Cathryn taisi joutua varomaan askeliaan vielä aavistuksenverran enemmän, mutta nainen oli jälleen tarpeeksi kunnossa liikkuakseen hiljaa ja sulavasti varjojen ja käytävien seassa. Siltikin, vaikka hän teki parhaansa, saatiin tästä kaikesta irti turhauttavan vähän. Monesta paikasta hän sai lähtöpassit nopeasti ennen kunnollista vilkaisuakaan, ja moni ovi oli lukittu... ja loppu tuntui sisältävän lähinnä linnakkeen asukkaiden niukkaa omaisuutta. Cathryn käytti aikansa, kunnes viimein joutui palaamaan heidän pieneen soppeensa. Naisen kasvoilla oli kieltämättä jokseenkin synkkä ilme kun Reindal saapui hetkeä myöhemmin. Katti kohotti katseensa ja nyökkäsi tervehdykseksi, ennen kuin päästi ilmoille jokseenkin turhautuneen puuskahduksen. "Toivottavasti sinulla kävi parempi onni kuin minulla" hän mutisi ääntään madaltaen, jääden silmäilemään toista odottavasti.
<Sunbaron>: Reindal kallistaa päätään aavistuksen, ennen kuin huokaisee kevyesti. "Kaikesta päätellen joudun tuottamaan pettymyksen. Vartijat pitävät kaikkea tärkeää silmällä tarkkaan", hän tokaisee, ennen kuin istahtaa alas ja pyöräyttää päätään kevyesti. "Näin vain suunnilleen paikkoja, joissa se tarvitsemamme osa voisi olla. Varusteet ja ruokavarat sentään löytyivät, mutta niillä ei ole paljoa tekoa, jos emme saa kulkuvälinettä. Eikä siitäkään helppoa tule. En usko että vartijat pimeän tullen katoavatkaan", hän jatkaa paikaltaan. Asiat eivät selvästikään ole muuttumassa auliisti yksinkertaisemmiksi. "En tosiaan haluaisi lähteä arvailemaankaan, minne meidän tulee iskeä. Siinä touhussa menisi vain henki. Mutta en toisaalta usko että meillä on loputtomiin aikaakaan. Sain pahoja katseita monelta suunnalta. En tiedä kauanko voimme vielä odotella täällä ennen kuin asiat alkavat kärjistyä", Reindal toteaa. Hän painaa luisevan sormen yhtä luisevalle leualleen ja vaikenee. Asia vaatii miettimistä, vaikka onkin epäselvää tuoko sekään todella vastauksia...
<spyrreh>: Cathryn tuskin olisi kyennyt näyttämään yllättyneeltä vaikka olisi yrittänyt kun Reindal toi ilmoille huonot uutiset. Nainen kuunteli vaiteliaana, nyökäten sitten ja päästi uuden puuskahduksen. "En löytänyt itsekään paljoakaan sen enempää. Tämä taitaa olla melkoisesti hankalampaa kuin toivoimme. Muutamasta vartijasta luultavasti selvittäisiin, mutta... Siitä tulisi sotkua, emmekä voi alkaa tunkea summanmutikassa mihinkään" hän myötäsi synkästi, jääden kyhnyttämään kevyesti korvallistaan. Aikaa tällaisen ongelman pähkimiseen ei ollut yhtään liikaa jos kaiken pitäisi olla selvää yöhön mennessä, ja alkoi uhkaavasti vaikuttaa siltä että vain vaaditun osan löytäminen olisi iso ongelma. "...meidän on kai... yritettävä tarkkailla niitä paikkoja mihin emme päässeet. Mutta siinäkin menee aikaa... en ole varma saammeko millään kaikkea selväksi ennen yötä" katti murahti. "Hmm... laitoitko merkille minkäänlaisia ilmastointikanavia tai vastaavia luukkuja? Ehkä jos löydämme jonkin tarpeeksi tilavan johon pääsemme käsiksi, voisimme ainakin yrittää hivuttautua sitä kautta jonnekin..."
<Sunbaron>: "Mmh. En usko että olemme palaamassa tänne. Olisimme kaiketi kuivilla kunhan selviämme pois täältä ennen kuin tekomme huomataan. Mutta siltikin... en usko että mahdollisuutemme olisivat kummoiset noin vain", Reindal huokaisee. Satunnainen koheltaminen ei tosiaan vaikuta hyvältä ratkaisulta yhtään mihinkään. Koko tilanne on varsin hankala. "Jotakin luukkuja ja muita reittejä näin kyllä. Uskon että näiden seinien sisällä on kunnollisia kanaviakin. Muuten tukehtuisimme kaikki tänne. Mutta se, miten sokkeloisia loukkoja ne puolestaan ovat, onkin asia erikseen. En usko että se olisi ainakaan niin helppoa", hän toteaa, yhä mietteliäänä. Vastauksia ei tunnu löytyvän. "Luuletko että löytäisimme näiden seinien sisältä jonkinlaisen... liittolaisen?" mies lopulta ehdottaa varovasti. "Siinä on riskinsä, mutta me emme yksinkertaisesti tunne tätä paikkaa tarpeeksi hyvin. Joku täältä, vaikka ei sotilas olisikaan, osaisi varmasti sanoa paremmin mistä löytyy mitäkin." Reindal antaa ehdotuksensa roikkua. Se ei tosiaan ole riskiton ajatus. Heidän aikeidensa paljastaminen ulkopuolisille on jo itsessään kuolemantuomio, jos heistä kannellaan. Mutta vaihtoehdot alkavat käydä vähiin...
<spyrreh>: Kissamainen nainen valpastui aavistuksen, ja jäi punnitsemaan toisen havaintoja kulmiaan rypistäen. "Kukaties... mutta vaikea uskoa että seinien välissä on ainakaan vartijoita. Jos pääsisimme käsiksi johonkin sellaiseen, voisimme saada aikaan paljonkin. Reitin löytäminen onkin sitten pienempi vaara kuin täällä ulkopuolella hortoilu" hän totesi. Cathryn harkitsi vaihtoehtoja vakavasti, kuitenkin kohottaen nopeasti päätään kun Reindal esitti toisenkin mahdollisuuden. Hän räpäytti silmiään jääden hetkeksi vilkuilemaan miestä kuin päätelläkseen oliko tämä vakavissaan. "...hm? Ja mistähän me sellaisen löydämme? Kuka hölmö täällä muka suostuisi johonkin... tällaiseen?" hän ei voinut olla töksäyttämättä, heittäen samalla varautuneen katseen ympärilleen. "Jos päädymme edes vihjaamaan jotakin väärille korville, olemme mennyttä samantien. En varsinaisesti luottaisi keneenkään täällä, varsinkaan henkeämme." Nainen vaikeni merkitsevästi, kuitenkin voimatta estää pientä kiusallista liikahdusta. Sitä ei ollut kieltäminen etteikö Reindalin ehdotus olisi auttanut paljon onnistuessaan, mutta.... riski tuntui melkoisen... itsemurhaiselta.
<Sunbaron>: Reindal kurtistaa kulmiaan siihen malliin kuin olisi aikeissa väittää vastaan, mutta pysyy kuitenkin vaiti. Kaiketi, kostka yhtäkään hyvää vastaväitettä ei tule. Eikä sen puoleen ehdotuksia mahdollisesti kanssajuonittelijastakaan. On kaiketi pakko myöntää, ettei tässä asiassa ole varaa virheille. "No, jotain tässä on pakko kuitenkin tehdä. Jos jäämme tänne, kohtaamme loppumme tavalla tai toisella. Eikä se Kaeliakaan juuri hyödytä", hän lopulta mutisee melkeinpä voimattomasti. Tätä ongelmaa ei ikävä kyllä voi selvittää miekalla. "No, kaiken järjen mukaan se osa on todennäköisesti joko varastossa, tai niillä venevajoilla. Mutta niitä vahditaan, eikä summittaisesti tonkiminen tosiaan auta", hän alkaa lopulta kerrata. Paremman puutteessa on muodostettava edes jonkinlainen käsitys tilanteesta, vaikkei se kummoinen olisikaan. "Tarvikkeita meidän on joka tapauksessa hankittavat. Sinne me tulemme joka tapauksessa katsomaan. Mutta ilman tarkempaa tietoa meidän ei kannata edes aloittaa; kun olemme lähteneet tähän, on pakko toimia nopeasti. Mmh, en edes tiedä miten saisimme selville lisää näistä asioista kiinnittämättä enempää huomiota", hän mutisee. Tilanne tuntuu tosiaankin hankalalta...
<spyrreh>: Cathryn nyökkäsi painokkaasti kun mies lopulta myöntyi protesteihin... vaikkakaan tässä taisi olla kyse kaikesta muusta kuin minkäänlaisesta voitosta. Heillä oli joka tapauksessa edessään melkoinen ongelma, ja aivan liian vähän aikaa. Nainen synkistyi nopeasti uudestaan ja risti käsivartensa mietteliäästi, lopulta joutuen vastaamaan toisen pohdiskeluun lähinnä myötäävällä, mutta tuskastuneella sihahduksella. "Mitä ikinä teemmekään, meillä ei ole ainakaan tippaakaan liikaa aikaa" hän jupisi pudistaen päätään. "Vaikka emme enää palaisikaan tänne, haluaisin silti selvitä edes vähällä verenvuodatuksella, mutta.... kaiketi se riippuu tilanteesta. Voisimme kaiketi... sitten kun aika koittaa, yrittää iskeä samaan aikaan kahteen kohteeseen ja toivoa että löydämme sen kirotun kapineen jommasta kummasta, ja häipyä. Tosin, meidän olisi joka tapauksessa tunkeuduttava myös varastoon samalla, joten...." nainen antoi sanojensa hiipua, kiroten hampaidensa lomasta. "Äh, kirottua. Jos meillä olisi edes enemmän aikaa... Ehkä meidän olisi parasta yrittää ainakin kärkkyä ympäriinsä lisää, ja yrittää ottaa selvää niistä ilmastointikanavista. Se taitaa olla paras mahdollisuutemme, ellet halua kysyä apua siltä karmivalta hujopilta tai jotain sinnepäin" hän puuskahti. Vaihtoehtoja ei tosiaan ollut liikaa, mutta jostakin oli lähdettävä. Katti manasi uudemman kerran ennen kuin paremmankaan idean puutteessa pyyhkäisi ohimennen asettaan kädellään ja alkoi kömpiä jaloilleen. Kukaties tuuletuskanavien tutkiskelu johtaisi johonkin hyödylliseen... tai oli kaiketi pakko ainakin toivoa niin.
<Sunbaron>: Reindal hymähtää kevyesti, tilanteesta huolimattakin. "Enpä oikein usko, että se 'hujoppi' auttaisi meitä tässä. Sillä on omat tapansa ja aivoituksensa", hän vastaa, ennen kuin seuraa toisen esimerkkiä ja nousee tämän perässä jaloilleen. "Parempi varmaankin, että tulen tarkkailemaan tilannetta. Jos joku yllättää meidät tonkimasta seinien sisällä, ei siitäkään hyvä seuraa", hän tokaisee. Hän ei kuitenkaan seuraa välittömästi toista, vaan jää hetkeksi vilkuilemaan mietteliäänä vyöllään roikkuvaa miekkaansa. Toisen sanat verenvuodatuksesta mietityttävät selvästi häntäkin. Lopulta väki, jolta he aikovat nyt ryövätä, on viatonta ja hätää kärsivää. Se, että heillä on painavia syitä tehdä tämä, ei muuta sitä tosiseikkaa, että he tekevät väärin näitä kohtaan. Ja jos jonkun on vieläpä kuoltava sen vuoksi... siinä on jo kyse raskaista synneistä. Tilanne on tosiaan epätoivoinen. "Cathryn. Me selviydymme tästä ilman vertakin. Miekat pysykööt huotrissaan", Reindal tokaisee lopulta painokkaasti toiselle. Näistä asioista on hyvä päättää ja sopia nyt. Suuntaan tai toiseen, pitävä päätös on ainakin yksi varmuus kaiken epävarmuuden keskellä.
<spyrreh>: "Hmh. Tuskin. Ei sitä kiinnosta mikään muukaan. Ei aavistustakaan miksi se auttoi meitä alunperinkään" katti puuskahti vastaan. Hän suoristautui nyökäten ohimennen Reindalin ehdotukselle tulla vahtiin. "Varmaankin parasta. Tuskin tästäkään on tulossa mitenkään liian helppoa..." Cathryn tuhahti, jääden hetkeksi venytellen odottelemaan kun mieskin kohottautui jaloilleen. Suuria riskejä oli otettava valitsisivat he mitä tahansa, oli kaiketi vain pakko tehdä parhaansa. Hän oli jo kääntymässä harppoakseen eteenpäin mutta seisahtui hoksatessaan Reindalin viivyttelevän. Katti katsahti olkansa ylitse kysyvästi, voimatta kuitenkaan olla räpäyttämättä hieman silmiään kun toinen jälleen puhui. Tilanteen ratkaisu edes jotenkin olisi varmasti vaikeaa, ja vielä enemmän jos heidän olisi varottava väkeä jolla ei ollut mitään aikomusta suoda samaa heille, mutta siitäkin huolimatta että nainen empi hetken, nyökäytti hänkin lopulta synkästi päätään. Ilmeisesti tämä aihe oli tarpeeksi kiusaamaan jopa Cathrynia, ja olento huokaisi jokseenkin alistuneesti. "No. Parempi tehdä mitä voimme. Ja otetaan vain mitä välttämättä tarvitsemme" hän puuskahti, ja kääntyi sitten jälleen kohti metallitornia. Paras vain keskittyä nyt ensimmäiseen asiaan, joka olisi kaiketi ilmastointikanaviin käsiksi pääseminen...
|
|
|
Post by spyrre on Jan 10, 2018 0:46:32 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal tyytyy nyökkäämään Cathrynille, mutta ei sano enää muuta asiasta. Parempi varoa sanojaan. Tässä paikassa riittää kyräilijöitä ja korvapareja aivan tarpeeksi. Sen sijaan hän heittää toiselle yhden ainoan, paljonpuhuvan sanan: "alakerroksiin." Kumpikaan kaksikosta tunsin ymmärtää paljoakaan koneiden ja mekaniikan päälle, mutta kaiken järjen mukaan tavoitellut ilmastointikanvat, tai mitä reittejä seinien sisällä nyt kulkeekaan, löytyvät samalta suunnalta kuin linnakkeen toiminnasta vastaavat koneetkin. Tai jos ei muuta, on alhaalla ainakin vähemmän häiriötekijöitä. Ainakin niin kauan kuin kukaan ei eksy lähelle sotilaiden tiloja. Loppujen lopuksi pelko ylenpalttisista tarkkailijoista on turha. Väellä on muutakin tekemistä, ja vaikka monikin suo kahden muukalaisen suuntaan pisteliäitä katseita, ei kukaan tunnu tosissaan yrittävän arvailla heidän aikeitaan. Väellä on muutakin tekemistä yllin kyllin. Linnakkeen konehuone on muutenkin eri suunnalla kuin suurin osa kaikesta muusta, ja väen määrä vähenee huomattavasti heidän laskeutuessaan alas hämyisiin, hädin tuskin valaistuihin kellaritiloihin. Reindal nyrpistää nenäänsä pistävälle, öljyiselle ummehtuneelle hajulle alhaalla. Lähellä jyskyttävät erilaiset koneet, jokin surisee ja käytävät ovat ahtaita. Se kaikki on kuitenkin toissijainen murhe nyt. "Meidän on paras olla kuhnailematta", mies murahtaa ohimennen, ennen kuin livahtaa konehuoneen suuntaan. Koko paikka on tunkkaisen kostea ja lämmin tavalla, joka ei tosiaan tunnu ainakaan kotoisalta...
<spyrreh>: Niin kepoinen heidän suunnitelmansa kuin olikin, oli tämä edes alkua myöten suunnilleen selvä. Cathrynkin vastasi vaiteliaalla nyökkäyksellä miehen sanoille ja harppoikin mahdollisimman määrätietoisesti kohti tornin alakerroksia. Alempana käytävien sokkeloissa liikkui melkoisesti vähemmän väkeä mutta nainen tuntui silti liikkuvan lähestulkoon varpaillaan, vaikka tekikin parhaansa ollakseen näyttämättä tätä. Niin itse paikka kuin koneiston oudot äänet venyttivät hermoja entisestään, ja hän näytti koko ajan lähestulkoon valmistautuvan siihen että joku loikkaisi nurkan takaa heidän eteensä. Kukaan ei kuitenkaan vielä keskeyttänyt heidän matkaansa, ja tovin jälkeen kissa rohkeni vetää hiljaa henkeä. Heidän ympärillään leijuva haju sai Cathryninkin kakomaan ja irvistämään, mutta hänkään ei aikaillut nyökätä ja seurata kun Reindal suuntasi eteenpäin, kohti koneiden jytyä. Jotenkin, nyt kun he olivat kaikkien öljyisten, jyskyttävien koneiden ja ahtaiden käytävien keskellä, tuntui vielä lähemmäs tätä kaikkea seinien väliin tunkeminen suorastaan klaustrofobiselta... Oli kaiketi parasta vain yrittää olla ajattelematta tätä. Cathryn sihahti ja ravisti päätään itsekseen, keskittäen sitten itsekin huomionsa kohti konehuonetta sekä mahdollisia kanavia ja luukkuja. "Pidetään silmät auki työkalujen varalta. Saatamme tarvita sellaisiakin" hän mutisi miehen selälle. Ohimennen hän nopeutti askeleitaan entisestään... tosin enemmänkin halusta päästä muualle mahdollisimman pian kuin malttamattomuudesta.
<Sunbaron>: Kaikeksi onneksi jyskytyksen suuntaan johtava ovi ei ole lukossa; raskas, metallinen ovi tuskin kumartaisi edes Reindalin yli-inhimillisiä ponnistuksia. Sen takaa paljastuu samalla tavalla hämyinen, tunkkainen tila. Itsessään huone on kukaties suurikin, mutta suuren osan sen lattia-alasta vievät oudot koneet. Suuria, turpeita, jyskyttäviä kapistuksia, joista lähtee putkia seiniin ja lattiaan. Osasta tihkuu nesteitä tai höyryä. Oven toisella puolella ilma on vielä tunkkaisempi, kosteampi ja kuumempi. Melu on huomattavasti kovempi ja Reindal jännittyy tahtomattaankin. Paikka on lähempänä jotakin erämaan lukemattomista, tuhoutuneista raunioista kuin mitään ihmiselle kelpaavaa asumusta - ja koneiden jyskytys sopii siihen vaikutelmaan oikein hyvin. Vaitonaisesti mies astuu sisään, pälyillen ympärilleen. Ketään ei näy olevan paikalla, ja hän nyökkää Cathrynille ennen kuin astuu vähin äänin huoneeseen. Sen toisella seinustalla näkyy samanlainen jykevä ovi, mutta hän keskittää huomionsa huoneen sisälle. Nuhjuisten, erilaisten valumarantujen värjäämien seinien vieriä pitkin näkyy kaikenlaista. Koneita, jotakin hyllyjä, erilaisia tonkkia, rojua, putkia - ja toden totta, jotakin keskeisempääkin. Mies näyttää nopean, vaitonaisen käsimerkin, ennen kuin harppoo lähemmäs seinässä olevaa, metallista luukkua. Se on lattianrajassa ja yltää hädin tuskin vyötäisille asti. Mitään suoranaista kahvaa ei näy, mutta paljon huolestuttavammin luukun reunassa ammottaa ilmiselvä avaimenreikä. Reindal työntää huolissaan sormet luukun reunan alle ja irvistää. Tietenkin luukku on lukossa. Hän vilkaisee Cathryniin vaitonaisesti, melkeinpä kysyvästi. Mokoma ei näytä loputtoman kestävältä, ja tästä paikasta voisi kukaties löytää jonkin kapistuksen jolla sen saisi pakotettua auki. Sellainen aiheuttaisi varmasti melua, mutta toisaalta sitä tuntuu riittävän muutenkin. Jos kukaan ei ole aivan lähettyvillä...
