|
Post by spyrre on Feb 10, 2018 1:09:48 GMT 3
<Sunbaron>: Lihapedot rääkyvät ympärillä ja teutaroivat ympäriinsä, liian sekaisina pystyäkseen edes todella hahmottamaan ohitse kiiruhtavaa naista. Ne reagoivat tämän läsnäoloon ja sohivat sekaisesti, mutta nopeilla liikkeillä ne on helppo ohittaa. Ja sitten edessä onkin rautahirviö. Saastaista lihaa tursuva koneranka ei ole kuten sekaiset lihapedot. Siinä ei ole mitään inhimillistä, mutta silti se selvästi tietää mitä tekee - tai ainakin mitä sen pitää tehdä. Kun kissa lähestyy, se kohottaa ulvovaa koneraajaansa kuin valmistautuen iskemään. Liikkeet ovat nytkähteleviä ja katkonaisia, rajuja samalla kun ovat vähällä jäädä kesken. Metallinen demoni kääntyy sivulle koukkaavaa naista kohti tämän perässä. Sen askel kääntyy uutta häirikköä kohti. Mutta se on eittämättä hitaampi. Se ei ehdi edes yrittää tämän perään, ennen kuin nainen viskaa pitelemänsä kapistuksen. Eikä se reagoi sen suuremmin pieneen, nopeaan kappaleeseen, kun se viuhahtaa ilman halki ja uppoaa kelmeään, tursuvaan lihaan, joka sen sisuksista puskee. Seuraavassa hetkessä koneen sisästä purkautuu räjähdys. Kranaatti ei iske liekkejä, mutta paine, sirpaleet ja saastaiset kudosnesteet roiskuvat silti näkyvässä kaaressa. Jykevä kone ei lennä jaloiltaan, tai edes hievahda iskun voimasta. Mutta se pysähtyy kuitenkin täysin. Hetkeä myöhemmin sen liitosten välistä iskee lieska. Moottorit rutisevat kuin kuolemaa tehden, ennen kuin koko kone kaatuu eteenpäin ja rysähtää mutaan. Saasta ja hyhmä roiskuvat. Hirviön koura vaikenee. Kauempana Reindal harppoo lähemmäs. Rautahirviö on kukaties maassa, mutta ympärillä on silti aivan liikaa lihasaastaa. Mies ampuu nopean, puolivillaisen laukauksen kohti Cathrynia kohti huojuvaa, kookasta ruttopesäkettä, muttei kuitenkaan pysähdy kesken juoksun. Kuolemanvaara on yhä vahvasti läsnä.
<spyrreh>: Cathryn ei jäänyt pohtimaan tai empimään kun loikkasi eteenpäin, kohti kääntyvää ja ulvovaa teräraajaansa kohottavaa metallipetoa. Hirvitys tuntui vielä vähemmän joltakin elävältä kuin vielä etäisesti eläimelliset lihahirviöt mutta siltikin tämä selvästi huomasi että joku oli lähellä. Ajatus olisi epäilemättä kylmännyt, jos olisi ehtinyt. Oli mitä oli, hirviö oli silti liian hidas. Petomainen nainen syöksähti raajan ohitse viskaten räjähteensä, ja tuli palkituksi metallin tukahduttamalla räjähdyksellä sukeltaessaan jälleen kauemmas. Hirviö ei singonnut saumoistaan mutta löyhkäävä neste purskahti. Cathryn pyörähti ympäri jännittyneenä ja raskaasti puuskuttaen. Otuksen paksu panssari oli pitänyt... mutta mitä ikinä sisällä olikaan ollut, ei selvästikään kestänyt samalla tavalla. Silmänräpäyksen jos toisenkin hän tuijotti kuin odottaen jonkinlaista kammottavaa elonmerkkiä rutisevasta koneistosta, mutta kireän hetken kuluttua kapine viimein luhistui. Kuolema velloi edelleen ympärillä eikä katti jäänyt tutkimaan aikaansaannostaan sen tarkemmin, mutta siltikään hän ei voinut olla päästämättä pientä kuivaa naurahdusta hampaidensa lomasta. Läheltä kajahtava laukaus sai naisen pyörähtämään nopeasti jälleen ympäri, kun kohti horjuva kurluttava peto kurotti kohti. Hän sihahti ja loikkasi sivuun, koukaten sitten vastaan saapuvaa Reindalia. "Se siitä. Sanoinhan että olemme nähneet pahempaakin" katti tokaisi suunnilleen puhe-etäisyydelle päästyään, siitäkin huolimatta että joutui harppaamaan jälleen kauemmas lukuisista sohivista, epämuotoisista hahmoista. Olot eivät siltikään olleet erityisen mukavat täällä alhaalla, ja katti viittoikin pikaisesti takaisin kohti muuria. Tuskin kumpikaan heistä halusi tuhlata täällä enempää aikaa kuin oli pakko...
<Sunbaron>: Reindal pysähtyy ja varmistaa, ettei mikään kammotus ole juuri nyt liian lähellä. Kukaties linnake ja sotilaiden laukaukset sekoittavat lihapetoja, mutta ainakaan ne eivät ole tulossa päälle niin hanakasti kuin hän aikaisemmin pelkäsi. Hän kääntää katseensa Cathryniin. "Siinä oli tuuria mukana", hän tokaisee, mutta ei selvästikään ole itseään aikeissa jäädä vatvomaan asiaa sen pidemmäksi aikaa. Parempi suunnata nopeasti takaisin linnakkeelle. Sotilaat siellä näyttävät olevan tajuamassa tilannetta, vaikka onkin vaikea sanoa mihin suuntaan reaktiot tarkalleen ovat kääntymässä. Takaa kantautuvat, rohisevat äänet saavat ainakin miehen seisahtumaan varsin nopeasti. Kaatuneesta hirviöstä kohoaa yskivä, takelteleva moottoriääni. Metalli kirskuu metallia vasten. Mutta moottorit iskevät silti kipinää. Hän käännähtää ympäri. Konehirviö puskee itseään takaisin pystyyn. Sen liikkeet ovat katkonaisia ja hitaita, mutta silti se on nousemassa uudelleen. Sen sisukset valittavat, mutta niistä nouseva ääni kohoaa nopeasti. Sen sisältä roikkuu vyyhdeittäin kaapeleita ja niljaisia lihanriekaleita, ja öljy ja visva tursuvat siitä maahan. Mutta se on silti selvästi nousemassa. "Ei riitä", Reindal toteaa melkeinpä kuivasti samalla, kun kohottaa kivääriään. Vaikea sanoa, mitä luodit tarkalleen ottaen tekevät hirviölle, mutta heillä on melkoisen vähän muitakaan välineitä...
<spyrreh>: Kunpa kaikki olisikin käynyt niin helposti kuin miltä aluksi näytti. Cathryn virnisti ja oli aikeissa vastata kiirehtiessään miehen ohitse, muttei koskaan ehtinyt niin pitkälle kun äkilliset pahaenteiset äänet pysäyttivät hänetkin niille sijoilleen. Naisen hymy hyytyi ja hänkin pyörähti ähkäisten ympäri näkemään metallihirviön punnertavan jälleen ylös maasta. "Mutta se... se näytti kuolleelta!" hän ähkäisi tyrmistyneenä, seuraten tätä kuitenkin nopeasti terävämmällä kirousryöpyllä. Cathryn olisi epäilemättä toivonut että hänellä olisi ollut toinen kranaatti kun hirviö alkoi kohottautua, sen sijaan hän löysi itsensä lähestulkoon paljain käsin kammotuksen edestä. Pitkäkyntiset sormet nytkähtivät aavistuksen mutta kietoutuivat viimein sapelin kahvalle. "... täytyy kaiketi rikkoa sitä pirua lisää" hän sihahti heittäen pikaisen katseen toiseen, ennen kuin syöksähti jälleen liikkeelle sapeleineen manausten saattelemana. Ainoa mitä hän saattoi tähän hätään nopeasti keksiä oli jatkaa samaan malliin mihin oli lähdetty, eli hirviön sisuksien pirstomista, ennen kuin tämä olisi jälleen liikkeellä... Ajatuksen järkevyyttä ei ollut tähän hätään aikaa jäädä pähkimään ja kissamainen nainen hyökkäsikin eteenpäin, tavoitellen repsottavia sisuksia kammotuksen panssarin takaa sapelillaan.
<Sunbaron>: "Sen olisi pitänyt olla elossa, että se voisi kuolla", Reindal tuhahtaa. Hän ei kuitenkaan jää miettimään asiaa sen enempää kuin kissakaan, vaan puree hammasta ja kääntyy kohtaamaan konehirviön, ennen kuin se ainakaan pääsee kunnolla jaloilleen. Totta puhuen konehirviön liikkeet eivät ole läheskään niin hitaita kuin miltä ensihätään näyttävät. Sen raajat hakevat ja sen liikkuminen on katkonaista, mutta se ei selvästikään ole kaatumassa uudelleen. Nopealla sysäyksellä se työntää ruhonsa pystyn ja lähtee nousemaan jaloilleen. Sen auki räjähtäneestä etuluukusta nousee savua ja tursuu visvaa, mutta siellä näkyy hyvin vähän mitään todellisia sisuksia. Puolet sen etupanssarista roikkuu hervottomasti revenneiden liitosten varassa. Hirviö ei selvästikään toimi minkään luonnonlakien mukaan. Cathryn on hirviön kimpussa ennen kuin se varsinaisesti edes tajuaa asiaa. Nopea sapeli sivaltaa sen sisuksia kohti, ja terä viiltää irti suuren röykkiön saastaisia kudoksia. Ne putoavat märästi roiskuen maahan kuin katkotut suolet. Kone ei edes huomaa sitä. Se huitaisee tätä kohti toisella kourallaan, karkeat pihtimäiset ulokkeet harottaen kuin yrittäisi tarrata kiinni. Sen liike ei ole nopea, mutta se on arvaamaton eikä tule kuten ihmisellä. Katkonaisesti, vääriä ratoja pitkin. Varmaa on ainakin, että siinä on voimaa. Reindal kiiruhtaa perään. Hän kiertää sivummalle, yrittäen saada jonkinlaista sihtiä hirviön paljastuneeseen sisukseen. Jos luodeista on mitään iloa, niin sitten siellä...
<spyrreh>: Jos suunnitelma oli kaataa hirviö uudestaan ennen kuin se pääsisi jaloilleen, oli tämä melkoisesti helpommin sanottu kuin tehty. Kammotus oli liikkeissään joutuisampi kuin hän oli odottanut mutta Cathryn tarvitsi vain lyhyen hetken saavuttaakseen tämän uudestaan ja iskeäkseen. Terä repi mätiä, kaikkea muuta kuin mitenkään elinkelpoisia kudoksia mutta siltikin metallipeto tuskin hetkahti. Nainen sähähti ilmoille uuden terävän kirouksen kun otuksen harova koura pakotti hänet perääntymään liikkein, joihin hän ei ollut tottunut. Kaikeksi onneksi saastaiset pihdit halkoivat vielä ilmaa ja nainen sukelsi rivakasti raajan alta. Kauempana Reindal haki selvästi asemia kivääreineen ja Cathryn yrittikin pitää itsestään kiinnostuneen konehirviön suunnilleen paikoillaan, kunnes mies toivottavasti löytäisi jonkin kohteen, jolla olisi jotakin väliäkin....
<Sunbaron>: Konehirviö haroo Cathrynin perään. Sillä ei ole varsinaista päätä, tai mitään muutakaan mikä toimittaisi varsinaisesti silmien virkaa, mutta silti se seuraa naisen liikkeitä ja haroo kouralla perään nopeasti ja kouristellen. Läheltä se haisee kammottavalta. Saastalta ja mädältä raadolta. Sen liitoksista tursuu nesteitä, joita on mahdotonta edes määritellä. Reindalin ensimmäinen luonti jysähtää sen runkoon. Näin läheltä harhaan osumisesta ei ole pelkoa, mutta on mahdotonta sanoa, tekeekö luoti sisuksiin mitään. Ainakin se huomaa hänet. Hirviö unohtaa naisen ja puskee itsensä rautaisille jaloilleen. Se lähtee tarpomaan kohti tavalla, joka ei näin läheltä totta puhuen tunnu ollenkaan niin hitaalta. Reindal ei aikaile, vaan ampuu uudestaan. Toinenkin luoti kolahtaa sen sisuksiin. Jotakin roiskahtaa, mutta raskas kone ei hidastu. Se jyskyttää kohti kuin jyrä. Kolmas laukaus menee johonkin, eikä mies jää katsomaan sen tarkemmin. Hän harppaa kauemmas ja sivulle murskaavan kouran ja ruhon tieltä. Raskas hirviö ei kompastele tai haparoi mudassa. Sen lyhyet rautajalat polkevat siinä vaivatta. Se kääntyy nopeasti, ja ilmoille kohoaa taas ääni, joka saa värähtämään tahtomattakin. Metallinen kirkaisu, kun leikkurit ja terät sen toisessa raajassa käynnistyvät. Näin läheltä on liiankin helppo kuvitella, miten pahaa jälkeä kammottava ase tekisi...
<spyrreh>: Cathryn yritti parhaansa juoksuttaa massiivista hirviötä perässään, mutta ikävä kyllä edes tämän huomion pitäminen ei ollut niin helppoa. Kun Reindal ampui, kääntyi hirviö harppomaan vääjäämättömästi kohti miestä. Jos luodit saivat jotain aikaan, otus ei ainakaan pysähtynyt... tai edes hidastanut. Cathryn kirosi entistä äänekkäämmin. Mikä voima konehirviötä liikuttikaan, ei tämä selvästikään ollut niin järjetön kuin olisi voinut toivoa. Ruosteinen, korvia vihlova kirskunta pakotti Cathryninkin jälleen liikkeelle kun hirviön terät pyörähtivät uudestaan käyntiin. Katti sihahti hampaidensa välistä mutta syöksähti otuksen perään, ja ponnisti ylös kohti metallihirviön selkää. Hänen miekkansa tuskin purisi paksuun panssariin, mutta otusta oli pakko harhauttaa jotenkin. Niin nainen kaiketi ainakin toivoi, jos ehti miettiä niinkään pitkälle. "Hei, rumilus! Väärä suunta!" hän ärähti haroen kynsillään otetta metallista, ja yritti tavoittaa miekallaan mitä tahansa tästä suunnilleen pehmeää. Tällainen saattaisi tosin kostautua nopeasti, oli kaiketi toivottava että se avaisi edes iskupaikan pehmeämpään ytimeen.
<Sunbaron>: Tappokone ei heti tunnu edes tajuavan sen rinnalla surkean pienen naisen loikanneen äkkiä selkäänsä. Vasta, kun tämä alkaa pitää ääntä ja sohia miekalla, hirviö edes havahtuu. Se huitaisee valtavalla metalliraajalla ylös, mutta ketterä kissa roikkuu paikassa, johon sen valtavat, karkeat raajat eivät helpolla yltä. Se huitoo kiusantekijäänsä ja pyörähtää useamman kerran ympäri. Valtava, tappavan vaarallinen teräraaja heiluu laajoissa kaarissa, jotka repisivät naisen varmasti riekaleiksi jos tämä jäisi tielle. Eikä väistelytilaakaan loppujen lopuksi ole hirvittävän paljoa, huonosta kulmasta huolimattakaan. Reindal tuijottaa näkyä hetken vaiti, ennen kuin katsahtaa pitelemäänsä yhdentekevään kivääriin. Siitä ei ole mitään hyötyä, eikä aikaa pelkkään ihmettelyyn tosiaankaan ole. Äkkiä mies päästää aseen putoamaan saastaiseen maahan. "Pidä sitä!" hän huutaa Cathrynille. Loppujen lopuksi koko kehotus on jokseenkin järjetön. Valtavaa konetta tuskin pitelisi yhtään mikään. Mutta hänellä on suunnitelma. Ja jos nainen pystyy pitämään hirviön huomion itsessään edes muutaman hetken...
<spyrreh>: Vaikka muuta ei olisi saavuttanutkaan, ainakin metallinen kammotus häiriintyi selvästi kun hoksasi saaneensa salamatkustajan. Kaiketi Cathrynin suunnitelma toimi tähän saakka... joka tosin taisi ollakin kaikki, jota nainen oli ehtinyt miettiäkään. Hän saattoi vain roikkua kiinni henkensä edestä jaa yrittää pysyä teutaroivan hirviön huitaisujen ulottumattomissa, mutta väkisinkin jopa hänenkin otteensa lipsui saastaisella metallilla. Hän näki murskaavan raajan harovan jälleen kohti sivulta ja väisti kiroten toiselle puolelle. Hän hädin tuskin ehti huomata mitä Reindal huusi kauempaa koneen kirskunnan ylitse, mutta katse jonka hän heitti miehen suuntaan taisi kertoa tarpeeksi. "Toki, mikäs siinä!" nainen ähkäisi kiinni roikkuessaan, jäämättä tosin pohtimaan kuuliko toinen edes. Nyt taisi olla muutakin tekemistä käsillä. Katti suuntasi jälleen huomionsa metallihirviöön ja tämän huitoviin raajoihin, ja yritti kokeilevasti survaista teränsä metallin saumaan kuin panssaria lävistääkseen. Toivottavasti Reindalilla oli mielessään jotakin parempaa...
<Sunbaron>: Reindalilla ei ole aikaa jäädä sanailemaan, eikä taida olla Cathrynillakaan. Jos tämän koneen tappamiseen on mitään oikeita, siistejä keinoja, eivät ne selvästikään ole heidän kahden tiedossa. Mutta kaikesta päätellen mies näkee ainakin jotakin varteenotettavaa... Kone huitoo ja pyörii. Naisen miekka ei tunnu saavan aikaan mitään välitöntä, eikä kaksikolla ole aikaa jäädä odottamaan josko koneen kärsimä vaurio jossakin kohtaa kaataisi sen. Hirviön huitovat liikkeet ovat alkaneet saada jo kammottavaa määrätietoisuutta ja järjestelmällisyyttä, kuin se yrittäisi pakottaa raajojaan asentoihin joista murskata kiusankappale. Se huitaisee taas kuolettavalla, jauhavalla tuhoraajallaan, mutta äkkiä koko hirviö horjahtaa rajusti. Pyörivät terät pamahtavat mutaan ja sinkoavat saastaa kaikkialle. Reindal, silmät kuumeisesti palaen, painaa sitä alas. Kukaties jopa koneella kestää hetki ymmärtää tilanne. Tuota hetkeä myöhemmin se lähtee kuitenkin kiskomaan raajaansa vapaaksi, eikä luisevalla miehellä ole mitään mahdollisuuksia vääntää vastaan - kuten ei totta puhuen olisi pitänyt olla äskenkään. Se ravistelee raajaansa vapaaksi, ja on vähällä kiskaista samalla hänet jaloiltaan. Äkkiä Reindal kuitenkin vaihtaa otetta. Hän kumartuu ärähtäen alas ja kietaisee kätensä raajan ympärille, pelottavan lähelle ulisevia teriä. Äkkiä hän noostaakin painamisen sijaan. Valtava, kouristuksenomainen voima saa raajan liikkumaan. Tappokone ei ehdi vääntää vastaan. Terien rääkynä muuttuu äkkiä korvia särkeväksi kirskunaksi, kun metalli leikkaa metallia. Mahdottoman näköisesti mies sulloo hirviön oman, valtavan aseen sen avonaisiin sisuksiin. Sisältä iskee välittömästi kipinöiden, liekkien ja sirpaleiden ryöppy. Reindal horjahtaa taaksepäin, yhtälailla ponnistuksen kuin vasten kasvoja iskevän ryöpyn tieltä. Kone teutaroi eri suuntaan, mutta sen toinen valtava koura huitaisee samalla laajassa kaaressa - vahingossa tai tarkoituksella. Mieskään ei ehdi huomata sitä, tai edes ähkäistä, kun rautakoura paiskaa hänet kaaressa sivuun. Reindal laskeutuu raskaasti mutaan ja saastaan. Mutta niin tekee tappokonekin. Se kaatuu uudelleen liekkien lyödessä sisältä.
<spyrreh>: Mustaturkkinen nainen tuskin ehti edes arvailla mitä Reindalilla mahtoi olla mielessään... eikä luultavasti olisi edes osannut, jos olisi ehtinyt. Hänen koko huomionsa kului rimpuilevan hirviön väistelyyn, kun tämän jokainen liike tuntui hivuttatuvan ohi lähempää kuin aiempi. Tämä oli hakemassa tuntumaa tavalla johon Cathryn ei voinut paljoakaan, varsinkin kun hänen miekkansa kohtasi turhaan metallia kerta toisensa jälkeen. Viheltävät terät lähestyivät taas, mutta äkkiä huitovan koneen tuntumaan harppasi joku. Tuskin vaati paljoakaan hoksottimia tajuta että tämä oli Reindal, mutta kissakaan ei voinut olla ähkäisemättä tyrmistyksestä kun mies tarrasi metalliseen käteen. Kaiken järjen mukaan toisen ei olisi pitänyt kyetä vastustamaan konehirviön voimaa hetkeäkään eikä Cathrynkaan rehellisesti ollut alkuunkaan varma mikä suunnitelma tähän hätään oli. Kuitenkin hän oli nähnyt mihin Reindal pystyi aiemminkin... mutta hirviö oli toista mieltä. Tappokone tempaisi ja sai niskassaan täpärästi riippuvan Cathrynin jälleen lähes lipeämään. Juuri kun tuntui että kapine kiskoisi niin hänet kuin miehenkin kimpustaan muuttui tapahtumien kulku silmänräpäyksessä. Terät upposivat kammotuksen omaan rintaan repivän kirskunnan keralla, ja ulos iskevä ryöpsähdys irrotti viimein kissankin lipsuvan otteen. Katti päästi tyrmistyneen huudahduksen ehtimättä kuitenkaan ponnistaa kunnolla taaksepäin kun ulos leiskuvat liekit kuumensivat metallia ja iskivät hänen kasvoilleen. Nainen luiskahti niljaiseen mutaan joutuen kierähtämään sivuun kasaan romahtavan koneen alta enemmän refleksinomaisesti kuin muuten. Hirviö tuupertui, mutta ei tehnyt sitä suosiolla... ja epäonnekseen Reindal olikin suoraan tämän linjalla. Cathryn kompuroi huojahdellen ja irvistellen jaloilleen vieläkin henkeään haukkoen kun niin mies kuin liekehtivä konekin iskeytyivät maahan. Hän heitti vain kiireisen vilkaisun hirviöön ennen kuin harppasi kohti Reindalia kiskoakseen miehen kauemmas liekeistä. "Hei! Reindal! Ylös, pian!" hän töksäytti henkeään tasaten, yrittäen rivakasti varmistaa että toinen oli suunnilleen yhtenä kappaleena... heittäen myös nopean kireän katseen ympärilleen. Lihapedot tuskin piittaisivat äskeisestä, saati olisivat pelästyneet tiehensä...
|
|
|
Post by spyrre on Feb 10, 2018 21:48:33 GMT 3
<Sunbaron>: Reindalilla kestää hetki reagoida Cathrynin lähestymiseen. Hetken mies lojuu mudassa runnottuna ja holtittomana. Sitten hän kuitenkin kiskaisee äkkiä henkeä ja kompuroi istumaan. Kaikesta päätellen hän ei heti edes tajua Cathrynin läsnäoloa, vaan tuijottaa naista silmänräpäyksen ajan katse tyhjänä. Sitten, kuitenkin, hän kiskoo itsensä pystyyn tämän avulla. "Olen... kunnossa", hän henkäisee nopeasti, vaikka ottaakin toisesta tukea hetken pidempään. Ikävä kyllä ihmeellisempään päänselvittelyyn ei ole aikaa, sillä maailma ympärillä ei ole kadonnut mihinkään kaksikon voitosta huolimatta. Joka puolella kouristelee hirviömäistä, kammottavaa lihan ruttoa. Lihapedot tuntuvat vihdoin tajunneen hälystä huolimatta heidän läsnäolonsa. Ne puskevat muden läpi riepottelevina, rääkyvinä röykkiöinä. Leuat ja kynnet sohivat sinne tänne. Reindalilla menee hetki tajuta, että osa hirviöiden kouristeluista ja sätkimisestä johtuu muustakin, kuin niiden elinkelvottomista ruhoista. Niihin ja niiden lähistölle napsahtaa laukauksia. Sen tajuaminen saa hänet vilkaisemaan nopeasti muureille. Sotilaita seisoo paremmassa järjestyksessä varustuksilla, kuin antaakseen suojatulta. Porttien yläpuolella joku pitelee köyttä ja heiluttaa kättä heidän suuntaansa. Kukaties joku huutaakin jotakin, mutta se hukkuu kaoottiseen meluun. Samaan aikaan kaksikon takana palaa ja roiskuu kammottava, groteski metallihirviön raato. Sen sisältä purkautuu useampiakin pieniä räjähdyksiä, kun vanhat ja saastuneet koneet murtuvat liekkien alla. Sotilaiden laukaukset napsahtelevat ympärille, ja kaatavatkin kukaties lihapedon sieltä tai täältä. Niitä on kuitenkin paljon, ja ne tunkevat kaksikkoa kohti. On selvästikin aika irtaantua tästä kaaoksesta...
<spyrreh>: Hetken aikaa kaikki tuntui varsin pahaenteiseltä löyhkäävän, mädän konehirviön loimun äärellä. Kuitenkin, lopulta hervoton Reindal alkoi osoittaa elonmerkkejä. Cathryn päästi hiljaisen, syvän puuskahduksen ennen kuin heitti rivakan katseen ympärille ja auttoi miehen jaloilleen. "Hyvä" oli ainoa mitä hän ehti töksäyttää vastaukseksi toista tukiessaan, joutuen sitten itsekin kääntämään huomionsa melkoisesti kammottavampiin asioihin. Pedot heidän ympärillään olivat hoksanneet saaliin, eikä aikaa ollut tuhlattavaksi. Kattikin sihahti kirouksen puristaen sapeliaan vapaalla kädellään ja heitti kireän katseen kohti rämpiviin hirviöihin, ennen kuin kääntyi jälleen kohden muureja. Luodit tuskin hidastivat otuksia mutta ainakin suojatuli osti heille aavistuksen enemmän aikaa... "Tulehan sitten, häivytään" nainen tokaisi, kiskaisten toistakin kohti muureja. Turvassa oltaisiin vasta toisella puolella....
<Sunbaron>: Reindal seuraa Cathrynin esimerkkiä, mutta seuraavat hetket ovat rehellisesti melkoista sekasortoa. Hirviöt ulvovat ympärillä, muta liukuu jalkojen alla ja uhkaa tarttua saappaisiin, laukaukset raikuvat ja luodit viuhtovat ilman halki. Pelkkää kaoottista rämpimistä ja ryntäilyä. Mutta lopulta linnakkeen portit odottavat edessä - tai tärkeämmin niiden päältä roikkuva köysi. Kaiken tämän jälkeen ylös muureille kiipeäminen on yhtä aikaa raskasta ja yhdentekevää. Päässä jyskyttää ja ruumista polttelee. Mutta lopulta kaksikko on taas varustuksilla. Ympärillä pällistelee sotilas jos toinenkin. Reindalilla kestää hetki tajuta, että köyttä pidellyt sotilas on Alard. Vanhemmanpuoleinen mies katsoo heitä aavistuksen toispuoleisesti, mutta auttaa heidät kuitenkin ylös. "... se siitä", Reindal puuskahtaa lopulta ja mätkähtää istumaan varustuksia vasten. Onpahan taas tullut hieman rykäistyä, kaikessa typeryydessäänkin...
