|
Post by spyrre on Apr 15, 2018 23:06:50 GMT 3
<Sunbaron>: Kolmikon on vain odotettava paikoillaan, kun portit kitisevät auki. Reindal pistää merkille jo nyt epämääräistä liikuskelua muureilla kyhjöttävien sotilaiden silhueteissa, mutta kukaan ei vielä kiiruhda paikalle tiukkaamaan selitystä. Kukaties pieni onni onnettomuudessa on, ettei heidän tarvitse odottaa loputtoman kauaa; sotilaat eivät turhaan hinaa portteja koko matkaa auki, vaan ne avataan vain juuri sen verran kuin on tarvetta. Niiden välistä pilkottaa vain pimeä yö, ja kumpikin vahdeista jää pälyilemään aseitaan puristaen sitä kohti. Miehet säpsähtävät melkoisesti, kun Alard harppoo yhtä päätä näiden välistä. "Kiitos. Ei mene kauaa, joten älkää jättäkö meitä tuonne värjöttelemään", vanha sotilas tokaisee olkansa ylitse kuin todella tarkoittaisi sitä. Reindal harppoo pian perään. Miesten epäluuloiset ja kyseenalaiset katseet ovat liiankin ilmeisiä heidän selissään. Mutta sille ei voi enää yhtään mitään.
<spyrreh>: Cathryn ei ollut tällä hetkellä itsekään aivan selvillä mitä olisi tuntenut kun portti kitkutti auki, hitaasti ja äänekkäästi. He alkoivat olla jo hyvin lähellä onnistumista... siltikään hänen oli hyvin vaikea ravistaa mielestään tunnetta jonkinlaisesta kulman takana kärkkyvästä katastrofista. Toisaalta, kaiketi se olikin vielä liian aikaista moiselle helpotukselle. Vielä ei oltu selvillä vesillä... Petomainen nainen saattoi vain koota hermonsa ja odottaa, kun portin välistä pilkottava pimeys avautui. Kun Alard viimein harppoi eteenpäin ja ulos Reindal perässään seurasi Cathrynkin esimerkkiä. Hän nyökkäsi kuin ohimennen epäluuloisille vartijoille pitäen katseensa tiukasti pälyilemästä ylös muurille, ennen kuin käveli itsekin pimeään. Hetken kaikki tuntui lähes surrealistiselta. Oliko tämä tosiaan onnistunut?
<Sunbaron>: Porttien ulkopuolella Reindal heittää ympärilleen nopean katseen. Yöhön tottuneeseen silmään ympäristö erottuu aivan tarpeeksi hyvin, eikä lähettyvillä näytä vaanivan mitään. Alard näyttää tekevän samanlaisen nopean arvion, ennen kuin harppoo eteenpäin kiireesti. Parempi kaiketi seurata. "Vauhtia. He kantelevat tästä eteenpäin aivan pian, ellei tuo metakka tuo jotakuta muutenkin paikalle. Ja voitte olla varmoja, että se väki ei sivuuta tuota yhdestä makkarasta", vanha sotilas tokaisee. Tällä kertaa Reindalillakaan ei ole mitään todellista vastaanväittämistä. Heillä on kiire. "Joudumme muutenkin vielä tunkemaan tavalla tai toisella tuonne kylään. Niille ei ainakaan enää kelpaa mikään veruke eteenpäin vietävistä muonista. Ja se väki todennäköisemmin ampuu yössä kulkevia kuin odottaa ja katsoo", Alard jatkaa vaitonaisesti. Edessä siintävä kylä näyttää pelkältä synkkien lautakasojen röykkiöltä. Siellä ei näy juurikaan edes valoa. Se houkuttelisi lihapetoja. Siitä huolimattakaan pimeä kylä ei tunnu juuri sen lupaavammalta mahdollisuudelta...
<spyrreh>: Vasta kun varjot syvenivät heidän ympärillään peittäen hänen tumman olemuksensa, veti Cathryn syvään henkeä. Linnake oli jäänyt taakse... mutta siinä samalla myös suojaa tarjoava muuri. Nyt he olivat keskenään avoimella, ilman mitään heidän sekä mahdollisten väijyjien välissä. Kissankin kiiluvat silmät heittivät terävöityneitä katseita maastoon kun he etenivät kohti röttelöiden pimeää hahmoa. Alardin hiljainen toteamus muistutti seuraavasta ongelmasta, joka sai naisen kulmille arvioivan rypyn. "Hmmh. Tiedätkö missä vartijat ovat siellä? Voimmeko kiertää joelle kauempaa?" hän sihahti hetken pohdittuaan, yrittäen siristellä silmiään pimeässä eteenpäin.
<Sunbaron>: "Näiden kantamusten kanssa en yrittäisi läpi siitä seiväsmuurista", Alard tyytyy murahtamaan Cahtrynin kysymykseen. Reindal käy läpi päivällä näkemäänsä - niin kaukaiselta kuin se nyt tuntuukin. Kylää tosiaan ympäröi varsin kunnollinen suoja-aita kaikilta puolilta. "Kaikeksi onneksi vartijat kyhjöttävät samassa paikassa. Pelkäävät että kyläläiset käyvät päälle jos yrittävät mitään partioita tai vartioasemia", sotilas jatkaa. Tämän olemus tuntuu kohauttavan olkiaan. "Siellä on todennäköisesti jotain kylänväkeä vahdissa. Enpä usko, että ne alkavat tehdä tästä liian suurta numeroa", mies jatkaa. "Mutta emme me täältä pois ilman vaikeuksia pääse. Jos sen teidän salaliittolaisenne pitää alkaa korjaamaan jotakin venettä, siihen menee useampi hetki aikaa vaikka mikä olisi. Ja niitä veneitä kyllä vahditaan. Joten olkaa valmiita hankaluuksiin. Ja siihen, että niitä voi tulla lisää tuolta suunnalta", Alard toteaa vielä. Miehen käsi kohoaa pimeässä osoittamaan heidän taakseen, kohti linnaketta.
<spyrreh>: Cathryn pohti hiljaa vanhan miehen sanoja, vastaten lopulta vain hiljaisella, epämääräisellä äännähdyksellä. Tämä tuskin muuta tarvitsikaan, eiköhän tilanne ollut vaarallisuudessaan selvä heille kaikille. "Jatketaan sitten samaan malliin. Nopeasti. Emme voi paljoakaan niiden veneiden suhteen, toivotaan että toverillamme on jotain mielessään niiden varalle" hän totesi. Oli kuinka oli, nyt oli jo aivan liian myöhäistä tehdä muuta kuin jatkaa eteenpäin. Toivottavasti Alard oli oikeassa että kylänväki ei puuttuisi tähän yhtä hanakasti kuin linnakkeen vartijat...
<Sunbaron>: Kolmikko etenee kaikessa pimeydessä ja hiljaisuudessa kohti räsyistä kylää. Pimeys ei peitä läheskään tarpeeksi sen rujosta, karkeasta muodosta. Varustukset ovat pimeinä, eikä pystytettyjen seipäiden ja hätäisesti kasatun rojun joukosta pysty edes erottamaan, liikkuuko joku siellä. Totta puhuen ajatus varustuksille nousemisesta pimeässä on jo itsessäänkin aivan tarpeeksi epämiellyttävä. Mutta minkäs teet. Kukaan ei pysäytä joukkoa ennen kuin he pääsevät varustuksien juurelle. Alard ei jää juuri ihmettelemään, vaan lähtee hapuilemaan tietään hirviöitä vastaan pystytettyjen, törröttävien röykkiöiden lävitse. Reindal seuraa perässä. Hetkeksi on pakko keskittyä tiukasti siihen mitä tekee. Ylös kiipeäminen oli jo päivällä hankalaa. Nyt yksikin virheliike tietää kivulaita haavereita. Eikä sellaisiin tosiaan ole varaa. Hän on vähällä kiskaista aseen esiin, kun keskittyneen ja painostavan hiljaisuuden rikkoo äkkiä ääni. Se ei ole huuto, korkeintaan nopea äyskäisy, mutta juuri nyt se tuntuu aivan liian kovalta. "Seis! Kuka siellä? Vastatkaa tai tulee hankaluuksia!" joku tiukkaa pimeästä. Äänestä päätellen kyseessä tuskin on edes täysikasvuinen mies.
<spyrreh>: Jännittyneessä hiljaisuudessa heidän omat askelensakin kuulostivat lähes tuskallisen ilmeisiltä kun pieni joukko kulki pimeän halki. Cathryn käytti aikansa pälyilemällä kireästi lähes yhtä paljon ympärille kuin eteensä, mutta ainakin vielä vaikutti siltä että heidän onnekseen tämä yö oli yksi hiljaisemmista. Edessä kohoavan varustuksen ja seiväsmetsikön kapuaminen vei pian lopunkin huomion hirviöiden pälyilystä. Tarkkailemattoman pimeyden jättäminen selkänsä taa tällä tavalla kuumotti, mutta jopa ketterän Cathrynin askel oli tällä hetkellä liian raskas varomattomiin askeleisiin. Hän hapuili jalansijaa seipäiden lomasta lähes henkeään pidätellen kunnes huipun lähestyessä pimeydestä kuuluva tiuskahdus keskeytti etenemisen. Nainen ähkäisi ja oli vähällä menettää hetkellisesti jalansijansa kantamuksensa alla, sihahtaen sitten ilmoille hiljaisen kirouksen. Kuulosti siltä että täällä vahtiin oli patistettu tuskin nulikkaa vanhempaakin väkeä. "Älähän melua. Ei hätää, tulemme linnakkeelta. Meillä on vain asioita täällä" hän tokaisi hieman ääntään madaltaen, heittäen samalla vilkaisun ympärilleen pimeässä. Jos oli olemassa joku hyvä selitys sille mitä he olivat tekemässä juuri nyt, ei Cathryn ainakaan ollut aivan varma mikä se oli... Oli kaiketi vain yritettävä pelata pokerinaamalla ja toivottava parasta.
<Sunbaron>: Vahti ei saman tien vastaa mitään. Reindal tihrustaa pimeään, yrittäen etsiä tätä katseellaan. Poika itse on hyvin piilossa, mutta samaa ei voi sanoa tämä keihäästä; ase törröttää muutaman paalun seasta jonkin matkan päästä. Vaikea sanoa, onko siinä kaikki. Tuliase tekee kenestä tahansa vaarallisen. "Mitä asioita muka? Ei sieltä ketään tule tänne tällaiseen aikaan. Mitä te oikein aiotte?" ääni tiukkaa epävarmasti. Poika on selvästikin laitettu vahtiin lihapetojen, rosvojen tai muiden uhkien varalta. Kolmikko ei kelpaa ainakaan kahdeksi niistä. Kaiketi tämä yrittää selvittää, sopisivatko he rosvon mittaan. Kaukaakin pystyy erottamaan jännittyneisyyden. Poika aikoo aivan varmasti huutaa jos mikään vaikuttaa uhkaavalta. Reindal on vähällä ähkäistä Alardia asettumaan, sillä vanha sotilas näyttää hivuttautuvan vaiti lähemmäs piiru piirulta pojan vielä empiessä. Mutta sekin saattaisi saada tämän huudahtamaan...
<spyrreh>: Heppoista selitystä ei nielty noin vain, mikä kaiketi oli ymmärrettävää... ja valitettavaa. Nuoren vartijan epävarma ääni oli ilmeinen, mutta tämä tuskin tarvitsisi kuin huudahduksen tehdäkseen hälytyksen. Cathryn manasi mielessään. Alard näytti liikehtivän heidän edellään kuin aikoisi jotain, eikä nainenkaan suoranaisesti pitänyt siitä. "Kävimme täällä päivällä. Meillä on vain pikainen toimitus ja sitten häivymme. Ei sen kummempaa" hän totesi, yrittäen kuulostaa vakuuttavalta. Siltikään hän ei voinut olla punnitsematta kiireesti vaihtoehtoja mielessään. Ohi oli päästävä nopeasti.
<Sunbaron>: Poika ei vieläkään tartu kunnolla sanoihin. "En minä teitä ainakaan nähnyt. Eikä kukaan sanonut mistään toimituksista", tämä heittää vastalauseen. Reindal irvistää pojan varomattomuudelle; tämän ääni on kohonnut jo aavistuksen. Kohta joku kuulee tahtomattakin. "Poika. Päästä meidät ohitse. Tämä on tärkeää, emmekä aio mitään pahaa. Emme me ole mitään rosvoja. Meillä on kiire. Tuolla linnakkeessa ei tosiaan perusteta siitä mitä puuhaamme", Reindal äkkiä puuskahtaa. Alard heittää häntä kohti murhaavan katseen. Mutta harvempi kylässä perustaa linnakkeen väestä juuri nyt. Ehkä se naula vetää... Hetken verran on hiljaista. Sitten varustuksien joukosta kantautuu varovianen ääni: "Mitä te niille oikein teitte?" Siinä on tiettyä uteliaisuutta, eikä läheskään yhtä paljoa epäluuloisuutta.
<spyrreh>: Petomainen nainen oli jo lähes mittailemassa hiljaa nopeinta reittiä ylös kun poika tivasi lisää selityksiä. Hän ei olisi halunnut murjoa enää ketään, varsinkaan keskenkasvuisia, näin viime metreillä... mutta vaikutti siltä että Alardkin taisi jo suunnitella jotakin sellaista. Hän oli jo pyörittelemässä lisää pikaisia perusteluja, mutta ennen kuin hän ehti niin pitkälle Reindal puuttui puolestaan puheeseen. Jokseenkin levoton katse kieli ettei Cathryninkaan ensimmäinen suunnitelma olisi sisältänyt luvattomuuksien myöntämistä ja myötämielisyyteen luottamista... mutta toisaalta, diplomatisointi ei ollut suoranaisesti hänen vahvuuksiaan. Yllättäen ääni joka kantautui varustuksilta hetken hiljaisuuden jälkeen ei ollutkaan hälytyshuuto. Hän ei voinut olla katsahtamatta Reindalia uudestaan hieman hämillisesti kun lähes utelias kysymys kantautui pimeästä. "Noh. Pientä... omatoimisuutta. Kaiketi. Emme pahemmin... välittäneet heidän... järjestelyistään" katti totesi viimein, selvittäen hiljaa kurkkuaan. Oli kaiketi pakko seurata Reindalin esimerkkiä kun tähän oli kerran lähdetty, ja tämä vaikutti siltä että se saattaisi jopa toimiakin.