<spyrreh>: Itsehillinnästään huolimatta kissamaisen naisen leukaperät kiristyivät entisestään ja repaleiset korvat vetäytyivät taaksepäin kun he astuivat peremmälle koneiden täyttämään huoneeseen. Hän siristeli hetken epäluuloisesti ympärilleen näkymää vastentahtoisesti tutkien mutta seurasi kuitenkin kun Reindal viittasi tien selväksi. Rojun, höyryn ja putkien muodostama kaaos ei rehellisesti ollut jotain mistä hän ymmärsi paljoakaan ja tämä kajasti Cathrynista kauemmaskin. Kuumuus, haju ja jatkuva meteli pureutui tukalasti hänen kalloonsa, mutta jos ei muuta, saivat he edes tutkia kaikkea ilman keskeytyksiä. Nainenkin kierteli varuillaan kaiken lomassa mutta valpastui kun Reindal löysi jotakin. Kukaties he olivat nyt löytäneet etsimänsä... mutta into kuivui pian kasaan kun hänkin hoksasi lähemmäs asteltuaan pienen mutta lähes nujertavan avaimenreiän luukussa, jolle edes Reindalin voimat eivät näin pärjänneet. Hän seurasi hetken toiveikkaasti kun mies yritti pinnistellä sormiaan kapineen väliin, ennen kuin joutui ähkäisemään tukalan ryöpyn kirouksia. Tietenkään tämäkään ei voinut olla edes näin helppoa... Cathryn kääntyi terävän uhmakkaasti ympäri, tutkiakseen uudemman kerran huoneen sisältöä katseellaan. Avainta he tuskin täältä löytäisivät, mutta kukaties jotakin muuta joka kelpaisi... Työkaluista voisi toivoa olevan jotakin hyötyä, vaikka siistiä tämä ei tulisikaan olemaan. Hetken koneiden lomassa pujoteltuaan nainen suuntasikin kohti seinustaa reunustavia hyllyjä. Tämä oli eittämättä pelkkää hakuammuntaa, mutta tovin kolisteltuaan hän löysi kummallisten työkalujen ja tarvikkeiden seasta jotain käyttökelpoisemman näköistä. "Tässä, kokeile tätä. En usko että tulemme löytämään tätä parempaa avainta täältä" hän sihahti asteltuaan takaisin Reindalin tuntumaan ja ojensi tälle löytämänsä tomuisen, painavan rautakangen. Koneiden jyskytyksestäkin huolimatta katti päätyi silti heittämään ympärilleen aavistuksen kireän katseen huoneen hämärässä. "Pidä kiirettä. Pidän vahtia, mutta toivotaan että tämä metakka peittää äänet" olento jatkoi, ennen kuin suuntasi jälleen kohti käytävään johtavaa ovea. Parempi kaiketi katsoa kuin katua jos vaihtoehtoja oli.
<Sunbaron>: Reindal pyöräyttää Cathrynin löytämää työkalua kertaalleen kokeilevasti kädessään, ennen kuin nyökkää. Eipä tästä enää olla perääntymässäkään. Hän katsahtaa taas luukkuun, ennen kuin alkaa sovittaa työkalua rakoon. Totta puhuen sitä tuskin on tarkoitettu aivan tällaiseen, mutta siinä on sopivan kapea kärki ja metallinen varsi, joten juuri nyt se on aivan tarpeeksi sopiva - ainakin melkein. Rako on tiukka, ja luukun helma tekee kapistuksen työntämisestä sen alle hankalaan. Mies irvistää kevyesti ja odottaa hetken, ennen kuin sitten tarraa kunnolla kiinni ja survaisee lujaa. Työkalun kärki uppoaa kolahtaen syvemmälle. Sen verran syvälle, että siitä saa ainakin tuntumaa. Hän odottaa hetken, mutta kukaan ei ainakaan rynnistä sisään tiukkaamaan selitystä. Parempi hoitaa työ siis loppuun. Reindal kohottautuu saadakseen paremmin vääntöä varteen. Totta puhuen luukku on varsin lujaa tekoa, eikä tällainen varmasti onnistuisi noin vain tavalliselta mieheltä. Mutta hänellä on millä vääntää. Reindalin liikkeet muuttuvat äkkiä teräviksi ja melkeinpä kouristaviksi, mutta samalla hirvittävän voimakkaiksi. Ensimmäinen saa metallin kirskahtamaan, ja sitä seuraavat kirvoittavat siitä voimakkaampaa valitusta. Kunnes lopulta neljättä tai viidettä seuraa äkkiä kova pamahdus. Luukku heilahtaa voimalla auki ja kolahtaa seinään. Sen reuna on selvästi vääntynyt kangen kohdalta ja lukkopesä on murtunut. Mutta se on auki, ja takana häämöttää pimeä tunneli. Reindal vetää syviä hengenvetoja vaiti, tuijottaen kuumeisesti avaamaansa aukkoon. Äkkiä hän pyörähtää ympäri rajusti ja nykäisten. Konehuoneen kolinan joukosta kajahtaa äkkiä tarkoituksellisempi ääni. Miehen suonissa yhä kohisevat hurmeet saavat hänet liikkumaan melkeinpä holtittomasti - olkoonkin, että liikkeitä ohjaa yhä kokenut ja vahva tahto. Nytkähtelevä mies tuijottaa huoneen toisella laidalla koneiden joukosta pystyyn nousevaa hahmoa. Kyseessä on öljyn tahrima, paksuihin työvaatteisiin pukeutunut mies. Kaikesta päätellen tämä joko nukkui tai piilotteli vielä hetki sitten rojun joukossa. Nyt tämä on kuitenkin pystyssä ja näyttää järkyttyneeltä. Tai mahdollisesti tyrmistyneeltä. Joka tapauksessa mies tuijottaa niin Reindalia, Cathrynia, avonaista, murjottua luukkua kuin myös miehen kädessä roikkuvaa, pahasti vääntynyttä työkalua. "Hei... ette te noin saa tehdä!" hämmentynyt mies älähtää ja kohoittaa syyttävää sormea.
<spyrreh>: Tämä kaikki oli tarpeeksi tulenarkaa että sai jo valmiiksi tukalan Cathrynin varsin kireäksi. Nainen heitti vielä katseen olkansa ylitse kohti Reindalia, ennen kuin jäi pitämään valppaasti silmällä käytävää ulkopuolella. Väkisinkin hän alkoi jo käydä mielessään läpi heidän vähiä mahdollisuuksiaan varasuunnitelmiin siltä varalta jos tämä tuottaisi vesiperän, vilkuillen tuon tuosta ponnistukseen valmistautuvaa Reindalia. Hän oli jo nähnyt miehen pystyvän tyrmistyttäviin asioihin, mutta sävähti silti kun metalli valitti hänen takanaan... ja sitten, melkoiseksi helpotukseksi, luukku rämähti auki. Katti tuijotti kireästi käytävään kunnes veti viimein henkeä varmistuttuaan siitä ettei kukaan tainnut olla lähestymässä. Hänen kurkustaan karkasi pieni helpottunut naurahdus kun olento kääntyi takaisin huoneeseen ja kohti huojahtelevaa miestä. Toisen pitelemä työkalu oli vääntynyt pahasti kuten metallinen luukkukin ja Cathryn kallisti päätään... mutta ennen kuin hän ehti sanoa mitään, liikkui joku peremmällä huoneen varjoissa. Niin liike kuin tarkoituksellisemmat äänetkin saivat naisen jännittymään silmänräpäyksessä ja pyörähtämään näitä kohti, ennen kuin hän varsinaisesti sai selvää mistä oli kyse. Tätä ei kuitenkaan tarvinnut arvailla kauaakaan: heidät oli kuin olikin nähty, siitä ei ollut epäilystäkään. Hetken verran Cathrynkin tuijotti tyrmistyneenä rojun seasta nousevaa miestä, havahtuen kuitenkin kun tämä älähti. Cathryn toimi, ennen kuin ehti jäädä pähkimään tilannetta sen tarkemmin. Nainen sähähti kirouksen ja harppasi sitten rivakasti kohti miestä ahdistaakseen tämän seinää vasten ennen kuin tämä ehtisi tehdä muuta. Sapeli sihahti esille mutta ei sentään iskenyt, sen sijaan teräväkyntinen käsi tavoitteli häirikön rinnuksia. Tietenkään mikään ei voinut vain mennä hyvin... "Sinun olisi parempi pitää nyt pienempää ääntä" hän sähähti miehen kasvoille.
<Sunbaron>: Reindal jättäytyy viisaasti taaemmas kun Cathryn rynnistää tarttumaan tilanteeseen. Mies ei tosiaan näytä siltä, että edellyttää heidän kummankin väliintuloa - puhumattakaan siitä, että hän ei ole nyt parhaassa mahdollisessa tilassa toimimaan hillitysti tai voimiaan pidätellen. Voimallinen hurme kohisee yhä päässä, ja vaikka hän pystyykin pidättelemään sitä, riuhtoo sen voima aivan pinnan alla. Nainen kaikessa äkkipikaisuudessaankin on parempi vaihtoehto juuri nyt. Hämmentynyt ja tyrmistynyt mies ei tosiaan tarjoa ylimaallista vastarintaa.Tämä älähtää kauhuissaan ja kompuroi taaksepäin, melkein kaatuen putkien ja jyskyttävien koneiden keskelle, ennen kuin petomainen epäihminen kiskaisee tämän rinnuksista itsensä lähelle. Kauhistunut mies inahtaa, mutta tottelee silti vastustelematta naisen sanoja. Tämä roikkuu voimattomana, katseen pyyhkiessä toisen kasvojen ja tämän puristaman sapelin välimaastossa. Hetken tilanne on melkeinpä hallinnassa. Pienen hetken verran kaikki tuntuu jopa järjestyvän. Ja sitten Reindal havahtuu siihen, miten konehuoneen ovella seisoo joku. Naisen vahtima ovi ei ole ehtinyt olla kuin hetkisen vailla vahtia, mutta nyt siinä jo seisoo joku - ja pahimmanlaatuinen joku. Sotilas. Varustettu, aseistettu sotilas. "Päästä irti siitä miehestä", kuuluu painokas komento. Sitä siivittää naista kohti käännetty kiväärinpiippu.
<spyrreh>: Yllättäen silmille räjähtänyt tilanne ei jättänyt kenellekään aikaa harkita, mutta ainakin aluksi vaikutti siltä että Cathryn oli toiminut tarpeeksi ripeästi. Hän painoi kaappaamansa miehen tiukasti seinää vasten terävä katse ja kohotettu sapeli mahdollisimman vakuuttavina. Mielessään hän manasi koko kammottavan, metakan täyttämän konehuoneen alimpaan helvettiin (minne tämä kuuluikin jos häneltä kysyttiin) ennen kuin varmistuttuaan siitä että kauhistunut mies oli hänen otteessaan, rohkeni nainen heittää pikaisen katseen kohti Reindalia. Hän oli juuri aikeissa sihahtaa toiselle komennon etsiä jostakin köyttä tai jotakin sen kaltaista, mutta ehti tuskin avata suutaan kun tämän keskeytti juuri pahimmalla hetkellä jokin aivan muu. Kaiken metelin ja kaaoksen keskellä Cathryn ei ollut edes tajunnut jonkun äkkiä seisovan ovella, ennen kuin tämä puhui. Katti säpsähti yllättyneen sihahduksen keralla ja käänsi siristellen katseensa äänen suuntaan. Hän jännittyi hahmottaessaan edessään juuri sen mitä ei olisi halunnut nähdä, jääden tuijottamaan sotilasta kiiluvin silmin. Jos tämä ei olisi päässyt hiipimään näin kiusallisella tavalla, olisi hän voinut kaiketi yrittää jotain... mutta nyt nainen tiesi tuskallisen selvästi kuinka pienen liikkeen päässä kiväärin liipasin oli. Terävien hampaiden lomasta sihahdettiin kirous, mutta olento ei liikkunut, puristaen edelleen pitelemänsä miehen rinnuksia. "Kirottua... Kuulkaas nyt, ei hätäillä. Keneenkään ei tarvitse sattua sen kummemmin" hän töksäytti kireästi, pitäen tiukasti silmällä sotilaan liikkeitä... ja epäilemättä toivoen samalla kuumeisesti että näitä olisi edes paikalla vain yksi.
|
|
|
Post by spyrre on Jan 14, 2018 0:30:27 GMT 3
<Sunbaron>: Sotilas ei hätäile ainakaan vielä. Mies ei ammu tai ala huutaa sen suuremmin, mutta kohottaa silti asettaan varoittavasti. Samaan aikaan mies Cathrynin kynsissä tyytyy ähisemään kauhistuneena, uskaltamatta ainakaan vastustella naisen kovia otteita. Tämän silmät haravoivat hätäisesti huonetta, etsien epätoivoisesti armahdusta joltakin suunnalta. Reindal, sivummalla kaikesta, on myöskin seisahtunut niille sijoilleen. Hänessä on kuitenkin vellovaa, vain hädin tuskin pidäteltyä voimaa ja jännitystä. Mikään osa hänestä ei liiku, mutta samalla olisi surkeaa vähättelyä sanoa hänen jähmettyneen paikoilleenkaan. Hänen koko olemuksensa on jännittynyt, valmis ja valpas. Hänen miekkansa roikkuu liian kaukana vyöllä, mutta hän puristaa yhä kädessään jämäkkää työkalua. Sitä ei ehdi paiskata ennen kuin sormi vetää liipaisimesta, mutta jos tilanne ratkeaa, on sotilas silti tuhoon tuomittu. Tämä näyttää kuitenkin vanhemmalta ja kokeneemmalta suurin osa linnakkeen puolustajista ja käsittelee asettaan sen verran tottuneesti, ettei hätiköinnille ole sijaa. Jokin miehessä vaikuttaa muutenkin etäisen tutulta. Juuri nyt se on kuitenkin täysin toissijaista. Sotilas itse pysyy hetken vaiti, tuijottaen panttivankiaan retuuttavaa kissaa silmästä silmään varsin tasaisesti. Miehen katse käy nopeasti myös Reindalissa, mutta tämä ei kuitenkaan tee vielä mitään. Tilanne on kireä ja tulenarka. "Sinun olisi paras laskea irti siitä miehestä. Tämä voidaan vielä järjestää, mutta olisi sääli jos joutuisin ampumaan. Enpä usko, että pystyt väistämäänkään tältä etäisyydeltä - enkä minä ammu ohi näin läheltä", mies toteaa lopulta Cathrynin suuntaan. Tämä on varuillaan, mutta kuitenkin myös tyyni ja valmis toimimaan, jos niin on tarpeen.
<spyrreh>: Suunta mihin koko asetelma oli kääntynyt tuskin miellytti tällä hetkellä yhtään ketään. Cathryn tuijotti tiukasti ja kireästi kiväärinsä takaa sihtailevaa sotilasta puristaen edelleen kauhistunutta panttivankiaan kynsiensä otteessa. Olisihan se pitänyt arvata että joku osuisi paikalle juuri nyt, nainen manasi mielessään, luimien korviaan koneiden metelissä. Kenties mies oli seurannut heitä jo aiemminkin ja hän ei vain ollut kaiken tämän keskellä huomannut edes tätä... mutta joka tapauksessa turhautunut kissa tunsi olonsa vähintäänkin typeräksi. Jos ei muuta, ainakaan sotilas ei ollut vielä ampunut, mutta kaiketi lähinnä panttivangin vuoksi. Petomainen nainen heitti vaivihkaisen silmäyksen kohti Reindalia arvioiden heidän mahdollisuuksiaan, terävöityen kuitenkin uudestaan kun sotilas puhui, toistaen aiemman komentonsa. Tämän sanat saivat Cathrynin rypistämään epäluuloisesti kulmiaan kuulemalleen eikä nainen heti liikkunut. Hän ei rehellisesti luottanut vieraan miehen varaan yhtään mitään, mutta.... mahdollisuudet olivat vähissä moisessa patti-tilanteessa... Nainen sihahti kirouksen mutta irrotti viimein vastahakoisesti otteensa pitelemänsä miehen rinnuksista, ja tyrkkäsi tämän kauemmas, irrottamatta katsettaan häiritsijästä. "Psh. Usko pois, jos olisin halunnut tappaa hänet, olisin tehnyt sen jo" hän tokaisi kääntyessään hitaasti kohti muukalaista. "Pääsemme kaikki helpommalla jos vain käännyt ympäri ja unohdat nähneesi mitään, ja me katoamme vaivoistanne hyvin nopeasti. Tarvitsemme vain keinot häipyä täältä."
<Sunbaron>: Irti päästetty työläinen ähkäisee hätäisesti kun nainen äkkiä sysääkin tämän kauemmas. Sitä seuraa hätäinen ja kauhistunut ääni, kun tämä räpiköi kiireesti kauemmas tästä sotilaan luokse. Tämä rynnistäisi todennäköisesti suoraan ovesta ulos käytävään, mutta sotilas tarraa tätä kuitenkin lujasti kiinni hartiasta, ja suo nopean, napakan katseen ja rohkaisevan nyökkäyksen. Se tuntuu rauhoittavan työläistä edes vähän, mutta siltikin tämä jää pälyilemään kaksikkoa varuillaan. "Noniin. Eivätköhän asiat tästä selkeydy", sotilas toteaa rauhoittelevaan sävyyn. Ja sitten, ilman sen suurempia varoituksia, tämä tempaisee yhtäkkiä aseensa perällä miestä kasvoihin. Veri roiskahtaa, eikä kaiken keskelle joutunut onneton sivullinen ehdi edes ähkäistä, ennen kuin putoaa suorilta jaloilta maahan kuin veltto mytty. Reindalkaan ei osaa tehdä muuta kuin räpäyttää silmiään. Kuin muina miehinä sotilas vilkaisee takaisin käytävään, kaiketi varmistaakseen ettei kukaan nähnyt tai kuullut, ennen kuin kiskaisee oven kiinni. "Noniin. Auttakaahan tämän kanssa. Sidotaan se tuonne romun joukkoon. Kukaan tuskin eksyy tänne ainakaan hetkeen", mies toteaa, ennen kuin lähtee ähkien kiskomaan velttoa, tyrmättyä työläistä peremmälle konehuoneeseen.
<spyrreh>: Cathryn jäi seuraamaan aloillaan, mutta jännittyneenä kuin valmistautuva eläin kun kauhistunut siviili pakeni ovelle. Tämä sai eittämättä useammankin pikaisen ja laskelmoivan katseen peräänsä kuin nainen olisi yrittänyt arvioida kuinka nopeasti tämän voisi saavuttaa uudestaan... tai kuinka kauan tällä kestäisi paeta ulos saakka hälyttämään koko linnoituksen heidän peräänsä, mutta ei tehnyt elettäkään pysäyttääkseen tätä. Terävä huomio oli keskittynyt asetta pitelevään sotilaaseen joka piteli häntä vieläkin tähtäimen ikävämmällä puolella. Mies ei vastannut hänelle mutta ei vieläkään ampunut, eikä katti voinut olla heittämättä pientä varovaista katsetta kohti Reindaliakin. Kuitenkin se, mitä seuraavaksi tapahtui, nappasi hänetkin täydellä yllätyksellä. Katista irtosi pieni typertynyt äännähdys kun sotilas äkkiä iski varoituksetta pelastamansa miehen maahan, kaikkea muuta kuin kevyin ottein. Lyhyen hetken ajan hänkin osasi vain tuijottaa, ennen kuin päästi uuden terävän kirouksen ja kiristi otettaan sapelistaan, kuin valmistautuen harppaamaan eteenpäin ennen kuin sotilas alkaisi elämöidä. Hän oli jo luullut äkänneensä millaista vilunkia mies suunnitteli heidän varalleen.... mutta muukalainen keskeytti hätäisen askelen ja ajatukset nopeasti. Ase ei noussutkaan enää häntä kohti eikä minkäänlaista hälytyshuutoa nostettu, oikeastaan ennemminkin... päinvastoin. Cathryn räpäytti silmiään jo rehellisen tyrmistyneeseen sävyyn kun sotilas veti oven kiinni ja puhui heille. "Mitä... vilunkia tämä oikein on olevinaan? Miksi teit noin? Sanoinhan, että aiomme vain häipyä täältä. Sitähän te kaikki joka tapauksessa haluatte!" hän töksäytti viimein epäluuloisesti tovin varautuneen tuijotuksen jälkeen. Katti ei näyttänyt pitävän kiirettä tottelun suhteen, mutta toisaalta ei tehnyt heti oikein mitään muutakaan, yrittäen selvästi tonkia esille mikä koira tähän temppuun oli haudattuna.