<spyrreh>: Viimeisten metrien rämpiminen (sekä kiipeäminen) oli eittämättä kuumottavaa, mutta siitä selvittiin. Lopulta mikään ei kiskonut heitä uudelleen alas tuhoonsa vaan Cathrynkin rämpi ylös muurin huipulle, puuskuttaen ja liejun (ja ties minkä muun) peitossa. Hän silmäsi vielä alas kentälle, ja istui sitten vilkaisten puolittain köyden tuntumassa seisovaa Alardia. Hän ei heti vastannut Reindalinkaan toteamukseen vaan tuntui kommunikoivan hetken lähinnä sihahduksilla ja manauksilla henkensä tasaamisen lomasta. "Se oli epämiellyttävää. Joku muu saa tehdä tuon ensi kerralla" hän sihahti viimein, näennäisesti kiinnittämättä huomiota heidän saamiinsa outoihin katseisiin. Ei kaiketi päässyt mihinkään että äskeinen oli ollut vähintään hullun hommaa.... ja kaikkea muuta kuin matalaa profiilia. Mutta... tehty mikä tehty?
<Sunbaron>: Reindal ei hetkeen sano mitään. Vaikka kaksikolla onkin aivan yllin kyllin kokemusta tällaisesta, ei tähän koskaan todella totu. Paniikki yrittää yhä ottaa valtaa ja äskeinen pyörii päässä sekasortoisina välähdyksinä. Jossakin sen alla on myös tarve lyödä jotakin. Ne menevät ohi, kuten aina menevät, mutta se vaatii hetken. Mies vetää henkeä ja vilkaisee Cathrynia. Naisella on oma, suulas tapansa selvitä näistä asioista. Hän sen sijaan pyrkii pitelemään tilannetta hiljaa kasassa, kunnes se tyyntyy. Ympärillä tuijottavat sotilaat eivät varsinaisesti auta, ja takana kuuluu yhä hirviöiden valitus. Alard tuijottaa kaksikkoa hetken, ennen kuin päästää hiljaisen puuskahduksen. Äkkiä tämä heilauttaa kättään ja kääntyy kannoillaan. Ilmeisesti tällainen huomio ei viehätä vanhaa sotilasta suuremmin. Ympärillä sotilaat pälyilevät ja tuijottavat edelleen vaitonaisina. Reaktiot ovat selvästikin ristiriitaisia. Äskeinen oli melkoinen saavutus, mutta toisaalta se oli myös... melkoinen saavutus. Koko tilanne tuntuu venyvän lähinnä kiusaantuneeksi tuijotukseksi ja epämääräiseksi pälyilyksi.
<spyrreh>: Rehellisesti ei voinut sanoa että Cathryn oli odottanut jonkinlaista ylistystä äskeisestä, mutta kyräilevä huomio ei kaiken jälkeen ollut myöskään hänen mieleensä. Petomainen nainen teki parhaansa ollakseen näyttämättä tätä kokoillessaan jälkimaininkejaan. Jalat tuntuivat tärisevän vieläkin ja sormet nykivät, mutta pieni vaivihkainen viitanliepeen nykäisy sai nämä ainakin suunnilleen pois näkyvistä. Kaikessa oli jokseenkin hapan maku, monellakin tapaa. Hän istui vielä hetken paikoillaan Alardin harpottua tiehensä, ennen kuin viimein vilkaisi Reindalia silmäkulmastaan. "No. Ehkä meidän hommamme oli siinä tähän hätään. Eiköhän häivytä. Minä ainakin löyhkään kuin raato" hän tokaisi lopulta varmistuttuaan että hänen äänensä kesti jälleen tasaisena. Katti kömpi liejuista vaatetustaan pudistellen jaloilleen itsekseen irvistellen, jääden hetkeksi odottamaan Reindalia. Kukaties mies joutui vielä tasaamaan itseään, mutta tämä tuskin oli paras paikka siihenkään.
<Sunbaron>: Reindal havahtuu taas hetken viiveellä. Hän katsahtaa Cathryniin, mutta nyökkää sitten ja vääntäytyy pystyyn. Tällainen huomio ei juuri nyt ole muutenkaan erityisen tervetullutta. Vaitonaiset sotilaat antavat kaksikolle tilaa ilman sen suurempia vastusteluja. Varustusten alapuolella odottaa lisää pällistelijöitä, vaikka nämä eivät pälyilekään erikseen kaksikkoa. Pelokas ja epäluuloinen väki tähystää ylös muureille, kuin yrittäen lukea jotakin merkkejä omista, muiden käsissä olevista kohtaloistaan. Poistuvaa kaksikkoa vilkuillaan kyllä, mutta siinä missä kaikkea muutakin. Joku ei kuitenkaan tyydy vain vilkuilemaan. Reindal värähtää totta puhuen silminnähden, kun kammottava hirviö suoraan äskeisistä kauhunhetkistä astuu kaksikkoa kohti. Mutta tämä koneranka ei vuoda mätää tai kasva lihaa. Se on sama, jonka he ovat aikaisemminkin nähneet. Siitä huolimatta se on kammottavan samansuuntainen. Metallihirviö tarpoo kaksikkoa kohti, kun he laskeutuvat portaat alas linnakkeen pihalle. Väki väistää sitä nopeasti. Se pysähtyy heidän eteensä, paljon lähemmäs kuin kumpikaan varmasti haluaisi. Edes ihmisääni, joka sen sisältä kantautuu, ei varsinaisesti rauhoita. "Te kaksi. Komentaja haluaa puhua teille. Teidän on parempi totella", rautahirviö ilmoittaa. Sen perässä seuraa kaksi sotilasta, jotka astuvat nyt eteenpäin. - "Seuratkaa heitä", koneen sisältä kuuluu. Juuri nyt tässä kaikessa on liiankin helppo nähdä varman tuhon merkkejä...
<spyrreh>: Ei ollut millään tavalla ihme että itse kullakin oli epäilemättä varsin hatara olo juuri nyt, vaikka he kumpikin pitivät kaiken pintansa alla miten taisivat. Cathryn tasasi liikkeitään astellen alas varustuksilta kiireettömään tahtiin, pitäen samalla vaivihkaa silmällä Reindalia joka ei vieläkään tuntunut olevan aivan ajan tasalla. Tosin, rehellisesti nainen ei ollut varma oliko hänkään. Laskeva adrenaliini kuohui päässä ja suonissa, ja heitä tuijotettiin herkeämättä joka suunnalta. Kukaties se oli juuri tämä jatkuva tuijotuksentunne jonka Cathryn oli työntänyt mielestään minkä vuoksi hänkään ei aivan heti hoksannut että joku oli kiinnittänyt huomionsa heihin aktiivisemminkin... ei ainakaan ennen kuin väki vetäytyi massiivisen metallihahmon tieltä. Cathrynkin jännittyi refleksinomaisesti ennen kuin pääsi paremmin ajan tasalle... mutta eittämättä tämä käänne ei siltikään varsinaisesti huojentanut. Hän siristi epäluuloisesti silmiään kapineen ja tätä seuraavien sotilaiden suuntaan ja heitti vaivihkaisen katseen Reindaliinkin... mutta heillä ei tainnut olla muitakaan mahdollisuuksia kuin seisahtua. Jos metallihirviö itsessään ei ollut tarpeeksi hermoja kiristävä, eivät tämän sanat ainakaan heklpottaneet. Cathryn ei voinut olla kiristämättä aavistuksen hampaitaan ykskantaiselle ilmoitukselle, joka ei edes odottanut minkäänlaista vastausta. "Mitä, juuri nytkö? Olen rypenyt ties missä viimeisen tovin ajan" hän tökäsytti siitä huolimatta, kaiketi lähinnä periaatteen vuoksi... mutta vaihtoehtoja ei tainnut olla kuin seurata mukana. Ajatus joka nousi väkisinkin kummittelemaan hänen päässään huomautti ettei äskeinen ollut ollut millään tavalla matalan profiilin pitämistä, mutta nainen teki parhaansa työntääkseen tämän sivuun.
<Sunbaron>: Sivustakatsojat pälyilevät epäluuloisesti, kun kaksikkoa lähdetään äkkiä kuljettamaan pois paikalta. Sotilaat kulkevat edellä, mutta kumpikin näistä selvästikin tarkkailee saatettaviaan. Miehillä on kiväärit kädessä, pistoolit yhdellä kupeella ja miekat toisella. Selvästikin piirun verran etevämpiä miehiä. Rautahirviö ei sentään lähde perään, vaan kääntyy toimittamaan jotakin muuta. Pian pihakin jää taakse, kun kaksikko johdatetaan sisään linnakkeen suurista ovista ja johonkin sivukäytävään. Matkan varrella Reindal heittää Cathrynin suuntaan useammankin nopean vilkaisun. Ei ole hankala arvata, mitä tämäkin pohtii juuri nyt. Loppujen lopuksi ei ole mitenkään mahdotonta, että kolkattu ja sidottu huoltomies olisi jo löytynyt. Totta puhuen siinä tuntuu olevan todennäköisin syy tähän äkilliseen käänteeseen... Linnakkeen sivukäytävät ovat lopulta varsin hiljaisia juuri nyt. Itsepintainen ajatus pyörii päässä: jos he haluaisivat paeta, se olisi paljon helpompi tehdä nyt kuin sitten, kun heidät on jo saatettu määränpäähän. Sen jälkeen asiat vaikeutuisivat heti ja kunnolla, mutta sitä ne saattavat juuri olla tekemässä muutenkin. Mies käy läpi mahdollisuuksiaan vaitonaisesti ja hätäisesti. Ohimennen hän vilkaisee taas Cathryniinkin, kuin yrittäen arvailla toisen edesottamuksia.
<spyrreh>: Petomainen nainen oli eittämättä käynyt jokseenkin kireäksi, vaikka hän pyrkikin pitämään tämän hallinnassa. Hänen ajatuksensa kulkivat samoja ratoja kuin miehenkin kun he seurasivat saattajiaan linnoituksen käytäviin. Hän laskelmoi mahdollisuuksia mielessään ja vilkuili vaivihkaa ympärilleen naputellen kynsillään sapelia vyöllään, osaamatta kuitenkaan itsekään muuta kuin vastata epätietoisesti Reindalin salavihkaiseen katseeseen. Kukaties heidän kolkkaamansa mies oli löytynyt, ehkä tiehensä kadonnut Alard oli nähnyt tilaisuutensa ja laverrellut... mutta jos edessä olisi pako, hän ei rehellisesti ollut aivan varma mihin he voisivat juuri nyt piiloutua. Vaihtoehtoja ei ollut montaakaan... ja kumpikin tuntui tähän hätään varsin huonolta. Hän oli ehtinyt istua tuskin toviakaan kuten Reindalkin, eikä minkäänlaisesta voimiensa kokoilusta ollut puhettakaan jos edessä olisi uusi, entistä villimpi ponnistus. Nainen kiristi hampaitaan, lopulta joutuen tarjomaan toiselle lähinnä varautuneen olkapäiden kohautuksen. "Pakko kai katsoa mitä se haluaa meistä" hän mutisi, kaikkea muuta kuin ilahtuneena. Ehkä olisi vähemmän tulenarkaa edes yrittää välttää enempää kaaosta... vaikka hänkin lähes jo pelkäsi pahinta.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 16, 2018 0:26:02 GMT 3
<Sunbaron>: Loppujen lopuksi kumpikaan kaksikosta ei tunnu olevan aikeissa tehdä mitään hätiköityä, siitä huolimattakin että ainakin Reindalin kädet syyhyävät ja hermot nykivät vieläkin. Hän ei tosiaan olisi kaivannut tällaista juuri nyt. Kuolemanvaaran ja sekasortoisen taistelun jäljiltä kaikki muu olisi juuri nyt tervetulleempaa kuin tämä. Ruumis ja mieli ovat yhä varmoja häämöttävästä kuolemasta, eikä järkevämpikään osa hänestä totta puhuen suhtaudu tilanteeseen juuri sen paremmin. Mutta ilmeisesti heidän on nyt vain katsottava, mitä on luvassa. Matka ei lopulta kestä juuri pidempään. Sotilaat ohjaavat heidät suurille oville. Niihin koputetaan, ja pian sen jälkeen ne avataan. Takaa paljastuu tosiaan jonkinlaisen merkittävän hekilön tiloilta vaikuttava kammio. Suuri ja korkea, joskin melko paljaan riisuttu. Kaksikko johdatetaan kaikessa vaitonaisuudessa sisään. Kammio on suuri, mutta melkein tyhjä. Sen perällä häämöttää ainoastaan leveä pöytä, jonka takana istuu vanha ja näivettynyt, jonkinlaiseen koneeseen kiinnitetty mies. Kone kohisee ja sihisee ja oudot nesteet kiertävät sen läpi - ja mieheen. Tämän sivustalla, taka-alalla, seisoo paljon voimakkaampi, eläväisempi mies. Sotilas, tai kukaties enemmänkin soturi. Tämän katse on tasainen ja tyyni, mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että tämän vyöllä roikkuu kummankin käden ulottuvilla pistooli ja miekka. Henkivartija, eittämättä. Reindal arvioi soturia hetken, mutta keskittyy sitten näivettyneeseen, kalpeaan ja maksaläiskäiseen mieheen, kun tämän suusta kantautuu epämääräinen kirahdus. Kuin tämä yrittäisi saada äänihuulensa toimimaan. Sanat, kun ne lopulta tulevat, ovat limaisia ja käheitä samaan aikaan. "Minulle kiiruhdettiin kertomaan, miten kaksi muukalaista kaatoivat valtavat konehirviön keskenään, kun omat mieheni heiluttelivat käsiään kuin mitkäkin typerykset. Väitättekö, että teistä oli sellaiseen?" mies kähisee lopulta. Sanat ovat happamia ja ilottomia. Luiseva sormi nykii kuin yritäisi osoittaa.
<spyrreh>: Suonissa edelleen kuohuva adrenaliini ei tehnyt matkasta linnakkeen poikki helppoa, vaikka matka itsessään olikin lyhyt. Cathrynkaan ei voinut estää sormiaan nytkähtämästä jokseenkin epämääräisesti sapelinsa kahvalla kun sotilaat heidän edellään johdattivat heidät ovelle. Hän vaihtoi vielä viimeisen katseen Reindalin kanssa kun ovet avautuivat heidän edessään paljastaen takaansa kolkon huoneen. Mistä ikinä olikaan kyse, ainakaan vielä edessä ei tainnut odottaa väijytystä eikä mikään räjähtänyt silmille kun he astuivat sisään... mutta se ei varsinaisesti saanut kireää petonaista levollisemmaksi. Hänen ilmeensä värähti väkisinkin karusti jonkinlaiseen laitteeseen kytketylle vanhukselle mutta kulki nopeasti tästä taustalla seisovaan, selvästi pystyvämpään soturiin. Hetken hänkin mittaili miestä varuillaan, valpastuen nopeasti kun vanhuksen suunnalta kantautui jokseenkin vastenmielinen ääni tämän viimein puhuessa. Cathryn joutui hillitsemään kasvoilleen pyrkivän vastenmielisen ilmeen, kääntäen kuitenkin vastahakoisen varuillaan huomionsa kähisevään vanhukseen. Tämä... olento oli kaiketi se korkea-arvoisin mies huoneessa, mutta katti piti silti mielestään oleellisempaa soturia vaivihkaa silmällä. Jos ei muuta, ainakin syy jonka vuoksi he olivat täällä, ei tainnut olla vielä niin paha kuin he olivat jo uumoilleet. Nainen ei kiirehtinyt vastaamaan, vaihtaen vain aavistuksen asentoaan ja pyyhkäisi ohimennen saastaa päältään kähiseviä sanoja punniten. "Mh. En tiedä mitä teikäläiset siellä puuhasivat, en jäänyt katsomaan kun tuli muuta tekemistä. Mutta kyllä me jonkin ison rumiluksen sieltä karsimme" hän totesi lopulta, tasaten ääntään parhaansa mukaan. Kuka koriseva, letkuihin kytketty vanhus ikinä olikaan, tämä ei varsinaisesti vaikuttanut siltä että olisi aikonut onnitella heitä. Kuitenkaan Cathrynkaan ei tainnut voida tähän hätään muuta kuin seurata tilannetta varuillaan.
<Sunbaron>: Näivettyneen miehen sormi nykii vielä hetkisen. Kylmät, elottomat koneet elättävät ruumista, joka tuskin on juuri niitä eloisampi. Reindal katsoo näkyä vaiti. Mies on käytännössä kuollut, mutta tämän katse on silti terävä... siitä huolimattakin, ettei samaa voi sanoa tämä näöstä muuten. "Sillä on vielä sisuakin jäljellä. Kun vain omat sotilaani olisivat millään tapaa yhtä pystyviä", mies kähisee. Tämän kurkusta kuuluu korahdus, mutta odotusten vastaisesti tämä ei kuitenkaan yski limaa ulos. Sen sijaan tähän kiinnitetyistä koneista kantautuu kuvottava, ryystävä ääni. Tämän kurkustakin roikkuu letkujen ja putkien rypäs. "Minä tarvitsen kunnollisia sotilaita tähän hätään. Teidät on värvätty palvelukseen, kunnes tästä selvitään. Saatte ylläpidon ja parempaa ruokaa kuin tähän asti. Olette muutenkin jo velkaa tähänastisesta", mies lopulta kirahtaa. Kyseessä ei selvästikään ole mikään tarjous, vaan pelkkä ilmoitus. Reindal kurtistaa vaiti kulmiaan. Vanhuksen silmät kierähtävät hetkeksi ylöspäin, kuin tajuntansa menettäneellä. Jokin naksahtaa koneen sisällä, ja tämä palaa takaisin tolkkuihinsa. Koko ilmestys on rujo ja irvokas.
<spyrreh>: Cathrynkaan ei ollut tainnut odottaa aivan tällaista vastaanottoa, vaikka lämpimyys oli tästäkin kaukana. Hän rypisti aavistuksen nenäänsä vanhuksen sanoille, vaikkakin vähin äänin, pystymättä kuitenkaan (tai viitsimättä) täysin piilottaa vastenmielistä irvistytään kun vanhuksen sanat päättyvät koneen kuvottavaan ryystöön. Tämä oli selvästikin jo kaukana elinkelpoisesta millään tavalla, ja hengissä vain laitteen vuoksi. Näky oli vähintäänkin häiritsevä, niin perustavanlaatuisesti kuin kaikin mahdollisin muinkin tavoin. Ilmoitusluontoinen korahdus nappasi kuitenkin Cathryninkin huomion nopeasti. Hän kohotti kulmiaan heittäen pienen vilkaisun Reindaliinkin, selvästikin käännettä punniten. Tapa jolla vanhus koki tarpeelliseksi vain korkeintaan ilmoittaa heille jostakin tällaisesta tölväisi väkisinkin naisen ylpeyttä huonolla tavalla ja häntä tämän takana nytkähti... mutta siitäkin huolimatta hän hillitsi itsensä. Tämä käänne oli kaiketi vähemmän huono kuin olisi voinut olla, kaiken huomioon-ottaen... vaikka heidät oli kaikesta päätellen juuri pakkovärvätty ties mihin. Ainakin huomautus velasta kalskahti ikävästi, tosin Cathrynin mahdollinen närkästys häiriintyi jonkin verran kun vanhus äkkiä hervahti. Cathryn seurasi hämmingin ja inhon sekaisin tuntemuksin kun kone ilman suurempia juhlallisuuksia palautti tämän mahdollisesti kuoleman porteilta saakka... ties kuinka monennnen kerran. Kaikesta päätellen tämä tuskin oli ensimmäinen, saati viimeinen kerta. "...niinkö? Tämä tuli hieman äkkiä. Olemme kyllä työskennelleet ruokamme eteen jo pidemmän tovin" hän ei voinut olla huomauttamatta, aavistuksen happamesti kaikesta huolimatta. Tilanne oli outo, mutta hän ei silti voinut sanoa varsinaisesti pitävänsä tästä.
<Sunbaron>: "Tästä lähtien työskentelette enemmän. Ilmoittaudutte saman tien parakkeihin. Teille annetaan kunnolliset käskyt ja tehtävät. Muussa tapauksessa voitte loikata uudelleen muureilta. Takaisin ei ole tulemista", kuuluu kähisevä, mutta varsin yksioikoinen vastaus. Asiassa ei selvästikään ole mitään turhaa sijaa neuvotteluille. Heidät on nyt värvätty sotilaiksi, joko hyvällä tai pahalla. Reindal heittää Cathryniin nopean, jokseenkin varautuneen vilkaisun. Toisaalta hän ei itsekään ole millään tavalla turhan innoissaan. Tämä ei todellakaan tule helpottamaan mitään asioita. Päin vastoin, tällainen tulee eittämättä vain huonontamaan kaikkea pelivaraa suunnitelmien suhteen. Mutta kieltäytyminen olisi avoin sodanjulistus...
<spyrreh>: Kähisevä julistus ei käynyt laadultaan yhtään paremmaksi kun makaaberi vanhus ilmoitti kantansa. Minkäänlaista tilaa saatikaan valinnanvaraa ei heille suotu, ja Cathrynin tummat kulmat rypistyivät entisestään. He olivat juuri hetki aikaisemmin vaarantaneet henkensä hyvin suoraan linnakkeen väen puolesta, mutta ainoa mitä tästä saatiin oli ilmeisesti se, että tällainen olisi tästä eteenpäin suorastaan heiltä odotettua. Tai kenties vaadittua. Nainen mittaili jännittyneesti silmiään siristellen järkkymätöntä vanhusta kunnes päästi vaisun sihahduksen hampaidensa välistä. Hiljainen ääni oli kaikkea muuta kuin ilahtunut. "Meillä ei taida pahemmin olla vaihtoehtoja tässä" hän mutisi vilkaisten itsekin Reindalia. Kieltäytyminen olisi varmasti aiheuttanut suuria vaikeuksia... varsinkin heille, juuri nyt, kun he kaipasivat kaikkea muuta kuin lisää huomiota. Niin paljon kuin häntä nakersikin myöntyä johonkin tällaiseen. Epäilemättä monellakin tapaa, päätellen naisen kiristyvistä leukaperistä.
<Sunbaron>: Hetken on hiljaista, ennen kuin koneen letkuista kantautuu taas ryystävä ääni. "Siinä oli kaikki. Voitte poistua, teille näytetään paikkanne", vanhus toteaa. Tämä heilauttaa heikosti kättään. "Enpä usko", Reindal toteaa äkkiä. Sameat, mutta tarkkaavaiset silmät kääntyvät hyvin nopeasti häntä kohti. Kuten myös henkivartijan katse. Luiseva, kalpea soturi astuu askeleen eteenpäin. "Jos uskot, että saat meistä mitään iloa irto kohtelemalla meitä kuin tavallista väkeäsi, voit aivan yhtä hyvin viskata meidät hirviöiden armoille saman tien. Miehesi ovat tehottomia ja hädin tuskin edes yrittävät sinnitellä hengissä. Meidän tunkemisemme saman joukon jatkoksi olisi pelkkää typeryyttä", hän töksäyttää. Kun tähän nyt kerran on ryhdytty... Vanhus ei saman tien vastaa, tai kukaties pysty vastaamaan, joten hän jatkaa. "Meistä kumpikin pystyy tekemään paljon, mutta me tarvitsemme siihen vapaita käsiä ja välineitä. Niin me tuon äskenkin hoidimme. Jos olisimme seuranneet sotilaidesi esimerkkiä, lihapedot tunkisivat jo porteista läpi. Meistä olisi huomattavasti enemmän iloa paremmissa tehtävissä. Väitänpä, että kumpi tahansa meistä hoitaisi tuon henkivartijasi pestinkin paljon-" kalpea mies jatkaa. Hänen sanansa katkeavat äkkiä ahtaassa tilassa korvia raastavan kovaan pamahdukseen. Laukaukseen. Luoti melkein viistää hänen kapeaa poskeaan. Parjattu henkivartija puristaa savuavaa asetta. Veto ja laukaus olivat niin nopeita, että Reindal ehti hädin tuskin edes huomata. Ääni ja vaara painavat pakostakin kyyryyn. Takana ovet kiskaistaan auki ja kumpikin kaksikkoa saattanut sotilas harppaa kiireellä sisään kivääreitään puristaen. Nämä yrittävät etsiä hyökkääjää, mutta jäävät tilanteen nähdessään vain seisomaan epävarmoina. "Typerys! Ase pois!" vanhus kirahtaa. Teräväkatseinen, vaitonainen henkivartija tuijottaa järkkymättä kaksikon suuntaan samalla, kun työntää pistoolinsa takaisin vyölleen. Ainakin tämän viesti on selvä. Sisään harpponeet sotilaat suostuvat vetäytymään pois vasta vastahakoisesti vanhuksen komentavien kädenheilautusten myötä. Ovet sulkeutuvat taas takana, mutta koko tilanteen jännite ei ainakaan ole vähentynyt hiukkaakaan. "... kuten olin sanomassa. Me tarvitsemme kunnolliset varusteet ja vapaat kädet. En ole aikeissa ryhtyä miksikään rivisotilaaksi, jonka jokin osaamaton piiskuri juoksuttaa kuolemaansa. Me palvelemme sillä ehdolla, että sallit meidän valita itse varusteemme linnakkeen varastoista ja katsoa itse miten niitä parhaiten käytämme", Reindal jatkaa. Hän pakottaa itsensä suoraksi ja katseensa tasaiseksi. Hetken verran on taas pahaenteisen hiljaista. "Onko se myös tuon pedon vastaus?" vanhus kirahtaa lopulta. Sanoissa on terää ja vaaraa, joita on vaikea kieltää. Tämän vieressä seisova henkivartija tuijottaa kumpaakin heistä avoimen haastavasti, kuin uhmaten vastaamaan myöntävästi.
<spyrreh>: Ilmapiiri oli kiristynyt entisestään. Kukaties vaivoin itsensä hillitsevä Cathryn oli jo lähes laskelmoimassa uusia uria heidän suunnitelmalleen (tai kukaties sitä, olisiko mahdollista että diktaattorin elkein saneleva vanhus heittäisi henkensä oikeasti) mutta ilmeni ettei hänen toverinsa aikonut tyytyä tällaiseen. Luimistelustaan huolimatta nainen katsahti Reindalia lähestulkoon yhtä yllättyneenä kuin muutkin kun mies astahti äkkiä eteenpäin. Tyyni julistus oli nostanut kuin vaanivia myrskynmerkkejä kylmäävän hiljaiseen huoneeseen, joka odotti vain kipinää. Nainen jännittyi paikoillaan heittäen vaivihkaisen, puolittaisen katseen kohti toista Reindalin puhuessa, kuin jo valmistautuen. Uhmakkaat sanat herättivätkin välitöntä vastakaikua. Kun huoneessa kajahti terävä laukaus oli jo valmiiksi jännittyneen kissan sapeli puolittain vedetty, ennen kuin hän ehti varsinaisesti tajutakaan. Petomaisten hampaiden välistä karkasi sihahdus ja terävä vihreä katse nauliutui pistoolia pitelevään vartijaan. Hänen korvissaan soi ja adrenaliini kuohahti varsinkin kun ovi heidän takanaankin kolahti auki. Kuitenkin, ainakin toistaiseksi vanhus pysäytti orastavan kaaoksen nopeasti kun Reindalin vaativat sanat jäivät riippumaan ilmaan. Hetkeen Cathrynkaan ei ollut varma mitä odottaa, mutta käänteen jo lähdettyä liikkeelle ei hänkään epäröinyt kuin silmänräpäyksen tarttua tähän. Hän ei perääntynyt eikä terävä katse hellittänyt, mutta viimein nainenkin suoristi selkänsä ja työnsi liioitellun hitaasti sapelinsa takaisin paikalleen. Oli siltikin selvää että hän oli valmis tarttumaan tähän uudestaan jos tilanne siihen suuntaan vihjaisi. "Toverini sanoissa on järkeä. Emme ole juoksupoikianne, emmekä aio sellaisiksi ryhtyä" hän tokaisi, viimein avoimen terävästi. Tilanne oli jo käynyt uhkaavasta tulenaraksi, joten tuskin oli enää järkeä tehdä muutakaan. Vaikka jos aivan rehellisiä oltiin... hän ei osannut suoranaisesti olla tästä erityisen pahoillaankaan.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 16, 2018 23:50:57 GMT 3
<Sunbaron>: Näivettyneeseen vanhukseen tunkeutuneesta koneesta kantautuu jälleen vatsaavääntäviä ääniä.Kukaties se toimittaa hengenvedon virkaa. Lopulta tämä kuitenkin kirahtaa taas muutaman sanan. "Hyvä on sitten. Ei niistä rojuista hyötyä olisi muutenkaan. Ottakaa mitä otatte", mies kähisee. Henkivartijan ilme ei värähdäkään, mutta tämän olemus on silti kalsea ja murhaava. Vanhus painaa jotakin näkymättömiin jäävää nappia tai vipua pöytänsä takana. Jostakin oven toiselta puolelta kuuluu terävä ääni, kuin hälytys. Ovet aukeavat melkeinpä saman tien, ja samat vartijat tunkevat jälleen sisään; tällä kertaa näistä kuvastuu lähinnä epävarmuutta siitä, mitä sisällä mahdollisesti odottaa. "Viekää nämä asevarastoille. Antakaa ottaa mitä haluavat. Sama se", komentajan käheä ohjastus kuuluu. Sotilaat pälyilevät hieman hämillään, mutta kumpikaan ei ainakaan tohdi väittää vastaan. "Seuratkaa. Ja varokaakin tuottamasta pettymystä tämän jälkeen", vanhus varoittaa.