<Sunbaron>: Taas hetki hiljaisuutta. Sitten pimeydestä lopulta tokaistaan: "No sitten teidän ei varmaan kannata jäädä sinne." Poika astuu vihdoin esille - tai ainakin hieman esiin piilostaan. Tämä erottuu silti huonosti hämärässä. Laiha, kukaties, mutta tämän päälle on silti laitettu niin paljon suojaa kuin vain on löytynyt. Kypärä ja raskastekoinen toppavarustus tekevät tästä epämääräisen möykyn pimeässä. Poika seisoo hetken paikoillaan ja tuijottaa kolmikkoa. "Menkää nyt sitten äkkiä. Muuten sieltä tulee joku ja ampuu teidät", nulikka tokaisee ja heilauttaa keihäällään kylää kohti. Alard ei jää juuri miettimään, vaan on nopeasti taas liikkeessä. Tuskinpa muidenkaan on hyvä seisoskella sen pidempään odottamassa...
<spyrreh>: Käänne taisi saada petomaisen naisen jälleen hieman hämilleen. Äkkiä epäluulo oli selvästi hellittänyt melkoisesti, ja barrikadien seasta astui jopa esille hahmo. Jos heihin ei suoranaisesti luotettu, oli myötämielisyyttä löytynyt silti tarpeeksi ohi päästämiseen. Cathryn siristeli hetken kohti poikaa kunnes nyökkäsi tämän tokaisulle ja kapusi sitten lopun matkaa varustusten huipulle. Odottamatonta tai ei, onneaan tuskin kannatti jäädä kyseenalaistamaan. Nainen nyökkäsi pojalle kiitokseksi luikahtaessaan muiden mualla kohti kylää, heittäen väkisinkin pienen epämääräisen katseen Reindaliin mennessään. "Millä kirotulla sinä aina teet tuon" hän puuskahti puoliääneen. Määränpää alkoi olla jo varsin lähellä...
|
|
|
Post by spyrre on Apr 16, 2018 22:45:53 GMT 3
<Sunbaron>: "Ei siinä mitään temppua ole. Kunhan viitsii olla irvailematta", Reindal napauttaa kissalle, joskin vain puolitosissaan. Eiköhän kummallekin ole tullut jo kauan sitten selväksi, että hän on heistä parempi näissä tilanteissa. Mutta sitäkään ei ole aikaa miettiä liiaksi. Poika tihrustaa vieläkin varsin epäluuloisena, kun kolmikko kipuaa tämän ohitse. Tämä ei sano mitään, mutta vaihtaa silti hämärässä nopean katseen itse kunkin kanssa. Kukaties siinä on hieman arvostusta. Ei ole vaikea uskoa, että tämä toivoo juuri nyt, että tohtisi ja voisi itse pistää samalla tavalla vastaan sotilalle. Vaikka asiat eivät olekaan niin yksinkertaisia. Alard ei ainakaan tuhlaa aikaa. Poika jää taakse ilman toista vilkaisuakaan. Vanha, määrätietoinen sotilas tarpoo nopeasti rakennusten joukkoon. Väki ei ole kadonnut mihinkään kaduilta yötäkään vasten; suurella osalla rakennusten ulkopuolella kyhjöttävistä ei ole mitään paikkaa, minne mennä. Useat silmäparit pälyilevät ja tihrustavat kulkijoita epäluuloisesti varjoista. Osa kukaties uteliaastikin...
<spyrreh>: Cathryn puuskahti Reindalin vastaukselle, mutta vaikka mies saikin pienen kyräilyn ei muuhun ollut aikaa. Petomainen nainen heitti vielä varautuneen pikaisen katseen Alardin harppoessa jo muitta mutkitta nuoren vahdin ohitse. Hän silmäsi vanhan sotilaan perään ennen kuin katsahti poikaa astellessaan ohitse kantamuksineen. Mies ei tuhlannut aikaa mutta kissa soi nulikalle vakavan nyökkäyksen ennen kuin kiirehti itsekin eteenpäin. Hän ei ollut odottanut tällaista myötämielisyyttä, mutta tätä oli arvostettava varsinkin tilanteessa, jonka vaarallisuus oli varmasti selvä kaikille. Pimeässä kylässäkin heitä odottivat useat katseet hökkeleiden lomasta, mutta kukaan ei astunut enää heidän tielleen. Cathryn tunsi tuijotukset itsessään, mutta harppoi rivakasti eteenpäin nämä parhaansa mukaan huomioimatta. Oli kaiketi turha toivoa että he pääsisivät kylän poikki herättämättä huomiota... mutta arkaileva väki piti etäisyytensä. Vaikka monikin luultavasti arvasi hyvin että meneillään oli jotakin epämääräistä.
<Sunbaron>: Reindal luo ympärilleen nopean, epämukavan katseen. Osa pimeässä ja kylmässä kyhjöttävistä on ihmisiä, tai ainakin lähellä sitä, osa taas selkeästi epäihmisiä. Kaikkia yhdistää kuitenkin selkeä kurjuus. Osa pälyilee heitä pelokkaasti. Kaiketi he näyttävät näiden silmään aivan tarpeeksi paljon sotilailta. Osa taas tarkkailee valppaammin. Lopulta joku kokeilee onneaan. Reindalin hihaan tarraa äkkiä luiseva, mutta sitäkin epätoivoisempi käsi. Ääni on heikko ja käheä: "Armoa... pyydän. Ruokaa." Mies seisahtuu hetkeksi vastahakoisesti. Lopulta hän kuitenkin kiskaisee hihansa vapaaksi. Aneleva kurja jää haparoimaan häntä kohti, mutta tällä ei ole kuitenkaan mitään toivoa tai oikeaa tarmoa seurata heitä. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa epätoivoinen. Ympärillä moni muukin rohkenee kähisemään haparoivia, anelevia sanoja. Osa haroo kohti ohikulkijoita, joiden kantamukset ovat suuret ja raskaat. Osa yrittää jopa saada otetta jostakin irrallisen näköisestä. Epätoivoiset, nälkäiset ja kurjat valpastuvat nopeasti, ja osa tohtii jopa korottaa ääntään hieman korkeammalle. Alard ärähtää, kun tähänkin tartutaan kiinni. Otteessa on hieman enemmän voimaa, ja mies joutuu vääntämään itsensä tosissaan irti. Mutta haparoijia on enemmänkin...
<spyrreh>: Petomainen nainen oli epäilemättä toivonut matkan kylän halki sujuvan hiljaa ja nopeasti. Kylän surkeat asukkaat tuijottivat heitä varjoista mutta hän oli tehnyt parhaansa ollakseen katsomatta näitä liian tarkkaan. Tätä väkeä ajoi kuitenkin epätoivo, ja arkailustaankin huolimatta yksi astui viimein eteenpäin. Ja sitten toinenkin. Ja sitten lisää. Cathryn hidasti ja katsahti taakseen varuillaan kuullessaan ääntä. Surkea hahmo oli tarrannut Reindaliin... ei vihamielisesti, enemmänkin anoen, mutta... oli kuinka oli, heillä ei olisi ollut nyt aikaa tähänkään. Kuitenkin nainen kiristi hampaitaan ja epäröi kuin ei olisi itsekään ollut varma mitä tehdä tämän edessä... kunnes hanakka käsi kurotti häntäkin varjoista. Hän ähkäisi ja harppasi terävästi taaksepäin ravistellen otteen refleksinomaisesti irti, joutuen tajuamaan seuraavassa hetkessä että rohkaistuneita alkoi olla paljon. Näiden epätoivoinen anelu alkoi jo nousta kovemmaksi. Äänestä päätellen joku oli jo tarrannut Alardiinkin. Cathryn jännittyi ja sihahti kirouksen. Jäämättä miettimään pitkäkyntinen käsi kiskaisi sapelin huotrastaan. "Pysykää loitolla! Meillä ei ole aikaa tähän!" hän sähähti puristaen asetta varoittavasti. Hän tuskin olisi halunnut todella iskeä tätä väkeä, mutta... nämä alkoivat osoittautua äkilliseksi, mahdollisesti kohtalokkaaksikin viivästykseksi...
<Sunbaron>: Epätoivon ja ahdistuksen ajamat, surkeat hahmot tunkevat kohti joka puolelta, ja näistä irti pysyminen pelkällä kieltelemisellä alkaa käydä hankalaksi. Reindal tönäisee yhden kauemmas, mutta se ei riitä millään taittamaan selkää näiden kärkkymiseltä. Alard tunkee teenpäin, mutta tähänkin tartutaan hanakasti. Totta puhuen koko tilanne alkaa tuntua jo melkeinpä ryöstöltä... Cathrynin äkillinen purkaus sen sijaan saa aikaan jo paljonkin. Todennäköisesti kyse on enemmänkin sapelista kuin kovista sanoista. Joka tapauksessa kurjat kavahtavat kauemmas. Osa pakenee, osa lyyhistyy maahan armoa anellen. Kurjuuden lisäksi nämä ovat saaneet maistaa aivan tarpeeksi myös vahvempiensa vihaa. Reindal ei nauti joutuessaan seuraamaan esimerkkiä. Hän sysää lähimmän syrjään kovakouraisemmin, ärähtää ja heristää miekkaa. Se tuo sentään tilaa. Sillä on tosin hintansa - jos nyt pitää kaunaisia ja inhoavia katseita sellaisina. Kauemmas pakotetut vaivaiset heittävät sellaisia heidän suuntaansa voimattomasti paetessaan. Alard päätyy edessä samoihin toimiin - ainakin suunnilleen. Kerjäläinen inahtaa, kun mies iskee tätä hartiaan kiväärin perällä. Tämä onnahtelee kauemmas, ja muut pakenevat nopeasti perään kun vanha sotilas kääntää piipun varoittavasti näitä kohti. Äkkiä kyräilijät ja pälyilijät katoavat kolmikon ympäriltä kokonaan. Väki perääntyy kauemmas. Kaunainen tuijotus seuraa heitä silti talojen välistä ja kulmien takaa. Lyötyjä lyödään yhä vain...
<spyrreh>: Teko jätti suuhun kaikkea muuta kuin hyvän maun, mutta heillä tuskin oli nyt vaihtoehtoja. Cathryn toimi ennen kuin pohti ja teki parhaansa kiskoakseen päälleen ilmeettömän olemuksen hätistäessään kohti pyrkijöitä taaemmas. Osa pakeni ja osa lankesi maahan, mutta ainakin karu selvennys antoi heille tilaa kun muutkin joutuivat seuraamaan esimerkkiä. Nainen vilkaisi rivakasti Reindaliin ja Alardiin, harpaten sitten eteenpäin vetäytyvän joukon lävitse. "Mennään" hän sihahti muille, pitäen katseensa visusti poissa maahan vajonneista anojista. Jos näky riipaisi, sitä ei voinut näyttää. Heillä oli nyt muu tehtävä... vaikka tähänkin liittyi raskaasti aivan vain oman hengen säilyminen. Oli vielä päästävä joelle saakka...
<Sunbaron>: Kummallakaan miehistä tuskin on vastaanväittämistä. Matka jatkuu nopeasti ja mahdollinen syyllisyys äskeisestä on vain nieltävä. Loppujen lopuksi kylässä ei ole, kaikeksi onneksi, paljon tarvottavaa muutenkaan. Joki on jo varsin lähellä, eikä pimeydessä tosiaan tunnu vaanivan yhtäkään vartijaa. Vasta joen tuntumassa, lähellä laitureita ja veneitä, Alard pysähtyy. Toisin kuin muu kylä, veneiden luona on valoa ja vartijoita. Useampikin mies seisoskelee hiljaa lyhdyn tai lampun valossa. Silloin tällöin joku heittää nopean, hermostuneen katseen pimeyteen. On kuitenkin hiljaista. Alard pysähtyy jonnekin viimeisten rakennusten tuntumaan ja kyyristyy hieman tarkkailemaan tilannetta. "Mitä nyt sitten? Missä se liittolaisenne on ja miten tästä olisi tarkoitus edetä?" mies kysyy matalalla äänellä.
<spyrreh>: Cathryn jatkoi matkaa rivakasti, miekkaansa sekä kantamuksiaan puristaen. Pimeä peitti kiristyneet leukaperät ja hän pyrki jättämään kaiken jälkeensä nopeasti. Kun röttelöiden reunamat lähenivät hidasti petomainen nainenkin viimein. Pimeästä erottuva valo heijastui joen väreilevästä pinnasta, mutta tämän ympärillä näkyi myös liikettä. Kissa sihahti ja mittaili vartijoiden hahmoja katseellaan, viitaten sitten kohti sivummalla kohoavaa majaa jossa he olivat vierailleet aiemmin. "Vene on kaiketi laiturissa. Mutta meidän on vietävä osat ensin, jotta Colna tietää että meillä on mitä piti. Nuo sotilaat saattavat olla ongelma, mutta... Täytyy keksiä millä livahdamme ohitse" hän kuiskasi, jääden hetkeksi arvioimaan matkaa majalle. Oli pimeää, mutta näin lähellä seisoksivat vartijat kuumottivat väkisinkin ja Cathryn soi varautuneen punnitsevan katseen valonsa ympärillä kyhjöttävän joukon suuntaan.
<Sunbaron>: Alard heittää Cathrynin suuntaan nopean vilkaisun. Reindal ei näe pimeässä läheskään yhtä hyvin kuin kissamainen nainen, mutta siitä huolimattakin hän tietää aivan tarpeeksi hyvin, miten epämääräinen vilkaisu on. Vanhan sotilaan koko olemus on varsin epämääräinen. "Emme me ainakaan veneille livahda huomaamatta mitenkään. Varmaankin pääsette sen etsimänne tapauksen luokse jos se on jossakin muualla, mutta meteliä tässä tulee kyllä joka tapauksessa", mies toteaa lopulta. Paha kyllä tämä taitaa olla myös, ainakin sikäli kuin Reindal asian näkee, oikeassa. Heillä ei ole mitään toivoa päästä huomaamatta veneille raskaine kantamuksineen. Vartijoita on näkyvissä vain muutama, mutta nämä tarkkailevat veneitä silti tiukasti... "Colna pitää silti etsiä ennen kuin aloitamme mitään muuta", hän tokaisee.