<Sunbaron>: Reindalkaan ei selvästikään osaa saman tien päättää miten tähän pitäisi suhtautua. Hän puristaa pitelemäänsä työkalua tiukasti, selvästikin valppaana mahdollisen juonen varalta, mutta toisaalta on hyvin vaikea nähdä millaisesta juonesta voisi olla edes kyse. Jostakin kuitenkin selvästi... Sotilas ähkäisee, ilmeisesti enemmänkin kiskomansa miehen painosta kuin kissan kysymyksille, ennen kuin vilkaisee tätä kohti. Sitä seuraa enemmänkin varsinainen huokaisu. "Tämä tokeentuu kyllä kohta. Olisi helpompi jos sen saisi sidottua ennen kuin se herää. Mutta jos nyt välttämättä haluat tietää, niin koska olen tulossa mukaan", tämä tokaisee. Mies ei jää odottamaan sen enempää vastauksia kuin apuakaan, vaan jatkaa tyrmätyn kiskomista kohti raskaita, jyskyttäviä koneita. "Te olette ne Kaelin ystävät. Ja sikäli kuin mistään ymmärrän mitään, olette lähdössä joko hänen peräänsä tai vain pakoon. Joka tapauksessa minä olen tulossa mukaan. En vain tuossa äsken voinut alkaa pitämään asiasta elämää ennen kuin tämän sai pois päiväjärjestyksestä", tämä selittää noin nyt pääpiirteittäin kiskomisen ja ähkimisen lomasta. Mokoma on selvästikin turhauttavan työlästä, ja tämä heittää kaksikkoon tuskastuneen katseen. "Etsikää nyt edes sitten köyttä jos ette aio auttaa. Kun nyt kerran tästä piti tulla jo näinkin rumaa", mies puuskahtaa.
<spyrreh>: Muukalainen ei ollut saamassa osakseen suurtakaan luottamusta, mutta hämminkiä ja epäluuloa senkin edestä. Cathryn odotti terävästi yhtä varuillaan kuin Reindalkin, kun sotilas kiskoi tyrmättyä miestä peremmälle huoneeseen. Kun tämä viimein vastasi nainen kohotti nyt selvemmin kulmiaan saamalleen vastaukselle. Tämä käänne oli selvästi odottamaton ja epäilyttävä eikä petomainen nainen salaillut tuntemuksiaan... mutta halusi tai ei, oli pakko silti myöntää että sotilaan tokaisussa oli peränsä. Katti epäröi hetken sormeillen puristamaansa sapelia kunnes viimein sihahti ja heitti Reindalin suuntaan varautuneen silmäyksen kehottaakseen toista pitämään silmänsä auki. "Vai niin? Mitä sinä tiedät meistä ja aikeistamme? Tai siitä nulikasta?" Hän tokaisi, työntäen kuitenkin sapelinsa viimein käsistään. "...ja mikä saa sinut haluamaan näin epätoivoisesti pois täältä?" lisättiin vielä pitkän, pistävän katseen keralla. Kuitenkin nainen oli kaiketi viimein tullut tulokseen ettei sotilas aikonut ampua häntä välittömästi selkään, ja harppoi lopulta rivakasti kohti hyllyjä ja työkaluja. Halutun köyden löydettyään hän suuntasi takaisin, ja kumartui itsekin silmäämään lähempää tilannetta tajuttoman tuntumassa. Oudot käänteet seurasivat näköjään taas toisiaan...
<Sunbaron>: Jatkuvat kysymykset eivät selvästikään miellytä jo muutenkin rehkivää miestä, mutta kaiketi ne ovat ymmärrettäviä. Huokaisten tämä päätyy taas vastaamaan. "Siitä nulikasta tiedän sikäli, että pidin hänet hengissä tässä uppoavassa laivassa ja katsoin hänen peräänsä, kunnes hänet vietiin täältä. Ja teidän aikeistanne tiedän tuon verran", tämä tokaisee ja heittää varsin paljonpuhuvan katseen auki kiskotun luukun ja Reindalin puristaman, pahoinpidellyn työkalun suuntaan. Hän vilkaisee itsekin sitä aavistuksen hämillään. Tämä ei tosiaan näytä erityisen näppärältä noin nyt rysän päältä yllätettynä. "Ja tarvitseeko sinun edes kysyä, miksi haluan pois täältä? Ettepä näytä itsekään aikovan viihtyä täällä juuri pidempään. Olen ehkä vanha, mutta mieluummin elän vielä muutaman vuoden pidempään. Ja arvailisin että aiotte etsiä sen nulikan käsiinne, mikä sekin sopii minulle. Ymmärtääkseni hänellä oli vaikeuksia jonkin väen kanssa", sotilas jatkaa. Loppujen lopuksi yhden ainoan tiedottoman miehen kiskominen takaisin nukkumapaikkaansa ja köyttäminen sinne ei vaadi aivan uskomattomia. Kun kissa lopulta suostuu tuomaan köyden, on homma hoidettu nopeasti. Tämä ei vielä osoita virkoamisen merkkejä, mikä on kaiketi vain ja ainoastaan hyvä. Sotilas tarkastaa hetken työnsä jälkeä, ennen kuin sulloo likaisen rukkasen miehen suuhun vaientaakseen tämän mahdolliset myöhemmät valitukset. "Noniin. Ja sitten asiaan. Te aiotte ilmeisesti ryömiä seinien sisään etsimään... mitä sitten etsittekään? Hyvä suunnitelma. Joskaan en ole varma miten hyvässä kunnossa nuo paikat ovat", mies tokaisee lopulta ja suo uuden silmäyksen kaksikolle.
<spyrreh>: Muukalaisen turhautuneisuus kysymysten edessä tuskin jäi huomaamatta, mutta epäluuloinen Cathryn ei tuntunut hetkahtavan moista sivuseikkaa. Hänelle itselleen kysymykset (sekä epäilemättä liuta vielä esittämättömiäkin vastaavia) olivat eittämättä hyvin oleellisia... vaikka naisen katseesta näkikin että hän arvioi parhaillaan kuinka paljon muukalaisen kertomasta saattoi uskoa. Huolimatta ilmeisestä epäluottamuksestaan, sotilaan sanat saivat olennon silti vaikenemaan ja sulattelemaan kaikkea tovin verran. "...psh. Arvelinkin ettei se omillaan olisi pötkinyt pitkällekään. Hölmö puhui sittenkin sivu suunsa" hän jupisi puoliääneen, jättäen hieman epäselväksi oliko tämä oikea vastaus vaiko enemmän yleistä manausta. Joka tapauksessa, epäilyksistään huolimatta nainen ei tainnut vielä löytää epäilyttävää tarttumapintaa... tai ainakaan ilmaissut sitä. Muukalaista silmäiltiin vieläkin varautuneesti mutta tämä oli silti onnistunut saattamaan heidät sen verran ikävään tilanteeseen ettei valinnanvaraa oikein ollut. Hän empi vielä hetken sidotun miehen tuntumassa ja nyökkäsi sitten epäröiden, heitettyään vielä hankalan katseen Reindaliin. Kaiketi.... vanhan sotilaan tarinassa oli järkeä, tai ainakin tarpeeksi perustelua sille että tämäkin halusi muualle. Kokenut mies eittämättä näki itsekin laivan uppoavan, siinä missä hekin. "...niin kaiketi. Varmaankin meidän on yritettävä, ei kukaan muukaan sitä tee. Jos se nulikka nyt on vielä elossa" hän vastasi viimein, ja suoristautui itsekin. Katti kyhnytti niskaansa aavistuksen kiusallisesti kun muukalainen kiinnitti huomiota heidän aikaansaannoksiinsa, ja vilkaisi itsekin lattiassa ammottavaan revittyyn luukkuun. "Me... suunnilleen niin. Meillä on jo... keinomme, mutta veneemme tarvitsee osia. Ja me tarvikkeita sen verran että selviämme seuraavaan kylään" myönnettiin lopulta, jokseenkin suoraan. Taisi kuitenkin olla jo aika selvää missä mentiin, ja jos muukalainen suunnitteli jotakin typerää, niin... hän ei ainakaan onnistunut arvaamaan mitä se olisi. Sen sijaan tämän motiiveissa oli jonkin verran enemmän tolkkua, vaikka mies sai vieläkin terävän katseen osakseen köytetyn siviilin ylitse. "Meillä... ei taida olla vaihtoehtoja tähän hätään. Jos otamme sinut mukaamme, voimmeko luottaa ettet kaavaile mitään typeryyksiä? Voin vakuuttaa että olemme molemmat vikkelämpiä kun nämä kirotut kapineet eivät jyskytä korvissamme, jos tulee tarpeeseen. Sinä et aiheuta hankaluuksia meille, niin mekään emme tee niin sinulle, hmm?" katti töksäytti, jääden sitten mittailemaan sotilasta katseellaan. Käänne oli hyvin epävarma ja epäilyttävä hänen makuunsa, mutta.... no. Oli kaiketi yritettävä pelata sillä kädellä minkä sattui saamaan. Aikaa oli kuitenkin liian vähän tuhlattavaksi.
|
|
|
Post by spyrre on Jan 16, 2018 0:23:10 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal alkaa vihdoin selvitä hurmehumalastaan. Hän huojahtaa kevyesti ja ravistelee päätään taustalla. Totta puhuen mies näyttää kuitenkin huomattavasti elinvoimaisemmalta kuin useimmiten samanlaisen tempun jälkeen - toisin sanoen elävältä ihmiseltä eikä kävelevältä ruumiilta. Aavistuksen pökertyneesti hän nakkaa pahoinpidellyn työkalun kädestään sivuun. "Minusta tuntuu, että olisin voinut aiheuttaa teille jo aivan tarpeeksi hankaluuksia äsken ilman tätä vaivannäköäkin", vanha sotilas huomattaa tyynesti, ennen kuin kuitenkin nyökkää kummallekin. "Minä en aio könytä noihin hormeihin. Mutta yritän päästä sisään asevarastoon ja avata teille luukun sitä kautta. Ette pääsisi sinne kuitenkaan ilman näitä", tämä jatkaa ja kohottaa äkkiä näytille renkaan, josta roikkuu useita pieniä avaimia. Kaikella todennäköisyydellä se oli vielä äsken kolkatun miehen omaisuutta. "Minä olen Alard. Pitäkää kiirettä niissä putkissa", tämä vielä tokaisee konehuoneen ovelta, ennen kuin kiskaisee sen auki ja katoaa näkyvistä. Oven kolahdettua kiinni tilan täyttää taas koneiden jyskytys. Reindal on hetken vaiti, ennen kuin katsahtaa sitten Cathryniin. "Meidän olisi varmaankin paras tehdä kuten hän sanoi", hän osaa lopulta ehdottaa tönkösti.
<spyrreh>: Asiat olivat eittämättä juuri päätyneet varsin... odottamattomalle kannalle juuri äsken, monellakin tavalla. Cathryn eittämättä olisi tarvinnut hetken setviäkseen kaiken kunnolla, mutta nyt aikaa ei moiseen ollut. Hän mittaili tyynielkeistä sotilasta katseellaan tämän puhuessa, kohottaen sitten aavistuksenverran kulmiaan kun tämä veti esiin nipun avaimia. Hän päätyi näyttämään aavistuksen kiusaantuneelta mutta nyökkäsi kuitenkin lopulta hieman pitkin hampain vanhemman miehen tokaisulle. Tämä.... kuulosti suorastaan kiusallisen helpolta nyt, varsinkin kaiken heidän pähkimisensä jälkeen... mutta jos mieheen todella oli luottaminen, oli tämä kaiketi käänne parempaan. Tai niin hän yritti vakuuttaa itselleen luimistelun lomasta.
"Mmh. Cathryn. Ja hän on Reindal. Pidä oma lupauksesi tästä, niin me teemme samoin" hän kuittasi sotilaan perään kun tämä kaikkosi konehuoneen ovelta. Nainen pälysi vielä tämän perään ennen kuin irvisti ja käänsi katseensa viimein tarkkaavaisemmin kohti Reindalia, joka näytti olevan toipumassa äskeisestä koitoksestaan. "Oletko kunnossa?" hän ei voinut olla tiedustelematta hieman varuillaan, epäilemättä muistaen tällaisen aiemmat seuraukset. "....emme kai voi muutakaan. Ei aavistustakaan miten tuo onnistui seuraamaan meitä tänne juuri nyt, mutta... Kai hän olisi voinut kannella meistä samantien jos olisi aikonut" hän puuskahti, ja kääntyi sitten poimimaan tavaransa maasta. Petomainen nainen vilkaisi vielä kerran ristiriitaisesti ympärilleen ennen kuin harppasi kohti auki rujosti kiskottua luukkua, valmiina pudottautumaan sisään ja tarttumaan toimeen. Kävi tässä kuinka kävi, oli jo liian myöhäistä katua joka tapauksessa.
<Sunbaron>: Reindal vetää henkeä, ennen kuin nyökkää Cathrynille. "Minä selviän. Niin paljon kuin karsastatkin sitä, sen valkean ritarin puoskarointi sai paljon aikaan", hän vastaa. Melkeinpä kokeilevan tarkoituksenmukaisesti hän puristaa kätensä nyrkkiin ja tuijottaa sitä hetken, kuin arvioiden sen voimaa. Mokomaan ei kuitenkaan ole aikaa juuri nyt. "Mene edeltä. Sinä selviät paremmin tuolla", Reindal tokaisee, silmäillen samalla innottomasti seinässä ammottavaa, mustaa aukkoa. Hormi haisee tunkkaiselta ja saastaiselta, eikä siellä nuohoaminen tosiaankaan innosta. Mutta minkäs teet. Kaikesta huolimatta Reindal seuraa Cathrynia hormiin ilman sen suurempaa valitusta. Ja kuten arvata saattaa, se paljastuu heti kättelyssä juuri niin pölyiseksi, tunkkaiseksi, saastaiseksi ja nuhjuiseksi kuin voisi olettaakin. Ilmastointikanavien läpi liikkuminen on hidasta ja työlästä. Niissä on sen verran tilaa ja kädensijaa, että ne on eittämättä tarkoitettu kuljettaviksi, mutta mukavuutta ei ole mietitty. Ahtaita, mutkaisia, nousevia ja laskevia putkia, jotka ovat koko muun rakennuksen tapaan peruslaatuisen epämiellyttävästi muovattuja. Kuin valtavia suolia. Tai ainakin Reindal olettaa suolien olevan sellaisia. Joka tapauksessa ne ova tunkkaisia ja saastaisia. Ja täynnä kutsumattoman elämän jälkiä. Pienet eläimet rapistelevat pakoon kaksikon edestä, kaikkialla on vanhoja jätöksiä ja ilmassa on pistävä haju. Hormit ovat pimeitä ja haarautuvat monesta kohtaa. Paraskin arvailu suunnasta on surkeaa summamutikkaa. Mutta silti, ties kuinka monennen työlään, tiukan mutkan jälkeen, edessä häämöttää äkkiä selkeämpää valoa. Ahtaan hormin sivussa on avonainen luukku, josta tunkee sisään valoa. Sieltä ei kuulu mitään, ja kauempaa on mahdotonta sanoa mitä siellä edes on, mutta tuskinpa ilmastointikanavia pidetään aukikaan muuten vain. Toivottavasti ainakaan...
<spyrreh>: Petomainen nainen silmäili toista hetken, aavistuksen luimistaen Reindalin toteamukselle ritarista, kunnes kuitenkin puuskahti ja nyökkäsi. Halusi myöntää sitä tai ei, oli hänenkin kaiketi pakko laittaa merkille että mies oli eittämättä nyt melkoisesti paremmassa kunnossa saamansa avun vuoksi... ja kaiketi hänkin, kaiken huomioon ottaen. Tämä sai siltikin katin puuskahtamaan uudestaan. "Mmh. Olisi kai pitänyt ottaa selville mitä se tökötti oli mitä se käytti.... ja ehkä hankkia sitä mukaan varmuuden varalta. Nyt tosin taitaa olla jo liian myöhäistä siihen" Cathryn totesi hieman latteasti, kunnes kääntyi ilmastointikanavan suuntaan. Tänne astuminen ei houkutellut häntäkään... mutta hänkään ei jäänyt nyt valittamaan tai miettimään liikoja. "Varo ettet jää kiinni mihinkään. Yritä pysyä perässä" hän tokaisi taakseen, ennen kuin luikahti luukusta. Liikkuminen kummallisissa ahtaissa käytävien verkostoissa oli kaiketi aavistuksen vähemmän tuskaista ketterälle kissalle kuin Reindalille, mutta tämäkään tuskin teki siitä helppoa edes hänelle. Paikka oli omiaan sotkemaan suuntavaistoa ja aisteja vielä enemmän kuin tilavammat käytävät... mutta ainakin koneiden kammottava jymy jäi taaemmas. Cathryn joutui terästämään aistejaan aivan vain pysyäkseen edes suunnilleen perillä missä mentiin... ja siltikin hän ei voinut olla epäilemättä useammankin kerran että he olivat menneet harhaan pahemman kerran. Kuitenkin, viimein ahtaassa loukossa välähti selkeämpää valoa. Kulman takaa eteen ilmaantuva avoin luukku sai naisen seisahtumaan säpsähtäen, ja hän kohotti aavistuksen verran kättään perässä tulevalle Reindalille. Tovin hän piti silmällä aukkoa sekä ääniä tämän takana kunnes liikkui eteenpäin ja kurkisti ulos jos ei saanut aisteihinsa mitään loputtoman epäilyttävää. Hän ei voinut olla olematta vieläkin jokseenkin varautunut Alardin motiiveista, mutta.... kaiketi mieheen olisi luotettava, ainakin siihen asti että tämä osoittaisi merkkejä jostakin epämiellyttävästä.
<Sunbaron>: Nopealla vilkaisulla luukun takana odottaa suurehko huone, jossa ei ainakaan äänien perusteella ole erityisen paljoa väkeä... jos ei lasketa niitä kahta jalkaa, jotka seisovat luukun edessä, siitä poispäin. Nopealla arviolla ne kuuluvat sotilaalle, mutta toisaalta on hyvin vaikea sanoa, kuuluvatko ne juuri tietylle sotilaalle. Olettaa sopisi. Reindal pysähty jännittyneesti hieman kauemmas Cathrynistä. Hormissa ryömiminen ei tosiaan ole millään tavalla miellyttävä kokemus, etenkin kun kaksikon on varottava jokaista liikettään turhan kolinan välttämiseksi. Koko paikka on yhtä ahdistavaa, tukahduttavaa loukkoa, ja jo se itsessään tuntuu saavan vainoharhaiseksi. Ja siltikään hän ei voi muutakaan kuin odottaa toisen takana ja tarkkailla tämän aikeita...
<spyrreh>: Vainoharha oli epäilemättä tarttunut molempiin, ja Cathryn lähestyi avonaista luukkua jännittyneesti sekä liioitellunkin varovaisesti. Rehellisesti hänkin joutui puremaan hammastaan klaustrofobiaa vastaan saastaisessa ja ahtaassa loukossa, mutta pakottautui liikkumaan hitaasti kohti valoa. Yhtälailla hitaasti toinen käsi veti vyöltä valmiiksi esille tikarin kun hän lähestyi luukkua. Pikainen vilkaisu paljasti aukon tosiaan avatuksi ja avoimeksi kuten luvattua... mutta tämä paljasti myös nopeasti jalkaparin huoneessa heidän edessään. Nainen tarkasteli hiljaa näkymää, yrittäen parhaansa mukaan varmistua siitä että lähistöllä ei ollut muita... kunnes viimein hivuttautui lähemmäs ja työnsi päänsä varovasti ulos. Terävänä ja aistit valppaina hän antoi katseensa pyyhkiä näkemänsä yli, jo valmistautuen toimimaan jos edessä odottaisi jonkinlainen ansa. Silläkin uhalla, että näissä olosuhteissa tehtävissä saattaisi olla melko vähän, varsinkin tuliasetta vastaan.
<Sunbaron>: Ensinäkemältä, alakenosta ja aivan liian läheltä, on vaikea arvioida luukun edessä seisovasta sotilaasta tarkemmallakaan vilkaisulla mitään erityisen tähdellistä... ellei jonkin ihmeen kautta pysty sanomaan jotakin merkittävää tämän takapuolesta. Muuten huone näyttää tosiaankin jonkinlaiselta varastotilalta. Nopealla vilkaisulla varustevarastolta. Seinien vieriä reunustavat erilaiset tarpeet, jollaisia voisi olettaa näkevänsä sotilaspartiolla tai erämaassa muuten kulkevilla. Äkkiä mies liikahtaa kärsimättömästi ja katsahtaa jalkoihinsa. Lienee jonkinlainen osoitus Alardin hermoista, ettei hän päästä mitään ääntä tajutessaan jalkoihinsa ilmaantuneen kissapetomaisen pään. Hänen silmänsä leviävät ja hän hätkähtää, mutta astuu sitten vain nopeasti sivuun. Samalla hän kohottaa sormea huulilleen hiljaisuuden merkiksi ja osoittaa huoneen ovea kohti, siihen malliin että sen takana lienee väkeä. "Hiljaa. Sanoin että minut käskettiin järjestämään varastoa. En voi olla tässä kaukaa, ottakaa mitä otatte ja kiertäkää muut varastot läpi. Ne ovat tästä eteenpäin sitä hormia pitkin", mies kuiskii. Hän viittaa nopeasti ympärilleen himmeästi valaistussa varastossa. Aseita ei näy, mutta matkatarpeita ainakin.
