|
Post by TheWaltsu on Mar 25, 2014 20:11:27 GMT 3
<< Spyrrea odottaen >>
Waltsu kävelee metsässä puiden varjossa yrttejä keräillen. Hän oli ostanut uuden tummanruskean repun vanhalta mieheltä. Metsä oli pimeä, siellä oli kuusia sekä lehtipuita ja suota oli aina näkyvissä. Waltsu oli matkalla lammelle, joka oli ollut hänen piilopaikkansa pitkään. Lammelle oli vielä matkaa. Metsä tihentyi ja valo väheni. Waltsu kuulee ääntä takaansa ja ottaa jousensa ja nuolen repustaan. Hän kääntyy, mutta näkee vain katkenneen oksan. "Se oli varmasti vain peura" Waltsu sanoo hiljaa ääneen.
Lähempänä lampea, melkein näköetäisyydellä, Waltsu näkee karhun varjon. Hän kääntyy ja tajuaa karhun seuranneen häntä. Karhu oli melkein punaruskea ja sillä oli punertavat silmät. Waltsulla ei ole aikaa ottaa jousta tai miekkaa repustaan, joten hän turvautuu saappaassa olevaan puukkoon. Karhu yrittää lyödä häntä, mutta Waltsu kumartuu aloissa ja lyö puukkonsa karhun rintaan. Karhu kaatuu maahan kovaäänisesti. Waltsu jatkaa matkaansa. Hän näkee lammen. Lampi ei ole syvä ja sen pohjaa on helppo kaivaa. Aurinko ei koskasn paista sinne. Waltsu pysähtyy nähdessään sytytetyn nuotion ja kissamaisen humanoidin varjon. Hän tähtää jousellaan varjon yläpuolelle ja huutaa: "Kuka siellä?"
|
|
|
Post by spyrre on Mar 25, 2014 21:26:40 GMT 3
Räiskähtelevän nuotion valaisema pieni leiri suolammen rannassa ei ollut hankala erottaa hämärästä pidemmällekin, valon suorastaan kajastaessa sammaleisten ikivanhojen puidenrunkojen välistä. Kajossa erottui muitakin selviä leiriytymisen jälkiä kuten paistumaan liekkien ylle aseteltu jäniksenraato, maassa lojuva nuhruisemmanpuoleinen reppu... vaikka näiden sijaan seikka, joka varmasti ensimmäisenä kiinnitti saapujan huomion, oli kuitenkin tulen ääressä istuva viittaan kääriytynyt hahmo. Muukalaisen saapuminen ei tainnut tulla ainakaan täytenä yllätyksenä päätellen siitä kuinka nopeasti olennon kiiluvien silmien katse kääntyi miehen suuntaan kun tämä asteli lähemmäs, hahmon kurottaessa pikaisesti myös kätensä kohti vieressään makaavaa jousta.... tosin liike jäi kesken kun huudon kuullessaan pitkäkyntinen käsi pysähtyi lepäämään jousen kaarelle kuitenkaan asetta nostamatta. Mustan turkin peittämät, kissamaiset kasvot tuijottivat silmänräpäyksen verran laskelmoivina jousellaan sihtailevan muukalaisen suuntaan, kunnes olennon suunnalta kuului pieni puuskahdus.
"Minä voisin kysyä samaa, hmm? En sentään rynnistele metsistä aseita heilutellen keskelle ohikulkijoiden leiriä" naisen ääni tokaisi viimein, aavistuksen närkästyneenä siitä huolimatta että oli varmasti laittanut merkille kohti osoittelevan jousen. "Hmh. Et taida olla ryöväri, ethän? Mitä jos laittaisit tuon pois ennen kuin tapahtuu jotain ikävää?" tämä huomautti pienen punnitsevan silmäilyn jälkeen kohottaen merkitsevästi kulmiaan. Kissamainen nainen ei nostanut omaa asettaan.... tosin ei myöskään liikauttanut kättään poiskaan tämän tuntumasta niin kauan kun mies vielä osoitteli omallaan jousellaan. Kaikesta päätellen kissa oli saattanut varsin hyvin kuulla äsken pöheiköstä kantautuneen mekkalan, joka oli omiaan saamaan varovaiselle kannalle.