<spyrreh>: Mustaturkkisen naisenkin oli vastahakoisesti päädyttävä samaan tulokseen kuin Alard, eikä hänkään voinut kuin kohauttaa epämääräisesti harteitaan. Lähtemään tuskin päästäisiin hiljaa... mutta oli silti paras toimia edes suunnilleen harkiten. "Mmh. Hän sanoi, että järjestäisi veneen vapaaksi... jotenkin. Kenties on paras olla olettamatta hänen pystyvän ihmeisiin, mutta... katsotaan kuitenkin mitä hänellä on mielessään. Kaiken on oltava valmiina joka tapauksessa" hän myötäsi vaihtaen silmäyksen Reindalin kanssa ja liikahti sitten vaivihkaa varjoissa eteenpäin. Vaikka arvokkailla veneillä olikin vartijansa, Colnan mökkiä tuskin vahdittaisiin. Toivottavasti ainakaan. Miehen pitäisi ainakin osata odottaa heitä, jos oli omannut minkäänlaista toivoa heidän yritykseensä.
|
|
|
Post by spyrre on Apr 23, 2018 23:53:04 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal heittää Alardille vielä nopean silmäyksen, ennen kuin katoaa Cathrynin perään. Vanha sotilas jää odottamaan varjoihin kaikessa hiljaisuudessa, yhtä tutkimattomana kuin tähänkin asti. On vaikea karistaa tunnetta, että tämä kaikki tulee ennemmin tai myöhemmin päättymään jonkinlaiseen välienselvittelyyn, mutta nyt ei ole sen aika. Vesi laitureiden kupeessa näyttää hyiseltä ja mustalta yötä vasten. Reindal ei kuitenkaan katso liiaksi sitä, vaan hakee katseellaan mahdollisia uhkia. Kauempana on useampikin vartija, siellä täällä, mutta lähellä ei ketään. Nämä ovat kiinnostuneempia veneistä ja epätoivoisista, jotka saattaisivat yrittää niille. Colnan pieni asumus ei ole turhan kaukana. Sen luona on hiljaista ja pimeää, kuten muuallakin. Reindal tihrustaa hetken, mutta hiljaista mikä hiljaista. Tässä kohtaa on parempi olla miettimättä mitä seuraa, jos Colna ei odotakaan heitä valmiina. Kaikki on jälleen yhden ainoan oljenkorren varassa...
<spyrreh>: Cathryn luikki äänettä pimeyden halki, mustaturkkinen hipiä varjoihin sulautuen. Näennäisesti hän ei enää vilkaissutkaan taakse kohti vanhaa sotilasta, mutta kaikesta päätellen nainen oli tietoinen tämän olemuksesta joka oli epäilyttänyt häntä alusta saakka. Joka tapauksessa, käsillä oli juuri nyt kriittisempiä asioita. Nainen heitti varautuneen, terävän katseen vartijoiden ja laiturien suuntaan ennen kuin lähestyi Colnan mökkiä varmistuttuaan ettei tämän lähellä näkynyt liikettä. Jos hiljainen pimeä mökki herätti epäilyksiä, ei heillä tainnut olla varaa enää epäröidä. Katti vilkaisi vielä taakseen Reindaliin, ennen kuin livahti viimein mökin ovelle. Hän kuunteli ja naputti sitten puuta rystysillään, jääden sitten jännittyneenä odottamaan. He olivat pelanneet hyvin epävarmoin panoksin alusta saakka, mutta se ei varsinaisesti lohduttanut nytkään kun ei tiennyt mitä odottaa... ja silti heidän oli laskettava kaikki tämän epävarmuuden varaan.
<Sunbaron>: Pitkän hetken on hiljaista. Mitään ei kuulu, vaikka Colnan kokoisesta luulisi kyllä lähtevän ääntä. Hetken, ties kuinka monetta kertaa tänään, Reindal ehtii epäillä asioiden menneen jo pieleen. Hän ei varsinaisesti perusta tästä epävarmuudesta - eikä siitä, että he ovat täysin itsestään riippumattomien tahojen armoilla. Lopulta, sitten kuitenkin, ovi raottuu ääneti. Sisällä on yhtä pimeää kuin ulkona. Kukaan ei sano tai tee mitään. Mutta oven takana seisoo kuitenkin suuri, jykevä epäihminen. Colna odottaa vaiti, sanomatta tai tekemättä mitään. Jollakin ihmeellä tämä näyttää täysin tyyneltä. Kukaties se johtuu tämän oudon veistoksellisista, epäluonnollisen tasaisista piirteistä. Tai kukaties tämä on jo nähnyt aivan tarpeeksi, että enää piittaisi seurauksista. Joka tapauksessa tämä odottaa jotakin. Kukaties todisteita siitä, että kaksikolla on tosiaan mitä tämä haluaa...
<spyrreh>: Painostavan hetken ajan samankaltaiset ajatukset risteilivät eittämättä Cathryninkin mielessä. Jos jokin... kaiketi mikä hyvänsä, menisi pieleen tässä kohtaa, he olisivat pahasti selkänsä seinää vasten... Petomainen nainen liikahti kireästi ja katsahti jälleen olkansa ylitse, mutta viimein mökki osoitti eloa. Yllättävän äänettömästi ovi avautui lähes saaden katin hätkähtämään ja heidän edessään seisoi tuttu, massiivinen hahmo. Vaikka tämän painostava tulkitsemattomuus oli omiaan värisyttämään, Cathryn henkäisi hiljaa. "No, me tulimme kuten sovimme. Meillä on mitä halusit" hän sihahti pimeästä. Oli toivottava, että kaikki muukin olisi valmiina...
<Sunbaron>: Colnan ilme ei muutu tai paljasta mitään tämän aivoituksista. Epäihminen ei edes nyökkää, ainoastaan vetäytyy sisälle. Ovi jää raolleen, ja tämä selvästikin odottaa kaksikon seuraavan perässä. Reindal katsahtaa Cathryniin, ennen kuin nyökkää merkitsevästi oven suuntaan; toisen heistä on parempi jäädä ulkopuolelle vartioimaan. "Mene. Olkaa nopeita. Alard saattoi hyvinkin olla oikeassa. Ne porttivahditkaan eivät ole niin typeriä, että se jäisi siihen", hän toteaa toiselle hiljaa, ennen kuin kyyristyy tuvan varjoihin.
<spyrreh>: Tilanne tuskin kaipasi kummempia selityksiä. Cathryn hengähti vielä kerran viileässä ilmassa kunnes soi Reindalille lyhyen nyökkäyksen. Mitä olikaan tehtävä, oli toimittava nopeasti. Hän harppasi mökkiin ja työnsi oven kiinni perässään ennen kuin kääntyi siristellen etsimään Colnaa katseellaan. "Mitä nyt, sitten? Onko kaikki muu valmiina? Meille tulee luultavasti pian kiire" hän tiedusteli ääntään madaltaen. Painostavaa, kuinka hyvin pitkälti kaikki tähän saakka oli nyt enää kiinni tästä.
<Sunbaron>: Colna seisoo mökkinsä perällä ja näyttää valmistelevan jotakin. Se näyttää jonkinlaiselta karkealta aseelta. Tämä vilkaisee taakseen Cathryniin vaitonaisesti. "Kaikki on valmiina. Anna moottori minulle. Sinulle on muuta tehtävää", tämä toteaa, ja nakkaa sitten naiselle jotakin pimeässä - kaiketi luottaen siihen, että kissapeto saa kaikesta huolimatta kopin. Nopealla vilkaisulla ne paljastuvat tuluksiksi. "Kylän reunalla on piilossa tynnyri öljyä ja räjähdettä. Muurin kupeessa. Kaivoin sen sinne tänään. Pistä lanka palamaan ja juokse. Se vie hyvin huomion tästä muusta, ainakin hetkeksi. Ei pitäisi tulla sivullisia uhreja", tämä toteaa kaikessa suorasukaisuudessaan, ennen kuin palaa takaisin omiin toimiinsa.
<spyrreh>: Katti seurasi vaivihkaisen jännittyneenä olennon toimia, kuitenkaan vielä hengähtämättä helpotuksesta vaikka Colna vakuutti asioiden olevan valmiina. Hän säpsähti aavistuksen ja sieppasi refleksinomaisesti viskatun esineen, kohottaen sitten aavistuksen kulmiaan hoksatessaan mikä tämä oikein oli. Colna oli kuin olikin tehnyt omia järjestelyjään... Kaiketi tavallaan pieni helpotus että jatkosuunnitelma oli olemassa, vaikka Cathryn ei voinutkaan olla epäröimättä aavistuksen. Räjähteet ja öljy kuulostivat vähintäänkin... uhkarohkeilta, varsinkin näin lähellä hökkelikylää, mutta... oliko heillä parempiakaan mahdollisuuksia? "....toivottavasti olet oikeassa. Näistä molemmista asioista" hän vastasi varautuneesti, kunnes kuitenkin nyökkäsi. Nainen kurotti epämääräisen kankaaseen käärityn laitteen kantamuksistaan ja ojensi sen sitten miehelle. "Jos alamme räjäytellä, niin se viimeistään kertoo aivan kaikille samantien että jotain on meneillään. Ehditkö valmistelemaan sen veneen siinä ajassa?" hän varmisti, irvistäen sitten hieman hämärässä. "...ehm, tosiaan. Paras kaiketi että sinäkin olet perillä siitä, että suunnitelmiin tuli pieni muutos. Meillä on yksi matkustaja lisää"lisättiin kiusallisesti. Taisi olla pienempi paha että tällaisessa tilanteessa ei tulisi sen enempää yllätyksiä kuin oli pakko, tai niin Cathryn ainakin järkeili. Hän katsahti vielä olkansa ylitse ja kääntyi sitten luikahtaakseen ovesta takaisin pimeään. Oli vielä etsittävä Colnan järjestelemä harhautus.
<Sunbaron>: Colna ei suuremmin elehdi. "En. Siinä menee aikaa. Mutta se sekoittaa tilanteen ja antaa etumatkaa. Se huomataan kyllä, mutta vartijat tuskin saavat järjestäytynyttä vastarintaa aikaan. Joudutte pitämään rippeitä silti loitolla", tämä vastaa tasapaksusti. "Jos ylimääräisiä on, saavat katsoa peräänsä siinä missä muutkin. Lähden liikkeelle kun räjähtää", tämä lisää vielä, ottamatta asiaan sen enempää kantaa. Näyttää siltä, että asia on tämän puolesta selvä. Ulkopuolella Reindal valpastuu, kun Cathryn livahtaa taas esiin. Hän luo kissan suuntaan kysyvän katseen, mutta pysyy vaiti.
<spyrreh>: "Hm. Parempi olisi" Cathryn mutisi, nyökäten sitten vaiteliaasti ovenraosta ennen kuin katosi näkyvistä. Muutakaan ei voinut kuin tarttua toimeen. Hän pyöritteli synkästi tuluksia sormissaan suunnatessaan kohti odottavan Reindalin hahmoa ja pysähtyi tämän tuntumaan varjoihin. "Colna on piilottanut räjähteitä kylän reunoille. Sen olisi kaiketi tarkoitus olla harhautuksemme. Hän lähtee liikkeelle kun pamahtaa" nainen puuskahti hiljaa. Rehellisesti katti ei vaikuttanut ilahtuneelta, mutta.... no. Mahdollisuudet olivat vähissä. "Kukaties parasta että minä etsin sen ja teen mitä täytyy. Pitäkää te tilannetta silmällä täältä" hän lisäsi silmänräpäyksen emmittyään.
<Sunbaron>: Reindalin epäluuloinen katse on ilmeinen pimeässäkin. Hetken hän pohtii kuulemaansa varsin vaitonaisesti, ennen kuin lopulta päätyy nyökkäämään. Se on iloton ja haluton nyökkäys, mutta mitäpä muutakaan he oikein voivat nyt tehdä? "Kukaties on tosiaan paras, että katson asioiden perään täällä", mies vastaa puoliääneen. "Jätä tavarasi tähän, sinun pitää olla nopea." Loppujen lopuksi mies ei voi tehdä juuri muutakaan, kuin jäädä katsomaan Cathrynin perään. Jännitys ja valmius alkavat tuntua pikkuhiljaa. Tämä ei tule menemään kauniisti ja helposti, se on selvää jo nyt...
<spyrreh>: Cathrynin leuka kiristyi vaivihkaa, mutta hän nyökkäsi äänettömästi. Hiljaa hän laski tavaransa olaltaan pälyten varautuneesti ympärilleen, ennen kuin vilkaisi vielä Reindalia. "Pidä varasi. Kohta alkaa luultavasti tapahtua" hän tokaisi vielä heittäen merkitsevän katseen mieheen. Sitten hän pyörähti jälleen ympäri, ja suuntasi rivakasti varjojen poikki kohti kohti kylän reunamia vain jousensa ja miekkansa mukanaan.
|
|
|
Post by spyrre on Apr 25, 2018 0:57:46 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal ei voi muutakaan kuin katsoa Cathrynin perään ja jäädä odottamaan. Loppujen lopuksi odottaa ei tarvitse turhan kauaa. Muutaman pitkän, hiljaisen hetken jälkeen kylän reunalla jysähtää. Liekit leimahtavat korkealle yhtenä ryöppynä ja ryöpyttävät surkeaa kylää loimottavissa valoissa. Seuraukset ovat välittömiä. Hätäiset huudot ja epätietoiset, pelokkaat äänet kaikuvat sieltä täältä, ja väkeä alkaa juoksennella sinne tänne. Kylän varustuksia vasten lyövät liekit, ja epätietoinen, pelokas väki yrittää hädissään kauemmas paikalta. Samaan aikaan vartijoita puskee toiseen suuntaan, ja ilmassa kaikuvat käskyt tarttua sammutustöihin. Reindal tarkkailee sekasortoa hetken vaiti, ennen kuin valpastuu. Colna astuu nopeasti ulos mökistään. Tämä puristaa kourassaan raskasta, outoa asetta - kuin jonkinlaista keihäspyssyä. Toisessa on tutunnäköinen moottorin osa. Suuri epäihminen heittää hänen suuntaansa nopean vilkaisun, ennen kuin nyökkää. Sanomatta mitään Colna lähtee suorinta tietä kohti veneitä. Reindal seuraa perässä, raahaten niin Cathrynin varusteita kuin myös omiaan. Alard ilmaantuu jostakin sivummalta, mutta ei myöskään kysele turhia. Veneiden luona tilanne on yhtä sekasrtoinen kuin muuallakin. Kauempana juoksentelee väkeä sinne täjnne, mutta niiden luona seisoo vain yksi vartija, joka pälyilee epätietoisena sinne tänne. Tämä on jo nostamassa kättä tulokkaita kohti, kun kajahtaa laukaus. Mies kaatuu maahan. Alard laskee kiväärinsä ja jatkaa eteenpäin. Colnakaan ei asiaa säpsähdä. Eikä Reindalilla ole aikaa murehtia tekoa tai sitä mitä oli aikaisemmin sovittu. Colna loikkaa laiturilta yhteen veneistä ja suuntaa suoraan kohti sen kajuuttaa. Mennessään tämä heittää kahden miehen suuntaan merkitsevän katseen. Alard viskaa kantamansa tavarat laidan ylitse veneeseen ja kumartuu kiskomaan ammutun vartijan sivuun. Reindal kurtistaa kulmiaan, mutta työntää raskaat kantamukset myös sivuun ja heittää nopean katseen ympärilleen. Tunkeilijoiden varalta - ja toivottavasti myös Cathrynin.