<spyrreh>: Cathryn odotti paikoillaan viileästi ja valppaana, kohdaten alleviivatun terävästi jo pistoolinsa kertaalleen vetäneen vartijan katseen. Hän lähestulkoon jo odotti miehen ampuvan uudestaan kun heidän uhmakkaat sanat jäivät hetkeksi riippumaan ilmaan... mutta jo hänenkin yllätyksekseen koriseva vanhus myöntyi. Petomainen nainen ei vastannut eikä antanut tuntemustensa näkyä muuten kuin kevyenä kulmien kohotuksena harjasmaisen kuontalon varjossa... mutta väkisinkin moinen pisti miettimään millaisella hinnalla jokin tällainen tulisi. He olivat epäilemättä astuneet jo monille varpaille vain yhden päivän aikana. Ovi heidän takanaan aukesi jälleen, ja käskyt lausuttiin. Cathryn vilkaisi vaivihkaa Reindalia ennen kuin soi kaikelle myhähdyksen ja puolittaisen nyökkäyksen ja kääntyi sitten kannoillaan ovelle. Kukaties tämä oli vastaus vanhuksen varoitukseen, mutta mitä luultavimmin ei...
<Sunbaron>: Reindal peittää suunsa kädellään ja yskäisee, ennen kuin kääntyy seuraamaan Cathrynia. Eittämättä pelkkä sairaalloisen miehen viaton ruumiinvihoittelu, ei mitään sen suurempaa. Kalsean murhaavalle henkivartijalle selän kääntäminen tuntuu totta puhuen pienoiselta hulluudelta, mutta se on kaikeksi onneksi nopeasti ohitse. Pian kaksikko on taas käytävässä, ja sotilaskaksikko johdattaa heitä kohti asevarastoa... joka on heille tietenkin täysin tuntematon ja vieras. "... onpa hyvä että saamme parempia varusteita yllemme. Muuten olisimme jääneet tyhjin käsin", hän tokaisee kuivakkaasti matkan kulkiessa tyhjien, epämääräisten käytävien halki. Sotilaat heidän edellään vilkaisevat epämääräisesti taakseen, mutta eivät lopulta jää pohtimaan heittoa sen enempää. "Pääset sinäkin jo eroon tuosta koinsyömästä sapelista", hän lisää ohimennen, kuin edes miettimättä letkautusta sen enempää. Olkoonkin, että tietää oikein hyvin, paljonko naisella on tunnesidettä aseeseensa. Mutta tämäkin on osa aikaisemmasta ryminästä toipumista. Pieni vinoilu kauhun jäljiltä ei ainakaan tee pahaa.
<spyrreh>: Tuntui eittämättä varsin oudolta kaiken hiippailun ja jännityksen jälkeen astella viimein avoimesti kohti varastoja, aivan sotilas-saattueen avulla. Ainakin Cathryn vaati tovin sisäistääkseen kaiken mitä juuri oli tapahtunut, puhumattakaan siitä mitä se merkitsi. Ilmeinen varautuneisuus oli kuitenkin jo painumassa takaisin pinnan alle, ja kattikin seurasi mukana, kuin puoliuteliaasti kaikkea silmäillen. Ensimmäistä kertaahan täällä tosiaan oltiin, tietysti. "Melkoisia koita jotka metallia syövät... vaikka luulen ettei sen kirotun otuksen rautakuoren takominen kyllä tehnyt tälle erityisen hyvää" hän tokaisi hymähtäen Reindalin jutusteluun. Sormet pyyhkäisivät ohimennen vanhan sapelin kahvaa ennen kuin heitti pienen mukamas pisteliäämmän katseen miehen suuntaan. "Sinulle ei ainakaan jonkin sortin kypärä tekisi pahaa. Kai tiedät ettei päänsä käyttäminen tarkoita että sitä on tarkoitus takoa kaikkeen vastaan tulevaan" hän puuskahti takaisin. Väkisinkin sävyssä oli aavistus epämääräisyyttä, mutta kaiketi se oli ymmärrettävissä kaiken koetun jälkeen. Eikä jännitys ollut aivan ohitse vieläkään...
<Sunbaron>: Reindal hymähtää ja heilauttaa kättään vähättelevästi. Se tosiseikka, että hän aristaa yhä koko toista puoltaan ja ontuu kevyesti, ei varsinaisesti tue kevyttä asennetta, mutta minkäs teet. Sotilaat heidän edellään yrittävät parhaansa mukaan vältellä pälyilemistä, mutta kaikesta päätellen nämä ovat sekä hämillään, että epäluuloisia tästä kaksikosta. "No, katsotaan mitä on tarjolla", hän mutisee lopulta. Totta puhuen tämä aikomus ryöstää linnakkeen asevarasto uudemman kerran saa hänet kaikessa alhaisuudessaankin aavistuksen kepoisemmaksi. Kukaties siitä pitäisi potea enemmän syyllisyyttä. Onhan koko paikka hätää kärsimässä ja melkeinpä jo tuhon edessä. Mutta toisaalta, eipä heillä juuri valinnanvaraakaan ole. Parempi tarttua tilaisuuksiin kun niitä tällä tavalla tarjotaan. Loppujen lopuksi kaksikko löytää itsensä jälleen linnakkeen varastojen edestä. Tällä kertaa he näkevät ne toiselta puolelta... olkoonkin, ettei nähtävää ole juuri sen enempää kuin hormeistakaan. Pelkkä käytävä ja kolme ovea. Käytävän varrella seisoo vartijakin, joka pälyilee heitä epäluuloisesti. "Komentaja käski. Pitää näyttää näille varastot ja antaa valita aseita", toinen sotilaista selittää hämillään. Vartija pälyilee heitä epäluuloisesti hetken ja sormeilee kivääriään, mutta kohauttaa sitten olkapäitään. "Eipä se minun murheeni ole. Minulla on ihan muita murheita jo. Siitä vain, ottakaa mitä otatte sitten! Niin kuin joku ei näpistelisi jo mielensä mukaan tavaraa täältä!" mies puuskahtaa, ennen kuin kiskoo esiin avaimen, jonka survoo keskimmäisen oven lukkoon. Asevarasto. Sotilaat jäävät odottamaan ja tarkkailemaan, mutta kukaan ei varsinaisesti estele tai kehota peremmälle. Mutta siinäpä linnakkeen aseet ja panssarit häämöttävät jo uudemman kerran heidän edessään. Tällä kertaa pääsy on vapaa...
<spyrreh>: Cathryn oli epäilemättä varsin tietoinen heidän aiheuttamastaan epävarmuudesta ja kyräilystä, mutta hänkin teki parhaansa näyttääkseen siltä ettei joko huomannut tai piitannut. Niin outo kuin tilanne oli hänellekin, oli kaiketi vain pelattava mukana. Hän pyyhki jälleen ohimennen saastaa päältään kulkiessaan josta heidän ei oltu vieläkään sallittu hankkiutua eroon, puhumattakaan särkevien raajojen lepuuttamisesta. Mutta valituksien oli kaiketi vain odotettava... väki heidän ympärillään näytti jo valmiiksi aivan tarpeeksi epäluuloiselta. Ei sillä, että näitä saattoi varsinaisesti syyttää. Kulku päätyi jälleen lukittujen ovien sekä uuden epäluuloisen vartijan eteen. Petomainen nainen kuunteli tasaisesti lyhyttä sananvaihtoa, ja yrittäen hilliten häntänsä pientä nykimistä kun vartija viimein puuskahti jotakin näpistelystä ja työnsi avaimen lukkoon. Hän silmäili paljastuvaa huonetta ilmeisen kiinnostuneesti avautuvan oven välistä ja päästi muodon vuoksi pienen hyväksyvän äännähdyksen. "Eiköhän täältä jotain hyödyllistä löydy" hän arveli ääneen, ja astui sitten kiireettä peremmälle ympärilleen katsellen. Tilanne oli varsin erilainen kuin viime kerralla, mutta hänen oli silti hankala päästä eroon niskassaan kutkuttavasta tunteesta kun vartijat jäivät seuraamaan epäluuloisina heidän liikkeitään. Täällä jälleen, tai jotain sellaista.... Hän heitti silmäkulmastaan katseen Reindaliin ja kävi sitten kiertelemään varastoa, kuin tutkiskellen varusteita joita oli tarjolla. Tapaan, joka ei ainakaan ilmaissut että hän olisi tiennyt mitä missäkin oli, tietysti. Nyt ei ainakaan tarvinnut huolehtia siitä että mukaan tarttuisi jotain jonka puuttuminen huomattaisiin. "Meidän olisi kaiketi pitänyt tehdä näin jo samantien" hän ei voinut olla mutisematta hiljaa Reindalille.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 21, 2018 3:01:32 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal hymähtää, vaikka päälle päin tuskin voikaan sanoa, mille tarkalleen. Kukaties linnakkeen asevarastoon käsiksi pääseminen vain huvittaa häntä, eikä kyse suinkaan ole naisen epämääräisestä tokaisusta. Joka tapauksessa hän astuu peremmälle ja antaa katseensa kiertää aseiden ja varusteiden riveissä. Kaksikon takana sotilaat jäävät tihrustamaan ovelta. Asevaraston vartija on lyhyt, tanakka mies. Ei mikään aivan nuori enää. Tällä on epäsiisti parta ja huolestunut ilme. Mies hypistelee avaimiaan levottomasti. Vaikka kaksikolle onkin annettu vapaa pääsy asevarastoon, ei tämä selvästikään ole kuitenkaan halukas jättämään heitä keskenään. Totta puhuen, nyt kun varaston näkee kunnon valossa ja kaikessa rauhassa, koko paikka on tyhjempi kuin voisi olettaa. Suuri osa varustuksesta on kaiketi miesten käytössä... ja loppuja puuttuvista ei ole voitu korvata millään mielekkäällä. Reindal kiertää varastoa kuin ensikertalainen, vilkuillen summamutikassa ympärilleen ja tehden hajanaisia havaintoja. Aseiden joukossa on paljon karkeasti työstettyjä, korjattuja ja nopeasti kyhättyjä kapistuksia. Ei ihmekään, ettei niitä ole otettu käyttöön. Toisaalta parempiakin löytyy... ja välissä muutama kiinnostava yksittäistapauskin. "Ottakaa mitä otatte, mutta tehkää se äkkiä. Näitä ovia ei saa pitää auki turhan päiten", lyhyt mies mutisee ovelta. Tämä tihrustaa heidän peräänsä epäluuloisesti.
<spyrreh>: Cathrynkin päätyy lähinnä myhäilemään itsekseen omalle jupinalleen kierrellessään varastossa. Jos tämä jäyti jollakin tavalla omaatuntoa, ei nainen ainakaan näyttänyt sitä päällepäin... vaikkakin pitkä häntä heilahteli edelleen jokseenkin epämääräisesti. Heitä pidettiin selvästi silmällä, ja petomainen nainen kiersikin huoneen vaiteliaasti kertaalleen ennen kuin varsinaisesti suuntasi mihinkään. Kaikkea ei oltu saatu tutkittua erityisen tarkasti viimeksikään, joten uusi kierros valossa paljasti epäilemättä uusia seikkoja... vaikka tämä kielisikin lähinnä puutteesta. Se, joka lopulta nappasi Cathrynin huomion oli aseteltu hieman sivummalle. Nainen seisahtui hyllykön äärelle ja hetken tavaraa tarkasteltuaan poimi kokeilevasti kiväärin käsiinsä. Tutkiskelun tosin keskeytti nopeasti kärsimätön (ja hermostunut) jupina ovelta. Hän vilkaisi vartijan suuntaan ja heitti vielä katseen ympärilleen, kaiketi niin viimeisiä arvioita hakien kuin Reindalin menestystäkin.
<Sunbaron>: Reindal kohottaa kevyesti kulmaansa, kun Cathryn poimii käsiinsä kiväärin. Ilmeisesti viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet naisen uskomaan jousta raskaampaan aseeseen. Eipä sillä, että hänellä olisi ainakaan naljailtavaa asiasta. "Tuo on hyvä kivääri. Se on kaupungissa korjattu. Siellä on joku joka osaa sellaista", varastonvartija mutisee ovelta. Mies vilkuilee hetken ilottomasti aseen perään, melkein kuin vastahakoisena antamaan aseen naisen mukaan. Mutta mitään todellisia vastaanväitteitä tämä ei kuitenkaan sano ääneen. Reindal kiinnittää muutenkin tämän huomion pian. Mies nostaa varovasti telineessä seisovan, pitkävartisen aseen. Se seisoo usean samankaltaisen vieressä. Keihäitä ja raskaampia aseita. Tämän terä on kuitenkin erilainen. Se ei ole terästä ollenkaan, eikä edes valtakunnan aseiden tummaa metallia. Ei metallia muutenkaan. Sen terä on oudon himmeä ja heijastamaton. Se näyttää siltä, kuin terä olisi enemmänkin lohkottu ja hiottu veitsimäiseen muotoonsa kuin taottu. Tai miten valtakunnan aseet tehtiinkään. "Tuo on noita rosvojen juttuja. Lohkovat tuollaisia vanhoista koneenrungoista. Ne ovat niin teräviä että niillä leikkaa läpi luustakin vaivatta", vartija tokaisee ja niiskaisee tuhnuista nenäänsä. Reindal tutkii terää hetken, ennen kuin pudistaa päätään. "Ja niin heikkoja että hajoavat jos kolauttaa mihinkään. Tiedän kyllä tällaiset", hän tokaisee, ennen kuin työntää ryöväreiltä ryövätyn aseen takaisin paikoilleen ja nostaa toisen sen vierestä. Raskaamman ja jonkin verran lyhyemmän aseen, joka näyttää paljon enemmän lyömiseen kuin pelkkään survomiseen tehdyltä. Se on tuskin häntä itseään pidempi, ja sen pää on muodoltaan melkein veitsimäinen. Musta, kämmenen levyinen terä. Reindal tutkii sitä hetken vaiti, ja vilkaisee sitten varttakin, aavistuksen yllättyneenä. Se ei olekaan puuta. Totta puhuen, jos tarkkaan katsoo, sama musta valtakunnan asemetalli jatkuu nahan allekin. Terästä on kuitenkin kaiverrettu suurin osa leveyttä pois. "Se on kai jonkun matkalaisen jäämistöä. Jokin... tekele. Ei täällä tuollaiselle ole käyttöä, ei ole tarpeeksi pitkäkään", vartija mukisee. Reindal punnitsee sitä kuitenkin kädessään mietteliään oloisesti. Aseseen on nähty vaivaa, eikä se soturin käsissä tunnu läheskään yhtä kömpelöltä kuin ensihätään voisi luulla. Tekele kyllä, mutta sen on tehnyt joku joka on tiennyt mitä haluaa - ja mitä tekee. Hetken mietittyään mies nostaa aseen olkaansa vasten ja katsahtaa Cathryniin. "Kypärä tuskin tekisi pahaa sinullekaan", hän huomauttaa ennen kuin suuntaa itsekin vilkaisemaan tarjolla olevia suojuksia.
<spyrreh>: Cathryn ei kommentoinut pyöritellessään hetken vaiteliaana kivääriä käsissään. Tässä oli tiettyä kokeilevaa ja harkitsevaa sävyä... vaikkakin oli myönnettävä ettei katin elkeissä ollut suoranaista innokkuutta. Hän käsitteli kapinetta hieman luimistellen ellei suorastaan epäluuloisesti, ennen kuin kuitenkin viimein nosti sen olalleen ja käänsi huomionsa kohti Reindalia. Tämäkin oli selvästi löytänyt jotakin ja nainen jäikin silmäilemään uteliaasti tämän touhuja hetkeksi. Hänkään ei näyttänyt suoranaisen vakuuttuneelta oudosta virityksestä jonka Reindal lopulta valitsi mutta ei kommentoinut kuin pienellä, hieman oudoksuvalla hymähdyksellä, kunnes havahtui nopeasti. Huomautus kypärästä sai jokseenkin nihkeän katseen, mutta lopulta Cathryn vain huokaisi, suunnaten itsekin kohti panssareita ja suojuksia. "Ne ovat tiellä.... mutta kaiketi saattavat pitää elossa" hän mutisi, käyden sitten tutkimaan varusteita. Hänen oma panssarinsa olikin jo melkoisen kärsinyt... jos kyljestä auki revitystä kapineesta saattoi enää käyttää edes tätä sanaa. Ja nyt myös varsin saastainen. Hän etsi kevyehköä, suunnilleen mittoihinsa menevää panssaria vaikka tämä ei tainnutkaan olla erityisen helppo tehtävä. Pienemmät suojukset löytyivätkin helpommin... vaikka kypärä aiheuttikin jälleen luimistelua.
<Sunbaron>: "Et sinäkään kaiken tieltä liukene", Reindal huomauttaa Cathrynin nihkeälle asenteelle, luoden merkitsevän vilkaisun samaan repaleiseen kylkeen, jota nainenkin kyräilee. Turha naljailu saa tosin jäädä, kun kumpikin jää tutkimaan mitä tarjolla oikeastaan on... mikä ei lopulta ole erityisen paljoa. Erilaisia suojuksia ja panssarinosia kyllä löytyy omasta paikastaan, mutta häämöttävä tuho on selvästi tehnyt siitä haluttua. Ylimääräistä on kovin vähän. Osa panssareista on uudempaa tekoa, vaihtelevalla taidolla kokoon kyhättyä hengenpidikettä. Kömpelöitä panssarinpaloista tekaistuja ja hankalia suojuksia. Osa on vanhemmalla kaavalla tehtyjä. Rengasta ja toppakangasta. Ja onpa joukossa muutamia paloja valtakunnan panssareistakin. Raskaita, epämukavia suojuksia, joissa on sisäpuolella outo nahkea vuoraus. Kuka tahansa niitä nähnyt tosin tietää myös, miten kestäviä ne ovat. Reindal jää pyörittelemänä kädessään jotakin valtakunnan peruja olevaa rannesuojusta. Sitä ei ole edes yritetty tehdä erityisemmin istuvaksi, vaan se on tarkoitus vain runnoa remmillä käteen kiinni. Ajatus ei erityisemmin innosta. "No, hengissä se kaiketi pitää", hän mutisee, ennen kuin työntää raskaan suojuksen kuitenkin pois ja nostaa sivummalta käteensä kypärän. Sekin on suurimmilta osin valtakunnan peruja. Raskas kapistus, jossa on saranoista päätellen ollut osat myös pään alapuolen ja kaulan suojaamiseksi. Ne on otettu nyt pois. Jäljellä on enää kypärän lakiosa ja edessä roikkuva kasvosuojus. Epämääräinen silmikko, josta roikkuu alaspäin kasvoja suojaavia pienempiä levyjä. Mies nykii sitä hetken kokeilevasti, ja toteaa helpotuksekseen, että silmikkokin irtoaa. Hän sovittaa loppukypärää päähänsä. Ei todellakaan mukava kapistus. "... no. Se pitää hengen", hän huokaisee ja jää näpertelemään kypärän uudempaa tekoa olevien kiristysremmien kanssa. Että mokoma pysyisi edes joten kuten päässä. "Tuossa", hän tokaisee sitten Cathrynin suuntaan, ja nappaa jotain muutakin hyllyltä. Se ei ole mikään kokonainen kypärä, vaan ikään kuin myssy. Sitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu pitämään päätä lämpimänä, vaan sen etuosaan on kiinnitetty leveä, koko otsan peittävä, päälaelle asti nouseva metallilevy. Kapistus ei näytä mitenkään mukavalta, mutta suojannee nirsoa naista ainakin paremmin kuin pelkkä kova pää. Kaikella todennäköisyydellä kyseessä on jokin jämäpaloista kyhätty tekele, eikä todellakaan oikea kypärä...
<spyrreh>: Hoputuksesta huolimatta tämä touhu vei väkisinkin hieman pidempään kuin pikainen aseiden läpikäynti. Cathryn ei ymmärrettävästi pitänyt raskaista, liikkeitään rajoittavista kapistuksista ja jättikin suosiolla valtakunnanaikaisen kömpelön panssaroinnin suosiolla paikoilleen. Vaihtoehtojen ollessa mitä olivat solakka nainen joutui tyytymään melkoisesti kevyempään - ja heppoisempaan - suojukseen. Kuitenkin topattukin panssari piti varmasti paremmin elossa kuin rikki revitty nahka... taikka peltipurkki, jossa liikkuminenkin olisi ollut yhtä tuskaa. Reindal sai huomautuksellaan hieman happaman katseen, mutta edes Cathrynilla ei tainnut kaiken jälkeen olla tähän paljoakaan vastaväitteitä... vaikka jupinaa tämä ei kaiketi estänytkään. Hän huokasi ja nyökkäsi valikoiden itsekin jämäkämmät rannekkeet käsiensä suojaksi, harhautuen sitten hetkeksi seuraamaan kun Reindal askarteli kypäränsä kanssa. Kukaties katti vältteli väistämätöntä valintaa omalla kohdallaan tai sitten ei, mutta hänkin eittämättä silmäili skeptisenä kämpelöä kapistusta kun toinen kiskoi tästä roikkuvia osia irti. "Mmh. Ainakin siinä on... massaa. Ehkä se pysäyttää jotain" hän huomautti hetken epäröityään, havahtuen kun mies nakkasi jotain hänenkin suuntaansa. Cathryn kohotti hieman kulmiaan moiselle jääden hetkeksi pyörittelemään päähinettä kriittisesti käsissään. Mutta oli mitä mieltä olikaan, tämä taisi olla parasta jota hän saattoi edes toivoa. "Kaiketi parempi kuin ei mitään" petomainen nainen puuskahti alistuneesti. Hänkin sovitti kapineen hetkeksi kokeilevasti päähänsä, vaikka joutuikin nykimään korviaan parempaan asentoon päähineen alle. Moinen aiheutti uuden tuskastuneen puuskahduksen, mutta tähän oli tyydyttävä...
<Sunbaron>: Reindal antaa kypärän kellottaa hetken päänsä peittona, ennen kuin kiskoo sen pois päästään. Mokoma on raskas kuin synti, eikä sitä tosiaan ole tehty minkään mukavuuksien mukaan. Eikä hän tosiaan ole vantterinta sorttia. Mutta kypärä päässä pitää hengissä paljon paremmin kuin pelkkä kalpea hipiä. "No, eipä sitä koko ajan tarvitse pitää", hän tokaisee, kaiketi yhtä paljon naiselle kuin itselleenkin. Sitten hän kääntyy taas tarkastamaan tarjolla olevia panssareita, ja noukkii lopulta käsiinsä aavistuksen epämääräisen mytyn. Levitettynä se paljastuu enemmän tai vähemmän panssaripaidan tapaiseksi kapistukseksi, joka on tehty pienehköistä metallilevyistä. Se näyttää sentään sen verran kevyeltä, että sopinee raskaampien päällysvaatteiden allekin. Metallilevyt muodostavat suhteellisen tasaisen, joskin paikkaillun ja hieman satunnaisen suojakerroksen. Hän tuijottaa sitä hetken, ennen kuin kohauttaa henkisesti olkiaan. Ei tosiaan mikään mukavannäköinen kapistus, mutta parempaa ei ole, ja hengissä pysyminen taitaa olla se suurin murhe juuri nyt. "Siinä. Näitä on useampikin", mies tokaisee Cathrynin suuntaan. Samankaltaisia kevyehköjä, totta puhuen pitkälti muotoon leikatuista jämäpaloista tehtyjä panssaripaitoja on useampiakin. Ainakin ne ovat kevyempiä kuin moni muu tarjolla oleva.
<spyrreh>: Katti hillitsi irvistyksen päähineensä alta, päätyen jälleen vastaamaan lähinnä huokaisulla. Toinen oli oikeassa ja hän tiesi asioiden tärkeyden kyllä itsekin... viimeistäänkin muutamien aivan liian läheltä liipanneiden tilanteiden vuoksi. Oli hyvin harvinaista heidän kaltaisilleen saada edes tällainen tilaisuus päivittää tarvikkeitaan ja tästä oli otettava kiinni. Cathryn työnsi epämääräisen päähineensä kainaloonsa jäädessään tutkailemaan muita panssareita. Varsin nopeasti Reindalin tottunut silmä löysikin jälleen jotain. Hän käänsi katseensa kun mies nosti jotain tutkittavakseen. "Hmh. Se näyttää ainakin siltä että siinä voisi jopa liikkua" katti arvioi, astuen sitten itsekin nostamaan yhden. Kyseessä näytti olevan melkein läjä jämäpaloja, tai niin se hänen silmäänsä pisti, mutta samalla tästä olisi ehkä jopa hieman joustavampaa suojaa. Nainen tutkaili löytöä, ja työnsi panssarin sitten myös kainaloonsa, melkoisesti vähemmän epäluuloisesti kuin päähineensä. "Siinä taisi olla suunnilleen kaikki" hän totesi, antaen katseensa kiertää vielä kertaalleen ympäriinsä.
<Sunbaron>: Reindal nostaa aavistuksen epämääräisen panssaripaidan olalleen uuden aseensa toveriksi ja työntää kypärän kainaloonsa. Äkkiseltään hänkään ei huomaa asevarastossa mitään muuta erityisen kiinnostavaa... taaskaan. Lopulta hän nyökkää päällään oven suuntaan. "No, mennään sitten. Vartijamme käy jo hermostuneeksi", mies toteaa ja suuntaa takaisin ovelle. Kuten sanottua, tanakka vartija odottelee siellä jo hermostuneena. Mies syynää kaksikon valikoimat varusteet varsin tarkkaan läpi, ja jää silmäilemään vielä hetkeksi naisen poimimaa kivääriä. "Jos sinä haluat luoteja tuohon, niin minä tuon ne. Täältä ihan liikaa kaikkea. En kyllä päästä teitä ammusvarastoon näpistelemään", tämä nurisee nyrpeästi.