<spyrreh>: Pikainen tarkempikaan katse sisälle huoneeseen ei paljastanut ainakaan vielä enempää uhkia... lukuunottamatta aivan heidän edessään seisovaa sotilasta. Oli vaikeaa saada takaapäin täyttä varmuutta kuka tämä oli ja Cathryn luimisti epäluuloisesti. Hän kohotti aavistuksen tikariaan, miehen kuitenkin äkkiä liikahtaessa ja kääntäessä päätään katsomaan alas. Tämä lopulta varmisti miehen Alardiksi... ja sen, että tämä oli kaiketi pitänyt sanansa. Mustaturkkinen olento kuunteli vaiti kun mies hätkähti ja kertoi tilanteesta. Nainen siristi kiiluvia silmiään ja nyökkäsi sitten, ennen kuin viittasi Reindalille takanaan ja hivuttautui ulos luukusta. Oli toimittava nopeasti... vaikka tämä eittämättä kävi näin odotettua helpommin Alardin avustuksella. "Otetaan vain mitä tarvitsemme" hän toisti hiljaa sihahtaen, lykäten ohimennen käteensä vetämänsä tikarin paikalleen. Sen enempää hänkään ei tuhlannut enää aikaa, vaan kävi toimeen. Hän veti pikaisesti hyllyiltä tarvikkeita laukkuunsa, heittäen samalla etsivän katseen ympärilleen. Veneen etsittyä moottoria ei saanut unohtaa tai yritys loppuisi lyhyeen.
<Sunbaron>: Alard suuntaan nopeasti ovelle, viittoen kaksikkoa samalla pysyttelemään hetken matalana. Sitä ennen hän kääntyy kuitenkin katsomaan vielä näitä hetkeksi. "Se veneen osa jota etsitte on eri paikassa. Taaimmaisessa varastossa. Aseet ovat sitä ennen. Minä odotan teitä konehuoneessa", hän toteaa. Ja sitten hän avaakin jo oven ja livahtaa sen raosta. Se on auki vain hetken, eikä toisella puolella näy ketään, joka saattaisi huomata tunkeilijat. Oven takaa kuuluu muutama oven tukahduttama, vaihdettu sana, ennen kuin tulee hiljaista. Reindal kiskoo itsensä hiljaa ylös tuuletusaukosta ja suoristautuu varovasti, arvioiden ympäristöään. Huonossa valossakin pystyy toteamaan, että varasto on tarkoitettu erilaisille erätarpeille ja muille varusteille. Sellaisia tarvitsevat kaiketi lähinnä linnakkeen partiot. Leiriytymistarpeita, suojaviittoja, jopa hengityssuojaimia ja lamppuja. Paljon hyödyllistä tavaraa. "Jätä leiritarpeet. Vain välttämättömät", Reindal vastaa Cathrynille, ennen kuin käy itsekin toimeen. Aivan ensiksi hän etsii käsiinsä paksun, vahatun repun. Edellinen jäi kauas taakse, niin kauas että siitä tuntuu olevan jo pieni ikuisuus. Varovasti hän alkaa täyttää sitä tavaralla kokeneen matkaajan elkein. Myrkyltä ja säältä suojaavia varusteita. Paksu huopa. Tulentekotarpeet. Varastosta löytyy jopa valtakunnan ihmeiden jäänteitä. Kaikenlaisia pieniä kojeita, joista voisi eittämättä olla paljonkin hyötyä. Mutta ne ovat hankalakäyttöisiä, raskaita ja herkkiä - ja epäluotettavia. Suurin osa niistä saa jäädä. Myönnytyksiäkin tulee tehtyä. Reindal äkkää erään hyllyn perällä muutaman tulettoman lampun. Nopea kokeilu paljastaa niiden toimivan yhä. Kaikessa hiljaisuudessa hän ojentaa yhden Cathrynille ja korjaa toisen omaan laukkuunsa. Kaasunaamiot suodattimineen ovat myös liian kutsuvia syrjään jätettäväksi, olivatpa miten herkkiä ja kömpelöitä tahansa. "Olemme kuoleman omia jos jäämme kiinni", mies mutisee enemmänkin itselleen kuin omia varusteitaan täydentävälle Cathrynille. Tavallisemmankin tavaran varastamisesta seuraisi ankaria rangaistuksia. Ja osa siitä mitä he nyt ottavat on huomattavasti harvinaisempaa ja arvokkaampaa - ja ennen kaikkea linnakkeen omaisuutta. Mutta hätä ei lue lakia.
<spyrreh>: Cathryn vastasi Alardille suunnilleen nyökkäyksellä ja epämääräisellä mutinalla kun mies antoi neuvonsa ja astui sitten ulos ovesta. Hän seurasi tiukasti vanhaan sotilaan elkeitä ja ääniä varsinkin kun toiselta puolelta kuului hiljaista puhetta. Siltikin, kaikesta varauksesta huolimatta, vanha mies tuntui pitävän sanansa ja viimein pitkäkyntinen käsi laskeutuikin miekan kahvalta. Kun Reindalkin kömpi esille kissa oli jo työn touhussa. Cathryn valikoi nopeasti tarpeellisia välineitä pyöritellen näitä käsissään varmistaakseen esineiden kunnon, ennen kuin lykkäsi nämä laukkuunsa. Nainen myötäsi Reindalin kehotusta hymähdyksellä työntäessään itsekin pikaisesti esineitä laukkuunsa, pakaten mukaansa myös Reindalin ojentaman lampun. "Hmh. Toimitaan sitten nopeasti. Tarvitsemme vielä ruokatarpeita" hän ei varsinaisesti kohottanut päätään vastatessaan hiljaa toisen mutinoihin. Tämä oli epäilemättä vähintäänkin tyhmänrohkeaa... mutta tuskin lopulta ensimmäinen tai viimeinen kerta kun he yrittäisivät jotain sellaista. Katin kasvoilla kävi viimein pieni kevyt virne ja hän nykäisi laukkunsa takaisin olalleen. "Valmista?" tämä heitti Reindalin suuntaan kysyvän katseen ja asteli sitten taas kohti luukkua, valmiina livahtamaan eteenpäin. Vielä vähän, ja heillä ehkä olisi kaikki mitä he tarvitsisivat...
|
|
|
Post by spyrre on Jan 18, 2018 23:45:04 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal nyökkää Cathrynin kysymykselle. Varastossa on kaikenlaista hyödyllistä, mutta edempänä odottaa kaikkea yhtälailla tärkeää - puhumattakaan siitä, ettei kaksikon tosiaankaan kannata jahkailla liian kauaa yhdessä paikassa. Juuri nyt moni asia voisi mennä pahasti pieleen. Hän vilkaisee vielä nopeasti ympärilleen, mutta ei löydä mitään vilkaisemalla hyödyllistä. Niinpä mies seuraa kissaa takaisin tuuletuskanavaan. Sen vetäminen perässä kiinni ääneti on hankalaa, mutta onnistuu ilman sen suurempia. Kaikeksi onneksi kaksikon ei tarvitse rämpiä toista kertaa yhtä pitkälle. Vain hieman pidemmän matkaa kanavaa pitkin odottaa toinen luukku. Se on lukittu, mutta Alardin antamat avaimet kyllä avaavat sen. Seuraavan luukun takaa paljastuva tila on huomattavasti edellistä suurempi. Nopeakin vilkaisu paljastaa syyn: kyseessä on asevarasto. Raskaat aseet, panssarit ja muut sodan varusteet reunustavat huonetta ja täyttävät sen lattiatilaa telineissä ja kannattimissa. Huone on hämärä, mutta aseet erottuvat silti selvästi. Kaikeksi onneksi se on myös tyhjä. Reindal kohottautuu varovasti Cathrynin jäljessä pystyyn ja tarkkailee hetken ympäristöään. Kaksikon aseistus on yhtä vähissä kuin kaikki muukin, ja heidän nyt kantamansa ovat pelkkiä kehnoja korvikkeita. Paikka näyttää siltä, että saattaa tarjota jopa tilaisuuksia hieman kohentaa tilannetta...
<spyrreh>: Ainakin tähän mennessä salamyhkäily onnistui odotettua paremmin, kaiken huomioonottaen, mutta Cathrynkaan ei selvästi halunnut leikkiä nyt onnellaan sen enempää kuin oli pakko. Hän odotti sen aikaa kun Reindal seurasi vedettyään luukun kiinni perässään, ja suuntasi sitten varovaisesti ja valppaasti eteenpäin. Seuraava uloskäynti löytyikin melkoisesti lähempää. Petomainen nainen jäi jälleen hetkeksi tarkkailemaan tilannetta kunnes viimein työnsi luukun auki ja kömpi ulos. Katse kiersi hämärää huonetta samalla kun Reindalkin kapusi ulos hänen jäljessään, eikä nainen voinut olla päästämättä pientä myhähdystä. Tavaraa oli melkoisesti... ja selvästi parempaa kuin mitä heillä oli nyt käsissään. Kissa vilkaisi olkansa ylitse ja astui sitten rivakasti tutkimaan tarjontaa hyödyllisten löytöjen toivossa. Pelkästään hänen sapelinsa ei lopulta riittänyt erityisen pitkälle, ja jousellakin oli epäilemättä melkoiset rajoituksensa.
<Sunbaron>: "Noita tunneleita pitkin ei suuria viedä", Reindal muistuttaa kissaa, joka on selvästi käymässä kärkkäästi tutkimaan asevarastoa tarkemmin. Tiukissa hormeissa liikkuminen edellytti kaksikolta jo näinkin aivan tarpeeksi paljon huhkimista, eikä niiden läpi varmasti edes pystyisi runnomaan pitkiä aseita rai raskaita panssareita. Näissäkin konsteissa on selvästi huonotkin puolensa. Joka tapauksessa hänkin astuu lähemmäs tarkastamaan paikan. Nopeallakin vilkaisulla on helppo todeta, ettei läheskään kaikki tarjolla oleva ole erityisen kummoista. Varusteita on kyllä, mutta suuri osa niistä on selvästi käytössä. Lisäksi moni ase ja suojus on useaan kertaan korjattu ja kunnostettu, tai krkeaa ja osaamatonta tekoa. Mutta on välissä parempiakin. Hyvää, huolella pidettyä, vahvaa metallia. Reindal kulkee vaitonaisesti aseiden ja panssareiden keskellä, tarkastaen niitä nopeasti ja jättäen suurimman osan hypistelemättä. Suuri osa tavarasta on heikompaa ja tavanomaisempaa laatua. Rajamaan tavaraa, suurimmaksi osaksi uutta ja krkeanpuoleista. Pitkiä keihäitä ja muita varsiaseita on paljon, kuten myös kookkaita ja raskaita. Niitä ainoita, joilla on mitään toivoa tehdä todellista tuhoa erämaan kauhuille. Niitä, joita he eivät tietenkään voi ottaa mukaansa. Panssariakin on, ja suuri osa siitäkin on karkeanpuoleista. Äänekästä metallia, joka on paras jättää sikseen. Erilaisia suojuksia lojuu omilla summittaisilla paikoillaan. Suuri osa niistäkin on käytössä. Varastoa kiertäessä on helppo nähdä, että suuri osa sen sisällöstä on totta puhuen tuotu myöhemmin tänne. Valtakunnan linnakkeen asevarastossa tuskin säilytettiin aikanaan heittokeihäitä tai varsijousiakaan. Tuliaseita, todennäköisemmin. Niitä on vieläkin, mutta enää ne eivät riitä täyttämään koko asevarastoa. Reindal pysähtyy pidemmäksi aikaa tutkimaan erilleen muista, tarkemmin varastoituja tuliaseita. Suurin osa niistä on samankaltaisia kuin sotilaiden käyttämät; kookkaita, kömpelöitä ja raskaita. Tuhovoimasiakin, tosin. Harva niistä on hyväkuntoinen, vaikka ne näyttävätkin huolletuilta. Aika ja osaamattomuus ovat jäytäneet niitä pahasti. Lopulta Reindal löytää etsimänsä. Siellä täällä, kaiken muun joukossa, on parempia paloja. Valtakunnan aseita. Muitakin kuin tuliaseita, siis. Parempaa, kestävämpää metallia. Terävämpiä teriä. Parempia aseita, joiden metallia hän ei osaisi edes nimetä. Niitä on vähän, mutta joitakin kappaleita kuitenkin. Hän jää itse tutkimaan niitä.
<spyrreh>: "Mmh. Ei oikein. Toivottavasti löydämme jotain... kätevämpää" Cathryn mutisi vastaan silmäillessään hyllyjä ja telineitä ympärillään. Reindalin sanat pitivät epäilemättä paikkansa... jo liikkuminen käytävissä täyteen ahdetun laukun kanssa oli hankalaa, ja oli pakottanut hänet jättämään jousensa toiseen päähän. Lisäksi, hän ei voinut olla kaikesta huolimatta empimättä hieman ympärilleen katsellessaan. Suuri osa varusteista näytti karkealta ja raskaalta, ja nainen jätti nämä suosiolla paikoilleen, työntäen vain ohimennen hyllyltä nappaamansa jämäkät nahkarannekkeet laukkuunsa. Pian hän hoksasikin Reindalin seisahtuneen kiinnostuneen näköisenä tutkimaan jotakin. Katti kohotti kulmiaan ja suuntasi miehen luokse. "Löysitkö jotain?"
<Sunbaron>: Reindal vilkaisee Cathrynia kohti kun kissa siirtyy tarkkailemaan hänen puuhiaan. Hän viittaa kädellään nopeasti pienempään sivutelineeseen, johon parempi varustus tunnutaan asettaneen erilleen muusta. Aseet ovat melko koristelemattomia, jopa omalta osaltaan pelkistettyjä, mutta niiden muotoilussa on silti jotakin melkein seremoniallista. Siihen se tosin jääkin, sillä nopeakin käsittely riittää kertomaan kenelle tahansa tottuneelle, että nämä aseet on tarkoitettu käyttöön. Niissä on outoa painoa. Ei suoranaista raskautta, enemmänkin määrittelemätöntä jämäkkyyttä. Hän itse tutkii parhaillaan kirvestä, jonka varsi on ohuehko ja metallia. Pää liittyy siihen saumattomasti. "Sinun luulisi saavan jotain irti noista", mies tokaisee ohimennen ja viittaa muihin aseisiin. Niiden joukossa on muutama kapeahko sapelikin. Kaikki samanlaista kylmää, melkeinpä saumatonta metallia. Teräviä mutta oudon himmeitä. Muitakin aseita on, mutta ne kaikki noudattavat samaa kaavaa. Olipa miten oli, kumpikin kaksikosta varmasti tietää käsillä olevan kunnollisia aseita. Valtakunta valloitti tulella ja tuliaseilla, mutta varusti sotilaansa kuitenkin myös julmilla aseilla. Kestävillä, tappavilla terillä, joille valloitettavien teräs ei vetänyt vertoja.
<spyrreh>: Reindalin silmä oli selvästi löytänyt jotakin heidän vaivansa arvoista, ja Cathrynkin valpastui jäädessään katselemaan toisen osoittamia esineitä. Nämä erosivat selvästi muusta tavarasta ja nainen kurottikin kätensä uteliaasti. Kun hän poimi himmeän terän käteensä, katti ei voinut olla viheltämättä hiljaa hampaidensa välistä. Kapea sapeli oli ilmeisen hyvää tekoa vaikkakin kepoisempi kuin hänen vyöllään kantamansa... mutta siltikin, hän saattoi tuntea kädessään jo nyt tämän tarkan painotuksen ja ilmeisen tappavuuden. "Katsohan mokomaa" hän totesi. Ohimennen tummat sormet pyyhkäisivät vyöllä riippuvaa nyt yksinäistä sapelia ennen kuin kuitenkin hetken harkittuaan hän veti toiselle puolelle tämän toveriksi ripustetun, ilmeisen karkeamman miekan paikaltaan. Nämä sapelit eivät olleet täydellinen pari kuten edellinen matkan varrelle kadonnut, mutta uudessa terässä oli selvää potentiaalia. Vanha, melkoisesti tavanomaisempi ja ilmeisen kärsinyt miekka lykättiin sattumanvaraiselle hyllylle ja jätettiin sinne, katin tuskin katsoessa tämän perään. "Hyvä löytö. Linnakkeen väki tuskin arvostaa että kajoamme näihin, mutta jos aiomme tehdä näin joka tapauksessa..." nainen hymähti miehelle, vetäen sitten yhden lyhyemmistä tikareista tarkasteltavakseen. "Tuskin meitä voidaan tuomita kuolemaan kuin vain kerran, hmm?"
<Sunbaron>: Reindal katsahtaa naiseen, mutta hymähtää sitten itsekin. Pakko myöntää, että sanoissa on perää. Sotilaat surmaisivat heidät jo joka tapauksessa, jos he jäisivät kiinni tästä. Parempi siis olla kursailematta. Hän pyöräyttää kirvestä vielä kokeilevasti kädessään, ennen kuin työntää sen vyölleen. Sitä seuraa nopeasti myös lyhyt terä, jotakin tikarin ja miekan välimailta. Aseet ovat tiedetysti arvokkaita ja hyvää tekoa, mutta on pakko myöntää, että niiden ulkomuoto on outo. Ne ovat suoralinjaisia, täysin tasapintaisia, sileitä ja kaikin muinkin tavoin melkeinpä kuin... työstämättömiä. Kuin ihmiskäsi ei olisi edes koskenut niihin. Niiden muodoissakaan ei ole mitään ylimääräistä. Kuin ne olisi tehty täysin koruttomasti, ilman mitään suurempaa työstöä valloittavien sotajoukkojen työkaluiksi. Niiden koko olemus vaikuttaa omalla tavallaan oudolta ja tähän maailmaan sopimattomalta. Mutta ne ovat hyviä aseita. "Otetaan mitä tarvitsemme ja jatketaan", mies toteaa lopulta. Hyviä aseita tai ei, niidenkään parissa ei kannata aikailla. Hän heittää vielä nopean katseen ympärilleen ja nyökkää sitten ohimennen kohti tuliaseita. "Täällä ei ole ammuksia. Mutta ota pistooli. Jousesi ei mahdu kaikkialle", hän tokaisee hiljaa.
<spyrreh>: Katti naurahti kevyesti itsekseen aavistuksen kuivaan sävyyn, lykäten itsekin tikarin vyölleen. Kukaties näin arvokkaiden esineiden ryöväys kovia kokevan väen käsistä tuntui varsin epämiellyttävältä jopa hänestä... mutta hekin tarvitsivat kaiken mahdollisen avun siellä minne he olivat suuntaamassa. Siinä missä yksi ase enemmän ei luultavasti pelastaisi linnaketta jos tämä sortuisi, saattaisi tämä hyvinkin pelastaa heidän henkensä... vaikka vartijat tuskin ajattelisivat asiaa näin jos sattuisivat saamaan heidät kiinni rysän päältä. Cathryn pyyhkäisi mietteliäästi sormellaan oudon, piirteettömän ja suoran terän ylitse, nyökäten sitten Reindalin toteamukselle... vaikka tämän viimeiset sanat saivat repaleiset korvat vetäytymään hieman. Nainen ei kuitenkaan epäröinyt hetkeä pidempään saadessaan itsekin tuliaseet näkyiinsä, vaan harppoi työntämään koruttoman, hyvin säilyneen esineen laukkuunsa. "Hmh... Se siitä. Entä se moottori? Oletko nähnyt mitään sen näköistä?" hän sihahti toisen suuntaan, heittäen itsekin vielä katseen ympärilleen. Tämä kapine olisi kuitenkin yksi tärkeimmistä löydettävistä tähän hätään.
<Sunbaron>: Reindal purdistaa päätään. "Ei täällä. Ehkä se on pidemmällä", hän osaa lopulta vain sanoa. Varasto on tarkoitettu selvästi pelkästään aseita varten. Hän vilkaisee kohti asevaraston ovea, ennen kuin osoittaa ilmastointikanavan luukkua. Parempi jatkaa matkaa. Kasassa alkaa olla pitkälti kaikki, mutta Alard puhui kuitenkin varastoista, ja hormi jatkuu vielä. "Mene edeltä. Liikut paremmin tuolla", hän kehottaa. Parempi hoitaa tämä loppuun.