<spyrreh>: Cathryn ei ollut näyttänyt innokkaalta suunnitelman suhteen, mutta lopulta hän teki mitä piti. Kun räjähdys ja liekit nuolivat hänen selkäänsä nainen heittäytyi korvat soiden hökkelöiden lomaan. Hän livahti lepattaviin varjoihin parhaansa mukaan, taakseen katsomatta, ja kiirehti sitten lähestyvistä hätäisistä äänistä pois päin kaartaen takaisin kohti jokea. Pelästyneitä huutoja kantautui hänen ympäriltään ja pimeä yö oli hetkessä muuttunut tuhoisaksi loimotukseksi... ja vaikka olikin vakuuttanut itselleen ettei katsoisi taakseen, oli katin silti vilkaistava pikaisesti olkansa ylitse. Räjähdys oli varmasti saanut aikaan rumaa jälkeä, mutta Colna oli vakuuttanut ettei tiellä pitäisi olla ainakaan sivullisia... Ei sillä, että taisi olla jo myöhäistä murehtia tätä muutenkin. Cathryn luikki jälleen kylän varjojen poikki rivakasti tielle sattuneet vaivaiset väistäen. Noussut meteli peitti alleen muut äänet eikä hän ehtinyt kiinnittämään huomiota rannasta kantautuvaan vaimeaan laukaukseen. Hänen huomionsa keskittyi nyt vain pikaiseen häipymiseen. Katti seisahtui hetkeksi täpärästi rakennuksen nurkan taakse hätääntyneesti huutavien vartijoiden kiirehtiessä ohitse, ja livahti sitten törmälle. Kaukaakin hän saattoi erottaa laiturin tuntumassa häärivät hahmot, ja nainen suuntasi näitä kohti. Vaikutti siltä kuin he olisivat onnistuneet saamaan hetken aikaa...
<Sunbaron>: Reindal valpastuu käsi aseen kahvalla, mutta rentoutuu kuitenkin hieman, kun tunnistaa tulokkaan kulkutavan - mutta vain hieman. Hän nyökkää tälle nopeasti, ennen kuin kääntää huomionsa takaisin ympäristöön. Jokin molskahtaa veneen toisella puolella, ja Alard astuu taas esiin. "En tiedä kauanko tuolla menee. Mutta tämä tuskin on silmänräpäyksessä hoidettu", Reindal toteaa nopeasti. Kukaan ei näytä vielä huomanneen veneiden luona tapahtuvaa, mutta loppujen lopuksi sotilaat eivät ole kaukana. Rakennusten välissä näkyy juoksentelevia hahmoja. Liekit eivät enää lyö yhtä korkealle kuin ne räjähdyksessä kuohahtivat, mutta kylän toisella laidalla näkyy silti tulen loimu. Mahdotonta sanoa, miten paljon vahinkoa tämä harhautus oikeastaan edes aiheutti. Jokin synkempi puoli miehessä pohtii hetken, onko asialla edes todellista väliä - tai onko tämä jopa armollinen nopeutus kituuttavalle lopulla. Hän häätää ne ajatukset kuitenkin nopeasti. Toivoa on, kunnes kaikki on ohi. Siihen on pakko uskoa.
<spyrreh>: Petomainen nainen kiirehti kohti tuttua hahmoa laiturien vierellä, seisahtuen viimein vetämään henkeä hampaidensa lomasta. Äskeinen pyrähdys ei itsessään ollut pitkä mutta adrenaliini kohisi läpi suonien tavalla joka sai pienenkin ärsykkeen iskemään aisteihin. Hengähdys muuttui nopeasti sihahdukseksi kun nainen äkkäsi maassa kauempana retkottavan mytyn. Tuskin tarvittiin silmäystä enempää tajuamaan mikä tämä oli ja katin kulmat rypistyivät, naisenkin kuitenkin havahtuessa nopeasti kun jokin liikkui rannalla. Hän oli vähällä vetää aseensa ennen kuin tajusi saapujan Alardiksi. Tunnistus sai katin rypistämään kulmiaan aavistuksen enemmän, mutta hän ei sanonut mitään heti, kun Reindal puhui. Cathryn nyökkäsi synkästi kurottautuen samalla vetämään jousensa käsiinsä. "Hmh. Pidetään sitten varamme. Väki ei välttämättä ehdi miettiä liikoja mitä täällä tapahtuu juuri nyt jos emme vedä huomiota" hän vastasi viimein matalalla äänellä. Vaitonaisesti hän silmäsi miestä, ennen kuin heitti lyhyen katseen huutojen ja loimotuksen suuntaan kauempana, jotka hän oli saanut aikaan. Tänä yönä tapahtui paljon sellaista jota hän tuskin tulisi mielellään muistelemaan.
<Sunbaron>: "Paras toivoa", Reindal murahtaa. Hän heittää nopean katseen veneen suuntaan, mutta Colna on poissa näkyvistä - eikä hän todennäköisesti osaisi muutenkaan sanoa, miten hyvin moottorin korjaaminen onnistuu. Paras keskittyä tilanteen tarkkailuun. Lähettyvillä Alard puristaa kivääriään kaikessa hiljaisuudessa. Vanha sotilas näyttää yhä aivan yhtä tyyneltä kuin tähänkin asti, mutta miehen huomio on kuitekin kääntynyt aivan yhtä tiukasti ympärillä tapahtuvaan, kuin heilläkin. Hetken aikaa kaikki meneekin hyvin. Mutta sitten jokin sotilas huomaa veneen luona seisoskelevat. Tämä pysähtyy ja lähtee harppomaan kättään heiluttaen heitä kohti. "Mitä te siellä vielä seisotte!? Sammuttamaan, typerykset!" tämä ärähtää. Reindal jännittyy, mutta ei toimi vielä. Kolmikkoa tuskin erottaa kiireessä linnakkeen sotilaista, mutta tämä tulee kyllä tajuamaan asioiden olevan vinossa, jos vain pääsee katsomaan lähempää...
<spyrreh>: Kukaan heistä ei lopulta voinut muuta kuin vilkuilla kireästi kohti kajuuttaa, ja toivoa että Colna tekisi tehtävänsä nopeasti. Varsinkin tässä tilanteessa tällainen ei tehnyt hyvää jo valmiiksi kireille hermoille. Cathryn liikahteli kireästi paikoillaan väkisinkin odottamaan. Kun pimeydestä viimein harppoi heitä kohti hahmo nainenkin jännittyi välittömästi, yrittäen kuitenkin naamioida reaktionsa. Kiireinen sotilas ei ollut vielä tajunnut keitä he olivat. "Meidän käskettiin vahtia laitureita! Siltä varalta että jotain muuta tapahtuu" hän huikkasi takaisin huutajalle, tuskin ehtimättä suuremmin miettimäänkään.
<Sunbaron>: "Ei täällä mitään tapahdu! Kuka muka käski!?" sotilas huutaa harppoessaan lähemmäs. Reindal heittää muita kohti nopean katseen. Jotakin on pakko tehdä - eikä ole epäilystäkään, etteikö Alardilla olisi jo oma ajatuksensa asian suhteen... "No mitä sinä oikein täällä toimitat!? Mene itse sammuttamaan!" Reindal ärähtää, ja harppaa kohti miestä. Tämä empii hetken, ennen kuin kuitenkin suoristautuu. "Mitä te oikein toimitatte täällä? Ei täällä muutenkaan pitäisi olla noin montaa vartioimassa!" tämä ärähtää epäluuloisesti. Reindal tuhahtaa jotakin yhdentekevää. Samapa se, mitä hän vartijalle lopulta selittää - eihän tässä ole tarkoitus tehdä muuta, kuin harhauttaa tätä hetkeksi. Sen verran, että joku ehtii kiertää kolkkaamaan miehen...
<spyrreh>: Olisi epäilemättä ollut paljon helpompaa aivan kaikkien kannalta jos heidät hoksannut sotilas olisi vain hyväksynyt selityksen ja jatkanut matkaansa... mutta tämä ei käynyt aivan näin helposti, tietenkään. Cathryn kiristi vaivihkaa hampaitaan kun mies harppoi lähemmäs tivaten lisää vastauksia. Tämä teki eittämättä selväksi ettei ollut menossa minnekään, ei edes kun Reindal harppasi tätä vastaan. Epäilykset olivat ilmeisesti jo heränneet... Reindal veti sotilaan huomion itseensä, eikä Cathrynilla ollut aikaa jäädä empimään. Hän sujautti jousen käsistään hivuttautuen sivummalle sananvaihdon aikana, ja livahti sitten kohti miehen selustaa. Kaikeksi onneksi sotilaita oli vielä vain yksi... Hän veti hiljaa toisen sapelinsa ennen kuin harppasi lähemmäs, iskeäkseen rivakan iskun tämän lappeella. Jos tästä selvittäisiin tarpeeksi nopeasti, ennen kuin välikohtaus herättäisi lisää huomiota...
<Sunbaron>: Sotilas yrittää hetken jankata Reindalin kanssa, mutta valpastuu sitten kuitenkin tajutessaan, että jokin on vialla. Tämä heittää taakseen nopean vilkaisun ja ähkäisee äkätessään vaanivan kissapedon. Käsi hakeutuu pistoolin kahvalle. Mies ähkäisee kuitenkin uudemman kerran, kun Reindalin toinen käsi kiertyy asetta tavoittelevan ranteeseen ja pakottaa sen pysymään paikoillaan. Toinen käsi tarraa kurkusta, niin että tämän pää on suorassa ja paikoillaan iskua varten. Eikä juuri muuta tarvitakaan. Sotilas ähkäisee ja putoaa veltoksi kun sapelin lape iskeytyy kalloon. Reindal ottaa vastaan parhaansa mukaan ja lähtee kiskomaan tätä heti sivummalle. Tähän ei tosiaankaan olisi varaa... "Hei! Mitä siellä on meneillään!?" kuuluu äkkiä huuto sivummalta. Kauempana seisoo toinen sotilas. Vaikea sanoa, näkikö tämä äskeisen, mutta raahattavan toverinsa tämä ainakin näkee. "Tee jotain", Reindal ähkäisee hampaidensa välistä, valmiina heittämään ruhon sivuun ja tarttumaan aseisiin, jos tarvetta on. Olisi kaiketi ollut typerää edes olettaa, että tämä todella menisi hyvin...
<spyrreh>: Kaikki tapahtui jälleen hyvin nopeasti... ja täpärästi. Cathryn tuskin ehti enää regoimaan kun sotilas katsoi taakseen ja alkoi hapuilla asetta, mutta kaikeksi onneksi Reindal oli valppaana. Miekan terä iskeytyi kohteeseen, ja mies valahti velttona alas. Cathryn oli vähällä henkäistä, mutta jännittyi samantien uudestaan kun toinen huuto kajahti taustalta. Nainen pyörähti kohti ääntä ja sihahti hiljaisen kirouksen nähdessään toisen epäluuloisen hahmon. Sotilas ei kuitenkaan huutanut vielä hälytystä, mutta ei epäilystäkään siitä että tämäkin varmasti aavisti jotain... Cathryn vilkaisi pikaisesti Reindaliin, astuen sitten edemmäs kohti huutajaa. "Joku kirottu yritti veneille, mutta saimme sen kiinni! Kuulustellaan sitä sammutuksen jälkeen, se ei ole menossa enää mihinkään!" hän huikkasi, viittoen kiireisin elkein kohti liekkejä. Ei auttanut kuin toivoa ettei uusi sotilas ollut hoksannut hämärässä yksityiskohtia....
<Sunbaron>: Nopeasti tekaistu selitys saa sotilaan ainakin seisahtamaan hetkeksi. Mies tuntuu yrittävän päättää, miten paljon todella uskoo siihen, mutta hetken verran tämä empii. Kukaties jopa niin paljon, että aikoo vain kääntyä poispäin. Mutta sitten kajahtaakin jo toinen huuto kauempaa. "Ne pakenevat! Ne yrittävät paeta veneellä!" huutaa joku kaempaa. Kylän varustusten suunnalta rynnistää joukko sotilaita, kaiketi linnakkeelta tulleita, kärjessään ties kuka. Nämä eivät jää edes ihmettelemään tulipaloa, vaan porhaltavat suoraan veneitä kohti. Sotilas Cathrynin edessä tuijottaa hetken, ennen kuin käännähtää sitten takaisin naista kohti kivääriään kohottaen...
<spyrreh>: Selitys sai aikaan emmintää, ja herätti toivoa siitä että sotilas vain jatkaisi matkaa... mutta hyvin pian tämä ajatus murskattiin kerralla. Heidän ostamansa aika oli kulunut loppuun juuri sillä hetkellä kun uusi hälytyshuuto kaikui, ja joukko ryntäsi hökkelien läpi suoraan kohti jokea. Cathryn jännittyi silmänräpäykseksi... ja sen enempää ei kaiketi tarvittukaan tajutakseen mistä oli kyse. Sotilas kohotti kiväärinsä, ja sanattomasti petomainen nainen syöksähti liikkeelle. Sapelia puristava käsi sivalsi kohti kivääriä yrittäen ehtiä iskemään piipun sivuun, samalla kun toinen lähes vain nopeana reaktiona puristui nyrkkiin ja iskeytyi kohti miehen kurkkua. Aikaa miettiä ei ollut, oli toimittava... tai ainakin yritettävä.