<spyrreh>: Cathrynkin nyökkäsi ja harppoi sitten mahdollisimman muina katteina takaisin ovelle kantamuksineen. Mukaan oli eittämättä tarttunut yhtä jos toistakin kiinnostavaa (tälläkin kerralla) ja nainen silmäili varsinkin kivääriään mietteliäästi. Jos rehellisiä oltaisiin, olisi kaiketi myönnettävä että hän ei ollut asiantuntija tällaisten kapineiden suhteen, mutta oli silti ilmeisesti onnistunut valikoimaan joukosta laadukkaan aseen. Ainakin nyreä vartija silmäili tätä siihen malliin ettei katti olisi yllättynyt vaikka tämä olisikin kieltäytynyt luovuttamasta tätä noin vain... mutta kaiketi mies ei kuitenkaan ollut aikeissa alkaa niin hankalaksi. Cathryn kohotti hieman kulmiaan tämän näreälle tokaisulle, mutta tyytyi kohauttamaan tälle olkapäitään. "Jos viitsit, sitten. Tästä on luultavasti melkoisesti enemmän hyötyä niin" hän totesi asetellen kiväärin puolihuolimattomasti olalleen. Lopulta hän ei voinut sanoa olevansa pettynyt, olihan näpistelyt jo näpistelty....
|
|
|
Post by spyrre on Feb 25, 2018 2:20:24 GMT 3
<Sunbaron>: Kyräilevä asevaraston vartija sulkee tarkasti oven kaksikon takaa, ennen kuin lähtee hermostuneesti hakemaan lupailemiaan luoteja. Reindal katsahtaa miehen perään mitäänsanomattomasti, ennen kuin laskee uuden aseensa perän maata vasten ja nojaa kevyesti siihen. Kolahdus ei ole kummoinen, mutta se saa silti kummankin heitä yhä vartioivan sotilaan pälyilemään. Reindal katsahtaa ohimennen myös Cathryniin, muttei kuitenkaan sano sen suurempia. Tähän hätään ei taida olla mitään sanottavaakaan. Hetken verran hän tihrustaa tarkemmin aseensa terääkin. Se näyttää siltä, kuin joku olisi työllä ja tuskalla kaivertanut jotakin terästä kovapintaisempaan aineeseen. Himmeässä valossa on kuitenkin vaikea saada tarkemmin selvää. Asevaraston vartija kiskoo ympärilleen pälyillen ammusvaraston oven auki ja katoaa sinne - ja kiskaisee varmuuden vuoksi vielä ovenkin kiinni perässään. Miehen huulilta karkaa tahtomattakin kevyt hymähdys. Hetken verran on varsin hiljaista. Kumpikin sotilas liikahtelee epämukavasti, ja silloin tällöin näiden katse eksyy kaksikon suuntaan. Kumpikin näistä on selvästi epäluuloinen, varuillaan, tai yleisen hämillään tilanteesta, ja se on helppo myös nähdä. Kaksikon äskeinen teko tuskin on unohtumassa aivan heti, vaikka väki sitä yrittäisikin sivuuttaa...
<spyrreh>: Cathrynkin jäi odottelemaan kiireettömästi kun vartija siirtyi ammusvarastoon ilmeisen epäluuloisesti. Katti vilkaisi tämän perään alleviivatusti vain puolittain kiinnostuneesti, ennen kuin nojautui viereiseen seinään mahdollisimman viattomasti. Heitä opastaneiden vartijoiden kiusaantunut kyräily hetken aikana pisti väkisinkin, ja kuten ennenkin petomainen nainen jätti tämän näennäisen huomiotta. Hän irvisti kevyesti ja hieraisi niskaansa kuin pahin mikä tällä hetkellä olisi kiusannut olisi ollut huonosta nukkumisesta jomottava niska, ja katsahti sitten itsekin Reindalin tutkimaa asetta. "Melkoisen virityksen sinäkin löysit" hän totesi mittaillen lyhyttä keihästä katseellaan. Rehellisesti hänkään ei ollut aivan varma miksi luiseva mies oli valinnut tämän kapineen... tai mikä tämä tarkalleenottaen oli. Kukaties joku valtakunnan romusta rakennettu omatekoinen viritys, tai siltä tämä ainakin näytti.
<Sunbaron>: Reindal katsahtaa Cathryniin ja kohottaa aavistuksen kulmiaan. Sitten hän kääntää katseensa aseeseensa mietteliäänä. Eittämättä kyseessä on kaikkea muuta kuin tavanomainen ase. Mutta tietyllä tavalla se tuntuu myös lupaavalta löydöltä. "Eipähän ole ainakaan hajoamassa. Ja tähän varteen saa ainakin kunnollista voimaa", hän toteaa lopulta ja kohottaa sanojensa painoksi asetta aavistuksen. Valtakunnan tummaa metallia tuskin pystyisi ihmisvoimin särkemään, tai sen terää edes kunnolla tylsyttämään missään käytössä. Koko ase on käytännössä kuin pitkä, teräväkärkinen kirves. "Eikä pituudesta ole haittaakaan", hän lisää vielä aavistuksen vähemmän innokkaasti. Kukaties viimeaikaiset ovat saaneet ajattelemaan asioiden näitä puolia. Joka tapauksessa hän laskee aseen uudelleen lattiaa vasten kolahtaen. "Etpähän sinäkään aikaisemmin ole tuliaseista perustanut", mies huomauttaa kuin ohimennen.
<spyrreh>: Katti päästi mietteliään äännähdyksen, päätyen lopulta kuitenkin suomaan kapineelle jonkinlaisen puolimyötäävän olkapäiden kohautuksen. Epämääräinen ilmestys tai ei, näytti tämä silti kiitettävän murhaavalta vaikka tästä olikin vaikea sanoa mikä tämä tarkalleen yritti olla. Sivuseikka, kaiketi. "Hmh. No, eiköhän se tapa asioita tarpeeksi hyvin. Vaikka en olekaan nähnyt mitään aivan tuollaista ennen" hän pohti. Kun mies huomautti hänen valitsemastaan kivääristä Cathryn katsahti asetta aavistuksen happamasti. "...kaipa sellainen on hyvä olemassa. On monia asioita mihin rehellinen teräs ei pure" nainen myönsi, vaikkakaan ei erityisen innokkaasti. Rehellisesti hän ei vaikuttanut suoranaisen ihastuneelta tuliaseeseen vieläkään, mutta... tiettyjen asioiden edessä oli tehtävä myönnytyksiä.
<Sunbaron>: Cathrynin käyttämä ilmaus saa Reindalin hymähtämään aavistuksen kovempaa ja haljummin. Rehellistä terästä tosiaan. Mokomalla ajattelulla tuskin on edes enää sijaa tässä maailmassa... olkoonkin, ettei itsepäinen nainen ole yhtä sinut asian kanssa. "No, sitä taitaa tähän hätään riittää muurien ulkopuolella", hän kuitenkin myöntää. Linnakkeen jo valmiiksi himmeät valot alkavat äkkiä säristä ja räpsyä. Reindal kurtistaa kulmiaan, kun koko käytävä uhkaa pimentyä valojen hiipuessa hetkellisesti melkein olemattomiin. Ne palaavat kuitenkin epävarman oloisesti takaisin entiseen, vähäiseen valoonsa. Kumpikin sotilaskin pälyilee niitä epäluonnollisesti, kuin ei olisi varma mitä mokoma tarkoittaa. Hetken odottelun jälkeen mitään ihmeellisempää ei kuitenkaan tullu olevan tapahtumassa. Reindal hieraisee luisevaa leukaansa mietteliäästi. "Meidän olisi kai suunnattava niille parakeille, kunhan saat ne luotisi. Olemmehan me kaiketi nyt kuitenkin... värvättyjä", mies tokaisee lopulta, katsahtaen taas kissaan kulmat aavistuksen kohollaan. Ei ole vaikea arvata, ettei asia varsinaisesti miellytä toista.
<spyrreh>: Tällaisen asian myöntäminen jätti selvästikin pahan maun suuhun, mutta ainakin Cathryn oli päätynyt jo kohtaamaan tiettyjä realiteetteja, halusi tai ei. Hän puuskahti jälleen, mutta nyökkäsi silti toteamukselle. Petomainen nainen jäi hetkeksi jälleen pudistelemaan kuivuvaa saastaa päältään, kohottaen kuitenkin itsekin pian katseensa kun käytävän valot äkkiä välkkyivät. Hän rypisti kulmiaan epäluuloisesti heittäen viimein katseen ympärilleen, jopa kyräilevien vartijoiden suuntaan. Kukaan muukaan ei tosin näyttänyt tietävän mistä oli kyse sen enempää kuin hänkään, ja vaikka outo ilmiö oli pian ohitse jäi kissakin vilkuilemaan lähintä valoa. Ainakaan mitään kummempaa ei vielä seurannut... Cathryn oli kahden vaiheilla miten olisi suhtautunut johonkin tällaiseen, mutta Reindalin toteamus vei pian hänen huomionsa takaisin nykyhetkeen. Tämäkään ei tosin ollut laadultaan erityisen huojentava ja repaleiset korvat vetäytyivät hieman, ennen kuin nainen päästi pienen ilottoman naurahduksen. "Niin. Niin me kaiketi olemme" hän töksäytti lyhyesti ja happamasti, onnistuen juuri ja juuri vastustamaan halua sylkäistä maahan. Tämänkin hän tosin teki luultavasti vain sivusta seuraavien vartijoiden vuoksi. Hän heitti pienen epämääräisen katseen Reindaliin mutta päätyi lopulta lähinnä puuskahtamaan sen sijaan että olisi sanonut mitä ajatteli. "Varmaan viisainta. Täytyyhän se kai mennä katsomaan mitä ne meistä haluavat nyt. Jos sitten voisimme lopulta edes istua hetkeksi ja siistiytyä" katti jupisi, nyrpistäen hieman nenäänsä vaatetustaan peittävälle liejulle.... ja ties mille muulle. Hirviöiden kanssa nahistelu oli kaikkea muuta kuin mukavaa touhua, oikein millään tavoin...
<Sunbaron>: Varastonvartija palaa lopulta hetken perästä, mukanaan nyssäkkä. Tämä sysää sen aivan yhtä epäluuloisen oloisesti naisen suuntaan. "Siinä. Ja enempää ei tipu ennen kuin tiedän että ne on kaikki käytetty", tämä ähkäisee. Ojennetussa kangasmytyssä tuskin on kymmentä luotia enempää, ja nekin tuntuvat olevan suuren kärvistelyn ja irvistelyn takana. Sen rinnalla, mitä kaksikko omin avuin korjasi mukaansa aiemmin se ei ole turhan paljoa. Kukaties miehen kärvistelyyn on syynsäkin... "Alkakaa mennä. Täällä ei saa lorvailla", lyhyt mies puuskahtaa perään kädellään hätistellen. Mies ei viitsi jäädä edes vastaamaan, vaan kääntyy ympäri. Kumpikin sotilas valpastuu ja suoristautuu, selvästi aikeissa johdattaa heidät seuraavaan määränpäähänsä. "Löydämme kyllä perille itsekin", hän töksäyttää näille suorasukaisesti, jaksamatta juuri kaunistella enää tähän hätään. Kaksikko jää empimään hetkeksi, mutta lopun perin näistä kumpikin tuntuu tekevän pienen henkisen olankohautuksen. "Jos töpeksitte, se on sitten teidän niskoillanne", toinen näistä ähkäisee, ennen kuin kaksikko suuntaa muualle. Kukaties etsimään hetkeksi paikan torkuille. Kumpikaan näistä ei näyttänyt erityisen pirteältä... mikä pitää kaiketi paikkansa heidänkin kahden suhteensa. Reindal nyökkää Cathrynille ja lähtee jo astelemaan poispäin asevarastoilta. Heillä ei tosiaan tiada olla enää mitään toimitettavaa täällä tähän hätään. "No, seuraavaksi meidän varmaan haluttaisiin suuntaavan sinne parakeille", hän tokaisee kuin kovinkin viattomasti. Sanoissa on kuitenkin tiettyä painatusta, josta on vaikea erehtyäkään: kaikenlaista pitäisi tehdä, mutta todellisuus saattaa olla eri asia. Parakit vaiko jotakin aivan muuta?
<spyrreh>: Onneksi ammuksia ei tarvinnut odotella kovinkaan kauaa kiusallisen hiljaisuuden vallassa, vaan asevaraston vartija palasi pian lupaamansa mukanaan... olkoonkin ettei tämä ollut paljoa. Cathryn sivuutti täysin saamansa äyskähtelyn ja sysimisen, vaikka päätyikin mutristamaan hieman avatessaan nyssäkän. Luoteja ei tosiaan jaeltu anteliaasti... kukaties tämä olisi saattanut harmittaa enemmänkin, elleivät he olisi jo keränneet omaakin inventaariota omin lupineen. Nyt nainen päätyi lähinnä huokaisemaan ja kohauttamaan olkiaan. "Pitää sitten kaiketi laskea tarkkaan" hän totesi puolittaisesti, pyörähtäen sitten ympäri jäämättä itsekään odottelemaan sen kummempia jäähyväisiä. Kattikaan tuskin oli pahoillaan Reindalin tokaisusta vartijoiden suuntaan, ja heilautti ohimennen itsekin kättään poistuvien miesten perään tuskin edes katsomatta. "Toki, toki" kuitattiin puolivillaisesti, naisen selvästikään olematta kovinkaan huolissaan varoituksista.
Hän nosti jälleen kantamuksensa olalleen ja harppoi sitten luisevan soturin jälkeen... mahdollisimman viattomasti, mutta väkisinkin hieman nilkuttaen. Reindalin huomautus sai jälleen pienen vilkaisun, ja nainen puuskahti. "...no. Kukaties parasta jos edes yritämme olla aiheuttamatta enempää ongelmia hetkeen. Tuskin kaipaamme ainakaan yhtään lisää huomiota" Cathryn tokaisi, varmistettuaan että he olivat viimein kahden. Hetken nainen oli vaiti, kunnes heitti vielä puolittaisen terävän katseen toiseen. "Tuo äskeinen oli typerää. Myönnettäköön, että pidän enemmän siitä miten tämä luonnistui kuin omasta suunnitelmastani, mutta. Se oli silti typerää. En olisi ehtinyt tekemään mitään jos se typerys olisi päättänyt ampua sinua keskelle naamaa" hän töksäytti puuskahtaen.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 3, 2018 0:15:58 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal katsahtaa Cathryniin kulmat aavistuksen koholla. "En olisi odottanut kuulevani tuolta sinulta. Yleensä minun pitää toppuutella sinua", hän tokaisee. Hetken mies vain tuijottaa, ennen kuin sitten huokaisee ja nyökkää. "Olet kaiketi oikeassa. Kukaties ehdimme jopa levätä hetken. Ensi yöstä tuskin on tulossa erityisen rauhallinen", mies myöntyy lopulta. Hän kääntyy ympäri jatkamaan matkaansa, kohti parakkeja kuten alun perin oli tarkoituskin. Tuskinpa kaksikolla erityisen paljoa muita tilaisuuksia enää olisikaan ennen kuin kohtalokkaat hetket ovat jo käsillä. "Paras pysyä valppaana sen henkivartijan suhteen muutenkin. Väittäisin, että siinä on tämän paikan vaarallisin mies. Ainakin juuri tähän hätään", hän mutisee vielä mennessään.
<spyrreh>: Petomainen nainen heitti uuden yllättävän pistävän katseen toisen suuntaan miehen kommentille. Kuin tämä olisi jopa kerrankin ollut vakavissaan jostakin... mutta tarkoitus oli kaikesta päätellen edes mennyt perille. Hän päästi itsekin vaivihkaisen voipuneen puuskahduksen ja hieraisi irvistäen niskaansa kun jatko-suunnitelmille, siitäkin huolimatta ettei hyvällä tahdollakaan voinut näyttää innokkaalta siitä mitä edessä olisi. "Tuskin edes seuraavista päivistä. Parhaimmallakin tuurilla olemme taas tien päällä" hän mutisi. Ajatus sai aikaan jokseenkin ristiriitaisia tuntemuksia. Maininta henkivartijasta sentään toi kaikelle heti konkreettisempia suuntia, johon Cathryn tarttuikin mielellään. "Mmh. Kaunaa tai ei, tiedä häntä toimiiko tuollainen sylikoira tarpeeksi nopeasti keksiäkseen jotain että ehtisi edes yrittää olla hankala. Mutta pidetään varamme, vaikka olisin olettanut että jos se päättäisi iskeä luodin jonkun kalloon, se olisi jo tehnyt sen" katti pohti hetken mietteliäästi poskeaan kyhnytettyään. Oli kuinka oli, mies sai silti jokseenkin merkitsevän katseen ja Cathryn puuskahti uudestaan. No, jos ei muuta, ainakin henkivartijalla (ja muillakin kiusankappaleilla) taisi olla melkoinen kiire yrittää jotakin jos sellaista jäynää aikoisivat, ottaen huomioon ettei heillä ollut aikeita jäädä odottamaan.
<Sunbaron>: "Tällaisella hetkellä yksi jos toinenkin saattaa käydä epätoivoiseksi", Reindal toteaa. On tietenkin mahdotonta arvailla ennalta, kaavaileeko liipaisinherkkä henkivartija jotakin vai ei, mutta ainakaan hän ei selvästikään ole aikeissa luottaa hyvään onneensa. "No, jo ei muuta, löydämme Alardin ehkä sieltä. On paras käydä asiat läpi ennen kuin yö tulee", hän lisää vielä, ennen kuin vaikenee ja keskittyy etsimään reittiä linnakkeen hämyisten sokkeloiden lävitse. Se ei vieläkään ole aivan vaivatonta. Matka parakeille kestää tovin. Sen aikana linnakkeen himmeät valot oikuttelevat useammankin kerran. Ainakaan vielä ne eivät kuitenkaan kuole kokonaan, vaikka Reindal heittääkin Cathrynille muutaman epämukavan katseen. Tähän asti valot ovat palaneet tasaisen haljuina, mutta jokun vaikuttaa nyt olevan vialla. Ajatus linnakkeen halvaantumisesta vielä kaiken muun lisäksi ei varsinaisesti lämmitä. Olipa miten oli, parakit löytyvät lopulta. Käytävät kulkevat läheltä messihallia, jossa kaksikkokin aamummalla söi. Täällä päin on enemmän elämää, myös kuljeskelevia tai jotakin toimittavia sotilaita. Nämä pälyilevät kaksikkoa kohti epäluuloisesti, kun he ohittavat nämä kädet täynnä aseita ja varusteita. Varsinaisten parakkien ovilla kaksikon lopulta pysäyttää joku. Kyseessä on kovaääninen, olemuksestaan päätellen ainakin omasta mielestään tärkeä sotilas. Kukaties sama, joka aikaisemmin ärähteli kaksikolle linnakkeen ovilla. Reindal ei rehellisesti tiedä, eikä juuri piittaakaan tähän hätään. "Pysähtykää! Mihin olette oikein menossa, ja mitä toimitatte noiden varusteiden kanssa!" mies ärähtää astellessaan heitä kohti. Juuri tähän hätään ainakaan Reindalilla ei tosiaan olisi voimia tällaiseen. Silti on pakko niellä pahin sappi...
<spyrreh>: Kissa päästi ohimennen jonkinlaisen epämääräisen mietteliään äännähdyksen toisen pohdiskeluille, mutta kohautti silti tälle myötäilevästi olkiaan. Cathryn taisi uumoilla vaarallisimpien hetkien vartijan suhteen olevan ainakin hetken verran takana.... ja paljoakaan enempää he eivät toivottavasti hänen järkeilynsä mukaan tarvitsisikaan. Tällainen tilanne sai silti hänetkin varautuneen mietteliääksi, vaikka päälle tunkeva kireä voipumus alkoikin olla hiljakseen vaikeampi pitää loitolla. Maininta Alardista sai mustaturkin mutristamaan hieman mutta hän nyökkäsi lopulta tällekin, vaikkakin hieman happamasti. Nainen ei kaiketi ollut vieläkään aivan unohtanut vanhan sotilaan ensitapaamista ja kiusallisen onnistunutta yllätystä, vaikka tämä olikin lopulta osoittautunut hyödylliseksi... Oli kuinka oli, näillä näkymin mies oli joka tapauksessa tulossa mukaan, eikä Cathrynkaan sentään aikonut alkaa protestoida tätä enempää nyt. "Voi olla että meillä on vielä melkoisesti hankaluuksia edessä joka tapauksessa" hän arveli hiljaa, jääden sitten itsekin hetkeksi astelemaan hiljaisuudessa. Linnakkeen oudot, kiemurtelevat käytävät vaativat huomiota vaikka niitä olisikin mielellään vältellyt, ja oudosti särisevät valot saivat Cathryninkin rypistämään uudemman kerran kulmiaan. Jotain saattoi hyvinkin olla meneillään... Lopulta messihalli ja parakit kuitenkin löytyivät, ja nainenkin valpastui nopeasti. Hän osasikin jo uumoilla niin kyräilyä kuin muutakin huomiota heidän harppoessaan paikalle tällä tavoin täyteen tavaraa lastattuina, ja lopulta niin kävikin. Ilmeinenkin kyräily oli vielä mahdollista ohittaa samaan tapaan kuin ennenkin, mutta kun kova ja kiukkuinen huuto kajahti, vaati tämä väkisinkin enemmän toimia. Cathryn päästi vaivihkaisen, tuskastuneen "johan minä arvasin" -huokaisun, mutta seisahtui muina katteina Reindalin tuntumaan silmäilemään lähemmäs tömistelevää sotilasta. Tämän elkeistä saattoi lukea paljonkin, vaikka nainenkaan tuskin muisti oliko tämä tapaus joku tutuista kiusankappaleista vaiko ei. Sivuseikka, lopulta. Katti katsahti ohimennen Reindalia silmäkulmastaan ja astahti sitten hieman eteenpäin mahdollisimman viattomasti. "Hmm? Mekö? Meidät värvättiin äsken ja käskettiin tänne, joten tulimme. Saimme jo varusteemmekin" hän vastasi, kuin ei olisi hoksannutkaan mikä edes oli ongelmana... tai tajunnut että heille juuri ärjyttiin päin naamaa. "Meidän piti ilmoittautua johonkin. Mahdatteko tietää minne täällä?" lisättiin vielä naisen heittäessä hieman hämmentyneen katseen ympärilleen. Kuin mitään luvatonta ei tietenkään ollut tekeillä.
<Sunbaron>: Mies jää hetkeksi kyräilemään kaksikkoa vaiti, selvästikin epäluuloisena naisen sanoista. "Ei minulle ole mitään ilmoitettu. Eivätkä nuo tosiaan näytä miltään jokaisen sotilana varusteilta!" mies ärähtää, osoitelleen kaksikon kantamia, eittämättä ympärillä toimittavien sotilaiden varustuksesta eroavia varusteita. Reindal huokaisee ja pyyhkäisee otsaansa. "Meidät värvättiin eri pohjalta, emmekä me ole täällä rivisotilaina. Ei, meidät värvättiin juurikin, koska osasimme hoitaa hommamme siinä kohtaa kun he eivät", hän tokaisee jo jokseenkin kireästi miehelle heidän edessään. Tämän katse kapenee entisestään. "Voit toki mennä varmasti varmistamaan asian, mutta enpä ole aivan varma mistä olisimme nämä varusteet saaneet ilman asioista päättävien suostumusta. Enkä usko että he ovat muutenkaan turhan tyytyväisiä jos heitä häiritään nyt. Meitä kiinnostaisi juuri tähän hätään vain vetää hetki henkeä", hän jatkaa, suoristautuen ja kohdaten ärähtelevän miehen silmästä silmään. Kovaääninen sotilas kyräilee kaksikkoa hyvän hetken ja kiristelee hampaitaan. Tämä ei selvästikään pidä siitä, miten kaksikko ei ole aikeissa antaa mitään painoarvoa miehen ärähtelylle... mutta ei selvästikään ole myöskään halukas tekemään asiasta sen ongelmallisempaakaan. Lopulta tämä tuhahtaa ja astuu sivuun. "Varokaakin aiheuttamasta mitään vaikeuksia", tämä puuskahtaa. Reindal ei varsinaisesti vaivaudu edes vastaamaan. Kunhan astuu ohitse ja nyökkää Cathrynille. Sisältä katsottuna parakit ovat juuri niin ankeat, kuin olisi voinut olettaakin. Jollakin ihmeellä ne onnistuvat yhä aikaa olemaan painostavan ahtaat ja silti alimiehitetyt. Sotilaita on kyllä reilusti, mutta paikka on tarkoitettu selvästi huomattavasti suuremmalle miehitykselle. Ahtaita, vieri viereen kasattuja punkkia on pitkissä riveissä seiniä myöten, ja kaikki tuntuu olevan liian matalalla ja tiukassa. Mies vilkaisee ympärilleen vaitonaisesti. Moni epäluuloinen, välinpitämätön tai vain vaitonainen sotilas katsoo takaisin. Suurin osa paikalla olevista tosin lojuu punkissa, yrittäen kaiketi parhaansa mukaan löytää edes hetken verran lepoa ja pakoa todellisuudesta. "Tuossa", hän huokaisee lopulta. Yhden punkkarivin perällä on pari tyhjää. Ne eivät ole juuri muuta kuin karkeat kehikot ja hyvin epämääräinen patja sen päällä. Pelkkä katsominenkin saa selän kivistämään. Muuta ei kuitenkaan ole tarjolla, eikä kaksikolla kaiketi ole suurempaa valinnanvaraa. Mies astuu voipuneesti tyhjän punkan luokse ja heittää ympärilleen vielä nopean vilkaisun. Kukaan ei näytä olevan aikeissa väittää vastaan, joten hän laskee varusteet punkalle ja istuu itse niiden viereen. Se on tosiaan juuri niin epämukava ja kova kuin voisi olettaakin. "... Haikailin kyllä hetken lepoa, mutta haaveeksi se taitaa jäädäkin", hän mutisee tökkiessään luisevalla sormella punkkaa. Patja on tuskin sitä paksumpi.