|
|
|
Post by TheWaltsu on Mar 26, 2014 16:28:44 GMT 3
Kuullessaan humanoidin puhuvan Waltsu heitti jousensa maahan. "Minä olen Waltsu, ammatiltani salamurhaaja. En ole roisto" hän huutaa kiiluviin silmiin päin. Waltsu käveli lähemmäksi nuotiota ja pysähtyi parin metrin päähän humanoidista. Hän nosti huppuaan ja näytti kasvonsa. Jousi oli vielä lähellä, jos humanoidi hyökkäisi. Waltsu tarkisti saappaansa. Puukko oli vielä siellä. Odottaen hetken hiljaa tuijottaen hän varmisti että humanoidi oli kissaeläin. Kissan lähellä oli jousi. Waltsulla oli huonoja kokemuksia kissaihmisistä, joten hän oli valmis juoksemaan. Se oli ehkä jopa löytänyt Waltsun piilopaikan. Kissaihmiset saattaisivat jopa löytää piilopaikan nopeasti.
Waltsu oli silmäillyt kissaa hetken ja kuunnellut tarkasti, jos kissa sanoisi jotain. Jos kissa oli puhunut Waltsun siirryttyä lähemmäksi, hän ei ollut kuullut sitä. Nyt vasta Waltsu tajusi, ettei tiennyt edes kissan nimeä. "Kysyn uudelleen: Kuka sinä olet?" hän kysyy ja odottaa vastausta...
|
|
|
Post by spyrre on Mar 26, 2014 17:26:26 GMT 3
Äkillisestä ilmaantumisestaan huolimatta mies ei tainnut ainakaan toistaiseksi käyttäytyä uhkaavasti vaikka ilmassa selvästikin leijui molemminpuolista varautuneisuutta. Mustaturkkisen kissan kiiluvanvihreiden silmien katse seurasi toisen liikkeitä kun muukalainen noudatti kehotusta pudottaen jousensa ja astuen sitten lähemmäs. Nainen itse ei varsinaisesti liikkunut paikaltaan edes nousematta ylös, vaikka ketterä olento tuskin tarvitsisi kuin hetken loikatakseen tarvittaessa jaloilleen. Vielä näin ei kuitenkaan tehty. Kissaihminen kallisti hieman päätään miehen esittäytymiselle, naputtaen mietteliääseen sävyyn sormiensa alla lepäävää jousta pitkillä kynsillään, ennen kuin viimein molemminpuolisen arvioivan silmäilyn jälkeen vastasi.
"Cathryn. Vain vaatimaton seikkailija." Mustaturkki tokaisi lyhyesti, pienen viivyttelyn jälkeen, kunnes pieni teräviä hampaita väläyttävä petomainen hymy käväisi olennon kuonolla tämän näyttämättä erityisen yllättyneeltä miehen epäluuloisesta suhtautumisesta. "Eikö tämä ole hieman outo paikka salamurhaajalle, hm? Toivottavasti et ole ainakaan minun pääni perässä" kysäistiin leppoisaan sävyyn, Cathrynin kuitenkin mittaillessa miestä katseellaan jättäen hieman epäselvään valoon oliko jälkimmäinen lausahdus puolittaista vitsailua vaiko ei. Tarkemmin katsottuna jousen lisäksi kissaihmisen lanteilla lepäsi myös asevyö, jolla näkyi viitan alta häivähtävän pari kiiltävien sapeleiden kahvoja. Vaatimaton seikkailija tai ei, oli tällä silti ilmeisesti hallussaan yllättävän laadukasta aseistusta tavallisen matkalaisen käsiin. Kieltämättä olentoa silti kiinnosti äkisti paikalle ilmaantunut muukalainen. Vaihvihkaa kissamainen nainen vilkaisi ympärilleen lammen rannassa ennen kuin palautti huomionsa odottavana takaisin toiseen. Tämä oli tainnut huomata aiempia jälkiä oleskelusta tällä paikalla, ja taisi parhaillaan vetää omia johtopäätöksiään. Joku oli kenties piileskellyt täällä suon laidalla... kenties se oli tämä salamyhkäinen pensaikoista ilmaantunut hiippari?