<Sunbaron>: Nainen on nopeampi. Sotilas kaatuu maahan kurkkuaan puristaen ja köhien. Samaan aikaan kohti juoksevat sotilat kuitenkin alkavat ampua. Nopeita, hätäisiä lonkkalaukauksia, jotka sinkoavat sinne tänne. Niiden melu kaikuu kuitenkin koko kylän läpi. Reindal sysää raahaamansa sotilaan syrjään ja ampaisee matalana venettä kohti. Alard on jo loikannut reunan taakse saadakseen edes hieman suojaa. Huutoa ja laukauksia siellä täällä, ja lisää hämmentyneitä, pelokkaita huutoja. "Cathryn! Pois sieltä!" Reindal ärähtää samalla kun kiskaisee lopultakin revolverin, jota on piilotellut tavaroidensa joukossa ties miten kauan. Tilanne on menossa rumaksi...
<spyrreh>: Yhdessä äkillisessä adrenaliinin ryöpsähdyksessä armonaika oli ohi. Mies hänen edessään lyyhistyi, ja Cathryn toimi lähes vaistonvaraisesti. Hän viskasi miehen kovakouraisesti maahan ja veti matalaksi kun kylän suunnalta ryöpsähti sarja uhkaavia laukauksia. Nainen sihahti ja tarrasi kaatuneen miehen kivääriin ennen kuin pyörähti ympäri. Muut olivat jo veneellä ja Cathryn pyrki seuraamaan esimerkkiä syöksähtääkseen itsekin suojaan. Kaikeksi onneksi hänen tavaransa olivat jo siellä eivätkä painolastina, mutta luodit viuhuivat silti uhkaavasti... Cathryn ei jäänyt miettimään tätä, syöksähtäessään kohti veneen kyseenalaista suojaa. "Colna! Vauhtia!" hän sähähti loikatessaan reunan ylitse kannelle. Jos moottori ei pian alkaisi toimia niin he olisivat umpikujassa.
<Sunbaron>: "Ei tämä hetkessä valmistu!" Colna vastaa kajuutan suunnalta. Se tuskin ilahduttaa ketään tähän hätään, kun sotilaat puskevat päälle ja luodit viuhuvat. Nämä rynnäköivät suoraan kohti, hakematta minkäänlaista suojaa. Summittaiset laukaukset napsahtelevat sinne tänne. "Pakottakaa ne suojaan!" Reindal ärähtää. Alard ei ainakaan tarvitse enempää kehotuksia, vaan ampuu kohti. Reindalkaan ei voi muuta. Sotilaita on kunnon kourallinen, eikä kohteita tarvitse juuri valita. Nopeat laukaukset pakottavat sotilaat arvioimaan hyökkäystään uudelleen edes hieman. Luoteja napsahtelee miesten joukkoon. Joku kaatuukin. Loput vetäytyvät rakennusten suojiin. Aseet ärjyvät ja ympärillä huudetaan.
<spyrreh>: Cathryn saattoi vain manata ääneen Colnan vastaukselle. Mitä mies ikinä puuhasikaan kajuutassa, joutuivat he istumaan maaleina kaiken keskellä sen aikaa. Hänen jalkansa laskeutuivat viimein kannelle ja nainen kierähti matalaksi. Takaa-ajajat olivat jo ryntäämässä kohti arkailematta, mutta ainakin tuleen vastaaminen pakotti nämä hidastamaan. Cathryn epäröi mutta pudotti sitten miekkansa ja jousensa, tarttuen vieläkin puoliääneen kiroten sieppaamaansa kivääriin. Reindal ja Alard vastasivat jo tuleen, eikä hänenkään auttanut kuin tehdä samoin. Rivakasti hän silmäsi kapineen läpi varmistuakseen tästä ennen kuin nainenkin kohottautui matalana polvensa varaan sihdaten veneen reunuksen ylitse. Kaoottiset äänet kaikuivat kaikkialla ympärillä.
<Sunbaron>: Nopeat laukaukset antavat hieman tilaa, mutta ei ole vaikea nähdä, ettei tilanne voi pysyä pitkään sellaisenaan. Reindal ampuu laukauksia miehiä kohti, mutta hätäiset laukaukset ja heikot paikat tekevät siitä pelkkää hakuammuntaa. Sotilaiden suunnalta kuuluu huutoa ja käskyjä. Joku huutaa muita apuun. Vaikea sanoa, tapahtuuko sen suhteen mitään. Luoteja pamahtaa laivan reunaan. Koko tilanne on kaoottinen ja sekainen. Ja Reindalin ase on pian tyhjä. Mies ärähtää ja painautuu matalaksi samalla, kun alkaa haparoida otetta heidän varusteistaan. Jossakin niiden joukossa on lisää luoteja, mutta nyt ei tosiaan olisi aikaa haparoida sen kanssa. Muillakaan ei ole montaa laukausta ammuttavana. Eikä Colna osoita mitään merkkejä, että työ olisi tulossa valmiiksi...
<spyrreh>: Cathryn oli eittämättä mukavuusalueensa rajoilla tuliaseiden suhteen, mutta kapine ei lopulta ollut vaikeaselkoinen jos tiesi näistä yhtään mitään. Pimeässä oli vaikea sanoa osuivatko hänen laukauksensa mutta tätä tuskin oli edes aikaa jäädä miettimään kun hän puristi liipasinta kerran toisensa jälkeen... kunnes vastaukseksi saatiin vain ontto naksahdus. Reindal tapaili jo kiroten lisää ammuksia ja Cathrynkin joutui pudottamaan kiväärin käsistään. Hän oli painostavan tietoinen kuinka selkeä kohde he olivat, varsinkin jos sotilaat pääsisivät lähemmäs, ja minkä tahansa nopean ratkaisun tarpeessa nainen tarrasi hätäisesti jouseensa. Nuoli suhahti kohti pimeässä liikkuvia hahmoja, yksi toisensa jälkeen. Oli voitettava vielä aikaa... jotenkin.
<Sunbaron>: Muutamat luodit on nopeasti ammuttu, ja seuraavaksi alkaa singota jo nuolia. Reindal luo naiseen jokseenkin kyseenalaisen katseen. Mutta lopulta heillä ei totta puhuen taida olla juuri tämän parempiakaan vaihtoehtoja. Kunhan sotilaat vain pysyvät loitolla tarpeeksi kauan, muulla ei ole väliä. Sotilaat ovat kuitenkin selvästi jo tajunneet, ettei kolmikolla ole enää juurikaan luoteja ammuttavaksi. Muutama mies lähtee koukkaamaan sivustaan, vaikka yrittääkin samalla pysyä matalana nuolien varalta. Reindal sadattelee samalla kun yrittää parhaansa mukaan etsiä luoteja kaiken muun joukosta. Ainoa, jolla on edelleen jotakin jäljellä, on Alard. Vanha sotilas tunkee uusia luoteja aseeseen taskujensa pohjilta. Edelleenkään tämä ei paljasta sen suurempia tunteita. Jollakin ilveellä vanha sotilas on tyyni tämän kaikenkin keskellä. "Tässä sitä ollaan!" Reindal ärähtää. Luoteja ei ole missään nyt kun niitä pitäisi löytyä. Eikä miekalla tee mitään tähän hätään...
<spyrreh>: "Älä kyräile vaan lataa!" Cathryn töksäytti jousensa jännittämisen lomasta. Hän ei keksinyt muutakaan kuin yrittää epätoivoisesti pitää joukkoa loitolla vaikka nuolin, vaikka jousi ei hyvällä tahdollakaan ollut yhtä nopea kuin tuliase... saati tehokas. Hän ampui pimeään, mutta väkisinkin ylivoima alkoi levittäytyä ja hivuttautua lähemmäs. Vain hän ja viileä Alardkaan tuskin pystyisivät pidättelemään näitä kauaa... "Colna! Ne tulevat!" katti sähähti kajuutan suuntaan, joutuen sitten rivakasti sihtaamaan jousensa kohti sivustaan luikkivaa sotilasta. Hänen nuolensakaan eivät riittäisi loputtomiin... "Katso minun laukustani! Jossakin pohjalla!" nainen kehotti vilkaistuaan hätäisesti Reindalin edistymistä. Asetelma alkoi sulkeutua heidän ympärilleen kuin ansa.
|
|
|
Post by spyrre on May 7, 2018 0:22:14 GMT 3
<Sunbaron>: Lopultakin Reindalin sormet löytävät kaiken muun seasta luoteja. Hän ähkäisee ja kiskaisee aseensa auki. Pienten ammusten tunkeminen mutkikkaaseen aseeseen tässä pimeässä on yhtä sähläystä. Ainoa onni onnettomuudessa on, että pistoolinluodit on helppo erottaa kiväärinluodeista. Siltikni niitä pitää survoa ja säheltää. Läheltä viuhuvat luoditkaan eivät auta. "Siinä!" mies ähkäisee ja sysää pistoolin Cathrynin suuntaan, onnettoman jousen tilalle. Saman tien hän kahmaisee naisen sivuun viskatun kiväärin käsiinsä ja alkaa parhaansa mukaan ladata sitäkin. Vanhat luodit ulos, uusia tilalle. Aivan yhtä tuskaista kuin äskenkin... Ainoa onni onnettomuudessa lienee, ettei sotilaillakaan ole loputtomiin luoteja, eikä aseiden lataaminen ole sen helpompaa näillekään. Tulitus helpottaa edes hieman, kun osa miehistä joutuu keskittymään aseidensa lataamiseen. Missään kohtaa laukaukset eivät kuitenkaan lopu... "Ne kiertävät selustaan!" Alard ärähtää Cathrynin suuntaan. Osa miehistä, joita tämä äskettäin ahdisti jousellaan, on tosiaankin kaikesta huolimatta rynninyt vesirajaan, veneiden suojaan. Osa makaa osuman saaneina matkan varrella, mutta muutama on silti päässyt sivustaan. Se ei tiedä hyvää... "Ei tämä vielä ole valmis! Hoitakaa hommanne!" Colnan ärähdys kuuluu kajuutasta. Ja yhä vain luoteja napsahtelee...
<spyrreh>: Taistelu sai nopeasti epätoivoista särmää kun he jäivät selkänsä seinää vasten joen rantaan... ellei koko touhu ollut ollut sellaista alusta saakka. Cathryn ampui nuolen toisensa jälkeen ehtimättä miettimään enää mihin osui ja miten pahasti. Varovaisuuden aika oli jo armotta ohitse.... Kun Reindal viimein kuumeisen hetken jälkeen tyrkkäsi hänen suuntaansa ladatun pistoolin, ei kiitoksille ollut aikaa. Petomainen nainen pudotti jousensa veneen pohjalle ja veti aseen käteensä. Saamatta tuskin henkäystä armonaikaa havahdutti Alardin varoitus hänenkin huomionsa, ja kissa käänsi ääneen kiroten katseensa kohti veneiden suojaan livahtaneita hahmoja. Colnan vastauskaan ei luvannut ainakaan pikaista pakoa, eikä kissankaan auttanut kuin siristää silmiään hämärässä ja sihdata uuteen suuntaan odottaen tilaisuutta. Jo alkuunsa hupenevat luodit saattoi lähes tuntea, mutta ei tainnut olla varaa säästelläkään nyt.
<Sunbaron>: Reindal tunkee kivääriin muutaman luodin. Täyteen sitä ei ehdi ladata, sillä vähentyvä vastarinta selvästi vain rohkaisee sotilaita; miehet hakevat jo parempia paikkoja osittain esillä. Alardkin painautuu pakon edessä alas ja alkaa hapuilla itsekin luoteja. On pakko nousta ampumaan. Reindal kohottautuu, mutta horjahtaa saman tien alas kun jysähtää. Isku tempaisee kypärän vinoon ja heittää maihin. Hetkeen ei näy tai kuulu mitään. Tosimaailma ja pakottava tilanne kuitenkin kiskovat nopeasti takaisin jonkinlaiseen tolkkuun. Päätellen siitä, miten mies kiskoo itsensä uudelleen pystyyn, laukaus vain napsahti kypärään. Hän ampuu laukauksen ja toisenkin puolitolkuissaan miesten suuntaan. Vaikea sanoa, onko joukossa osumia. Ainakin se hillitsee sotilaita hieman. Äkkiä haparoivaan katseeseen osuu jotakin pahaenteistä. Suurempi hahmo muiden keskellä. Ihminen se ei ainakaan ole. Sekasorron läpi lähestyy jotakin pahempaa. Kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi... "Vaikeuksia tulossa!" Reindal ärähtää yrittäessään saada hahmoon sihtiä. Luodit tuskin tulevat auttamaan, mutta parempi ainakin yrittää...
<spyrreh>: Vaikka vastatulikin oli harventunut, oli veneen reunan yli kurottelu silti vaarallista... ja nopeasti tämä havainnollistuikin kun ampumaan nouseva Reindal iskeytyi jaloiltaan. Cathryn ähkäisi ja käänsi jo hälytettynä katseensa olkansa ylitse, kuitenkin nähden helpotuksekseen miehen kömpivän takaisin jaloilleen. Tämä sai riittää juuri nyt, ja kissamainen nainen soi itselleen vain hiljaisen henkäisyn ennen kuin pyörähti takaisin kohti veneiden luona luikkivia hahmoja, entistä varovaisempana. Luoteja sinkoili jo aivan liian läheltä heitä kaikkia, pakottaen hänetkin tuon tuostakin painautumaan kiroten suojaan. Siltikin, hyökkääjiä oli vain pidäteltävä... Reindalin varoitus sai Cathryninkin vilkaisemaan rivakasti kohteestaan keskemmäs mellakkaa, ja hänen silmänsä laajenivat kun niihin osui kookas, eittämättä pahaenteinen hahmo. "Olisihan se pitänyt arvata" nainen sähähti. Ajatukset kiisivät kuumeisesti kaaoksen keskellä. "Tuota emme kyllä luodeilla kaada! Sitä... sitä pitää... viivyttää jotenkin!" Sävy kieli että hän tiesi itsekin kuinka hatarilta hänen sanansa kuulostivat, mutta... oliko tehtävissä muutakaan? Hätäisesti hän antoi katseensa sinkoilla röttelöiden ja joentörmän yli, mittaillen hahmon etäisyyttä. Oli kai ollut liikaa toivottu että he olisivat jo muualla kun paikalle eksyisi jotakin muuta kuin pelkkiä sotilaita....