<spyrreh>: Cathryn sihahti pienen kirouksen, mutta nyökkäsi sitten, vaikka heitti itsekin pienen kireän katsahduksen kohti varaston ovea. Mitä pidempään he joutuivat käyttämään tässä touhussa kävi kaikki vielä tulenaremmaksi... mutta homma ei ollut vielä ohi. Nainen veti laukkunsa jälleen olalleen ja suuntasi takaisin kanavaan, entistä syvemmälle näiden sokkeloon. He tuskin saattoivat tehdä nyt enää muutakaan. "Jos se ei ole täällä, olemme melkoisissa ongelmissa" hän mutisi, puoliksi itsekseen ja puoliksi Reindalille, teroittaen sitten jälleen aistejaan eteenpäin. Toivottavasti seuraava huone olisi yhtä tyhjä kuin edellisetkin...
|
|
|
Post by spyrre on Jan 20, 2018 23:34:50 GMT 3
<Sunbaron>: Tuuletuskanavassa odottaa tosiaankin vielä yksi luukku. Sen takana on yhtä hiljaista kuin muidenkin, eikä varovainen vilkaisukaan paljasta sen suurempia ääniä tai elämää. Luukun takaa paljastuukin samankaltainen hämärä varastohuone. Tämä varasto tosin on täynnä laatikoita ja kookkaampia, kulmikkaita silhuetteja. Ne on helppo todeta raskaiksi aseiksi, samanlaisiksi kuin muureilla. Ammuslaatikot on pinottu niiden lähettyville. Reindal kohottautuu jälleen Cathrynin perässä ja vilkuilee ympärilleen hämärässä. Raskaas, metalliset hahmot häämöttävät ympärillä kuin vaanivat konehirviöt. Kaikki on kuitenkin vaiti. "Se moottori voi olla täällä", hän toteaa lopulta. Ainakin ympärillä häämöttää mekaanisia kapistuksia.
<spyrreh>: Varautuneisuudestaan huolimatta Cathrynin oli myönnettävä että näkymä näytti jonkin verran lupaavammalta kun hän työnsi jälleen päänsä luukusta uuteen hämärään huoneeseen. Mustat, massiiviset ja kulmikkaat hahmot eivät olleet kutsuva näky, mutta ottaen huomioon mitä he hakivat, tämä voisi hyvinkin olla oikea paikka. Nainen kömpi hiljaa esille ja jäi hetkeksi odottamaan Reindalia ympärilleen katsellen. "Hmh. Parempi olisi" hän mutisi vastaukseksi, nyökäten sitten ympärilleen. "Ei auta kuin etsiä. Yritetään olla nopeita. Täällä on selvästi arvokasta tavaraa, kukaties vartiointiakin on enemmän" hän totesi ääntään madaltaen, ja luikahti sitten tutkimaan huonetta. Moottorin oli pakko olla jossakin.....
<Sunbaron>: Reindal tyytyy nyökkäämään vastaukseksi toiselle. Sanoissa on perää, eikä heillä ole muutenkaan syytä jäädä tänne kuhnailemaan. Eivät he konekiväärillä tai tykillä asioitaan selvitä. Siksi onkin parempi vain käydä asiat läpi nopeasti. Mies lähtee kiertämään huonetta eri suuntaan kuin kissa. Lähemmin katsoen suurin osa aseista näyttää olevan kaikkea muuta kuin toimintakelpoisia. Moni niistä on palasina tai muuten rikki. Kukaties niitä ei ole ollut aikaa korjata, tai mahdollisesti linnakkeessa ei vain ole ketään joka pystyisi siihen - huhuttua velhoa lukuunottamatta kaiketi. Loppujen lopuksi käyttökelpoiset aseet ovat todennäköisesti jo muureilla. Mutta jotakin kiinnostavaa huoneessa silti on. Puoliksi uteliaisuudesta, puoliksi moottorin löytämiseksi Reindal avaa varovasti yhden suljetuista, pehmostetuista laatikoista. Hän henkäisee hiljaa hämärässä. Laatikossa, sahajauhon keskellä, lojuu nyrkin kokoisia, pyöreitä kapistuksia. Niiden toisessa päässä on oudot navat. Heittopommeja. Vieläpä valtakunnan jäänteitä, eikä mitään kyhäelmiä. Mies ottaa varovaisesti yhden niistä käteensä. Se on raskas, mutta äkkiseltään sitä voisi luulla pelkäksi metallimöykyksi. Hän tuijottaa sitä hetken, ennen kuin työntää vaiti laukkuunsa - ja vielä toisen samanlaisen. Muita laatikoita tutkimalla mukaan tarttuu myös kourallinen luoteja. Ne näyttävät pistooleihin sopivilta, vaikka hän ei mikään asiantuntija olekaan. Joka tapauksessa tästäkin varastosta sattuu mukaan yhtä ja toista. Mutta tärkein, moottori itse, ei ole niin ilmeisesti käsillä... "Alard sanoi, että se on täällä", Reindal mutisee. Loppujen lopuksi tässäkään varastossa ei ole loputtomiin irtaimistoa, mutta laatikoita on silti useampi. Niiden tutkiminen yksi kerrallaan ei tosiaan tule olemaan nopea toimitus, eikä aikaa ole millään tapaa loputtomiin. Vaikka kukaan ei sattuisikaan juuri tähän varastoon, saattaisi tarkkasilmäinen huomata, ettei muissakaan ole kaikki aivan kohdallaan...
<spyrreh>: Etsintä alkoi hiljakseen saada kuumeisempaa sävyä, kun mahdolliset piilopaikat hupenivat yksi toisensa jälkeen. Ainakin Cathrynin suunnalta kuului vaiteliaita kirouksia kun nainen kävi läpi hyllyn tai laatikon toisensa jälkeen, ilmeisesti saamatta sen suurempaa menestystä kuin toinenkaan. Katti ei jäänyt tonkimaan paikkoja liikaa todettuaan ettei moottori ollut näkyvillä vaan siirtyi nopeasti aina seuraavan laatikon äärelle. Hänenkin käsiinsä tarttui joitakin pieniä ammuksia mutta suurimman osan näkemästään nainen jätti rauhaan... joko ajan puutteesta tai siksi ettei tunnistanut näkemäänsä. "Tietysti hän olisi voinut sanoa aivan mitä tahansa.... vaikka hän tähän mennessä onkin pitänyt sanansa" Cathryn mutisi vastaan, ja päätyi sitten höystämään sanojaan uudella värikkäällä kirousryöpyllä. Hän irvisti ja suoristautui laatikkonsa ääreltä, jääden hetkeksi silmäilemään ympärilleen kiiluvin silmin. "....kestää ikuisuus tonkia kaikki nämä läpi. Katsotaan jos löytäisimme missä sellaisten koneiden osia olisi enemmänkin. Pakkohan tällainen määrä on ollut lajitella jotenkin" hän sihahti, ennen kuin kävi toimeen. Laatikoiden sattumanvaraisen tonkimisen sijasta hän kulki peremmälle, yrittäen löytää jonkinlaista järjestystä kaaoksen joukosta.
<Sunbaron>: Reindal ei osaa sanoa mitään sen hyödyllisempää Cathrynin epäluuloisiin mutinoihin, mutta nyökkää kuitenkin tämän ehdotukselle yrittää etsiä moottoria hieman järjestelmällisemmin. Lopulta tämäkään varasto ei ole niin suuri, etteikö asiasta pystyisi tekemään jonkinlaista inventaaria. Hän seuraa toisen esimerkkiä. Loppujen lopuksi asiat on kuin onkin ladottu varastossa suunnilleen järkevillä, mutta puolivillaisilla tavoilla. Aseiden osia on siellä täällä, mutta ammuksia on pinottu tarkemmin. Räjähteitä ja raskaita ammuksia on laitettu omaan nurkkaansa (vaikka niitä ei paljoa olekaan). Kun hämärästä alkaa erottua jonkinlaista järjestystä, on myös helppo huomata, että vähemmän sotaisia koneiden osiakin on. Mutkikkaampaa rojua. Lopulta mies osoittaakin vaiti varaston seinustaa, jonka paikkeilla tällaista tavaraa tuntuu olevan enemmänkin - olkoonkin, että tarkka kissa tuskin edes tarvitsee sitä. Äkillinen ääni varaston oven suunnalta saa hänet hätkähtämään. Joku puhuu kuuluvalla äänellä. Siinä ei ole suoranaista ärhäkkyyttä tai hätäisyyttä, mutta varastojen ulkopuolella jotkut selvästi vaihtavat sanoja keskenään. Paras kiirehtiä...
<spyrreh>: Oli epäilemättä varsin turhauttavaa kaiken kiireen keskellä hidastaa tahtia ja ottaa askel taaksepäin... mutta Cathrynin kärkkäästä jupinasta huolimatta tämä tekniikka tuotti pian tulosta. Nainen kierteli varastoa rivakasti, kunnes alkoi hahmottaa asioissa logiikkaa. Aseistus tuolla, ammuksia siellä, raskaita koneita... sekä viimein muutakin. "Vihdoinkin" hän sihahti hiljaa ja suuntasi sitten malttamattomasti nyökäten kohti nurkkausta jonka Reindalkin oli hoksannut. Alkoi vaikuttaa siltä että etsintä edistyi... mutta aikaa heille ei selvästikään aiottu suoda loputtomiin. Puhe ulkoa säpsähdytti kissankin vilkaisemaan hälytettynä olkansa ylitse kesken toimiensa. Ääni kuului aivan oven ulkopuolelta... mutta ainakaan vielä kukaan ei tuntunut olevan tietoinen vilungista taikka kiirehtinyt avaamaan tätä. Nainen heitti kiireisen katseen ympärilleen ja viittasi nopeasti muutamaa auki jäänyttä laatikkoa Reindalille kehottaakseen miestä hävittämään ainakin ilmeisimmät jäljet, ennen kuin harppasi eteenpäin tutkiakseen kiireellä osia edessään. Nyt olisi eittämättä hyvä aika häipyä, ennen kuin joku tosiaan päättäisi kurkistaa sisälle. Mutta he tarvitsisivat sen kirotun moottorin...!
<Sunbaron>: Reindal ei jää miettimään, vaan harppoo kaikessa hiljaisuudessa peittämään kaksikon jättämiä jälkiä, niin vähäisiä kuin ne kukaties ovatkin. Hän laskee laatikoiden kansia varovasti kiinni, ennen kuin ähkäisee ja kahmaisee maasta luodin, jonka oli nähtävästi itse tullut aikaisemmin pudottaneeksi. Äänet käytävän puolella jatkuvat hetkisen samankaltaisina, ennen kuin alkavat äkkiä voimistua. Vaikka niitä on vaikea erottaa tarkkaan, on selvää, että tätä varastoa lähestyy useampikin mies. Reindal irvistää ja heittää nopean katseen ovelle, tekemättä kuitenkaan vielä mitään. Jos he nyt paljastuvat, asiat tuskin enää korjaantuvat, vaikka heillä olisikin yllätysetu. Hän heittää vielä nopean vilkaisun Cathryninkin suuntaan, voimatta juuri muuta kuin tarkkailla tilannetta leukaperät kireinä...
<spyrreh>: Aikaa ei ollut hetkeäkään liikaa, ja oli kiittäminen heidän jännittyneitä aistejaan että he saivat tämänkään vertaa. Reindalin lähtiessä siistimään paikkoja kävi kissa puolestaan käsiksi lupaavan näköiseen nurkkaukseen ja tämän tavaroihin. Teknologia ei rehellisesti ollut hänen vahvimpia alojaan mutta hän osasi kuitenkin etsiä kuvailtua kapinetta... tai ainakin jos sai aikaa tehdä niin. Lähestyvät äänet saivat hänetkin vilkaisemaan kireästi ovelle, ennen kuin hän sihahti ja viittasi kohti luukkua. Jos joku oli tulossa, he eivät missään tapauksessa saisi olla silloin täällä... Kuitenkaan katti ei voinut olla viivyttelemättä vielä hetken. Hän antoi Reindalin mennä edellä, käyttäen vielä muutaman täpärän silmäyksen tavaroihin toivoen hoksaavansa mitä he etsivät, ennen kuin joutuisi luikkimaan varjoihin ja ilmastointikanavan turviin. Olisi toivottava ettei kukaan vain huomaisi että varastoissa oli jotakin meneillään....
<Sunbaron>: Asiat eivät nyt suju helpoimman kautta, mutta äänet lähestyvät, eikä Reindalkaan voi lopulta tehdä muuta kuin sihahtaa ja suunnata takaisin luukulle. Ulkopuolella puhelevat ovat jo melkein oven takana, eikä taida olla epäilystäkään mitä nämä aikovat. Reindal sulloo kantamuksensa hormiin, ennen kuin kumartuu itse perään. Vielä hän ei kuitenkaan pakene sen uumeniin, vaan jää seuraamaan kissan tilannetta. Nainen etsii yhä moottoria. Erilaisia ajan kanssa hylättyjä, rikkinäisiä ja unohdettuja koneiden osia on paljon. Niiden penkominen nopeasti, vieläpä mahdollisimman hiljaa, ei tosiaan ole helppoa. Kaikeksi onneksi suurimman osan tavarasta pystyy sentään toteamaan helposti rojuksi. Välissä on käyttökelpoisempaakin tavaraa, mtuta ei kuitenkaan mitään aikaisemmin kuvaillun moottorin kaltaista. Ei mitään... paitsi kaiken muun keskellä. Rojun ja rikkinäisten osien keskeltä pilkottaa kuin pilkottaakin jotakin kissan etsimän kaltaista. Hämärässä ja kiireessä on mahdotonta sanoa, onko se todella se mitä tämä etsii, mutta se on kaiketi ainoa, mitä kissan käden ulottuville tähän hätään edes sattuu. Tällaisessa tilanteessa tuskin on mahdollista alkaa enää nirsoksi...
<spyrreh>: Cathryn ei ehtinyt enää edes pitää silmällä oliko Reindal jo kanavassa, joutuen keskittämään kaikkensa raskaan romun tonkimiseen. Hänen kissamainen hämäränäkönsä auttoi mutta ei tarpeeksi, kun hän siirsi sivuun rikkinäisen kapineen toisensa jälkeen... tai niin hän luuli, kunnes äkkäsi viimein jotakin kuvaillun kaltaista. Ainakin suunnilleen. Äänet kuuluivat jo lähes oven takaa kun hän sai tämän silmiinsä... tietysti aivan kaiken muun keskellä. Nainen kirskautti hampaitaan ja kiilasi nopeasti kätensä romun sekaan yrittäen livauttaa kapineen vapaaksi. Tämän tekeminen hiljaa ja nopeasti ei ollut se kaikkein helpoin tehtävä, mutta vaihtoehtoja ei tainnut olla. Jäämättä tutkimaan härveliä sen tarkemmin hän yritti kahmaista sen mukaansa ja luikkia sitten itsekin varjoihin minkä taisi. Hänen olisi vielä ehdittävä livahtaa luukusta ja sulkea tämän jäljessään tavaroineen kaikkineen... Tällainen kävi eittämättä vähintäänkin täpäräksi.
<Sunbaron>: Kumpikaan kaksikosta tuskin jää katsomaan, keitä oven takana on tai mitä nämä aikovat. Reindal työntyy ensimmäisenä ilmastointikanavaan, runnoen laukkunsa edellään sinne. Juuri samoihin aikoihin, kun Cathryn saa kiskaistua luukun kiinni perässään, varaston ovi aukeaa. Vaikea sanoa ehtivätkö tulijat kuulla mitään, mutta kukaan tuskin on jäämässä katsomaan. Matka takaisin on työläämpi kuin aikaisemmin. Hiljaa liikkuminen raskaiden kantamuksien kanssa on työlästä, ja saastainen kanava rasittaa kurkkua ja keuhkoja. Mutta kaksikko on selvinnyt paljon pahemmistakin kurjuuksista. Kukaan ei ainakaan yritä heidän peräänsä, joten ainakaan välittömästi heidän tekojaan ei huomata. Lopulta konehuoneen luukkukin löytyy. Reindal työntyy siitä ulos varuillaan - ja on vähällä kiskaista uuden kirveensä esiin kun tajuaa aivan lähettyvillä seisovan vartijan. Kaikeksi onneksi kyseessä on kuitenkin vain Alard. Hän rentoutuu hieman ja tekee tilaa Cathrynille. "No. Selvisitte siitä ilman haavereita", vanha sotilas tokaisee kaksikon lopulta seisoessa tämän edessä.
<spyrreh>: Kun luukku viimein sulkeutui hänen jäljessään oli vaarallisin jäämässä taakse... vaikkakaan tämä ei tarkoittanut että vaikeudet olisivat ohitse. Cathryn tuskin pysähtyi hengähtämäänkään tomuisessa käytämässä kompuroidessaan mahdollisimman hiljaa Reindalin perään kantamuksineen. Varsinkin äskeisen jäljiltä ahtaat kanavat kiristyivät klaustrofobisina ympärille... mutta lopulta löytyi luukku, josta he olivat alunperin tulleet. Cathryn seurasi Reindalin jäljessä revitystä luukusta jännittyen itsekin huoneessa odottavaa hahmoa, mutta hoksasi myös nopeasti kuka oli kyseessä. Nainen heitti kiiluvan, valppaan katseen kohti Alardia ennen kuin kiskoi itsensä kaikkineen ylös jyskyttävän konehuoneen lattialle. "Psh. Tietysti. Pikkujuttu, vaikka tuo kirottu loukko löyhkää" hän puuskahti hampaidensa lomasta. Lopultakin hän saattoi vetää henkeä vaikka pyrkikin piilottamaan voipuneen ja kireän olemuksensa. Cathryn heitti vielä varautuneen katseen ympärilleen ennen kuin laski raskaan laukkunsa lattialle ja veti esille kainalossaan retuuttamansa härvelin, jääden hetkeksi siristelemään itsekin tämän suuntaan. "...onko tämä se?" hän rohkeni viimein sihahtaa.... haluamatta edes ajatella että olisi saattanut napata väärän osan mukaansa.
|
|
|
Post by spyrre on Jan 24, 2018 2:12:06 GMT 3
<Sunbaron>: Alard kohauttaa olkapäitään tasapaksusti. "Minä en tiedä noista jutuista paljoakaan. Veneestä se on, ei tuollaisia muuallakaan ole. Siitä en tiedä, mistä veneestä tai mikä osa. Parempi toivoa, että löysitte mitä etsittekin", tämä tokaisee ja kohauttaa uudemmankin kerran olkapäitään. Vanha sotilas ei jää aprikoimaan osan kanssa pitkään, vaan vilkaisee pian konehuoneen ovea kohti. "No, mitäpä sitten? Arvaan että aiotte pistää veneen kuntoon tuolla, mutta arvaan myös, ettette ole tekemässä tätä keskenänne. MIssä ja milloin häivymme täältä? Ja mitä muuta siihen tarvitaan?" mies tiedustelee kädet puuskassa. Tätä ei selvästikään kiinnosta jahkailla asian suhteen...
<spyrreh>: Cathryn tihrusti hetken kapinetta, pyöritellen likaista metallia käsissään. Hän mutristi aavistuksen Alardin epämääräiselle toteamukselle ja katsahti Reindaliakin, mutta ei odottanut tosissaan että mieskään olisi tiennyt tästä merkittävästi häntä enemmän. "...parempi olisi" hän sihahti lopulta epäluuloisesti epämääräiselle kapineelle. Tällä oli kaiketi mentävä... Vanhan sotilaan alkaessa tiedustella jatkosta, kissan huomio siirtyikin tämän suuntaan. Nainen oli hetken vaiti, kunnes nyökkäsi varautuneen ympäripyöreästi. Alard oli tähän asti pitänyt sanansa, mutta tämän äkillinen ilmaantuminen tökki häntä silti. "...mh. Kaiketi... meillä on suunnilleen tarpeellinen. Tietysti mitä nyt yleensä korvessa rämpimiseen tarvitaan" hän totesi, käärien metallikappaleen huovan sisälle ja suunnilleen laukkuunsa. "Odotamme pimeää, ja suuntaamme sitten joelle. Kaiketi jos... tosiaan aiot sotkeutua tähän, silloin olisi parasta olla valmista" hän lisäsi. Nainen heitti vielä punnitsevan katseen ympärilleen ennen kuin astahti kohti konehuoneen ovea. "Oli kuinka oli, parasta olla jäämättä tänne liian pitkäksi aikaa."