|
|
|
Post by TheWaltsu on Mar 26, 2014 18:01:52 GMT 3
Kissaihminen Cathryn vaikutti ihan tavalliselta seikkailijalta... Ennen kuin Waltsu huomasi sapelit. Hän oli salamurhaajan työssään tappanut kissaihmisen ja saanut haavoja kasvoihinsa sekä käsiinsä. Eikä siitä edes maksettu paljoa... Waltsu ei pitänyt siitä että tuntemattomat olivat hänen piilopaikksnsa lähellä. Uskaltaisiko Waltsu kertoa salaisuutensa kissaihmiselle? Ehkä, mutta mitä tämä Cathryn tekee keskellä metsää? "Mitä minä täällä teen? Olen keräämässä yrttejä rohtoihini. Mitä sinä täällä teet?" Waltsu kysyy jousen laatua tutkien...
<< Jäi vähän lyhyeksi, sormet jumissa >>
|
|
|
Post by spyrre on Mar 26, 2014 20:29:36 GMT 3
"Hmmh. Rohtoja salamurhaajalle. Kaikkea sitä kuulee." Cathryn vastasi aavistuksen skeptiseen sävyyn, leppoisan olemuksen kuitenkaan hetkahtamatta paljoakaan päällisin puolin. Kieltämättä tällä oli omat epäilyksensä näiden "rohtojen" suhteen toisen olemuksen perusteella, mutta nainen ei kaiketi nähnyt tarpeelliseksi tuoda ajatuksiaan ilmi ääneen, vaikka tämä saikin kissaihmisen varautuneeksi. Syystä tai toisesta mies ei tuntunut pitävän hänen läsnäolostaan täällä vaikka ei tätä suoraan sanonutkaan. Nainen alkoi kieltämättä muodostaa omaa teoriaansa jo tästäkin, ottaen huomioon jäljet joita hän oli havainnut lammen rannassa. Oliko tällä muukalaisella meneillään jotain salamyhkäistä?
"Minä? Olen vain... läpikulkumatkalla. Tosin, olisin kaiketi voinut valita reittini paremminkin. Tässä paikassa on jotain pahasti vialla" nainen totesi viimein, irrottaen lopulta punnitsevan katseensa miehestä vilkaistakseen vaihteeksi yleisesti maisemaa ympärillään jääden silmäilemään hetkeksi vedenpintaa mietteliäästi. "Hm, en tiedä. Jouduin jo tällä matkalla huitomaan kimpustani elukan jos toisenkin... susia ja sellaista. Tämä... ei ole normaalia. Kenties vedessä on jotain vikaa, ajaa ne hulluksi. Sinäkin taisit huomata jo saman?" Vihreä katse palasi takaisin mieheen, yrittäen päätellä tiesikö tämä asiasta jotain. Siitä ei ainakaan päässyt mihinkään että koko mystisen pimeässä metsässä suonsilmäkkeineen oli jotain hyvin pahaenteistä.
|
|
|
Post by TheWaltsu on Mar 26, 2014 21:05:43 GMT 3
Kuunnellessaan kissaihmistä Waltsu huomasi unohtaneensa tuhota jalanjälkensä rannasta. Hänen nyt viimeistään pitäisi kertoa piilopaikastaan Cathrynillekkin. "Hyvä on. Olet älykäs. Tämä lampi on piilopaikkani. Pidän täällä osan rahoistani ja..." Waltsu tajusi paljastaneensa kaiken. Piilopaikan tarkkaa sijaintia lukuunottamatta. Hän ei voi ymmärtää olevansa niin tyhmä. Hän tajusi kissaihmisen tajunneen täällä tapahtuvan outoja. Kissaihminen tajusi kaiken muunkin. Oli aika kertoa kaikki.