<Sunbaron>: Reindal on vähällä heittää Cathrynin suuntaan epämääräisen vilkaisun, mutta keskittyy kuitenkin olennaiseen. Luodeista tuskin on tosiaan paljoakaan toivoa, mutta joukkiolla ei totta puhuen ole mitään muutakaan, millä pidätellä mitään tällaista. Mutta ei auta valittaakaan... Reindal ampuu laukauksen kivääristään uskaliasta sotilasta kohti (mikä joko osuu tai ainakin hätistää tämän takaisin suojaan), ennen kuin huomaa ammusten olevan taas lopussa. Hän ärähtää ja vetäytyy taas suojaan, haparoiden lisää luoteja. Alard kuitenkin tarraa häntä äkisti hartiasta. "Unohda se. Keskity tuohon!" vanha sotilas ärähtää, viittoen suuren hahmon suuntaan. Kalvakka mies ei väitä vastaan, vaan sysää turhanpäiväisen kiväärinsä sivuun ja jättää sotilaiden painostamisen Alardille. Epäinhimillinen ilmestys lähestyy, ja veneen laidan takaa hän erottaa jo aivan tarpeeksi hyvin mistä on kyse. Pitkä, kelmeän, epäinhimillisen lihan hahmo tarpoo eteenpäin yhtälailla pitkä ja rujo ase kourassaan. Langenneen valtakunnan ritari lähestyy venettä piittaamatta ympärillä käydystä taistelusta tai luodeista. Miehet väistävät sitä saman tien. Se ei kuitenkaan hyökkää saman tien veneelle, vaan pysähtyy kuin tarkkailemaan tilannetta. "Velho haluaa teidät takaisin linnakkeeseen. Tulkaa sovussa, niin tämä menee helpommin", Azardin ritari toteaa. Ääni on tukahtunut, eivätkä laukaukset ja huudot ympärillä tee siitä ainakaan yhtään helpompia ymmärtää. Epäinhimillinen ilmestys ei tunnu juurikaan murehtivan asiasta. Osa sotilaista on tosin lopettanut ampumisen muutenkin. Silti tilanne on vähintäänkin kaoottinen...
<spyrreh>: Harveneva tulitus ei suoranaisesti ollut suurikaan helpotus kun sotilaat väistivät epäinhimillistä hahmoa, joka harppoi taistelukentän poikki. Tämän ei selvästikään tarvinnut piitata mistään ympärillään, varsinkaan mitättömistä luodeista, ja Cathryn kirosi jälleen hampaidensa lomasta kun olento seisahtui hetkeksi yhtä välinpitämättömänä kuin aina ennenkin. "Olisin mielummin nähnyt vaikka sen peltipurkin" hän sihahti kyräillessään hahmoa epäluuloisesti. Hänen puristamansa ase tuntui äkkiä suorastaan surkealta lelulta, ja nainen osasi arvata kokeilemattakin ettei pistooli saisi tähän olentoon aikaan mitään. Tämä puolestaan piteli käsissään taas omaa kammottavaa asettaan... Nainen ei voinut olla kohottamatta hieman kulmiaan kun ampumisen tai hyökkäämisen sijaan ilmestys sen sijaan puhui. Ilmoitus oli sävystään huolimatta ilmeinen käsky, joka sai naisen kiristämään hampaitaan... mutta ehkä se, että olento puhui eikä hyökännyt heti oli edes... jotain? "Velho? Mitä kirottua se oikein haluaa? Emme tule sinne ammuttaviksi!" hän ärähti reunan ylitse, pälyillen vaivihkaisen kuumeisesti ympärilleen. Jokainen hetki jonka olento viivytteli soi hetken lisää aikaa Colnalle.... joka taisi olla juuri nyt heidän ainoa toivonsa.
<Sunbaron>: Suuresta, rujosta hahmosta on mahdotonta lukea minkäänlaisia ilmeitä tai aikeita. Hetken perästä se kuitenkin katsahtaa ympärilleen ja heittää ilmoille yhden ainoan komennon: "Tuli seis." Suurin osa sotilaista tottelee varsin nopeasti. Sivummalle jäänyt, näitä varsinaisesti komentanut mies kyräilee tätä vaitonaisesti, mutta ei tohdi väittää vastaankaan. Hetkeksi tilanne rauhoittuu edes hieman. "Velho haluaa teidät takaisin linnakkeeseen. Muulla ei ole väliä", ritari toteaa. Sitten se pamauttaa pitkän aseensa perän maata vasten. Kapistus on kuin jokin valtava keihäs, mutta sen kärki on selvästikin viety jostakin konehirviöstä. "Ikävä kyllä teidän aikomuksillanne ei ole väliä. Tulkaa tai tulen hakemaan", ilmestys lausuu vielä viimeiset sanansa. Reindal hivuttaa jo kättään kohti omaa asettaan. Pelkkiä muodollisuuksia, loppujen lopuksi...
<spyrreh>: Vaikka olikin kalastellut sanoillaan, Cathryn tuskin oli odottanut tähän sen kummempaa vastausta. Siltikin, vain lyhyt käsky olennon suunnalta riitti lopettamaan viimeisetkin luodit, kaikesta kyräilystä huolimatta. Mustaturkkinen nainen kirskautti hampaitaan ja vilkaisi epätietoisesti yhtälailla varautunutta Reindalia. Oli kyse mistä oli, heidät ilmeisesti haluttiin kaikesta huolimatta elossa... hän ei ainakaan kyennyt epäluulostaan huolimatta uskomaan että valkea olento olisi vaivautunut vilunkiin. Ei sillä, että tämän olisi edes tarvinnut. Oli aivan ritarista itsestään kiinni koska tämä voisi vain harppoa toteuttamaan aikeensa, eikä katti ollut alkuunkaan varma millä he olisivat estäneet tätä. Nainen kiristi manaten hampaitaan ja heitti jälleen yhden kuumeisen katseen kohti kajuuttaa kun olento soi viimeisen komennuksensa. Hän irvisti, viittoen sitten vaivihkaa pidättelevästi muille. Luodit tuskin edes pidättelisivät ilmestystä muutenkaan. "Me... odota! Älkää ampuko!" hän ähkäisi lopulta, ja kohottautui sitten varautuneesti suojastaan. Hän pudotti pistoolin näkyvästi kädestään ja hivuttautui sitten varautuneesti veneen reunalle, vaikkakin ilmeisen epäluuloisesti. "Ne aikoivat lähettää meidät suoraan kuolemaamme! Olisiko meidän pitänyt vain jäädä ottamaan se vastaan? Varsinkin sen jälkeen kun nuo antoivat niiden kurkunleikkaajien vain viedä pojankin suoraan muuriensa sisältä!" hän töksäytti terävästi. Rehellisesti hänen mahdollisuutensa neuvotella yhtään mistään olivat varmasti olemattomat eikä hän muuta uskonutkaan. Mutta ehkä jos hän onnistuisi edes viivyttelemään... Oli kai toivottava että heidät tosiaan haluttaisiin elossa, hän oli suorastaan kuumottavan hyvä maali juuri nyt.
<Sunbaron>: Osa sotilaista tähtää tiukasti naista, kun tämä äkkiä astuukin esiin. Kukaan ei ammu saman tien, mikä lienee jo pieni ihme itsessään. Niin Reindal kuin Alardkin tarkkailevat tilannetta varuillaan. Reindal ei kuitenkaan seuraa toisen esimerkkiä, vaan hakee laidan takana edelleen asetta käsiinsä. Se löytyy nopeasti... kuten jotain muutakin. Jotakin, mistä saattaisi olla jopa jotakin apua. Mutta ensin on kaiketi katsottava mitä tästä edes tulee... "Minulla ei ole sanottavaa siihen. Te tulette tai minä vien teidät. Ja sitten minä jatkan matkaani", ritari toteaa aivan yhtä mitäänsanomattomasti. Se lähtee astelemaan kohti naista. Ilmestys ei selvästikään aio alkaa keskustelemaan mistään oikeutuksista tai vaihtoehdoista - saati sitten antaa sellaista heille. Samaan aikaan, yhtäkkiä, vene kolmikon alla lopulta herää henkiin. Moottori ärähtää ja vene nytkähtää. Jostakin sotilaiden joukosta kajahtaa tyrmistynyt huudahdus. "Köydet irti!" Colna ärähtää kajuutasta. Vene tempoo yhä kiinni laiturissa. - Sotilaat empivät hetken, mutta Azardin ritari ei hämmenny. Se harppaa venettä kohti pelottavan nopeasti - ja samaan aikaan jotakin lentää laidan takaa. Reindal päästää kranaatin sokan putoamaan kädestään. Pommi kolahtaa rujoa ilmestysta vasten, ja silmänräpäystä myöhemmin räjähdys leikkaa sen näkyvistä. Se kaatuu savun ja leimahdusten keskellä... joskin on vaikea sanoa, miten paljon se sitä todella hetkauttaa...
<spyrreh>: Cathryn eittämättä laski sekunteja noustessaan esille, ja yllättyi aavistuksen jokaisella uudella hetkellä kun häntä ei ammuttu. Mikään tästä ei kuitenkaan ymmärrettävästi saanut petomaista naista ainakaan rentoutumaan, päin vastoin. Hän jännittyi hiljaa entisestään kun olento harppasi määrätietoisen hetkahtamatta heitä kohti, selvästikään aikomatta edes harkita mitään sen enempää. Ja sitten, kone heidän allaan äkkiä jyrähti. Nainen ei voinut olla horjahtamatta ja ähkäisemättä kun vene nytkähti eloon, mutta yllätys jäi lyhytaikaiseksi. Tämä oli juuri se mitä he olivat odottaneet. Samaan aikaan kun ritari astui nopeasti heitä kohti Cathryn pyörähti kannoillaan ja loikkasi takaisin laidan ylitse, hapuillen samalla miekkaansa. Hän ei ollut ehtinyt seurata sen tarkemmin mitä Reindal oli suunnitellut piilossaan mutta kun tämä äkkiä viskasi jotakin kädestään kohti rantaa, osasi hän jo arvata mistä oli kyse. Räjähdys ravisteli tärykalvoja, mutta ei ollut aikaa hidastella. Korvat soiden ja huojahdellen Cathryn harppasi venettä pitelevälle köydelle ja sivalsi tätä miekallaan. Hän ei tiennyt mitä kranaatti oli saanut aikaan, eikä hän rehellisesti halunnut jäädä katsomaan... "Irti! Mene! Nyt!" hän ärähti alas kajuuttaan köyden irrotessa. Nyt oli mentävä ja samantien!
<Sunbaron>: Sekaannuksen keskellä veneen moottori ärjyy. Lopulta se nytkähtää liikkeelle nopeasti ja varoittamatta. Vauhti saa itse kunkin horjahtamaan reunaa vasten. Mutta enää mikään ei pidättele sitä, ja se kiihdyttää mustia vesiä kohti. Jokin on kuitenkin sitä nopeampi. Jokin valtava lentää ilman halki nopeammin kuin uskoisi millään tapaa mahdolliseksi, ja rysähtää veneen perään niin että se vavahtaa ja tutisee. Reindal ehtii hädin tuskin edes pystyyn tai tajuamaan mikä heidän keskellään on. Edes hän itse ei ollut uskonut kranaatin todella tekevän ritarista selvää... mutta hän oli sentään olettanut, että sillä olisi kestänyt muutama hetki toipua. Alard ehtii ähkäistä ja kääntää kiväärin valtavaa, käsivarren mitan päässä seisovaa kammotusta kohti. Sitten valtava koura kuitenkin kiertyy aseen ympärille ja kääntää sen sivuun vaivatta. Ritari käryää ja sen kelmeä liha on revitty auki. Sen sisällä on kuitenkin vain sitä samaa. Se tihkuu haisevia nesteitä ja sykkii. Vene etääntyy rannasta, mutta epäinhimillinen olento seisoo silti heidän keskellään vääjäämättömänä kuin kuolema. "... mahdollisuuden..." se kirahtaa sisuksistaan katkonaisen sanan, ennen kuin riuhtaisee aseen Alardin käsistä ja iskee sen säpäleiksi veneen reunaa vasten.
<spyrreh>: Mustaturkkinen nainen ehti hädintuskin tarrata veneen laitaan kun kapine kiisi liikkeelle. Äkillinen tempaisu oli vähällä kiskaista hänet jaloiltaan mutta kaikeksi onneksi ketterä kissa onnistui olemaan lennähtämättä jokeen... vaikkakin henkeään haukkoen. Hetken aikaa vaikutti siltä että vene kiisi vapauteen synkkää jokea myöten... mutta sitten jotakin raskasta jysähti kannelle saaden koko kapineen tärähtämään uudestaan. Cathryn sihahti ja pyörähti ympäri tyrmistyneenä, jännittyen väkisinkin hetkeksi tuijottamaan äkkiä heidän keskellään kohoavaa hahmoa. Hänellä ei ollut aavistustakaan miten massiivinen olento ammottava haava itsessään oli ehtinyt kyytiin... mutta siinä se vain oli. Käänne oli tarpeeksi kammottava saadakseen kissankin hyytymään hetkeksi... mutta sentään vain hetkeksi. Olento väänsi Alardin aseen vaivatta sivuun iskien tämän säpäleiksi, joka viimein säpsähdytti naisen tyrmistyksestään. Ties mistä hulluudesta adrenaliini kuohahti, ja nurkkaan ajetun eläimen vimmalla hän kiskaisi sähähtäen toisenkin miekkansa vyöltään. Järjellä olisi epäilemättä ollut paljonkin sanottavaa siitä kuinka paljon hyötyä jostain tällaisesti olisi tätä hirviötä vastaan, mutta sille ei nyt ehditty suomaan huomiota. Hurjasti ja miettimättä hän syöksähti olentoa kohti ja sivalsi kaikin voimin kohti auki revennyttä kelmeää lihaa. Kaiketi oli vielä olemassa epätoivoinen ajatus siitä että jo kärsinyt ruho horjahtaisi saadessaan lisää runnomista, mutta.... rehellisesti hän tuskin mietti juuri nyt niinkään pitkälle.
|
|
|
Post by spyrre on May 7, 2018 22:58:45 GMT 3
<Sunbaron>: Koko kaoottinen tilanne repeää raivoonsa aivan liian pienessä tilassa ja aivan liian nopeasti. Cathryn hyökkää sivustasta sapelit heiluen. Reindal ei ehdi miettiä sen enempää, vaan kiskaisee oman, raskaanpuoleisen aseensa ylös ja iskee myös kelmeää ritaria kohti. Alard sen sijaan vetäytyy veneen reunaa vasten, mutta kenelläkään tuskin on aikaa paheksua tätä saati sitten otsaa väittää, että tämän vastustajan tieltä perääntymisessä olisi mitään pelkurimaista. Valtava, kelmeä kammotus kahden soturin välissä iskee hyökkääjiään vastaan. Sillä ei ole mitään asetta, mutta se iskee silti pelkän kouransa Reindalin aseen tielle - eikä epämuodostunut liha taivu terän edessä. Samaan aikaan se huitaisee selustaansa yrittävää kissaa kohti rajulla pyyhkäisyllä, enemmänkin paiskatakseen koko naisen sivuun kuin torjuakseen. Reindal yrittää harpata saman tien lähemmäs ja iskeä kouran ohitse, mutta kohotettu ase kääntyy pakon edessä torjuntaan, kun sama valtava koura pyyhkäisee murskaavalla voimalla päin. Käsien läpi iskevä voima on huumaava, vähällä paiskata sivuun, eikä hän voi muutakaan kuin kohdata sen suoraan. Tilaa väistämiseen tai liikkumiseen ei ole tarpeeksi...