<spyrreh>: Ei ollut yllättävää ettei kovaääninen upseeri ollut aikeissa niellä moista väitettä aivan suoralta kädeltä... heillä kummallakin vain taisi olla varsin vähän hermoja jäljellä kuunnella tätä. Cathryn olisi hyvinkin saattanut päästää seuraavaksi suustaan jotain melkoisesti epäkohteliaampaa ellei Reindal olisi ehtinyt väliin. Kukaties miehen kärsimättömyys paistoi läpi, mutta tämän ote oli silti suora ja ainakin suunnilleen diplomaattinen, eikä Cathryn puuttunut tähän... vaikkakaan ei tainnut jäädä salaisuudeksi että nainen piti varsin tiukasti silmällä kärkkään sotilaan reaktioita. Tämä ei selvästikään pitänyt kuulemastaan, mutta jollei aikonut harppoa suoraan hallitsijansa pakeille, mies ei voinut tähän hätään paljoakaan. Onneksi edes tällä ei ollut intoa tehdä jotain tällaista juuri nyt. Cathryn seurasi tilannetta suoden samalla Reindalin sanoille kannattavan nyökkäyksen, ennen kuin seurasikin toisen jäljessä miehen ohitse. "Toki, toki" hänkin tyytyi vain kuittaamaan puolivillaisesti kun he jättivät kihisevän sotilaan jälkeensä. Kaiketi tästä välikohtauksesta oli edes selvitty suunnilleen vähällä, vaikka karuihin parakkeihin asettautumista ei innolla odotettukaan. Cathryn kierteli ympäristöä katseellaan kulmat pienessä rypyssä, laittaen eittämättä merkille karut olosuhteet ja ahtaat (mutta toisaalta tyhjät) tilat. Mikään tästä ei varmasti miellyttänyt petomaista naista, mutta hän tyytyi lähinnä päästämään hiljaisen sihahduksen kaikelle... varsinkin kun he viimein löysivät tiensä lepo-alueelle. Olosuhteet olivat olleet eittämättä niukat ja karut kaikkialla muuallakin, mutta tapa jolla ahtaat punkat oli ahdettu seinän vierelle toi silti aavistuksen varausta askeliin. Minkäänlaisesta tilasta oli turha puhuakaan saati mistään muustakaan ylellisyydestä. Epäluuloiset katseet seurasivat heitä täälläkin, mutta sentään edes tyhjät paikat löytyivät. Cathryn ei itsekään osannut näyttää vaikuttuneelta tarkastellessaan likaista, ilmeisen epämukavaa makuusijaa, mutta lopulta nainenkin päästi alistuneen henkäisyn ja laski tavaransa käsistään. "Noh... kai sitä on pahemmissakin paikoissa nukuttu joskus. Ehkä se kirottu puunkolo. Vaikka en menisi vannomaan" hän puuskahti Reindalin nujertuneelle mutinalle. Hän venytteli irvistäen kivistäviä raajojaan ja istui sitten itsekin, tapansa mukaan ympäröivää kyräilyä huomaamattakaan. "Täytyy kai vain yrittää. Se tulisi nyt kyllä tarpeeseen. Kirottua mitä kaikkea yhden aamupäivän aikana ehtii tapahtua" jupistiin Cathrynin nykiessä samalla reppunsa edes jonkinlaiseksi pehmusteeksi päänsä alle. Kaiketi täällä ei edes tarvitsisi homehtua kovinkaan kauaa... toivottavasti.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 17, 2018 0:07:35 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal oikoo itsensä hitaasti ja kivuliaasti ohuelle, kovalle punkalleen. Hän irvistää kevyesti, mutta loppujen lopuksi on vaikea edes määritellä, mikä osa epämukavuudesta johtuu punkasta itsestään, ja mikä aikaisemmista kolhuista. Tilaisuus viettää hetki levossa on joka tapauksessa arvokas, vaikka puitteet jättäisivätkin toivomisen varaa. "Parempi unohtaa aamupäivä ja keskittyä tulevaan", hän tokaisee matalalla äänellä ja heittää ympärilleen pikaisen silmäyksen. Lähettyvillä on kyllä heitä pälyilevää väkeä, muttei ketään joka tuntuisi todella kuuntelevan heitä. Sotilasparakeissa vallitsee jännittynyt, epätoivoinen puolihiljaisuus. Väki yrittää parhaansa mukaan löytää hetken rauhaa ja pitkittää sitä mahdollisimman paljon, eikä kukaan halua rikkoa tilannetta. Mutta samalla sotilaista voi nähdä pinnan alla myllertävän epätoivon. Jokainen yrittää olla repeämättä, mutta monella se on selvästikin lähellä. "Pidä tavaroitasi silmällä", mies tokaisee vielä aivan yhtä matalalla äänellä.
<spyrreh>: Olosuhteissa ei tosiaankaan ollut hurraamista, mutta myöskään varaa nirsoudelle ei täällä suotu heille sen enempää kuin kenellekään muullekaan. Cathryn soi uuden puolittaisen puuskahduksen toisen toteamukselle ja nyökkäsi vaisusti. Samalla hän katsahti vaivihkaa hieman tarkemmin ympärilleen punkkansa reunalta. Ei ollut vaikea nähdä että heidän läsnäolonsa ei ollut tervetullutta, mutta ainakaan vielä kukaan voipuneista, epäluuloisista sotilaista ei ollut aikeissa aiheuttaa ongelmiakaan. Tämä sopi heillekin parhaiten, ja tilanteen todettuaan nainenkin rentoutui aavistuksen verran. "Mmh. Toki. Yritä lepuuttaa itseäsi sillä aikaa. Se aiempi ei näyttänyt mukavalta" hän vastasi hiljaa. Valehtelematta hänenkään olonsa ei ollut tähän hätään kummoinen, mutta kissa ei tainnut silti olla aikeissa vain käydä pitkäkseen. Hän irvisti ryvettyneelle olemukselleen, ja hetken nuhjuista laukkuaan kaiveltuaan keskittyi siistimään itseään parhaansa mukaan löytämillään räsyillä. Helpommin sanottu kuin tehty kaiketi, mutta parempi kuin ei mitään. Vanha lähes riekaleiksi revitty panssari taisi joka tapauksessa olla jo avun tuolla puolen, ja Cathryn päätyikin vain kiskomaan tämän päältään ja lykkäämään mokoman jonnekin punkan alle pois tieltä. Oli kaiketi toivottava että päivän pahimmat yllätykset olisivat tähän hätään ohi...
<Sunbaron>: Reindal tuijottaa aikansa jonnekin parakin katon suuntaan. Totta puhuen hän on aivan yhtä saastainen kuin kissakin, tai mahdollisesti pahemminkin, mutta toisaalta siistiytyminen tuntuu yhdentekevältä tähän hätään. Surkea punkka ei ainakaan ole sen arvoinen. Kaikki merkit viittaavat siihen, että kädet pitää liata pian taas uudestaan. Ohimennen mies tunnustelee kylkeään, johon sai iskun konedemonilta. Se saa hänet irvistämään kevyesti. Hänen ei tarvitse edes katsoa tietääkseen, että koko kylki on jo yhtä ruhjetta. Mutta mitään ei kaiketi ole rikki. Parakeissa mikään ei muutu. Sotilaita tulee ja menee, mutta jännite ja epätoivoinen hiljaisuus pysyvät samanlaisina. Uusia tulokkaita kyräillään, mutta kukaan ei ole halukas rikkomaan hetken rauhaa tarpeeksi tehdäkseen mitään sen erikoisempaa. Se tarkoittaisi muiden vihaa ja lyhyempää tilaisuutta paeta todellisuutta edes hetken verran. Osan kasvolta voi myös lukea, että kaksikon teoista ollaan jo tietoisia. Reindal antaa sen kaiken valua ohitse. Hän vajoaa pois himmeistä, kituuttavista valoista ja parakkien taustamelusta. Välitilaan, jota ei voi kutsua uneksi, mutta ei myöskään valveeksi. Tilaan, jossa on häilynyt useita kertoja aikaisemminkin. Myrkky hänen elimistössään tuntuu kylmältä ja verkkaiselta, kuin veri olisi paksua ja kuollutta. Hän kelluu mustassa tyhjyydessä, turtana ja tiedottomana. Sitä ei voi sanoa levoksi, mutta hänelle ei ole luvassa parempaakaan. Jossakin vaiheessa hän tajuaa Alardin seisovan punkkansa vieressä. Vanha sotilas ilmaantuu tyhjyyden keskelle, ja hän tulee tietoiseksi tästä hitaasti ja tuskallisesti. Mies tuijottaa takaisin tasaisen ilmeettömästi. Tämä katsoo kumpaakin kaksikosta. "Luulin, että meillä oli aikaisemmin puhetta huomaamattomuudesta", sotilas tokaisee kuivakkaasti. Tämä ei vaikuta vihaiselta, mutta kukaties silti turhautuneelta. Reindal katsoo tätä hetken, ennen kuin tyytyy sulkemaan toisen silmänsä. Sen, jonka näkökentässä Alard seisoo.
<spyrreh>: Reindalin ottaessa parhaansa mukaan jotain irti kyseenalaisesta levostaan, jäi Cathryn puolestaan siistimään joutilaasti itseään ja varusteitaan... samalla epäilemättä vaivihkaa ympäristöä tarkkaillen. Vaiva saattoi olla yhtä tyhjän kanssa eikä mustaturkkinen nainen varsinaisesti voinut sanoa olonsa merkittävästi parantuneen näin pienestä, mutta... no. Kaiketi se antoi hänelle hetken tekosyyn tarkkailla huomaamatta ja ajatella itsekin jotain muuta... tai mieluiten ei mitään. Ainakin hän sai päälleen melkoisesti vähemmän löyhkäävät vaatteet ja päätyi lykkäämään punkkansa alle yhtä jos toistakin jonka puhdistamiseen tuskin enää vaivautuisi, ja tarkastamaan samalla kolhunsa. Hän oli lopulta tainnut säästyä melkoisesti helpommalla kuin karusti viskottu Reindal ja kerran jos toisenkin hän vilkuilikin uupuneen miehen suuntaan. Toisen lepoa ei kuitenkaan häiritty ja lopulta Cathrynkin oli viimein päätynyt käymään hetkeksi pitkälleen. Tosin nainenkin havahtui nopeasti kun joku lähestyi. Kissa avasi silmänsä jo aavistuksen jännittyen, mutta tyytyi päästämään epämääräisen puuskahduksen tunnistaessaan saapuneen. Alard ei kuulostanut ilahtuneelta aiemmasta, kuivakan toteamuksen saadessa silti vastaukseksi lähinnä pienen hännänpään heilautuksen. "Mmh. Suunnitelmat muuttuvat, kuten olet huomannut. Ei kukaan muukaan näyttänyt aikovan tehdä mitään" nainen kuittasi, vaivautumatta itsekään suuremmin liikahtamaan paikaltaan. Vihreä katse piti silti silmällä miestä ja ympäristöä vaiteliaan uhmakkaaseen sävyyn.
<Sunbaron>: Alard heittää Cathrynille tasapaksun katseen, joka vihjaa, ettei tämä ole ainakaan pohjattoman vaikuttunut kaksikon oma-aloitteellisuudesta. Tämä ei kuitenkaan vastaa mitään, vaan kohauttaa lopulta kevyesti olkiaan. Parakit tuskin ovat paras paikka jankata sen enempää karkurisuunnitelmien noudattamatta jättämisestä. "No, suunnitelmat tosiaan muuttuvat. Teidät tullaan parin tunnin sisään laittamaan uudelle komennukselle. Kuulemma jokin partio on nähnyt muurien takana jotakin ja sille aiotaan tehdä jotakin. Väittäisin, että te olette melkoisen tulilinjalla siihen nakkiin, kun teistä löytyy tuota aloitekykyäkin", vanha sotilas tokaisee. Tämä työntää peukalonsa vyönsä alle. Reindal valpastuu aavistuksen ja avaa toistakin silmäänsä sen verran, että näkee taas miehen. "Muurien tuolle puolen? Se olisi itsemurha", hän toteaa lopulta käheällä äänellä. Alard kohauttaa olkapäitään uudemman kerran. "Ilmeisesti asioista päättävät kuitenkin uskovat, että siellä on jotakin, jonka avulla tämä tilanne ratkeaa. Eikä varmaankaan tarvitse miettiä paljoakaan, ketkä ovat parhaita nakitettavia siihen", Alard vastaa kuivasti. "... eli teidän olisi parempi keksiä jotakin nopeasti", tämä lisää vielä, kuin varmistaakseen, että tilanne tosiaan on selvillä.
<spyrreh>: Vaikka vaivihkainen (mutta ilmeinen) tyytymättömyys ei tuntunut hetkauttavan petomaista naista, tämäkin joutui valpastumaan kun Alard sarvien kalistelun sijaan kertoi uutisensa. Ilmeisesti heidän herättämänsä huomio ja uho oli saanut aikaan varsin pian jotakin, nopeammin kuin kattikaan oli olettanut. Cathryn räpäytti silmiään ja hän irvisti kaikkea muuta kuin ilahtuneena. Hän kohottautui istualleen punkan reunalle heittäen kulmiaan kurtistaen katseen Reindaliinkin tämän puhuessa. "Ne päättivätkin sitten yrittää ottaa meidät hengiltä mahdollisimman nopeasti" hän puuskahti matalasti. Alardin kuiva toteamus sai hieman pisteliään katseen, mutta lopulta nainenkaan ei voinut muuta kuin ähkäistä ja vetää sormensa harjasmaisen kuontalonsa läpi. "Kirottua. Emme taida ehtiä siihen mennessä pois altakaan. Tiedätkö yhtään tarkemmin mitä siellä on? Tai mitä nuo aikovat?" tiedusteltiin naisen vilkaistessa vanhaa sotilasta vastahakoisesti. Ainakin mieleen tuli nopeasti vanha sananlasku ojista ja allikoista.
<Sunbaron>: Reindalkin löytää nopeasti taas hieman tarkkaavaisuutta ja tolkkua. Jo pelkkä ajatuskin siitä, että heitä oltaisiin häätämässä seuraavaksi muurien tuolle puolen ties minkä tehtävän vuoksi, pistää kiinnostamaan melkoisesti. Paha kyllä Alard kohauttaa olkapäitään uudemman kerran. "Tiedän vain, että siellä on jotakin, ja että se on sen verran tärkeää, että asialle aiotaan laittaa mahdollisimman nopeasti kunnollinen joukko. Saatte varmasti kuulla siitä piakkoin itsekin, mikäli jäätte vain paikoillenne lojumaan. Se on ainakin varmaa, että jos nyt joudutte sille pestille, ette palaa moneen päivään - jos palaatte ollenkaan", sotilas toteaa. Reindal vääntäytyy istumaan päätään puistellen. Hän katsahtaa Cathryniin vaitonaisesti ja hieraisee leukaansa. Tämä olisi selvästi parempi välttää, monestakin syystä...
<spyrreh>: Niukat lisätiedot eivät saaneet uutisia kuulostamaan ainakaan yhtään paremmilta, ja Cathrynkin vaikeni toviksi synkän mietteliäänä. Hän vaihtoi merkitsevän katseen Reindalin kanssa ennen kuin ähkäisi happamesti ja puhui. Väkisinkin tuntui siltä että hyvätkin teot kostautuivat nopeasti... ei sillä, että heillä olisi ollut vain tätä työn alla, mutta... kuitenkin. "...sitten meillä ei taida olla pahemmin vaihtoehtoja jos aiomme tehdä yhtään mitään muuta kuin tulla tapetuiksi. Täytyy kaiketi muuttaa jälleen suunnitelmia ja olla jossakin muualla ennen kuin tuo farssi tapahtuu" katti puuskahti matalalla äänellä varmistettuaan pikaisella vilkaisulla ettei kukaan salakuunnellut. Tällainenkaan tempaus tosin ei tainnut olla niin helposti suoritettavissa kuin olisi toivonut. "Oli ilmeisesti liikaa toivottu että voisimme levätä hetken... Meidän täytyy nopeuttaa omia valmistelujamme" hän mutisi, heittäen kysyvän katseen Reindalin suuntaan. Miestä oli eittämättä viskottu rajusti, muista rasituksista puhumattakaan, ja näillä näkymin lepoa ei pahemmin saatu ennen uusia koetuksia.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 18, 2018 0:05:38 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal värähtää kevyesti, kun Cathryn kääntää katseensa häneen paljonpuhuvasti. Hän ähkäisee, ennen kuin lähtee vääntäytymään pystyyn sängyllä, kuin vastaten heitettyyn haasteeseen. Mies ei selvästikään ole aikeissa olla heikoin lenkki aivan näin vähästä. Se tosiseikka, että koko kylkeä jomottaa pahasti, ei lopulta paljoa paina. "Teidän täytyy ainakin olla jossakin muualla ennen kuin joudutte pestiin. Tulkaa perässä niin pian kuin pystytte. Tiedätte kyllä minne", Alard vastaa naiselle. Vanha sotilas niiskahtaa ja pyyhkäisee nenäänsä, ennen kuin kääntyy nopeasti kannoillaan ja suuntaan pois. Sängyn reunalle istumaan vääntäytynyt Reindal katsoo miehen perään hetken vaiti, ennen kuin vetää henkeä. Heidän kaltaisiaan ei ole tarkoitettu lepäämään... tai ainakaan sellaisia mahdollisuuksia ei aiota selvästikään antaa. "Sitä ei voi hoitaa päivänvalossa. Emme voi yrittää täältä pakoonkaan ennen aikojamme", hän mutisee kissan suuntaan samalla kun lähtee vääntäytymään jaloilleen. Parakkeihin tuskin kannattaa tosiaan jäädä viivästelemään sen pidemmäksi aikaa...
<spyrreh>: Cathryn jäi vaiti seuraamaan kun tukala Reindal alkoi vääntäytyä ylös sijoiltaan. Vaivalloiset elkeet jättivät synkän ilmeen hänenkin kasvoilleen siitä huolimatta ettei hänenkään olonsa ollut tähän hätään alkuunkaan hyvä, mutta.... pakko oli pakko. Mustaturkkinen nainenkin saattoi lopulta vain vetää vaivihkaa syvään henkeä ja suoristautua, nyökäten ykskantaan Alardin sanoille. Jälleen kerran suunnitelmat olivat muuttumassa raskaasti... jo ties kuinka monennen kerran. Hetken hänkin silmäili vanhan sotilaan jälkeen kunnes käänsi huomionsa Reindaliin. Hän mittaili tätäkin hetken, nyökäten lopulta tällekin. "Hmh. Ehkä voimme vain... olla löytymättä siihen hätään. Vaikka se saattaa jo vihjata niille että jotain on pielessä, mutta..." hän mutisi, nousten itsekin paikoiltaan. Katti pyyhkäisi aavistuksen irvistäen niskaansa ja nosti varusteensa, vilkaisten sitten jälleen mieheen. "Lepo taisi jäädä lyhyeksi... Oletko kunnossa? Mitään ei ainakaan taida olla rikki?"
<Sunbaron>: Reindal luo Cathrynin suuntaan melkeinpä vaivautuneen silmäyksen ja päästää kevyen, hädin tuskin havaittavan huokauksen. "Enköhän minä selviä. Jos jotakin olisi rikki, ei olisi väliä kauanko lojun tuossa", hän tokaisee sävyyn, joka vihjailee ettei häntä juuri kiinnosta puida asiaa sen enempää tähän hätään. "Meidän olisi muutenkin parempi pitää kiirettä tämän kanssa. Jos hän on oikeassa, meidän ei kannata jäädä tänne norkoamaan", hän jatkaa ja tarttuu jo sänkynsä viereen jääneisiin, uusiin varusteisiinsa. Outo, tummateräinen lyömäase ja panssaripaita ovat yhä siinä, minne hän ne jättikin. Panssari tuntuu muotonsa puolesta sopivan paremmin päällysvaatteiden alle, joten hän ei ala kiskoa sitä ylleen tässä ja nyt. Parempi päästä liikkeelle ja murehtia siitä paremmassa paikassa. Eipä niin, että hänen helläksi runnottu ruhonsa muutenkaan hinkuisi lisää painoa ympärilleen...
<spyrreh>: Petomainen nainen ei näyttänyt täysin vakuuttuneelta vakuutteluista, mutta vaikka empikin nyökkäsi hänkin lopulta. Aikaa ei tosiaan nyt ollut hukattavaksi. "Luulisi että yksi tällainen tempaus päivässä olisi tarpeeksi. Jonkun pitäisi huitaista sitä vanhaa typerystä kunnolla kuonoon. Sääli ettei minulla ole aikaa" Cathryn jupisi itsekseen nostaessaan laukkunsa sekä uudet varusteensa olalleen. Hänkin katsoi parhaaksi tyytyä vain puhtaisiin vaatteisiin tähän hätään ja olla tuhlaamatta aikaa panssarinsa kanssa, heittäen kaiken vain kantoonsa ja astuen sitten takaisin karujen punkkien ohitse. Vanhat saastaiset tamineet saivat jäädä niille sijoilleen jonnekin punkan alle, eikä hän uhrannut niiden suuntaan enää vilkaisuakaan. Nainen vain vilkaisi odottavasti toisen suuntaan, harppoen sitten jälleen huoneen poikki kohti käytäviä... epäilemättä toivoen ettei kukaan kiinnittäisi heidän liikehdintäänsä enää kummempaa huomiota. Uupumus yritti parhaansa mukaan pilkistää ainakin hänen pokerinaamansa lävitse, mutta ainakin vielä hän saattoi yrittää pitää tämän kurissa.
<Sunbaron>: Reindal seuraa Cathrynia yhtälailla tasaisin katsein, vaitonaisesti ja henkinen muuri itsensä ja parakin sotilaiden välissä. Ei tarvitsisi olla erityisen tarkka ymmärtääkseen, ettei tämä kaksikko tosiaan kaipaa turhia häiriöitä juuri nyt. Mutta tietenkään asiat eivät ole niin helppoja. Reindal astahtaa äkkiä nopeammin ja hanakammin Cathrynin rinnalle ja pysähtyy. Edessä joku astuu poistujien tielle. Ympärillä muutama muukin mies liikkuu määrätietoisemmin. Moni muu heittää levottomia, vaitonaisia katseita, mutta kukaan ei kyseenalaista tai ihmettele ääneen. Reindalilla menee hetki tunnistaa eteen astunut mies, mutta hän aavistaa mistä on kyse jo ennen sitä. Tämä on sama, kuin aamulla messihallissa. Yksi häiriötä aiheuttaneista pukareista. Muutkin näyttävät pitkälti samalta porukalta. Miesten katseet ovat synkät ja kaunaiset. "Ja mihinkäs te olette menossa? Saman tienkö aiotte häipyä johonkin?" mies kärjessä tuhahtaa. Kaksikon ympärillä häämöttää puolen tusinaa muutakin sotilasta. Näiden katseet eivät ainakaan lupaile hyvää... vaikka tuskinpa sitä kasvoilta tarvitsisi muutenkaan lukea.
<spyrreh>: Ei kaiketi olisi pitänyt tulla suurenakaan yllätyksenä ettei tiehensä hiipiminen (tai mahdollisimman muina miehinä nilkuttaminen) käynyt aivan niin vain. Cathrynkin liikkui varuillaan kyräilevien katseiden poikki mutta ehti tovin toivoa ettei mitään tapahtuisi. Tämä toive kuitenkin kuoli pian Reindalin äkkiä harpatessa eteenpäin kun joukko sotilaita ilmaantui heidän tielleen. Nainenkin seisahtui vaivihkaa jännittyen tehden kuitenkin parhaansa silmätäkseen kulmiaan kohottaen ympärilleen. Oli hyvin helppo arvata mitä joukko kaavaili vaikka kissakin joutui miettimään hetken muistaakseen kuka synkeä mies muiden kärjessä oli. Kuitenkin hän teki parhaansa olla näyttämättä tätä kiskaisten pokerinaamansa nopeasti paremmin ylleen. Hän mutristi vihamieliselle tivaukselle, vetäen vaivihkaa tavaroita käsissään parempiin asemiin. "Hm? En tiedä kuka luulet olevasi kun oletat meidän raportoivan jokaisesta liikkeestämme. Menkäähän tiehenne, meillä on parempaakin tekemistä. Ja luultavasti olisi teilläkin" hän puuskahti, heittäen terävän katseen ympärilleen. Tällainen turha haaste tuskin olisi voinut tulla huonompaan aikaan... silti vastaus oli tullut lähestulkoon automaattisesti. Ei sillä, että hän olisi varsinaisesti osannut sitä katuakaan.
<Sunbaron>: Jos sotilas uskoi voivansa pelotella naisen vaisuksi tällä kertaa paremmin kuin edellisellä, saa tämä pettyä varsin nopeasti - ja sen näkee kyllä naamaltakin. Mies yrmistyy, mutta tuhahtaa sitten. Tämän toinen käsi kiertyy vyöllä törröttävälle puukon kahvalle, ja ympärillä muutkin miehet liikahtelevat varoittavasti. "On sinulla kieltä ainakin, narttu. On tuollaisia paskantärkeitä kulkijoita nähty ennenkin", mies ärähtää. Tämä tuijottaa kissamaista naista nyrpeästi, selvästikin harkiten tosissaan tämän iskemistä puukolla. Reindal ei totta puhuen pysty kokemaan tilannetta uhkaavaksi tähän hätään. Äskeisen jäljiltä tämä kaikki tuntuu täysin yhdentekevältä. Kuusi miestä ja muutama puukko sinne tai tänne. Osa hänestä tunnistaa ajatuksen itsemurhaisuuden, mutta paljon suurempi osa on tähän hätään aivan liian turta siihen. Mies katsahtaa silmäkulmastaan Cathryniin. Melkoinen osa hänestä, se osa jonka hermot on raastettu jo riekaleiksi tältä päivältä, haluaisi totta puhuen iskeä nämä miehet maahan. Juuri nyt hänestä ei taida olla rauhoittelemaan asioita tai puhumaan järkeä keneenkään...
<spyrreh>: Jos totta puhuttiin, Cathryn tuskin oli se paras henkilö toppuuttelemaan ja diplomatisoimaan varsinkaan tällaisessa tilanteessa. Hän ei vaivautunut hillitsemään terävöitynyttä olemustaan heittäessään uuden varoittavan katseen ympärilleen Reindalin tuntumasta kun kaunainen sotilas ei tuntunut olevan perääntymässä. Hän pisti kyllä merkille tämän hapuileman puukon ja muutenkin vaaralliseksi kiristyvän tilanteen, mutta ei vielä tavoitellut omaa asettaan. Ahtaissa tiloissa ja ilman panssaria tavallinen puukkokin saattaisi osoittautua murhaavaksi kapineeksi varsinkin kun kaunaisia katseita oli ympärillä useita, mutta jonkinlainen järki taisi lopulta pidätellä häntäkin. Cathryn puushkahti miehen vihamieliselle ärähdykselle, heittäen sitten uuden terävän katseen tähän. "Luuletko tosiaan että tämä touhu on millään tavalla vaivan arvoista? Vaikka jotenkin onnistuisittekin nujertamaan meidät, pääsisit selittämään komentajallenne miksi uudet värvätyt on puukotettu keskellä parakkia" hän totesi. Ohimennen nainen heitti kantamuksensa toiselle olalleen, vapauttaen toisen kätensä laskeutumaan sapelinsa tuntumaan. "...en tosin usko että oikeasti haluatte että todella lähdemme tähän. Ehkä ette kuulleet mitä päivällä tapahtui jos luulette että voitte vain tuikata meitä puukoilla kuin mitkäkin rosvot, mutta uskokaa pois. Olemme löylyttäneet suurisuisempaakin väkeä ennenkin. Emmeköhän ehdi kalistelemaan sarvia myöhemminkin jos välttämättä vaaditte, mutta tällaisesta typeryydestä tuskin on hyötyä kenellekään" katti viimeisteli naputtaen miekkansa kahvaa kynnellään jokseenkin diplomaattisemmin kuin olisi halunnut... vaikka tämä kaiketi ei ollutkaan aivan niin sovittelevaa kuin ehkä olisi voinut toivoa.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 19, 2018 0:12:08 GMT 3
<Sunbaron>: Miehet ympärillä kyräilevät ja pälyilevät kaksikkoa ja toisiaan. Ainakin osa näistä selvästikin empii naisen sanoja. Kukaan ei ainakaan väitä niitä valheeksi. Kaksikkoon kajoamisessa on eittämättä moniakin ongelmia, joiden valossa koko tilanne saattaa tosiaankin tuntua kaikkea muuta kuin sen arvoiselta. Mutta toisaalta nämä eivät tohdi perääntyäkään saman tien. Ympärillä on paljon väkeä, joka näki näiden nöyryytyksen jo aamulla. Sitähän nämä kaiketi ovat kostamassa nyt muutenkin. Joukon johtaja avaa kuitenkin suunsa väittääkseen vastaan. Tämä ei kuitenkaan ehdi sanoa mitään, kun Reindal astuu äkkiä eteenpäin. "Minä hoitaisin tämän mieluummin siististi. Jos mahdollista, en haluaisi heittäytyä ikäväksi näissä asioissa. Meillä on kaikilla jo muutenkin tarpeeksi murheita. Mutta jos sinä vielä jatkat minun ja toverini ahdistelua, minä tapan sinut tähän paikkaan", Reindal toteaa. Sanoissa on sen verran vakava sävy, että ne saavat heitä piirittävät empimään. "Minä isken sinut hengiltä saman tien, etkä ehdi tehdä veitselläsi yhtään mitään. Sen jälkeen minä menen kertomaan asiasta jollekulle, jolla on väliä. Eivätkä he piittaa, sillä heillä on meidän varallemme paljon tärkeämpi tehtävä, eikä sinun henkesi paina sen rinnalla mitään. Minä en pelkää sinua, puukkoasi tai mitään seurauksia", hän jatkaa, ennen kuin suorasukaisuudesta häkeltynyt sotilas ehtii väittää sen enempää vastaan. Mies tuijottaa hetken kolkkoa, kalmankalpeaa ilmestystä edessään. Ei ole vaikea nähdä, että tämä käy läpi mahdollisuuksiaan. Loppupeleissä niitä ei selvästikään ole paljoakaan. Muut sotilaat häilyvät ympärillä aivan yhtä epävarman oloisina.