<Sunbaron>: Reindal kohauttaa olkapäitään Cathrynille sivumennen, viitsimättä uhrata kapistukselle liikaa ajatuksia muutenkaan tähän hätään. Hänenkin huomionsa on kiinnittynyt Alardiin, joka tuntuu ottavan kaiken varsin tasaisesti. Seikkaperäisen rauhallisesti, kuin olisi tehnyt tämän kaiken ennenkin. Useampaan kertaankin, kukaties. Alard itse kallistaa aavistuksen päätään kuin miettien ja arvioiden kuulemaansa. Hetken perästä tämä kohauttaa taas olkapäitään. "Kaiketi se menettelee. Minä tulen kyllä olemaan valmis. Mutta ilman muonaa ette pötki pitkälle. Ellette sitten ajatelleet myrkyttää itseänne koko matkan ajan. Niissä veneissä on kai vedensuodattimet, mutta ruokaa ne eivät tee."
<spyrreh>: Cathryn jäi seuraamaan kun vanha sotilas punnitsi kaikkea kokeneesti, empien hieman kun tämä vastasi. Rehellisesti muonan ryövääminen tuntui jollakin tavalla vielä ikävämmältä kuin kaikki muu, mutta mies puhui eittämättä totta. "No... se tietenkin. Tarvitsemme sen verran että selviämme erämaan halki" hän mutisi lopulta. "Emme... ehtineet vielä pohtia niin pitkälle, mutta kaiketi täytyy vielä hankkia sitä jostain. Sitten... mitä nopeammin pääsemme muualle, sen parempi" töksäytettiin puuskahduksen keralla, katin pyyhkäistessä repaleista korvaansa jyskyttävien koneiden tuntumassa. Hän silmäili Alardia vielä punnitsevasti ennen kuin jatkoi. "Tiedät tästä paikasta kaikenlaista. Onko sinulla ehdotusta miten tämä hoituisi helpoiten?"
<Sunbaron>: Alard kallistaa aavistuksen päätään, nyt toiseen suuntaan. Katse kaventuu hieman, kuin kevyenä moitteena kaksikolle, joka tuntuu jättäneen varsin keskeisen osan suunnitelmiaan auki. Sitten mies kuitenkin huokaisee ja levittää käsiään veltosti. "No. Tässä tarvitaan sen verran, ettei sitä pysty salassakaan viemään. Kylässäkin on ruokaa, mutta se on huonompaa. Ja sitä on vähän muutenkin. Jollakin ilveellä se pitää siis ottaa täältä", tämä toteaa. Hetken vanha sotilas miettii vaiti, ennen kuin maiskauttaa huuliaan. "Täällä ovat asiat melkoisen sekaisin. Voisimme ehkä saada väitettyä sille kyökkipojalle, että vartijoille kylään pitää viedä ruokatoimitus. Se poika ei todennäköisesti uskaltaisi väittää vastaankaan. Siinä on kyllä riskinsä, mutta..."
<spyrreh>: "Meillä oli melkoisesti muutakin mietittävää" katti puuskahti hieman puolustelevasti, jääden kuitenkin kuuntelemaan kun Alard tuntui keksivänkin jonkinlaisen ratkaisun. Cathryn kavensi silmiään ja liikahti aavistuksen hankalasti vilkaisten Reindaliakin olkansa ylitse, mutta.... Alardin ehdotus taisi lopulta olla järkevä. Siitäkin huolimatta että kyökkipoika epäilemättä joutuisi melkoisiin vaikeuksiin. "Se voisi... onnistua. Sen kovistelun ei luulisi olevan kovin vaikeaa jos paikalla ei ole sen enempää väkeä" hän totesi, kääntäen kuitenkin katseensa vastahankaisesti alas, takaisin kohti luukkua. "...tosin voisimme kaiketi yrittää sinnekin varastoon tuota kautta."
<Sunbaron>: Alard tuhahtaa kevyesti. "Enpä usko, että saisitte ryövättyä sieltä ties miten monen nupin ties miten monet ruokatarpeet ties miten moneksi päiväksi. En ole könyämässä erikseen omia tarpeitani. Joten parempi, että ette enää ryömi noisse tunneleissa sen enempää", tämä töksäyttää. Sitten, äkkiseltään, tämä osoittaa kaksikon vöillä roikkuvia aseita. "Jäätte kyllä kiinni muutenkin jos lähdette noiden aseiden ja kaiken muun tavaran kanssa liikenteeseen noin vain. Täällä on asiat sekaisin, mutta ei nyt sentään noin sekaisin. Parempi, että ne odottavat täällä siihen asti, kunnes on aika mennä. Jos tämä hoidetaan vasta yötä myöten, on parempi hoitaa se muonapuolikin silloin. Vähemmän ihmisiä katsomassa", sotilas tokaisee. Tämä raapii hetken leukaansa ja huokaisee. "Ja jos se menee rumaksi, yöhön on helpompi paeta", Alard lopulta lisää, vastahakoisesti mutta kuin ei pystyisi kieltämäänkään asiaa.
<spyrreh>: Cathryn ei voinut olla mutristmatta jälleen hieman vanhan sotilaan tokaisulle, mutta siitä huolimatta hänenkin oli myönnettävä että tämä taisi olla oikeassa.... taas. Hän epäröi vilkaisten vielä luukkuun, kunnes kohautti happamasti olkapäitään. "Hmh. Odottaminen on sitten varmaan parasta. Pidetään hetki matalaa profiilia kunhan saamme nämä lykättyä jonnekin. Kunhan kukaan muu ei enää harhaile tänne alas juuri nyt" nainen mutisi, vilkaisten seinän viereen köytettyä tajutonta miestä. Huomio palasi kuitenkin pian Alardiin. "Kuulostaa siltä että olet tehnyt tätä ennenkin" hän ei voinut olla huomauttamatta.
<Sunbaron>: Alard kurtistaa kulmiaan aavistuksen Cathrynin huomautukselle, mutta kohauttaa sitten jälleen olkapäitään, melkein kuin olisi syytettynä rikoksesta, jota ei todella viitsi piilotella. "Ei tässä maailmassa elä vanhaksi jos ei ole valmis selviytymään huonoista ajoista", tämä sitten lopulta mutisee, ennen kuin rykäisee. "Ei sen väliä. Tunkekaa ne tavaranne sinne hormiin. Me otamme ne mukaan sitten kun tämä kaikki tehdään. Siihen asti teidän on paras pysyä vaiti ja olla kuin ette olisikaan. Kun tämä tehdään, niin se sitten myös tehdään. Siinä kohtaa ei enää ehdi ihmetellä", sotilas toteaa. Hetken tämä lepuuttaa kättään vyöstään roikkuvalla kirveellä. "Jos teillä on täällä keskeneräisiä asioita, hoitakaa ne valmiiksi. Ylhäällä on tällä hetkellä hämminkiä. Metsänreunassa rytisee taas. Saatte toimia rauhassa", Alard vielä lisää, ennen kuin kääntyy ovea kohti. Tällä ei ilmeisesti ole muuta sanottavaa.
<spyrreh>: Petomainen nainen mittaili jälleen vanhempaa miestä katseellaan. Väkisinkin hänen oli puuskahdettava hieman vaikka Alard puhui ääneen suunnilleen sen, mitä kaikki epäilemättä ajattelivatkin. "Niin aioimmekin. Tiedämme kyllä mitä teemme" katti tokaisi suoristautuen hieman korvan juuressa jyskyttävästä koneesta huolimatta. Cathryn odotti kynsillään miekkansa kahvaa naputellen kun vanha sotilas astui ovesta, ja vielä hieman pitempäänkin, ennen kuin kääntyi hieman irvistäen Reindalin puoleen. "Mikä kirottu sotku" hän jupisi. "Täytyy kaiketi vain piilottaa tämä kaikki. Kukaties häntäkin olisi paras pitää silmällä, mutta... paras ettei meitä ainakaan nähdä kyttäämässä toisiamme." Cathryn puuskahti uudemman kerran vilkaisten vielä kerran ovelle, astellen sitten takaisin luukulle laskemaan kantamuksensa tämän piiloihin. Muutakaan he tuskin voivat tähän hätään...
|
|
|
Post by spyrre on Jan 26, 2018 23:47:19 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal katsoo mietteliäänä Alardin perään hetken verran, kun mies on lähtenyt ja sulkenut konehuoneen oven kiinni perässään. Lopulta hän kuitenkin hymähtää mitäänsanomattomasti ja kääntyy Cathrynin puoleen samalla kun riisuu aseitaan vyöltään. "... vanhat aseet jäivät sinne. Vaikka en usko että kukaan oikeasti edes piittaa", hän mutisee. Uusien jättäminen pois tässä paikassa, joka tuntuu hetki hetkeltä epävarmemmalta, kaivelee totta puhuen huomattavasti enemmän. Mutta Alard epäilemättä puhui tutta äsken ainakin siinä suhteessa; eivät he tällaisten huomattavien aseiden kanssa voi kuljeskella pitkin linnaketta. Ei voi siis muutakaan kuin seurata Cathrynin esimerkkiä ja sulloa aseet muiden tavaroiden joukkoon ilmastointikanavaan. "On toki mahdollista, että hän yrittää jollakin tapaa pettää meidät. Mutta toisaalta, hänellä olisi ollut jo mahdollisuuksia tehdä se. Meitä olisi voinut tuon kanavan kummassa tahansa päässä odottaa kiväärinpiippu", mies huomauttaa puhisevalle Cathrynille tyhjiä käsiään pyöritellessään. "Ja hänellä on uskottava syy. Tuo mies ei selvästikään tee tällaista ensimmäistä kertaa", hän lisää vielä, ennen kuin kääntää huomionsa muihin asioihin. Kuten nurkassa edelleen lojuvaan, kolkattuun huoltomieheen. "... en tiedä pitäisikö tuokin sulloa tuonne. Tuo näyttää minusta kaikesta huolimattakin epävarmalta", Reindal tokaisee sitten, osoittaen ilmastointikanavaa. Vaikka onkin ehkä epätodennäköistä, että kukaan eksyy syrjäiseen konehuoneeseen noin vain, tuntuu silti vaaralliselta vain jättää tätä tuolla tavoin lojumaan. Siinä olisikin surkea loppu kaikelle...
<spyrreh>: Cathrynkin jäi hetkeksi pörhistelemään kissamaisia viiksiään kaikkea muuta kuin tyytyväisesti kun he sulloivat varusteitaan takaisin likaiseen ilmastointikanavaan. Kumpaakin eittämättä mietitytti monikin asia, ja nainenkin epäröi hieman aseidensa kanssa ennen kuin kuitenkin sulloi nämäkin piiloon. "...no, kaiketi minulla on ainakin toinen sapelini. Kunhan mitään kamalan dramaattista ei satu juuri tässä hetkessä, niin... ehkä se on tarpeeksi" hän myötäsi. Pohdinnat Alardin suhteen saivat hänet kuitenkin harkitsemaan sanoja enemmän. "...kaiketi. Voihan se olla että hänkin vain haluaa muualle. Ellei hän säästä yllätystään ja hanki meistä harhautusta jollekin omalle tempaukselleen" katti tokaisi epäluuloisesti. Pian hänenkin huomionsa kääntyi sidottuun huoltomieheen, ja olento jäi mittailemaan tätä katseellaan kuin ei olisi ollut itsekään aivan varma tästä. "Tuota... Ehkä se olisi parasta saada jonnekin pois näkyvistä. En tosin ole aivan varma onko tuo loukko se... paras paikka. Ehkä sen voisi... raahata nurkkaan ja peittää räsyillä sun muulla rojulla?"
<Sunbaron>: Reindal hieraisee leukaansa ennen kuin nyökkää. "Kaipa sekin menettelee. Kunhan emme vain jätä sitä tuohon. Tuo mies näki meidän silloin", hän vastaa, ennen kuin lähtee itse tekemään työtä käskettyä. Loppujen lopuksi velton miehen siirtäminen paikasta toiseen ei ole erityisen hankalaa, eikä rojustakaan ole varsinaista pulaa. Miehen jättäminen niikseen tuntuu siitä huolimattakin riskialttiilta, mutta tuskinpa näyttää juuri sen paremmalta, jos joku löytää heidät konehuoneesta kyykkimästä. Suunnitelmassa on sen verran muitakin mahdollisia aukkoja, ettei yksi lisää taida lopulta olla suurikaan ihme. Lopulta Reindal suoristautuu ja katsahtaa uudemman kerran Cathryniin. "No, se siitä sitten. Mitä me nyt teemme? Joudumme odottamaan yötä kuitenkin. Olisiko parempi vain vetäytyä johonkin syrjään?" hän pohdiskelee hääneen. "... Alard tosin mainitsi, että ylhäällä on taas jotakin meneillään", hän lisää sitten.
<spyrreh>: "Tuskin haluamme silti että hänelle tapahtuu jotain tällä välillä. Tai siis... jotain muuta. Niin kauan kun hän ei ehdi kannella ennen iltaa, sillä tuskin on väliä kun olemme jo muualla" petomainen nainen myötäsi. Hän peitteli vielä runnotun ilmastointiluukun miten taisi ennen kuin siirtyi Reindalin avuksi. Tämä suunnitelma oli aivan liian pikainen ja epävarma luodakseen paljoakaan luottamusta oikein minkään suhteen, mutta ei auttanut kuin toivoa että kun kaikki väistämättä paljastuisi he olisivat jo muualla. Kun heidän salamyhkäilynsä oli suunnilleen myhkäilty, Cathrynkin suoristautui heidän aikaansaannostensa ääreltä. Hän katsahti harkitsevasti koneiden ohitse ovelle, päästäen pienen epämääräisen äännähdyksen. "...ehkä se olisi parasta. Katsotaan mitä on meneillään, ja yritetään pitää matalaa profiilia. Tuskin voimme oikein muutakaan" hän totesi sitten, kääntyen astelemaan ovelle. "Pidetään varamme" lisättiin vielä.
<Sunbaron>: Reindal nyökkää vaitonaisesti. Kumpikin heistä on tainnut pitää varansa viime aikoina varsin hanakasti, parempi olla herpaantumatta nyt. Paremman puutteessa kaksikko suuntaakin sitten takaisin pois konehuoneesta, jättäen peräänsä rikoksen jos toisenkin, joiden paljastumiseen ei lopulta suuria vaadittaisi. Mutkittelevia ja ahtaita käytäviä pitkin takaisin kohti linnakkeen pihamaata. Jo kaukaa pystyy kuulemaan, että siellä ammutaan. Nopeita laukaussarjoja raskaammista aseista. Reindal on jo vähällä kiihdyttää askeleitaan, mutta hillitsee sitten itseään. Alard ei kuulostanut turhan huolestuneelta, joten kyseessä tuskin on valtaisa hyökkäys... olkoonkin, että asiat ovat saattaneet muuttuakin. Silti, parempi olla porhaltamatta päätä pahkaa mihinkään. Mies katsahtaa Cathryniin ohimennen, muttei kuitenkaan sano mitään sen suurempia. Lähempänä linnakkeen etuovea on enemmän liikettäkin. Väkeä astelee nopeasti sinne tänne. Suoranaista paniikkia näiden elkeissä ei ole, mutta kuumeista kiireisyyttä kuitenkin. Sotilaita tarpoo parakkien suunnalta puristaen ilmeisen kiireessä haettuja aseita. TIlanteesta huolimatta Reindal rentoutuu aavistuksen verran. Miehillä on kiire. Tähän hätään kukaan ei ehdi laskea varustevaraston aseita tai ihmetellä muutaman aseen puuttumista - jos nyt ihmettelisi muutenkaan. "Te siinä! Missä teidän aseenne ovat! Tyhjin käsinkö te olette tuonne muureille nousemassa?" ärähtää äkkiä joku sivusta selvästikin kaksikon suuntaan. Reindal kääntyy katsomaan. Linnakkeen aulan tienoilla näyttää päivystävän joku olemuksestaan ja elkeistään päätellen hieman merkittävämpi sotilas. Kukaties tämä ei saman tien tajua, etteivät he kuulu samaan joukkoon. Tai sitten tämä ei liikoja nirsoile juuri nyt. Miehellä on kömpelönnäköinen kasvosuojus, jonka silmänraoista tuskin edes näkee. Tämä heristää panssarihansikasta heidän suuntaansa vihaisesti.
<spyrreh>: Varautuneen kaksikon suunnatessa jälleen ulos, kantautui huolestuttava metakka jo kauemmas käytäviinkin. Cathryn luimisti repaleisia korviaan ja vastasi Reindalin paljonpuhuvaan katseeseen pienellä varautuneella kulmien rypistyksellä. Jotain tosiaan oli meneillään... jotain, mihin tarvittiin jo raskaampia aseitakin. Hän tarkasteli sinne tänne kiirehtivää väkeä vetäen tästä itsekin johtopäätöksensä... kunnes joku ärähti sivustasta rivakan kysymyksen heidän suuntaansa. Cathryn säpsähti ja käänsi itsekin katseensa kohti vihaista sotilasta, joka tivasi heidän aseistustaan. Nainen räpäytti silmiään, ja oli sitten peittävinään haukotuksentapaista kädellään. "Tuota... luulen, että joku ehti jo ottaa keihääni kun... katsoin hetken muualle. Mitä oikein on meneillään?"
<Sunbaron>: Ärisevä mies ei näytä ainakaan ilahtuvan näsäviisaaksi alkavasta naisesta... joskaan tämä ei tunnu varautuneen tällaiseen vastaukseen oikein muutenkaan. Mies ähkäisee, ja kohottaa äkkiä kivääriään siihen malliin kuin olisi aikeissa antaa kissalle sen perää. Reindal astuu kuitenkin väliin mahdollisimman nopeasti. "Me emme ole sotilaita. Ei meille mitään aseita ole edes annettu", hän tokaisee nopeasti käsi koholla. Mies kyräilee häntä hetken silmikkonsa läpi, ennen kuin laskee puuskahtaen kiväärinsä. "No tehkää sitten jotain hyödyllistä! Sen kun keräätte vaikka hylsyjä jos ette muuta keksi! Paskaa lappaa taas ja siellä on ihan tarpeeksi tekemistä ilman että teikäläiset turhat tamppaajat irvailevat! Antaa heittää!" tämä ärähtää ja huitoo kintaallaan ulko-ovea kohti siihen malliin, ettei ole aikeissa kuunnella vastaanväitteitä. Reindal nyökkää vaiti, ennen kuin katsahtaa painokkaasti Cathryniin. Äsken taisi olla jotakin puhetta matalasta profiilista...
<spyrreh>: Jos katti oli kaavaillut näyttävänsä mielummin saamattomalta välttääkseen kysymyksiä, ei tämäkään tainnut onnistua aivan niin kuin olisi toivottu. Sotilaan hermot olivat selvästikin jo tarpeeksi kireällä, ja Cathryn sai harpata rivakasti taaksepäin välttyäkseen kiväärinperältä joka jo kohosi uhkaavasti. Kattikaan ei selvästikään ilahtunut moisesta vastaanotosta ja hän kavensi silmiään, ennen kuin varautunut Reindal oli jo ehtinyt väliin. Kaikeksi onneksi tilanne ei revennyt sen enempää toistaiseksi... vaikkakin lisää ärähteleviä komennuksia saatiinkin. Katti luimisti, mutta päätyi lähinnä puuskahtamaan saamalleen painokkaalle katseelle. "Selvä, selvä. Me sitten kaiketi teemme niin" hän myötäsi (vaikkakin peitellyn happamesti) ennen kuin livahti sotilaan ohitse pihamaalle. Tämä rehellisesti kuulosti kaikkea muuta kuin hyödylliseltä touhulta, mutta parempi kaiketi myötäillä mitä vain jolla he saisivat vihaisen sotilaan niskastaan. Vaikkakin hylsyjen sijasta häntä rehellisesti kiinnosti melkoisesti enemmän mitä ylhäällä muureilla tapahtui.
<Sunbaron>: Reindal ei tähän hätään vaivaudu edes sanomaan mitään sen suurempaa. Cathryn ei selvästikään ole aikeissa olla mielin kielin sotilaiden edessä, eikä hän totta puhuen voi sellaista vaatiakaan. Siltikin, parempi vain kaikota äreän miehen edestä. Tämäkään ei näytä turhan halukkaalta jatkamaan ärinäänsä, vaan kiinnostuu nopeasti muille sotilaille huutamisesta. Pihamaalla näyttää samalta kuin useaan kertaan aikaisemminkin. Mitään varsinaista hätää tai paniikkia ei ole meneillään, eikä muurin yli ammuta suin päin silmittömästi. Raskas konekivääri antaa nopeita, hallittuja sarjoja. Muurilla seisoo sotilaita tarkkailemassa tilannetta, mutta nämä eivät ammu. Kyseessä tuskin siis on mikään valtaisa hyökkäys. Hallitusta tilanteesta huolimattakin mies värähtää, kun erottaa raskaan aseen sarjojen välistä muurin takaa kantautuvan kurluttavan valituksen ja ulinan. Järjettömän, merkityksettömän lihapetojen rääkynän, jota lukemattomat epämuodostuneet ja kelvottomat ontelot huutavat. Hän tähyilee hetken muureille, ennen kuin vilkaisee Cathryniin kysyvästi. "No, mitä sitten?" hän heittää. Hylsyjen kerääminen ei varsinaisesti, kaikesta huolimattakaan, tunnu erityisen mielekkäältä ajatukselta.