<spyrreh>: Kenelläkään tuskin oli nyt aikaa tai rahkeita sättiä pois pahimman tieltä pyrkivää Alardia. Rehellisyyden nimissä olisi itse kukin varmasti hyvin mielellään tehnyt samoin, mutta moista ylellisyyttä ei nyt suotu. Soturikaksikko iski päin kelmeää hahmoa epätoivon vimmalla, johon olento samantien vastasikin. Jonkin näin valtavan ei olisi mitenkään pitänyt liikkua näin nopeasti, mutta ritari iski kätensä vaivatta molempien hyökkäysten tielle. Cathryn ehti tuskin tajuta pitkän raajan iskevän kohti... tosin, tilaa väistellä veneen kannella ei kuitenkaan olisi ollut tarpeeksi. Katista irtosi tyrmistynyt rääkäisy kun olento iski häntä vasten ja sinkosi naisen sinkosi naisen raskaasti kannelle. Veneen laita iski ilmat hänen keuhkoistaan ja hetken hänen oli pakko haukkoa henkeä valoläiskät silmissään tanssien. Moiseen ylellisyyteen nyt tuskin kuitenkaan oli aikaa. Cathryn siristi silmiään hammasta purren ja pyrki takaisin jaloilleen tiukentaen otettaan aseistaan. Reindal kamppaili parhaillaan ritarin kanssa... kukaties hänellekin tarjoutuisi jonkinlainen tilaisuus.
<Sunbaron>: Kukaties kranaatilla oli kaikesta huolimattakin ollut jotakin vaikutusta Azardin ritariin. Sen iskut eivät vielä olleet murskanneet Reindalia. Vähältä piti, ja jokainen jysähdys oli vähällä paiskata hänet veneen kannelta, mutta ainoastaan vähällä. Hän pakotti itsensä sivulle, suojaten itseään miten kykeni. Jälleen uusi jysähtävä isku oli vähällä saada hänet kaatumaan. Mutta hänen ei tarvinnut, kaikeksi onneksi, luottaa pelkkään näivettyneeseen ruumiiseensa. Reindal pakotti sisältään lisää myrkyllistä vimmaa ja voimaa, joilla puskea vastaan. Valkea ritari iski häntä vasten niin, että veneen kansi jalkojen alla valitti. Mutta tällä kertaa hän iski myös vastaan. Aseen hamara iski vasten kammotuksen kouraa vasten rutisten. Koura häilyi hetken paikoillaan, kuin turtuneeksi iskettynä, ja ärähtäen hän iski uudelleen sitä vasten, nyt teräpuolella. Ritari riuhtaisi kätensä pois silmänräpäyksessä, mutta ei tarpeeksi nopeasti. Kelmeä veri tursui sormentyngistä. Kukaties Reindal elätteli toivoa, että äkillinen vamma saisi hirvityksen empimään edes hetkeksi lisää. Kukaties epätoivo sai hänet harppaamaan eteenpäin ase koholla. Joka tapauksessa se kostautui hyvin nopeasti. Ritari ei ihmetellyt hetkeäkään, ennen kuin rysäytti silvotun raajansa suoraan häntä vasten. Tällä kertaa välissä ei ollut asetta. Vaikka iskussa ei ollutkaan yhtä paljoa voimaa, se riitti silti paiskaamaan hintelän miehen veneen reunaa vasten. Tarpeeksi lujaa, ettei hän olisi nousemassa hetkeen. Tarpeeksi pitkäksi aikaa, ettei asialla olisi enää mitään väliä...
<spyrreh>: Raivokas yhteenotto ravisteli venettä kun vielä henkeään haukkova nainen kiskoutui vaivalloisesti jaloilleen. Se varovainen toivo joka nosti päätään kun mies sivalsi olentoa rujosti runnottiin kuitenkin takaisin ruotuun samantien kun ritari tuskin hetkahti tätä. Mieskin iskettiin vaivatta sivuun,ja tämän myötä Cathryn joutui syöksähtämään jälleen liikkeelle. Hän tuskin ehti jäädä katsomaan missä kunnossa Reindal oli ponnistaessaan vielä jomottavan kehonsa villiin loikkaan, tällä kertaa matalammalta kohti hirviön jalkoja. Kaikesta päätellen terä puri olentoon vaikkakin huonosti... mutta heidän tuskin tarvitsikaan pystyä tappamaan ritaria. Jos tämä vain horjahtaisi kyydistä.... Vaikka tämäkin oli eittämättä paljon helpommin sanottu kuin tehty. Kissa syöksähti jälleen olennon sivustaan miten ahtaassa tilassa saattoi, iskien koko painollaan ja voimillaan teränsä toiseen jalkaan. Tämä ei kaiketi jättänyt hänellekään paljoakaan tilaa muuhun jos tämä ei toimisikaan, mutta... no. Tuskin hän olisi tällaista olentoa veneen kannella väistellyt muutenkaan...
<Sunbaron>: Ritari astuu kohti Reindalia, mutta saa nopeasti muuta mietittävää Cathrynista. Jalkaan työntyvä terä ei kirvoita siitä minkäänlaista merkkiä tuskasta tai edes todellisesta vahingosta - se ei edes varsinaisesti horjahda. Se kääntyy ympäri, riuhtaisten joko itsensä irti terästä tai koko miekan mukaansa. Ritarin koko etupuoli on edelleen kammottavalla tavalla auki raastettu, mutta umpeutumassa. Elämätön liha kuroo itseään jo kiinni. Ritari puolittain harppaa, puolittain potkaisee eteenpäin, yrittäen joko tavoitella kissaa tai ahdistaa tätä nurkkaan. Se nytkähtää kuin kouristellen, ja iskee äkkiä kuin ruoska, tavoitellen tätä nyt nyrkillä. Liikkeet ovat nopeita ja arvaamattomia...
<spyrreh>: Terät purivat kalvakkaan nahkaan vielä huonommin kuin nainen oli rohjennut pelätäkään, ja heidän kauhukseen sekin vahinko joka otukseen oli saatu, oli hyvää vauhtia katoamassa. Cathryn ei ehtinyt kuitenkaan jäädä punnitsemaan tätä nyt. Terät lähes tömähtivät pitkää jalkaa vasten saaden naisen itsensä ähkäisemään törmäyksen voimasta, ja sitten otus jo kääntyikin häntä kohti. Katti sihahti kun ritari kiskaisi toisen sapeleista hänen turrasta kädestään, ja harppasi sitten eteenpäin. Mustaturkkinen nainen sukelsi vaistonvaraisesti matalaksi ja sitten eteenpäin kun olennon sivaltava raaja iski häntä hipoen. Suuntia ei lopulta ollutkaan kuin yksi, kun veneenlaita oli lähes hänen takanaan. Hän sukelsi eteenpäin olennon iskun ja jalkojen ohitse yrittäen, ja iski jäljelle jääneellä terällään.
<Sunbaron>: Kukaties kissa on todellakin valtakunnan kirottua luomusta nopeampi, tai sitten se on edelleen kärsimänsä vahingon turruttama, mutta joka tapauksessa tämä pääsee livahtavamaan aivan sen iholle. Miekka leikkaa taas lihaa, mutta mitään näkyvää reaktiota se ei tunnu saavan aikaan. Ritari ei suinkaan lankea maahan, vaan kohottautuu pystyyn ja iskee suoraan alas nyrkillään kuin moukarilla.
<spyrreh>: Taistelu tuntui lähes silkalta epätoivoiselta huitomiselta kun sapeli sivalsi kelmeää nahkaa, mutta ei uponnut taaskaan pintaa syvemmälle. Cathryn ehti hädintuskin hoksata tämän kun ilmestys jo iski jälleen murskaavalla voimalla... ja tällä kertaa hän oli aivan olennon vieressä. Ilmavirta hälytti hänen aistinsa enemmän kuin mikään muu, ja tämäkin jätti tuskin silmänräpäyksen aikaa. Kissa sähähti ja ponnisti kauemmas epätoivon vimmalla, mutta tällä kertaa kostea veneenkansi ei enää pitänytkään jalan alla. Kammottavassa silmänräpäyksessä hän lipesi jälleen kun veneen kansi tärähti otuksen iskun alla. Ritari tuskin tarvitsisi kuin yhden edes suunnilleen osuvan iskun tehdäkseen lopun koko välikohtauksesta ja hän oli tuskallisen tietoinen tästä hapuillessaan kuumeisesti jonkinlaista otetta tilanteesta.
<Sunbaron>: Tällä kertaa ritari ei tuhlaa sanoja tai jää odottamaan. Cathryn horjahtaa, ja se seuraa perässä. Valtava hirvitys kiskaisee jalkansa ylös, mutta samaan aikaan joku kurottaa ulos veneen kajuutasta. Seuraa kova, metallinen jysähdys, ja äkkiä ritari horjahtaa taaksepäin. Keskeltä sen rintaa törröttää metallinen seiväs, melkein käsivarren mittainen. Colna heittää kantamansa aseen sivuun ja heittää ilmestykseen kapean katseen. "Heivatkaa se laidan yli! Tästä ei tule mitään!" epäihminen ärähtää, ennen kuin katoaa taas näkyvistä. Ritari tarttuu harppuunaan riuhtaistakseen sen saman tien irti, mutta se on syvällä - ja tiukassa. Ties mitä sen irti repiminen kiskoisi mukaansa. Edes se ei tunnu haluavan yrittää. Mutta ainakin se empii hetken. Samaan aikaan Reindal kiskoo itsensä lopulta takaisin pystyyn. Rinnassa jyskyttää ja päässä pyörii. Mutta makaamaan jääminen ei ainakaan tule päättymään hyvän...
<spyrreh>: Hetken aikaa Cathryn jo odotti massiivisen jalan vain murskaavan hänet alleen, mutta äkillinen pamahdus sai hänetkin säpsähtämään yllättyneenä. Olennon rintaan jysähti julma harppuuna, joka viimein ainakin hetkautti ritariakin. Cathryn keräsi hätäisesti ähkäisten jalat alleen ja ponnisti ylös, heittäen lyhyen katseen kohti takaisin kajuuttaan katoavan Colnan jälkeen. Jossain toisessa tilanteessa tähän olisi luultavasti vastattu jotakin pisteliästä, mutta nyt moiseen ei ollut aikaa. Ei sillä, että tilanne olisi ollut paljoakaan parempi nytkään. Ritari näytti empivän saamansa osuman suhteen, mutta oli vaikea uskoa että tämä olisi ollut kellistymässä tähän... Cathryn heitti kuumeisen katseen ympärilleen, hoksaten Reindalin kömpivän pystyyn taustalla. Mies näytti huteralta, mutta kenties... jos jollakin oli tarpeeksi rahkeita tempaista otus jokeen se oli kaiketi tämä... Cathryn kiristi otettaan miekastaan ja hapuili vyöltään tikaria toisella kädellään, ennen kuin harppasi jälleen kohti ritaria. "Mikset vain jätä meitä rauhaan? Pääsisit sinäkin helpommalla" sihahdettiin uhmakkaasti. Hän tuskin uskoi itsekään että sanoilla olisi vaikutusta... mutta ehkä ritari edes harhautuisi hoksaamasta Reindalia...
<Sunbaron>: Vene keinahtelee tyrskyillä, mutta ritari ei edes horjahtele - ei vaikka sen rinnasta törröttää valtava rautaseiväs. Hetken perästä se tuntuu pääseen tarpeeksi tilanteen tasalle, ja kääntää huomionsa taas Cathryniin. Eikä se taaskaan vastaa. Jos se nyt pystyisi muutenkaan. Kalpea ritari ei edes piittaa naisen puristamasta tikarista, vaan harppaa kohtaamaan tämän. Mutta sitten jokin saa sen taas horjahtamaan. Reindalin pitkä ase törröttää nyt sen niskasta. Terä melkein pilkottaa läpi etupuolelta. Sekään ei saa sitä kaatumaan, mutta ainakin siltä kestää taas hetki päästä takaisin tilanteen tasalle. Reindal ei jää odottamaan. Hän harppoo eteenpäin, yrittäen keksiä jotakin, millä kaataa voittamattoman oloinen hirviö. Totta puhuen vaihtoehtoja on jopa nyt... mutta ne eivät ole helppoja... "Cathryn! Pidä sitä aloillaan!" hän lopulta ärähtää. Jälleen kaikki on aivan liian heiveröisten oljenkorsien varassa...