<spyrreh>: Jokseenkin yllättäen vaikutti siltä että kerrankin Cathryn onnistui olemaan heistä se suunnilleen diplomaattinen. Hänen sanansa saivat vihaisen joukon epäröimään mutta nämä eivät selvästikään olleet vielä aikeissa perääntyä... ja sitten Reindal vuorostaan astahti tuimasti eteenpäin. Petomainen nainenkin heitti pienen pikaisen, vaivihkaisen yllättyneen katseen mieheen kun tämä ei päätynyt verhoamaan uhkauksiaan senkään vertaa kuin hän, mutta synkän, kalpean miehen sanoilla oli selvästi painoarvoa. Hänkään ei jäänyt odottamaan joukon tokenemista hämmingistään. "Kuten toverini sanoi. Emme ole kiinnostuneita tällaisesta typeryydestä, mutta emme myöskään puukotetuiksi tulemisesta. Aiomme iskeä takaisin jos tämä touhu jatkuu, joten eiköhän jätetä tämä tähän. Menkää keksimään muuta ajanvietettä itsellenne" hän tokaisi pitkäkyntinen käsi näkyvästi miekkansa kahvalla. Vielä kerran hän loi kiiluvan, merkitsevän katseen ympärilleen ennen kuin astahti eteenpäin aikeissa harppoa tiehensä joukon ohitse. Petomaisella naisellakaan ei ollut kärsivällisyyttä tällaiseen touhuun, eikä tätä edes salailtu.
<Sunbaron>: Vaikka sotilaille onkin isketty kovat vastaan, on Reindal silti aavistuksen yllättynyt, kun nämä todella vetäytyvät tieltä. Mies kärjessä pälyilee ympärilleen, ähkäisee, ja luikkii sitten pois. Muut seuraavat nopeasti esimerkkiä. EI uhmakkaita sanoja, heitettyjä herjoja tai muitakaan teennäisen uhmakkaita vetoja. Reindal seisoo hetken paikoillaan, ennen kuin nyökkää Cathrynille. Parempi jatkaa matkaa, ennen kuin joku tulee toisiin aatoksiin. Hän pistää nopeasti jalkaa toisen eteen, ulos tunkkaisista ja epätoivon tukahduttamista parakeista. Heillä on vielä paljon muutakin murehdittavaa tänään, ja äskeinen välikohtaus on paras jättää taakse mahdollisimman nopeasti. "Joudumme vielä palaamaan tänne. Ne muonat on hankittava jossakin kohtaa", mies mutisee, kun kaksikko ohittaa messihallin. Lienee parempi toivoa, että Alardilla on enemmän näkemystä siitä asiasta. Jollakin tavalla tämänkin olisi suotavaa lunastaa paikkansa tässä kaikessa...
<spyrreh>: Jos rehellisiä oltiin, Cathrynkin lähes jo varautui siihen että ainakin yhdellä empivästä joukosta olisi vielä varalla jonkinlainen typerä veto, mutta ei voinut sanoa että hän olisi pettynyt kun selvisi että kovistelu olikin saanut näille sisun kaulaan. Hän kohensi kantamuksiaan olallaan ja harppoi ohitse näennäisesti katsomattakaan kun miehet viimein luikkivat pois tieltä. Hän ei voinut olla päästämättä kurkustaan hiljaista puuskahdusta. "Mistä näitä typeryksiä aina sikiää" hän jupisi. Reindalin toteamus sai naisen puolestaan harkitsemaan hieman ennen kuin hän puuskahti uudestaan. "Pakko kai katsoa sitä kun on sen aika. Tuskin voimme tehdä sille asialle mitään juuri nyt" katti mutisi vastaan. Vastaus oli epätyydyttävä hänenkin makuunsa, mutta piti kaiketi paikkansa. Oli kaiketi vain yritettävä suunnata ensin huomaamatta muualle ja Alardin luokse. Hän näki jo tässäkin yrityksessä aivan liikaa asioita jotka saattaisivat mennä pieleen, mutta ehkä oli toivottavissa että vanhalla sotilaalla olisi suunnitelmia.
<Sunbaron>: Reindal päästää jonkinlaisen myötäävän äänen. Paras toivoa, että Alardilla tosiaan on jonkinlaisia suunnitelmia. Tähän asti mies on lähinnä tuppautunut mukaan asioihin - olkoonkin, ettei heillä ole varaa valittaa. Joka tapauksessa näyttää siltä, että asioihin on todellakin alettava pistää vauhtia. "Se äskeinen..." mies aloittaa, mutta vaikenee sitten visusti kun kaksikon eteen kolahtaa jotakin raskasta. Rujo, karkea ja valtava metallinen hirvitys on vähällä saada hänet kohottamaan jälleen aseensa pelkkänä refleksinä, mutta kaikeksi onneksi tähän on jo totuttu. Koneranka on yhä sama kuin aikaisemminkin, ja sen ohjaksissa on edelleen ihminen - tai niin sopii ainakin olettaa. Valtava konehahmo asee kaksikon eteen kuin suorastaan estääkseen heidän kulkunsa. "Te kaksi. Minne olette menossa? Ette ole saaneet mitään komennusta", koneen sisältä kajahtaa. Ääni on syyttävä ja vaativa. Valtava kone melkein tukkii messihallin takaisin käytävän, eikä se varmasti ole päästämässä heitä ohi ilman vastauksia...
<spyrreh>: Tuskin oli selvitty yhdestä välikohtauksesta, kun edessä olikin jo toinen... hyvin kirjaimellisestikin. Cathrynkin ehti vain hädin tuskin hillitsemään vaistomaisen kavahduksensa kun massiivinen metallinen hahmo äkkiä harppasi heidän eteensä jostakin. Hän ähkäisi ja jännittyi, mutta tajusi tilanteen nopeasti pienellä viiveellä kohottaessaan katseensa heidän yllään häälyvään konehirviöön. Minkäänlaista helpotusta tämä oivallus ei tosin suonut... lähes päin vastoin. Kumiseva ääni metallin sisältä tivasi vastauksia, pakottaen Cathrynin käymään heidän vaihtoehtonsa lävitse muutaman kuumeisen sekunnin sisällä. "Mekö? Aioimme etsiä vettä ja siistiytyä, sekä käydä varusteet läpi paremmin. Tämä kammottava töhkä ei lähde hevillä, enkä aio luottaa henkeäni kapineen varaan josta en ole täysin varma että se ei hajoa käsiini. Emme olettaneet että tarvitsemme luvan joltakulta vain liikkumiseen" hän tokaisi viimein, hilliten halun astua taaksepäin valtavasta hahmosta. Tämän läsnäolo kuumotti vieläkin väkisinkin.
<Sunbaron>: Valtava konehahmo häilyy kaksikon yllä pahaenteisenä metallihirviönä. Siitä on mahdotonta edes varsinaisesti sanoa mitään. Reindal tietää kyllä, että sen sisällä on ihminen, mutta ulkoapäin se on pelkkä konedemoni siinä missä muutkin. Hirviö, jossa ei ole mitään inhimillistä. Seisoessaan hiljaa heidän edessään se tuntuu kuin pään yllä häämöttävältä aseelta. Yllättäen ilmestys kuitenkin astuu vain kolahtaen sivuun. Se tuntuu menettävän kaiken kiinnostuksensa kaksikoa kohtaan saman tien ja suuntaa parakkeja kohti. Reindal vilkuilee hetken sen perään, kuin vakuuttaakseen itselleen ettei se ole aikeissa hyökätä takaapäin, ennen kuin lähtee taas kärsimättömästi astelemaan eteenpäin. "... tuosta koituu vielä harmeja. Se on selvästi edes jossain määrin asioiden tasalla", mies mutisee päästyään hieman kauemmas. Konerangan rutina ja kolina kajahtelee heidän askeleidensa tahdissa käytäviä pitkin. Olisiko älyllinen konehirviö helpompi vai vaikeampi tuhota, kuin äskeinen? Olisiko ihminen koneen sisällä kaatunut samoihin temppuihin? Reindal ei tiedä vastausta, ja toivoo juuri nyt ettei joudu ottamaan myöskään selvää.
<spyrreh>: Metalli-ilmestyksestä oli mahdotonta arvioida mitä tämä ajatteli kun hirviö häälyi heidän edessään. Kun tämä sitten liikahti rämähtäen ei Cathryn voinut olla säpsähtämättä aavistuksen... mutta kaiketi ainakaan vielä kaikki ei ollut hajoamassa käsiin aivan näin pahasti. Hirviön kolistessa heidän ohitseen nainenkin silmäili hetken epäluuloisesti tämän jälkeen kunnes rohkeni seurata Reindalin esimerkkiä ja kääntää ilmestykselle selkänsä. Toisen pahaa enteilevä mutina sai naisenkin katsahtamaan varautuneesti, ja Cathryn sihahti itsekseen. "...hmmh. Ollaan varovaisia. Pian sillä ei ole väliä jos vain olemme nopeampia. En haluaisi koetella onneani tuollaisen kanssa" hän vastasi matalaan ääneen. Jokin ihmisjärkisessä ja puhekykyisessä hirvityksessä kylmäsi lähes enemmän kuin täysin epäinhimillisessä konedemonissa... "Vihaan tuota kirottua kapinetta" katti ei voinut olla jupisematta nopeuttaessaan askeliaan pitkin käytävää.
<Sunbaron>: "Emmeköhän me kaikki", Reindal myötää kissan mutinaa. Asian ajattelu sen tarkemmin kylmää muutenkin. Jos pelkästään kysymys siitä, miksi kukaan alun perinkään suostuisi tulemaan suljetuksi koneen sisään on aivan tarpeeksi epämiellyttävä. Kaikeksi onneksi kaksikon ei tosiaan tarvitse saada selville mitään sen suurempia vastauksia, jos tämä kaikki vain saadaan hoidettua kunnialla. Kaksikon askeleet johtavat jälleen kohti linnakkeen hiljaisempaa puolta. Alard puhui vain "tiedätte kyllä mistä", mutta loppujen lopuksi on helppo arvata, missä tämä haluaa kokoontua. Konehuoneen tunkkainen, kohiseva ilma odottaa jälleen. Reindal pysähtyy oven lähettyvillä ja heittää ympärilleen vilkaisun. Ketään ei kuitenkaan näy lähettyvillä, eikä hänkään jää kuhnailemaan, vaan kiskoo oven nopeasti auki ja astuu sisään. Konehuone näyttää, armollisesti, yhä samalta kuin tähänkin asti. Sivummalla seisoo kuin seisookin Alard, joka valpastuu nopeasti tulokkaiden astuessa sisään. Reindalin katse käväisee ohimennen syrjemmässä, johon he vankinsa sitoivat aikaisemmin. Mies lojuu yhä samassa paikassa... niin paljon kuin sekin tuntuu pelkältä tuurilta tässä kohtaa. "Nähtävästi ette tosiaan pystyneet olemaan huomaamattomia edes loppupäivää", vanha sotilas puuskahtaa kaksikon astuessa sisään. Vaikka tämä onkin yhä tyyni, miehen äänessä on tiettyä säröä. Tämä ei selvästikään ole aivan tyytyväinen...
<spyrreh>: Mystinen määränpää ei ollut tarvinnut sen enempiä selittelyjä, kun he suuntasivat varuillaan kulkunsa käytävien poikki kohti konehuonetta. "Vihaan myös sitä kirottua loukkoa" Cathryn jatkoi vaiteliasta jupinaansa kulkiessaan. Siitäkin huolimatta koneiden äänet lähestyivät ja pian he seisoivatkin tutun oven takana. Cathryn jäi vielä silmänräpäykseksi tarkkailemaan ympäristöä Reindalin astuessa sisään kunnes joutui lopulta seuraamaan miestä jyskyttävien koneiden täyttämään tilaan. Varautunut katse kiersi huoneen löytäen niin Alardin kuin heidän vankinsa sieltä mistä pitikin joka sai kissamaisen naisen lopulta rentoutumaan aavistuksen enemmän. Hän puuskahti itsekseen ja miekan kahvalla levännyt käsi laskeutui kun hän seurasi Reindalia kohti vanhaa sotilasta. Miehen vastaanotto tuskin oli yllätys, mutta Cathryn mutristi tälle joka tapauksessa. "Sille ei nyt voinut mitään. Kukaan muu ei tehnyt mitään järkevää joten jonkun täytyi. Vai olisitko halunnut että päästämme sen hirviön ja ne kaikki muutkin tänne sisälle?" hän tokaisi vastaan aavistuksen kärkkäästi ja heilautti mustaturkkista kättään kärsimättömästi. "Tehty mikä tehty. Meidän täytyy joka tapauksessa nyt miettiä mitä teemme seuraavaksi" nainen jatkoi, kaiketi aikeissa ohittaa moiset sivuseikat.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 25, 2018 23:05:48 GMT 3
<Sunbaron>: Alard huokaisee, mutta tällä ei lopulta tunnu olevan todellista kiinnostusta alkaa vääntämään asiasta, kuten ei kenelläkään muullakaan. Parempi keskittyä olennaiseen, sillä aikaa tai vaihtoehtoja ei juurikaan ole. Vanha sotilas odottaa, että Reindal on sulkenut oven, ennen kuin alkaa puhua. "No, tarvitsemme sitä muonaa. Ja teidän on pysyttävä huomaamattomina kunnes me häivymme täältä. Koska tätä ei voi kaiketi hoitaa ennen pimeää, meidän on pakko odottaa siihen asti. Se muona on hankittava keittiöstä jossakin kohtaa tämän kaiken keskellä", mies toteaa, ja vetää henkeä. Tilanne ei ainakaan ole helppo - ei etenkään viimeisimmän käänteen jälkeen. "Muonan hankkiminenkaan ei välttämättä tule olemaan aivan helppoa, mutta se on pienin ongelmakohta tähän hätään", Alard vielä lisää, ennen kuin katsahtaa kaksikkoon punnitsevasti.
<spyrreh>: Cathryn kyräili vanhaa sotilasta hetken, jääden sitten kuitenkin kuuntelemaan. Koko tilanne oli eittämättä hankala ilman uusintakin käännettä, ja vei nopeasti huomion oleellisempiin ajatuksiin. Kissamainen nainen rypisti hieman kulmiaan, ennen kuin puhui. "Hmmh. Onko ruokavarastolla paljon vartiointia? Ehkä meidän on odotettava jossakin että hämärä laskeutuu, ja sitten vain marssittava hakemaan mitä tarvitsemme. Ja sitten tiehemme. Tuurilla pääsemme livahtamaan ennen kuin kukaan oleellinen hoksaa mitä on meneillään" hän harkitsi katsahtaen Reindalia. Jälleen kerran, suunnitelmissa oli ihan liian monta "ehkää"... mutta se ei ollut heille mitään uutta.
<Sunbaron>: Alard kohauttaa olkapäitään. "Kyllä sitä vartioidaan, mutta ei millään loputtomalla miesmäärällä. Viime aikoina ruuasta on tullut varsin arvokasta. En tiedä, pystyisikö noita hormeja käyttämään siihen. Tarvitsemme kuitenkin melkoisen määrän ruokaa. Se tarkoittaisi useita matkoja. Siinä saattaa mennä monikin asia vikaan", tämä toteaa. "Kukaties sitä kyökkipoikaa voisi käyttää hyödyksi tässä. Se ei tohtisi väittää vastaan, jos väitämme että käsky kävi viedä ruokaa muualle. Mutta niillä sotilailla voi olla enemmän vastaansanottavaa..." tämä erottelee, ennen kuin katsahtaam erkitsevästi kaksikkoon. "Se varasto on hieman syrjässä. Nopea isku ja vastarinnan lyöminen maihin saman tien saattaisi hyvinkin pysyä salassa tarpeeksi kauan, ettei asialla ole enää väliä. Etteköhän te muutamasta miehestä selviäisi", Alard tokaisee sitten. Totta puhuen mies kuulostaa itse varsin välinpitämättömältä asiasta.
<spyrreh>: Ainakin Alardilla oli näkemyksiä ja ideoita asioista, jopa niissäkin määrin että Cathryn mutristi tälle jälleen hieman. "Olet jokseenkin hanakka iskemään selkään väkeä joka ilmeisesti luottaa sinuun" hän huomautti vilkaisten ohimennen kohti sivummalle köytettyä huoltomiestä. Katti mittaili vanhaa sotilasta hetken ennen kuin kuitenkin puuskahti. "Vaihtoehtoja taitaa kuitenkin olla melko vähän. Siltikin, teloisin väkeä mahdollisimman vähän siinä matkalla jos mahdollista. Kaiketi meillä on tässä joka tapauksessa vielä aikaa, voisimme samantien käyttää sen viisaammin etsimällä kanavista reitin sinne varastoon. Jos saamme tavarat sitä kautta pienimmällä huomiolla, pieni vaivan-näkö tuskin on ongelma." hän huomautti. "Saamme varmasti kolmeen pekkaan kannettua sieltä aivan tarpeeksi, vaikka kanavienkin kautta. Kunhan saamme tavarat sinne sisään, loppu onkin vain ajan ja vaivan kyse."
<Sunbaron>: Alard kurtistaa aavistuksen verran kulmiaan sekä Cathrynin naljailulle, että tämän vastaehdotukselle. Ajatus hormien käytöstä tehottomuuden uhallakin on selvästi vastoin miehen mielipidettä. "Matkoja on tehtävä monta. Nopea isku olisi parempi. Nuo saastaiset putket eivät ole mitenkään turvallisia muutenkaan. Ja jos joku jää kiinni missään kohtaa, peli on pelattu. Olisitteko valmiita ottamaan sen riskin? Minä en ainakaan ole", vanha sotilas toteaa varsin ykskantaan. Vaikka tämä ei selvästi perustakaan naisen huomautuksesta tovereiden selkäänpuukottamisesta, ei se taida olla aivan perätön heitto kuitenkaan. Reindal tuhahtaa. "Me olemme jo päättäneet, ettei kukaan tule kuolemaan tämän takia. Me emme aio ottaa viattoman väen veriä käsiimme. He yrittävät vain selvitä hengissä tästä", hän toteaa. Kalpean miehen olemus on totta puhuen varsin napakka. Vanhemman välinpitämätön asenne tätä kaikkea kohtaan iskee hänessä melkoista kipinää. Alard katsahtaa häntä kohti, ennen kuin puuskahtaa vastaukseksi. "Tämä kaikki on joka tapauksessa pian tuhon omaa. Turhaan te muutamaa henkeä murehditte. Kuolleita tulevat kaikki olemaan kuitenkin."
<spyrreh>: Cathryn jäi seuraamaan Alardin reaktioita käsivartensa pienessä puuskassa. Hänkään ei rehellisesti näyttänyt ilahtuneelta tämän kylmästä asenteesta vaikka se ei herättänytkään naisessa samanlaista kärkkäyttä kuin Reindalissa... tai sitten hän verhosi tämän paremmin. Joka tapauksessa hän lopulta nyökkäsi. "Oli tai ei, emme aio ainakaan edesauttaa sitä sen enempää kuin on pakko, varsinkaan turhalla verenvuodatuksella. Kiinnijääminen missään kohtaa tässä vaiheessa teimme mitä tahansa tarkoittaa joka tapauksessa että olemme mennyttä kalua. En näe riskissä merkittävää eroa, ellei löydy jotain fiksumpaa keinoa joka ei tarkoita väen murhaamista." katti myötäsi Reindalia viileästi. "Minusta kuulostaa siltä että pelkäät enemmän ahtaita käytäviä ja tomua kuin käsiesi likaamista verellä. Joka tapauksessa, ikävä asenne."
<Sunbaron>: Alard vilkuilee kumpaakin kaksikosta hetkisen vaitonaisesti, ennen kuin puuskahtaa ja pudistaa päätään. "Niin kaiketi sitten. Jos te kerran olette sitä mieltä, niin en kaiketi voi väittää vastaankaan. Mutta te saatte kyllä etsiä reitin keskenänne. En tunge noihin syövereihin ennen kuin teillä on jotakin katetta aikomuksillenne." Reindal silmäilee vanhaa sotilasta hetken vaiti, peittelemättä juurikaan sitä tosiseikkaa, ettei tämä tosiaankaan miellytä häntä. Tämä on selvästi mukana pelkästään henkensä pitimiksi, eikä ole erityisen vaikea aavistella, että tämä kyllä pettäisi heidät heti jos se vain auttaisi pysymään hengissä. Tai niin on ainakin helppo väittää. Mutta toisaalta tämä on myös tuppautunut samaan veneeseen heidän kanssaan, eikä tätä noin vain voi pudottaa kyydistä... puhumattakaan siitä, että kaikesta huolimatta mies tietää melkoisesti linnakkeesta. Ilmeisesti tätä on pakko sietää. "Eivät tuonne kaikki mahtuisi muutenkaan. Pysyttele sivussa jos kerran haluat. Jokaiselle meistä tulee varmasti vielä paikkoja, joissa sivuun jättäytyminen ei noin vain onnistu", Reindal tuhahtaa, ennen kuin katsahtaa Cathryniin. Näyttää siltä, että konnantyöt eivät tosiaankaan ole vielä ohi...
<spyrreh>: Cathrynkaan ei peitellyt sitä merkitsevää tapaa jolla hetken verran silmäili Alardia. Miehen tyytymättömyys ei häntä varsinaisesti hetkauttanut, mutta aivan sen olemassaolo itsessään sai miettimään. Kuten sekin ettei miehellä ilmeisesti ollut aikeita auttaa tässä jos ei saanut tahtoaan läpi. "Niin. Niin tietysti" katti totesi tasaisesti. Hän käänsi huomionsa Reindaliin ja nyökkäsi tälle. Kaiketi suunnitelma oli tätä myöten suunnilleen selvä... vaikkakin tuskin oli salaisuus kenellekään heistä että Alardin jättäminen selkänsä taakse ei tällä hetkellä ollut suoranaisesti luottamusta herättävä ajatus. Tuntui aavistuksen absurdilta että he, johon linnakkeen väki luotti kaikkein vähiten, olivat ilmeisesti ne jotka piittasivat näiden kohtalosta enemmän kaikesta huolimatta. "No. Katsotaan mitä saamme aikaiseksi. Löysimme ne muutkin paikat, tuskin ruokavarasto on sen vaikeampi" hän totesi kalpealle soturille, luoden sitten puolittaisen vilkaisun Alardiin. "Toivottavasti sinustakin on hyötyä jossakin välissä. Äläkä kehittele mitään typeriä ideoita. Toisin kuin tämä väki, me tiedämme kenelle käännämme selkämme" tokaistiin ohimennen. Sitten petomainen nainen pyörähti ympäri ja harppoi kohti auki revittyä luukkua. Aikaa taisi olla turha tuhlata.
<Sunbaron>: Jos Alardilla on jotakin sanottavaa nälväisyyn, ei tämä sitä kuitenkaan sano. Mies jää katsomaan vaiti vierestä, kun muut käyvät toimeen. Reindalkaan ei vaivaudu tekemään muuta, kuin heittämään paljonpuhuvan katseen sotilaan suuntaan, ennen kuin seuraa Cathrynia. Tunkkaiset ilmastointikanavat eivät tosiaankaan viekoittele, mutta nähtävästi taas kerran on tehtävä, mitä tehtävissä on. Reindal antaa Cathrynin työntyä ensimmäisenä luukusta ilmastointikanaviin. Luukun taakse piilotettujen varusteiden kanssa on joka tapauksessa väännettävä hetki, että ne saadaan pois kaksikon tieltä. Mutta niiden takana odottaakin sitten jälleen tukahduttava, ahdistava ja ahdas pimeys. Tällä kertaa kaksikolla ei ole edes vähäistä opastusta. Jotain muuta kuitenkin edes. "Tässä", Reindal toteaa samalla kun kiskoo varusteiden joukosta esiin liekittömän lampun. Kapistus tuottaa valoa pelkällä napinpainalluksella, vaikka loppujen lopuksi se onkin himmeää ja häilyvää. Mutta silti parempi kuin ei mitään. "Varo, ettet osoita sillä mihinkään mistä se nähtäisiin", hän katsoo parhaaksi lisätä. Hetken mietittyään hän kiskoo myös aikaisemmin ottamansa lyhyen miekan tavaroiden joukosta ja työntää sen vyölleen. Lyhyestä terästä saattaa olla edes jotakin hyötyä, jos ahtaissa hormeissa tapahtuu jotakin... tai lähiaikoina muuten.
<spyrreh>: Cathryn suuntasi vaiteliaana luukulle, luomatta enää näennäisesti katsettakaan taakseen. Hän avasi kanavan, ja silmäsi sitten merkitsevän synkeästi Reindaliin ennen kuin laski itsekin suurimmat kantamuksensa olaltaan. Ilmastointikanavissa kiväärillä tuskin oli mitään tekoa kuten hankalalla ja meteliä pitävällä panssarillakaan, mutta sapeli jäi hänenkin vyölleen. Kun Reindal ojensi vielä lampun hänelle nainen otti tämän vastaan hieman epäröivästi. Valon vieminen tällaiseen paikkaan epäilytti hieman, mutta tämä oli sentään paljon käytännöllisempi kuin tuli, johon hän oli tottunut. Katti nyökkäsikin, ja astui sitten varovaisin askelin seinien väliseen loukkoon jota he olivat kolunneet viimeaikona jo ihan liikaa. Mutta kaiketi tämä oli paras tarjolla olevista vaihtoehdoista, vaikka saikin naisen irvistämään. Hän napsautti lamppuun himmeän valon ja siristeli hetken ympärilleen, ennen kuin veti henkeä ja suuntasi varautuneena suuntaan jonka järkeili vievän suunnilleen ruokavaraston suuntaan. "Luulin että olin jo jättänyt pahimmat rosvoilut taakseni" hän ei voinut olla jupisematta, kuulostamatta olevan erityisen hyvillään asiasta.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 29, 2018 22:53:17 GMT 3
<Sunbaron>: Ilmastointikanavat ovat jälleen aivan yhtä ahtaita, tunkkaisia ja painostavia kuin aikaisemminkin. Niissä humisee ja haisee, eikä tilaa liikkumiselle ole. Jokaista liikettä pitää miettiä ja varoa. Tietyllä tapaa Reindal katuu päätöstä jo heti alkumetreillä - jopa tarpeeksi, ettei ajatus muutaman vartijan kolkkaamisesta tunnu enää niin kohtuuttomalta. Mutta ei, ei siinä helppoudesta ole muutenkaan kyse. "Alard tuskin aikoo mitään. Se vene on hänen ainoa toivonsa päästä pois täältä", Reindal rohkenee ähisemään kaksikon ryömiessä eteenpäin. Hän on vähällä survaista kätensä johonkin pienen elukan raatoon ja irvistää, ennen kuin jatkaa matkaansa. Koko touhu tuntuu typeryydeltä kun ottaa huomioon, etteivät he ole edes varmoja mihin suuntaan pitäisi yrittää. Ainoa helposti pääteltävä tosiseikka lienee, ettei ruokavarasto löydy ainakaan varustevarastojen suunnalta - ja yrittää parhaansa mukaan muistella kaksikon aikaisempaa matkaa varustevarastolta parakeille. Alardin mukaan ruokavarastot olivat kuitenkin jossakin niiden lähellä...