"Vesi ei saa eläimiä hulluksi, vaan vedessä kasvavat kasvit. Ne saastuttavat veden. Minä löysin tämän paikan tullessani tänne kotoani pohjoisesta. Ennen kuolemaani minä haluan tietää, kuka tappoi sukuni. Nyt tarkoitukseni oli ottaa yrttejä ja rahani mukaani ja palata pohjoiseen. Tuntemattomasta syystä haluan sinut mukaani. Mitä haluat?" Waltsu sanoi yllättäen itsensä. Hän jopa sanoi haluavansa ottaa tämän kissaihmisen mukaansa kotiseudulleen, mutta miksi? Waltsu haki jousensa, pysähtyi jousen kohdalle ja odotti Cathrynin vastausta...
|
|
|
Post by spyrre on Mar 26, 2014 22:09:25 GMT 3
Mies onnistui yllättämään jopa viileähermoisen kissaihmisenkin, tämän odottamatta toisen heittäytyvän äkkiä näin suorasukaiseksi. Cathryn kallisti päätään muutaman hämmentyneen silmienräpäytyksen keralla kuunnellessaan, mutta varsin pian yllätys painui jälleen pinnan alle pokerinaaman taakse. Lopulta se, mitä toinen kertoi ei ollut niin suuri yllätys kuin se että tämä sanottiin suoraan, varsinkin jos paikka toimi jonkinlaisena kätköpaikkana. "Hmh. Jotain sellaista arvelinkin. Olinkin hoksaavinani jäljen jos toisenkin vedenrajassa, jotka haisivat epäilyttävästi sinulta" olento vastasi, napauttaen ohimennen kynnellään kuononpieltään hieman omahyväiseen tapaan, kunnes naurahti. "Älä huoli, en ole rahojesi perässä. Osuin vain paikalle ja... no, kuonoani vain on hankala huijata." Kissan äänessä häivähti pieni annos huvittuneisuutta tämän kuitenkin kuitatessa vakuutuksensa pienellä olkapäiden kohautuksella ja vakavoituessa pian, puheen siirtyessä jokseenkin huolestuttavampiin aiheisiin.
Vihreät silmät seurasivat edelleen jokseenkin kiinnostuneina toisen liikkeitä, miehen kertoessa ilmeisesti lammessa kasvavista vaarallisista yrteistä. Cathryn mietti asiaa hetken ennen kuin nyökkäsi, raaputtaen ohimennen leukaansa mietteliäästi. Vaikkei aivan nappiin, oli hänen arvionsa silti ollut varsin lähellä. Miehen jatkaessa suvustaan kissa jäikin kuuntelemaan huomattavasti vakavampana, viitan liepeen alta pilkistävä pitkä häntä hiljakseen heilahdellen. Ilmeisestikin toisella oli takanaan jokseenkin rankka menneisyys, miehen ollessa kaiketi sukunsa viimeinen. "Hm. Ymmärrän. Hankkimassa jotain niiden pirulaisten päänmenoksi, siis" arveltiin vastaan, miekkosen viimeisen lausahduksen kuitenkin saadessa olennon vaikenemaan ja nostamaan katseensa tähän vaihteeksi avoimen yllättyneenä. Mukaan, pohjoiseenko? Hän? "Haluan? Yritätkö palkata minut?" katti varmisti hetken hiljaisuuden jälkeen, jääden raaputtamaan kuononpieltään miestä silmäillen. "....no. Pohjoinen on kieltämättä suunta jonne olen matkalla joka tapauksessa. Mitä tarkalleen ottaen aiot? Ei olisi ensimmäinen kerta kun toimin palkkamiekan toimessa jos tarvitset apua jossakin, mutta en harrasta myrkkyjä tai murhakeikkoja" lausahdettiin viimein harkiten, olennon vaietessa jälleen odottaen. Cathryn tuntui olevan jokseenkin kahden vaiheilla mitä mieltä asiasta olisi, vaikka ei enää näyttänyt olettavan uuden tuttavuuden olevan ainakaan välitön uhka.
|
|
|
Post by TheWaltsu on Mar 27, 2014 16:58:42 GMT 3
"Hyvä että haluat tulla. En ole vielä ainakaan ketään murhaamassa, eikä sinunkaan tarvitse kuin tappaa eläimiä ja hmm... Haistella." Waltsu sanoo. Hän tarvitsi jonkun selvittämään kotikylänsä tuhoajat ja tämä Cathryn voisi luultavasti auttaa siinä. Nuotion tuli alkoi sammua ja Waltsu astui veteen sekä etsi kädellään pientä huomaamatonta koloa rannassa. Löydettyään kolon hän tunki kätensä sinne ja otti kymmenen ja puoli pussia kolikoita. Kaikki oli tullut palkkana murhakeikoista. Waltsu heitti kaksi pusseista Cathrynin eteen katsomatta kissanaiseen. Loput pusseista hän heitti reppuunsa.