<spyrreh>: Vaitelias ritari ei vastannut mutta tokaisu sai ainakin tämän huomion... mikä kaiketi olikin kaikki mitä Cathryn oikeastaan olettikin. Hän jännittyi kun olento astui vakaasti jälleen kohti, mutta äkkiä tämä horjahtikin jälleen. Reindalin ase oli brutaalisti lähes lävistänyt olennon ja näky sai naisenkin ähkäisemään, mutta nopeasti hän havahtui. Cathryn heitti rivakan vilkaisun Reindaliin voimatta olla irvistämättä tämän sanoille, mutta emminnälle ei ollut aikaa. Kiroten nainen pudotti lähes hyödyttömältä vaikuttavan miekkansa ja loikkasi sitten kohti horjuvaa olentoa. Ainoa mikä oli saanut mitään aikaan olivat tästä törröttävät keihäät. Hän tavoitteli kuumeisesti otetta rinnasta törröttävästä harppuunasta ja riuhtaisi kaikin voimin... tuskin ehtimättä edes punnitsemaan kovin tarkkaan mitä tekisi jos ei onnistuisi.
|
|
|
Post by spyrre on May 16, 2018 22:55:22 GMT 3
<Sunbaron>: Azardin valkea ritari ei selvästikään ole aikeissa murtua. Äkilliset iskut saavat sen horjahtelemaan, mutta kun Cathryn tarraa kiinni sen rinnasta törröttävästä harppuunasta, se kiertää oman kouransa sen ympärille järkkymättömällä voimalla. Samalla se kohottaa vapaan kouransa iskeäkseen kiusankappaleen taas sivuun. Cathryn ei kuitenkaan ole ainoa ritarin kimpussa. Reindal ärähtää samalla kun harppaa hirvityksen taakse. Myös hänen aseensa törröttää sen lihasta, ikä sillä ole käsiä tai huomiota pidellä kumpaakin. Luisevat sormet kiertyvät niskasta törröttävän varren ympärille. Ne näyttävät hinteliltä, mutta voimaa niissä silti on. Ähkäisten mies vääntää ja kääntää. Ritari nytkähtää taaksepäin, kun terä sen niskassa kääntyy ylöspäin, kiskoen hirvityksen takakenoon väkipakolla. Se yrittää huitaista taakseen, mutta Reindal pitelee ohjia. Piittaamatta valittavasta lihastaan hän kiskoo hirvityksen jaloiltaan terän varaan. Ritari sohii raivolla ja polkee kantta niin että laudat rutisevat, mutta se on kuin kala koukussa. Kukaties sen kurkkua puhki raastava, leveä terä ei tapa sitä, mutta ainakin se pitää sen paikoillaan...
spyrreh>: Jos tilanne olisi jäänyt tähän, olisi Cathryn saattanut hyvinkin olla pulassa kun massiivinen olento tarrasi vastaan ja kohotti sitten kouransa. Kissamainen nainen ei kuitenkaan ehtinyt pohtia tätä pidemmälle kun Reindalkin harppasi eteenpäin. Ritari reagoi tähänkin nopeasti, mutta kaksi hyökkääjää rajoitti selvästi tämän toimia. Nainen sähähti ja väänsi harppuunaa voimiensa takaa lähes olennossa riippuen. Olento oli kammottavan vahvaa tekoa... mutta äkkiä tämä alkoi kuitenkin kallistua taaksepäin. Cathryninkin silmät levisivät aavistuksen kun hän tajusi mitä tapahtui; jollakin ilveellä Reindal oli vääntämässä otusta jaloiltaan... ja oli vastoin odotuksia onnistumassa. Tämä oli kaikki, jolla oli juuri nyt väliäkään. Cathryn yritti hetken pitää otteensa mutta joutui lopulta päästämään irti olennon villisti tempovia raajoja vältelläkseen. Oli tämä kuinka vahva olikaan, edes se ei voinut paljoakaan roikkuessaan groteskilla tavalla ilmassa... vaikka edes tämä ei ollutkaan tappamassa sitä. "Nopeasti! Viskaa se kyydistä!" nainen ähkäisi, kaartaen sitten itsekin rivakasti huitovan ritarin taakse Reindalin avuksi. Luulisi ettei edes Azardin ritari saisi kiihdyttävää venettä enää kiinni jos päätyisi jokeen... toivottavasti?
<Sunbaron>: Reindal ärähtää. Kukaties se on myöntävä ääni, kukaties vain ponnistelujen synnyttämä murahdus. Joka tapauksessa hän tekee työtä käskettyä. Kädet ja selkä valittavat. Ritari on valtava, ja kukaties raskaampi kuin miltä edes näyttää. Mutta se on saatava veneestä, ja nyt alkavat olla viimeiset hetket käsillä. Hän vääntää ja ponnistaa. Liha repeytyy rujosti, kun koko valtava, kelmeä hahmo kääntyy ympäri kurkustaan törröttävän terän varassa. Se potkii, huitoo ja tursuu haisevia nesteitä, mutta käden ulottuvilla ei ole ketään, johon tarttua. Reindal ponnistaa reunaa vasten, mutta ärähtää uudestaan kun jalat ovat vähällä notkahtaa alta. Hän pakottaa ne lujiksi ja kiskaisee toisen polvensa reunan ylitse. Miksikään viskaamiseksi sitä ei voi sanoa, mutta väkipakolla runnomalla valkea ritari alkaa silti kääntyä veden ylle. Samalla se löytää kuitenkin kädensijan. Koura tarraa reunasta sellaisella voimalla, ettei hankala vääntäminen tosiaan ole irrottamassa sitä. Reindal ärähtää ja raastaa, mutta reunan puukin antaa enemmän myöten kuin kammotus...
<spyrreh>: Koko touhu näytti vähintäänkin makaaberilta, mutta alkoi viimein näyttää siltä että he saivat jonkinlaisia tuloksia. Cathryn harppasi kiroten taaksepäin villisti huitovan, valtavan kouran tieltä kun Reindal alkoi vaivalloisesti vääntää otusta veteen... mutta ritari ei selvästi ollut aikeissa luovuttaa vielä. Petomainen nainen jännittyi tajutessaan äkkiä olennon sormien tarraavan veneen reunaan niin että puukin rutisi tämän otteessa. Nainen ei ehtinyt jäädä pohtimaan syöksähtäessään kohti kannelle pudotettua miekkaansa, ja tarratessaan tähän. Hän sukelsi huitovien raajojen lomitse ja sivalsi reunaa puristavia sormia voimiensa takaa.
<Sunbaron>: Cathrynin miekka sivaltaa sormia vasten, mutta ne ovat kuin rautaa. Terä iskee niihin lovea, mutta ei katkaise niitä. Ritari vääntää vastaan, eikä Reindal voi muuta kuin painaa sitä takaisin. Raskaammalla aseella raajan kukaties saisi katki, mutta jos hän riuhtaisee sen irti, ritari on vapaa ja hetkessä pystyssä... "Väistä!" Alard ärähtää äkkiä sivummalta. Mies tunkee lähemmäs tilannetta kivääri käsissään. Ja ennen kuin ritari ehtii keskittyä vanhaan sotilaaseen, tämä survoo piipun suoraan railoon sen päässä. Ase ärjyy, kun mies vetää liipaisimesta kerran, kaksi, kolme, ja nopeasti neljännenkin kerran. Luodit uppoavat jonnekin. Ne eivät pudota kammotusta, mitä Alardkaan tuskin oli edes odottanut, mutta ne saavat sen silti horjahtamaan. Se putoaa hetkeksi takaisin kaidetta vasten, sormet yhä kiinni reunassa mutta nyt lipsuen. "Cathryn! Väännä se irti!" Reindal sihahtaa hampaidensa välistä. Hänen omat kätensä tuntuvat olevan putoamisen partaalla tästä runnomisesta...
<spyrreh>: Vielä tämän kaiken nähneenäkin Cathryn sävähti silti kun hänen miekkansa iski vasten lähes teräksisiä, kalpeita sormia. Oli absurdia että otus oli enää edes elossa, mutta se laittoi vielä hanttiin kovaa... ja olisi luultavasti uudestaan jaloillaankin jos vain saisi tilaisuuden. Hän sekä Reindal kamppailivat voimiensa takaa irrottaakseen tämän otteen mutta tuloksetta... kunnes äkkiä joku ärähti sivummalta. Cathryn oli lähes unohtanut Alardin hetkeksi eikä voinut olla yllättymättä kun mies harppoi heitä kohti. Hän ei rehellisesti ollut varma tekisikö tämän pitelemä kivääri paljoakaan, mutta vaihtoehdot alkoivat olla vähissä. Cathryn sihahti ja harppasi hieman sivuun kun vanha sotilas survaisi piipun olentoon ja laukaisi. Kerran toisensa jälkeen... suoraan sisään tämän kalloon. Otus ei nujertunut mutta horjui, joka sai petomaisen naisen valpastumaan nopeasti. Hän ei ehtinyt vastata Reindalille muuten kuin harppaamalla uudemman kerran laidalle ja iskien teränsä puuta puristavien sormien väliin. Hän iski koko painonsa miekkaa vasten hampaat irvessä, lähes veden päälle itsekin huojahtaen. Otus oli saatava irti nyt, tai... no. Ritari tuskin menisi samaan jekkuun toista kertaa.
<Sunbaron>: Niin mahdottomalta kuin se tuntuukin, valkea ritari alkaa taipua kolmen soturin edessä. Miekka pakottaa sen huterat sormet irti veneen reunasta, eikä mikään pitele sitä enää aloillaan. Eikä Reindal aikaile, vaan pakottaa viimeisillä voimillaan sen laidan ylitse ennen kuin se tokenee ja käy uuteen vastarintaan. Ritari katoaa lopulta mustiin tyrskyihin varsin koruttomasti. Vesi nielaisee sen ruumiin kaikessa hiljaisuudessa. Hetkessä se on kadonnut olemattomiin. Reindal kiskoo itsensä ähkien takaisin kannelle. Hänen kätensä ovat tyhjät; ase meni ritarin mukana. Mutta tekipä tehtävänsä. Hän lysähtää puuskuttaen istumaan.
<spyrreh>: Vaati raivokasta kamppailua ja vääntämistä saada olento hellittämään otteensa... mutta niin lopulta kuitenkin kävi. Kun lipsuvat sormet viimein irrottivat ehti Cathryn hädintuskin kavahtaa taaksepäin Reindalin ponnistaessa olennon reunan ylitse... ja sitten otus oli poissa. Joki kiskaisi ritarin sisuksiinsa niin nopeasti ja koruttomasti että vaati tovin edes sisäistää kamppailun olevan ohi. Raskaasti puuskuttava nainen tuijotti vielä hetkan reunan ylitse kuin peläten hirviön vielä jotenkin kiipeävän esille, kunnes viimein haparoi itsekin taaksepäin huterin jaloin. "En... en ainakaan näe sitä enää" petomainen olento ähkäisi lopulta. Hän siristi epäluuloisesti silmiään kuohuvan veden yli kohti rantaa, ennen kuin vajosi itsekin kannelle ja heitti katseen ympärilleen. "Oletteko kunnossa? Taisimme... taisimme onnistua."
<Sunbaron>: Reindal joutuu haparoimaan hetken ennen kuin saa vastattua. Alard astuu kaikessa hiljaisuudessa taas syrjempään. Loppujen lopuksi hänellä ei ole mitään kovinkaan järkevää sanottavaa sittenkään, kun hän lopulta onnistuu sanomaan sen. "Juuh", hän ähkäisee ja kiskoo itsensä takaisin pystyyn, nojaten yhä raskaasti laitaa vasten. Ympäristö alkaa hahmottua vasta nyt, kun hengissä pysyttely ei vaadi kaikkea huomiota. Ympärillä on häkellyttävän mustaa. Aluksi mies ei edes erota pientä kylää tai linnaketta, ennen kuin tajuaa niiden olevan enää valoläikkiä kaukana takana. Mitään yksityiskohtia ei enää erota, vain valot ja niiden heijastukset vettä vasten. Ympärillä on vain kylmää, mustaa vettä. "... taidamme olla selvillä vesillä", mies lopulta ähkäisee. Sitä on vaikea uskoa itsekään.
<spyrreh>: Tovin moottorin jylinän yllä riippui varautunut hiljaisuus kun itse kukin sulatteli uusinta käännettä, epäilemättä odottaen koska tästä paljastuisi jonkinlainen juoni. Näin ei kuitenkaan tuntunut olevan tapahtumassa, odotuksista huolimatta. Cathryn tasasi hengitystään vieläkin sapeliaan puristaen, kunnes viimein kohottautui itsekin jaloilleen. Hän silmäili hetken kohti rantaa, kunnes nyökkäsi Reindalin sanoille ja työnsi sapelinsa takaisin paikalleen. "Siltä näyttäisi. En usko että edes se ui näin nopeasti. Voikohan se edes hukkua tuonne?" mustaturkki puuskahti, jääden toisen tuntumaan silmäilemään mustaa, kuohuvaa vettä. Voipuneessa olemuksessa oli tiettyä uhmakkuutta, mutta rehellisesti voitonriemu ei ollut se ensimmäinen ajatus kaiken jälkeen... ja sen jälkeen mitä he olivat jättäneet peräänsä. Cathryn henkäisi ja pyyhkäisi ohimennen kädellään ainoaa vyöllään enää riippuvaa sapelia. "...se vei keihääsi. Ja toisen sapelini. Onneksi se jätti edes sen paremman" hän mutisi, kunnes huokaisi. Rautalinnoituksen valot ja röttelökylä etääntyivät hetki hetkeltä, kunnes nämä katosivat kokonaan pimenevään iltaan.
<Sunbaron>: Reindal kiskoo henkeä, mutta nyökkää kuitenkin Cathrynille. "Se jäi taakse, ja niin jää tämä paikkakin. Parempi pitää varamme kuitenkin. Ei tämä tästä ainakaan helpotu", hän toteaa, ennen kuin suoristautuu vaivalloisesti. Edessä on tosiaankin vielä aivan liian monta vaaraa... eikä heillä totta puhuen taida olla aavistustakaan, mitä ne tarkalleen ottaen edes ovat. Joka tapauksessa vene halkoo yötä, Colnan ilmeisen varmoissa käsissä. Mitään muuta tuskin on tarpeen enää tehdä - tai tehtävissä muutenkaan. Reindal vilkaisee jalkoihinsa jostakin ilmestynyttä Onnimannia ja tuhahtaa. Onpahan siinäkin yksi avulias, hyödyllinen toveri...
|
|