<spyrreh>: Kanavissa kömpiminen oli jälleen suunnilleen yhä epämiellyttävää kuin viimeksikin. Cathryn joutui pyyhkimään kasvojaan tuon tuostakin ollakseen yskimättä tomussa ja kissamaiset viikset väpättivät epämieltyneesti kun hän katsahti olkansa ylitse. Nainen harkitsi toisen sanoja hetken ennen kuin kohautti aavistuksen olkapäitään. "Mmh. Toivotaan niin. Eiköhän hän ole tarpeeksi älykäs tietääkseen sen itsekin, mutta.... no. Epätoivo saattaa tuoda epätoivoisia ideoita" hän mutisi lopulta. Cathryn jatkoi hetken matkaa vaiteliaana. Reitin löytäminen ruokavarastoon seinien sisältä käsin oli helpommin sanottu kuin tehty, mutta ainakin petomainen nainen aikoi yrittää. Ohimennen hän vetäisi sormellaan merkin seinän tomuun, ainakin heidän kulkemansa reitin merkitäkseen. Ehkä edes takaisin pääseminen olisi helpompaa... jos he pääsisivät suunnitelmassaan sinne saakka.
<Sunbaron>: Ilmastointikanavissa tonkimiseen menee aikaa. Usein reitti on ahdas, tai jopa osittain käyttökelvoton. Matkan varrella on useampikin umpikuja tai järjettömän oloinen sivumutka, joka kääntyy takaisin tulosuuntaan. Joskus edestä tai takaa, näkymättömistä, kuuluu epämääräisiä ääniä, tai äänet ulkopuolelta ovat niin kuuluvia että liikkuminen tuntuu itsemurhaiselta. Hormit, huono ilma ja loputtomat mutkat saavat pään pyörimään, ja aivan tarpeeksi pian koko rupeama alkaa tuntua tuhoontuomitulta ja toivottomalta. Reindal ei ole enää läheskään varma, osaako edes takaisin. Mutta sitten, kuin ihmeen kaupalla, asiat ratkeavat. Tai ainakin he löytävät määränpäänsä. Tällä kertaa ilmastointikanavan luukku ei ole lattianrajassa, vaan katossa. Putken pohjasta tunkee ritilöiden läpi valoa, ja alla häämöttää himmeästi valaistu varasto. Se ei ole ainakaan mikään välinevarasto, ja säkit ja lootat näyttävät lupaavilta. Ritilän läpi ei tosin saa kovinkaan hyvää kuvaa huoneesta, eikä siitä onko se todella edes tyhjä...
<spyrreh>: Kalustrofobia hiipi jälleen hiljaisen salakavalasti kimppuun kun he etenivät hitaasti ja vaivalloisesti. Katilla ei ollut aikomustakaan sanoa asiasta mitään ääneen, mutta hänkin kamppaili vastaan tukalaa halua vain kiirehtiä eteenpäin kun kaoottiset ja ahtaat käytävät painostivat joka suunnalta. Hengittäminen oli vaikeaa kuten kiristävän päänsä kasassa pitäminen ja hetken hän ehti jo pelätä heidän olevan eksyksissä. Kuitenkin lopulta hän näki ritilän, jonka alta erottui varastotila jossa he eivät olleet vielä käyneet. Cathryn pysähtyi ja siristi silmiään tihrustaessaan tämän läpi alas. Rehellisesti hänellä ei ollut aavistustakaan koska he olivat kavunneet katon rajaan, mutta... sillä tuskin oli väliä enää. Joka tapauksessa hän kohotti kättään merkiksi Reindalille, ja jäi kuuntelemaan. Epäluuloisen tovin jälkeen hän veti hiljaa tikarinsa esille ja työnsi tämän vaivihkaa ritilän välistä terää pikaisesti vielä pyyhkäistyään. Ehkä kiiltävä terä heijastaisi näkymästä edes jotain, mikä olisi enemmän kuin mitä he nyt näkivät... joka ei ollut paljoakaan. Kaiketi tämä oli edes vaivihkaisempi kuin suoraan ritilän auki repiminen.
<Sunbaron>: Reindal seuraa vaiti vierestä, kun Cathryn työntää ritilän läpi tikarin. Pieni terä ei tosiaan tarjoa hyvää kuvaa ympäristöstä, jos mitään. Mutta ainakaan huoneessa ei tapahdu mitään valtavan huomiota herättävää tai suurta huitomista. Valoa on vähän, ja jos joku seisoo hämyisemmässä nurkassa, on terän avulla mahdotonta sanoa oikeastaan yhtään mitään. Kissan katsellessa mies kiinnittää huomionsa hetkeksi ritilään. Jos ei muuta, se vaikuttaa edes helpolta irrottaa. Sitä ei ole ruuvattu paikoilleen, mikä tekee asioista jo huomattavasti helpompaa. Olkoonkin, että pudotusta on melkoisesti. Takaisin ylös pääseminen raskaiden kantamusten kanssa voi olla vaikeaa... "Toisen pitää jäädä ottamaan tavaroita vastaan", Reindal kuiskaa kissalle tämän vielä tutkiessa. Jos kumpikin laskeutuu alas, ei muonavaroja saada millään hormiin.
<spyrreh>: Cathryn päästi hiljaisen, turhautuneen sihahduksen itsekseen mitäänsanomatonta näkymää tihrustaessaan. Huoneesta oli lähes mahdotonta päätellä mitään täältä käsin... mutta kaiketi ainakaan mikään ei liikkunut eikä ääniä kuulunut. Joko joku oli läsnä hyvin hiljaa taikka huone oli tyhjä.... kaiketi asiasta saisi selkoa vain ottamalla selvää. Hän veti teränsä takaisin ja nyökkäsi sitten lyhyesti Reindalin hiljaisille sanoille. Tämä keikka tulisi olemaan aavistuksen hankalampi kuin muut, kävi kuinka kävi parhaimmillaankin. "Mh. Odota täällä sitten. Jos asiat menevät pieleen, niin... no. Luultavasti huomaat sen. Ota mitä voit ja häivy. Emme kai voi oikein muutakaan" hän puuskahti vastaan ja tarttui sitten luukun reunaan kynsillään. Tovin Cathryn tihrusti luukun välistä ulos, kunnes viimein rohkeni avata tätä enemmän nähdäkseen ympärilleen edes jotenkin. Jos reitti näyttäisi edes suunnilleen selvältä, olisi kaiketi vain pudottauduttava alas ja ryhdyttävä toimeen...
<Sunbaron>: "Enpä usko", Reindal mutisee vaitonaisesti kissan kehotukseen häipyä, jos tilanne menee huonoksi. Kaksikolla ei kuitenkaan ole aikaa väitellä sen enempää, eikä mies voi muutakaan kuin katsoa vierestä, kun toinen kiskoo luukun auki ja pudottautuu alas. Hän odottaa hetken jännittyneenä, mutta mitään ei tapahdu ainakaan saman tien. Ruokavarasto on suurehko ja hiljainen. Sen valo on himmeä ja heikko, mutta siinäkin valossa voi huomata, että se on myös varsin tyhjä. Suuri osa hyllytilasta on tyhjää, eikä huoneen varmasti kuuluisi tavallisesti olla näin tyhjä muutenkaan. Vähiin käyneet säkit, purkit ja lootat näyttävät enemmänkin yksinäisiltä kuin täyttävät tilaa. Silti, ruokaa on yhä tarjolla, ainakin joksikin aikaa. Siitä riittää ainakin yllin kyllin muutamalle pakolaiselle... vaikka se tarkoittaakin, että linnakkeen väellä on pian vielä vähemmän ruokaa. Tuskinpa se lopputulokseen vaikuttaa, mutta jokainen viety ruuanmurukin tulee olemaan vielä pois jonkun suusta...
<spyrreh>: Cathryn vilkaisi olkansa ylitse mutristaen, mutta puuskahti sitten hiljaa. "Härkäpää" hän tuhahti kuulostamatta kuitenkaan suoranaisen yllättyneeltä. Petomainen nainen ei jäänyt inttämään vaan heitti kevyen hymyntapaisen ennen kuin pudottautui varovaisesti alas huoneeseen. Hämärä varasto ei ainakaan laukaissut hälytystään samantien kun tunkeilija ilmaantui. Siltikin katti odotti jännittyneen silmänräpäyksen jos toisenkin pälyillen ja kuunnellen lähimmän hyllyn varjossa. Lopulta oli kuitenkin vakuututtava siitä ettei odottamassa tainnut olla mitään kammottavaa väijytystä. Cathryn tukahdutti hiljaisen huokaisun ja luikahti sitten liikkeelle. Paikka oli selvästikin oikea ja ruokatavarat vain odottivat ottajaansa... siltikin hän rypisti otsaansa huomatessaan kuinka niukat varastot olivat. Aikaa emmintään ei kuitenkaan ollut. Synkän vaiteliaana nainen lopulta kurotti tyhjän säkin käteensä ja alkoi poimia rivakasti tavaraa tämän sisälle. Ehkä he eivät lopulta tarvinneet hirvittävän paljoa, hän yritti vakuutella itselleen... mutta joka tapauksessa osa jonka he veivät tukaloittaisi linnakkeen oloja varmasti entisestään. Tätä oli kaiketi vain pakko yrittää olla ajattelematta liikaa.
<Sunbaron>: Tarjolla oleva muona on varsin tavanomaista, eikä valinnanvaraa ole paljoa. Silti siitä on valikoitava helposti matkan varrella syötävää ja säilyvää. Suurin osa lihasta ja kalasta on syöty nähtävästi jo hyvän aikaa sitten, mutta jotakin on edes jäljellä. Kuivaa, kovaa leipää roikkuu tankojen varassa. Melkeinpä kaikki muu on liian hankalaa tai pilaantuvaa. Lienee selvää itse kullekin, että vain tiettyjen asioiden ottaminen niukasta tarjonnasta tulee paljastumaan nopeasti. Mutta sitäkään ei voi kaiketi murehtia juuri nyt. Ei, jos tässä aiotaan tosiaan päästä mihinkään. Reindal ei voi tehdä juuri muuta kuin odottaa ylhäällä valmiina. Ahtaiden tunneleiden läpi on varmasti tehtävä monta matkaa, mutta kaikeksi onneksi kaiken voi sentään nostaa ylös jo valmiiksi. Kunhan vain pidetään kiirettä...
<spyrreh>: Cathrynilla tuskin oli aikaa juuri nyt pähkiä erityisen pitkään niukkaa valikoimaa. Matkamuonaksi soveltuva ruoka oli eittämättä tärkeää, mutta pelkästään tämän ottaminen tuskin olisi hyvä ajatus... monestakin syystä. Vaikka epäröikin aavistuksen päätyi Cathryn lopulta poimimaan mukaan vähemmänkin pitkä-ikäistä evästä sekä kovia, kuivia leipiä. Heidän olisi kuitenkin syötävä alkumatkastakin joten tämäkin luultavasti ajaisi asiansa... ja ajatus vain pilaantuvan ruoan jättäminen muutenkin niukkaan varastoon pisteli mieltä. Kuitenkin, Cathryn pyrki toimimaan nopeasti. Hän siirteli tavaraa pikaisesti peitelläkseen sitä että joukosta puuttui jotain, ja siirtyi sitten takaisin luukun alle saaliineen. "Luuletko että tämä riittää?" hän sihahti ylös ojentaen säkin odottavalle Reindalille. Naisen olemuksesta kajasti väkisinkin läpi eittämättä katkera olotila kun hän heitti vielä varautuneen katseen ympärilleen. Tällainen jätti suuhun hyvin huonon maun, eikä puhe ollut nyt todellakaan huonosta ruuasta.
|
|
|
Post by spyrre on Apr 1, 2018 0:09:30 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal kiskoo ruokasäkin ylös ilmastointikavanaan, ja vilkaisee nopeasti sisään. Pimeässä ei juuri näe, mutta määrä on kuitenkin selvillä - kuten Cathrynin hankala asennekin. Hän arvioi hetken, mutta pudistaa sitten päätään. "Meitä on ainakin neljä, ja viides pitäisi ottaa mukaan matkan varrelta. En tiedä kauanko matka tarkalleen kestää, mutta emme pötki pitkälle jos nälkiinnymme ja näivetymme jo matkalla. Näiltä main ei varmasti löydy muutakaan ruokaa", mies vastaa lopulta hiljaa. Hän vetäytyy takaisin ylös ja työntää säkin sivuun. Vaikka muonaa onkin vähän, he tarvtsevat silti tarpeeksi sevitäkseen.
<spyrreh>: Alhaalla odottava Cathryn rypisti kulmiaan hiljaisen hankalasti kun Reindal tutki vaatimattoman säkin sisältöä. Siltikin, hän ei voinut sanoa olevansa yllättynyt johtopäätöksestä. Petomainen nainen katsahti uudemman kerran ympärilleen varastossa kunnes huokasi. "....parempi kaiketi olla luottamatta sen varaan että jotakin metsästettävää löytyisi. Olet... varmaankin oikeassa" hän myöntyi vastahakoisesti. Vaiteliaana nainen kääntyi jälleen ympäri ja poimi käsiinsä toisenkin säkin. Oli kaiketi tehtävä mitä oli pakko... vaikka se tarkoittaisikin enemmän ruoan ryöstämistä. Kaiketi hekään eivät olleet lähdössä johonkin tällaiseen kevyin perustein, mutta se oli melkoisen laiha lohtu. Katti asteli takaisin hyllyjen ääreen valikoimaan harvenneesta varannosta vielä lisää, voimatta aivan täysin salata ettei ollut juuri nyt erityisen ylpeä itsestään. Hiljaisuuden vallitessa säkkiin katosi lisää tavaraa ennen kuin tämäkin vietäisiin Reindalille hormin uumeniin. Jotenkin tämä touhu tuntui vielä halpamaisemmalta kuin varusteiden näpistely.
<Sunbaron>: Reindal odottaa vaiti hormissa. Tilanteen tukaluus on kyllä selvillä hänellekin, mutta loppujen lopuksi vaihtoehtoja ei ikävä kyllä ole. Heidän on selvittävä matkasta, tai muuten kaikki on ollut varsin turhaa. Niinpä hän ei voi tehdä muutakaan, kuin odottaa. Loppujen lopuksi ruokatarpeista ei ole pulaa kaksikon tarpeita varten. Toinenkin säkki on helppo täyttää, ekä se kestä turhan kauaa. Joltakulta se on pois, mutta vielä linnake ei ole aivan polvillaan... olkoonkin, ettei mikään ruokamäärä kestä loputtoman pitkään kun kokonainen yhteisö syö siitä. Ehkä tämä varasto ei ole ainoa ruokavarasto. Sitäkin voi kaiketi toivoa. Reindal valmistautuu jo ottamaan uutta säkkiä vastaan, kun äkkiä värähtää. Ruokavaraston ovi naksahtaa ja se työnnetään auki. Ovella ei kuitenkaan seiso sotilasta kiväärin kanssa, tai mitään muutakaan vastaavaa. Sen sijaan sieltä näkyy... selkä. Lyhyt, luiseva selkä. Joku keskenkasvuinen, kukaties aikaisemmin nähty kyökkipoika, peruuttaa varastoon ähkien ja puuskuttaen. Tämä puuskuttaa ja huhkii raskaan kantamuksen alla retuuttaessaan suurta pataa työläästi ruokavarastoon. Taakkansa kanssa ja selin poika ei selvsätikään ole vielä ehtinyt tajuta mitä on meneillään, mutta tämä peruuttaa kuitenkin sisään. Reindal vilkaisee Cathrynia vain silmänräpäyksen, ennen kuin kiskaisee itsensä pois luukulta. Kukaties naisenkin olisi parasta kadota näkyvistä...
<spyrreh>: Vaitelias Cathryn piti tuntemuksensa sisällään kurottautuen jo lähes ojentamaan uutta säkkiä ylös kun oven suunnalta kantautuva ääni hälytti hänetkin välittömästi. Katti tukahdutti esiin pyrkivän sihahduksen samalla kun terävöitynyt katse singahti ovelle. Ei ollut epäilystäkään että joku oli tulossa sisälle... ja sitä enempää hän ei jäänyt odottelemaankaan. Nainenkin heitti vain lyhyen, merkitsevän katseen ylös Reindaliin ennen kuin syöksähti säkkeineen päivineen hyllyjen luota seinänvierustan varjoihin. Hän haki rivakasti suojaa ensimmäisestä paikasta josta ehti ja kumartui pinottujen tavaroiden sekä laatikoiden taakse. Vasta sitten hän ehti punnita tilannetta tarkemmin. Häntä ei oltu vielä nähty... eikä sisään tunkija ollut selvästikään sotilas vaan joku aivan muu. Cathryn terästi aistejaan piilossaan, ja jäi jännittyneenä odottamaan. Kaikeksi onneksi kyökkipojalla taisi olla tällä hetkellä aivan omat murheensa päätellen siitä kuinka tämä ahersi painavan kantamuksensa kanssa.
<Sunbaron>: Reindal ei näe mitä tapahtuu, sillä pään työntäminen aukosta alas olisi liian vaarallista, mutta siitä huolimatta pelkkien äänienkin perusteella kyökkipoika on aivan omissa, surkeissa maailmoissaan. Tämä ähisee ja voihkii painavan lastinsa alta, ja äänten joukosta pystyy erottamaan sadattelua ja nopeita valituksia. Poika retuuttaa aivan liian raskasta rautapataa puoliksi raahaten, puoliksi vääntäen perässään hyllyille. Tällä ei selvästikään ole mitään kiinnostusta tai aikaa ulkomaailmaa kohtaan. Tämä vain vääntää padan hyllyille ja alkaa kumota siihen tavaraa - mikä arvatenkin tekee paluumatkasta vielä raskaamman. On ilmeisestikin sotilaiden iltaruokinnan paikka. Nahkeita kasviksia, sekaisia aineksia ja muuta vastaavaa putoilee pataan. Mutta äkkiä nulikka sitten pysähtyykin kesken kaiken. Tämä vilkaisee ympärilleen tyhjässä varastossa, kuin peläten jonkun vakoilevan, ennen kuin livahtaa äkkiä sivummalle - sinne, mistä Cathryn löysi äsken kuivalihaa ja kalaa. Varkaan elkein poika raottaa laatikkoa, ja työntää kätensä sinne vaivihkaa. Hapuilua kuitenkin kestää hetki, ja kulmat kurtussa tämä vilkaisee sinen sisään. Tuijotuksesta päätellen tämä on liiankin tietoinen siitä, ettei kaikki ole kohdallaan. Siitä huolimattakin poika työntää lopulta kätensä pidemmälle ja kiskoo ulos palan kuivalihaa, jonka työntää ahnaasti suuhunsa, ennen kuin palaa työnsä pariin. Kovan lihanpalan mutustelu tuntuu kuitenkin vievän pojan huomiosta liian ison osan, sillä äkkiä tämän otteesta kirpoaa pyöreä sipuli. Se kopsahtaa lattiaa vasten ja pyörähtää kohti hämärää nurkkaa - ja Cathrynia. Kyökkipoika vinkaisee kuin peläten saavansa saman tien piiskaa, ennen kuin kiiruhtaa sipulin perään. Kuokkavierasta tämä ei selvästikään vielä ole huomannut, mutta vihannes pyörähtää aivan naisen jalan viereen ja pysähtyy siihen kuin kohtalon julmasta oikusta...
<spyrreh>: Varjoihin jähmettynyt Cathrynkaan ei seurannut liian tarkkaan mitä tarkalleen tapahtui kun poika hortoili sisään hänen piilopaikkansa ohitse. Täpäryydestä huolimatta hän oli kuitenkin tainnut ehtiä piiloon juuri ajoissa. Nainen rohkeni lopulta kurottaa mustaturkkista päätään juuri tarpeeksi nähdäkseen huoneessa ahertavan nulikan. Tämä oli passitettu tekemään jotain joka olisi selvästi ollut vähintään toisenkin samanmoisen (ellei kolmannenkin) homma. Katti seurasi vaiti kun ähisevä poika ponnisteli kantamuksineen ja alkoi sitten kasata tavaraa pataan... mutta pian tämä tuntui eksyvän hieman töistään. Pojan syyllinen pälyily nappasi nopeasti hänenkin silmänsä, eikä lopulta tarvinnutkaan arvailla kauaa mistä moinen johtui. Hintelä nulikka ei varmastikaan vieraillut luvan kanssa kuivaliha-varastolla ja Cathryn kohotti aavistuksen kulmiaan itsekseen kun tämä työnsikin varkain palan suuhunsa ennen töihin palaamistaan. Kaiketi he eivät olleet ainoat joka askarteli varastossa omin lupineen... vaikka varkain napattu salainen suupala tuskin olikaan aivan verrattavissa. Joka tapauksessa, vaikutti siltä että poika saattaisi hyvinkin tehdä tehtävänsä ja kaikota ilman sen suurempia... mutta tietenkään ei. Cathrynin varautuneet, mutta puolitoiveikkaat ajatukset keskeytti äkkiä yksittäisen kirotun vihanneksen pako-yritys. Poika ähkäisi kauhusta ja nainen jännittyi kun sipuli kierähti maahan ja sitten suoraan kohti häntä. Cathryn manasi värikkäästi päänsä sisällä ja painautui varjoihin parhaansa mukaan kun kyökkipoika kiiruhti vihanneksen perään, vain tajutakseen silmänräpäystä myöhemmin sipulin pysähtyneen aivan jalkansa tuntumaan. Nainen oli vähällä kirota ääneen mutta hillitsi itsensä täpärästi. Hän lähes pidätti henkeään ja tuuppasi sitten sipulia kevyesti vieräyttääkseen sen pois luotaan. Toivottavasti poika olettaisi sen osuneen seinään tai laatikkoon... mutta kaikesta huolimatta Cathryn jännittyi vaistomaisesti piilossaan siltä varalta että nulikka hoksaisi kuitenkin katsoa peremmälle varjoihin.
<Sunbaron>: Kyökkipoika kiiruhtaa sipulin perään, ja horjahtaa sitten sivuun kun se äkkiä kimpoaakin aivan eri suuntaan. Tämä ähkii ja voihkii mennessään kuin kyse olisi jostakin tärkeämmästäkin - ja ehkäpä onkin. Ruuan hassausta tuskin katsotaan nyt hyvällä, vaikka kyse olisikin sitten vain yhdestä sipulista. Lopulta tämä kumartuu ja kahmaisee kallisarvoisen vihanneksen käteensä, ja kääntelee sitä hetken kuin varmistaakseen, että se varmasti on kunnossa. Pahimmat tomut saa ainakin hinkattua pois. Poika kyyristelee aivan kissan lähettyvillä ja kuhnailee melkoisesti sipulinsa kanssa. Aikaa kuluu, eikä kaksikolla varmasti olisi sitä tarpeeksi odottaa, että epävarma kyökkipoika päättää lopulta häipyä - tai että tämä vain kääntää päätään ja tajuaa jonkun piilottelevan aivan selkänsä takana. Hintelä keskenkasvuinen olisi varsin helppo kolkata juuri nyt. Nopea isku takaraivoon, eikä tämä varmasti tokenisi toviin. Silloin tämä toisaalta saisi aivan varmasti syyt niskoilleen, kun päästi ruokavarkaat livistämään. Mutta onko mokoman murehtimiselle lopulta aikaa?
<spyrreh>: Jännittynyt Cathryn odotti kyökkipojan kauhistunutta huudahdusta hetkellä hyvänsä kun tämä kiirehti kohti, mutta vaikka sipulin kimpoaminen muualle irrottikin tästä yllättyneen äännähdyksen, ei piilotteleva tunkeilija ainakaan vielä paljastunut. Joka tapauksessa, tilaisuutta helpotukseen ei suuremmin ollut. Nainen kyhjötti varjoissa seuraten hiljaa kun poika kompuroi ohitse ja nappasi pakenevan vihanneksen. Tämä jäi hätäisesti tutkimaan saalistaan aivan liian lähelle, ja pakotti Cathrynin pidättelemään hengitystään pitkän tovin. Tuskin tarvittasiin kuin yksi silmäys väärään suuntaan ja hän paljastuisi... Cathryn kiristi hampaitaan entisestään kun hetki venyi venymistään. Hitaasti pitkäkyntiset sormet puristuivat nyrkkiin ja jännittyivät valmiina toimintaan. Nainen nytkähti, mutta kuitenkin empi. Temppu tuskin olisi ollut vaikea, mutta... kaiketi edes hän ei löytänyt itsestään halua hyökätä salakavalasti keskenkasvuisen niskaan... varsinkin jos se tarkoitti syntipukkia. Nainen kiristi hampaitaan turhautuneena, jääden kuitenkin jännittyneenä paikoilleen seuraamaan tilannetta. Tämä oli vähintäänkin tulenarkaa, mutta.... no. Näin alas ei sentään kaikesta huolimatta oltu vielä vajottu. Ainakaan vielä.
<Sunbaron>: Kyökkipoika pyörittelee sipulia vielä hetken kädessään, ennen kuin lopultakin suuntaa takaisin padan luokse. Loput aineet kolisevat nopeasti pataan, minkä jälkeen tämä lähtee vihdoin raahaamaan sitä ulos ovesta. Siinä menee hyvä hetki, ja raskas pata raapii ja kitisee lattiaa vasten. Lopulta, monen pitkän ja tuskaisen ähkäisyn jälkeen, poika katoaa ovesta. Tulee taas hiljaista, jos padan kirskunaa jossakin kauempana ei lasketa. Reindalkin tohtii vetää taas henkeä. Sekin tuntuu tosin ennenaikaiselta ja liian uskaliaalta. Tehtävää on vielä melkoisesti...
<spyrreh>: Pienikin virhe olisi epäilemättä voinut nopeasti johtaa kostautumiseen, mutta ties mistä syystä omiinsa keskittynyt poika ei missään vaiheessa katsonut kunnolla taakseen. Tämä käytti aikansa sipulia hypistellen kunnes palasi patansa luokse ja viimein vaivalloisesti ulos huoneesta. Cathryn tuskin liikautti eväänsäkään koko aikana, ja vasta kun ovi viimein sulkeutui hänkin rohkeni kurkistaa piilostaan. Nulikka kuului ahertavan raskaan patansa kanssa pitkin käytävää ja epäluuloisen hetken katti käytti vielä kuunnellen, ennen kuin kohosi rivakasti jaloilleen. Katse pyyhkäisi vielä huoneen yli ennen kuin nainen luikahti luukun alle ja nosti säkkinsä ylös... vaikkakin vieläkin pälyillen kohti ovea kuin epäillen jonkinlaista ansaa. Tuo oli eittämättä käynyt ihan liian täpärällä....
|
|
|
Post by spyrre on Apr 7, 2018 23:00:30 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal kiskoo toisenkin säkin ylös ja työntää sen syrjään, ennen kuin katsahtaa alas. "Tämän enempää emme voi ottaa", hän tokaisee lopulta. Suurempi lasti veisi liikaa aikaa ja olisi varmasti liian hankala pakomatkalla kaiken muun muassa. On vaikea sanoa, miten hyvin ruokamäärä todella riittää koko joukolle, mutta sillä on kaiketi pakko tulla toimeen. Mies kurottaa kätensä alas Cathrynia kohti auttaakseen tämän ylös. Heidän on aika lähteä. Tehtävää on vielä paljon, ja ruoka on kuljetettava hormien läpi pienissä erissä. Tehtävää on todennäköisesti iltaan asti, eikä aikaa ole hukattavaksi...
<spyrreh>: Cathryn odotti hetken vaiti ovelle epäluuloisesti vilkuillen kun hänen rikostoverinsa tutki saalista. Pahoista aavistuksista huolimatta ainakaan vielä kukaan ei rynnännyt sisälle ja lopulta kissakin puuskahti hiljaa. "Hmh. Kaiketi heidän ei ainakaan tarvitse miettiä meidän ruokkimistamme enää. Otamme vain osuutemme ja... häivymme" hän mutisi. Epäilemättä tekosyiden ja perustelujen hakemista, mutta muutakaan he eivät kaiketi voineet. Nainen varmisti vielä pikaisella vilkaisulla että kaikki oli suunnilleen paikallaan hänen jäljiltään ja kurotti sitten itsekin ylös kavutakseen takaisin kanavaan. Salamyhkäily oli kaikkea muuta kuin ohi vieläkään, ikävä kyllä.