Nuotio sammui. Vain heikko kuunvalo heijastui lammesta. Waltsu pakkasi reppuaan selkä kissaan päin. "Olisi aika lähteä" hän sanoi Cathrynille noustessaan ja kääntyessään kissaan päin. "Tarvitseeko sinun hankkia jotain jostain kylästä?" Waltsu kysyy kuunnellen susien ulvontaa...
|
|
|
Post by spyrre on Mar 27, 2014 17:35:31 GMT 3
Cathryn pohti hetken vaiti, vastaten jonkinlaisella puolittaisella hymähdyksellä toisen suunnitelmiin. Pieni kevyt virne hiipi olennon kuonolle miehen puhuessa eläinten tappamisesta ja haistelusta katin päästäessä pienen hyrähtävän naurahduksen. "En usko että ne ovat ongelma. Tai muukaan mahdollisesti vastaantuleva. Osaan kyllä pitää huolen itsestäni." Kissaihminen huomautti mustan turkin peittämän pitkäkyntisen käden käydessä pyyhkäisemässä ohimennen toisen vyöllä riippuvan miekan kahvaa. Laadukasta työtä olevat aseita ei selvästikään oltu tarkoitettu koristeiksi, ja kaiketi nämä olivat nähneet käyttöä jo melkoisesti. Waltsun astellessa lammen rantaan nainen seurasi puoliuteliaana tämän toimia, kohottaen hieman kulmiaan kun mies kumartui kaivamaan vedestä kilisevän pussin toisensa jälkeen. Vihreät silmät seurasivat hänen nenänsä eteen tömähtäviä pusseja, olennon kurottautuessakin poimimaan nämä käteensä hetken nyssäköitä silmäiltyään punniten näitä kädessään kuin arvoa arvioiden. Tämä ei tuntunut piittaavan nuotion hiipuvasta valosta vaan käytti hetken avatakseen vielä pussin nyörit poimien kolikon tämän uumenista ja nosti tämän hetkeksi silmiensä eteen.
"Hmh. No. Hyvä on. Luulen että voisin käyttää aikani huomattavasti huonomminkin kuin näin. Sitäpaitsi yksin matkaaminen on melkoisen pitkästyttävää" tokaistiin viimein kissan ilmeisesti ollessa tyytyväinen näkemäänsä. Kolikko sujahti takaisin pussiin solakan olennon noustessa viimein itsekin jaloilleen pakaten rahapussit maassa lojuvan reppunsa uumeniin. Katse kävi ohimennen hiipuvassa tulessa, repaleisten, muutamalla kiiltävällä korvarenkaalla puhkotun kissamaisen korvien höristyessä valppaana jostain ympäröivistä pensaista kuuluvalle rasahdukselle. "Saattaisi olla parasta. En usko että tämä olisikaan hyvä paikka leiriytyä vaikka tuli sentään tuntui pitävän pedot loitolla... ainakin toistaiseksi" Cathryn myötäsi lähtöaikeita jännittyen varuillaan silminnähden kun kituva tuli viimein sammui vähistä, kosteista hädin tuskin syttyneistä risuista. Tältä ei kulunut kauaakaan kerätä vähät tavaransa maasta ja kääräistä tulelle asetettu paisti talteen nahanpalan sisälle sekä heittää jousensa nuoliviineineen olalleen, olennon sitten suoristautuessa jälleen katse kiertäen pimeää metsää ympärillä. "Ei tarvitse, luulen että minulla on kaikki mitä tarvitsen tähän hätään. Parasta vain suunnata suorinta reittiä muualle" tämä vastasi kääntäen myös katseensa pimeydestä kantautuvan ulvonnan suuntaan. Ääni tuntui kuuluvan kauempaa... mutta toinen vastasi siihen pian huomattavasti lähempää. Ja sitten kolmas. Katti irvisti, kiersi pikaisesti maiseman kiiluvalla katseellaan ja astui sitten ripein askelin eteenpäin puiden lomaan viitaten toiselle kädellään.