<spyrreh>: Jos ei muuta, oli välikohtaus ohi nopeasti kun ympärillä oli melkoisesti tärkeämpääkin ajateltavaa. Cathryn heitti vain pikaisen, hieman epäluuloisen katseen olkansa ylitse sotilaan jäädessä ärjymään käskyjään ennen kuin käänsi itsekin huomionsa pihan tapahtumiin. Hyvin nopeasti laukausten seasta kantautuivat epäinhimilliset ulvahdukset kertoivat mitä oli meneillään, eikä nainenkaan voinut olla irvistämättä itsekseen. Reindalin kysymys sai hänet vilkaisemaan miestä, ennen kuin hän nyökkäsi kohti muuria. "Mennään katsomaan. Ehkä voimme tehdä jotain millä olisi jotain väliäkin" hän tokaisi tuskin edes epäröiden. Niine hyvineen nainen pyyhkäisi ainutta sapeliaan ohimennen kädellään ja harppoi kohti muurille johtavia portaita. Tilanne lopulta tuskin oli mitään mistä ei olisi selvitty... vaikkakin häntä oikeastaan huolestutti nopeasti melkoisen enemmän kylän kohtalo, joka ei saanut nauttia muurien suojasta. Jos hirviöitä velloisi ulkona enemmänkin...
|
|
|
Post by spyrre on Feb 2, 2018 1:22:15 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal ei juuri epäröi asian suhteen, vaan nyökkää ja astuu Cathrynin jälkeen. On kaiketi paras tarkastaa tilanne. Sotilaat eivät vaikuta erityisen hätäisiltä tai kiireisiltä, mutta eittämättä vihollinen on silti todellinen. Tilanteesta on ainakin parempi olla selvillä. Useampikin sotilas pälyilee kaksikkoa kun he nousevat muureille, mutta kukaan ei varsinaisesti estele heitä. Muurin päällä tilanne näyttää suurimmalti osin siltä kuin sen olettaisikin näyttävän. Maisema muurin alapuolella velloo. Ei niin pahasti kuin useana päivänä sentään. Yön pikkupakkanen on sulanut jo hyvän aikaa sitten, ja mudassa kouristelee ja sätkii muodottomia ruhoja, joista silmä ei saa edes kunnollista otetta. Aivan liikaa sekaisia osia, eikä mitään järjestystä. Lihapedot nykivät ja ulisevat. Linnake vetää niitä puoleensa, mutta suurin osa niistä vain nytkähtelee tehottomasti sitä kohti. Nekin, joilla on todellisia raajoja joilla liikkua, raahaavat itseään järjettöminä eteenpäin. Tähän hätään niitä on vähemmän. Ne voi erotella runnellusta maastosta. Ja toisistaan. Varustuksille pystytetty konekivääri ärähtää taas sarjan kohti yhtä hirviöistä, jotakin muita elollisempaa. Raskas sarja repii sen ruhon auki ja se vajoaa kouristelevaksi liharöykkiöksi. Se ei kuitenkaan kuole. Se sätkii yhä myrkyllisen sapen virratessa. Joku sotilaista huutaa uuden, hanakamman kohteen, ja asejoukkue alkaa työläästi säätää sen jalustaa. Ympärillä moni muu sotilas vain seuraa vaitonaisesti. Auki revityt, epämuodostuneet ja sätkivät ruhot vääntävät vatsaa, mutta niihin on jo totuttu. Nämä säästävät luoteja, eikä kukaan muu ammu tai varsinaisesti tee mitään. Reindal antaa katseensa kiertää näyssä hetken. Hän tarkastaa tilanteen. Tähän hätään mikään ei näitä siltä kuin pystyisi todella uhkaamaan linnaketta. Sivummalla, kylän suunnalla, tilanne ei ole yhtä luppoisa. Sätkivät epäsikiöt huitovat ja puskevat päin vallituksia. Niitä seivästyy terävään rojuun ja seipäisiin, mutta ne vain jatkavat itsensä runnomista pidemmälle. Niiden perässä seuraa muita, jotka jatkavat siitä mihin edellinen loppuu. Ja ylempänä seisoo kylän puolustajia. Suurimmalla osalla on käsissään pitkiä, leveillä pysäyttimillä varustettuja keihäitä, jolla nämä survovat pisimmälle pääseviä ja yrittävät työntää niitä takaisin. Muutamalla on raskaampia aseita, kirveitä ja suuria miekkoja, siltä varalta että hirviöitä pääsee ohitse - kuten on varmasti jo päässyt useamman kerrankin. Puolustus näyttää pitävän, mutta kaukaakin näkee, että se kaikki on hätäistä ja kauhistunutta huitomista ja räpiköintiä hädin tuskin pinnalla. Hirviöt eivät välitä kuolemastaan tai harkitse vetäytymistä. Sairas liha haluaa vain tappaa.
<spyrreh>: Näky ei ollut kaunis, kun he tavoittivat varustusten huipun alla vellovan kaaoksen yllä.... toisaalta, tämä taisi myös olla jo varsin tuttu. Mustaturkkinen nainen harppoi eteenpäin kätensä miekalla leväten ja kurottautui sitten monen muun keralla katsomaan alas kun raskas aseistus sylki kuolemaa kentälle. Rumia, rikkinäisiä ruumiita, saastaa ja järjetöntä huitomista riitti kauas, mutta ei niin paljon kuin aiemmin... siltikin, oli helppo nähdä että muuriton kylä kauempana joutui kamppailemaan pienemmässäkin vyörytyksessä. Cathryn pyyhkäisi katseellaan muurin kupeeseen tuloksetta lakoavia hirviöitä ennen kuin käänsikin huomionsa kauemmas. Hän ei voinut olla rypistämättä kulmiaan epätoivoiselle, paniikinomaiselle kamppailulle, ja sihahti ilmoille vaisun kirouksen hampaidensa lomasta. Linnake ei kaatuisi näin vähästä, pedoilla ei ollut toivoakaan muuria ja raskasta aseistusta vastaan... kylän tilanne tosin oli selvästi erilainen. Turhauttavasti taisi kuitenkin olla varsin kyseenalaista voisivatko he edes tehdä asian hyväksi mitään. Nainen heitti empivän, synkän katseen kohti Reindalia ja jäi sitten pitämään tilannetta silmällä korvia repivän tulituksen ylitse.
<Sunbaron>: Reindal katsahtaa takaisin Cathryniin, mutta pudistaa päätään. Tähän hätään heillä ei ole juuri jakoa kylän auttamiseksi. Vaikka muurilta katsoen hirviöt ovatkin kaukaisia ja voimattomia, niiden keskelle loikkaaminen olisi pelkkä itsemurha - tai ainakin sen verran lähellä, että hänkin tarvitsisi painavampia syitä. "... no. Tilanne näyttää olevan hallinnassa", hän tokaisee puolivillaisesti. Totta puhuen se on parhaimmillaankin kaunisteltu valhe. Linnakkeen tilanne ei ole sen enempää hallinnassa kuin kylänkään. Tällainen hyökkäys ei tarkoita mitään, mutta vaikka hirviöt kuolevatkin järjettömästi ja turhaan mutaan, räpiköi koko paikka silti hukkumisen partaalla. Mies nojautuu melkeinpä liiankin välinpitämättömästi muurin ylitse ja tuijottaa suoraan vellovaan, epämuodostuneeseen lihamassaan. Järjettömät pedot eivät selvästi todella yritä mitään tai pyri mihinkään. Niissä ei ole mitään järkeä. Ja silti ne tappavat hitaasti koko maailman. Tai ainakin ne ovat osa sitä, mikä sen tappaa. "Mikä ne saa edes tekemään noin? Mikä niitä ajaa tänne? Jokin sen selvästi tekee. Mikä ne ajaa tänne? Mikä ne edes saa aikaan? Noissa saastaisissa epäsikiöissä ei ole mitään järkeä. Mutta silti tämä kaikki tapahtuu", hän lopulta mutisee. Hän tuijottaa kiinteästi ulisevaa lihapetoa kuin yrittäen nähdä siinä jotakin järkeä ja merkitystä. Tosiasiassa hän ei edes erota mikä on sen etupää. Sitä tuskin todellisuudessa edes on. Eivät ne toimi niin.
<spyrreh>: Cathryn taisi tietää vaisun tokaisun itsepetokseksi yhtä hyvin kuin toinenkin. Ainakin nainen jäi myös vaiteliaan synkästi kyräilemään näkymää varsinaisesti vastaamatta, naputellen samalla tasaisesti miekkansa kahvaa. Paljoakaan muuta tehtävissä tuskin edes oli... siltikin häntä naisen takana jäi nykimään aavistuksen epämääräisesti. Kun Reindal kumartui eteenpäin tuoden ilmi pohdintansa, katsahti katti hänen suuntaansa uudestaan. Cathryn epäröi hetken kunnes kohautti lopulta olkapäitään aavistuksen latteasti. "Ei aavistustakaan. Vaisto, kenties? En ole varma onko tuollaisilla edes kunnollisia aivoja. Ne eivät toimi edes kuten eläimet" hän puuskahti viimein, aavistuksen kireästi. Hirviöt olivat monella tapaa järjen vastaisia. Luulisi etteivät olennot jotka vain ryntäsivät eteenpäin kuolemaan järjettömästi kykenisi porskuttamaan kauaskaan ollakseen oikea uhka... mutta karu todellisuus kertoi muuta. "...ne voisivat yhtä hyvin puskea ylös kivien alta tai maasta, sen vähän mukaan mitä me tiedämme" hän lisäsi synkästi. "Minä... näin tuolla metsässä jotakin outoa. Kuin.... versoavaa lihaa. Tai jotakin sen suuntaista. Vaikka kaiketi se saattaa johtua saastumisesta, tai... ties mistä muusta."
<Sunbaron>: Reindal vilkaisee Cathrynia, mutta ei saman tien sano mitään. Hän kääntää katseensa takaisin järjettömiin hirviöihin ja miettii, ennen kuin puhuu. "Sellaisesta kuulee huhuja. Versovaa lihaa. Paikkoja jossa eloton kasvaa lihaa. Mutta sekään ei todella elää. Rauniontonkijoilta kuulee yhtä ja toista. Vaikka harva heistä haluaakaan puhua siitä mitä niissä paikoissa on. Minäkin olen nähnyt... yhtä ja toista", hän lopulta vastaa. Heidän yhteinen taipaleensa on kestänyt hyvän aikaa, mutta eittämättä kumpikin heistä kahdesta on nähnyt ominkin päineen monenlaisia kauhuja. Niitä tällä maailmalla on yhä yllin kyllin tarjolla. Uusi hirviö kaatuu luotiryöppyyn. Totta puhuen Reindal ei ole edes varma miksi. Kukaties ammukset tuhoavat siitä jotakin tärkeää. Kukaties ne vain rikkovat sitä sen verran, ettei se enää pysty liikkumaan. Mahdotonta edes sanoa. Reindal tuijottaa näkyä vielä hetken, ennen kuin kurtistaa kulmiaan. Jokin liikkuu metsänreunassa, eikä se totta puhuen näytä samalta kuin muu saasta. "Metallia", mies toteaa varuillaan ja suoristautuu. Esiin rämpivä hahmo on paiseinen ja epämuodostunut siinä missä kaikki muukin, mutta siinä on silti liian jäykkiä muotoja ja tarkkoja kulmia pelkäksi lihapedoksi. Muutama sotilaskin valpastuu nopeasti asian suhteen. Puiden seasta tarpoo esiin huojuva, koliseva ilmestys. Se on kone, tai ainakin osa siitä on joskus ollut kone. Sen muoto on etäisesti inhimillinen, sikäli että siitä törröttää kaksi metallista kättä ja se liikkuu kahden kankean rautajalan päällä. Sen runko itsessään on paksu, melkein neliskanttinen metallimötikkä. Ilmestys on niin sykkivän kudoksen ja sisältään tursuavan, visvaisen nesteen peitossa, että menee hetki edes tajuta mikä se oikeastaan on. Se näyttää käytännössä samalta kuin heidän aikaisemmin näkemänsä sotilaan koneranka. Se on selvästi eri kone, mutta samankaltainen. Muutama sotilas osoittelee sitä, kun syöpäinen koneranka tarpoo heiluvin askelin metsästä. Hätäisimmät vetäytyvät jo suojaan. Ainakaan heti sieltä ei tule kuitenkaan luoteja tai mitään muutakaan. Ilmestys tarpoo linnaketta kohti yhtä järjettömänä kuin kaikki muukin.
<spyrreh>: Cathryn päästi uuden ilottoman myhähdyksen kuunnellessaan. "Ne ovat enemmän kuin vain huhuja, ilmeisesti. Ikävä kyllä" hän lisää. Ajatus siitä mitä hän ikinä olikaan nähnyt oli vähällä saada hänet värähtämään mutta nainen hillitsi itsensä, ja jäi leukaperät kiristyen katselemaan kammottavaa taistelukenttää. Hirviöissä ei ollut paljoakaan, mikä olisi ollut millään tavalla normaalin järjen tavoitettavissa. Hänkin oli yrittänyt ymmärtää niitä, mutta ei vieläkään ollut onnistunut suoranaisesti selvittämään miten luonnoton kammotus toimi, saati mistä nämä edes ilmaantuivat. Hänkin katseli jälleen, tulematta sen enempää hullua hurskaammaksi kuin aiemminkaan, kun uusi peto tulitettiin maahan. Se lakkasi lopulta liikkumasta, mutta vasta kun löyhkäävästä lihasta oli jäljellä vain riekaleita ja visvaa. Nainen irvisti itsekseen, havahtuen kuitenkin säpsähtäen kun Reindal äkkiä osoitti jotakin puiden lomassa. Nopeasti petomaisen naisenkin huomio kääntyi metsään, ja tämän kurkusta karkasi äänekkäämpi manaus. Hirviö joka harppoi kolisten esille oli selvästi jotakin vielä kaltaisiaan kammottavampaa. "Kenties niitä versoaa esille lähes mistä tahansa" katti mutisi, kiirehtien itsekin kumartumaan varuillaan varustusten suojaan. Koliseva, visvan täyttämä ilmestys ei vaikuttanut sen älykkäämmältä kuin muutkaan, mutta siltikin tämän näkeminen sai hänen niskavillansa nousemaan pystyyn.
<Sunbaron>: Reindal kultistaa jälleen kulmiaan, mutta ei sano mitään ainakaan saman tien. Lihaa versova koneranka ei pidä minkäänlaista metallia itsestään. Sen liikkeet ovat hitaita, mutta eivät totta puhuen niin mekaanisia kuin olettaisi. Niissä on tiettyä holtittomuutta ja epäsäännöllisyyttä. Se tarpoo kuitenkin kohti melkoisella varmuudella. Muutama hermostunut sotilas huutaa konekivääriä käsitteleviä miehiä ampumaan uuden painajaisen hengiltä. Nämä tekevät työtä käskettyä ja alkavat taas suunnata asettaan uudelleen. Ja ympärillä ulisevat hirviöt. Lähempää pystyy erottamaan yksityiskohtia koneesta. Sen runko on tosiaan hyhmäisen, puolimuodottoman kudoksen ja paiseiden peitossa, ja se tursuu ja valuu kammottavia, kelmeitä nesteitä. Jostain saastan alta häämöttää tosin jotakin muutakin. Tässäkin ilmestyksessä on luukku edessä. Se ammottaa auki, mutta sisällä on vain lisää samaa saastaa. Koko kone on täynnä mätää lihaa. Totta puhuen, niin aseettomalta kuin ilmestys näyttääkin, sen tasainen, vääjäämätön ja takova tarpominen on tietyllä tavalla hyvin hermostuttavaa. Osa sotilaista hapuilee jo kivääreitä, kun konekivääri vihdoin jyrähtää. Ase pyyhkäisee raskaan hahmon ylitse ja takoo sitä murskaavalla, salamannopealla sarjalla. Ryöppy on ohi yhtä nopeasti kuin sen ehtii tajuta. Mutta toisin kuin lihapedot, se ei kaadu saman tien. Konekivääri pyyhkäisee sen ylitse, ja luodit rytisevät sen pintaan, mutta suurin osa niistä kolisee sen panssariin. Osa uppoaa elottomiin kudoksiin, mutta ne eivät saa mitään näennäistä aikaan. Nopea purskaus ei edes hidasta sitä. Se jatkaa tarpomistaan kuin ei edes huomaisi. Mutta jotakin sarja saa silti aikaan. Kuin aseen herättämänä jokin muukin mylväisee. Se on pidempi, korkeampi ja tasaisempi ääni. Kone ulvoo. Yhtäkkiä rautahirviön toinen koura, pelkkää sekaista lihaa ja metallia, herää henkiin. Myrkylliset kudosnesteet ja lihanriekaleet lentävät ryöppynä sinne tänne, kun raastava, jauhava metalli kaivautuu esiin niiden alta. Reindal hätkähtää tajutessaan, että konerangan toinen koura ei olekaan koura. Nyt se on pelkkää värisevää liikettä ja rätinää. Raskas, kömpelö uloke päättyy silmää nopeammin pyöriviin, kovaa ulvoviin teräpäihin. Kuin kokonainen rypäs poranteriä. Ne iskevät kipinää toisistaan ja pirskovat saastaa joka puolelle. "... se on tulossa porttia kohti", hän havainnoi. Ilmestys on tosiaan muuttanut suuntaansa...
<spyrreh>: Kohti harhaileva kammotus herätti ilmeistä levottomuutta ympäri varustusta, vaikkakaan ilman suoranaista hälytystilaa. Näky oli kammottava, outo ja vastenmielinen, mutta tämä vaikutti lihahirviöltä muiden joukossa... kunnes vastarinta sai tämän havahtumaan. Panssariin iskeytyvät ammukset eivät pysäyttäneet tätä, päin vastoin. Cathrynkin päästi tyrmistyneen ähkäisyn kun outo mekaaninen ulvonta äkkiä kohosi kammotuksen suunnalta. Hän ei edes hahmottanut samantien mitä tarkalleen tapahtui kun hirviö kohotti kouraansa, joka tuntui äkkiä... kuoriutuvan jonkin tieltä. Jotakin repi tietään läpi. Ja äkkiä petokin tuntui tietävän mitä tekisi. Reindalin varoitus sai Cathryninkin nopeasti tajuamaan saman kuin mieskin. Hän siristi silmiään epäuskoisesti, kunnes kirosi ääneen. "Se piru aikoo läpi!" hän sähähti, viittilöiden kiireisesti asemiesten suuntaan. "Mitä te oikein teette? Pysäyttäkää se! Pirstokaa jalat alta!"
<Sunbaron>: Sotilaita tuskin tarvitsee edes käskeä. Äkillinen käänne saa nopeasti eloa näihinkin. Konekivääri ampuu uuden ryöpyn kuolemaa konehirviötä päin. Laukaukset repivät lihaa ja raastavat metallia, mutta mitään todellista, välitöntä vaikutusta niillä ei taaskaan ole. Asetta ei ole tehty lävistämään panssaria... eikä hirviössä tunnu edes olevan mitään mikä piittaisi juurikaan luodeista. Muutama hätäisesti perään ammuttu kiväärinluoti ei saa aikaan sitäkään vähään. Reindal ähkäisee ja jännittyy, mutta ei lopulta näe mitään suoranaista vastausta tilanteeseen. Ei ainakaan saman tien. Kauempana huudetaan jotakin tykistä. Konehirviö ei piittaa mistään sellaisesta. Se tarpoo kohti porttia. Se on vielä kaukana, mutta toisaalta mikään ei tunnu edes hidastavan sitä. Sen kömpelö ja raskas porakoura törröttää sivulla. Jokin lihahirviö sätkii liian lähelle kuolettavaa uloketta. Kone ei huitaise sitä tai edes tiedosta hirviön olemassaoloa, kuten ei mikään niistä sitäkään, mutta se ei haittaa. Porarypäs tömähtää hirviötä vasten ja raastaa siitä pään kokoisen palan lihaa pelkällä kosketuksella. Se horjahtaa poispäin ja kone jatkaa. Miehet saavat konekiväärin asemoitua uudestaan ja tuettua paremmin. Toinen näistä kiskoo ammuslaatikosta hätäisesti esiin luotisyöttöjä, joista ensimmäinen survotaan vanhan tilalle. Ase kiskaisee sen lävitseen muutamassa hetkessä yhtenä kuolettavana ryöppynä. Sitä seuraa heti seuraava. Ja seuraava. Luotisarjat iskevät jatkuvana syöttönä konehirviötä päin. Osa niistä saa aikaan rujoja ryöpsähdyksiä ja mossahduksia, tai jopa lentelevää rojua. Mutta raskas metalli ei niin vähästä hätkähdä. Sivummalla miehet kiskovat asemiin raskaampaa kapistusta. Kevyttä tykkiä. Mutta sitä ei ole pidetty valmiina, ja miehet vasta aloittavat työlästä veivausta ja kiskomista. Se ei tosiaan ole nopeaa...