<Sunbaron>: Reindal katsahtaa toiseen vaitonaisesti, mutta keskittyy kuitenkin nopeasti ruokatarpeiden erotteluun. Matkoja on tehtävä useampi, joten muona on jaettava eriin. "Eipä sillä, että meillä olisi mitään omaa osuutta ollut. Turha tätä on yrittää selitellä jotenkin sopivammaksi", hän tokaisee siinä sivussa - hiljaa, tietenkin. Sanoistaan huolimatta mies on varsin määrätietoisen oloinen. Hän ei tosiaan ole sinut tämän asian kanssa, eikä loppujen lopuksi viattomalta väeltä ryövääminen tosiaan tunnu rehdiltä tai oikealta, mutta turha asiaa on kaunistellakaan. Heillä on toki syynsä, mutta se ei muuta tosiasioita. Ohimennen hän kiskoo ilmastointikanavan luukun takaisin paikoilleen. Avonainen luukku ja kadonneet ruokavarat olisi hieman liian helppo yhdistää toisiinsa - olkoonkin, ettei heidän suunnitelmansa ole erityisen siisti muutenkaan. Kaikeksi onneksi he ovat pian sen verran kaukana, ettei asiaa tarvitse murehtia - kuten ei mahdollisia moraalisia ongelmiakaan.
<spyrreh>: Cathryn rypisti hieman kulmiaan vilkaisten miestä, kunnes puuskahti uudestaan. "...olet kaiketi oikeassa" hän myötäsi vaiteliaasti, suoristaen sitten selkänsä. "Parempi mennä. Tehtävää on vielä paljon" hän totesi lähes itselleen, kavuten sitten ylös. Tunnontuskat oli vain jätettävä myöhempään... tai mieluiten sivuun kokonaan jos mahdollista, ainakin jos häneltä kysyttiin. Hiljaa Cathrynkin tarttui toimeen, seuraten likaisiin seiniin tekemiään merkkejä takaisinpäin. Vielä oli mahdollisuus että he ehtisivät jo muualle ennen kuin kukaan varsinaisesti hoksaisi mitä oli tapahtunut...
<Sunbaron>: Reindal tyytyy lopulta vain nyökkäämään. Tehtävää on tosiaankin paljon, ja siinä menee aikaa. Seuraavien tuntien aikana kaksikko raahaa ruokavaroja saastaisten ilmastointikanavien läpi ja kiskoo säkkejä väkipakolla ahtaista kohdista. Työ on raskasta, hidasta ja tukahduttavaa. Mutta hitaasti muona siirtyy paikasta toiseen. Alard silmäilee kaksikkoa vaitonaisesti vierestä aina, kun nämä ilmaantuvat uudestaan näkyviin. Kaikesta päätellen pannuhuoneessa ei ole ollut ongelmia. Kunnes sitten lopulta, aivan liian pitkältä tuntuneen ajan jälkeen, kaikki on lopulta kiskottu läpi. Reindal voisi melkein huokaista helpotuksesta, mutta totta puhuen urakka on vasta alussa. Kohta heidän on kannettava samoja muonavaroja ja kaikkea muuta mukana - ja sekin on tehtävä jotenkin huomaamatta. Ajatus ei tosiaan tunnu vaivattomalta tähän hätään...
<spyrreh>: Kaiken tavaran kuljetus olisi varmasti ollut uuvuttavaa ja hermoja kiristävää touhua hyvissäkin olosuhteissa, puhumattakaan jo valmiiksi kipuisena ja uuvuksissa. Kuitenkin, heidän oli vain tultava toimeen sillä millä oli. Kun viimeinen säkillinen lopulta ties kuinka pitkän ajan kuluttua kiskottiin läpi konehuoneen puolelle, irtosi Cathrynistakin väkisinkin syvä puuskahdus jota hän ei ehtinyt tukahduttamaan. "Siinä... pitäisi olla kaikki. Nyt kaiketi odotamme täällä että alkaa hämärtää" hän puuskahti, istuen alas seinän vierustalle. Hän hieroi kivistäviä käsivarsiaan ja heitti vaivihkaisen katseen kohti kalpeaa miestä. Tämä oli näyttänyt huonolta jo ennen urakkaa... mutta kovin suurta lepoa tuskin saattoi odottaa vielä pitkään toviin. Sille tosin ei mahtanut tähän hätään mitään. "Lykätään tavaroita hieman sivumpaan piiloon, niin voimme livahtaa takaisin kanavaan jos joku sattuu kurkistamaan sisään. Jos meitä ei osata etsiä vielä erityisen tarkasti niin se voi onnistuakin" nainen henkäisi, osaamatta silti vaikuttaa erityisen innokkaalta juuri nyt. Ymmärrettävästi, kaiketi.
<Sunbaron>: Alard tutkailee kaksikon raahaamia ruokatarpeita ja tönäisee yhtä säkkiä saappaankärjellään, ennen kuin kohauttaa olkapäitään. "Ruoaa ei ole ainakaan yhtään liiaksi", tämä lopulta kommentoi kuivasti ja ilmeisen vaikuttumatta. Reindal heittää tälle jokseenkin pistävän katseen, mutta ei kuitenkaan viitsi sanoa mitään. "Hämärään ei ole kauaa enää muutenkaan", vanha sotilas jatkaa. Ihme kyllä tämä alkaa työntää tavaraa ilmastointikanavaan aivan itse, kuin jopa antaakseen kaksikolle hetken aikaa levätä. Reindal ei jaksa edes ihmetellä tähän hätään, vaan tarttuu tilaisuuteen. Konehuoneen lattia on kova ja ympärillä jyskyttävät koneet hermostuttavat, mutta väsynyt ruumis ja rasitettu mieli vaativat silti edes hetken verran lepoa. On valmistauduttava yötä varten. Aikaa ei ole paljoa, aj siitä vähästä on kaiketi paras ottaa irti mitä pystyy...
<spyrreh>: Petomainen nainenkin vilkaisi kohti Alardia, tuskin myöskään arvostaen tämän kommenttia. "Sitä on enemmän kuin voisi olla. Etpähän pääse lihoamaan" hän tokaisi, vaivautumatta kuitenkaan liikkumaan paikaltaan. Aihe olisi kaiketi voinut olla aivan perusteltu huolenaihe... mutta hänellä ei ollut aikeita ainakaan myöntää sitä. Tuskin murehtimisesta olisi hyötyä ollut muutenkaan. Cathrynkaan ei voinut muuta kuin yrittää koota jälleen itsensä ennen uhkarohkean operaation jatkumista. Hän heitti siltikin pienen hieman varautuneen katseen Alardiin kun mies alkoi siirrellä tavaroita, mutta vaikka näyttikin pitävän tätä silmällä kattikaan ei tainnut jaksaa puuttua asiaan. Hän veti hiljaa syvään henkeä ja sulki hetkeksi silmänsä seinään nojaten. Pian olisi taas oltava valmiina ties mihin.
<Sunbaron>: Lepohetki on, jälleen kerran, aivan liian lyhyt. Koskapa sitä tarpeeksi saisikaan? Reindal torkahtaa hetkeksi samanlaiseen mustaan, turtaan tyhjyyteen kuin aikaisemmin. Varsin nopeasti Alardin saapas kuitenkin herättää hänet siitä. Hän vilkaisee vanhaa sotilasta epämääräisesti, kun mies tökkii häntä saappaankärjellään. "Ylös siitä. On aika lähteä", tämä tokaisee. Odottamatta vastauksia (joita Reindal tuskin antaisi muutenkaan) tämä siirtyy kissan luokse ja tekee tällekin saman. Reindal vääntäytyy vaivalloisesti pystyyn. Asiat ympärillä eivät tunnu muuttuneen mihinkään suuntaan. Jos ulkona tosiaan on pimeää, ei se näy ainakaan sisälle asti millään tapaa. Mutta samapa se. Vaitonaisesti mies alkaa kiskoa varusteita ulos ilmastointikanavasta. On vihdoin kaiketi aika pukea panssariliivi päälle ja varustautua. On aika lähteä. Ajatuksissa kiertää jo monenlaisia suunnitelmia ja vaaroja. Muuttujia on aivan liikaa ja aikaa aivan liian vähän. Mutta sille ei voi mitään.
<spyrreh>: Määrittelemätön aika kului piirteettömänä pimeän, painostavasti jyskyttävän huoneen uumenissa. Yleisestä kireydestään huolimatta Cathrynkin taisi onnistua torkahtamaan toviksi, kunnes huoneessa alkoi syntyä jälleen jonkinlaista merkityksellisempää liikettä. Lepo tuskin oli tuntunut kovinkaan virkistävältä mutta kun Alard harppoi Reindalin luota kohti häntä raottuivat kissankin silmät. "Älä luulekaan" hän sihahti lähestyvälle saappaalle, alkaen sitten itsekin suoristautua paikaltaan. Petomainen nainen venytteli raajojaan hieman irvistäen ja harppoi sitten varustautumaan. Hän katsahti synkeää Reindalia vaitonaisesti jääden itsekin kiskomaan panssaria ylleen heidän piilostaan. "Kuinka pääsemme ulos täältä? Voimmekohan laskeutua muurin ylitse jostain sivummasta?" hän pohti ääneen toimiensa keskeltä. Olisi ollut valetta väittää ettei häntäkin huolestuttanut se mikä odotti edessä, mutta... no, katti ei aikonut sanoa tätäkään ääneen.
<Sunbaron>: Alard asettuu sivummalle odottamaan. Tämä vilkaisee Cathryniin, kun nainen esittää kysymyksen, ennen kuin naksauttaa kieltään kevyesti. "En usko, että olemme menossa turhan huomaamatta mihinkään tämän tavaran paljouden kanssa. Meidän on pakko puhua itsemme ulos täältä. Meidän on väitettävä, että olemme viemässä tarpeita kylään asetetuille sotilaille", mies vastaa lopulta. Reindal heittää taaempaa epämääräisen katseen. Suunnitelma ei tosiaan kuulosta erityisen varmalta. Ei etenkään, jos kaikki nojaa muutaman vartijan sinisilmäisyyteen. "Kunhan pääsemme ulos täältä, ei se loppu ole niin vaikeaa", Alard lisää. Kuin tämän pitäisi muka vakuuttaa kaksikko...
<spyrreh>: Cathrynkaan ei näyttänyt hirvittävän huojentuneelta Alardin johtopäätöksestä, mutta päätellen siitä ettei nainenkaan oikeastaan sanonut mitään, ei tälläkään tainnut olla parempaakaan suunnitelmaa. Kissamainen häntä heilahti nytkähtäen kerran jos toisenkin ja hän silmäsi jälleen kireästi ympärilleen kunnes hampaiden välistä karkasi lopulta pieni sihahdus. "....sitä sietää toivoa, tai reissu jää heti alkuunsa" nainen murahti. "On oltava röyhkeitä ja nopeita. Kunhan olemme muualla kun joku ehtii miettimään tarkemmin, muulla ei ole enää väliä." Hän kiinnitti miekkavyönsä paikalleen, heittäen sitten viimein katseen olkansa ylitse kohti hämärää, romun täyttämää nurkkaa. "Entä... vieraamme tuolla? Emme kai voi muuta kuin jättää hänet odottamaan löytäjäänsä" hän pohti aavistuksen kiusallisesti silmäillen tylysti nurkkaan sidottua mekaanikkoa. Siinä kai oli ainakin joku jolla oli ollut vielä huonompi päivä kuin heillä.
|
|
|
Post by spyrre on Apr 14, 2018 22:50:34 GMT 3
<Sunbaron>: Alard kohauttaa taas olkapäitään. "Kyllä he löytävät hänet viimeistään siinä kohtaa, kun koneet sammuvat. Ehkä aikaisemminkin. Mutta viimeistään silloin", vanha sotilas tokaisee yhdentekevästi. Reindal heittää tämän suuntaan taas vilkaisun, mutta ei viitsi sanoa mitään. Eipä heillä toisaalta muita vaihtoehtoja olekaan. Kalpea mies vilkuilee hetken ympärilleen, ennen kuin hivuttautuu jyskyttävien koneiden väliin, pieneen näkösuojaan pukemaan panssariaan päälleen. Cathrynille asiaa tuskin tarvitsee selittää - eikä Alardillekaan, totta puhuen. Hän ei tarvitse töllistelijöitä tätä varten. Alard odottaa itsekin hetken, ennen kuin alkaa sitten kiskoa jotakin kantamusta käsiinsä. Kannettavaa on paljon, ja heidän on saatava kaikki liikkumaan kolmen kesken nopeasti ja huomiota herättämättä. Samapa se, mitä mieltä mies on toverillisuudesta; jokaisen on nyt pakko tehdä osansa mikäli kukaan haluaa selvitä hengissä.
<spyrreh>: Cathrynkaan ei lopulta vaivautunut enää kommentoimaan suunnitelmia, eiköhän jokainen heistä ollut jo aivan tarpeeksi selvillä kuinka vaaralliselle tolalle he olivat itsensä juuri saaneet. Kaiketi nurkkaan sidottu mies olisi melkoisesti paremmalla tolalla kuin kukaan heistä siitä huolimattakin ettei tätä oltu kohdeltu mitenkään helläkätisesti. Hän harkitsi hetken ennen kuin vilkaisi Reindalin jälkeen kun mies siirtyi hieman kauemmas näkyviltä pukeutumaan. Katti ei itse tainnut nähdä syytä moiseen, tai sitten petomainen nainen halusi pitää kantamuksia kokoilevaa Alardia vielä silmällä. Suurempia viivyttelemättä hän kävi itsekin pukemaan panssaria päälleen samalla itsekseen vaiteliaasti jupisten. Kiristettyään viimeiset remmit Cathrynkin kääntyi tutkiskelemaan ja pakkaamaan kantamuksia paremmin. Lähdön hetki alkoi olla käsillä, ja moinen toi väkisinkin hermot pintaan hänellekin.
<Sunbaron>: Reindal astuu hetken kuluttua takaisin näkyviin ja alkaa muiden tapaan kiskoa kantamuksia vähäpuheisesti selkäänsä. Kannettavaa on paljon, mutta kaikeksi onneksi vain hetkeksi. Kun se vain on saatu veneeseen, ei painolla ole enää väliä... kunhan sinne asti päästään. "On varmaankin parempi, jos minä hoidan puhumisen", Alard tokaisee ohimennen. Tähän on vaikea väittää vastaankaan. Mies kuitenkin, kaikesta huolimatta, tuntee sotilaat joiden ohitse heidän on päästävä. Reindal nyökkää tälle aivan yhtä vaitonaisesti. Alkaa pahasti näyttää siltä, ettei kolmikolla ole enää mitään todellista syytä jahkailla. "Mennään. Hyvällä tuurilla olemme jo veneellä ennen kuin asiat menevät vikaan", Reindal puuskahtaa. Väsymys on ilmeistä, niin paljon kuin sitä yritetäänkin pakottaa kauemmas. Mutta eteenpäin on silti jatkettava.
<spyrreh>: Nyt oli parasta toimia ja olla jäämättä pohtimaan liikoja, ja Cathryn kävikin vaiteliaana käsiksi askareisiin. Alardin ehdotus ei selvästikään huojentanut häntäkään ja katti vilkaisi vanhaa sotilasta kuin olisi halunnut tokaista jotakin, mutta päätyi kuitenkin harkitsemaan tarkemmin. Luotti hän mieheen tai ei, oli suunnitelmassa perää, ja lopulta hänkin nyökäytti päätään tälle aavistuksen happamesti. Jos petomaisella naisella epäilyksiä oli, jätti hän ne sivuun toistaiseksi. Hän katsahti viimeisen kerran ympärilleen tunkkaisessa, jyskyttävässä huoneessa jota oli tullut vihanneeksi hetki hetkeltä enemmän ja astui sitten itsekin liikkeelle nostettuaan kantamuksensa olalleen. "Mmmh. Kukaties. Kunhan se kävelevä peltipurkki ei osu paikalle juuri nyt. Tai se kirottu hujoppi" hän ei voinut olla mutisematta vaitonaisesti kalpean miehen pohdiskeluille. Nyt oli kai vain toivottava parasta että hämminki heidän suhteensa kestäisi vielä tämän lyhyen hetken pidempään.
<Sunbaron>: Kolmikko astuu lopultakin ulos konehuoneesta, jota kuin ihmeen kaupalla ei ole tähän asti tarkastanut kukaan. Toisaalta linnakkeen tämä osa vaikuttaa yhä aivan yhtä hiljaiselta kuin aikaisemminkin. Se tekee ensimmäisistä askeleista sentään hieman helpompia. Mutta vaikka onkin jo pimeä, ei koko linnake ole yhtä autuaan hiljainen... Katseilta on vaikea välttyä käytävillä. Useammankin kerran vastaan tulee joku, joka heittää kolmikon suuntaan epämääräisiä katseita. Reindal odottaa jännittyneenä hetkeä, jolloin joku huutaa hälytyksen, mutta sellaista ei kuitenkaan kuulu. Sotilaat ja muu linnakkeen väki vain pälyilevät vaiti. Kukaan ei tahdo sekaantua. Linnakkeen piha on kaikeksi onneksi edes hämärämpi. Muurien takana ei kuulu tapahtuvan mitään, ja muureilla seisoo vain välttämättömiä vartijoita pimeässä. Joku pistää heidät kukaties merkille, mutta kukaan ei tee mitään. Ei ole heidän asiansa, kaiketi. Yksi kuitenkin löytyy. Jokin päästää pimeästä nopean haukahduksen, ja Reindal suorastaan ähkäisee. Kaiken tämän keskellä pieni koira oli jo ehtinyt unohtua täysin... "Älä hortoile", mies tokaisee. Tähän hätään ei ole aikaa juuri muuhun, ja Onnimanni liittyy mukaan vaitonaisen paheksuvasti. Edessä ovat portit. Niiden luona on sentään vähän valoa, sillä kaksi vartijaa värjöttelee hiilipannun kytevässä loimussa. Miehet pälyilevät vaiti tulijoita, mutta valpastuvat kuitenkin nopeasti. Toisin kuin muiden tähänastisten vartijoiden kohdalla, tämä on juurikin heidän asiansa. "Hoi. Mitä te oikein toimitatte?" toinen vartijoista tokaisee epäluuloisesti. Mies tämän vieressä puristaa kivääriään ja pälyilee. Reindal pystyy tuntemaan jännityksen jo kasvavan. Nyt on aivan liian monta tapaa, joilla asiat voisivat mennä väärin. Kaiken luottaminen Alardin käsiin tuntuu vähintäänkin epämukavalta...
<spyrreh>: Matka kiemurtelevien käytävien poikki oli omalla tavallaan hermoja kiristävä, kun he harppoivat kiireettä ja mahdollisimman muina miehinä eteenpäin. Cathryn keskittyi pitämään askelensa sekä naamansa peruslukemilla kulkiessaan linnakkeen väen ohitse kun he viimein saapuivat asutummille alueille. Hän tuskin olisi yllättynyt jos joku olisi huutanut heidän peräänsä, mutta ainakaan vielä niin ei tapahtunut. Nainen ei rehellisesti ollut aivan varma olisiko pitänyt helpottua vaiko olla entistä epäluuloisempi... mutta oli kuinka oli, kukaan ei keskeyttänyt heidän matkaansa hämärälle pihalle. Ulos pääseminenkin onnistui lähinnä kiristämään tunnelmaa hänen mielessään kun muureille partioivat hahmot alkoivat erottua. Cathryn teki parhaansa ollakseen pälyilemättä ylös näiden suuntaan kantamuksiensa ylitse, mutta ei voinut olla säpsähtämättä melkoisesti kun jostakin äkkiä kuului haukahdus. Nainen oli vähällä pyörähtää ympäri käsi miekkansa kahvalla ennen kuin tajusi äänen tulleen melko matalalta... ja että tämä oli oikeastaan melkoisen tuttu. Kiiluvat silmät löysivätkin pienen koiran nopeasti kun tämä kiirehti isäntänsä luokse. Nainen puuskahti hiljaa ja heitti syyttävän katseen niin mieheen kuin koiraankin, kunnes kokosi itsensä nopeasti ja suuntasi taas eteenpäin. Piha pysyi hiljaisena ja portit lähestyivät... mutta tämän edessä odottavat valpastuvat hahmot erottuivat nopeasti. Cathryn veti hiljaa henkeä heidän lähestyessään kun vartijat suoristuivat hiilipannunsa ääreltä ja toinen näistä huikkasi heille. Petomainen nainen laittoi merkille epäluuloisen sävyn ja toisen miehen puristaman kiväärin, ja hän jännittyi vaivihkaa aavistuksen kuin valmistautuen hiljaa siltä varalta että kaikki menisi pieleen. Kuitenkin, hänkään ei vielä tehnyt mitään. Sen sijaan kiiluvien silmien odottava katse kääntyi myös Alardiin... hiljaisen pistävänä. Kaikki oli nyt vanhan sotilaan käsissä, eikä hän pitänyt siitä tippaakaan. Miehen olisi paras tehdä osansa....
<Sunbaron>: Alardin olemus on tyyni ja mitäänsanomaton. "Varusteita ja muonaa vartijoille tuonne kylään. Ei tässä mitään sen erikoisempaa. Otin nämä mukaan niin on ainakin käsipareja", vanha sotilas tokaisee yhdentekevästi. Se ei selvästikään vakuuta, ja miehet pälyilevät raskaita kantamuksiaan rahtaavia epäluuloisesti. Nämä eivät tosiaan näytä siltä, kuin olisivat vain viemässä jotakin varusteita ja muonaa nopeasti kylään... "En ole kuullut mitään mistään sellaisesta. Mitä te noilla repuilla teette muutenkaan?" vahti tiukkaa. Alard tuhahtaa. "Eipähän sieltä mitään kerrota. Ei ollut kärryjä, käskivät vain raahata miten pystymme. Kyllä sinä tiedät miten ne hoitavat nämä asiat", Alard tokaisee. Sekään ei kuitenkaan riitä taltuttamaan miesten epäluuloisuutta. "Mitä teillä edes on siellä? Mihin ne noin paljon mitään varusteita tarvitsevat?" mies tiukkaa, nyt jo enemmän kaksikkoa kohti.
<spyrreh>: Jos ei muuta, oli kaiketi ihailtava Alardin tyyntä viileyttä kuulustelun edessä. Tämä vastasi epäluuloisiin kysymyksiin tasaisella pokerinaamalla... eikä Cathryn epäillyt hetkeäkään etteikö vanha sotilas olisi tehnyt tällaista ennenkin. Hän piti tilannetta vaiti silmällä taaempaa, vaihdellen kevyesti painoaan puolelta toiselle kuin lähinnä tuskastuneena tällaisiin hanttihommiin. Ikävä kyllä Alardin vastaukset eivät tuntuneet hälventävän epäluuloja kokonaan. Kun vahti viimein kääntyi kohti heitä Cathryn räpäytti silmiään tivaukselle, kunnes päätyi kohauttamaan tälle olkapäitään. "Meilläkö? Työkaluja ja ties mitä tilpehööriä. Ja ruokaa vartijoille, kaiketi. Aikovat kai korjata siellä päin jotain. En tivannut yksityiskohtia. Olisi saanut edes odottaa aamuun minun puolestani, mutta ei ilmeisesti" hän tokaisi. "Olisi luullut että tällaiseen touhuun olisi löytynyt muutakin väkeä kuin me" puuskahdettiin vielä puoliääneen mahdollisimman happamasti kuin olisi joutunut hätyytetyksi pedistään kuormajuhdan hommiin. Paljon taisi olla nyt kiinni tästä teatterista ja Cathryn teki parhaansa.
<Sunbaron>: Miehet jatkavat pälyilyään. Toinen näistä vilkuilee pitkin pihaa kuin harkiten, kenelle tarkalleen ottaen ilmoittaisi tilanteesta. Muuta ei lopulta tarvittaisikaan, kuin yksi nopea huuto. Hankala portti ei koskaan ehtisi aueta, ennen kuin paikalla oli jo koko pihan vartiosto... "On tuossa silti aika paljon. Eivät ne yleensä mitään tuollaista sinne laita", toinen miehistä vastustelee. Reindal vetää henkeä, ennen kuin astuu eteenpäin. Oikeanlaisen, aavistuksen hämeliään, aavistuksen pahoittelevan ja sovittelevan ilmeen tekaisu kasvoille kysyy voimia, mutta se löytyy kuitenkin. "Niin no, tajuatte varmaan. Niillä on siellä muutenkin surkeat oltavat ja vähän ylimääräistä auttaa jo kummasti. Komentaja tuskin arvostaisi sitä mutta... no, tiedättehän te ne olot", Reindal äkkiä tokaisee. Miehet vilkuilevat toisiaan. Ainakin toinen näyttää siltä, kuin aikoisi nostaa äläkän jo tästäkin tunnustuksesta, mutta mies sulloo käden kiireesti säkkiinsä. "Eikähän se ole helppoa teilläkään. Katsokaa nyt, ei meillä tämän kummempia ole. Ehkä teidän kannattaisi maistaa niin asia selvenee?" kalpea mies ehdottaa ja vetää esiin paksun makkaran. Vahdit valpastuvat heti. Katseet kiinnittyvät lihaan. Toinen ähkäisee ja sieppaa sen. "No juu. Eihän se lopulta... no juu. Varmaan parempi että teette mitä teettekään nopeasti sitten", vartija lopulta toteaa. Miehet alkavat säätää portin kanssa, ja siitä kohoaa saman tien valtava äläkkä, kun vanha ja väsynyt metalli ja vonkuvat moottorit valittavat. Aivan varmasti paikalla on pian väkeä ihmettelemässä jo pelkästään ääntäkin... "Siinä oli päivän ruuat yhdeltä", Alard puuskahtaa melun alta ja heittää Reindalille pisteliään katseen. "Toivon mukaan kestät olla nälissäsi."
<spyrreh>: Epäluulot hälvenivät hitaasti, heidän yrityksistään huolimatta. Kun Reindal astahti eteenpäin Cathrynkin vilkaisi toista oikeastaan jopa hieman empivin elkein kun kalpea soturi alkoi selittää tilannetta. Vartijoiden nopea jännittyminen hälytti naisen nopeasti kun nämä alkoivat näyttää siltä että aikoivat nostaa metakan. Kuitenkin, ennen kuin hän ehti pelätä Reindalin tehneen juuri pahan virhearvion mies kaivoi jotakin esille säkistään joka nappasi vartijoiden huomion välittömästi. Cathryn pysäytti vaivihkaisen liikkeensä yllättyneenä kun paljastui että Reindal oli onnistunut lukemaan tilannetta oikeastaan varsin hyvin. Antelias illallinen riitti kevyesti hiljentämään vastaväitteet kun nälkäiset vartijat tarttuivat tähän. Cathryn ei voinut olla henkäisemättä hiljaa itsekseen kun nämä alkoivat askarrella portin säätimiä ja massiivinen kapine alkoikin avautua. Tämä kuitenkin teki sen kaikkea muuta kuin hiljaa ja vaivihkaa. Kissa ei voinut olla heittämättä levotonta katsetta ympärilleen jo uumoillen metakan houkuttelevan vaikeuksia. Siitäkin huolimatta nainen ehti mulkaista protestoivaa Alardiakin kaiken lomasta. "Psh. Sinulla ei pitäisi olla valitettavaa jos se toimii" hän töksäytti takaisin happamesti. Cathryn jäi seuraamaan portin hidasta kohoamista hiljaisen malttamattomasti silmäkulmastaan, vaikka tekikin parhaansa ollakseen näyttämättä liian kiireiseltä juuri nyt. Kaiketi tässä olisi vielä kiitettävästi aikaa jollekin ampua heitä selkään muurilta, jos asiat räjähtäisivät käsiin.
|
|