"Vauhtia sitten. Luulen että ne ovat jo huomanneet meidät" olento tokaisi tyyneen sävyynsä, kuitenkin aistit pinnan alla valppaina. "Tässä suunnassa pitäisi kulkea tie, kunhan pääsemme tästä kirotusta metsästä. Sinne on vielä matkaa, mutta... no, parasta pitää kiirettä."
|
|
|
Post by TheWaltsu on Mar 27, 2014 20:07:17 GMT 3
Tie jossain lähellä... Waltsu ei koskaan ollut huomannut sitä. Tie ilmeisesti ei ollut turvallisin reitti tänne tai pois täältä. Sudet harvoin poistuivat metsästä. Nyt ne luultavasti seuraisivat seuruetta kyliinkin... Ne ovat laihoja ja tarvitsevat ihmislihaa... Waltsu alkoi väsyä lähtiessään kävelemään.
Sudet ovat vielä seurueen perässä. Sen huomasi läheltä kuuluvasta matalasta murinasta. Mutainen maantie oli jo näköetäisyydellä. Waltsu yritti pitää itsensä hereillä heittelemällä käpyjä taaksensa. Joskus susi saattoi murahtaa saadessaan kävyn päähänsä. Matka oli tähän asti ollut hiljainen susien murinaa lukuunottamatta. Tai sitten Waltsu ei ollut kuullut mitään ollessaan puoliunessa...
Päästyään kävelemään maantielle Waltsu nauttu kuunvalosta. "Mihin suuntaan? En ole koskaan käynyt täällä ja suuntavaistoni ei ole kovin hyvä" hän kysyy Cathryniltä kun viisi sutta ilmestyy metsästä heidän eteensä. Waltsu kuulee kissan vastaavan jotain, mutta hänellä ei ole aikaa kuunnella. Oli aika ottaa jousi esiin...
|
|
|
Post by spyrre on Mar 27, 2014 21:34:58 GMT 3
Matka pimeän metsän halki tuskin oli se mukavin mahdollinen, varsinkin kun kaksikko oli varsin hyvin perillä heidän jäljillään kärkkyvistä pedoista. Cathryn eteni kuitenkin ketterästi pimeydestä piittaamatta, vihreät kissansilmät ympäristöä tarkkaillen, käsi leväten toisen vyöllä riippuvan sapelin kahvalla. Ympäriltä kuuluvat, hiljakseen lähestyvät lukuisat äänet kannustivat pitämään kiirettä, varsinkin kun pensaikosta saattoi jo ajoittain erottaa varjoissa luikkivia laihoja, takkuisia hahmoja. Ainakaan vielä eläimet eivät kuitenkaan rohjenneet lähelle, syystä tai toisesta... tosin, taisi olla vain ajan kysymys koska heidän onnensa kuluisi loppuun.
Tovin jos toisenkin rämminnän jälkeen ilmestyi puoliksi umpeenkasvanut, mutta silti tunnistettava tientapainen näkyviin kasvillisuuden lomasta. Kissan hupun alta kuului tyytyväinen myhähdys Cathrynin astuessa mutaiselle tielle, käyttäen hetken ympäristön tarkkailuun. "Hmh. Tänne, oikealle. Toinen suunta vie vain syvemmälle korpeen" tämä vastasi silmäiltyään ensin tietä kumpaankin suuntaan ennen kuin viittasi eteenpäin... juuri kun useita äriseviä eläimiä jolkotti näkyviin katkaisten heidän tiensä. "Kirottua... olisihan se pitänyt arvata" Cathryn manasi tämän jännittyessä välittömästi valmiina toimintaan, katse kartoittaen kiireesti eteen asettuneet sudet sekä ympäröivän pensaston muiden piileskelevien eläinten varalta. Miehen tarttuessa jouseensa laskeutuivat kissan kädet lepäämään sapelien kahvoille, olennon kuitenkin rypistäessä kulmiaan.