<spyrreh>: Epäluulo ja varautuneisuus muuttui hyvin nopeasti ilmeiseksi hädäksi kun kammottava totuus ilmeni katselijoille. Mikä saapuva rumilus sitten ikinä olikaan, ei pysähtynyt vähästä... ja osoitti äkkiä mahdollisia rahkeita jopa muurin puolustuksen suhteen. Cathryn veti irvistäen kädet korvilleen kun konekivääri sylki ammuksia vasten panssaria, kuitenkaan hidastamatta kapinetta vieläkään sen enempää. Tämä liikkui hitaasti, mutta siltikin hyytävän varmasti kohti porttia... Otus silpoi jopa lajitovereitaan tieltään, moisista pikkuseikoista piittaamatta. Terät repivät lihaa suorastaan kammottavan helposti ja Cathryn kirosi uudestaan. Väki kiirehti hätäisesti raskaiden aseiden kanssa mutta otus lähestyi... "Panssaria on liikaa! Yrittäkää tähdätä tuohon luukkuun! Se voisi rikkoa sisukset!" Katti huudahti yrittäen kuumeisesti etsiä heikkoja kohtia. Pikaisesti hän heitti rivakan katseen ympärilleen, kuin etsien käden ulottuvilta mitä tahansa mistä olisi hyötyä. Hän ei halunnut edes ajatella mitä seuraisi jos tuollainen hirviö pääsisi portin läpi... ja avaisi reitin tovereilleenkin.
<Sunbaron>: "Ei tällä tähdätä mihinkään luukkuihin!" yksi konekivääriä käsittelevistä sotilaista karjaisee kissan suuntaan hätäisesti samalla kun survoo lisää ammuksia sen syöttöön. Ikävä kyllä se taitaa olla tottakin; ase ryöpyttää luoteja kuin viimeistä päivää, mutta raskas sarjatuli ja leveät ryöpyt eivät jätä toivoakaan, että laukaukset olisivat yhtään suuripiirteistä suuntaa suorempia. Eikä muutakaan ole... Reindal heittää ympärilleen hätäisen katseen, jo siihen malliin kuin olisi aikeissa siepata kiväärin lähimmältä mieheltä. Ympärillä kuitenkin ammutaan jo hätäisesti hirviötä kohti. Ainakin osa tuntuu tähtäävän sen aukinaiseen etuosaankin, tai ainakin sinnekin osuu luoteja... mutta yksittäiset kiväärinluodit ja onnenkantamoiset eivät sitä juuri haittaa. Mies kurottaa jopa muurin ylitse melkeinpä holtittomasti, kuin yrittäen tarkastaa maastoa portin ympärillä ties millaisen hullun suunnitelman edeltä... mutta paniikki ja hätiköinti taitaa olla viimeinen mitä tässä nyt kaivataan. "... se ei kiirehdi. Sillä menee hetki päästä tänne. Tuo tykki ei ehdi siihen mennessä. Konekivääri tuskin kaataa sitä", hän toteaa ääneen. Pelkkä tilannekatsaus. Hän pälyilee kuumeisesti ympärilleen, etsien jotakin ratkaisua ongelmaan. Äkkiä hän äkkää jotakin ja kohottaa sormen sitä kohti. "Tuollaisen jos saisi survottua tuon sisään..." hän tokaisee nopeasti. Luiseva sormi osoittaa kohti yhtä sotilaista, tai tarkemmin sanoen tämän vyölle. Miehen kupeella roikkuu metallikuorinen, nuppipäinen, nyrkin kokoinen mötikkä. Kranaatti. Tämä itse ei ehdi selvästikään edes ajatella sitä tähän hätään. Mutta siitä huolimatta tällä on pommi. Koneen kuorta vastaan se tuskin tekisi mitään. Mutta sen sisukset ovat kuitenkin esillä...
<spyrreh>: Cathrynkin saattoi lopulta vain kirota ja huutaa vastaan väittäville sotilaille takaisin komennusta tehdä sitten edes jotain, niin hyödyttömäksi kuin tämä epäilemättä jäikin. Kapineen kuori selvästikin pysäytti luodit ja tämä pysähtyi vääjäämättömästi tapaan, joka ei tiennyt hyvää kenellekään... varsinkin kun tykin valmistelu vei aikaa. Hänkin jäi Reindalin tapaan pälyilemään kuumeisesti ympärilleen ja näytti myös harkitsevan vakavissaan kiväärin sieppaamista joltakulta... turhautumistaan, jos ei muuten. Luisevan miehen huomio sai aikaan lisää värikkäitä manauksia, eikä kissakaan suhtautunut tilanteeseen ainakaan optimismilla. Nainen avasi jo suunsa kuin aikeissa sanoa jotain, mutta valpastui kun mies äkkiä osoitti jotakin. Vihreä katse seurasi kättä, ja jäi hetkeksi mittailemaan sotilaan vyöllä riippuvaa kranaattia aavistuksen epäluuloisesti. Pikaisesti katti kuitenkin harppasi eteenpäin ja ojensi rivakasti kättään miestä kohti. "Anna se tänne" hän tokaisi, jäämättä edes odottamaan vastausta samalla kun käänsi jo katseensa mittailemaan matkaa alas sekä hirviön etäisyyttä. "Sen on tultava aivan muurin viereen jos se aikoo tehdä jotakin.... voimmekohan pudottaa sen sisälle ylhäältä?" Cathryn tokaisi katsahtaen Reindalia... tosin näyttäen itsekin empivän ajatusta. Yritys ei varmasti olisi mitenkään helppo...
|
|
|
Post by spyrre on Feb 8, 2018 0:01:23 GMT 3
<Sunbaron>: Tovereidensa tapaan konehirviötä kohti ampuva sotilas ehtii hädin tuskin edes tajuta, kun kissamainen nainen äkkiä nappaa jotakin tämän vyöltä - eikä miehellä sen puoleen ole liiaksi aikaa jäädä miettimäänkään asiaa. Kunhan huutaa vihaisesti perään ja jatkaa turhanaikaista ammuskelua. Nouseva häly on selvästi saanut väkeä muuallakin havahtumaan tilanteeseen. Useampiakin sotilaita kiiruhtaa muureja kohti nähdäkseen mistä on kyse. Mukana on kireä, käskyjä huutanut tapauskin. Samaan aikaan moni muu vilkuilee peloissaan portteja kohti ja luikkii kauemmas. Kaikille on ainakin selvää, että meneillään on jotakin. Reindal nyökkää nopeasti naisen vedolle, ja tarkastaa heti perään tilanteen. Konehirviö ei selvästikään ole aikeissa pysähtyä. Sen sisältä kohoaa metallinen ulina, kun moottorit huutavat ja rauta rääkyy. Sen koura ulisee ja jauhaa yhä vain kuin vääjäämättömän tuhon julistus. "Jos se ei onnistu, ei kenelläkään ole enää aikaa tehdä sille yhtään mitään. Parempi heittää kunnolla", mies sihahtaa. On vaikea sanoa mitä pommin nakkaaminen lopulta pystyy saamaan aikaan konetta vastaan. Mutta tähän asti parempiakaan suunnitelmia ei ole näkynyt. "... jos se ei onnistu, joudun kaiketi loikkaamaan alas", hän lisää kaikkea muuta kuin innoissaan. Mutta tosissaan, kuitenkin.
<spyrreh>: Vaihtoehdot olivat vähissä yleisen hämmingin ja hädän keskellä. Hyvin nopeasti Cathrynillekin selvisi etteivät kivääritkään saaneet aikaan oikein mitään, vaan lähestyvä konehirviö vaatisi selvästi kovempia otteita.... joita kaiketi löytyikin, heidän onnekseen tai epäonnekseen. Petomainen nainen tuskin lotkautti korvaansa sotilaalle jolta oli kranaatin napannut saati sitten paikalle saapuvalle käskyjä huutavalle tapaukselle. Sen sijaan hänkin kumartui varustusten ylitse räjähdettä arvioivasti sormeillen, mittaillen etäisyyttä murhaavasti lähestyvään kapineeseen sekä maahan. Hän kurtisti kulmiaan ja päästi epämääräisen äännähdyksen Reindalin arviolle, kuin katti itsekään ei olisi ollut erityisen tyytyväinen todennäköisyyksiin. Tosin miehen viimeisin tokaisu sai aikaan jo terävämmän katseen. "Älä ole typerä. Et ole menossa minnekään itseksesi" katti tokaisi, suoristatutuen sitten hieman. ".... jos emme saa sitä nurin, voimme viivyttää sitä kunnes väki saa tuon tykin kasaan. Jos se ei pure tuohon pirulaiseen, niin sitten ei mikään. Kenties.... kenties meidän pitäisi sitten tosiaan yrittää pidätellä sitä tuolla kauempana. Ehkä alhaalta on parempi tähdätäkin sen sisuksiin saakka." Nainen punnitsi tilannetta hetken ja heitti sitten katseen toveriinsa. Uhkarohkeaa mikä uhkarohkeaa, mutta... ei tässä kaiketi riskittä oltu selviämässä sitten millään. "Missä se kirottu hujoppi sen ison aseensa kanssa on kun sitä tarvitaan" Cathryn ei voinut olla jupisematta vielä puoliääneen hampaidensa lomasta.
<Sunbaron>: Aikaa ei ole paljon, eikä helppoja valintoja ole. Reindal vilkaisee Cathrynin tapaan ympärilleen, löytämättä kuitenkaan mitään vastausta tilanteeseen. Lopulta hän osaa vain levittää käsiään. "Sinulle on se pommi. Tee mitä teet", hän tokaisee. Naisella on kokemusta ja harkintakykyä siinä missä hänelläkin. Päätökset on joka tapauksessa tehtävä nyt nopeasti. Joko yrittää heittoa kauempaa tai sitten lähempää. Kummassakin on riskinsä, ja kumpikin voi päättyä aivan yhtä huonosti. Sadateltua hujoppiakaan ei näy missään... eikä tähän hätään ketään muutakaan sellaista, jolla olisi todellista holttia koko tilanteeseen. Tällaista käännettä ei kukaan selvästikään ollut odottanut. "Jos te aiotte tehdä jotakin, niin paras tehdä se äkkiä. Muuten voisi olla parempi miettiä josko meidän on aika kokeilla onneamme muualla", joku äkkiä tokaisee lähettyviltä. Alard seisoo kaksikon vieressä asetta sormeillen. Mies on selvästi hermostunut, mutta silti ihmeen tasaisen oloinen. Ilmeisesti häly on vetänyt tämänkin paikalle.
<spyrreh>: Siinä missä vaihtoehdot, kävi harkinta-aikakin jo varsin vähiin. Edes Cathryn ei ollut aikeissa ryhtyä aivan mihin hyvänsä kovin kevyin perustein, ja vielä hetken hän punnitsi tilannetta siinä missä räjähdettäkin kädessään. Mikään ei kuitenkaan ollut aikeissa mennä parempaan suuntaan pelkällä odottelulla. "Psh. No. On sitä hurjempiakin joskus kaadettu. Se on hidas ja typerä, kuten nuo kaikki muutkin" hän tokaisi lopulta. Pieni virneentapainen nykäisi suupieliä ennen kuin nainen harppasi ylös varustuksen reunalle ja päästi äänekkään vihellyksen. "Hei! Lakatkaa ampumasta; menemme alas! Yritämme saada tämän sen sisuksiin, jos ammutte meidät niin saatte keksiä jotakin aivan itseksenne!" hän tokaisi kovaan ääneen heittäen terävän katseen ympärilleen. "Kasatkaa se kirottu tykki nopeasti!" lisättiin vielä ennen kuin nainen suunnilleen niine hyvineen pyörähti ympäri, valmiina pudottautumaan alas toiselle puolelle. Saisi kaiketi nähdä kuinka nopeasti jokin tällainen vielä kostautuisi.
<Sunbaron>: Reindal ei onnistu tekaisemaan mistään aivan samanlaista uhoa kuin kissa, mutta yhtälailla hänkin astuu lähemmäs varustusten reunaa tilannetta tarkastellen. Lihapetoja on useita siellä täällä, ja nyt kun sotilaiden huomio on muualla, osa niistä on raahautunut jo lähemmäs varustuksia. Muurin juurelle kaivettu vallihauta seipäineen sentään pitää huolen, että ne eivät ole tunkemassa valtoimenaan joka suunnasta. Ainoastaan portin ja sillan kohdalta voi edes laskeutua alas, ja ainoa uhka on edessä. Totta puhuen harva sotilas edes kuulee naisen huutoa laukausten yli, saati kiinnittää siihen huomiota. Mutta toisaalta laukaukset on tähdätty kauemmas. Eivät ne ainakaan alas laskeutumista estä. Portin yläpuolelle on kiinnitetty köysiäkin jo valmiiksi... olkoonkin, että tähän asti suurin osa on todennäköisesti kiivennyt niitä lähinnä toiseen suuntaan. Reindal vilkaisee vielä ympärilleen, ennen kuin katsahtaa jo köysiä kohti suorivan naisen suuntaan. Alard tuhahtaa sivulta, mutta ei kuitenkaan sano mitään. Aavistuksen yllättyneenä Reindal räpäyttää silmiään, kun tämä äkkiä ojentaa hänen suuntaansa aseita. Kivääriä, ja yksinkertaista kirvestä. "Olittepa miten hulluja tahansa, en usko että saat aikaan paljoakaan paljain käsin", vanhempi mies toteaa. Reindal ei ehdi jäädä miettimään, vaan nyökkää ja nappaa aseet, ennen kuin kiiruhtaa kissan perään. "Tässä ei juuri jää tilaa hutikoinnille", mies mutisee yhytettyään toisen. Jalkojen juuressa on köysi, ja alapuolella avautuu näkymä, jota kohti kukaan täysijärkinen ei varmasti suuntaisi. Sillan lähistöllä kouristelee muutama lihapeto, ja mies survaisee nopeasti kirveen vyöhönsä ja kohottaa kivääriä. "Mene. Annan suojatulta", hän murahtaa.
<spyrreh>: Cathryn ei tuntunut jäävän enää kauaksikaan viivyttelemään, heitettyään vielä terävän katseen konekiväärillä metallihirviötä räiskivien sotilaiden suuntaan. Kuulivat nämä huutoa tai eivät, oli kaiketi toivottava että nämä tajuaisivat tilanteen edes itse pian... Joka tapauksessa nainen pyörähti ympäri ja suori köysille, lykäten kranaatin omalle vyölleen. Näkymä alhaalla oli eittämättä epämiellyttävä, mutta Cathryn kaiketi arveli kykenevänsä välttelemään suuria, kömpelöitä hirviöitä... tai sitten ei vain jäänyt pohtimaan tätä sen tarkemmin juuri nyt. Reindalin saapuessa hän oli jo tarttunut köyteen ja kohotti hetkeksi katseensa. Miehen sanat saivat aikaan pikaisen virneen ennen kuin katti pudottautui reunan ylitse... vain vanha sapelinsa sekä kranaatti vyöllään. Näillä oli kaiketi mentävä... Cathryn pudottautui nopeasti sillalle, jännittyen jo valmiina syöksähtämään liikkeelle. Hän ei edes aikonut jäädä nahistelemaan lihapetojen kanssa jos saattoi moista välttää vaan luikahti näiden ohitse miten saattoi, suorien rivakasti kohti huomattavasti vaarallisempaa kohdetta.
<Sunbaron>: Lihapetojen ampuminen on yhtä sattumankauppaa. Pelkkää järjetöntä, ulisevaa sekasortoa. Laukauksista on mahdotonta sanoa, osuvatko ne johonkin tärkeään vaiko pelkkään syöpäiseen massaan. Eikä Reindal ole mikään tarkka-ampuja muutenkaan. Mutta hänellä on hyvä paikka ja kelvollinen ase. Mies ei jää tähtäilemään liiaksi aikaa muutenkaan. Cathryn on jo liikkeellä, eikä hän halua jättää tätä yksin liian pitkäksi aikaa. Eikä liiasta tähtäilystä juuri iloa ole muutenkaan. Hän poimii vain lähimpänä naista häämöttävät hirviöt ja ampuu. Laukausten jälkeenkin on vaikea sanoa, mikä niistä edes saa mitään aikaan. Jos kissa selviää ehjänä perille, on se yhtälailla tämän omaa ansiota. Reindal ampuu useamman laukauksen, mutta kauemapana sillasta alkaa olla turha edes suojata niillä vähillä luodeilla, joita aseessa vielä on. Vetäen henkeä hän laskee kiväärin toisen käden varaan, tarraa kiinni köyteen ja lähtee laskeutumaan mahdollisimman nopeasti alas. Lihapedot kurluttavat ja ulisevat ympärillä, ja naisen lähestyessä sairaalloiset, järjettömät ruhot kurottelevat tätä kohti kouristellen. Maa on saastaista mutaa, ja useampikin tilanteen tasalle pääsemättömän sotilaan luoti ujeltaa ilman halki aivan liian läheltä. Ja edessä häämöttää metallinen, sykkivä ja visvaa vuotava konehirviö. Jos lähestyvä nainen saa sen kiinnostumaan mitenkään, ei se ainakaan reagoi. Se tarpoo tätä kohti siinä missä linnakettakin kuolettavan koneraajan ulistessa ja heiluessa liikkeiden tahtiin. Silmäkulmissa sätkivät painajaismaiset, epätodelliset, groteskit hirviöt. Tällaiseen ei tosiaan täysijärkinen lähtisi. Mutta kukapa tässä maailmassa edes olisi täysijärkinen enää?
<spyrreh>: Kun hänen jalkansa koskettivat maata Cathryn ei jäänyt enää vilkuilemaan taakseen vaan toimi. Edessä häämötti kenttä kuvottavaa verta, sisälmyksiä ja mutaa kuten myös huitovia, kurluttavia hirviöitä. Ainakin lähimmät olivat selvästi laittaneet merkille että lähellä oli joku, mutta yksikään niistä ei punninnut tai salaillut aikeitaan millään tavalla. Kohti kurotti raaja josta törrötti aivan liian monta vääntynyttä kynttä ja nainen sukelsi sivuun tämän alta juuri ennen kuin ylhäältä viheltävä luoti tömähti pedon ruhoon. Tämä ulisi ja vääntelehti, mutta päästyään ohitse hän ei enää uhrannut tälle huomiotaan. Askelet pujottelivat jo useiden muiden kammotusten lomasta, poikki punertavan mudan. Ohi vihelsi muutama ammus aivan liian läheltä hipoen, mutta nämä kirvoittivat kissasta vain terävän, sihahtavan kirosanan kun hän heittäytyi sivuun. Hänellä ei ollut aikaa vilkuilla nyt olkansa ylitse... oli kaiketi toivottava että jos jollakulla oli halua ampua häntä selkään, olisi tämä hyvin epäedullinen hetki moiseen... Hänen oli vain luotettava omiin jalkoihinsa ja vaistoihinsa juuri nyt. Cathryn sulki parhaansa mukaan takaa kantautuvat laukaukset korvistaan sukeltaen jälleen yhden kohti harovan raajan (sekä tämän omistajan) ohitse. Konehirviö lähestyi samaan tasaiseen, vääjämättömään tapaan kuin aiemminkin eikä näyttänyt laittavan tapahtumia merkille senkään vertaa kuin läheiset hänestä kiinnostuneet pedot. "Toivotaan että se on yhtä typerä kuin miltä näyttää" nainen mutisi itsekseen koukatessaan varuillaan kammotuksen sivustaan, vetäen sitten kranaatin käteensä. Cathrynilla ei selvästikään ollut aikeita antaa millekään aikaa reagoida tai harhailla väliin vaan asemiin päästyään nainen syöksähti matalana kohti, valmiina kiskaisemaan sokan irti ja viskaamaan kapineen hirviön sisuksiin. Tämä näytti jokseenkin suuremmalta näin maankamaralta katsottuna, mutta... sitä taisi olla parempi olla ajattelematta juuri nyt. Kuten niitä kaikkia muita petoja hänen ympärillään...
|
|