"Outoa, miksihän ne eivät--" tämä aloitti epäluuloisella äänellä, kunnes repliikin äkkiä katkaisi pensaikon kahahdus heidän takaansa jota seurasi raivokas, kumea ärähdys. Jo ennen kuin varsinaisesti ehti edes tajuamaan mitä tapahtui nainen kiskaisi miekkansa huotristaan valmiiksi eteensä pyörähtäen ympäri, juuri ajoissa löytääkseen jotain valtavaa, louskuttavaa ja takkuista loikkaamassa heitä kohti. Pikaiselta arviolta tätä olisi kaiketi voinut sanoa sudeksi.... sillä erolla että se oli vähintään kaksi kertaa suurempi kuin yksikään muista ja lähes musta, eikä tämä epäröinyt tavoitella matkalaisia valtaviin leukoihinsa. "Varo!" Cathryn ehti hädintuskin huudahtaa ennen kuin syöksähti sivuun pedon tieltä kun tämä iskeytyi voimalla mutaiseen maahan kohtaan, jossa hän oli juuri seissyt.
|
|
|
Post by TheWaltsu on Mar 28, 2014 13:47:38 GMT 3
Ampuessaan edessään ollutta sutta selkään, Waltsu kuuli Cathrynin varoituksen ja hyppäsi vaistomaisesti sivulle. Hän kääntyi nopeasti ympäri tähdäten valtavaa sutta päähän. Tarkasti katsoen suden selkä oli täynnä arpia ja silmät olivat punaiset. Suden häntä oli puraistu poikki kauan sitten. Suden kääntyessä Cathryniin päin Waltsu onnistui osumaan niskaan. Se oli vielä hengissä. Tavalliset sudet juoksivat syvemmälle korpeen häntä koipien välissä. Waltsu jännitti jousensa ja kääntyi suteen päin. Susi oli hävinnyt...
Susi löytyi pienen kallion takaata. Waltsu oli pitänyt jousensa valmiina ja ampui sutta selkään. Susi valui tummanpunaista verta, kuolematta. Näkyvyys kalliolta oli huono. Alueella on paljon kuolleita lehtipuita ja osa niistä oli matalia. Waltsu laskeutui kallion jyrkkää reunaa alas lähemmäksi sutta. "Cathryn! Tiedätkö jotain tästä sudesta?" hän huutaa suteen päin. Cathryn oli varmasti jossain suden lähellä, mutta Waltsu ei tiennyt missä...
|
|
|
Post by spyrre on Mar 28, 2014 16:14:55 GMT 3
Oli hyvin vähällä ettei varoituksetta pensaikosta loikannut susihirviö iskenyt murhaavia leukojaan saaliiseensa, mutta kaikeksi onneksi kissamaisella naisella oli myös kissaeläimen refleksit. Samalla sulavalla liikkeellä kuin katti pyörähti sivuun pedon tieltä kiskaisi tämä myös sapelinsa huotrastaan metallisen sihahduksen saattelemina ja sivalsi ohi syöksähtävää petoa kaarevalla terällä likimain samoihin aikoihin kuin mies tähtäsi otusta jousellaan. Kuului hyytävä ulvahdus ja ilmaan roiskahti tummaa verta, mutta vaikka tavalliset kapiset hukat edessä tuntuivat saavan touhusta tarpeekseen ei valtavasta sudesta tainnut vielä olla sisu lopussa. Verta valuvana ja nuoli niskassaan hirviö pyörähti ympäri yllättävän nopeasti kokoonsa nähden heti käpäliensä iskeytyessä maahan ja syöksähti jälleen Cathrynia kohden pakottaen naisen kavahtamaan uudestaan taaksepäin ääneen kiroten. Tällä kertaa kissaihmisen sivallus onnistui kuitenkin vain hipaisemaan otuksen nahkaa.
Mutta vaikka peto tuntui olevan hämmentävän sitkeää tekoa, eläin tuntui olevan myös huoletuttavan hyvin perillä siitä mitä tapahtui. Waltsun valmistautuessa ampumaan uudelleen peto syöksähti takaisin pensaikkoon kohti vähän matkan päässä alas johtavaa jyrkkää kivistä rinnettä hakien suojaa lohkareiden lomasta, louskaisten vain ohimennen leukojaan heidän suuntaansa. Cathryn sihahti hampaidensa välistä pyörähtäen itsekin aseensa valmiina otuksen perään miehenkin kiirehtiessä seuraamaan tätä jousensa valmiina. "Ole varovainen, en usko että se yrittää pakoon... vaan kiertää meitä" katti varoitti luikahtaen sitten itsekin rinteeseen katse etsien piileskelevää petoa. Kun edestä päin kajahti ulvahdus joka kieli miehen osuneen uudemman kerran väijyvään petoon kiirehti Cathrynkin kohti ääntä, seisahtuen varautuneena jyrkähkön kallionkielekkeen levittäytyessä eteensä. Alhaalla kohoavien kitukasvuisten ja kuivien puiden seassa luikahti musta nilkuttava hahmo ennen kuin katosi jälleen näkyvistä, vihreiden silmien löytäessä myös rinnettä alas kapuavan miehen vähän matkan päästä. "En ole varma... mutta sen tiedän, ettei tämä ole normaalia. Se voisi kokonsa puolesta olla jonkinlainen kalmanhukka, mutta... nekin ovat vain eläimiä. Sen ei pitäisi pystyä enää juoksemaan noin" kissanainen kuittasi epäluuloiseen sävyyn kallionreunalta tilannetta silmällä pitäen, ennen kuin tämä rypisti varautuneesti kulmiaan.
"Tässä on jotain mätää. Aivan kuin se yrittäisi johtaa meitä jonnekin" tämä huikkasi pian varoituksen, alkaen kuitenkin hetken epäröityään laskeutua rinnettä miehen jäljessä vaiteliaasti kiroten. Jokin koira tähän nyt oli haudattuna... sen ilmeisimmän lisäksi.
|
|
|
Post by TheWaltsu on Mar 28, 2014 16:42:29 GMT 3
Cathrynin laskeutuessa Waltsun viereen, hän näki suden katsovan heitä kauempaa. "Seuraammeko sutta vai jatkammeko matkaamme?" Waltsu kysyy kissalta tietäen mitä hän itse tekisi. Metsässä oli aina ollut outoa. Suden seuraaminen saattaisi kertoa enemmän alueesta. Waltsu seuraisi sutta, kissa saisi tehdä mitä halusi. "Tee mitä teet, minä seuraan sutta. Ja tiedän olevani hullu tehdessäni tämän" hän sanoi kissalle ja lähti sutta kohti jousi jännitettynä.
Susi jatkoi pakoaan. Oli kuljettu jo pitkään. Puita kasvoi harvemmassa ja terävät kivipylväät reunustivat pientä polkua, jota pitkin susi ja Waltsu kävelivät. Ruskeaa heinää kasvoi jokapuolella. Waltsu katsoi kivipylväitä tarkemmin. Jatkaessaan kävelyä huonokuntoista polkua pitkin ja kääntyessään hän huomasi suden hävinneen. Polku loppui luolaan, jossa oli soihtuja. Luola oli hämärä soihduista huolimatta ja Waltsu kompasteli kiviin. Susi jatkoi matkaansa.
Luolan päässä oli hylätty kammio. Kammio oli täynnä soihtuja, joissa paloi vihreä tuli. Kammion toisessa päässä oli soihdutettu tunneli. Kammion lattia oli puuta, katto ja seinät kiveä. Susi istui keskellä kammiota. Toisesta luolasta saapui kammioon kolme mustaan pukeutunutta kalpeaa kaljua miestä. Heillä oli sapelit ja pyöreät kilvet. "Hyvä hukka, toit meille vieraan" keskimmäinen mies sanoi. Waltsu tuijotti miestä. "Cathryn!" hän huusi tietäen Cathrynin olevan kaukana...
|
|